Ekstriimiä elämään

Elämä jatkuu

2012-01-28T14:23:00.000+02:00

kuitenkin. Tämä viikko on vain ollut kovimpia työviikkoja pitkään aikaan. Kun on kipuja niin meinaa psyykkinen jaksaminenkin loppua. Olin tosi kipeä käsittelyn jälkeen vielä keskiviikkona, mutta torstaina kipu alkoi hellittää. Hermopinne ristiselästä on häippässyt ja sen puolesta olo on ollut helpottunut. Koville ottaa myös istua aina puiselle tuolille esimerkiksi katsomaan telkkaria. Ja istyinkyhmyjen päällä istuminen tuntuu välistä ihan rankalta hommalta, kun on tottunut elämään "rennosti" sohvalla rönöttäen... Toivottavasti nyt kaikki rönöttäjät tuntevat etes hiukan huonoa omaatuntoa! ;)
En vielä oo polttanut luistelusuksia, kun tuli ne uudetkin hankittua viime keväänä. Kyllä sitten kun rimpineva kutsuu, täytyy mennä ja luistellen. Käydään sitten taas Kaustisella vääntelemässä lantio suoraan...
Eilen käytiin tyttösten kanssa pertsailemassa, minä vitosen verran.
Tänään sitten käväisin 12 km.
Kylläpä tämä tästä.

Maailmanloppu

2012-01-23T14:21:00.000+02:00

tai tuomionpäivä. Voiko tätä nyt muuten kuvailla?
Sen hankaluuden takia, mikä selässä on ollut elokuusta lähtien, päätin lähteä käymään Kaustisella.
Olen lukenut Voi hyvin-lehdestä Karola Känsälästä (valitettavasti artikkelia ei enää löytynyt netistä, Voi hyvin 2/2011). Ajattelin, että jos selässä sama tuntemus jatkuu, juoksuni on juostu.
Karola istutti minut tuolille, ihan samalla tavoin kuin Kirsi. Pisti peukalot si-nivelen molemmin puolin ja totesi lantioni olevan kierossa (... tätähän minä täällä olen hokenut). Kumarrutti minua kaksi kertaa peukalot si-nivelessä ja sanoi, "nyt se on suorassa". Olin varmaan kuin puulla päähän lyöty, että näinkö tämä homma meni. Hän kertoi, että nivel on niin löysä, että vaatii tarkkuutta saada pysymään se paikoillaan; ei pehmeitä istuimia, ei sohvalla rönöttämistä, kovat tuolit! Siirryttiin oikeaan polveen josta ilmeinen vika löytyi... en ole varma oikeista termeistä... polvilumpion vasemmanpuoleinen "nivelpussikohansenytoli" kiinni. Polvenkiertoliikkeet kielletty! Kyyneleet silmissä yritin selittää, että luisteluhiihto on mun elämä, ei armahtanut Karola. Kolme päivää totaalista liikkumiskieltoa ja sitten voi hiljokseen käydä pertsailemassa tai uimassa tai kävelyllä.
Näin nyt hullusti on asiat.
Tässä kotona nyt istun puisella jakkaralla ja takapuolessa tuntuu, niinkuin olisin piiskaa saanut. Enemmän vielä henkisesti.
Täällä mietin miten pääsisin tästä yli, varmaan nyt joutaisin vaikka lahdattavaksi. ITKU!

Olisiko arvannut

2012-01-22T21:12:00.000+02:00

että pakkasta tässä nyt joutuu ihan ääneen toivomaan.
Ei jäädy muuten suo eikä järvi. Tuo meidän Pidisjärvihän on siis Kalajoen laajentuma, jossa vesi virtaa. Nyt tarvittaisiin ihan kunnon pakkasjakso, että pääsisin kotopihasta pidemmille lenkeille. Rimpinevalla suosilmäkkeissä vielä vesi virtaa.
Tämän viikonlopun kilometrit 42. Päivällä kävin golfkentällä taas uusilla suksilla 7 km.
Superloonia laitoin pehmentämään monojen kovia saumoja, jotka osuvat juuri nuppiluihin nilkkaa koukistaessa. Pehmuste auttoi, eikä monot hanganneet. Mutta jotenkin ihan hirmuisen kankeaa on meno, en tahdo päästä liukuun millään niillä monoilla/suksilla. ÄRRRR! Tahkotaan, tahkotaan
Muuten kyllä mukavasti menee, ei näköjään ihan yllä viiteen sataan tammikuulla, mutta tasaisesti kilsoja kertyy ja silti aika lähellä viimevuoden määrää tähän aikaan.
Pakkasjaksolla voisi päästä vaikka uimaan pitkästä aikaa.

Eipä paremmasta

2012-01-18T21:14:00.000+02:00

hiihtokelistä väliä.
Viitisen astetta pakkasta ja sukset pelasivat loistavasti.
Hissukseen vitosen lenkkiä neljä kierrosta.
Puolitoista tuntia.
Tätä lisää!

Loistoliukkaus

2012-01-17T21:57:00.000+02:00

tänään ja 20 km hiihtelyä.
Tänään yksi työkaveri jutteli, että hän päätti olla laskematta kilometrejä tänä talvena. Hiihtelee vaan fiiliksen mukaan ja jumppailee sitten kun ei oo fiilistä hiihdellä.
Just eilen kun oli mahdottoman kylmä tuuli ja lumituisku, tuntui järkevämmältä jäädä tyttöjen kans kotiin tekemään työjuttuja.
Näinhän se pitäisi olla, hyvän fiiliksen pohjalla tämä liikkuminen. Ei väkisin rypistämistä. Elämään pitää mahtua niin monenmonta muutakin juttua.
Tosin, jos meinaa juosta tavoitteellisesti, niin kuntoilun pitää täyttää viikosta useampia päiviä.
No jaa, jos meinaisi päästä jonkinmoisiin tuloksiin pitäisi juostakkin jonkunkerran viikossa. Että jospa sitten menisin fiilispohjalta. Tärkeintä minusta on nautinto ja tänään 20 km hiihtely tuntui isolta nautinnolta! Voitte sitten kesällä muistutella minua, ettei simmosilla naatiskelukuntoiluilla juosta alle 2h puolikkaita...

Pakkaskilometrejä

2012-01-15T21:32:00.000+02:00

hiukan vähemmän näin viikonloppuna.
Eilen tooosi nihkeällä luistolla 15 km ähräystä.

Tänään kotiväenpäivillä Kajaanissa, joten pääsin illalla vasta ladulle.
Päätin kokeilla pertsaa, kun pakkanen laski viiteentoista asteeseen ja käsivarret ovat huutaneet hoosiannaa koko viikonlopun perjantaisten lumitöiden jäljiltä. Yksinäistä oli hiihtely Hiitolassa. Pimiällä kuulen susienkin ulvovan, kun tiedän ettei muita ole paikanpäällä.... muut eivät ole tainneet kuulla ;D Tylsää yksin. Hassua on se, että Rimpineva on paljon enemmän korvessa eikä siellä pelota, mutta sinne kun pääsee niin alkaa olla valoisaa. Siis yksinäinen pertsakymppi tänään, susien jolkotellessa kantapäillä ;D
Tammikuun loppuun olis mahkut saada viis'sataa kasaan.

