sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Jarkon jorinoita: Nastat jalkaan ja menoksi!


Aikainen ensilumi yllätti hitaan haravoijan ja peitti suuren osan maahanvarisseista lehdistä valkoisen hunnun alle jo ennen syyslomaa. Viikonlopuksi suunniteltu haravointiurakka siis siirtyi tuonnemmaksi ja viikonlopun saattoikin käyttää lepäämiseen ja pienimuotoiseen kuntoiluun.

Sunnuntaiaamuna kirkas auringonpaiste houkutteli lenkille. Lumipeite ja pelko liukkaasta tiestä laitatti jalkaan jo useamman vuoden vanhat Icebug-nastalenkkarit. Kilometrejä noille kengille ei ole juurikaan kertynyt, kun en ole kovinkaan innokas talvihölkkäilijä. Nastalenkkarit ovat kuitenkin oiva apu tavallisilla talvisilla kävelylenkeilläkin. Nykytalvina kun tiet saattavat olla jäisiä muulloinkin kuin Kaisan kaljamilla ja Liisan liukkailla.

Yhdessä Päivikin kanssa suuntasimme hölkkämme kohti Kiekon peltoaavaa. Lännen puoleine tuuli meinasi sormia kylmettää, mutta kantoi kuuluviin myös joutsenten huudot Kalajoki-varresta. Lienevätkö keräilleet joukkoja kokoon seuraava siirtymätaivalta varten pois talven tieltä?


Kymmenen lenkkeilyvuoteni aikana nuo Kiekon peltotiet ovat tulleet tutuiksi, mutta aina veri vetää sinne peltoaukealle: siellä on hienoa seurata vuodenkiertoa alkukeväästä alkutalveen eikä muu liikenne häiritse taivaltajaa, lukuunottamatta kevätkylvöjen ja rehunten aikaa, jollin leveät traktorit jyristelevät samoilla teillä. Vaikka joskus pitkät suorat tiet ja näkymä kauas jopa kilometiren päähän on masentanut väsynyttä hölkkääjää, nykyisin on oppinut kenties kääntämään ajatuksia pois jäljellä olevasta matkasta ja oppinut nauttimaan etenemisestä (hitaastakin) ja avoimesta maisemasta. Seitsemän ja puolen kilometrin lenkki sujui leppoisasti auringon paisteesta ja alkutalven maisemista nauttien. Ilman nastalenkkareitakin lenkki tuntui sujuvan ilman liukasteluja, Päivikki näet luotti kesäisiin Brookseihinsa.

Lauantaina pukeuduin pitkästä aikaa seepra-asuun eli kiekkotuomarin sotisopaan. Edessä oli ankara paikallistaisto Nivala Cowboys-HaU Huskit, Haapavesi. Vauhdikkaassa pelissä tuomarikin sai sopivasti hien pintaan ja "fanikatsomon tuen" taakseen. Kaikesta huolimatta pelistä palasin kotiin ihan hyvillä fiiliksillä ja ennen saunaa tein vielä tabata-jumpan. Parin tunnin tuomarointi kävi oivasta lämmittelystä ja tabata-jumppa tuntui taas aivan erinomaiselta. Jollain tapaa tuo tiivistahtinen kuntopiiri tuntuu sopivan minun mielenlaadulle. Kahdeksalla 20 sekunnin toistolla kymmenen sekunnin palautuksin saa sykkeen korkealle, lihakset hapoille ja hengityksen huohottamaan. Kahdeksan toiston jälkeen minuutin huilailu ja uuden liikkeen kimppuun. Nyt olen puolenkymmentä kertaa tuon jumpan tehnyt kutakuinkin samoilla liikkeillä: jalkakyykky, rinnalleveto, pystypunnerrus ja vatsaliike. Tavallinen istumaannousu ei tuolla rytmillä oikein tunnu, vaan vaatii puntit vastukseksi. Olenkin tehnyt venäläistä kiertoa kahvakuula sylissä ja hyvältä (pahalta) tuntuu kyljissä. Aikaa tuohon neljän liikkeen jumppaan menee 20 minuuttia. Liikkeiden määrää vaihtelemalla voi jumpan tehokkuutta säädellä. TYKKÄÄN!


 



sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Aamullakin

kävimme Onnia tsemppaamassa. Hyvin oli rämäpäällä matkanteko yön yli sujunut revontulia ihaillessa. Jos kaikki menee putkeen niin 24 treenijuoksu taitaa mennä ennätystahtiin. Kuvapäivitys tilanteesta ennen kello yhtätoista aamupäivällä:

Vas Cosmos alias Onni Vähäaho, Pasi Koskinen ja Jarkko Turunen


Tuuli yltyi aamulla navakammaksi ja puhalsi välillä melkoisia puuskia. Mulla eilinen lenkki otti jo taas penikoihin, mentiin sellaista haipakkaa, joten suosiolla läksin tänään matkaan kickbikella... mukavampi sillä kantaa kamerareppuakin selässä.


