perjantai 31. joulukuuta 2010

Kovin kippeitä

nivusia verryttelemässä tänään.
Niinkuin aavistelinkin tyylin vaihto sai nivuset kipeytymään. Voihkia täytyy kun laittaa kalsareita tai sukkia jalkaan. 
Verryttelin kuitenkin taas luistelutekniikalla 15 km ja tahkian kelin takia tais mennä aikaa lähes tunti kakskymmenta min. Hiitolassa.
Ihan hiljaiseen taloon tultiin, saunottiin, syötiin ja ihmeteteltiin, että kuinkas tässä nyt näin kävi; että jäätiin aivan kahestaan.
Nyt otetaan uutta vuotta vastaan näin hissukseen ja opetellaan nauttimaan hiljaisuudesta.
Luulin saavani kolmesataa hiihtokilometriä syyspuolelle, mutta kahteen ja puoleen on tyytyminen.
Kerkiäähän sitä hiihellä, eikö vain!?
Toivon sydämestäni oikein onnellista ja liikunallista uutta vuotta teille kaikille liikkuville ja liikkumista suunnitteleville kamuille!

torstai 30. joulukuuta 2010

Pertsaa

tänään kymppi (ajallisesti tunteroinen).
Kun pakkasta on yli viidentoista, niin on mukavampi hiihdellä pertsaa. Luisteluhiihto menee niin kankiaksi kovalla pakkasella.
Pertsa sujui aivan mukavasti; kovasti joutui tekemään käsillä töitä ja jaloissa (tai nivusissa) tuntuu varmaan huomenna, että on vaihtanut välillä tyyliä... Vaikka ihan lajin vaihdosta voisi puhua, niin se on erilaista. Viimekeväisillä voiteluilla meni ihan napakasti.
Nyt on mukava olo, kun tuli käytyä pakkasesta huolimatta!

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Aamulla

minut herätettiin touhukkaana; nyt ylös ja hiihtämään, vain kolmetoista astetta pakkasta!
Mukavaltahan tuo tuntui sellainen herätys. Meillä kun nyt on pakkanen paukkunut jatkuvasti yli kahdenkymmenen, joten en sitten toipilaana ole viitsinyt lähteä keuhkoja kiusaamaan. Joulupäivän hiihto nimittäin meinasi ärsyttää keuhkoissa. Täytyy vain malttaa mielensä ja odotella sopivia ilmoja.

Ja heti kun sopivalta näyttää niin sännätään intopiukkana!
Luisto oli loistava ja keli kaikinpuolin mukava, mutta maltoin mieleni tässäkin, vaikka kuinka olisin halunnut hiihtää kakskymppiä, lopetin viiteentoista. Voipi olla että illalla käväisen Viivin kanssa vitosen pertsaa kokeilemassa.

Maltillisesti hiihtelin ja yritin hiukan syventyä tekniikkankin; Hiitolassa on pitkä loiva ylämäki, jossa on hyvä harjoitella Mogrenia. Luultavasti osaavien silmissä se minun harjottelu näyttää pyryharakalta, mutta ei opi jos ei yritä. Olen uskoakseni parin talven ja parin tuhannen hiihtokilometrin jälkeen kuitenkin jonkin verran kehittynyt. Myös tasatyönnössä varpaille nousu on se jota harjoittelen; se ei suju luontaisesti... Nämä jutut vaan tulivat mieleeni, kun olen näistä tekniikoita pyrkinyt kehittämään ja niistä haluaisin keskustelua...

Siis viistoista km tänään hiitolassa tunti kymmenen min.

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Kadonnutta kuntoa etsimässä

Jouluaatonaattona olin kiriä kuin viulunkieli; päätä kivisti ja hartiat olivat tukossa, paleli ja elelin ihan muissa svääreissä. Jos joku olis tuikannut peräpäähän sytytyslangan, olisin poksahtanut taivaan tuuliin.
Hartioitten kireys jatkui aattonakin, ja päätin silloin, että liikkumaan pitää päästä, muuten on joulumieli hukassa.
Niin sitten käpäisin viidenkilometrin pakkashölökän.... voi että helepotti. Räkä virtas nokasta ja happi oli hiukan kylymää (n-22 asteista), mutta sinne jäi kiristykset Pirttirannalle.

Joulupäivän sittenn söin suklaatia ja olla köllöttelin hyvillä mielin.
Tänä aamuna huomasin, että jalat olivat hiukan kankiana lenkistä ja tuntui, että pitää päästä ladulle verryttelemään.
Hiitolassa käytiin neljä kiekkaa ähräämässä. Luisto ei ollut kummonen ja tuntui, että kunto ei oo kohallaan; mutta tästäpä ei ole kuin yksi suunta; etteenpäin!

perjantai 24. joulukuuta 2010

Toiveikkaana

täällä, että vielä joulun aikaan pääsisi hiihtelemään.
Yleensä Jarkon kanssa on tehty jouluaaton saunlenkki, joko juosten tai hiihtäen.
Onneksi tuo paukkupakkanen vähän hellitti... uskaltaa käyttää nenänpäätä ulkoilemassa.

Toivotan kaikille oikein ihanaa joulun aikaa!

maanantai 20. joulukuuta 2010

Varmaan kuolen kohta

kauhiaan ketutukseen.
Pientä lämpöä pari viikkoa. Ei oikein oo uskaltanut ladulle, eikä lenkille.
Kävelyllä oon pikkusen käynyt.
Huomenna ehkä kokeilen irtoaisiko poskiontelolimat hiihtämällä... tai sitten en.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Poikaseni

on nyt 18-vuotias nuorimies. Yllätysjoululahja, jonka silloinen laskettuaika oli tammikuulla.
Välistä tuntuu, että mihinkäs nämä vuodet humpsahtivat vai onko minulla jäänyt muutama vuosi välistä.
Näin se vain menee. Omaa vanhenemista ei kyllä huomaa... mutta uskaltaisinkin (melkein) väittää, että fyysinen kunto on parempi kuin koskaan... Tai no, silloin nuoruuskunto on erikseen; mutta ei mulla silloinkaan tällaista juoksu- tai hiihtokuntoa ollut.

Tämä viikko on ollut kyllä aika hektinen; pikkujoulun järjestäminen perjantaina ja lauantaina tohisin synttärileipomusten kanssa. Oikeastaan hyvä, että aika on mennyt niihin, ettei ole tarvinut hötkyillä ladulle verenluovutuksen jälkeen.
Olen jopa käynyt reippailla kävelylenkeillä ja osannut nautiskella niistä.

Eilen illalla tein venyttelyjumpan, joka olikin yllättävän kivulias.
Taisi vielä lautailulihakset olla pinhuusissa.

Tänään teki kovasti mieli lähteä ladulle, mutta nenä on tirissyt siihen malliin, että päätin katsoa onko flunssa tulossa vai menossa. Kävinpä siis taas pakkaskävelyllä.

Ensi viikolla hektisyys jatkuu numeronantoineen ja joulujuhlineen.
Keskiviikoksi forega näytti -35 astetta Nivalaan, pliiiiis ei!
Kunhan tää kouluviikko saadaan päätökseen, niin sitten relataan ja on aikaa kuntoiluun... kai!

tiistai 7. joulukuuta 2010

Helpompia kilometrejä

hiitolassa, tasamaalla.
Kaksisataa km räpsähti rikki. Aika hämmästynyt olen itsekkin!
Hiitolassakin oli käyty tasaamassa muhkurat baanalta ja latu tuntui hyvältä. Lunta vain saisi tulla lisää, mitenkä se nyt sinne etelä-suomeen lumentulo on keskittynyt :(
Kehvatsu, sanois suosikkini Tonttu Toljanteri.
Tänään siis reilu 16 km ja tunti 16 min.

Yli vuosi on siitä kun kävin Oulaskankaan sairaalassa operaatiossa. Tuon operaation jälkeen en ole saanut vuoteen luovuttaa verta. Huomenna on veripalvelu Nivalassa ja käyn pitkästä aikaa vertani tarjoamassa luovutettavaksi. Muistaakseni 16 kertaa olen tähän mennessä luovuttanut.
Verenluovutukset aiemmin ovat huijanneet heilumaan hirmuisesti luovutuksen jälkeen; jalat ovat olleet kevyet ja lenkit eivät ole tuntuneet missään... sitten onkin leposyke osoittanut "ylikunnon" merkkejä. Nyt en aio olla hölömö,vaan otan suosiolla pari lepopäivää, jos vereni kelpaa luovutettavaksi.
Käykää muutkin! Jos ette tiedä miksi luovuttaa, niin lukekaa Reetan ja Tiinan blogia ja teillä on syy käydä luovuttamassa.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Verryttelyä

lautailun kipeyttämille lihaksille.
Reilu 12km  pyssymäessä, tunteroinen.
Kivisti kaikkia lihaksia ja tuisku pisteli naamaa.
Mutta en kuitenkaan sanoisi, että kun se on niin tympiää.
Aaaa, latu oli ajettu ekka kertaa, pehmoista ja mukavaa.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Vilskettä Kasurilassa

Itsenäisyyspäiväviikonvaihteen viettoa koko sisarussarjan kesken, täällä lomaosakkeessa.


Meinaan joskus kadehtia tätä systerin kotia, joka sijaitsee melkein laskettelurinteessä,
mutta toisaalta tämä on etu meille koko sakille.
Täyshoito pelaa ;)

Meinaa ottaa voimille tää lautailu pitkästä aikaa, useammin pitäisi päästä.
Rämäytin valmiiksi mustelmilla olevan polveni kivasti rinteeseen ja loppu homma meni aika varovaiseksi.
Pari tuntia kun viuhtoo putkeen, niin kyllä on aika ryytynyt; tuossa kaksi ryytynyttä mää ja Venla.
 Mää ehkä enemmän.
Tosi harvoin koko sakilla yhteisen pöydän äärellä; tästä on mukava lähtiä joulun odotukseen!
Terveisiä mummulille ja papalle!

perjantai 3. joulukuuta 2010

Lajinvaihto pakolliseksi

aika-ajoin, kommentoi hierojani Kirsi. Hän iloitsi pyllynposkistani, jotka eivät tälläkertaa olleetkaan kivikovat.
Ja kyllä minustakin tuntuu, että juoksu on hyvä vaihtaa talveksi hiihtoon, jotta eri lihakset pääsevät töihin.

Keskiviikkona kävin pyssymäessä tunteroisen kiertämässä.

