sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Ohjelman mukaan

on nyt viikko menty.
Perjantaina lihaskuntoharjoittelua olisi pitänyt tehdä puolituntia, mutta tein tunnin, kun tuntui mukavalta: näiden nauhoitettujen jumppien mukaan
Lihaskestävyysharjoitus ala- ja keskivartalon lihaksille ja toinen puolituntinen oli vinkkejä selkälihasten hyvinvointiin. Ovat kyllä oikein hyviä perusjumppia ja mukavasti saa lihakset maitohapoille. Meillä alkaakin olohuone muistuttaa enemmän punttisalia, kuin olkkaria, kun on jumppapallot ja puntteja eripainoilla. 

Tänään juoksentelin 50 min, niinkuin ohjelmssa luki. Sykemittari taas horoili ja näytti maksimina 210, enkä millään muista, että olisin niin kovasti pistellyt... Vaikka muisti kai meniskin, jos niin korkialle nousis sykkeet... Joten en siis todellisesta keskisykkeestä oikein tiedä. Matka oli n. 7 km.
Isänpäivälahja tarjouksia ovat mainostaneet, että Polarin 300 plus kepsi olis 199 € yhteensä. 
Haluaisko joku ostaa sillä hinnalla multa kaksvuotta vanhan horiskon mittarin... pliis!

torstai 28. lokakuuta 2010

En mää vielä nuku

talviunta, vaikka välistä tuntuukin, että käyttäydyn kuin äidinpuolen suvun tunnuseläin: Kontio.
Oon ahtanut itseni täyteen kaikkea makeaa... Joulusuklaat pian loppuvat noista hyllyistä ennen joulua ja mun pitää ehtiä maistaa kaikki suosikit!
Vararavinnon keräämisen lisäksi olen äreä: en siiiis jaksa noissa tsumpissa kunnella sitä "iik! siis-sullon-taas- uus-tsumpapaita-siis-ihqun-värinen" voi tsiisus, tällasten takia olin jo viikon tsumpaamatta, mutta menin taas eilen kuuntelemaan. ÄRRRR! Nämä kotkotukset, kai niiltä vain pitää sulkea korvansa. Joskus tuntuu, että tää zumba keskittyy enemmän siihen oheiskoristautumiseen, makkarankuoripaitoineen.

On tää mesikämmen juoksennellutkin, ilmeisesti vähän revähtäneellä perslihaksella. Jos nostan askelta kiihdyttääkseni vauhtia, niin käy kipiää. Mutta jos juosta hipsutan matalalla askeleella, niin ei tunnu missään. Se on oikein hyvä askellus nyt tälle ärripurrille. Tänään tällä askelluksella 6.7 km noin 45 min.

Satuin muuten Oulussa tiistaina tosi tehonaisen aquazumba tunnille Lasaretissa. Se nainen -Paula nimeltään- osasi hommansa. Tehtiin veteen sopivia liikeratoja ja toistoja sopivasti, niin että sai lihastuntumaakin. Oulun kaduilla tuli muuten kipitettyä jalat rakoille, ihan vaan varaturkiksia talveksi metsästettiin.

Huomenna juoksukoulun ohjelman mukaan lihaskuntojumppaa, toivotaan, että en oo vielä sillon syväunivaiheessa.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Ihmiskeho

