maanantai 28. kesäkuuta 2010

Sponsori

löytyi onneksi lenkkariostoksiin omasta perheestä.
Aamulla kävin verryttelemässä eilisen treenin kangistamia koipiani 25 km pyörälenkillä.
Ja iltapäivällä kun sain uudet asicsen gel kinseit jalkaani oli suorastaan pakko käydä vitonen huitaisemassa!
Mukavaltahan tuo tuntui ja askel oli niin keveä. Lonkassa oli tietysti vielä pistosta, mutta kun torstaina pääsen urheiluhierojan näppeihin, niin eiköhän pistos luovuta.
Nyt olen pohtinut maratonin juoksua ja tätä treenausta, kun oikeastaan viimeviikko jo treenauksessa meni ulalle ja nyt sitten moni asia hiukan sotkee treenikuvioita, että pääsenköhän  ohjelmaan kiinni.
Viikonloppuna pitäisi juosta puolikas kovvaa, mutta se ei taida onnistua. Toisaalta selviäisin varmaan maratonista viiteen tuntiin jatkamalla treeniä ens viikosta etteenpäin. Mikähän sois järkevää, pitää vaan kuunnella kroppaansa ja suopua siihen mitä se sannoo.

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Upea hiekkaranta

kutsui hölkkäämään myös Monte Gordossa.
Kilometritolkulla pehmoista hiekkarantaviivaa houkutteli juoksemaan niin pitkästi, että sain rakon akkavarpaaseeni ja sitten olikin lomajuoksut juostuna. Hyvä niin, sillä lonkka vaivasi avojalaka juoksussakin, mutta nautin merenrantalenkkeilystä silti.
Kotiin paluun aamulla meidät saavutti suruviesti; meille niin läheinen Anja-mummu oli nukkunut pois.
Lenkkeilyä kaikesta huolimatta yritin torstaina ja alkuun tuntuikin jalat ihan kevyiltä, mutta lenkin edetessä lonkkaa alkoi vihmoa niin, että vajaa seitsämän kilometriä riitti.
Lauantai aamusta pyöräilin kohtuullisen reippaasti 22km ja juoksun hankaluus mietitytti kovasti näin pitkän tauon jälkeen. Lauantai-iltana pyysin Jarkkoa hieromaan jumiutunutta vasenta säärtä ja sitten alkoi hälytysvalo vilkkua pääni päällä: vuosi sitten ennen juhannusta sama vaiva, penikat tukossa ja kipua lonkassa asti... Lenkkarien vaihtoaika! Kuis en tätä nyt älynnyt?! Lenkkareiden vaimennus taisi loppua siihen pisimpään ja kovimpaan kolmen tunnin lenkkiin. No, eihän täältä sunnutaina uusia lenkkitossuja saa, joten aamulla otin vuoroon lihaskunto treeniä käsille ja jaloille tunteroisen ja vielä puolentunnin venyttely päälle, kyllä teki hyvää.
Nyt olen tehnyt myös enemmän taustatyötä itsekseni tuohon huomiseen lenkkarin ostoon. Olen nimittäin huomannut, että asiantuntemus liikkeissä on hyvin kirjavaista ja tälläkin hetkellä olen juossut vääränlaisilla kengillä :(  Minulla jalan asento on supinoiva (jos tämä on nyt oikea sananmuoto?) Jolloin tarvitsen erittäin hyvin vaimennetun ja kiertolöysän kengän. Ja viimeisin jalassa kulkenut kenkä on Asicsen Gel Kayano joka on pronaatiotuettu lenkkari. Asia erikseen on sitten löydänkö myyjän joka tietää millaisilla tuilla kenkä on varustettu.
 Nyt kaikki peukut pystyyn, että lenkkariostosten jälkeen juoksu alkaa rullaamaan. Vuosi sitten tämä ratkaisi vaivan.