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä heräsin hirvittävään yskänpuuskaan ja ahdistukseen ja ajattelin, että olenkohan tulossa sairaaksi. Aamulla ei kuitenkaan ollut mitään flunssan oireita, muuten kuin sellainen keuhkojen rohina... ja kyllä mietteet siirtyivät vängällä koulumme homeongelmaan. Kuulinkin sitten koululla, että paikkoja on alettu remontoida. Voi taas näitä järjen köyhyyksiä. Siellä nyt revitään homenurkat auki ja homepöly leviää yltympäriinsä. Kyllä tinttaisin syyllistä kuonoon, kun tietäisin kellä on näin suuri älyn valo.

Kolleegoilla on pef-mittarilla mitattu astmaatikon keuhkoja yhdellä jos toisellakin. Kai tässä täytyy itselläänkin alkaa vähän keuhkojen ilmatilavuutta mittailemaan.
Pidä tässä nyt omasta kunnostasi huoli, kun kuolet kuitenkin johonkin sädesienen aiheuttamaan infektioon.
Kamalasti tämä asia ahdistaa ja pelottaa. Työpaikan puheissa on nykyisin lähinnä HOME.

No nyt muutama päivä lepoa ja saa oikeasti aivot narikkaan, kun lähemmä savvoon lomaosakkeeseen (systerille) ja päässee vähän kokeilemaan  kuinka lumilauta liukuu Kasurilanmäkiä alaspäin.
Snoukkaamaan, jees!

tiistai 30. marraskuuta 2010

Pitkästä aikaa

käväisin eilen juoksulenkillä.
Muutama viikko sitten väsähdin siihen lantion ripustamiseen ja kun nyt on päässyt hiihtämään, niin sitä rataa on sitten menty. Eilen oli niin paljon pakkasta vielä iltapäivällä, että ajattelin tarkenevani juosta ennemmin kuin hiihtää. Juoksu tuntui yllättävän kevyeltä ja helpolta, lantion asentokin pysyi ylhäällä ihan itsestään - puoli lenkkiä. Sitten alkoi taas pohkeet kirraan ja lantio valumaan. Mutta vajaa seitsämän km juoksentelin ja jäi ihan hyvä fiilis. Jospa lantio pysyy ylhäällä seuraavalla kerralla taas pikkusen pitempään.

Tänään sitten Pyssymäkeen ja hui, mikä liukkaus.
Liukas suksi on kyllä mukava ylämäkkeen liukuessa, mutta ne vauhdikkaat laskut ilman kunnollisia latuja meinaa pistää pupusia pöksyihin. Tasamaan kasvatti ei oo tottunut hirmuisiin mäkiin, mutta harjaantuu kai siinäkin vähitellen, toivottavasti!
Reilu viistoista km ja tunti ja vartti.
Ai hei! Marraskuun hiihtelyt 169, kuulenko hurrausta vai peräti aaltoja? ;D

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Ruoka- ja pyykkiautomaattikin

pääsi tänään käväisemään ladulla.
Hiitolaan menin tuppuroimaan.
Pakanen kiristyi pinnan kanssa kilpaa... Lopetellessa autonmittarissa -20 astetta, ei ihme, että meno oli hiukan kankiaa. No tuli kuitenkin 19 km kierrettyä... tiiä taas millon pääsee seuraavan kerran.
Tämä on sitä mun selittelyä :(

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Irvailivat mulle tänään

että "äiskä tässä sulle nyt on sitä ekstriimiä elämään", kun istuin auton takapenkillä kohta 18-vuotiaan poikani kyydissä kaupunkiajossa ja sykkeet pompotteli varmaan paria sataa. Pitkämielisyyttä vaaditaan ajo-opettajalta eli mieheltäni.

Lisää sykkeen nostoa sitten Pyssymäessä ykkös suksilla ja mitä siitä nyt kummempaa, tai voisin kai taas sen verran leuhottaa, että pahus ko oli mukavaa.
Saman verran kiersin, kuin eilen. Mäkiä kun kiipiää ylös ja laskee vinhasti alas, niin ei jaksa yhtä pitkästi kuin tasamaalla ympyrää pyöriessä.
14 km reilussa tunnissa.

tiistai 23. marraskuuta 2010

Aivan loistavat ladut

Pyssymäessä tänään.
Aiemmin kuulopuheista päättelimme, ettei Pyssymäkeen vielä kannata pyrkiä, kun lunta ei ole ladulla tarpeeksi. Tänään sitten lähdettiin paikanpäälle katsomaan ja oli niin hienot ladut, ettei paremmasta väliä.
Hiitolan latu on kyllä kinttupoloku Pyssymäkeen verrattuna.

Sykkeitäkin saa nousemaan hiukan eritavalla, kuin Hiitolan tasamaan ladulla. Tosin korkeinpaan mäkeen en vielä uskaltanut kiivetä. 15 asteen pakkanen ei hidastanut, ainoa tympeys tai tottumattomuus on "sorkkakinttaat", joita on pakko pitää, kun pakkanen menee yli kymmenen asteen, muuten näpit jäätyy.
Mukavampi kuitenkin kädet lämpimänä hankalissa kinttaissa.
Nelisentoista kilometriä ja 75 min.
Auts, huomenna Madshusit alle!

maanantai 22. marraskuuta 2010

Sata rikki

 ja toinen sata mukavasti alulle marrakuulla!
Tänään 13,5 km Hiitolassa tunteroinen.
On se vaan niin mukavaa, ei kai tässä muuta.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Sunnuntaiaamun nautinto

on vajaa 20 km Hiitolassa.
Lunta pitäisi kyllä kohta saada hiukan lisää, muuten menee turhan haasteelliseksi hiihteleminen. Ottaa hiukan polviin ja selkään se, että joutuu varomaan. Jos malttaisi hiihtää vähemmän kerralla, niin ei ehkä ottaisi... mutta... EI MALTA!
Eilen pidin tööväyspäivän, kävin kävelyllä ja tein puolentunnin venyttelyjumpan. Ne kyllä tekivät terää.

Tuosta hiihtelystä tekisi mieleni vähän kirjoitella, kun olen nyt sekä työpaikalla, että vapaa-aikana kuunnellut kuorolaulua; kuinka se hiihto on niiiiin tympiäää.
Hiihtokunto on taas vähän eriasia, kuin mikään muu kunto (vain minun mielipiteeni).
Kun hiihtäessä käytetään voimakkaasti koko kroppaa, syke nousee helposti korkealle.
Jos ei ole hiihtokuntoa, niin pienellä muutaman kilometrin pyrähdyksellä saa sydämen poukuttamaan maksimisykkeitä ja veren maun suuhun. Myös kunnolliset hiihtovarusteet maksavat hunajata ja on tietenkin vaikeata satsata esim. kolmesataa euroa luistelusuksiin, jos ei pian viihdykään ollenkaan niiden luistelusuksien päällä. Olosuhteet on kolmas olennainen tekijä, minkä puuttuessa hiihtelystä ei tule nautinnollista.
Jos kuitenkin haluaisit hiihdellä, etkä selitellä, niin kyllä jostain kumminkaimalta kokeilusukset löytyy. Vauhti kannattaa alkuun pitää sen verran maltillisena, että jää kipinän verran tarvetta hiihdellä lisää. Siitä se lähtee pikkuhilijaa ja sitten tekeekin mieli asettaa tavoitteita, niinkuin kilometrimääriä ym. Viimetalvena toivoin pystyväni tekemään 50-60 km yhtäjaksoisen lenkin, mutta se ei toteutunut, eikä toteutunut tonnin tavoitekaan. Sairastelu ja pakkanen olivat hyviä selityksiä; kun kuulin keväällä tuttavani hiihtäneen yli 2000 km, mietin, että miksi en minäkin? Parempiin kilometrimääriin tähdätään nyt, eikä selitellä.

Vai mikä se on sinun selityksesi? ;)

perjantai 19. marraskuuta 2010

Eilinen

punttitreeni kivisti rintamuksissa ja hiihto lähentäjissä, mutta kävin kuitenkin vähän verryttelemässä.
Vähän reilu 13 km, tunti kymmenen minuuttia.
Kankiata oli meno.
Mutta hei! huomaattakos... taidan saada satasen täyteen jo marraskuulla.
Ei paha. 

torstai 18. marraskuuta 2010

Ylävartalon lihaskuntojumppaa

aamulla noin tunti ennen töihinlähtöä.
Pitäisi ryhdistäytyä punttitrenissä, kun tuntuu, ettei käsissä oo voimaa enää ollenkaan.
Pitäisi :(

Illalla väsytti niin maan perusteellisesti, mutta ryhdistäydyin kuitenkin ja läksin ladulle.
Pakkasta oli melkein kymmenen astetta ja mulla viimekeväästä ilmeisesti juuri pakkaskelin voitelu, kun suksi lähti liukumaan oikein makiasti. Nyt oli vain toiveeni kuultu ja Hiitolan valaistulla ladulla käyty vaihtamassa rikkinäiset lamput ehjiin, mikä on iloinen asia kyllä... MUTTA latuja oli hyrskytelty jollain traktorin tapaisella kurottajalla ja latupohjassa oli mahtavat renkaan urat. Noita uria sitten väistelin kieli keskellä suuta loistoliukkailla suksilla. Hissukseen hiihtelin, välttyäkseni enemmiltä mustelmilta, (polveni on komean sininen vielä maanantain voltin jäljiltä) ilman sykemittaria.
Niin mukavasti kuitenkin hiihto maistui, että tuli kierrettyä  seitsämän kiekkaa eli 18.9 km. Aikaa meni kutakuinkin puolitoista tuntia.
Pylly oli kylymä kottiin tullessa, pitäis muistaa villikset välliin enskerralla.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Hiihtämään, hiihtämään

joka ilta sännätään.
Kelejä on vaan niin monenlaisia. Tänään +0,7 astetta teki kelin raskaaksi ja nihkiäksi, mutta lunta oli taas vähän enemmän, joten ladulla ei ollut enää kiviesteitä.
Kakskymppinen siinteli mielessä kun ladulle läksin, mutta kun olin viis kierrosta lähes 160 lyönnin sykkeellä paukuttanut ja väsyneenä vedin komiat lipat, päätin sitten tyytyä samaan kuuteen kiekkaan kuin eilen. Ahneella on ... loppu.
Mutta aika huikeeta kun marraskuun puolessa on 42 hiihtokilometriä!
Siis  reilu 16 km ajassa 1,18 keskisyke 160 Semmonen ähräys tänään.
Huomenna tunnin pikahieronta ja pakko lepo.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Lisää kaulaa

hiihtokilometreissä Jarkkoon.
Eilinen päivä meni totaalisen levon merkeissä... ilmeisesti vanhuksellekkin voi käydä ohrasesti.
Tänään sitten kakkukierrosten jälkeen oli jo kova tuska ladulle.
Perjantain kymppi tuntui eniten hauiksissa, jaloissa ei ollut juuri tuntemuksia.
Tänään läksin liikkeelle valoisaan aikaan ja hiihtäminen tuntui paljon vaarallisemmalta ;D kun näki kaikki risuhidasteet ja kiviesteet. Kakkossuksilla kuitenkin oli huoletonta pistellä menemään. Vanhat Karhut ovat vakaat, mutta aika painavat verrattuna Madshuseihin. Jospa tuo jalkojen lihasmassa kehittyisi, kun raskailla suksilla ährää menemään. Sitten se onkin taas uusi onnen aihe, kun saa pistää ykköset jalkoihin.
Niin siis reilu 16 km tänään. Aikaa meni 1,17 risuja väistellessä. Syke tahtoo näin alkukaudesta nousta; keskisyke 155 (taas max näytti 212, Hiitolassa oon laittanut tämän voimalinjojen piikkiin)
No nyt on sitten 26 km etumatka Jarkkoon ja virallinen tonnintavoittelu saatu hyvään alkuun. Mukavata:
pohojanmaassa on puolensa!