Tuulta, tuiskua

2012-01-13T22:41:00.000+02:00

tuppurointia ja hiukan tuskaakin.
Puoli viikoa meni taas hieronnasta toipuessa, tosin kroppa ei enää ollut sellainen tiukka korkkiruuvi, kuin ennen joulua. Uusi ilmio oli, että hieronnan jälkeen yläluomeni turposivat ja suorastaan roikkuivat silmien päällä. Nyt olen juonut paastoteetä poistaakseni turvotusta. Varmaankin pitäisi keskittyä kasviksiin ja aineenvaihduntaan yleensä. Lupaan ryhdistäytyä!
Tälläviikolla just opetin kotsantunnilla: puolikiloa ja viisi väriä päivässä... ja omaatuntoa kolkutti!
Eilen hirmuisessa tuiskussa kävin kympin tuppuroimassa... väliin siihen vähän voimailuakin, kun kävin lykkäämässä yhden auton parkkipaikalta liikenteeseen ;) Kun jäin Hiitolaan yksikseni, niin meinas hirvittää, että pääsenköhän itse pois näistä kinoksista. Hiihtelin kalterit jaloissa, menihän tuo muun tuskan mukana.
Tänään sitten 15 km jo pitempää lenkkiä kierrellen, hirmuisessa tuulessa.
Nuppiluut ovat nyt hiertyneet kivasti vereslihalle ja alkavat olla aika arat... en tykkää! Eno varoittelikin viimekeväänä, että nämä uudet monot saattavat olla tosi häijyjä, eivätkä helposti mukaudu jalkoihin. Voi kehvatsu! Sukset tuntuvat niin sopevaisilta, mutta onneton otin uuden nnn-profiililla siteet, niin vain nää uudet monot sopivat uusiin suksiin. Viidenkympin jälkeen vaihdatan siteet jos nilkat eivät ala tottua tai monot pehmetä, mur!
Oon hiihdellyt pitkään ilman sykkeen mittauksia, kun tämä mun hiihtely on vain tämmöistä osa-aika harrastelua. Ei niin totista ;)

Liikkumalla uuteen vuoteen

2012-01-08T22:29:00.000+02:00

projekti innosti hiihtelemään ihan hyvät viikkokilometrit, jotka olivat siis 110 km.
Lisälumentulo teki välillä hiihtämisestä tuppuroimista, mutta torstai-iltana ajattelin kokeilla jo uusia suksia ja monoja. Sukset tuntuvat tosi "menokkailta", mutta ne monot, voi itku! Jalat ovat kuin vankilassa. Kympin hiihtelin ja sain rakot molempien jalkojen nuppiluihin :(
Ei auttanut perjantaina muu, kuin hiihdellä rakot jaloissa 25 km.

Lauantai olikin työaamu ja rytmit sen verran sekaisin, että päätin huilia ja antaa pakkasen paukkua.
Sunnuntaina uusilla voimilla urakoimaan: aamulla 10 km kalterit jalassa :(
Illalla nautiskellen 25 km vanhat mononlöpökät jalassa ;)

Mukava viikko, vaikka tuntuu nyt että paras hiihtelyvauhti alkoi vasta löytyä sunnuntaina.
Systerit olivat perheineen viettämässä kotokonnuilla loppiaista ja liikuttiin jonkin verran porukalla.

Huomenna poikaseni lähtee kouluun, jossa pojista kasvatetaan miehiä eli armeijaan. Meidän perheessä siis aletaan elää ihan uutta aikaa, kun yksi perheenjäsen lähtee pitkäksi aikaa pois kotoa. Pikkutyttöset ovat kovin haikeana ja surevat, että kuka meitä nyt kiusaa ;)
Eiköhän tuoVille lie vielä tarpeeksi kerkiä viikonloppuisin kotiin kiusaamaan. Tärkeä isoveli ja haikeat tunnelmat, kun pesästä lentämistä harjoitellaan.

Tiukalle niskalle

2012-01-04T21:04:00.000+02:00

aamuinen punttijumppa tekin oikein hyvää. (Voimajumppa 2)
Keskiviikon aamujumpasta yritän pitää kiinni. Tosin kunhan saan Saukkojäsennyyteni kuntoon, minulla olisi keskiviikkoisin mahdollisuus käydä myös aamu-uinnilla. Katsotaan.
Onhan mulla ostettuna niitä punttiskäyntejäkin, siihen en jotenkin pääse kiinni, mikä ihme siinä on?

Iltasella käytiin 15 km taas hiihtelemässä
ajassa 1:15, keskisyke 158
Luisto oli ihan hyvä; Jarkko voiteli uudenlumen voiteella lähteissä.
Mutta hidasta silti meno. Mukava kuitenkin hiihdellä kun ladulla on lunta ja pehmeyttä.

Tuppurointia

2012-01-03T21:54:00.001+02:00

kympin verran tänään
Ajassa 54:52,8
keskisyke 154
Sillälailla hissukseen tahkoin menemään, iloisena siitä että tullee lissää lunta: hiihtäminen lumella on paljon helpompaa :D
Jäisillä laduilla huitelu on jäkittänyt niskat aivan tukkoon.
Eilen ajassa 1:14,18
15km, keskisyke144
Rauhallisempi tahti näkyy sykkeessä, mutta jäisellä ladulla en oikein uskaltanut kiihdyttää enempää vauhtia. Tässä vauhdissakin piti välillä huitoa käsillä ja sauvoilla sellaisia laajoja huis-hais tasapainoliikkeeitä ja huh-huh, pysyinpäs pystyssä.
Ostin eilen uusimman juoksija-lehden ihan vaan saadakseni taas sen pienen mukavan harjoituspäiväkirjan, joita on nyt vuosien varrella täytetty viitisen vihkoa.
Lehdessä oli juttua crossfittaajista... hirmuisen mielenkiintoista treenaamista.
Olen tässä itsekseni tullut siihen tulokseen, että liikuntaa pitäisi monipuolistaa. Ei ole järkevää juosta läpyttää viikosta toiseen ja kerätä kilometrejä, eikä myöskään hiihtää :(
Lihaskuntoon pitää saada ryhtiliike... juu, tätä nyt yritän alitajunnassa työstää.
Kukas tekis mulle tuollaisen crossfit-ohjelman? Täällä maaseudulla toteutettavan!

Uusi vuosi

2012-01-01T17:06:00.001+02:00

ja jäinen liukkaus.
Ajassa 1:07,30
keskisyke 159
Ja luulin vielä hiihtäneeni hitaammin ja matalemmilla sykkeillä kuin eilen, kun tuli tööväiltyäkin välillä. Näin se vaan menee.

Ens viikosta tulee kiometrienkahmimisviikko Kipinän liikkumalla uuteen vuoteen -projektin puitteissa.
Tylsää vain on kiertää Hiitolan kahden ja puolen kilometrin lenkkiä... Kiertelisin mieluusti vitosta sen kahdenkympin verran... No katsellaan mihin tässä alkuvuoden rahkeet riittää. Tankattu on ainakin antaumuksella, jottei pitäisi paukut loppua.

Nyt on laskuri lisätty: Alkuvuoden kilometrimäärät antavat ymmärtää, ettei yli tonnia ehdi tänä talvena saada kasaan. Katsotaan paljonko ehtii.
Ollaan Jarkon kanssa mietitty myös johonkin hiihtotapahtumaan osallistumista; Tervahiihdon 65 km vois olla sellainen kohtuullinen ja sopivan matkan päässä. Löytyiskös muita innokkaita?

Vauhti alkaa löytyä

2011-12-31T19:54:00.001+02:00

mutta en silti päässyt ihan sataan kilometriin tämän vuoden puolella.
90 km, hyvä sekin.
Eilen 15 km ajassa n. 1:13 sykemittarin sammutus oli jäänyt vähän vaiheeseen ;)
Aika jäinen ja moukurainen baana, mutta vauhti silti ihan kova.