Onni oli olosuhteisiin nähden hyvännäköinen ;) Sitä kun ei aina tiedä minkä näköisenä mies on reilun 16 tunnin "reippailun" jäljiltä. Ehkä Pasi oli saanut nyt mieheen malttia.


Twitteristä voipi seurata Onnin lopputaistoa, mun häätyy nyt alkaa pakkaamaan itseni matkustusvalmiiksi.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Jarkon näppikseltä: Mr Tabata sekä ultrajuoksijat Onni ja Pasi



Tämän viikon kuntoilut jäivät vähälle, mutta otsikossa mainitut herrat maustoivat viikkoa.
Japanilainen pikaluisteluvalmentaja on kehittänyt lihaskuntoharjoittelun ”miun makkuun”. Nettimaailmassa (varmaankin juoksufoorumin fb-sivuilla) törmäsin mainintaan Tabata-treenistä. Googlettamalla selvisi, että kyseessä on lihaskuntoharjoite, jossa yhtä liikettä tehdään 8x20 sekuntia kymmenen sekunnin palautuksin. Liikkeiden välissä palautellaan minuutin verran. Nettikirjoittajat kehuivat menetelmää tehokkaaksi ja nopeaksi. Omenapuhelimeeni löytyi vielä sovellus, joka oli valmiiksi ohjelmoitu kyseiseen treeniin. Pitihän tuo itsekin kokea. Kyykkyjä kevyellä tangolla, pystypunnerruksia tangolla, vatsarutistuksia ja rinnalleveto  –siinä liikkeet ja kyllä maistui. Tuntui kunnon treeniltä, kun syke nousi ja hengästyi. Lihaksia poltteli aika lailla.  Kaikki tämä kotona ja lyhyessä ajassa. Liikkeitä ja vastusta vaihdellen tästä saa mahtitreenin. Suosittelen. Keskiviikkona tehty treeni tuntuu vieläkin takareisissä – kielii joko treenin tehokkuudesta tai heikosta lihaskunnosta…toivottavasti ei pelkästään jälkimmäisestä. Nyt joudun minäkin kehittelemään uusia tekosyitä, miksei lihaskuntoharjoittelu maita.
Tänään iltahämärissä Päivikki sai minut houkuteltua juoksulenkille. Tiedossa oli, että Onni alias Cosmos juoksee alkuillasta alkaen oman 24 tunnin harjoituksen Ylivieskantien varressa. Hölkkäilimme katsomaan, miten Onnin juoksu on lähtenyt kulkemaan. Olipa Onnille kertynyt muitakin kannustajia ja tukijoita. Onnin vanavedessä aika haipakkaa taivaltaessa saimme nauttia myös Onnin ”personal trainerin” ja tukihenkilö Pasi Koskisen jutustelusta ultrajuoksun maailmasta. Viime vuotisen Onnin kierroksen ja Kolme kivestä –blogin perusteella tiesimmekin Pasin melkoiseksi filosofiksi ja lyhyessä jutustelussa tämä käsitys vahvistui: taitaa olla niin, että todelliset KESTÄVYYSjuoksijat ovat myös ajattelijoita.
Tunnin lenkillä kilometrejä kertyi hiukan yli yhdeksän. Hieno lenkki ja upeaa seuraa. On mukavaa lenkkeillä välillä ilman paineita harjoitusohjelmasta tai tulevasta ”kisa”suorituksesta.
Menkäähän ihmiset kannustamaan ja tukemaan Onnia suorituksessaan. Aikaa on vielä 20 tuntia. Huomenna ultrajuoksija ihan taatusti tarvitsee tukea ja kannustusta!

perjantai 11. lokakuuta 2013

Kauankos

Tässä on nyt juosta lämppästy, elokuun alusta epäsäännöllisesti?
Tää elämä on ollut niin epäsäännöllistä, että manuaalinen treenikirjanpito on jäänyt aivan hunningolle, täytyy varmaan tänä viikonloppuna yrittää päivitellä sitä.
Kuitennii nyt tuntuu siltä, että alkaa pikkuhiljaa sujumaan, ei oo enää sellaista pakkoähräys meininkiä, mitä on ollut tähän asti.
Viime viikko meni hiukan kevyemmin, kun aattelin hieronnan jälkeen vähän säästellä.