perjantai 12. marraskuuta 2010

Ensimmäinen hiihtokymppi

korkattu ja avot mikä nautinto!
Hiitolan latupohja loistokunnossa, varmaankin lunta oli jo tampattu kelkalla.
Paljon oli käynyt hiihtäjiä ja luistelubaana oli loisto iskussa. Aih ja voih, kylläpä oli ihanaa!
Oon niin odottanut tätä hiihtelyä, kun tuo uusi juoksuasento pisti pohkeet aivan tukkoon.

Tiistaina tein selkäjumpan ja joogavenyttelyn.
Torstaina kävin seitsemän kilometria köpöttelemässä ja kyllä lantion asennossa oli tekemistä; Pohkeet ovat aivan jumituksessa ja lantio meinasi valua vängällä.

Kyllä minut pelasti nämä hiihtokelit ja säätietojen mukaan näyttäisi kelit jatkuvan.
En ottanut sykemittaria hiihtonautintoani hankaloittamaan, mutta noin 45 min hiihtelin rauhalliseen tahtiin reippaan 10km. Olis mennyt enemmänkin, mutta piti säästellä paukkuja tän illan operokkiin... Jotta joraamaan tästä vielä.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Kehonkoostumusanalyysissa

tänään. Juoksukoulun ohjelmaan siis kuului myös tämän sortin analysointia ja ihan mielenkiintoista, koska minulta ei ole koskaan kehon koostumusta mitattu.
Hiukan minnuu hirvitti, koska olen tosiaan ollut syömäinnoltani juuri niinkuin aiemmin kirjoittelin; talviunille valmistautuva karhu.
Ei olisi tarvinut jännittää, sillä kaikki näytti olevan kunnossa.
Viskeraalinen rasva, jota pidetään tärkeänä terveysmittarina (vatsaontelossa oleva rasva) pysyi ihanteellisella, vaaleanharmaalla alueella. Ravitsemustila-arvio, painonhallinta, kehonrakenne ja terveysarvio olivat normaaleja.
Kehon tasapainossa oli lievä epätasapaino ja painodiaknoosissa vyötärö-lantio suhde oli yli.
Lihastasapainossa näkyy, että olen yläpään lihasmassaltani vahvempi kuin alapään... Tästä miehisestä ulkonäöstä olen aina kärsinyt "komplikaatioita"; leviät hartiat, eikä naisellista vyötäröä. Minkäs sille, ehkä vartaloni olisi ihanteellinen noihin fitnesjuttuihin.
Hauska yksityiskohta on tuo luumassan paino; minulla kuiva luumassa painaa 2.7 kg ei oikein voi vedota raskaisiin luihin!
Ihan mielenkiintoista, sittenhän keväällä tavallaan näkee treenauksen tuloksen... Tämähän oli nyt syksyn sohvaperunan tulos.

Lisätään nyt tähän vielä väsyneen lantion kohottajan lenkki 5 km 38 min.
Pohkeet olivat tukossa ja lantio ei meinannut pysyä ylhäällä, uusi juoksuasento teettää töitä. Huomenna täytyisi kehittää muuta treeniä, kuin juoksu... Ja ois juoksukoulun yhteislenkki.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Tekniikkaa selvemmin

etsin linkkejä... vaikea löytää, mutta jospa näistä saa selkoa:
Samuli Vasalan juoksukoulu, videopätkiä virheasennoista. Tarkoitus oli linkittää noista videoista tuo liian pysty asento, mutta nuo kyllä kannattaa katsoa  vaikka kaikki.

Juoksukoulu; paljon hyviä vinkkejä tekniikkavirheisiin!

Lantion virheasento , tämä on hyvä pover pointti, jossa tikku-ukko piirroksena istuva juoksuasento... en vain saanut dioja liitetyksi tähän.

Jospa näistä saisit valaistusta Laura. Virhe on aika yleinen ja minä ainakin sen itseltäni  juoksukoulussa heti tunnistin.

Lunta tulvillaan

on raikas lenkki sää!
 Pidemmällä lenkillä huomasi paremmin tuo lantion asennon merkityksen.
Päätin aamulla, että keskityn koko lenkin ajan vain ja ainoastaan lantion kohottamiseen.
Jännä juttu sitten, että kun kohottaa lantion; juoksu askeleesta tulee luonnostaan parempi, kädetkin pysyvät paremmassa asennossa ja lenkki etenee vauhdikkaammin. Vaikkakin tuntu on vaikea ja keskittyä pitää koko ajan. Juoksentelin Kiekko-Niskakankaan lenkin, josta tulee 9,4 km ajassa 1:03, 34... näköjään ihan hyvää kyytiä. Mutta kun aloin väsyä, niin lantio laski myös, ja jossain vaiheessa olin tuntevani, että persus taas ilmoitti olemassa olostaan. Silloin vain ajatus hop-hop: lantio ylös. Ja loppukin sujui ilman kipuja, keskittymällä. Voikohan tämä nyt olla tästä kiinni?--- pitäisi nyt ymmärtää oikean juoksutekniikan merkitys!!!

Tekniikasta
Juoksulenkkeilyä aloitettaessa on tavoitteena ensin oppia oikea itselle luonteva juoksuasento ja -tekniikka. Juoksutekniikan peruslähtökohtana on että kaikki liike olisi eteenpäin vievää. Tämä tarkoittaa mahdollisimman vähäistä kehon ylös-alas liikettä. Käsien eteen-taakse liikkeen tulee olla rytmikäs ja samalla hartiaseutu on pyrittävä pitämään rentona ja olkapäät alhaalla. Lantion alas painuminen eli istuva juoksuasento on yleinen tekniikkavirhe. Lantio pyritään pitämään aktiivisesti ylhäällä edessä. Lantion asennon säilyttämisessä auttaa hyvä keskivartalon lihaskunto. Jalkaterät suunnataan askellettaessa eteenpäin. Askelkontakti tulee koko jalkapohjalle yhtäaikaisesti, jolloin kehon paino ja rasituskuormitus jakaantuvat tasaisemmin. Tämä ehkäisee ikäviä tärähdyksiä ja niistä aiheutuvia mahdollisia rasitusvammoja alaraajoissa.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Nastat alle

ja lenkille!


Kävin tänä aamuna puolentunnin totuttelulenkin noilla nastoilla lenkkareilla.
Viikon kulku on ollut seuraavanlainen; keskiviikkona olin hiukkan tukkoinen juoksukouluharjoitusten jäljiltä, joten ajattelin, että uiminen avaisi hiukan paikkoja. Varmaan olisi avannutkin, mutta halli oli tupaten täynnä väkeä. Saimme Viivin kanssa viimeiset avaimet jonotettuamme niitä viitsen minuuttia.
No mikäs siinä, hieno homma, että väki liikkuu. Ainoa harmi vain, että kuntouintiradalla oli niin kova tunku, etten viitsinyt kiilata itseäni mihinkään väliin, joten päädyin vesijuoksuradan puolelle. Tukkoisilla, maitohappoisilla reisillä ei vesijuoksu oikein maistunut, mutta sissin n. 40 minuuttia. Sitten tuli tilaa sen verran, että mahduin muistelemaan rintauintitekniikkaa.
Tosi vähän on tullut käytyä uimassa... pitäisi kyllä...
Torstaina vielä  jalkapohjat olivat tiistain treenin jäljiltä kipeät; ne päkiälle nousut olivat tosi tehokasta liikuntaa jalkapohjille. Päkiän voimistamistakin oli aikomus jo loppukesästä ottaa ohjelmaan... pitäisi sitäkin...
Perjantaina päätin kokeilla tuttavalta lainassa olevaa zumba dvd:tä ja siitä löytyikin mukava ohjelma punttien heiluttamiseen. Tunnissa kotizumbaa punteilla sai hyvin hien irti.

Tänä aamuna kävin vain tottumassa nastoihin ja uusiin lenkkareihin.
Päätin myös, että kun lyhyen lenkin juoksen, niin pitää jaksaa keskittyä lantion kohottamiseen. Ja kylläpä tuntui vaivalloiselta. Kun on yli kolme vuotta juossut perä maata viistäen, niin nostappa se nyt ylös. Koko lenkin aikana ei voinut ajatella mitään muuta kuin lantion kohottamista ja jalkojen maassa "käyttämistä"- siis ettei löntystä niinkuin norsu- vaan päkiä nopsasti ruopsaisee maata. Kova puolituntinen ja huomenna pitäisi  tunti jaksaa kohottaa lantiota, huh!
Kotiin tullessa huomasin, että kun olin kieli keskellä suuta ährännyt lantionkohotusta koko lenkin, niin yllättäin pakarassa ei ollutkaan tuntunut kipua ollenkaan JEES!

tiistai 2. marraskuuta 2010

Kevyttä

ja vapautunutta oli juoksu eilen. Ohjelmassa olisi ollut puolituntia kevyttä hölkkää, mutta en oikein malttanut olla juoksematta enemmän, kun kerran tuntui pitkästä aikaa hyvältä. 47 min meni kylän pinnassa pyöriessä noin 7 km. Noille mun peruslenkkipoluille ei oikein oo ilman lamppua asiaa, pimiä tulee niin äkkiä. Pirttirannalle kun alkuun läksin hortoilemaan, niin meinasi pelottaa ihan, että jos joku tulee vastaan ja törmätään yhteen, kun kumpikaan ei nää mittään.
Niin kevyeltä juoksu tuntui varmaan siksi, että läksin ilman tuota horiskosykemittaria. Juoksentelen nyt ilman, jos muistaisin viedä mittarin vaikka huoltoon.