Tänään 15 km ajassa 1:10,11
Keskisyke 158
Hiitolassa oli suhtellisen paljon porukkata
ja kun miehenköriläät meinaa jäädä kannuksiin roikkumaan, niin niitä sitten pittää yrittää karistaa... ja syke nousee ;D
Noh hjyvä aika, eix vaan!
Hyvillä mielin toivottelen
onnellista uuttavuotta

Urheiluharrastuksen parissa olen saanut tänävuonna paljon uusia mukavia tuttavia.
Tuokoon uusivuosi lisää reippaita kamuja!

Masentaa

2011-12-29T21:58:00.000+02:00

tämä märkyys ja loska.

Joulunaika herkuteltiin tietysti jouluruuilla ja suklaatilla ja glögillä ja piparkakuilla ja ja...
Tapaninaamuna tuntui jo, että pömpylämaha pitää saada liikkeelle. Kuitenkin myräkkä oli semmoinen, että jumppa sisällä oli ainoa järkevä liikkumisvaihtoehto: askelsarjat ja voimajumppa, tunti heilumista ja hiki virtasi.

Tiistaina lähdettiin tyttöjen kanssa jäähallin mailavuorolle vähän testaileen miten se kiekon kuljetus sujuisi. Kovaa hommaa oli kiekollinen luistelu, jo 45 minuutin jäälläolon jälkeen oltiin selät märkänä. Kotiin mutka evästykselle ja sitten Uikkoon uiskentelemaan... yritin kyllä antaa herkuille kyytiä, mutta perskules, kun niitä suklaita on kotona jemmassa vielä monta loovaa. Juu, annetaan herkkuelämän jatkua vielä muutamia päiviä.
Ens viikolla kai pittää miettiä vieroitusta ;)

Nop keskiviikkona käytiin tyttösten kanssa aamusella taas mailavuorolla treenaamassa, tytöillä oli selät hiukan kipeinä mailan kanssa kyyköttämisestä, mutta nyt jo puhuvat, että mennään huomenna taas. Yhdessä perheen kanssa liikkumisella on aivan oma merkityksensä. Muksuille se on hirmuisen tärkiää.
Illalla kävin Hiitolassa taas kympin hiihtelemässä: baana oli osin roskainen myrskyn jäljiltä
ja osin sitten hiukan jäinen.

Torstaiaamu valkeni niin mukavan lumisena, mutta päivänmittaan taas lämpeni.
Keli meni ihan solskeeksi...sitten ei ennää tehenykkään mieli lavulle, tuli välipäivä; suklaatitankkauspäivä.
Huomenna jaksaa, jos vaan keli kuivahtaa.

Nautitaan

2011-12-24T14:45:00.000+02:00

Oikein hyvää joulua ja reipasta vouhotusta sitten taas ensi vuonna 2012, ystäväni!

Kilometrien keräily

2011-12-21T21:32:00.001+02:00

on julistettu alkaneeksi. Lumenvähyydestä huolimatta luistelubaanat ovat täällä aivan loistokondiksessa.
Maanantaina aloitin siis kuntoilun taas enemmän tosissaan ;) niin tai maanantaina ei ollut vielä sykehärpäkkeitä mukana, kymppi silloin Karhuilla.
Totesin kuitenkin ladun niin hyväkuntoiseksi, että tiistaina läksin matkaan Madshuseilla ja sykemittarilla varustettuna.
Ajassa 1:18,00
15 km, keskisyke 153
Suvilumi tuntui nihkiältä, vaikka voideltu oli juuri keliä varten.

Tänään sitten pikkupakkasta. Luulin että viuhdoin reippaasti menemään :(
Ajassa 1:21,55
15 km, keskisyke 160
Joko laskin kierrokset väärin tai pakkanen kiristyi sen verran, että suvikelin voitelut alkoivat natista.
Mulle on sitten ylivoimaista tämä laskeminen olin sitten ladulla tai uima-altaassa :(
Ehkäpä sitä vauhtia tässä vielä tulee lissää, kun jatketaan hiihtoreeniä.
Tekis kovasti mieli sisäänajaa jo uusia fishereitä, varsinkin monoja, mutta pari senttiä lunta vielä lissää, sitten.

Tuntuu kuin olis jo joululahjat saanut kun pääsee hiihtään!
Niin 50 km kerättynä pitäiskös asentaa hiihtolaskuri?

Väsyneenä

2011-12-17T17:29:00.000+02:00

treenistä ei ole hyötyä, luulen ma.
Tiistaina saatiin tiukkaa korkkiruuvia jo hiukan avautumaan, olin siis taas parin tunnin hieronnassa.
Todettiin vain, että syksyllä oli liian monta kuukautta hierontojen välissä. Kroppa kerkesi mennä turhan tiukaksi paketiksi. Nyt alkais olla lantio suorassa uusia haasteita varten.
Lunta on vielä himpun verran maassa, mutta enempää vesisateita ei kärsi tulla.

Viikko on mennyt joulujuhlissa rallatellessa ja vähän pikkujouluissakin.
Tänään käsky kävi Nice Hockeyn joukkuetta kuvaamaan.
Venla siis yhä kiekkokuviossakin mukana...viimetalven säikäyksestä huolimatta.

Tulin luvanneeksi itseni Nivalan saukkojen hallitukseenkin. En ole pitkään aikaan juuri missään "hallitusvastuussa" ollut, joten kai oli aika. Uinti on hieno laji ja saukot ovat tehneet kärsivällisesti hyvää nuorisotyötä. Meidän perheen voimavarat ovat painottuneet kautta aikojen jäähallin karkeloihin. Niimpä yritän omalta osaltani kantaa kortta kekoon muissa lajeissa.

Ennenkuin lähden mitään lenkkiä tekemään, ajattelin saada univelat hoideltua ja vireystaso kohdalleen.
Mitäs iloa on kuntoilusta kiireessä ja väsyneenä?

Baana auki!

2011-12-11T20:25:00.001+02:00

Pitkä ja tuskainen odotus palkittiin. Lunta on tuprutellut siihen malliin, että tänään päätin lähteä kuikuilemaan hiihtotamineet yllä Hiitolaan. KYLLÄ hihkuin onnesta, kun huomasin, että muitakin kahjoja oli liikenteessä.
Hissukseen hoipertelin ensimmäisen kierroksen hiukan epätasaisella baanalla, mutta kun viimevuotiset luistot karhuissa pelasivat, niin tasapainokin alkoi löytyä.
Ensimmäinen hiihtokymppi siis plakkarissa tälle talvelle.
Olo on taivaallinen!
Alkoi niin jo kyllästyttää nuo jumppa, uinti ja juoksu postaukset :( Tosin täytyy mainita, että perjantai aamuna tein piiiitkästä aikaa kahvakuulajumpan (selän juonittelun takia en oo voinut oikein aiemmin tehdä) ja jumppa on kivistänyt maukkaasti lihaksia, joita en muistanut olevat olemassakaan.
Juoksukilometrit taitavat olla sen verran lähellä yhdeksää sataa kilsaa, että pitäisi vielä muutamia juoksulenkkejä tehdä tällevuodelle, että sais komeat 900 km täyteen!
Mutta malttako nyt, kun tie taivaaseen on taas auki :D

Selkä juonittelee

2011-11-28T21:19:00.002+02:00

silläkin on jo hirmuinen tuska lajin vaihtoon.
Olen todennut, että pari juoksulenkkiä viikossa riittää. Huomenna meen taas hierontaan, jospa tämä korkkiruuvi tehomöyhennyksillä alkais suoristua. Kun oikein tiukaksi kropan päästää, niin kyllähän siihen töitä joutuu tekemään, että saa mutkat suoriksi. Eikä minun mutkiani oikaista tunnin hieronnalla; kaksi tuntia parin viikon välein tehokuurina ja parin päivän lepo päälle.
Selässä tietyt kiertoliikkeet punttiksella ja jumpassa lähettävät signaalia; tämä ei oo hyvä liike. Kökkö!

