keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Uskon vahvistusta



Minä tein sein. Kenraaliharjoitusviikonloppu: kaksi päivää ja yli 400 kilometriä.
Varakapteeni-Terhin sanat viikonlopun päätteeksi: "Tämän viikonlopun selvitettyänne pyöräilette helposti Pariisiin. Nyt vaan lepoa ja paljon jäätelöä, niin homma hoituu."
Usko vahvistui: jospa minä sittenkin. Edes Keski-Suomen ja Pohjois-Savon mäet eivät tasamaan tallaajaa hyydyttäneet.

Lauantaina ajoimme Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalta Uuraisten, Saarijärven ja Karstulan kautta Viitasaarelle noin 210 kilometriä.


Sunnuntaina matkattiin 195 kilometriä Viitasaarelta Vesannon, Karttulan ja Suonenjoen kautta takaisin Konnevedelle.


Kahteen päivään mahtui koko suomalaisen kesäsään kirjo. Lauantaiaamuna lämpö oli hiukan toistakymmentä astetta ja tihkusade. Päivän mittaan taivas kirkastui ja ilma lämpeni sortsi- ja t-paitalukemiin. Sunnuntaina saimme ajella koko päivän hienossa kesäsäässä, lämpötilakin hätyytteli hellerajaa. Omilla lenkeillä lauantain kaltainen pieni tihkusade ei kovastikaan haittaa, mutta ryhmäajossa totuus iski sanamukaisesti vasten kasvoja. Edellä ajavan takarattaasta nousi komea hiekansekainen vesisuihku suoraan naamalle: kaksi tuntia siinä suihkussa ja kasvojen kuorintahoito oli valmis. Onneksi tihku loppui ja tien pinta kuivui puolimatkassa.


Sade ja märkä tien pinta toivat myös omat huolensa pyörän tekniikalle. Vaihteiden toiminta heikkeni. Vähillä teknisillä murheilla sadeosuudestakin kuitenkin selvittiin. Omassa pyörässäni lauantaiaamun aikana etuvaihtaja herkesi toimimasta, mutta mekaanikko-Late kiristi hiukan vaijeria tauolla ja taas toimi. Säätäkin suurempi ongelma ensimmäisenä päivänä oli oma taitamattomuus vaihtamisessa tai tarkemmin sen ennakoinnissa. Tasamaan pyöräilijä ei aina muista vaihtaa pienemmälle eturattaalle ajoissa, ja kun kesken mäen lähtee vaihtamaan, on riski ketjun putoamiselle suuri. No, Keski-Suomi ja Pohjois-Savo opettivat - toinen päivä sujui jo mallikkaasti.


Oma jaksaminen kahden pitkän ajopäivän aikana oli positiivinen yllätys. Kaksi päivää vetoryhmässä meni hyvin. Omilla vetovuoroillani jaksoin varsin mainiosti. Yllättävää - ennakkovaroituksista huolimatta - oli että, alamäet, varsinkin pitkät ja loivat, ovat kaikkien kovimpia pätkiä vetureille, kun yritetään maksimoida takana tulevien peesihyöty. Huomattavasti Kallaveden kierrosta  harvemmin kuitenkin takaa kuului lisävauhti- tai hidastamispyyntejä vetovuoroillani. Omalla kohdallani ei isoja ongelmia päivien aikana tullut. Pieni hiertymän alku etureiden seutuville ja toisen päivän loppupuolella kengät hieman puristivat. Hiertymään auttaa talkki ja kenkiä pitää pitkinä päivinä muistaa löysyttää päivän mittaan. Kahdensadan kilometrin ajossa takapuoli on sen verran  kovilla, että mieluusti ajelee välillä ylämäkiä seisaaltaankin.