Tänäiltana juoksukouluohjelmassa oli tekniikkaharjoittelua.
Juoksimma tästä ammattikoululle, vähän reilu kolme km ja sielläpä olikin tupa täynnä meitä koululaisia.
Ammattikoulun liikutasalissa on juoksurata, jossa teimme monensorttisia askellusharjoituksia. Voi hitsi kun oli hyviä harjoituksia! Miten sitä nyt saisi itsestään irti samat harjoitukset lenkille lähtiessä tai vaikka lenkin ohessa. Kyllä juoksutekniikan osaaminen toisi varmasti, uuden ulottuvuuden koko juoksenteluun. Ehkä se nyt vaan pitää ottaa työstöön.
Luulen tietäväni tekniikkani heikkoudet; vispaan käsiä tuossa rintojen edessä, niinkuin lähes kaikki "akat" ja toinen hankaluus on "istuva" juoksuasento, lantio pitäisi saada paremmin eteen.
 No tässäpä tätä projektia taas, jotta etiäpäin; sano mummo lumessa!
Samalla vanahalla tyylillä silti lyllersin sieltä amikselta kottiin :(

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Ohjelman mukaan

on nyt viikko menty.
Perjantaina lihaskuntoharjoittelua olisi pitänyt tehdä puolituntia, mutta tein tunnin, kun tuntui mukavalta: näiden nauhoitettujen jumppien mukaan
Lihaskestävyysharjoitus ala- ja keskivartalon lihaksille ja toinen puolituntinen oli vinkkejä selkälihasten hyvinvointiin. Ovat kyllä oikein hyviä perusjumppia ja mukavasti saa lihakset maitohapoille. Meillä alkaakin olohuone muistuttaa enemmän punttisalia, kuin olkkaria, kun on jumppapallot ja puntteja eripainoilla. 

Tänään juoksentelin 50 min, niinkuin ohjelmssa luki. Sykemittari taas horoili ja näytti maksimina 210, enkä millään muista, että olisin niin kovasti pistellyt... Vaikka muisti kai meniskin, jos niin korkialle nousis sykkeet... Joten en siis todellisesta keskisykkeestä oikein tiedä. Matka oli n. 7 km.
Isänpäivälahja tarjouksia ovat mainostaneet, että Polarin 300 plus kepsi olis 199 € yhteensä. 
Haluaisko joku ostaa sillä hinnalla multa kaksvuotta vanhan horiskon mittarin... pliis!

torstai 28. lokakuuta 2010

En mää vielä nuku

talviunta, vaikka välistä tuntuukin, että käyttäydyn kuin äidinpuolen suvun tunnuseläin: Kontio.
Oon ahtanut itseni täyteen kaikkea makeaa... Joulusuklaat pian loppuvat noista hyllyistä ennen joulua ja mun pitää ehtiä maistaa kaikki suosikit!
Vararavinnon keräämisen lisäksi olen äreä: en siiiis jaksa noissa tsumpissa kunnella sitä "iik! siis-sullon-taas- uus-tsumpapaita-siis-ihqun-värinen" voi tsiisus, tällasten takia olin jo viikon tsumpaamatta, mutta menin taas eilen kuuntelemaan. ÄRRRR! Nämä kotkotukset, kai niiltä vain pitää sulkea korvansa. Joskus tuntuu, että tää zumba keskittyy enemmän siihen oheiskoristautumiseen, makkarankuoripaitoineen.

On tää mesikämmen juoksennellutkin, ilmeisesti vähän revähtäneellä perslihaksella. Jos nostan askelta kiihdyttääkseni vauhtia, niin käy kipiää. Mutta jos juosta hipsutan matalalla askeleella, niin ei tunnu missään. Se on oikein hyvä askellus nyt tälle ärripurrille. Tänään tällä askelluksella 6.7 km noin 45 min.

Satuin muuten Oulussa tiistaina tosi tehonaisen aquazumba tunnille Lasaretissa. Se nainen -Paula nimeltään- osasi hommansa. Tehtiin veteen sopivia liikeratoja ja toistoja sopivasti, niin että sai lihastuntumaakin. Oulun kaduilla tuli muuten kipitettyä jalat rakoille, ihan vaan varaturkiksia talveksi metsästettiin.

Huomenna juoksukoulun ohjelman mukaan lihaskuntojumppaa, toivotaan, että en oo vielä sillon syväunivaiheessa.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Ihmiskeho

 on ihmeellinen ja oikukas. Sen muistin taas istuessani hierontajakkaralla kalevalaisen jäsenkorjaajan hyppysissä. Kun Kirsi alkoi pehmittää tiukkaa oikeanpuoleista alaselän lihasta, syttyi lamppu päässäni... Ei saa mennä kivun perässä... niin on Kirsi yrittänyt opettaa, mutta ei tahdo pysyä muistissa. Siis kun vasen pakara on ollut tuskaisen kipeä, niin vika löytyikin oikeapuolen jumista. No onneksi tietävämmillä on tämä homma hanskassa! Jumitus ei ollut edes kovin paha, irtosi suosiolla. Toisin kuin silloin kesällä, kun alaselkää jynssättiin melkein kolme tuntia ennenkuin se antoi periksi. Nyt kirjoitan tämän muistaakseni itse: Ei kivun perässä! Siis kivun syy on jossain muualla.
Olin kyllä muutenkin kireällä ja kierteellä kuin korkkiruuvi. Mietin ja ihmettelin, ettei se zumbakaan ole saanut minnuun rentoutta. Joskus vain näin jumahtaa.
Olisko ne nämä talvilajit? Hiukan hiihtoa ja eilen tunteroinen luistelua.
Hiihto ei sinänsä tuntunut lihaksistossa, mutta luistelu tuntui jo puolentunnin jälkeen polttavan reisissä. Noh, syyslomalla varmaan tulee käytyä tyttöjen kanssa hiukan useammin hallilla, joten jalat tottuvat taas siihenkin menoon.


Kuvassa mun antiikkiset Deltan Montrealit 25 vuotta vanhat, mutta hyvin vielä minun luistelut kestää.
Hieronnan vuoksi pidetään pari päivää lepoa, sitten pitäisikin jo lähteä juoksukoulun ohjelmalla lenkkeileen. 

torstai 14. lokakuuta 2010

Ei paljon enoa

kehnompi ;D
Nyt hyvän alkulämmittelyn jälkeen jos tekis taas joogaa, niin kyllä lihakset tykkää.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Aamujooga

puolisen tuntia teki kyllä oikein hyvää.
Pitäisi vain ottaa ohjelmaan joka aamu.
Raitista ilmaa tuli haukattua päivällä reilun tunnin melonnalla. Kun ensin istua könöttää neulekoneella parituntia ja sitten käy melomassa, niin kyllähän siinä mukavasti saa hartiat liikenteeseen. Melominen on minusta oikein mukavaa vielä näin syksylläkin, luonto valmistautuu talveen ja on jotenkin paljas ja riisuttu.
Sitten vielä illalla se zumba, jossa pääsin kyllä takariviin... Kehvatsu ei mahtunut etes käsiä pyörittään. Harmittaa, että menin makselemaan etukäteen sellaisesta ahtaudessa ähräämisestä, ei oikiastaan tullut kuin pahalle päälle.

Kohta pääsee heiluttamaan käsiä hiihtoladulle, alkaa olla jo hiihtotuska.
Jos lunta tulee niin kuin on luvattu, niin kyllä kakkossukset saa pellolla kyytiä.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Verryttelyä

Eilettäin kun oli pakaransäästelypäivä, niin tänään tietenkin tuntui, että vois käydä vähäsen...
(Voi Jaanaba, miltä kuulostaa? )
Tuli juostua Kullaanlenkki 11.1 km ajassa 1.16, keskisyke 155.
Kaks viimestä kilsaa mietin pysähdynkö kävelemään, vai oisko ollut dramaattisempaa lyödä mahalleen makuulle ja vollottaa, että käy kipiää.
Ähkin vain Jarkolle hampaiden välistä, että meinaa persus olla taas tiukkana.

Huomenna saamme juoksukoulusta henkilökohtaiset ohjelmat.
Jospa tässä kivutkin hellittää, kun alkaa laadullisesti parempi treeni, luotan asiantuntijoihin ja tietysti Kirsiin jonka luo toivottavasti pääsen maanantaina.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Ei väkisin

Pakara onneton ärtyi reippaammista vetoyrityksistä ja nyt sitä vihloopelkästää istuessa.
Hierontaan on vielä viikko, joten nyt otan iisisti.
Tämän sunnuntai lenkki suuntautui pyörällä kiekolle, jossa majailee yli kahdensadan joutsenen parvi.
Kaunista katsottavaa.
Hyvää matkaa kaverit!

perjantai 8. lokakuuta 2010

Kauhiaa katottavaa

oli keskiviikkoiltana kössihallin jumppasalin peileissä.
Olen nimittäin tähän asti ollut autuaan tietämätön miltä zumbaamiseni näyttää.
Ja nyt voin kertoa teille; ei näyttänyt hyvältä!
Sali oli aika pieni ja takarivi oli varattu hyvissä ajoin, joten jouduin melkein nenä kiinni peilissä ähräämään. Askelkuviot meni jo siitä ihan sekaisin. Höh, en kyllä tykännyt... ja kerkesin jo varata sinne keskiviikon zumbaamisen. Ei kai auta. Ens kerralla meen viideltä varaamaan takarivin paikan!