Lauantaina käväisin kuiteski hölkkäilemässä
ajassa 43:47,6
6.15 km (keskisyke 151)
Sunnuntaina vähän luistelua ja kävelyä.
Tänään aamulla jumppa (jalkatreeni) ja illalla sitten 50 min uintia.
Reipas uinti kyllä tuntuu lähentäjissä ja rintalihaksissa. Mielenkiintoista olisi tietää uinnin sykkeitä, mutta en tiiä toimisiko tuo Polari uimahallissa... HEH kepsi hauiksessa suihkis menemään... kun oon niin huono siinä laskemisessa.
Huomenna siis kieroa lantiota oikaistaan. Voiskos kaikki kaverit nyt laittaa lipaston päälle kirjoitetun toiveen "Hiitolaan lunta", jos toive konkretisoituisi ;)

Tämä juoksukamun villapaitaprojekti on pitänyt kiireisenä.

Aamujumppa huhkittu

2011-11-25T09:30:00.000+02:00

kyllä lihaskunto on aika pian katoavaista. Näin olen saanut todeta tässä kun tuossa syksymmällä lusmuilin jumppailusta. Nyt punteilla ährääminen käy työstä ja kahden kilon puntit tuntuvat kaameilta murikoilta.
Keskiviikko- ja perjantaiaamut ovat kuitenkin siitä mukavia, että kerkiää tehdä jumpan ennen töihin lähtöä.
Maanantaina kivisti joka lihasta sunnuntain lennokkuuden jäljiltä, joten päätin käydä uimassa. Uinti verryttikin lihaksia ihanasti. Tuli vain uitua 40 min aika kovalla sykkeellä... huomasin sen sitten nukkumaan mennessä, kun ei uni tahtonut tulla silmään.
Tiistai olikin kävelypäivä ja keskivikkona lihaskuntojumppa plus kävely illalla.
Iltatyöt ovat sen verran painaneet päälle, ettei kovin myöhällä kantsi lähteä juoksemaan.
Eilisiltana pääsin jo taas juoksulenkillekkin
ajassa 1:06,29
8.96 km (keskisyke 149)
Vaikka yritin mennä hipsutteluvauhtia, niin varmaan kahdeksasta neljään tunnit näkyvät sykkeessä.
Jaaha tiuku repii sellaista vauhtia, että pitäisi kohta näyttäytyä työpaikalla.
Sitten se olisikin ensimmäinen adventtiviikonvaihde käsillä.

Lennokasta

2011-11-20T19:54:00.001+02:00

oli juoksu tänään.
Olen koko syksyn ollut hiukan mietteissäni tämän kuntoilun kanssa; leposykkeet ovat naputtaneet jatkuvasti kuuttakymppiä. Olen uumoillut ylirasitustilaa maratonin jälkeen ja yrittänyt liikkua hiukan pienemmällä tahdilla.
Tämä kunnon kohotus se on arvoituksellinen laji, ei siitä tahdo päästä selvyyteen.
Toisaalta työrintamalla on ollut niin monensorttista muutosta, että sekin voi olla aiheuttanut muutamia lisälyöntejä. Kuitenkin innostuin tuosta kasisatasen tavoittelusta, kävin pari reippaanpaa lenkkiä ja kas leposyke alkoi laskea.

Liian pitkä oli myös lihashuoltoväli; viimeksi olen käynyt hierojalla elokuussa ennen maratonia :(
Eipä ihme, ettei kahdentunnin hieronta riittänyt alkuunkaan tiukan paketin purkamiseen. Siispä pidin kiltisti Kirsin määräämät kaksi kunnollista lepopäivää hieronnan jälkeen.
Perjantain jumppa venytyksineen teki tosi hyvää.
Lauantaille olin suunnitellut kaikenlaista verhonvaihto ynnä juoksu hommaa, mutta olin ihan tiltti. Ja tietysti alkoi ketuttaa se, ettei saanut mistään hommasta kiinni. Päätin, että antaapa olla sitten, perskutarallaa! Juostaan sitten kun hyvältä tuntuu.
Ja kas, tänään oli oikein tuska päästä lenkille.
Magee pakkanen, auringon paiste ja Niskakankaan lenkki 9,27 km
ajassa 58:08,8 (keskivauhti 6:16!)
Keskisyke160
Lopussa tietysti hoputin tossuja lennokkaanpaan menoon, kun tuntui, että poveria löytyy. JEES!
Ilmeisesti näitä tuntemuksia kannattaa kuitenkin kuunnella.
Tietystikkään ei ole hyvä jos milloinkaan ei huvita. Alan silti oppia tulkitsemaan kehoni ääniä.
Kehoni äänet kyllä huutelevat LUNTA!

Upia lenkkikeli

2011-11-14T20:03:00.001+02:00

tänään sen kasisatasen rikkomiseen.
Eli tämän vuoden juoksukilometrit ovat nyt 804,815
Kovimmat juoksukilometrit näiden neljän juoksuvuoden aikana. Eihän se kovin paljon ole, mutta hiihtokilometrien kanssa yhteismäärään olen tyytyväinen ja vielähän tässä kerkiää juoksukilometrejä haalia, kun ladullekkaan ei pääse. Yritän hiihtokauden alussa aina suunnitella, että kävisin kuitenkin kerran pari viikossa myös juoksemassa, mutta joka talvi käy samalla tavalla, ei malta. Kun pääsee hiihtämään, niin sillon hiihdetään PISTE

Viikot huitelevat menemään ja tikutusrintamalla on riittänyt kiirusta, en ole hirmuisesti koneella joutanut istumaan.
Viikottain olen jumpannut, uinut, luistellut ja juossut; lenkit on merkkailtu ylös vain manuaalisesti ;)

Aamulla tein lihaskuntojumpan (puoli tuntia).
Iltapäivällä läksin sitten lenkkeilemään ja mukavan sään innoittamana juoksentelin savulantielle asti
ajassa 1:24,58
12.22 km
keskisyke 155
Huomenna pitkästä aikaa Kirsin rusikoitavaksi.
Kun kyseessä on kahden tunnin hieronta, täytyy varmaan oikeasti pitää paripäivää tuumaustaukoa heilumisista.

Tiiä vaikka viikonloppuna pääsis kokeilemmaan luistaako kuura.

Pimeys

2011-11-03T22:24:00.000+02:00

meinaa vallata ajatuksetkin.
Kun päivät takavarikoin sätkäpusseja ja sytkäreitä. Huomauttelen karkin ja purkan mäihäämisestä tunneilla. Kuulustelen ja tiukkaan syitä myöhästyviltä. Uhkailen ja kiristän. Saan vastaukseksi "vitun väliä".
Illallako menen sitten uimahalliin katselemaan samoja naamoja. Ei kiitos!
Tällä viikolla on tuntunut tältä.
Onneksi ei tunnu aina samalta!
Maanantaina kävin siis verenluovutuksessa ja kerta oli 18.
Hemoglobiini 144, siis hyvin kelpasi.
Tiistaina reippaalla kävelylenkillä.
Keskiviikolle oli kaavailtu se uinti, joka vaihtui juoksuksi
ajassa 47:34,3
6.42 km keskisyke 149...ahdisti, yritin juosta hissukseen.
Torstaina ahdisti enemmän
ajassa 44:31,8
6.32km (muuten tasan sama lenkki) keskisyke 152
Onhan se päivä vielä huomennakin...
Katsotaan joudunko pidentämään lenkkiä.

