sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Nyt on käyty

hiihtämässä, jep!
Huhmarissa käytiin ensilumenlavulla. Olipa kuulan porukka saanut mukavan lenkin säilötystä lumesta. Pituutta lenkuralla oli noin 800 metriä, mutta sellainen mukava nousupätkäkin rinkulaan oli mahdutettu. Pahus, kyllä se on hankala laji tuo hiihtely, viis kilsaa meni alkuun urku auki huhkiessa ja sitten loppu kunto. Mikähän siinä on, että hiihdossa ei osaa lähteä maltilla matkaan? Vajaan 11 km kiersin mittarin mukaan ja ihan hirveillä keskisykkeillä... Sykemittarikin tuumi hiihon jälkeen, että nyt saa levätä monta päivää :D No en sitä uskonut vaan menin sen tien uikkoon kynttiläpulikointiin (antees väärä ilimasu, siis naisteniltaan).

Tämä viikko näytti jo ihan reippaalta tuolla polar flowssa. En pidä kelloa päivärytmien tarkkailuun vaan lähinnä liikuissa, joten prosentit tai askelmäärät jää multa huomiotta. Lauantain pidin lepoa, kun kantapäässä oli pientä kirrauksen tuntua, mutta venyttelin hyvin ja se olis näköjään aika oleellista tälle liikkujalle nykyisin. Tänään kävin reilun 25 kilsaa pyöräilemässä Pyssymäessä ja olipa kyllä aivan loisto pyöräilykeli! Tässä kirjoitellessa on pitänyt hermona seurata meidän naisten ekaa mestispeliä otteluseurannasta Vaasan Sporttia vastaan, mutta Nicehockey hoiteli homman kotiin 3-6, hienoota!

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Päivän kysymys

on ollut, joko oot käynyt hiihtämässä? No en oo, mutta oon yrittänyt...
Sunnuntai aamuna kierrettiin Jarkon kanssa Pyssis ja Hiitola, mutta ei ollut baanoja ajettu, eikä viitsitty sitten lähteä luistelusuksilla tuppuroimaan. Ei auta kuin odottaa.
Piti mun pitää sellainen tuumailu tauko, että sain nuo yölliset yskänpuuskat loppumaan. Yllättäen olen nyt innostunut tekemään pitkiä kävelylenkkejä. Maanantai-iltana, kun oli niin mukava pakkaskeli, päätin kävellä Kullaan lenkin reilu 11 km ja vajaa pari tuntia. Kaikin keinoin oon yrittänyt vältellä punttiksella menoa ;) Eilen illalla kuitenkin päätin lähteä ja oli ihan hyvä reissu. Punttisalilla on ihan mukava, kun väkeä on sen verran vähän, että saa tehdä oman rytmin mukaan.
Juoksin matollakin sen parikymmentä minuuttia, eikä nyt kiristä kantapäätäkään. Höh, missä lie taika? Varmaan Mervin uusissa kalevalaisopeissa? Nyt ei takamus kiristä. Kiitos vaan :)
Nyt kun keli meni liukkaaksi taitaa olla parein keskittää menot Uikkoon: vesijuoksua ja punttista. Nastakengät on niin tylsät, että ne eivät enää pure jäähän, täytyis ostaa uudet. Suosituksia?