 on ihmeellinen ja oikukas. Sen muistin taas istuessani hierontajakkaralla kalevalaisen jäsenkorjaajan hyppysissä. Kun Kirsi alkoi pehmittää tiukkaa oikeanpuoleista alaselän lihasta, syttyi lamppu päässäni... Ei saa mennä kivun perässä... niin on Kirsi yrittänyt opettaa, mutta ei tahdo pysyä muistissa. Siis kun vasen pakara on ollut tuskaisen kipeä, niin vika löytyikin oikeapuolen jumista. No onneksi tietävämmillä on tämä homma hanskassa! Jumitus ei ollut edes kovin paha, irtosi suosiolla. Toisin kuin silloin kesällä, kun alaselkää jynssättiin melkein kolme tuntia ennenkuin se antoi periksi. Nyt kirjoitan tämän muistaakseni itse: Ei kivun perässä! Siis kivun syy on jossain muualla.
Olin kyllä muutenkin kireällä ja kierteellä kuin korkkiruuvi. Mietin ja ihmettelin, ettei se zumbakaan ole saanut minnuun rentoutta. Joskus vain näin jumahtaa.
Olisko ne nämä talvilajit? Hiukan hiihtoa ja eilen tunteroinen luistelua.
Hiihto ei sinänsä tuntunut lihaksistossa, mutta luistelu tuntui jo puolentunnin jälkeen polttavan reisissä. Noh, syyslomalla varmaan tulee käytyä tyttöjen kanssa hiukan useammin hallilla, joten jalat tottuvat taas siihenkin menoon.


Kuvassa mun antiikkiset Deltan Montrealit 25 vuotta vanhat, mutta hyvin vielä minun luistelut kestää.
Hieronnan vuoksi pidetään pari päivää lepoa, sitten pitäisikin jo lähteä juoksukoulun ohjelmalla lenkkeileen. 

torstai 14. lokakuuta 2010

Ei paljon enoa

kehnompi ;D
Nyt hyvän alkulämmittelyn jälkeen jos tekis taas joogaa, niin kyllä lihakset tykkää.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Aamujooga

puolisen tuntia teki kyllä oikein hyvää.
Pitäisi vain ottaa ohjelmaan joka aamu.
Raitista ilmaa tuli haukattua päivällä reilun tunnin melonnalla. Kun ensin istua könöttää neulekoneella parituntia ja sitten käy melomassa, niin kyllähän siinä mukavasti saa hartiat liikenteeseen. Melominen on minusta oikein mukavaa vielä näin syksylläkin, luonto valmistautuu talveen ja on jotenkin paljas ja riisuttu.
Sitten vielä illalla se zumba, jossa pääsin kyllä takariviin... Kehvatsu ei mahtunut etes käsiä pyörittään. Harmittaa, että menin makselemaan etukäteen sellaisesta ahtaudessa ähräämisestä, ei oikiastaan tullut kuin pahalle päälle.

Kohta pääsee heiluttamaan käsiä hiihtoladulle, alkaa olla jo hiihtotuska.
Jos lunta tulee niin kuin on luvattu, niin kyllä kakkossukset saa pellolla kyytiä.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Verryttelyä

Eilettäin kun oli pakaransäästelypäivä, niin tänään tietenkin tuntui, että vois käydä vähäsen...
(Voi Jaanaba, miltä kuulostaa? )
Tuli juostua Kullaanlenkki 11.1 km ajassa 1.16, keskisyke 155.
Kaks viimestä kilsaa mietin pysähdynkö kävelemään, vai oisko ollut dramaattisempaa lyödä mahalleen makuulle ja vollottaa, että käy kipiää.
Ähkin vain Jarkolle hampaiden välistä, että meinaa persus olla taas tiukkana.

Huomenna saamme juoksukoulusta henkilökohtaiset ohjelmat.
Jospa tässä kivutkin hellittää, kun alkaa laadullisesti parempi treeni, luotan asiantuntijoihin ja tietysti Kirsiin jonka luo toivottavasti pääsen maanantaina.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Ei väkisin

Pakara onneton ärtyi reippaammista vetoyrityksistä ja nyt sitä vihloopelkästää istuessa.
Hierontaan on vielä viikko, joten nyt otan iisisti.
Tämän sunnuntai lenkki suuntautui pyörällä kiekolle, jossa majailee yli kahdensadan joutsenen parvi.
Kaunista katsottavaa.
Hyvää matkaa kaverit!