Rennosti

2011-10-30T19:00:00.002+02:00

syyslomaillen on mennyt viikko.
Loppuviikosta pulikoitiin Eedenissä ja taivallettiin pk-lenkkiä Haaparannan Ikeassa -huh!

Pitkästä aikaa tänä sunnuntaina oli loma-aamu, niin pääsin minäkin tyttöjen kanssa luistelemaan. KIVVAA!
Tosin viime talven luistelut jäi niin vähiin, että sen huomasi horjuvasta tyylistä.
Viime talvena hiihtely alkoi niin varhain, ei sitten tullut luisteltua.

Niin, kävin tänään myös lenkeilyä kokeilemassa.
Pirttirannan lenkki 6,83 km ajassa 47;20 keskisyke 148
Niinhän tuo sujui kuin ennenkin. Selässä ei tuntunut hankaluuksia.
Kilometrejä kasassa tälle vuodelle 765,5.
Ajattelin, että pitäis yli kahdeksansadan kilometrin päästä... tosin nyt oon ennätyskilometreissä, ei oo koskaan vuodessa tullut näin paljon juoksukilometrejä. Kilometri-kilometriltä tässäkin asiassa kehitytään!

Katselin tuossa vuoden takaista juoksukouluohjelmaa ja mietin, etten ainakaan sitä lähde toteuttamaan, näin syksyllä on mukavaa liikkua monipuolisemmin. Kerkiää sitä sitten taas juosta läpyttää keväällä ja kesällä.

Alkuviikko menee punttis-uinti-jumppa-linjalla. Loppuviikkoon kun sais ryhtiä; toisen punttiskerran ja lenkkejä pitäisi vähintään kolme saada viikkoon sisältymään.
Saahan näitä suunnitella, kun heti huomenna poikkea suunnitelmista menemällä verenluovutukseen, joka on minusta tärkeää, enkä ole käynyt pitkään aikaan. Seuraava poikkeus on varmaan piakoin hieronta, sinnekkään en ole päässyt pitkään aikaan... ja sen huomaa.

Mielenkiinnolla odotan mikä mahtaa olla hemoglobiini, luovutuskertoja taitaa olla kasassa kaikenkaikkiaan 17. Huomennapa nuo varmistunevat.

Kävisikö

2011-10-25T18:56:00.000+03:00

tämä nyt sitten voimailusta:

Pihatöiden lisäksi litran pullataikinan kun vaivaa, niin jopa hauiksessa tuntuu.
Saiskohan näistä peukkuja hei-heiassa? ;D
Varmaan pitäisi sitten ne pullan maistelut jättää muille.

Kuntoilut

2011-10-24T18:56:00.000+03:00

nyt lähinnä tässä:

Ja kun hoidettavaa on reilu parituhatta neliötä, niin käy se vähän kuntoilustakin.

Tämä viikko menee nyt näissä merkeissä.

Hiki tullee haravoidessa.

Vietimme

2011-10-16T17:49:00.001+03:00

kaunista syyssunnuntaita Lehmilammen laavulla retkeillen ja makkaraa paistellen.

Lehmilammen laavulle on tehty aika ylelliset "pitkospuut."

Näyttäisi ihan lenkkeilykelpoiselta maastolta.

Treeniviikko on mennyt vanhan kaavan mukaan. Sunnuntaina 7 km juoksulenkki.

Maanantaina tunti punttisalilla.

Tiistaina 40 min uintia.

Keskiviikkona balletino ja askelsarjat

1h jumppaa.

Päivittäin olen myös tehnyt venyttelyä, koska selkä on juonitellut. Varsinkin keskiviikkoiltana selkä sanoi, että ei lähdetä lenkille :( Päätin kuunnella kiltisti. Ajattelin myös, että tööväilen syysloman loppuun ja treenailen alkuviikosta tuntemusten mukaan tällä samalla kaavalla, jospa sitten syysloman jälkeen aloittaisin vaikka ohjelmallisen treenin. Kassotaas.

Oli muuten paljon väkeä retkeilemässä.

Tuttavamme oli säikähtänyt väenpaljoutta ja luullut, että laavulla on joku tapahtuma.

Hienoa, että meille on tälläinen retkipaikka suotu.
Väki läheltä ja kauempaa HOI!
Syyslomalle ihanteellinen retkeilykohde!

Kiriällä

2011-10-05T21:26:00.000+03:00

meinaa taas olla selkä ja pakarat.
Itseään saa syyttää; maratonin jälkeen ei oo viitsinyt moneen kunnon venyttelyyn aikaansa uhrata. Viikonlopun juoksentelu pakotti ottamaan venyttelyt ohjelmaan.
Maanantaina pidin lepopäivän.
Tiistaina oli punttisalin vuoro. Tunti treenia aikalailla tasapuolisesti ylä-ala ja keskivartalolle.
Tänään sitten aamulla selkäjumppa puolituntia, toiminnalliseen venyttelyyn meni varmaan 40 min.
Illalla vielä tunti uintia. Nyt kun hiukan yritin laskeskella, niin siinähän taitaapi tulla lähes 2 kilometriä, kun reippaasti puhaltaa menemään. Lähinnä rintauintia, välillä hiukan kroolia ja selkäuintia.

Olen iloinen kun treenaaminen on monipuolistunut. Etenkin hämmästelen, että saan itsestäni irti tuon tunnin uinnin viikossa: edistystä havaittavissa. Punttikselle lähteminen on alkuviikosta ihan ok, mutta kun pitkät työpäivät painottuvat loppuviikkoon, niin punttis torstai-iltana ei väsyneenä iske, ei millään. Toinen punttiskerta pitäisi kuitenkin pikkuhiljaa saada viikko-ohjelmaan sopimaan. Noh, tälle totuttautumiselle annan itselleni aikaa. Pitäisi alkaa tutkia myös noita viimesyksyn juoksuohjelmia, löytyisikö niistä mitään millä aloittelisi.
Luin eilettäin jotain tammikuun päivitysta ja oe-voe kun tuli hiihtelyä ikävä ;)

Hurjaa joukkoa

2011-10-02T13:49:00.003+03:00

Taivallusta takana 24 tuntia, noin 129 km ja hymy irtoaa.

Kehtaako tässä nyt mainita, että kävin minäkin aamulla vielä kympin reippailemassa.
(Ajassa 1:03.50)

Ei vain malttanut töiden jälkeen nukkua, kun tiesi, että kaverit on baanalla.

Mainio kilometrien kahmimisviikonloppu.

Sää tuskin olisi voinut paremmin suosia.

Tunnelmalliselta näytti paikka aamulla puoli viiden aikaan kun karautin Tuiskulan ohi;

roihujen kehystämää kujaa pitkin taivalsi useita Onnin kannustus joukkueita.

Onnin elimistö teki tenän noin 40 min ennen loppua ja hänen piti keskeyttää,

mutta mahti suoritus 127km ja hieno tapahtuma.

Kyllä ensivuonna täytyy hommata vapaa viikonloppu kilometrien kahmimista varten.

Onnea kaikille hurjasta urakasta suoriutuneille!

Kiitos myös tapahtuman järjestäjille, toivottavasti jatkoa luvassa.