Tänään kävin juoksemassa 6,7km enkä tiedä oliko coopperin seurausta vai mikä teki jalat ihan tönköiksi.
Mutta taidanpas lähteä vähän irroittelemaan koipiani tanssilattialle, jospa ne siellä vertyisivät.
Jamma-jamma!

tiistai 5. lokakuuta 2010

2190 m

Tarviiko tuosta nyt muuta sanoa.
Oikeastaan se nyt kertoo, että tämän hetkinen kunto 43 vuotiaalle on hyvä :(
Pääsin yli tavoitteenkin, enkä laskennallisesti uskaltanut edes toivoa paljon yli kahtatuhatta, kun vauhtini realiteetit tiedän. Kuntoilu on vaan kumma laji, äkkiä lähteen käyrä laskuun, kun tööväilee. Ja maratonin jälkeen kuntoilu on ollut vähän niin ja näin.
(Pohdiskelen nyt erityisesti noita vauhtijuoksuja, jotka jo alkukesästä jäivät tuon pakarajumituksen vuoksi. Testijuoksun jälkeenkin pakaraa vihloi aika ilkeästi. No sen kanssa varmaan on vaan elettävä ja edettävä sillä vaudilla mitä pääsee.)
Siis juoksenneltiin tästä Tuiskulan urheilukentälle lämmittelyksi. Meiltä Tuiskulaan tulee matkaa n. 800m. Siellä saimme numerolaput rintaan ja määräyksen lämmitellä hiukan. Meitä taisi olla yli kolmekymmentä juoksijaa testissä mukana.

Sitten vaan lähtölaukauksesta juoksemaan. Olin laskeskellut, että kahden minuutin kierroksilla pääsis kuus kierrosta ja alkuun vauhti näytti sopivalta, mutta kahdeksan minuutin jälkeen vauhti alkoi hiipua. Sykettä en joutanut vilkuilla, mutta maksimi oli 183, mikä ihmetytti, kun en saanut korkeammalle nousemaan ja keskisyke 173. Yleensä porukassa  juokseminen saa vauhtiin parannusta, mutta tälläkertaa ei iskenyt.
Jarkko mennä paukutti yli 2800, aika hurja.

No mitäs tässä, kunto on hyvä. Treenauksella sen vois tieten saada paremmaksi.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Pimiää

oli Pirttirannalla, kun äskön siellä kävin juoksentelemassa.
Verryttelyä ja teräviä vetoja oli ohjelmassa.
Oh-hoijaa! Tosiaan näitä vauhtileikittelylenkkejä saisi tehdä hiukan useammin, mutta, mutta...
tahtoo vaan mennä siihen tasaiseen tallaamiseen.
Ja tämä lenkki sitten kyllä hengästytti; puuskutin ensimmäisellä vedolla, kuin höyryveturi ja tuntui että henki loppuu nyt just. Terävässä lähdössä tiukka pakarakin olisi parkaissut jos olisi osannut, tuntui siltä.

Sokkarilla näin tänään toisen juoksukoululaisen; kateltiin toisiamma ja tuumailtiin, että huomenna on kova ilta. Hän oli lepäillyt viikonlopun, että jaksaa juosta lujaa. Ja kun hän kuuli tavoitteeni (päästä yli kakstuhatta) aikoi lähteä beesiin. Saas ny nähhä kuka beesaa ja ketä. Näyttää kuitenkin siltä, että kaikkien pitää testiä pohtia.
Huomenna siis cooperin testiin. Ja jos tulos nolottaa, nii en kerro teille ollenkaan ;D

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Reilu kymppi

takana tälle aamulle. Jarkon kanssa käytiin koivikon lenkki juoksemassa... ja puhuttiin; mistäs muusta kuin cooperin testistä. Eräs tuttu terveydenhoitaja tuumasi silloin viime tiistaina, että kaksi kilometriä on hyvänkunnon raja. Se varmaankin pitänee paikkaansa ja siihen mun pitäisi pystyä, mutta kun vauhtikestävyyttä en ole treenannut, niin tiukkaa tulee olemaan. Se vauhti on mulle vähän niinkuin akileen kantapää: kestävyyttä riittää vaikka toisille jakaa.
Niin sen vauhtikestävyyden aion laittaa tuohon juoksukoulun tavoitteisiin. Ja ehkä myös puolikkaalla lähden tavoittelemaan 2.10 aikaa. Siinäpä sitä tavoittelemista.
Niinkuin huomaatte on suuria keskittymisvaikeuksia tähän kirjoittamiseen, kun koko ajan pitää miettiä, että kauanko pumppu kestää juosta maksimisykkeellä... kestääkö 12 min. Oi-voi! Tai sitten pitää juosta niinkuin Jarkko tuumaa eli 6 min täysillä ja loput niin lujaa kuin jaksaa.

Tämän aamuisen lenkin päätteeksi tuli kuin tilauksesta kakkosella venyttelyä joogaamalla. Ja kylläpä oli tiukkuutta joka lihaksessa. Aurinkotervehdys on viimeaikoina vähän unohtunut ja sen kyllä huomaa. No nyt on nauhalla tuokin venyttely, niin voipi vähän verestää muistoja. Nuo joogan staattiset venytykset ovat kyllä tehokkaita. Suosittelen kokeilemaan!

perjantai 1. lokakuuta 2010

Ma tahtoo

veivaa, veivaa! Ma tahtoo veivaa, veivaa.... Ja nyt ma oon ihan boikki.
Sitä perjantai-illan huumaa, zumbaa.
Eräs tuttavistani sanoi, että ensimmäisellä kerralla ei välttämättä saa vielä kaikkea irti... edes kunnolla hikeä.
Eikä hän ollenkaan narrannut. Tänään osasin (ja kehtasin) heittäytyä jo mukaan reippaammin ja rennommin. Eikä niin tarvinut tiirailla sitäkään, mihin suuntaan ollaan vatkaamassa.
Viimeksi hartiat olivat zumban jäljiltä hiukan kireät, joten nyt yritin pistää rennosti kädet heilumaan. Ainoa lihaskivistyskin löytyi viime sunnuntaina juuri käsistä. Terävät ojennukset olivat tehonneet.
Tänään sain hyvää tuntumaa myös vatsalihaksiin, josta olen oikein ilonen, koska vatsaani toivoisin ryhtiliikettä.

Zumbaohjaaja Marianne on kyllä varsinainen ilopilleri, joka saa tanssijoista mehut irti.
Nyt alkaa jo tuntua siltä, että pitäisi hankkiutua zumbaan kaksi kertaa viikossa.
Ranka sai taas niin hyvää ravistelua. Ja ravistelua sai myös pylly, joka ei vieläkää osannut olla rennosti, mutta annetaan jäykkispyllylle aikaa ;)
Tuossa nyt oon makoillut sohvalla ja yrittänyt saada itseni kasaan. Mehut meni, hyvä juttu!

Eilen muutes kipaisin taas tuon tutun Pirttirannanlenkin (6.7km) ja juostessa mieleen kumpusi vain se cooperi :(

tiistai 28. syyskuuta 2010

Sopivan tiukka

punttitreeni eilen silleesti, että joka lihasta kivisti aamulla.
Ja tää nyt on vaan sellaista kotipunttitreenailua, kun oon niin armottoman laiska lähtemään salille. No nyt on ollut vähän tylsä lähteäkään, kun Vilijonkka on kovassa kuumeessa. Hirmuista kuumetautia liikenteessä. Ja hirvittävän huonolla omallatunnolla pitää lähteä töihin, kun tyttö on yksitoista v. ja lain mukaan pystyy sairastamaan yksin :(

Tänään sitten juoksukoulussa joku entinen juoksija täräytti 25 min pover pointin juoksuharjoittelusta. Luulenpa, että minun terveystiedon tunnitkin olisivat päihittäneet asiasisällöltään tuon esitelmän. Minusta on kummallista, että ajatetaan asiantuntija jostakin toistasadan kilometrin päästä puoleksitunniksi luennoimaan ja asiasisältö on sanahelinää. Tiedän, että henkilö on perehtynyt asioihin ja tietää harjoittelusta, mutta luennon valmisteluun hän ei ollut käyttänyt aikaa.
Toivottavasti jatkossa luennot ovat laadukkaampia. Jaa -toisaalta yhteislenkki pelasti illan. 5.8 km lenkki 40 min. Kukin lähti lenkkeilemään tasonsa mukaan.
Nyt pitäisi täytellä kyselylomake harjoitusohjelmaa varten. Lomakkeessa ensimmäinen kysymys on mitkä ovat tavoitteesi/odotukset juoksukoulusta. Mitähän tuohon nyt skriivailisi? Kerron sen sitten kun siihen jonkinlaisen selvän lauseen saan runoiltua.
Ensiviikon tiistaina coopperin testi. KÄÄK! Kertokaas miten siitä voi selvitä hengissä näin vanhana?

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Upea lenkkikeli

 houkutteli juoksemaan pidemmän lenkin, kuin alunperin oli aikomus.
Toisaalta siinä juostessa pohdin noita kalorimääriä, joista kirjoitin zumbajutun yhteydessä. Kalorien kulutus on tietysti yksilöllistä riippuen painosta ja sykkeestä. Mutta kun en ole noita kaloreita kovin seuraillut, niin mietin sitten perjantain kirjoittelun jälkeen, että tulikohan kirjoitettua puuta heinää.
Ja sillä ajattelin, että juoksenpa Kotilan lenkin, josta matkaa kertyy 13,5 km ja aikaakin tuhraantui 1:34. Ja tästäpä sen sitten kalorimäärät selvisi, sykemittarin mukaan 867 kcal. Eli tuhanteen kilokaloriin mun pitääkin juosta melkein kaksi tuntia. Keskisyke vaikuttaa tietysti myös, mulla se oli tällä lenkillä 156. Ei liene järkevää paljon korkeammalla sykkeellä näin pitkää lenkkiä tehdä.
No jopa helepotti, en puhunut lööperiä ;D

Kokeilu vain oli hölmöä, kun ei tietenkään ollut juomista mukana ja huomasin kympin jälkeen, että energiat ehtyy... Vähän turhan vähillä aamupalaeväillä läksin niin pitkälle.

Tämä lenkkipolku sattuu kurkien muuttoreitille. Viikko sitten näin noin viidenkymmenen kurjen parven.
Tänä aamuna sellainen toistasadan kurjen parvi otti korkeutta pääni päällä ja pitivät hirmuista metakkaa. En tiedä suuntaavatko ne Hituraan vai Pyssymäkeen, mielenkiintoista olis nähdä tuo parvi tauolla.

Tällä viikolla tuli jo hiukan juoksukilometrejäkin 33.6
Ihan hyvä... näillä varpailla

perjantai 24. syyskuuta 2010

Baila- baila

Nyt on kyllä minun juoksunjäykistämä ranka pistetty kunnolla liikenteeseen.