Iso kiitos pitkien päivien onnistumisesta menee kyllä huollolle. Viikonloppuna oli ensimmäistä kertaa koko huoltoryhmä joukkueemme matkassa. Ryhmä toimi kuitenkin kuin olisivat ikänsä sitä hommaa tehneet. Kolme huoltotaukoa molempina päivinä takasivat sen, että nälässä ei meidän pyöräilijöiden tarvinnut matkaa taittaa. Kenraaliharjoitusviikonlopun huoltoon ruokatarvikkeita lahjoitti myös Nivalan S-market.

Tämä juhannuksen alusviikko menee nyt lepäillessä ja palautellessa eli kuntoa kohottaessa. Bianchi käväisi tiistaina Kokkolassa huollossa. Päällyrenkaat vaihdan vielä ja sitten kaunokainen on valmis Pariisin matkaan. Matkahan starttaa osaltani maanantaiaamuna kotipihalta. Omalle prologilleni saan mukaan myös saattajan. Kotamiehen Juha, paljasjalkaine stadilainen, lähtee ajamaan kanssani  pohjoisen Keski-Suome kautta Jyväskylään. Saarijärvellä matkaamme saattaa liittyä myös viime vuoden Rynkeby-veteraani Teemu Leivoaro, jonka viimekesäiset fb-postaukset Pariisin-matkalta innostivat minutkin hakeutumaan Rynkeby-tiimiin.


Hyvää juhannusta seuraajat ja pysykää matkankin aikana kuulolla. Facebookiin tulee kuulumisia matkan varrelta ja matkakertomuksen kirjoitan tänne blogiin, kun olen takaisin kotona heinäkuun toisella viikolla.





keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Varjo-Pirkka eli kuinka kiersimme Lamujärven


Sunnuntaina suurin osa joukkueestamme pyöräili legendaarisen Pirkan Pyöräilyn (217 km) pirkanmaalaismaisemissa. Itse en Tampereen seudulle saakka lähtenyt kesän pisintä lenkkiä heittämään, vaan maanantaina suuntasimme Pekan kanssa maakuntamatkalle Lamujärven ympäri.

Varjo-Pirkan reitti... ja ihan Nivalaan asti ajettiin.
Aamu valkeni aurinkoisena, mutta tälle keväälle ja alkukesälle niin tyypillisen tuulisena. Tuulensuunta oli alkumatkaa ajatellen suotuisa. Lounaistuuli lähetti meidät matkaan kohti Kärsämäkeä ja Pyhäntää eli itään.

Ensimmäiset vaikeat hetket tulivat jo reilun kolmenkympin jälkeen, kun tuntui, että takapuoli puutuu aivan täysin. Hyvää ajoasentoa ei meinannut löytyä millään. Vajaan kympin kärvistelyn jälkeen oli onneksi ensimmäisen tauon paikka - Juustoportti Kärsämäellä. 
Kunnon possumunkki kaiken muuttaa voi.
Nopeita hiilareita hitaille miehille

Vaikeudet jäivät Juustoporttiin ja matka eteni vauhdikkaasti ja helposti kohti Pyhäntää Lamujärven pohjoispuolelta. Vauhtia yli 30 kilometriä tunnissa ja sykkeet alle sadan - tätä ei ole ennen tapahtunut. Kärsämäeltä lähtiessä näytti sään puolesta pahalta: tummat pilvet ympäröivät kaikki ilmansuunnat, mutta niin vain koko lenkin saimme ajella kuivilla teillä.

Lamujoen kesäkioskilla pysähdyimme taas tankkaamaan: kesän ensimmäinen pallojäätelö ja uskoisinpa, että myös suurin pieni pallo.

Pyhännältä käännyimme etelään kohti Kiuruvettä Lamujärven itäpuolitse . Tien päällyste oli aivan alkukilometreillä karkeahkoa, mutta parani matkan edetessä. Sivuvastainen tuuli ei juurikaan haitannut menoa mukavasti mutkittelevalla tiellä eikä liikenne häirinnyt matkantekoa eikä bioteknistä taukoa. Outoa tietä on mukava kulkea, kun ei tiedä jokaisen mutkan takaa avautuvaa maisemaa ja seuraava mutkaa tai tienhaaraa.

