torstai 31. joulukuuta 2015

Vuoden liikkumiset

ja liikkumattomuudet.
Kun aloin kurkistella polarflowsta tunteja vuoden liikkumisista, yllätyksekseni olin saanut kasaan melkein 300 tuntia, tarkasti ottaen 267. Liikkuminen on ollut sellaista "puhdasta mielenvirkeyttä ja jonkinlaista yritystä pitää itsensä liikkuvien kirjossa" Onnin sanoin, mutta tämän allekirjoitan täysin. Matkustaminen, junassa kököttäminen viikoittain Helsinkiin ja Hämeenlinnaan (vähintään 5 tuntia sivu) on vienut pahimmat treenihalut ja loput halut ovat sitten huvenneet vaivoihin.
Suosikkilajeissani hiihdossa ja pyöräilyssä kilometrit ovat jääneet puoleen "vanhoista hyvistä ajoista". Olen kuitenkin joutunut monipuolistamaan liikkumistani juurikin lumenpuutteen vuoksi, joten punttisali ja uimahalli alkavat olla jokaviikkoisia vierailujeni kohteita, tätä pidän plussana, vaikka koko vuosi näyttää muuten kauhiasti miinukselta. Nooh, yritänpä taas muistaa, että niitä opitopisteitä on kuitenkin n. 180 tilillä eli vain 60 puuttuu... normaaliopinnoissa se on vuosi. Tämä opiskeluprojekti on kuitenkin sellainen, että kun sen tavoitteekseen on ottanut, niin se menee kaiken muun edelle!

Liikkua aion kuitenkin ensivuonnakin.
Huonoksi onnekseni nitkautin hiukan selkääni kahvakuulalla tiistaina punttiksella ja nyt on lepo tammikuun toiseen päivään asti. Sitten alkaa LUV ja jos selkä ei ala ärhentelemään, niin kerään viikon pisteitä tosissaan ;) Niin tosissaan kuin nyt mää vaan ossaan... vois haastaa tuon ukkokullan kiertämään ISR:n reittejä ... onkohan siellä jo maasto jäätynyt? Jarkko lopetti liikuntavuotensa testikymppiin ja sai kuin saikin itsestään hyvävauhtisen juoksun irti. Ehkä innostuu kirjoittelemaankin liikkumisistaan tänne jotain huomenna... on luvannut!
Minä voisin luvata liikkua yli kolmesataa tuntia ens vuonna tai yritän. 365 tuntia mitä Jarkko yritti tänä vuonna, mutta ei aivan onnistunut, sitä pidän itselleni turhan kovana tavoitteena.
Näissä merkeissä uudenvuoden toivotukset kaikille! 


sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Jouluviikolla

hienostelin sitten päkiäjuoksulla pohkeeni melkoisen jumiin, oikea pohje alkaa nyt vasta löysätä. Ei oo helppoa ei, niin tai kyllä juokseminen päkiöillä onnistuu, mutta pohkeet huutaa hoosiannaa... huutavatko lie joulun vuoksi :D
Jouluaaton pelasti Huhmarkallion latu; reilu 15 kilometriä käytiin siellä ennen joulusaunaa suihkimassa. Sää muuttui yhdessä yössä aivan radikaalisti, kun aattona hiihdeltiin mukavassa valkeudessa ja pikku pakkasessa. Sitten yön vesisade sulatti lumet ja seuraavana eli joulupäivänä hölkkäiltiin lenkkiä ihan sulilla asfalteilla. No hyvä niin, ei tarvinnut nastalenkkareita kaivella kaapista, minä kun en niissä viihdy ollenkaan.
Eilen taas kiusasin itseäni kahvakuulalla ja nyt on takamus kipiä. Vaikka olen ryhdistäytynyt tuossa punttisalilla käymisessäkin, niin kahvakuulalla vaan löytyy aivan eri lihakset.