Pääsin vihdoinkin kokeilemaan mitä se zumbaaminen oikeen on; hirmuista lantion vatkaamista tunninverran, jo meinasi mennä kielikin solmuun kun sillä yritin vääntää.
Juu kyllä tää hauskasta liikkumisesta käy ja hien sai irti, mutta ei nyt ihan tuhatta kilokaloria tämmöinen vatkaaminen polta (joku sellaista väitti) kun mun pitää kuitenkin juosta puolitoistatuntia, että saan sen verran kulumaan.
Aluksi lämmiteltiin heiluttelemalla rummutuksen tahtiin käsiä; ja sillon tunsin itseni hiukan hölömöläiseksi... Mutta kattelin, että onhan täällä yli 20 muutakin hölömöläistä ja annoin palaa.
Ope (Marianne Pisilä) sanoi heti alkuun, ettei tekniikka ole tärkeää, vaan se, että tanssimalla saa hien pintaan.
Nopeita rytmejä ja nopsaa jalkatyöskentelyä. Olen sen verran opetellut noita sambaa ja rumbaa ym. kuumia rytmejä, että askelrytmeissä pysyin ihan hyvin kärryillä. Kuviot olivat selkeitä ja helppoja seurata.

 Open lantio kyllä vatkasi kuin tehosekoitin. Vaikeinta juuri olivat nuo lantion vatkaukset; vaikka kuinka yritin vääntää pyllyä hyllymään, niin ei irronnut. Ehkä sopiva rentous oli hukassa.(Ja kamalan jäykkis lantio.)
Aika usein pysähdyttiin juomatauolle, juuri kun oli oppinut hyvän hyppelyrytmin, niin jo taputettiin, että kiitti riitti ja juomaan. Noh, ymmärrän senkin, että ryhmässä heilui kunnoltaan hyvin monenkirjavaa sakkia. Ja hieno homma, että tällä saadaan väki heilumaan hiki otsalla!

Ei tällä jutulla ollut mun lihaskuntoon varmaan merkitystä, enkä usko löytäväni huomenna kipeytyneitä lihaksia, mutta rangan liikkuvuudelle tekee gutaa, oikeen hyvää! Nyt kun tuo pakara onneton on ollut kovasti tiukkana, niin uskonpa että tästä zumbasta sai persposki kunnon kyytiä.
Katsotaan nyt, jään jännällä odottamaan huomispäivän tuntumaa. Jokatapauksessa zumbaharrastus jatkuu... ihan piristävää heilumista tähän sateiseen syksyyn!
Voin suositella!

torstai 23. syyskuuta 2010

Asennetta

tarvitaan, jos haluaa kohottaa kuntoa.
Kuntoilusta voi niin monella tavalla luistaa; tällä viikolla monen mielestä on ollut niin kurjat lenkkikelit.
Sattaa ja tuulee ja samanlaista syysilimaa luppaa sää.
Tämä vain tuli mieleen, kun juoksukoulussa kyseenalaistettiin pakkasjuoksu, joku ei sitten tykkää vesijuoksusta ja joku taas inhoaa hiihtämistä... Juu, hiki niissä tullee kaikissa, syke nousee ja välillä henki loppuu. Kuukauden ja kaksi kun jaksaa hengästyä ja ähistä, niin huomaapa, että haluaa taas liikumaan. Ja kun kunto nousee hiihtokin muuttuu mukavaksi. Mutta kukaan muu ei voi hengästyä sinun puolestasi. Jos ei tykkää on parempi miettiä mistä hengästymisestä tykkää. Itsestäsi se on kiinni (tai joskus varpaankynsistä ;D )
Minä oon juossu lyhyempää lenkkiä joka ilta (7km) kun varpaankynnet ei vielä oikeen tykkää.

Juoksukoulussa juostaan Cooperintesti ja mittaillaan kehonkoostumusta. Ui-jui! Kauhistuttaa, mutta toisaalta on tosi mielenkiintoista. Tavoite pitäisi asettaa ja sitä olen vähän pohdiskellut... paremmaksi juoksijaksi, ehdottomasti. Ehkä aikatavoitteitakin... mietintään vielä.
Mietin kyllä näin myöhemmin, että lähdin treenaamaan maratonille liian kovaa ja siksi juhannuksen jälkeen jouduin paljon löysäämään.
Vaihtelua treeniin, sitä olikin luvassa, niinkuin toivoin.
Huomenna sitten ekku kertaa tsumpaan. Jaa-a Laura herätteli hiukan keskustelua tästä trendilajista.
Saas nähhä miten meitsi selviää ;D

tiistai 21. syyskuuta 2010

Biorytmit

eivät ole nyt kovin suosiolliset.

Käväisin kuitenkin sunnuntaina reilun 12 km:n lenkin vesisateesta huolimatta. Ja eilen oli niin upea lenkkikeli, että kävin Pirttirannan lenkin juoksentelemassa (se 6.7km). Nyt meinaa taas lonkkakin mennä tiukalle, mutta onneksi on hierontaa torstaina luvassa. Tänä iltana meen juoksukouluinfoon ja odotan sitä innolla... toivottavasti tulee sellaista sakkia joista sais lenkkikavereita!
Ja biorytmien käyrät lähtevät muutana päivän päästä nousuun, kyllä kai tämä tästä iloksi muuttuu.

torstai 16. syyskuuta 2010

Satunnainen juoksentelija

Näinhän tässä käy kun ei ole ohjelmaa, eikä pakottavaa lenkkeilytarvetta: tulee käytyä vähän silloin kun huvittaa. Toisaalta olen suonut sen itselleni, mutta kuitenkin laiskottelu hiukan pakottaa takaraivossa; "senkin vetelys, mene lenkile siitä!"  Tänä aamuna reipas Päivikki vei voiton ja kävin hölkkäilemässä vajaan seitsämän kilsaa ilman sykemitaria. Aikaa meni n. 45 minuuttia.
Ens viikolla malli muuttuu ja alkaa ohjelmallinen treeni. Liikuntakeskus ilmoitteli lehdessä ensiviikolla alkavasta juoksukoulusta ja arvelin, että sieltä voisi löytyä vaikka lenkkiseuraa. Joten sinne ensi tiistaina. Perjantaina sitten zumbaamaan ja luulenpa, että siitä edespäin viikkorytmi alkaakin päivittyä.
Talvella luultavasti juoksutreeni kääntyy hiihtopainotteiseksi ja tänä talvena kilometrit  EI VOI  jäädä alle tuhannen. Ehkä pitäisi katsella joku hiihtotapahtuma, mihin osallistuisi, niin ei sitten ne pienet 20 asteen pakkaset hidastais treenausta.
Mutta juoksukouluun nyt kun sellaista tarjotaan, kyllä!

tiistai 14. syyskuuta 2010

Aqua zumbaa

Pääsin kuin pääsinkin tuttavan peruutuspaikalle kokeilemaan tämän syksyn hittiä aqua zumbaa.
Vertailemaan en pysty esim. normi zumbaan, kun en ole vielä mihinkään ryhmään itseäni saanut mahdutetta.
Mutta täytyy myöntää, että odotin jotain tehokasta lihaskuntoliikuntaa, en vedessä heilumista :(
Rytmikäs musiikki ja vesi elementteinä olivat tosi vaikea yhdistettävä. Open jalat kyllä kuivalla liikkuivat yhtä rytmikkäästi kuin se musiikki, mutta vaikka mielestäni jonkinlaisen lihaskunnon omaan niin en joutunut mukaan liikkeisiin. Epätoivoista husimista, sitä se valitettavasti oli.
Jos vertaan tavalliseen vesijumppaan, niin kyllä hyvässä vesijumpassa saa lihaksiin rasitustuntuman.
Pöh! tunsin itseni huijatuksi. Pitää varmaan aamulla lähteä lenkille purkamaan patoutumia.
Mites nyt, kun olen aikonut kokeilla zumbaa "kuivalla maalla"... Saako siinä lihaksiin poltetta?
Olen muuten aamuisin vedellyt leukoja pitkästä aikaa. Suorilta käsiltä en sitä hommaa haltsaa, mutta kaksi menee jos kädet saa olla hiukan koukussa :) Mites Paula.. jokos kohta vedellään kilpaa niinku ennesvanhaan... Kevyenä tyttösenä tais parhaimmillaan mennä viitisentoista.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Ei kerry kilometrejä

kun kympin viikossa käy hölkkäämässä. Ja kyllähän tuo juoksentelukin on aika tuskaista.
Tein niinkuin Laura kehoitti, eli aamusella hipsaisin varpailta saalaa lenkille ;) Salaa niin, että teippasin ne jo eilen illalla rakkolaastareilla ja nyt tuntuu ihan hyvältä, mutta oikeasti tiedän vasta huomenaamulla mitä varpaat tuumaavat tällaisesta salalenkkeilystä.
Juoksin Kiekko-Niskakankaan pk lenkin 9,4 km ajassa 1:04. Keskisyke 158. Ja kyllä pitäisi päästä nyt juoksentelemaan, ettei tuntuisi juoksu niin tahkialta.
Pitäisi saada vielä rouskuja suolaan, mutta mistä se nyt tuon vesisateen lykkäs.
Ehkä kuitenkin käyn iltapäiväsellä sieniretkellä.
Mahtaisiko kukaan tietää onko yhdessäkään Zumbassa tilaa ens viikolla, sitä haluaisin kokeilla, vaikken yleensä tykkääkkään näistä säännöllisistä klo se ja se jumpauksista tai pumppauksista...

lauantai 11. syyskuuta 2010

Hauskuus

päättyy aikanaan, niin myös tämäkin koulu.
Mutta ei tiedä vaikka saisimme kertauskurssin, ainakin sitä porukalla toivoimme.
Uimataitomerkki ja limpparitarjoilut saimme illalla palkkioksi reippaudesta ;)
Viimeisellä kerralla meidän piti suoriutua 200 metrin yhtäjäksoisesta uimisesta ja kokeilimme kaikensorttisia pelastushyppyjä. Sitten vielä saimme yrittää perhostelua ja yllätys, yllätys; perhosuinnin rytmi löytyi jostakin menneisyydestä... liekkö edellisestä elämästä, sillä en muista sitä ennen osanneeni. Mahdottoman iloinen olin! Vanhanakin voi oppia kaikenlaista uutta.
Uimisen voisi nyt ottaa viikko treeniksi, etteivät opitut taidot jäisi unholaan.
Pää haluaisi kovasti juoksulenkille, mutta varpaille en sitä uskalla ehdottaa... Entä jos aamulla kokeilisin.

torstai 9. syyskuuta 2010

Onnistumisen iloa

voi kokea uimakoulussa ja välillä kun pääsee mallioppilaaksi, niin oikein rinta rottingilla pörhistellään kotiin.
Rintauinnin tekniikkaa olemme harjoitelleet tälläviikolla, mikä on varmaankin yleisin uintityyli... ja tekniikkana vaikeimmasta päästä. Rintauinnin potkua olen treenannut niin napakasti, että jalkojen lähentäjät meinasivat tämän aamun dynaamisissa venytyksissä kieltäytyä yhteistyöstä. Tein aamulla punttijumpan käsille ja jalkatreenin, kun sunnuntain lenkistä taas varpaat suuttuivat, niin etten ole niitä uskaltanut enempää lenkkeilyttää.
Vielä uimakouluun palatakseni, opettelimme myös käännöstä. Mulla tahtoo mennä ilmansuunnat aivan sekaisin pyörähdyksessä, mutta siihenkään ei auta varmaan muu kuin harjoittelu. Tahtoisin kuitenkin sen kääntymisen taitaa.
Uimakoulun kaksi viikkoa on hurahtanut ihan liian nopeasti... Olemme koko sakki olleet kovasti innoissamme. Toivottavasti saamme jossain vaiheessa jatko-opintoja!