Aina ei ajatuksiaan paranisi sanoiksi pukea:
- Kylläpä on mukava tie ajella: hyvä päällyste, vähän liikennettä ja mukavasti mutkainen, totesin.
-Äläpä muuta virka. Tätä tietä kelpais ajella moottoripyörälläkin, vastasi Pekka.

Kuin taikaiskusta kaikki muuttui: maakunta vaihtui Pohjois-Savoksi, tie muuttui tikkusuoraksi ja mutkatkin kääntyivät mallille ylämäki-alamäki-ylämäki. 
Viäräleukojen muassa ei oo muuta suoroo kuin tielinjaukset, päättelimme.

Kiuruvedelle saavuimme noin viidessä tunnissa ja matkaa oli takana 130 km. Lounastauon paikka, totesimme. Nopeasti vatsa täyteen ja uudelleen kampea kiertämään. 

Kaikki Kiuruvedeltä Pyhäjärvelle matkanneet tietävät, että nyt oli edessä reissun kovimmat mäet. Mäkien lisäksi länteen suunnatessamme riesanamme oli voimakas sivuvastainen lounaistuuli. Miehet hiljenivät, mutta vauhti ei juurikaan. Hyvää tahtia jatkoimme etenemistämme pohjoissavolaisessa mäkimaastossa kohti Pekan anoppilaan Pyhäjärvellä, jossa tiesimme valmiiksi katetun kahvipöydän odottavan matkantekijöitä. Sutisen isännän ja emännän keittämät kahvit maistuivatkin oikein hyviltä. 

Matkaa oli takana 160 kilometriä, elämäni pisin pyörälenkki siis. Pakarat ja alaselkä hiukan vihjailivat, että nyt oikeastaan riittäisi. Mutta matka jatkui!

Suurimmat mäet oli nyt kivuttu, mutta pahin vastatuuliosuus oli edessä. Pyhäjärvi -Haapajärvi -osuus oli kaikkein vaikein: dtuuli vastainen, takapuoli puutunut ja reidetkin jo voimattomat. Tuttu tie tuntui loputtomalta. Pitkä pätkä uutta päällystettä sentään helpotti matkaa, ollapa aina niin tasainen ajoalusta.


Kahdensadan kilometrin ajon jälkeen oli taas aika hiukan huilata, pysähdyspaikkana Haapajärven ABC. Vähän hiilaria tankkiin ja uudelleen satulaan. Tässä vaiheessa tuli myös todistettua että paremmin miehessä virta riittää kuin Polar V800:ssa: virran vähäisyyden vuoksi GPS meni pois päältä. Onneksi matkanmittaus on varmistettu pyörän omalla mittarilla. Ajosuunta muuttui luoteeseen eikä tuuli enää puhallellut aivan vastaisena, mutta kiusasi kyllä matkalaisia Autiorannan ja Karvoskylän aavoilla aivan tarpeeksi. Samoilla aavoilla näkyi ensimmäiset merkit märästä tien pinnasta: puolisen tuntia ennen meitä seudulle oli saapunut reipas sadekuuro. Yllättävänkin hyvävoimaisena pääsin kotipihaan ja ihan omin avuin pyörän päältäkin pois. Yllätinpä itseni positiivisesti. Hyvä jaksaminen kertoo myös onnistuneesta tankkauksesta ja kotonakn oli vielä kiire vessaan: ainakin tarpeeksi tuli juotua.


231,4 kilometriä ja 9 tuntia 24 minuuttia, oma varjo-Pirkka on suoritettu. Nyt saa mies ja Bianchi levätä lauantaihin saakka. Viikonloppuna viimeistellään reissukunto joukkueen kanssa Keski-Suomessa ajellen lauantaina himpun verran yli ja sunnuntaina hitusen alle 200 km.
Sitten pitäisi miehen olla valmis Pariisin-matkalle.