Onni juoksee

2011-10-01T19:05:00.000+03:00

24 tuntia.
Kävin tsemppaamassa Onnia 15 kierroksen (=15 km) ajan.
Vähän oli väkiä liikkeellä, olisin ajatellut, että kauniilla ilmalla Onnille tulee enemmän kanssajuoksijoita.
Kokeilin jalan kestävyyttä, eikä ollut mitään ongelmaa. Jos ei tarvitsisi aamulla töihin, niin olisin varmaan reilun parikymppiä juossut. Jos aamupäivästä kerkiän, niin voisin vielä käväistä loppukierroksilla.
Ajassa 1:39,47
15.13 km
Keskisyke 161
Keskivauhti 6:35
Ihan reipasta ja hyvä mieli siitä, että juoksu kulkee.
Kävin myös keskiviikkona Kipinän yhteislenkillä. Juostiin Kärpän lenkki 7 km.

Hurja urakka on Onnilla. Tavoitteena 140 kilometriä ja tosiaan se 24 tuntia juoksua.
Huomenna lopettelee klo 12. Toivotaan, että kavereita ja tsemppiä riittää koko yön.
Ja tietysti toivon, että miehellä sekä pää, että jalat kestävät!

Rokulia

2011-09-28T11:33:00.003+03:00

ihan pakosta.
Alkoi elimistö piiputtaa.
Flunssan oireita ihan jatkuvasti ja selkäkipuja. Myös leposyke on ollut korkealla.
Päätin sitten, että nyt otetaan kunnon lepo; viimeviikko menikin lonkkaa vetäessä.
Viime lauantaina kävin 6.6 km hölkkäilemässä (Pirttiranta). Sunnuntain vielä huilin.

Tällä viikolla aloitin varovaisen treenin ja nyt hiukan kuulostelen miltä alkaa tuntua.
Maanantaina juoksin alkuverryttelyksi punttikselle, siellä 40 min aika kevyehköt sarjat, keskittyen vatsaan ja selkään. Loppuverryttelyn juoksin kotiin. Noin 4 kilsaa yht. juoksua.
Tiistaina käväistiin Viljan kanssa oyssissa poistattamassa kipsi ja olipa tyttösen käsivarsi kaventunut. Liikkumaan saa ruveta, kunhan vain ensin alkaa liikeradat löytyä. Käsi on vieläkin kipsausasennossa ja Vilja ihan selvästi arkailee käden liikuttamista, mutta jospa se liikkeelle taas saadaan.

Iltasella kävin sitten 45 min uimassa rintauintia. Myös muutamia altaanmitallisia kroolia ja selkäuintia. Luin jostain, että selkäuinti olisi hartioille hyväksi.
Tänä aamuna olen sitten tehnyt vyötäröjumpan (puoli tuntia) ja toiminnallisen venyttelyn (puoli tuntia) ja illalla taidan käydä kurkkaamassa Pyssymäessä tuleeko Kipinän väkiä yhteislenkille.
Muuten on ollut niin kiihkiätä tämä elämänmeno, etten oikeen ole kerennyt koneelle. Ja sillä ajattelinkin jättäytyä heiaheiasta. Mulle riittää kun kirjoittelen tänne fiilikset liikkumisista ja manuaalisesti sitten pidän kirjaa kaikesta tärkeästä. Ei ollut heiaheia mua varten.

Maratonfotoa piti jo uhkailla kuluttajasuoja-asiamiehellä, kun rahat kelpas, mutta kuvia ei alkanut kuulua... ja kuvan laatu sitten... oli tämä.
No ei tarvitse niihin enää vähiä rahojaan tuhlailla :(

Fiilisten mukaan

2011-09-18T17:16:00.000+03:00

olen treenaillut.
Keskiviikkona oli hyvä treenipäivä; tunti jumppaa ja ne näkyvät heiaheiassa, jonka käyttöä en ole vielä oikein sisäistänyt. Jokatapauksessa askelsarjat ja lihashuolto oli jumppateemoina ja hyvä hiki pintaan!
Illalla sitten kävimmä Jarkon kanssa Pyssymäessä juoksentelemassa viitisen kilometriä. Pehmeällä alustalla juoksentelu teki hyvää.
Sitten tulikin vähän vahingossa kolme lusmuilu päivää, kun piti ajella kurkien perässä pitkin kyliä. Hienoa syysnäytelmää ei oikein raaski jättää välistä.
Tänään jo pakotti lenkkeilemään ja kävin taas viitisen kilometriä juoksentelemassa. Ja nauhoitettuna tämän päivän jumppa, jonka teemana oli kehonhallinta. Net sitten ovat hyviä nuo ylen jumpat perjantaisin ja sunnuntaina uusinta, suosittelen lämpimästi! Ensin kun käy puolentunnin lenkin ja tekee jumpan päälle, niin jopa saa koko kroppa kyytiä.
Minun kroppani saa kylla nyt kyytiä, nimittäin ostettiin kuntosalikortti, kun sai huojennuksella. Ajatus olis käydä ma ja ke tai to salilla, ti sittten uimassa, loppuviikko lenkkeilyä. Katsotaas miten se kuntosalikärpänen purasee... En tahdo millään siitä innostua, mutta nuo 10 kertaa nyt on pakko käyttää.

Lepäilin

2011-09-13T17:49:00.001+03:00

viikonloppuna ja flunssakin hellitti.
Eilen aamulla tein lihaskuntojumpan... ja jotenkin tuntuu, että kunto on ihan repsahtanut. Höö!
Illalla sitten piti lähteä kokeileen juoksua. Miten se onkin niin, että jos sulla on joku vaiva, takaraivossa pakottaa koko ajan, että jokohan pystyisi ja jokohan kestäisi... Ei vaan saa rauhaa. Pakko lähteä!
Päätin, että juoksen ilman mitään mittareita, ihan hissukseen. Juoksin ja juoksin ja mietin, että kohta alkaa polvi muistuttaa olemassaolostaan. Mutta kas ei hassumpaa, 7 km mennä hupsahti, eikä hankaluuksia ilmaantunut. JEES!
Kyllä tuntui mukavalta, ihan iso kivi vyörähti sydämeltä. Seuraavalla lenkillä menee 700 juoksukilometriä rikki tälle vuodelle. Paljonko lie saisin vielä tänäsyksynä kasaan?
Tänään kävin uimassa rintauintia tunteroisen. Harmittaa kun meen laskuissa aina sekaisin, mutta uskoisin, että pitkästi yli kilsa siinä tunnissa tulee räpiköityä. Nyt on niiiiin hyvät fiilikset.
Pitäisiköhän mun kokeilla sitä heija-heijaa... oliskohan siittä iloa?

Kaikensorttinen

2011-09-09T09:41:00.001+03:00

stressi ja univelka saivat vastustuskykyni hiukan herpaantumaan ja siihen herpaannukseen oli flussan otollista iskeä. Normaalisti minuun ei koululaisissa kiertävät taudit tartu, mutta nyt oli annettava periksi. Viikonloppu oli hankalinta aikaa. Tällä viikolla on tuntunut, että räkä on liimaantunut poskionteloihin, eikä liiku sieltä edes sarvikuonon ahdistelemana.
Tiistaina kävin kuitenkin melomassa. Ilmassa oli hiukan syysmyrskyä ja järvellä mahtavat vaahtopäät. Siellä sai vähän adrenaliineja liikkeelle. HUI!
Eilen illalla päätin pistää juoksemalla räkään liikettä ja kävin vitosen juoksemassa. Polvi tuntui viidenkilometrin jälkeen hiukan hankalalta, joten pitää varmaan keskittyä vähäksi aikaa jumppaan, uintiin ja muihin lajeihin. Ei taida syksyn puolikashaave enää toteutua... nähtäväksi jää...
Nyt aamulla tein kahvakuulajumpan ja ihanasti hiki virtasi. Tuntuu kyllä, että kroppa kaipaa lihashuoltoa, että sitäpä tässä otetaan nyt ohojelmaan!