Jos jääkaapissa on vain valo, eikä viitsi lähteä kauppaan, niin silloin perheelle tarjotaan linssisoppaa.

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Sunnuntai puuhaa

Aamulla juoksenneltiin 11 km lenkki ihan reippaasti pk lenkkinä. Loppukiihdytys tais vähä nostaa keskisykettä, joka oli 158. Aikaa meni 1:14.
Oli ihan juoksun tuntoista.  Viime tiistain lenkin jälkeen huomasin juosseeni jalan ulkosyrjillä varoakseni ukkovarpaita, nyt
piti keskittyä siihen, että tallaa koko jalan leveydeltä.


Lenkin jälkeen mummuli jo soitteli Järviperältä, että sieniä on metsä pullollaan, joten sinne vaan nokka kohti sienimaastoja.
Rouskuja, tatteja, kehnäsienia ja haperoita tuli koppaset täyteen. Sieniä on kyllä metsässä valtavasti, jotta kaikki kynnellekykenevät nyt hopi hopi sienimetsään!
Nyt on osa sienistä ryöpättynä suolassa ja tatti paistosta massu pullollaan. Oliskohan aika kellahtaa sohvalle töllöttämään strömsöötä.

torstai 2. syyskuuta 2010

Luulin

uimakoulun aloittaessani osaavani uida. Höö! Kaikenlaisia turhuuksia sitä luuleekin...
Uimakoulun etenemistahti on nopea; myyrästä krooliin ja kroolista selkäuintiin. Kroolitekniikkani oli auttamattoman vanhaa perua, jossa käsi on sujautettu korvan vierestä veteen. Uutta on kurottaa kädellä kauas ja nyt vaan sitkeästi yritän kauhoa käsillä pidemmälle ja pidemmälle. Pikkuhiljaa olen myös oppimassa puhaltamaan keuhkoista ilmaa myös nenän kautta veteen.
On hieno tunne, kun oppii koko ajan lisää ja huomaa, ettei mennyt uimakouluun ollenkaaan turhaan.
Meitä on altaassa monen tasoisia ja kaikki räpiköimme sulassa sovussa omaan tahtiimme onnellisina siitä, että taas opimme jotakin uutta. 45 min tuntuu joka ilta lyhyemmältä ajalta. Taas olen aivan intoa täynnä!
Mukavaa on se, että tämä on niin erilaista, kun liikumisen pitäisi olla monipuolista, ei pelkästään sitä juoksentelua. Pitäisikin alkaa suunnittelemaan syksyn treenejä, että pääsisi jonkinlaiseen rytmiin, mutta tää kahdenviikon uimakouluputki hoidellaan ensin alta pois.
Tänäaamuna en taida lähteä lenkille, vaan säästelen näitä viehkeitä varpaitani ;D

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Arvonta suoritettu

Yllättävän hissukseen liikkujat uskalsivat arvontaan osallistua.
Tai sitten pitkät villasukat hidastavat liikunnallisia riemuja, mene ja tiedä.
Vilja onnettarena ja Jarkko virallisena valvojana.
Onnellinen voittaja on Pipsa!
Viestittelemmä!

tiistai 31. elokuuta 2010

Juoksu tuska

oli jo eilen niin kova, ettei siihen auttanut uimakoulut eikä lahot varpaat.
Tänä aamuna vetaisin lenkkarit jalkaan ja päätin, että nyt mennään lenkille.
Olen ollut ihan hämmentynyt, ettei maratonin jälkeen ole ollut minkäänlaisia lihaskivistyksiä tai kolotuksia. Viimeviikolle varattu hierontakin piti typistää lyhyemmäksi, kun minusta ei löytynyt "työtä".

Juoksukin lähti sujumaan niin kepoisasti. Sen kuus ja puoli kilometriä hilipasin, eli Pirttirannan lenkin. En ottanut aikoja enkä sykkeitä... nyt vaan naatiskellaan lenkkeilystä!
Uimakoulu siis alkoi eilen ja olipa mukavaa aloittaa uinnin alkeista... Niin mukava ja mukava; myyrää kun piti opetella, niin meinasi mennä krooliksi vängällä. Ope oli tiukkana ja patisti meitä pitämään kädet veden alla. Kaikella on tarkoituksensa ja opimme varmaankin vielä muutakin kuin myyrää.

Nyt olo on autuas, varpaankynnet vuotavat visvaa, mutta väliäkö tuolla kun pystyy taas lenkkeilemään!

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Uimakouluun

ens viikolla tai oikeastaan kaks viikkoa putkeen joka ilta.
Kaukomaran Pian innoittamana lähden nyt uintitekniikkaa opettelemaan. Kyllä osaan uida, mutta oikeaa rintauintipotkua pitäisi hioa ja kroolitekniikka on hanskassa, mutta käännös taas ei. Joten aikuisten tekniikkauimakoulu on kovasti paikallaan!
Älkäähän nyt villiintykö, että tässä seuraava tavoite olisi triathlon, vaikka se kovasti kiinnostaisikin. Ei taida näillä lakeuksilla olla juuri sen lajin harrastelijoita?
Varpaat tykkäävät varmaan enemmän vesiliikunnasta... Mietin täällä kovasti pitäisikö kynnet poistattaa, kun eivät ollenkaan suostu kenkäyhteistyöhön. Toisaalta katson nyt tämän uimakoulun ajan, alkaako paranemista tapahtua. Jos en kahdenviikon päästä pääse juoksulenkille, niin varmaan sitten pitää asialle jotain tehdä.
Mutta huomenna siis uimakouluun innolla ja kerronpa teille sitten opinko mitään.

tiistai 24. elokuuta 2010

Liikkuminen

ei ole loppunut kokonaan, olen täällä vain touhunnut niin paljon muuta, ettei päivitykseen ole liiennyt aikaa.
Viimeviikolla tein jo pitempiä pyörälenkkejä ja sain sillä reisien hapot liikkeelle.
Loppuviikosta alkoi jo tehdä mieli juoksentelemaan, mutta lenkkareita soviteltuani totesin, ettei näillä varpaankynsillä vielä... ÄRRR!
Tänään läksin sitten veteen juoksentelemaan, siellä ei lenkkareita tarvita.
Tunnin juoksentelin ja tuntui mukavalta päästää höyryjä.
Kunto alkaa pikkuhiljaa kohota leposykkeen perusteella, sillä se on nyt alimmillaan puoleentosta vuoteen. Silloin alimmillaan leposyke oli 47,  eilen illalla muutaman minuutin rauhoittumisen jälkeen 53.
Hitaasti, mutta varmasti kunto on nousussa.
Juoksukilometrejä on nyt huhtikuulta tähän päivään noin viis ja puolisataa. Tässähän pitäisi päästä juoksentelemaan, että saisi muutaman sata km vielä tälle vuodelle. Tonnia en lähde tavoittelemaan, kun noista varpaista ei oikeen tiedä. Mitenkähän sais irti itestään puntti kuurin...  Näiden hartioiden ei kyllä enää levetä tarvis, mutta lihaskunnolle tekisi hyvää.

Hei! Vielä ehtii osallistua arvontoihin täällä ja täällä.

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Yhtä juhulaa

ja fiilistelyä on nyt blogistin elämä ;D


Posliinikukka blogini täyttää kokonaista vuoden, joten pistetäänpä arpajaiset tällekkin puolen vaikkapa maratonin kunniaksi! Jos tahtoisit tällaiset minun neulomat komiat sukat itsellesi, niin osallistu arvontaan ti 31.8. 2010 klo 24.00 mennessä. Linkityksestä tietysti tupla-arpaonni. Ja molemmissa blogeissa arvotaan yhdet parit sukkia, jotta voi käydä osallistumassa molemmissa... Reilua, eikö vaan!

maanantai 16. elokuuta 2010

Maratoonari!

Voi tätä tunnetta

en tiedä miten kuvailisin! Ehkä vähän pakahtumisen ja hämmennyksen rajamailla. Selvitin siis ihan täyden maratoni juosten! Fiilikset ennen maratonia olivat vähän alakuloisia sääennusteiden takia, kun se hellejuoksu on tuottanut minulle tuskaa, jalat ovat olleet lyijyä ja syke korkea. Ajattelin vain, että lähdetään nyt katsomaan, josko puoliväliin asti jaksaisi.
Perjantaina arvelutti vielä enemmän, kun ajelimme Helsinkiä kohti, eikä kropassa ollut mitään kipuja; ei lantion tiukkuutta, eikä penikoissa kipuja... Huonoja merkkejä ajattelin itsekseni :(
Maratonaamu valkeni ukkosen jylinällä ja ilma oli kahteen asti aika mukavan oloinen: pilvistä, sateista ja lämpötila 21 astetta. Hotellikuolemaa välttääksemme kyläilimme serkkuni luona, mikä sai ajatukset pois päivän koitoksesta.
En oikein missään vaiheessa kai uskonut selviäväni maaliin asti, kun olo oli rento, eikä kiristyksiä vieläkään tuntunut. Vapina ja hermostus alkoivat vasta, kun läksimme hotelliin vaihtamaan juoksukamppeita niskaan. Mikään ei oikein maistunut, mutta vähän vielä piti saada murua rinnan alle: veljeni eiliset eväsleivät sitten tuntuivat sopivalle eväälle. Nesteitä olin tankannut ahkerasti ja pissalla piti hypätä puolentunnin välein.

