Pitkää loppusuoraa

täällä huidellaan ja välillä päässä kuuluu vain huminaa.
Tämä muori alkaa olla melko finaalissa... muutama ilta sitten leipomisurakan jälkeen tiskirättiä heilutellessa puolenyön aikaan alkoi huipata niin totaalisesti, että piti istahtaa sohvalle ihmettelemään. Niskat ovat menneet vain niin tiukille, että huippasee jatkuvasti. Olen kyllä jumppaillut ja heilutellut kahvakuulaa, mutta enemmän olen uhrannut aikaa luutulla jynssäykseen ja vatkaimen pyörittämiseen.

Numeronantojen hankaluudesta kertokoon se, että tänään oli pakko päästellä höyryjä juosten. Pirttirannan lenkki suhteellisen reipasta tahtia ajassa 43:27,7  6.72 km keskisyke 155.
Keskiviikkona on onneksi hieronta, niin voin ottaa juhlat sitten tosi rennosti.
Keskiviikkona on myös juoksukoulun päättäjäisilta.
Torstain ja perjantain ohjelma menee varmaankin näin: vauhtileikittelyä täytekakun täyttämisessä (10 kahdeksan munan kakkupohjaa pakasteessa, niin ja on pakasteessa paljon muutakin), pikapyräyksiä kerman pursotuksessa (siis montako litraa kermaa?) ja matasykkeistä sitten lihan paistossa (70 litran lihakeittoon pitäisi kuulemma paistaa 12 kg lihaa).
Lopuksi tietysti toivon tähän juhlanjärjestämismaratoniin aurinkoista ja lämmintä säätä niinkuin juoksijat ainakin ja tietysti suurta yleisömäärää, kun juhlitaan, niin juhlitaan kunnolla.

Pitäisikö löysätä?

Leposyke on iltaisin paukuttanut niin napakasti...
Olen selittänyt sitä milloin jännityksellä ja milloin stressillä. Kaikkea noita on kyllä on näinä viikkoina koettu, mutta, ehkä olisi syytä hiukan tööväillä ;)
Eilen juoksin pk-lenkin 50 min.
Pirttirannalta 6.85 km ajassa 46:58,3 keskisyke146
Juoksu kympin jäljiltä kulki jo ihan mukavasti, ei oikeastaan mitään kehomuistoja kympistä
tai ehkä reisi hiukan jumitti.
Tänään sitten juoksukoulussa Pyssymäessä tehtiin Kärpän lenkki, joka olikin meille aivan uusi tuttavuus. Tosin viimekesänä, kun pitkällä lenkillä jouduin harhapoluille juoksentelin juuri Kärpänlenkkiä toisesta suunnasta. Silloisesta lenkistä jäi vain irvokas lenkkeilyn muistikuva. Tänään oli eri mukavaista; porukalla kun on ihan mahtava juosta. Olemme tässä kaavailleet liittymistä Lakeuden Kipinään, jotta pääsisimme yhteislenkeille. Tosin ei kuulemma tarvitse olla edes jäsen päästäkseen yhteislenkeille :)
7.28 km ajassa 48:47,8 keskisyke 152
Rasitussykkeet näyttävät olevan laskusuunnassa ja vauhti paranee, mutta se leposyke on nyt vähän syynin alla.
Taidan ottaa nämä kaksi juhlien valmisteluviikkoa hiukan rauhallisemmin lenkkeillen.
Kuusi 7-9 munan kakkupohjaa on nyt pakasteessa, muutamia vielä pitää tehdä. Tänään olen leiponut gluteiinitonta ja maidotonta.
Kylläpä tämä tästä. Kai?

Ennätysjahti jatkui

tänään Terwakympillä Oulussa.
Cooperintesti söi naista ja torstaina tunsin kurkussani hiukan kipua; päätin olla riskeeraamatta, enkä lenkkeillut enää ennen kymppiä.
Jännittihän se taas lähteä numerolappu rinnassa, vaikka läksin aika pienin odotuksin liikenteeseen. Nyt pari juoksua on mennyt kovien parannusten merkeissä, en oikein tältä juoksulta jaksanut odottaa mitään suurta.
Juoksijoita taisi olla ennätyksellinen määrä, kun juoksuun lähtö oli aika ruuhkaista ja omaan vauhtiin pääsyyn joutui hakemaan juoksutilaa :( Kuitenkin parissa kilometrissa alkoi tilaakin löytyä ja pääsin hyvään rytmiin. Sykkeet naputtivat taas 176 huitteilla... arvatkaa vaan muistinko maaliin tullessa sammutta mittarin?