Lenkin aikana oli myös varmistunut jälleen uusi nivalalaissponsori joukkueellemme: Lasitek Oy lähti
joukkueemme tiimisponsoriksi. 

Myös oma Sylva-tilini on saanut uusia lahjoittajia. Tulepa sinäkin mukaan. 

Tee lahjoitus tästä


sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Kohtaamisia ja kannustusta


Kävin kaupassa: kolmeen kertaa sain kertoa tulevasta pyörämatkastani Pariisiin. 

On hienoa huomata, kuinka kiinnostuneita ihmiset ovat hyväntekeväisyyskampanjastamme. Kiinnostuksen lisäksi saan osakseni hieman kauhistelua, mutta runsaasti mukanaelämistä ja tsemppitoivotuksia. Samankaltaista kiinnostusta ja kannustusta on riittänyt syksystä saakka. Nyt kesän tultua kiinnostus on tietysti vieläkin runsaampaa. 

 - Joko olet ollut reissussa? (En vielä.)
- Milloin lähdet matkaan? (Juhannuksen jälkeen maanantaina 24.6. kotipihasta.)
- Kuinka kauan reissu kestää? (12 päivää)
- Miten pitkästi poljet? (noin 1600 kilometriä)
- Joko on kunto kohillaan? (Toivottavasti...)

Siinäpä tyypillisimmät kysymykset.


Alkuperäinen idea matkaan lähtemisestä oli hyväntekeväisyydestä huolimatta hyvinkin itsekäs. Halusin treenitavoitteen kestävyyskuntoni parantamiseksi ja mahdollisuuden testata omia rajojani uudenlaisella tavalla. 

Talven ja kevään aikana kuitenkin hyväntekeväisyysnäkökulma, apu Sylva ry:lle ja Aamusäätiölle, on noussut kuitenkin merkittävämpään asemaan. 

Useat ihmiset ovat kertoneet kannustuksensa ohessa omassa lähipiirissään käydyistä taisteluista syövän kanssa. Osalla tarinoista on onnellisempia ja osalla surullisempia päätöksiä. 

Nämä jaetut kokemukset ovat koskettaneet ja tuoneet hankkeelle entistäkin syvempää merkitystä. 
Jokaisella keräämälläni eurolla on todellakin merkitystä syöpään sairastuneiden lasten perheiden tukemisessa ja syöpätutkimuksen kehittämisessä.

Tiina Piippo: "Koskaan kukaan meistä ei voi tietää kuinka lähelle asia saattaa tulla. Itselläni on vuosien kokemus sekä lapsen syövästä että Sylvan tärkeästä toiminnasta."

Tulethan sinäkin mukaan auttamaan. 

Voit tehdä aivan minkä kokoisen lahjoituksen tahansa nimettömänä tai omalla nimelläsi tästä.

Lahjoituksesi menee lyhentämättömänä Sylva ry:lle. 
Oletko juuri sinä neljäskymmenestoinen tai vaikkapa viideskymmenes lahjoittaja?


Tänään, sunnuntaina, suuri osa joukkueestamme polkee Tampereen ympäristössä Pirkan Pyöräilyssä 217 km. Minä ajan huomenna oman varjo-Pirkkani Pekan kanssa. Matkaa saattaa kertyä hitusen pidemmästä. Pysypä somessa, niin kuulet siitäkin viikon mittaan.





maanantai 3. kesäkuuta 2019

Kallaveden kierros

Vehmersalmen silta... ja keltainen Bianchi!
oli joukkueellamme ohjelmassa sunnuntaina. Jännittynein tunnelmin startattiin 150 kilometrin kiertoajelulle vaihtelevassa pohjoissavolaisessa maastossa perisuomalaisessa kesäsäässä.  Sade onneksi hellitti ennen starttia, mutta märkä tien pinta piti huolen siitä, että parijonossa edetessä ei paljon suuta aukoa kannattanut.