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Kiukkuisia

kuoveja ja töyhtöhyyppiä kiekolla eilen illalla. Ja kiukkuinen olin minäkin.
Juoksu ei ottanut sujuakseen ollenkaan. Pitkällä sunnuntain lenkillä ärtyi polvi, joka on nyt sitten vaivannut.
Juoksin siis eilen 9.5 km ajassa 1.03.54 keskisyke 151. Olisi pitänyt juosta 5*1km 5-6min/km vauhtia, nyt vaan ei irronnut ja kivuntuntemuksia oli liikaa. Ja pahus vieköön minun teräsmahaani ei mitkään luonnondetoksit saa liikkeelle, olin kyllä pettynyt... No sainpahan varmasti laatuvitamiinit ja hivenaineet kuitenkin.
Tänään olin sitten ärtynyt ja pahalla päällä kaikesta mahdollisesta. Kunnes iltaselle ajattelin tehdä rentousmielessä punttijumpan ja perään venyttelyn; HOX-HOX taas nainen! Olen laistanut jumpan monelta viikolta ja venyttelytkin ovat menneet vähän niin ja näin. No saa siinä sitten valittaa jumituksiaan...
Nyt olo on aivan mukava! Ja minä lupaan ja vannon, että kun reissusta kotiudumme, niin jumppa jatkuu.
Liian ykspuolista on nyt tämä juoksutreeni ollut pari viikkoa.
Eiku varpaat likoamaan meriveteen, täältä tullaan Monte Gordo.
Toivottavasti saan sieltä uusia voimia jatkaa treenausta.

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Inhimillisyyttä hiukan

tähän vuohkasuun.
Ilmeisesti joistakuista lukioista vaikuttaa, että yritän juosta itseni hengiltä (terveisiä vaan entiselle liikunnan opelleni!). Kyllä minusta se inhimillinen puolikin vielä löytyy, vaikka ihmeellinen kurinalaisuus valtaa kun lähdetään sellaista maraton-matkaa tavoittelemaan.
Tämä viikko on mennyt löysäillen... valmistaudun nimittäin "korkeanpaikan leiritykseen" Atlantin rannikolla, suunnitelmissa juoksennella avovarpain merenrannalla. Ja kun kotiinpaluu koittaa, teen tämän viikko-ohjelman uudelleen.
Eilen oli taas vyöhyketerapian vuoro, jossa keskityttiin vauhdittamaan tukkiutuneiden munuaisteni toimintaa.(Olen atoopikko, joten aineenvaihduntani on aika-ajoin surkeaa) Reseptiksi kotiin kehoitettiin hörppimään nokkos- tai persiljateetä. Persiljasta sain muutama viikko sitten tarpeekseni, joten nyt päätin vaihtaa nokkosteehen, hiukan herukalehdillä maustettuna. Voi mitkä aromit!
Edellisestä kuntoplus lehdestä jäi mieleeni juttu luonnon detoxista ja tänä iltana päätin pistää aineenvaihduntaa liikenteeseen:

Nokkosen versoja, voikukan lehtiä, ripaus suolaa, tippa omenaviinietikkaa ja kiiskilän kirkasta. Blenderi hurisemaan ja aika hurja vitamiini ja hivenaine pommi on valmis.
On muuten maukas satsi.
Lupasivat, että toimii paremmin kuin mikään detox- tuote kaupan hyllyiltä.
Jää nähtäväksi.
Haluattekohan edes tietää?! ;D

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Kolme tuntia

kun juosta jölkyttää menemään, niin kyllä meinaa nälkä välillä yllättää.
Aamulla olisi ehka kannattanut syödä kokonainen kanamuna, eikä vain muutamaa siivua leivänpäällä.
Tankkaus ennen pitkää lenkkiä on joskus mietityttänyt ja olen todennut esim. rasvaisen Turkkilaisen jugurtin olevan hyvä nälän pidättäjä. Tänä aamuna se jotenkin unohtui, varmaan luulin, että eilisiltainen suklaakonvehtitankkaus riittäisi. Ei riittänyt energiat enää niistä konvehdeista.
Olin kuitenkin varannut mukaan hedelmäsokeria, joista sain kyllä energiaa, mutta ne kyllä lisäsivät sitten näläntunnetta.
En ole pitkään aikaan käyttänyt geelejä pitkillälenkeillä mukana, kun olen hyvin pärjännyt ilmankin ja urheilujuoma on riittänyt nesteenä. Nyt vain pohdiskelin nälkäisenä juostessani, että pitäisikö ennen maratonia kokeilla geelin tehoa.