Tälläkertaa sain juostua oman juoksun ja ihan hyvän rutistuksen. Vauhti hiukan hiipui loppua kohti. Iloinen yllätys oli että minuutti kolmetoista sek parani aika viimevuotisesta. Yritän olla siihen tyytyväinen. Tulosluettelo lötyy täältä. Juoksijoita näytti kympillä olleen 370 ja minä löydyn sijalta 42 ajalla 57:39.
Ihan hyvät fiilikset!

Odotin

jumitusta tai happoja kinttuihin eilisestä, mutta vielä tämänpäivän lenkkiin ei mitään ilmaantunut.
Tänään PK 60 min kevyt.
Suhteellisen helppoa juoksua 8,17 km ajassa 56:25
Keskisyke 149
Nyt on mietinnässä miten loppuviikko treenataan, kun ohjelma menee näin:
4. Juoksu 50 min,  vauhtileikittelyä 30 min
5. 10 km testijuoksu, kilpavauhtia
6. Pitkä lenkki 70 min

Juoksenko huomenna tuon 4. kohdan, kun lauantaina oon menossa sinne Terwakympille?
Voisiko, joku juoksukouluasiantuntijoista kommentoida, vaikka anonyyminä, jos ujostuttaa?
Tekisinkö jumpan sitten perjantaina, vai lepoa???

Mukavaista on ollut huomata, että tsemppirastia on uskallettu klikkailla.
Kävijästä ei muuta jälkeä jää kuin se rasti, mutta mukavampi sekin kuin ei mitään. Joskus tuntuu, että olisi niin mukava tietää ketkä täällä käyvät, kun päivittäin blogi avataan melkein 50 kertaa.

Muuten vielä maratonkoulun suunnittelijoille, käykääpä kurkkaamassa Ninnin blogiin. Siellä on selontekoa maratonkoulusta Seinäjoen seudulta, mielenkiintoista!

Cooperintestitulos

parani ihan roimasti, ehkä minussa on vielä ainesta?
2330 m
Siis satanelkytmetriä parannusta. Mitäs tuumaatte?
Nyt on aihetta tuuletteluun: JEEEEE-E
Juostiin Jarkon kanssa mutkan kautta Tuiskulaan n. 3 km ja siellä piti pitää itsensä lämpimänä.
Ilma ei oikein suosinut; takasuoralla tuuli melkoisen navakasti.
Että vähän jäi vielä selittelyn varaa ;)
Sadettakin yritti vihmoa, mutta eipä sitä juostessa sitten kerennyt huomata, kun puuskutti menemään.
Syke oli ollut maksimissaan 181 ja nopein vauhti 4,19 min /km
Kyllä täällä taas on tyytyväinen typykkä. Voi jukra, juoksu on ihan mukavata!!!

Edit: Huumassa unohtui mainita taulukko, jonka mukaan olen erinomaisessa kunnossa!

Pitkä lenkki

venyi pidemmäksi kuin oli tarkoitus.
Eilispäivä sovituskopissa kismitti ja herkkulakkoakin piti jo suunnitella.
Tänä keväänä sokerin syönti on jotenkin karannut käsistä.
Tähän vartalooni olen sopeutunut, mutta silloin kun pitää etsiä itselleen juhlavaatetta, niin hikeä puskee pintaan. Kelläpä ei?!

Palataanpa kuitenkin tähän lenkkiin jonka ainoa tavoite oli keskisyke 140:ssä.
Hyvinhän se pysyikin, kun maltoin vauhdissa.
Päätin sitten kiertää Kotilasta asti, vaikka tiesin, että treenistä tulee pidempi kuin 80 min.

Ajassa 1:40,24  13,37 km    Keskisyke 141
Kaikesta huolimatta juhlamekkokin löytyi; eikös tuolta pilkistä juoksijan pohje ;)

Kovassa seurassa

tänään mäkivetoja Pyssymäessä. Meillä kun on tänä viikonloppuna maastojuoksun SM-kisat. Jos haluatte nähdä meidän maastot, niin huomenna telkusta klo 15.15 kakkoselta ja varmasti urheiluruudussakin mainintaa.