Savolainen pyöräretki: mennään lossilla
Heikki-kapteeni oli määrännyt minut toisen ajoryhmän kuusihenkiseen vetoryhmään. Muutaman kilometrin välein vaihdoimme vetoryhmässä ajopaikkoja vastapäivään kiertämällä: jokaiselle tuli siis aina kahden vetovuoron jälkeen neljä peesivuoroa.


Eipä ollut helppoa vetojuhtana toimiminen savolaisessa maastossa: ylämäki-alamäki-ylämäki-alamäki.... Sääliksi kävi perämiestä ja muita takana tulevia. Melkoisen jojon nokkaan taisivat ajoittain vetovuorollani joutua. Kuinkahan sitä oppisi alamäen jälkeen jatkamaan hyvävauhtista vetoa seuraavan ylämäen alussa, mutta malttaisi kuitenkin hiljalleen hidastaa eikä jatkaa täydellä temmolla mäen laelle asti? Myös mäen laella pitäisi malttaa jatkaa rauhallista tahtia ennen kuminauhamaista kiihdyttämista tasamaalla tai seuraavaan alamäkeen. 

- Napsu pois....toinenkin! Ei saa hidastaa alamäessä! kaikuvat ohjeet perältä.

Ja kaiken hyvän lisäksi kuopat ja railot tiessäkin pitäisi muistaa merkata. Yksin ajaessa riittää viime hetken väistö, porukalla ajaessa moisesta hulluttelusta seuraa pahimmassa tapauksessa kolareita, lievimmillään paheksuvaa murinaa.... Opettelua, opettelua ja opettelua..... vaan vielä minä opin!

Kapteenisto kyllä päivän päätteeksi kiitteli ja kannusteli parantuneesta ryhmäajamisesta, vaikka kehittämistä on edelleenkin. Onpa meillä aikaa Pariisin asti opetella.


Päivän mittaan sääkin lämpeni niin, että minäkin tarkenin puolimatkassa ottaa sadetakin pois päältä. Osa hurjista ajeli loppumatkan aurinkoisessa mutta kovin tuulisessa säässä jo lyhyillä ajovaatteilla. Kyllä olisi meikäläinen vilustunut moisesta urheilusta.  

Pohjalaisittain katsoen Kallaveden kierroksen reitti oli rankka. Nousumetrejä 150 kilometrin matkalle noin 1500 metriä. Kotikulmilla kun ajelin Tupokselle 135 km, nousua tuli 220 metriä, Haapevedellä käydessä (80 km) nousua oli 245 metriä ja Eemelinmäkeä ylösalas ajellessa nelisenkymmentä kilometriä nousua kertyi 265 metriä.  Hiukan liikuttiin siis eri lukemissa Savonmaalla. Positiivisen yllättynyt olen kuitenkin omasta jaksamisestani. Mäet nousin kunnialla ylös eikä matkavauhti tuottanut vaikeuksia. Reitin ainoassa vapaan vauhdin ylämäessä jäin tosin kuin paikalleni seisomaan, kun nuoriso spurttasi ohitseni, mutta ylös saavuin minäkin polkemalla ja hyvissä voimissa.

Uuhimäen nousu - tästäkin tultiin ylös
Ensi viikonloppuna iso osa joukkueestamme urakoi Pirkan Pyöräilyssä yli 200 kilometriä. Itse ajelen kotimaisemista yli 200 kilometrin lenkin joko nyt loppuviikosta tai ensi viikon alkupäivinä Pekan kanssa. Siitä reissusta juttua  tuonnempana.

Joukkueen kanssa edessä on vielä yksi leiriviikonloppu keskisessä Suomessa viikko ennen juhannusta. Sillon saadaankin kunnolla esimakua Pariisin-matkasta, kun ajamme kahtena peräkkäisenä päivänä yli 200 kilometriä kumpaisenakin. Sen jälkeen keskitytäänkin lepäilyyn ja juhannuksen viettoon ennen projektin kohokohtaa.