Haasteottelu

2011-09-01T10:22:00.000+03:00

Nivalan FC-92 vastaan Nivalan Seurakunta.

Ja nyt joutui sitten äippäkin futaamaan.

Kova laji tuo jalkapallo, kun joutuu juoksemaan niin lujaa ;)

Onneksi pelattiin pienellä kentällä, isommalla olis saattanut loppua kunto.

Viivi tuumasi matsin jälkeen, että aloittelijaksi äitillä meni ihan hyvin!

Hauskaa oli, vaikka hävittiinkin.

Kiitos Hannalle kuvista!

Viljan vasen käsin leikattiin sunnuntaina ja hänellä on nyt kyynarvarren mittainen itsestään sulava naula tukemassa kättä, kipsin lisäksi tietenkin. Mutta kun käsi on olkavarresta ranteeseen kipsissä, tytär on avun tarpeessa riisumisesssa, suihkuhommissa ja pukemisessa. Kipsikäsi on myös aika raskas kantaa. Mutta Vilja on reipas, ei valita. Jos kysyn onko kipeä, vastaus on "vähän". Vuoden aikana on sattumuksia ollut turhan paljon. Toivottavasti nämä nyt riittävät vähäksi aikaa!

Voi tätä elämätä

2011-08-28T13:31:00.000+03:00

Maratonfotosta tilaamiani kuvia olen odottanut päivitystä varten, mutta nyt en jaksa odottaa, on niin paljon mielen päällä. Ensimmäisenä mielessä huoli Viljasta- hän odottaa pääsyä kyynärpään leikkaukseen oyssissa. Haaveilija tyttäreni oli hupsahtanut eilen pyörällä ojaan... onneksi lähellä kotoa. Viivi polki apua hakemaan, käsi sojotti niin luonnottomassa asennossa, että molemmat tyttöset hätääntyivät. Ja hätääntyi kyllä äitikin, ihmeesti sitä kuitenkin on toimintakykyinen silloin kun on hätä. Yritin vetää kättä paikoilleen, mutta eihän se pysynyt.
Enkeleitä oli taas matkassa, kun naapurissa asuva ensihoitaja sattui paikalle. Saimme avun sidontaan ja kivunlievitykseen, ennen sairaalaan pääsyä. Lääkäri totesi sittemmin käden murtuneen ja tyttö lähetettiin oyssiin leikkausta varten. Tässä odottelenkin juuri tietoa leikkauksesta. Kaikki kiireellisempi menee edelle, joten voi olla, että leikataan vasta huomenna. Minä tästä piakoin lähdenkin päästämään iskän kotiin ja menen potilaan luo.

Juoksusta palautuminen on sujunut hyvin.
Tiistaina kävin uimassa 45 min ja sain sillä hapot pois jaloista.
Pyöräilin järveä ympäri parinapäivänä ja eilen piti jo kokeilla juoksua; vitosen lenkin kävin hipsuttelemassa ja sujui ihan pois tiehensä. Lenkin jälkeen tein selkäjumpan, eikä tehnyt mieli lintsata kylkilankusta yhtään! Kyllä siihen tulokseen oon tullut, että ens talvena pistetään keskivartalo kuosiin... Muistuttakaa mua, jos meinaa unohtua! Sen verran kuitenkin sykkeet meinaa olla korkealla, että vielä pitää malttaa huilia.
Ei onnistu vielä Finlandia ens viikonloppuna.
Kunhan nyt saadaan tämä kotoelämä oikeisiin uomiinsa.
Nyt alan touhuta Ouluun lähtöä... Tarvitsemme taas niitä enkeliajatuksia!

Mietteet maratonin jälkeen

2011-08-21T18:39:00.002+03:00

Jännitti lauantaina ihan sikana ;) maha oli ihan kuralla ja piti jo miettiä, että mitähän tästä oikiasti tulee. Perjantain ja lauantain välisen yön kyllä nukuin kuin pieni porsas, mutta aamulla melkein yökkäytti, kun jännitys oli niin hirmuinen.
Matkavauhtia oli mietitty moneen kertaan, mutta vauhtisokeus iski kun porukka lähti vyörymään... Helppoahan se oli kymppiin ja kahteenkymppiin asti. Hiukan ennen kymppiä huomasin Marjatan menevän hiukan edelläni ja oikein säikähdin... mietin, että tämä meno saattaa vielä kostautua... Ja niin kävi, että 28 km:n jälkeen jalat tai oikeastaan oikea jalka lakkasi tottelemasta. Jouduin lyömään kävelyksi.

Siinä vaiheessa masensi ihan tosissaan, jalka alkoi kramppailla. Mielessä pyöri vain, etten pysty jatkamaan. Jotenkin kai kuitenkin pääsin kinkkaamaan eteenpäin, kun minut sai kiinni nainen joka oli Kiimingistä kotoisin ja alkoi juttelemaan. Mietin, että taisi olla enkeli ihmisasussa. Kyselin häneltä, onko viiden tunnin jänikset jo menneet. Ja hän vastasi , että "ehei, kyllä me tällä vauhdilla alle viiden mennään". Se antoi kovasti voimia jatkaa! Mua pissatti aina vähän väliä ja ainakin 5 kertaa yritin käydä pissalla, mutta ei homma onnistunut. Tuntuu, että siihen tuhraantui ainakin 5 ylimääräistä minuuttia. Ja se enkelikin pääsi karkuun vessareissun aikana :( Suolaa huusi elimistö, eikä huoltopisteillä ollut kuin urheilujuomaa ja vettä. Toinen pelastava enkeli ootti sitten mua jossain kolmenkympin tienoilla, nimittain Sirpa-serkku kannustamassa. Tiesin, että hänellä on suolarasia mukana ja siitä kun kahmaisin kourallisen suuhuni, niin jopa alkoi homma pelittää. Kohta sen jälkeen sain ensiapupisteessä kylmägeeliä jalkaani ja vettä jolla huuhdoin suolat mahaan.
Siitä jatkettuani viiden tunnin jänislauma otti minut kiinni. Kun he tsemppasivat ja sanoivat, että tällä vauhdilla mennään alle viiden tunnin, niin juoksu alkoi sujua. Juoksin jopa lauttasaaren pahimmat nousut... Olin sitten loppujen lopuksi tullut viimeisen kakstoista km nopeampaa kuin Jarkko ja Jukka :D
Odotin kyllä ainakin varttia parempaan pystyväni, mutta pikkujutuista on homma kiinni. Kokemattomuuttani törmäsin nyt siihen maratonseinään, mulla se seinä oli jo 28 kilometrissä. Tyytyväinen olen kuitenkin, sillä keskeyttäminen oli hilkulla. Ja kun loppuaika alkaa neljällä tunnilla, on pakko olla! Varpaat säilyivät ehjinä yhtä rakkoa lukuunottamatta ja palautuminen on päivän autossa istumisesta huolimatta ollut ihan nopsakkata. Ainut vaiva on oikean jalan polven ulkosyrjä, joka ei oikein suostu kivutta yhteistyöhön. Varmaan juuri se kramppien aiheuttaja.
Näin jälkikäteen on vain ajatus, että se puolimaraton on aika lastenleikkiä tuohon kokonaiseen verrattuna. Vuosi sitten maratonin jälkeen tuntui, että nyt loppui juokseminen vähäksi aikaa (ja loppuikin niiden kynsi ongelmien takia). Nyt mietin, että jos alkais treenaamaan enemmän tosissaan, että oppis juoksemaan.
Höö, kai tämä jonkinlaista höppänyyttä on?