perjantai 8. lokakuuta 2010

Kauhiaa katottavaa

oli keskiviikkoiltana kössihallin jumppasalin peileissä.
Olen nimittäin tähän asti ollut autuaan tietämätön miltä zumbaamiseni näyttää.
Ja nyt voin kertoa teille; ei näyttänyt hyvältä!
Sali oli aika pieni ja takarivi oli varattu hyvissä ajoin, joten jouduin melkein nenä kiinni peilissä ähräämään. Askelkuviot meni jo siitä ihan sekaisin. Höh, en kyllä tykännyt... ja kerkesin jo varata sinne keskiviikon zumbaamisen. Ei kai auta. Ens kerralla meen viideltä varaamaan takarivin paikan!

Tänään kävin juoksemassa 6,7km enkä tiedä oliko coopperin seurausta vai mikä teki jalat ihan tönköiksi.
Mutta taidanpas lähteä vähän irroittelemaan koipiani tanssilattialle, jospa ne siellä vertyisivät.
Jamma-jamma!

tiistai 5. lokakuuta 2010

2190 m

Tarviiko tuosta nyt muuta sanoa.
Oikeastaan se nyt kertoo, että tämän hetkinen kunto 43 vuotiaalle on hyvä :(
Pääsin yli tavoitteenkin, enkä laskennallisesti uskaltanut edes toivoa paljon yli kahtatuhatta, kun vauhtini realiteetit tiedän. Kuntoilu on vaan kumma laji, äkkiä lähteen käyrä laskuun, kun tööväilee. Ja maratonin jälkeen kuntoilu on ollut vähän niin ja näin.
(Pohdiskelen nyt erityisesti noita vauhtijuoksuja, jotka jo alkukesästä jäivät tuon pakarajumituksen vuoksi. Testijuoksun jälkeenkin pakaraa vihloi aika ilkeästi. No sen kanssa varmaan on vaan elettävä ja edettävä sillä vaudilla mitä pääsee.)
Siis juoksenneltiin tästä Tuiskulan urheilukentälle lämmittelyksi. Meiltä Tuiskulaan tulee matkaa n. 800m. Siellä saimme numerolaput rintaan ja määräyksen lämmitellä hiukan. Meitä taisi olla yli kolmekymmentä juoksijaa testissä mukana.

Sitten vaan lähtölaukauksesta juoksemaan. Olin laskeskellut, että kahden minuutin kierroksilla pääsis kuus kierrosta ja alkuun vauhti näytti sopivalta, mutta kahdeksan minuutin jälkeen vauhti alkoi hiipua. Sykettä en joutanut vilkuilla, mutta maksimi oli 183, mikä ihmetytti, kun en saanut korkeammalle nousemaan ja keskisyke 173. Yleensä porukassa  juokseminen saa vauhtiin parannusta, mutta tälläkertaa ei iskenyt.
Jarkko mennä paukutti yli 2800, aika hurja.

No mitäs tässä, kunto on hyvä. Treenauksella sen vois tieten saada paremmaksi.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Pimiää

oli Pirttirannalla, kun äskön siellä kävin juoksentelemassa.
Verryttelyä ja teräviä vetoja oli ohjelmassa.
Oh-hoijaa! Tosiaan näitä vauhtileikittelylenkkejä saisi tehdä hiukan useammin, mutta, mutta...
tahtoo vaan mennä siihen tasaiseen tallaamiseen.
Ja tämä lenkki sitten kyllä hengästytti; puuskutin ensimmäisellä vedolla, kuin höyryveturi ja tuntui että henki loppuu nyt just. Terävässä lähdössä tiukka pakarakin olisi parkaissut jos olisi osannut, tuntui siltä.