Ratikka oli täynnä juoksijoita ja meininki oli kovin kansainvälistä. Kisafiilis alkoi kohota.
Vielä stadionilla alkoi masentaa, kun pilvet taivaalta kaikkosivat ja kuumuus oli ahdistavaa. Silloin taas mietin, että katsotaan mihin asti jaksaa.
Lähdössä sijoituin viiden ja puolentunnin jänisten eteen, arvelin vauhdin olevan siinä paikkeilla sopiva. Ja hyvin arvelinkin: tahti oli sopivan rauhallista ja sykkeet 170! Rinnalla juokseva kaveri päivitteli samaa, kun sykkeet hipoivat pilviä- joita ei kyllä siis taivaalla näkynyt ;)
Huoltopisteillä kaadoin mukillisen vettä niskaani ja se kyllä mukavasti viilensi.
Alun 15 km oli takkuista ja kavereilla kramppaili jalat jo muutamien juoksukilometrien jälkeen. Tiesin kuitenkin, että puolivälin paikkeilla ovat omat tsemppijoukot odottamassa, se antoi voimia jatkaa. Tsemppajien ohittamisen jälkeen huuteli kohta oma mieheni vastaantulijoiden kaistalla. Silloin juoksu sujui ja ajattelin, että jos näin sujuu kolmeenkymppiin, niin mulla on saumat selvitä koko maratonista.
Espalla kääntymiskohdassa tunsin, että lenkkareiden märkyys oli hangannut rakot päkiöihini, vettä oli silti pakko roiskia joka huoltopisteellä, kun se viilensi. Juoksu kuitenkin sujui ihan kepoisasti olosuhteista huolimatta. Ja taas jaksamista auttoi se, että tiesin tsemppijoukkojen odottavan minua samassa kohdassa. Silloin olisin päässyt noin kolmeenkymppiin ja se tuntui jo huikealta saavutukselta! 
Voimahalien jälkeen jatkaminen sujui taas mukavasti noin 35 kilometriin asti. Silloin aloin tuntea, että ukkovarpaankynnet eivät ole enää yhteistyössä kanssani, matka siinävaiheessa vain tuntui niin vähäiseltä (vain 7 km), että vaikka kontaten maaliin, ajasta viis. Kovissa ylämäissä oli pakko säästellä ja kävellä, niin totesivat muutkin kanssa juoksijat. Olin noin 25 km viidentunnin jänisten vanavedessä, mutta vauhtini hidastui vaivojen myötä. Verta ei kuitenkaan lenkkareista tursunnut, joten ajattelin vain kutakuinkin ehjänä maaliin taktiikkaa. Niin se vain ilmestyi tuskaisten viimeisien kilometrien jälkeen stadionin torni näkyviin, 40 km takana. Ajatukseni siinä vaiheessa olivat lähinnä, että ompa nyt tämäkin hulluus koettu. Ja juuri silloin alkoi yksi nuori nainen yökätä rajusti edelläni, toivoin että hänkin pystyisi vielä maaliin.
Kyyneleitä nieleskelin maalilinjaa ylittäessäni; Olisitteko uskoneet? Vaikeuksien kautta voittoon.
Fiilikset ovat ihan huikeat!




Kiitän nyt vielä erityisesti paikalla olleita Pirkkoa, Tarmoa, Sirpaa, Leenaa ja Joonasta. Ihan mahdottoman tärkeitä olitte! Sitten kiitän kotitaustajoukkoja; hienointa oli lukea naamakirjasta, että "ajattele, että puoli Nivalaa on mukana tässä" ja niin kyllä ajattelinkin! Kiitos myös Helenalle, että jaoit vastuumme vanhemmuudesta! Kirsi, oot jaksanut pitää minut kuosissa kesälomallakin! Ja viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä; ilman blogia ja sen kommentoijia tämä leikki olisi loppunut kesken noin juhannuksen tienoilla, kun kivut ja vaivat olivat äärimmäisen hankalia.
 Silloin ajatusten jakaminen tuntui mahdottoman tärkeältä.

 Mieheni minut tähän elämäntapaan on opettanut, nämä muistot on upeita jakaa yhdessä!

Kuvia sitten kun maratonkuvaukset valmistuvat.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Piikkimatto päikkäreitä


Ojalan isännän limenttiä, Frantsilan yrttikylpyjä, Kirsin hellää puristelua

ja tietysti omista valkoherukoista herkkuhyytelöä, hyviä hiilareita.
Tässäpä sitä näiden päivien ohjelmata.
Niin, on kyllä ollut myös siivousurakointia kerrostaloasunnossa, jotta saa ajatuksia vaihtumaan. Piikkimatto kyllä lähtee Helsinkiin mukaan, parempaa rentouttajaa ei löydy mistään.
Vähän helpotti kun lukaisin manuaalisesti kirjoiteltua harjoituspäiväkirjaa, olen näköjänsä juoksennellut jopa 27 asteen helteessäkin. 

maanantai 9. elokuuta 2010

Kovasti mietinnässä

ensi lauantain koitos ja se miten siitä selviäisi.
Juoksufoorumillakin näyttää pohdintaa herättävän forecan sääennuste, joka tällähetkellä lupaa 28 asteen lämpöä. Ei onnistu... laulaa meitsi, mutta kai pitää kuitenkin mennä paikanpäälle tyrkylle, jotta pääsee maratonin aloitustunnelmiin. Eilen kyllä kävin kalibroimassa vihdoin sen sykemittarin: lämpöä oli lähes 26 astetta vielä illalla. Ja sujuihan se juoksu sen kaksi kilometriä, syke vain tahtoo nousta aika korkealle. Tosin nyt en voinut sykettä mitata kalibroinnin takia, mutta tunsin kyllä kaulasuonten pullistelevan kiivaasti.
Eilen aamulla kävin myös pyöräilemässä järven ympäri eli tunteroisen.
Mietteissäni olen myös siitä, ettei minulle ole tullut vielä edes lähtölupaa. Olen kuitenkin lueskellut mieheni lähtölupalehdestä kaikenlaisia viisauksia: Erkki Liikanen mm. kirjoittaa näin " Ensimmäinen kymppi niin hiljaa kuin kehtaa, toinen jarrutellen, kolmas normaalisti, neljäs kilometrejä laskien" Tässä taitaa olla niin suuri viisaus, että sitä on parempi noudattaa. Vielä Liikanen kirjoittaa  näin" Maraton on mainio laji. Se ei vaadi lahjoja, vain luonnetta. Ajalla ei ole merkitystä, vain sillä, että taivaltaa matkan loppuun." Nämä viisaudet kun lähtiessä muistaisin.
Toivoisin vain, nyt kun olen ensimmäistä kertaa maratonille tähtäämässä, että olosuhteet olisivat inhimilliset. Tämä on vain pienen pieni toive!
Tänään juoksin viimeisen vajaan seitsämänkilometrin lenkin, joka ohjelman mukaan piti olla maratonvauhtia. Minulla se tarkoitti noin 7 min/ km vauhtia.
Kassotaas nyt miten tässä loppuviikko sujjuu, ilmeisen kovasti hermoillessa. Pinna on alkanut lupaavasti kiristyä, vielä tästä pääsee koko perhe osalliseksi maraton tunnelmaan :(

perjantai 6. elokuuta 2010

Rajalta rajalle

melontaretki oli kyllä mahdottoman mielenkiintoinen kokemus. Tosin meloimme vain 17 km eli rajalta kotio. Osa porukasta jäi vielä jatkamaan Pajinkiin, mutta meistä ei ollut viisasta tässä vaiheessa treeniä saada itseään hartioista aivan tukkoon.
Karvoskylällä joessa oli aika voimakas virta, joten piti ankkuroitua kaislikkoon, että sai kajakin pysymään paikoillaan ennen lähtölaukaisua, joka pamahti klo17. Vaikka kyseessä oli vain melontatapahtuma, eikä siis kisa, niin vauhti taisi kiihtyä joidenkin mielestä turhankin kovaksi.

Haapaperällä oli ensimmäinen pysähdyspaikka ja tarjolla makkaraa ja kaffia. Ensimmäinen pysähdys reippaan tunnin melomisen jälkeen teki terää ja mukava oli lähteä jatkamaan matkaa makkaraevästyksen jälkeen. 

Pidisjärvi aukesikin minulle ensimmäistä kertaa yläjuoksulta ja kyllä täytyy sanoa että kyllä on komeet maisemat sieltäkin käsin. Kolme kilometriä melkein tyynellä järvellä liki 70 melojan rintamassa tuntui jotenkin sanoinkuvaamattoman hienolta.  Uimarannalla useimmilla oli päätepiste, sieltä me vielä meloimme Malisjokea pitkin kotiin. Kello oli yhdeksän tienoilla, kun ankkuroimme kotilaituriin. Nyt hartia on jäykkikset, saa nähdä miltä tuntuu huomenna, ainakin nyt tuntuu, niinkuin olisi taas hiukan harrastanut urheilua.

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Taikakalu

Kai kehtaan sen nyt näyttää, kun sen verran tuli EM-kisoja vahdattua, että huomasi melkoisella määrällä urheilijoita samanlaisia ranteessa. Onhan se tuossa vaikuttanut jo pariviikkoa, kun ystäväni työnsi sen käteeni ja sanoi minun tarvitsevan nyt juuri tällaista humpuukia. Anteeksi nyt kovasti niille, jotka tähän uskovat kuin vuoreen. Siitä se varmaan minullakin on vaikutus vielä kiinni, uskonpuutteesta. Nimittäin mitään positiivista tuo Power Balance ei ole minun treenaukseen tai vaivoihini tuonut.

Tänä aamuna minua hierottiin Kalevalalaisen jäsenkorjaajan opein eli siellähän minä taas Kirsin näpeissä tutisin. Ja kyllä sai piriformis molemmilta puolilta kyytiä. Nyt pitäisi mennä merisuolaveteen istumaan loppuillaksi. Ja loppuviikko tulikin juoksukieltoa; tottelen Kirsiä kiltisti näissä asioissa.
Perjantaina kuitenkin aiomme mennä rajalta-rajalle melontaan joka alkaa Haapajärven ja Nivalan rajalta Karvoskylästä kyläyhdistyksenrannasta ja päättyy Pidisjärvenrantaan Nivalan keskustantuntumaan noin kello 21aikoihin. Joki ja järvi melotaan päivänvalossa. Toinen 12 kilometrinosuus jatkuu kuutamomelontana Pidisjärvenrannasta Ylivieskan rajallePadinkiin, johon saavutaan keskiyöllä otsalampuin varustautuneena, siitä raporttia sitten lauantaina.

Omassa puutarhassa kasvaa nyt parhaat juoksijan hiilarit, niitä pitäisi popsia massu pullolleen.