Muuten lenkki meni aivan mukavasti; syke oli tosi alhainen koko lenkin ajan: aivan välillä hämmästyin kun vilaisin sykemittaria ja lukemat näyttivät alle 130! Vajaan 22 kilometriä juoksin ( no siis juoksin ja juoksin; ehkä sipsuttelu olis kuvaavampaa) aikaa meni 2 tuntia ja 50 min keskisyke 137. Alan pikkuhiljaa ymmärtää tämän treenaamisen ytimen! Kolmisen tuntia, oli vauhti mitä hyvänsä, tuntuu kyllä nivelissä. Ui-jui! Ja varvas raukat, ne alkavat olla aika tummanpuhuvat. Vähän pölijää hommaa kai tämä on, mutta jokaisella omat pölijäilynsä!
Tämän lenkin lopuksi yritin ajatella Pertsan mielikuvaharjoituksia ja itsensä huijaamista; jos juoksisin vielä kympin lisää... kymppi pikkumatka, ei tunnu missään...oonhan nyt kymppejä juossut monistellen ja helposti. Haa! Saattaa muuten toimiakkin.
Sitten lisään lopuksi artikkelin, jonka hirmuisen etsimisen tuloksena viimein löysin; viimekesän Juoksijalehdessä: Naisen sydän on nopeampi, tässä Mitzy lukemista, toivottavasti suurentamalla  saa selvää!

torstai 3. kesäkuuta 2010

Kävihän

kuitenkin yksiin hieronta ja lenkki samana päivänä, kun juoksi lenkin jo aamulla.
Kaksi km verryttelyä, 8-10 km maraton vauhtia ja kaksi taas verryttelyä, oli ohjelmassa. Ja kyllä tuntui nihkeältä, voi velijet! Alkuverryttelyssä jo huomasin, että ilma oli lämpimämpi, mitä oli eilisillan säätiedoissa luvattu, eli juoksutakki oli liikaa. Sykemittari oli ohjelmoitu vain maraton vauhdille, eli kilometrivauhti 6.10- 6.30. Ja tämän vauhdin pitäminen tuntui tälläkertaa ylitsepääsemättomän vaikealta. Alkuun mittari huusi, että lujempaa, lujempaa ja kun kiristin vauhtia mittari metakoi, että hidasta, hidasta. Kyllästyin jo siihen piippaukseen, että meinasi sykemittarikin lentää lepikkoon.
Vastatuuli teki hommasta haasteellisen ja huomasin vielä että nestettäkin olisi saanut olla mukana.
Myötätuuleen sitten juoksu rullasi mukavammin (tosin sykemittari piti omaa meteliänsä liian kovasta vauhdista)
Yhdeksän kilometriä juoksin maravauhtia ja keskivauhdiksi tuli 6.23min/km keskisyke156. Lenkin kokonaisaikaa en mitannut, kun alku ja loppuverryttelyissä ei ollut sykemittari käynnissä. Lenkin jälkeen oli takki niin tyhjä ja paha olo, että mietin miten kykenen töihin. Nesteissä taisi tulla hetkellinen vajaus ja verensokeri taisi laskea, tilanne korjautui aika nopeasti yhdellä hedelmäsokerilla. Ja työhommatkin sain hoideltua sitten ihan moitteetta.
Iltapäiväsellä vielä lähätin rusikoitavaksi, sanan varsinaisessa merkityksessä... Nyt kun olen hieronnan jäljiltä pikkutirsat ottanut tunnen herääväni taasen henkiin.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Aamuinen lenkkini

suuntautui Pirttirannalle ja siellä mukavaiselle metsäpolun pätkälle. Mielessäni hiukan harmittelin, ettei meillä ole pururataa tässä keskustassa vaan aina pitään olla menossa kymmenen kilometriä johonkin suuntaan. Metsässä juokseminen tuntui niin pehmeältä ja mukavalta.
Tänään ohjelmassa tunnin pk-lenkki; tosin en saanut ihan tuntia tähän reittiin kulumaan, mikä on hyvä sinänsä, sillä tämä maraton treenaus on alkanut kuluttaa varpaankynsiäni. Akkavarpaat alkavat jo sinertää ja ovat hiukan arat. Tuttuahan tämä kynsienlähtö on, mutta luulin ettei minulle niin voi käydä :( Tuttu kosmetologi suositteli geelausta, joka hiukan suojaisi kynsiä... Onko kellään kokemuksia?
Niin lenkki; kesto 55 min, keskisyke 151, matka 8,33 km.
Loppuviikon ohjelmaa täytyy vähän muokata, kun torstaina on hieronta ja silloin olisi myös kova treeni, ne eivät käy yksiin.