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Ylivieskan Kuulan

toiminnanjohtajan houkuttelemana lähdettiin lenkkeilemään Huhmariin. Ulkoilutapahtuma kuului Piipon Reetan hyväntekeväisyystapahtumiin, joten mielessä osallistuminen kävi jo ennen Risen houkuttelujakin. Yritettiin siinä lähtiessä katella tapahtumasivuilta, että minkä mittaista lenkkiä hölkkäiltäs porukalla, mutta tuntui olevan monenlaista vaihtoehtoa ja "ammattilaisille" omat reitit... Paikanpäällä ei sitten kuitenkaan selvinnyt reiteistä juuri muuta, kuin että on kävely/hölkkäporukka ja juoksuporukka ja reitti sama kaikille. Matkana 16 km ja takaisin voi palata sitten kun on saanut juosta tarpeekseen. Meitähän oli Nivalasta sakkia kuus kappaletta juoksemassa, muut ovat ehkä päätyneet sisäaktiviteetteihin. Kävelijäporukasta en tiedä minkä verran lähti matkaan, kun perässä lähtivät.
Päätettiin siis lähteä juoksuporukan matkaan, mutta reitti olikin jonkin sortin polkujuoksutaival, eikähän me oltu osattu kumpparein varustautua. Mua alkoi hirvittää ensimmäisillä kilometreillä, kun nilkkoja myöten olin uppeluksissa jääkylmässä vedessä, että mitäkähän hiipuva lentsu nyt tästä tempauksesta tykkää. En ole herkkähipiäinen kastumiselle, mutta kokematon kylmänilman polokujuoksija oon, tunnustan. Kun Venlakin 4 km:n jälkeen alkoin pohtia, että onkohan varpaat jäässä vai irronneet kokonaan, kun ei tuntoa ollut, katsoimme parhaaksi katsella kuivimman mahdollisen paluureitin takaisin. Hyvä niin! Kaikilla lämpeni varpaat teitä pitkin juostessa, ettemme luultavasti enää pahemmin vilustuneet. Ja kotona ootti lämmin sauna :)
Pikkusen päälle 7 km hölkkäiltiin. Alun 4 km meni hitaanlaisesti polun märkien kohtien yli loikkiessa ja loppu hirmu sykkeillä Huhmaria kohti kiivetessä.
Nyt on sitten pari seuraavaa päivää kuolettavan tylsää junaelämää, toisaalta mukava nähdä Hämptonin kamuja. Ei taida vielä torstaina päästä enslumen laduille, mutta oonpa hyvillään nyt siitä että ilma jähtyy.

Ja hei! Olis tämmönen treineri myytävänä... On vielä pari viikkoa villiskirpparilla, että siellä voi käydä kurkkaamassa. olen ulkoilmaihminen, en osaa polkea paikoillani... mutta jos jollekkin tää sopii niin hakemaan vaan 70 eurolla lähtee!

 

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Kehveli vieköön

kun melkein innostuin tänne kirjoittelusta, niin avot, teräsnaiseen meinaa iskeä flunssa.
Perjantaina vielä käväisin hölkkäilemässä ja olin kovin hyvilläni tunteroisen lenkistä, joka melkeinstä onnistui matalemmilla sykkeillä... net tietänevät tämän hankaluuden, jotka tänne joskus ovat kurkistelleet... Niin lauantaina heräsin kaktus kurkussa. KÄÄK! No alakoipa hirviä pyristely flunssaa vastaan. Maitohappobakteeria, Carmollistippoja, kuusenkerkkiä ja tyrniä pakasteesta, Vanatallinnaa kuumana ja sitten inkivääriä, kuumana sitäkin. Mikä noista nyt olis tehokkain, sitä en osaa sanoa, mutta senpä voin sanoa, että olen voitolla. Lenkkeilemään en vielä uskalla, tosin semmoisia seitsämän kilsan kävelylenkkejä oon tehnyt päivttäin. Tuo raikas syksyinen sade tekkee hyvvää räkäisille keuhkoille. Ja kun se tuo vesisade muuttuu lumiseksi, niin sitten pitää olla iskussa, ei saa flunssapöpöt kiusata kun hiihtobaanat ovat valmiit. Eikä sykemittarista enää kurkistella, että pysyykö sykkeet matalana, heh, ei pysy kuitenkaan. Sukset on vielä vintillä, mutta kertoivat jo Kalajaskassa, jotta kohta Huhmarissa levitellään lumet hiihdeltäviksi. Jou-jou... ootellaan, ootellaan. En lie ainoa latujen oottelija ;)

viimekeväänä kestohangilla kierreltiin Rimpinevaa, Linttinevaa ja Vinnurvajärveä

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Kummallista

kyllä, kun vaivojani tänne valittelin, niin päättivät sitten häippästä vähäksi aikaa ilmeisesti.