Sokkarilla näin tänään toisen juoksukoululaisen; kateltiin toisiamma ja tuumailtiin, että huomenna on kova ilta. Hän oli lepäillyt viikonlopun, että jaksaa juosta lujaa. Ja kun hän kuuli tavoitteeni (päästä yli kakstuhatta) aikoi lähteä beesiin. Saas ny nähhä kuka beesaa ja ketä. Näyttää kuitenkin siltä, että kaikkien pitää testiä pohtia.
Huomenna siis cooperin testiin. Ja jos tulos nolottaa, nii en kerro teille ollenkaan ;D

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Reilu kymppi

takana tälle aamulle. Jarkon kanssa käytiin koivikon lenkki juoksemassa... ja puhuttiin; mistäs muusta kuin cooperin testistä. Eräs tuttu terveydenhoitaja tuumasi silloin viime tiistaina, että kaksi kilometriä on hyvänkunnon raja. Se varmaankin pitänee paikkaansa ja siihen mun pitäisi pystyä, mutta kun vauhtikestävyyttä en ole treenannut, niin tiukkaa tulee olemaan. Se vauhti on mulle vähän niinkuin akileen kantapää: kestävyyttä riittää vaikka toisille jakaa.
Niin sen vauhtikestävyyden aion laittaa tuohon juoksukoulun tavoitteisiin. Ja ehkä myös puolikkaalla lähden tavoittelemaan 2.10 aikaa. Siinäpä sitä tavoittelemista.
Niinkuin huomaatte on suuria keskittymisvaikeuksia tähän kirjoittamiseen, kun koko ajan pitää miettiä, että kauanko pumppu kestää juosta maksimisykkeellä... kestääkö 12 min. Oi-voi! Tai sitten pitää juosta niinkuin Jarkko tuumaa eli 6 min täysillä ja loput niin lujaa kuin jaksaa.

Tämän aamuisen lenkin päätteeksi tuli kuin tilauksesta kakkosella venyttelyä joogaamalla. Ja kylläpä oli tiukkuutta joka lihaksessa. Aurinkotervehdys on viimeaikoina vähän unohtunut ja sen kyllä huomaa. No nyt on nauhalla tuokin venyttely, niin voipi vähän verestää muistoja. Nuo joogan staattiset venytykset ovat kyllä tehokkaita. Suosittelen kokeilemaan!

perjantai 1. lokakuuta 2010

Ma tahtoo

veivaa, veivaa! Ma tahtoo veivaa, veivaa.... Ja nyt ma oon ihan boikki.
Sitä perjantai-illan huumaa, zumbaa.
Eräs tuttavistani sanoi, että ensimmäisellä kerralla ei välttämättä saa vielä kaikkea irti... edes kunnolla hikeä.
Eikä hän ollenkaan narrannut. Tänään osasin (ja kehtasin) heittäytyä jo mukaan reippaammin ja rennommin. Eikä niin tarvinut tiirailla sitäkään, mihin suuntaan ollaan vatkaamassa.
Viimeksi hartiat olivat zumban jäljiltä hiukan kireät, joten nyt yritin pistää rennosti kädet heilumaan. Ainoa lihaskivistyskin löytyi viime sunnuntaina juuri käsistä. Terävät ojennukset olivat tehonneet.
Tänään sain hyvää tuntumaa myös vatsalihaksiin, josta olen oikein ilonen, koska vatsaani toivoisin ryhtiliikettä.

Zumbaohjaaja Marianne on kyllä varsinainen ilopilleri, joka saa tanssijoista mehut irti.
Nyt alkaa jo tuntua siltä, että pitäisi hankkiutua zumbaan kaksi kertaa viikossa.
Ranka sai taas niin hyvää ravistelua. Ja ravistelua sai myös pylly, joka ei vieläkää osannut olla rennosti, mutta annetaan jäykkispyllylle aikaa ;)
Tuossa nyt oon makoillut sohvalla ja yrittänyt saada itseni kasaan. Mehut meni, hyvä juttu!

Eilen muutes kipaisin taas tuon tutun Pirttirannanlenkin (6.7km) ja juostessa mieleen kumpusi vain se cooperi :(