Maanantaina kipaisin kiekonlenkin ja tein vähän jalkakyykkyjä perään- paljonko lie se tanko painaa, mikä oli niskassa... Vois olla kaheksisen kiloa.
Tiistaina tein pitkästä aikaa kahvakuulajumpan, jonka jälkeen oli mukava istua junassa.
Keskiviikkona sain surullisen uutisen ja tarpeeksi sitä murehdittuani alkoi tuntua, että täytyy päästä  happea haukkaamaan, vaikka ilma oli nuhruinen ja kostea. Vuokraemäntäni ei olisi halunnut enää päästää pimeään juoksentelemaan ja käski juosta reippaasti. Minä tein työtä käskettyä: ajassa 54.59 8.9 km. Nyt tietysti harmittaa, ettei ollut sykemittari mukana, kun tuota kantamista on ollut niin kaikenlaista, etten ole sykemittaria matkassa rahdannut. Lenkki oli helpon tuntuista ja loppunousu meni aivan kepeästi.
Torstaina samantyyppinen lenkkikeli. Läksin vähän keveämmästi liikenteeseen. Kävelin alun pari kilsaa ja sitten juoksentelin loppulenkin ajassa1.04.11 8.93 km
Mahdottoman hyvilläni olen siitä, että juoksu on taas lähtenyt kulkemaan. Jalka turvallisesti teipattuna, kuinkas muuten. Näyttää teipin kanssa kuitenkin kestävän jo sellaisen reippaammankin lenkkeilyn. Voi jehna, en oo ihan rapakunnossa kun hiihtokelit alkaa!

tiistai 1. lokakuuta 2013

Junassa

Taas istun. Tämä aika on niin mukava käyttää kirjoitteluun.
Kotona ollessa ei enää tunnu aika riittävän mihinkään.

Viimeviikkoisesta lenkkeilystä sen verran, että varmaankin tiistaina läksin trackerin kanssa mittailemaan edellisviikon lenkkiä. Heh, lenkin pituudeksi  tuli 9.95 km. Näin sitä saadaan lenkeille mittaa kun päättömästi juostaan vieraalla paikkakunnalla, eikä oo hajuakaan matkojen mitoista. Koska juoksulenkkini ovat olleet lyhykäisempiä ja sellaisia varovaisempia, niin kympin lenkit ja varmaan erilaiset maastotkin löivät sääret aivan tukkoon. Ajattelin, että jos näillä koivilla jatkan lenkkeilyä, niin takapakkia mennään taas kantapään kanssa. Piti hädissään pyytää jo Maradonnalta apua :)
Viikonloppuna, kun oli melkein kiekotonta- Jarkolla vain pari tuomarointia ja Viivillä yksi peli- saatiin vihdoinkin tehtyä se homma mitä oon jo parin vuoden ajan suunnitellut: räjäytettiin olohuoneen ikkunan alta kukkapenkki taivaantuuliin. Siinä ei isännänkään tarvi puhua kuntosalille menosta, kun ihan saa hyötyliikuntaa lapion varressa. Minä kannoin kiviä ja Jarkko heilui lapion kanssa. Kaivinkonetta suunniteltiin lainaan, mutta menihän tuo lihastyövoimallakin. Nyt tietenkin oletan, että Hämeenlinnassaoloaikana vallikivet löytävät paikkansa, niin saan ens viikonloppuna siirtää pionit takaisin paikalleen. Vink,vinks vaan sinne kotiin!

Eilen iltasella kävin tosiaan Maradonnan käsittelyssä ja jalat ovatkin nyt tuntuneet ihan kulkukelpoisilta... Jaa, miten lie tämän viiden tunnin istumisurakan jälkeen.
Tuosta hyötyliikunnasta kun juttelin, niin yksi tällainen liikuntamuoto on tuon repun roijaaminen. Repussa kulkee kaikensorttinen reissunaisen vaate ja muu varustus. Eilen veikkailin, että reppu saattaisi painaa jonkun kolme neljä kiloa... Aamulla lähteissä varsin sen punnitsin ja yllätys oli melkoinen kun paino oli kuusi kiloa. Ei ole ihme, että välillä on hartioissa ja jaloissa taakka tuntunut. Reippaasti olen kuitenkin kävellyt repun kanssa asemalta kouluun ja koululta kämpille yhteensä noin kuusi kilometriä, lähtöpäivinä toisinpäin, eli kouluun ja koululta asemalle. Tämähän ois hyvää harjoittelua ens talven umpihankihiihto kisaan. Löytyisikö  mulle joukkue? Täytyisi varmaan kehitellä jotain uusia tavoitteita vaikka hiihdon saralle, kilometrien kahmiminen voi olla opiskeluhommien takia hankalampaa.