Kaipaan lunta ja hiihtoa, liikkumaan pääsee muutenkin, mutta jos hiihto on suosikkilaji, niin minkäs teet?

torstai 17. joulukuuta 2015

Juoksufoorumin juttuja





facebookissa tulee enää harvemmin kommentoitua tai luettuakaan. Siellä elelen vähän sivusta seuraajana, mutta eilen tarttui silmiini linkki blogiin onnenpäivät, jota piti sitten lukea vähän paremmin. Päkiäjuoksusta oli kyse ja samaisessa kirjoituksessa hirmuisen hyvin havainnollistava juutubelinkki juoksun muuttamisesta päkiäjuoksuun. Mietitytti, että vieläköhän näin vanaha akka oppis juoksemaan... epäilen suuresti, mutta piti lähteä kokeileen. Mulla kun nuo kantapäävaivat ovat jo niin arkea, että jos jotain ei tekniikalleen tee, niin kohta on juoksut juostu. Videosta sai hirveän hyvin kiinni oikean päkiäjuoksuasennon.
Oltiin hipsuteltu Jarkon kanssa tiistaina 9 km:n lenkki, joten eilisiltana ajattelin, että käyn Kullaanlenkin kävelemässä ja kokeilen samalla tuota päkiäjuoksua. Noin puolen kilsan välein otin pyrähdyksen ja tekniikka oli kyllä helppo omaksua, MUTTA vauhti kiihtyi ja syke nousi ja mietin, että mitenkähän tällaisella tyylillä juostaan pitkää peruslenkkiä... varmaan vaan niinkuin Alisa Vainio... pinkastaan menemään. O-ouuu! Ehkä pitäisi tehdä lyhkäsiä lenkkejä, joissa keskittyy täysin päkiä juoksuun... tarttuisiko se siitä pikkuhiljaa. Sitä niin helposti palaa vanhaan lönksöttelyyn.

Kun tuossa polar flown päiväkirjaa tutkiskelin, niin mulla on tällevuodelle pitkästi yli 700 km juostuna, yllättäen. Syytä olis tieten tekniikkaansa tarkistella näillä kilsoilla. Hiihtokilsoja ei tullut viimetalvena, kuin reilu 500, mutta reissunainen ei ehtinut enempää. Huonolta näyttää tämänkin talven hiihtokilsat, mutta ei auta kuin elää toivossa, että vielä saadaan ladut Nivalaankin. Hiihto kuitenkin tois taas erilaista liikettä tähän kieroon lantioon ja vois vaivat hiukan hellittää. Taitaa niitä olla aiempiakin talvia, joina ei oo ennenjoulua juuri viittäkymmpiä enempää hiihdelty? Jos hiihtotalvi tulee, niin olkoon tavoitteena se tonni kuitenkin. Muita tavoitteita on mahdoton ottaa sen 240 opintopisteen rinnalle.


sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Himskatti

kahvakuula se on kamala laji... varsinkin jos et muista tehdä sitä viikottain. Minä erehdyin pitkästä aikaa kuulaileen keskiviikkona, tortaina vähän tuntui joka paikassa, mutta perjantaina ei meinannut sängystä ylös päästä.. Jännä että selän lihaksissa tuntui ens alkuun, että jotain on tehty. Kahvakuulassa liike lähtee lantiosta ja se on kyllä hirmuisen hyvää heilutusta koko kropalle. Perjantaina yritin lieventää lihaskipua vesijuoksulla ja uinnilla.
Viikoloppu on sitten hiihdelty Huhumarissa. Eilen oli oikein pöperöinen ja tuskainen hiihto, eikä meinattu Jarkon kanssa päästä yksmielisyyteen kierrosmääristä, ei luistanu suksi ei :(
Tänään oli sitten hyvä luisto ja meitsikin uskalsi jo lähtiä Madshuseilla ladulle. Ainut asia, mikä meinasi masentaa, kun taisi olla tällainen huippuhiihtäjä, kun Maija Löytynoja samaan aikaan ladulla. Siinä sai meitsi lyllertää ylämäkeen, kun Maija yhden sauvan työnnöllä huitaisin nyppylän ylös kuin tyhjään vaan (ISO huokaus!). Pitäisikö tässä hiukan lihaksiin saada poweria? Painoja niskaan ja kyykkäämään! Noop onneksi voi puolustautua sillä, ettei tekniikkakaan oo kummonen... tärkeintä kai, että naatiskellaan siitä, että pääsee hiihtämään.