Torstaina  PK-lenkki 45 min + 10 min kuntopiiri
Lenkki sujui jo kivasti pk-alueella, meni vaan ajanotto ja keskisyke hiukan häneksi, kun tuttu halusi jututtaa loppulenkistä. Kotona sitten kuntopiirissä heiluttelin kahvakuulaa ja nostelin painonnostotankoa. Sen jälkeen yritin vielä vatsalihaksia, mutta sain hirvittävän krampin ja luovutin.

Tänään ohjelmassa siis mäkivetoja ja urhoollisesti läksin Pyssymäkeen, tosin illalla vasta. Olihan siellä radan testaajia jokunen,  mutta aika rauhassa sain juoksennella. Kameramies varmaan vähän harjoitteli vielä ratojen seuraamista, kun huomasin kameran pyörittämistä minunkin juoksuni perään ;D
Vedot menivät mukavasti, sain sykkeenkin nousemaan.
Ajassa 45:01,8 5.34 km Keskisyke 151 max 180
Maximi vauhti oli käväissyt 4:57 min/ km. Toisessa ja kolmannessa vedossa sellainen rento juoksun tuntu.
Huomenna oli muistaakseni 80 min lenkki ja siihen lähden tavoittelemaan 140 keskisykkeeksi.

Hiukan meinaa pänniä tämä bloggerin tökkiminen, torstaina nimittäin päivittelin sivuja uusiksi... kuvia, tavoiteaikoja ym. kaikki ovat kadonneet. Myös kommenteista osa on kadonnut. KEHVATSU! Tosin, eihän se menoa hidasta!

Pohdiskelin

tässä, että ohjelman noudattaminen on ollut yllättävän helppoa. Tai helppo ei ole oikea sana, viimekevään harjoittelusta jäi jotenkin hankala verenmaku suuhun... Mutta onko sitten niin, että tähän ohjelman mukaan treenaamiseen tottuu pikkuhiljaa. Viisi kertaa viikossa ei tunnu hirmuiselta rääkiltä, tosin tykkään tämän ohjelman vaihtelevista juoksuharjoituksista.
Maanantaina PK juoksu 50 min.
7.16 km ajassa 51:30,9 keskisyke 148.
Tiistaina oltiin pikkuneitien kanssa Ylivieskassa pelaamassa jalkapalloa.
Tänään ohjelmassa av 15 min + vk 1 25 min + lv 10 min
7.12 km ajassa 47:11,8 keskisyke153.
Alkuverryttelyn sykeraja laitettiin max 152
Vauhtikestävyys 1 sykerajaksi laitettiin 155-165, mikä oli minusta oikein sopiva. Irtosi vauhtiakin jo ihan mukavasti, kun jalat olivat maanantaina vielä aika tukkoiset  Piikistä. Täytyis varmaan muistaa venyttely taas.

Melkein meditointia

tämä melonta.
Aamulla käytiin 5 km:n verryttelylenkki, jolla jalat eivät vielä olleet oikein yhteistyöhaluisia. Lenkin jälkeen puolentunnin venyttely dvd:ltä. Nyt kun on vetänyt kakkua päivän naamariin, niin tuntuu, että alkaa pikkuhiljaa palautua.

Päivänokosten jälkeen läksin katsomaan mitä kuuluu Pidisjärvelle. Suokukkoparvi joella hätäili lähestymistäni, mutta järvellä uiskennellut telkkäpariskunta ei melojasta ollut kummissaan. Luonto ei ole vielä kovin ihmeellisen värinen, mutta heräilemässä pikkuhiljaa kevääseen. Kajakilla lipuessa  hiljaa tuntuu kuin olisi osa luontoa.

 

Eiliset juoksukuvat ovat sen näköisiä, että rouva on yrittänyt juosta tosissaan, niin kai pitääkin.

Hangon keksi

ja elämäni ensimmäinen pokaali... olihan tuo jo aika saada ;)

Aikani jahkasin Pidisjärven ympärijuoksulle lähtöä, kun tosiaan ne pitkät lenkit ovat jääneet vähiin. Tiistaina juoksukoulussa olin vielä sitä mieltä, etten lähde juoksemaan. Sitten kuitenkin pieni reittimuutos ja virallisesti mitattu puolimaraton houkuttivat. Tuli lähdettyä.

Ilma oli oikein mukavan aurinkoinen, tosin kylymästi tuuleskeli. Pisti miettimään vaatetusta.