Maanantaina kyllä kiusasin itseäni vielä illalla pilates-rullalla. Reiden sivuja en kärsinyt pyöritellä kuin pariin otteeseen, mutta oliskos siitä ollut apua Höh! Nimittäin tiistaina jo tuntui, että täytyy lähtiä lenkille ja Pirttirannan seiskan jälkeen keskiviikkoaamuna ei kireyksiä ollutkaan. Havaitsin sen vasta, kun tänään iltapäivällä mietin, millaista liikkumista tänään olisi hyvä harrastella. Oli niin hieno auringonpaiste, että tuntui hyvältä pyöräilykeliltä. Tästä kun lähtee kiipeämään Pyssymäkeen, siellä pyörähtää Kärpänlenkin ja palaa nousujohteisesti takaisin Pyssymäkeen, niin saa aika mukavaista sykkeen nostatusta pyörälläkin kahdenkympin verran. Nyt on sitten vaan tullut vouhotettua viimeisimmät liikkumiset aika kovilla sykkeillä, joten ilmeisti pitäisi pikkasen ottaa rauhallisemmin pari treeniä.
Punttisalia Jarkko ehdotteli huomiseksi. ÄH, miten oppisin tulemaan sinuksi sen punttiksen kanssa? Haluaisin oman salin, semmoisen kuin Mervillä ;)




Kouluhommissa aloittelen pisteidenkeräilyä Kärsämäen suunnilla. Siellä urheilualusasuja valmistavan Finnsvalan kanssa viritellään tuotteen testauskuvioita ja hiukan muotoiluhommiakin. Mielenkiintoista projektia taas vireillä.
Senkin takia tuntuu, että näistä omista liikkumisen iloista voisi kuitenkin kirjoitella, jos se jonkun muunkin saa sohvalta ylös, niin silloinhan ollaan jo jotakin voitettu.

maanantai 2. marraskuuta 2015

Hyvä on

Onni, paras kannustajani ;)

Kyllähän liikuttu on, mutta tänä treenivuonna ei oikeastaan mikään ole mennyt suunnitellusti.
Voihan, voihan!
Vuoden -14 kesä jäi mieleen treenikesänä, mutta tämä kesä oli taas vaivojen kesä ja vaivat ikävä kyllä jatkuvat vaan. Kesä on hölkkäilty maastossa  4+1 rytmillä Nicehokilaisten kanssa monenlaista lenkkiä... Tarkoittaa siis, että olemme pitäneet hauskaa perhereitin etulenkilläkin, yritetty kasvattaa kuntoa. Kyllä Nicehockey näyttää kovakuntoiselta, mutta minä en :(

Vasen kankku kiristyy ja kireys vetää kantapäähän asti. On hierottu säännöllisesti, on venytelty, on pidetty taukoakin, on syöty magnesiumia ja välillä pyöräilty, mutta joku siellä nyt kirraa tuolla takalistossa.

Eilen ajattelin, että kai se nyt kunto 12 km kestää hölkätä. Hölkkäsinhän kesällä kuitenkin 22 km kokeillakseni onko minusta enää ollenkaan juoksuhommiin. Ilokseni jaksoin lenkin järven ympäri jolkotella. Ja kunto kesti tuon Nivalan Suunnistajien polkujuoksunkin yllättävän hyvin. Juuri näitä pyöräreittejä on tullut ravattua ristiin rastiin. Vaikka olenkin kohtuullisen tottunut polkujuoksuun, niin kyllä tiepätkillä nautin juoksemisesta ja se näkyi vauhdistakin, metsäpoluille siirtyminen näkyi heti yli minuutin vauhdin putoamisena kilometrillä. Ratajuoksija siis :D meitsi.
Pari kilometria ennen maalia persusta alkoi juilia ja väsymys painoi. Nousussa viimeiselle tieosuudelle mietin, että jos Jarkko on tuossa tiellä, niin hyppään auton kyytiin. Kai se ajatus vaan jotenkin unohtui sitten ja jatkoin maaliin vaikka tiesin, että nousu Pyssymäkeen on jäljellä. Polut veivät eteenpäin. Se tuossa metsäjuoksussa on niin mukavaa, että reitti etenee kuin itsestään, ei juuri tule kelloa kuikisteltua. Minun kelloni pysähtyi aikaan 1:22:24 ja olen siihen ihan tyytyväinen, näinkin huonolla kunnolla voi saada hyvän lenkin irti itsestään mukavassa syyssäässä ja hyvässä seurassa. Kantapää on vnyt saamarin kireä, jotta kai tässä pitää vuoriasanaa taas päivä harjoittaa, että antaisi pikkuisen periksi.