Läksin aika räväkästi matkaan, kun pääsin tutun lujan menijän beesiin. Ajattelin, että katsotaan milloin noutaja tulee. Kahdeksan kilometrin jälkeen piti päästää Marjatta menemään. Kohtuullisesti pysyin kuitenkin omassa vauhdissa ja parin viimeisen kilometrin ajan pystyin vielä hiukan kiristämään.

Tyytyväinen kai pitää olla jos virallinen puolikkaan aika paranee melkein 15 min.

Aikani siis 2:11,55. Ja nelikymppisten naisten sarjan kolmas ;D

Sykelukemat huiteli yli 175... unohdin sammuttaa mittarin maaliin tullessa.

Ihan mahdottoman tyytyväinen ja iloinen juoksija nyt täällä... on kyllä niin väsynyt, ettei jaksa kertoa enempää.

Raskas työ

vaatii raskaat huvit. Kahdeksan tuntia opetusta: kuvista, kotsaa ja terveystietoa. Tälläisena päivänä ei juuri välitunteja vietellä. Siinä viimeisillä tunneilla, kun pyysin oppilaita käyttämään päitään laskemiseen ja selitin, että mun aivot ei enää toimi... Mietin itsekseni että illalla pitää päästä purkamaan patoutumat Pyssymäkeen.
Niin, siinä se tuli: pitää päästä lenkille!
Olo oli jo helpottunut pelkästä ajatuksesta.
Ei mun tarvi ajatella tekniikkaa, eikä nopeutta.
Juoksen koska se on mukavaa.
Välillä kyllä tämä blogin pitäminen ja tavoitteiden asettaminen tuo oman paineensa, mutta tosiaan itseni takiahan minä liikun. Kehitystäkin on tapahtunut. Katselin nimittäin viimekesän maraton videoita ja kyllä tekniikkani on parantunut niistä juoksuista.
Jatkan siis taaplaamista, koska kuntoilusta on tullut tärkeä osa elämääni. Ja sallittakoon niitä lusmuilujakin, kuuluvathan ne elämään.
Tänään siis ohjelmassa mäkivetoja.
20 min av + 4x200m mäkivedot/pal kevyt hölkkä + 15 min lv
Ajassa 52:20,1 6.51 km keskisyke 145 max 173
Tänään en saanut sykettä nousemaan, mutta samapa tuo. Olin niin iloinen kun tunnistin leppälinnun äänestä!
Täytyisi  vaan löytää uusi tehokas vatsalihas liike, löytyisköhän kahvakuulailusta?

Voi kauhia

itse tätä kyllä melkein kerjäsin, nimittäin juoksun videoimista... Juu sitä saa mitä tilaa.
Videoitiin juoksukoulussa ja analysoitiin.
Nyt on täällä niin mieli maassa ja alakuloinen. Sellaista lyllerrystä se oli mun juoksu, ei mittään muuta.
Kehoittivat tekemään vatsalihasliikkeitä, että lantion asento paranisi ja minä kun olen luullut liikkuvani monipuolisesti.
Voi kökkö!
Viimeviikolla perjantaina en viitsinyt lähteä lenkille ja tein lenkin sijaan maratoonarin lihaskuntojumpan, joka sekin meni ihan pois tiehensä helposti. Silloin olin hyvilläni kun luulin lihaskuntoni parantuneen. Lauantaina juoksentelin pk lenkin Kiekolla 7 km ja kiihdyttelin vauhtia lopuksi.
Vappua juhlittiin hyvän kaverin synttäreillä, joten siinä meni sunnuntailenkki sitten. Saa kai olla vapaatakin välillä, mulla nyt vain näitä vapaita on ollut.

Hirmuisesti mietityttää, että mitä nyt?
Jos vain juoksentelisin omaksi ilokseni, niin ei tarvitsisi tänne kaikkea repostella. Elämä olis paljon helpompaa, eikä olis syyllinen olo kun jäi taas yks sunnuntain pitkä lenkki väliin. En usko kehittyväni juoksutekniikassa enää, eikä vauhtiakaan tule lisää, kun aika ei juuri nyt riitä millään niin paljoon treenaukseen kuin tahtoisi.
Tästähän alkaa muodostua kamala kriisi.
Haluaisin niin...muttaku, eiku... On kai päivä vielä huomennakin?