Kiitokset mahtaville tsemppiporukoille!
Mulla oli koko sisaruskaarti kannustamassa perheineen.
Ja Sirpaa ilman olis voinut käydä köpelösti.
Toivottavasti saan jotain kuvia tänne Leenalta ja maratonfoton kuvia sitten kun valmistuvat. Kiitokset myös kaikille niille jotka seurasivat facebookin päivittymistä ja olivat sieltäkäsin hengessä mukana.

Helsinki City Marathon

Sijoitus	Nro.	Sukunimi	Etunimi	Seura	Sarja	Väliajat	Bruttoaika	Nettoaika
127	3450	Turunen	Päivikki	Lakeuden Kipinä, Nivala	Naiset 40v	10 km 1:06:35 1/2 2:22:20 30 km 3:29:00	4:58:25	4:56:03



½ marathon:	2:22:20	Bruttoaika : 4:58:25 Nettoaika : 4:56:03

Fiilikset

2011-08-18T19:10:00.001+03:00

tässä maratonin aatonaattona on melkein seesteiset, mutta kutkutusta vatsanpohjalla aika paljon ja hirmuisen paljon epävarmuutta.
Työjuttujen kanssa piti hiukan stressata ja tuon selän, joka vihmoo millon mistäkin kohdasta.
Maanantaina Kirsi vielä hiukan selkää kopeloi ja sanoi sitten jättävänsä asian herran haltuun :D
Hermostutti niin paljon, että valvoin tiistain ja keskiviikonvälisen yön ja mietin juoksemista. Eilissä iltana kävin sitten vitosen lenkin hipsuttelemassa ja viime yön maltoin nukkua. Tänäänkin mietin, että jos kävisin maravauhtia kokeilemassa, mutta Jarkko jutteli tuossa järkiä päähän... Miksipä se tästä enää kummenee.
Kaikki on tehty minkä voi.

Se kai tässä on pahinta, että tietää jo mitä tuleman pitää.
Vuosi sitten lähti vähän soitellen sotaan.
Nyt kun treenikesä on ollut ihan hyvä, kova halu olisi parantaa aikaa... MUTTA se kun on niin monen asian summa. En edes enää tiedä noista kivuista, että ovatko ne jotain haamukipuja vai mitä. Sen vain tiedän, että juoksemaan lähdetään vaikka pää kainalossa.
Dexalin heavy:ä ollaan lipitetty muutama päivä ja hiilihydraattivarastoja on yritetty täyttää.
Huomenna käväisen aamulla pitämässä vielä pari kuvistuntia. Sitten puolenpäivän jälkeen nokka kohti Helsinkiä. OUUUUU JEEE!
Ihania tsemppauksia olen saanut ja ihan paras huutosakki tulee kannustamaan.
Eihän tässä muuta voi, kuin tehdä parhaansa.
Lauantai-iltana ollaan viisaampia siitä, mikä se juoksukunto oli.
Toivoisin niiiin, että se kunto olisi alle viiden tunnin!

Ahistaa

2011-08-13T16:17:00.003+03:00

Ehkä treenikesä on mennyt turhan hyvin, kun nyt alkoi alamäki. Tiistaina kävin hierojalla ja selkä oli aivan tukossa. Tiesin sen kyllä, kun en oo venyttelyllä oikein saanut sitä aukenemaan, mutta että näin karmia jumitus. No, sain tuomioksi kaks päivää lepoa, mutta joku pahuksen pönkötys selkään jäi. Tunsin sellaista kipua rangassa, mutta läksin silti perjantaina testaamaan, mitä kroppa sanoo juoksusta. Ei tykännyt hyvää, ei. ARGH!
Ehkäpä jotain tällaista Kirsi aavisti, kun sanoi, että takuu huolto... Joudutaan ehkä vielä katsomaan.
Lenkki tuntui ihan karmialta: korkeat sykkeet, hidas vauhti ja kipu selässä. Kokeneempi maratoonari meinasi mulle naureskella, että sitähän alkaa olla juoksukunto kohillaan. HAH-HAH
Otatin kuitenkin kuvia maratonvarustuksestani, jos tässä juoksemaan päästään. Helpotukseksi niille, jotka ovat aikoneet reitille kannustamaan. Saparot päässä, punainen juoksukoulupaita päällä ja vanhat shotsit (joita vois melkein kuvitella muodikkaaksi juoksuhameeksi ;D ) Pyykissä ihanasti harmaantuneet compressiosukat.

Naamakirjaan oli mahdollisuus päivittää seurantalinkki, joten kaverikutsua vaan rohkeasti ne, jotka haluaa sieltä seurata. Ymmärsin, että väliajat tulisivat suhteellisen reaaliaikaisesti sinne.
Sitten reittikartta löytyy linkistä. Muistan vain niin hyvin viimevuoden maratonin, kun tiesin, että puolikkaan kohilla on oma huutosakki... ja muistan sen ajatuksen, että kympin päästä kohtaan ne uudelleen: "jos siihen asti selviän hengissä, niin mulla on mahikset päästä maaliin" näin muistan pohtineeni.
Tsemppaajilla on uskomattoman suuri merkitys!

Jäätä, merisuolakylpyjä, Perskindolia, Buranaa ja lepoa. Ei tässä nyt oikein muuta voi.
Toivoisin pääseväni ens viikolla maratonvauhtia kokeilemaan... mutta hermoiluksihan tämä nyt menee. Ei voi MITTÄÄN :(

Viikko pulkassa

2011-08-07T19:30:00.001+03:00

Perjantaina Rajalta rajalle-melonnan sääolosuhteet olivat täysin erilaiset, kuin vuosi sitten. Viimekesänä tosi lämpimässä säässä, nyt sitten varusteet märän kelin mukaiset, mutta pukeutumiskysymys. Minusta tällä tapahtumalla olisi kasvun edellytykset isommaksikin häppeningiksi. Niin komea on reitti, helppo meloa ja matkassakin on vara valita.

Meille tuli mahdollisuus meloa tälläkertaa reitin loppuosuus, joka lähti Pidisjärveltä noin klo 21.30
Otsalamppu varusteena oli siis tärkeä, kun kesäilta alkoi hämärtää. Alkuun pääseminen taisi olla joillekkin kokemattomille hankalaa, kun järvellä oli ihan mieheviä aaltoja ja sivuaaltoon piti alku meloa. Jouduttiin pitkään odottelemaan, että kaikki n. 50 melojaa pääsivät joelle. Matkaan päästyämme alkoi sataa, mutta myötä puhuri antoi hyvän vauhdin, eikä sade ollenkaan haitannut. Minulla vedenpitävä Haltin puku meinasi olla aika lämmin- tuli hiki.

Aivan tosi mahtava tunnelma oli lopuksi meloa pilkkopimeässä roihujen reunustamaa Kalajokea. Padingissa olimme perillä noin klo 24. Mulla oli ihan hirmuinen nälkä ja kyytiä odotellessa meinasi tulla kylmäkin. Kotona odotti sauna lämpimänä. Niin nälkä ja kylmä oli, että piti tehdä voileipä ja mennä sitä saunanlauteille syömään ;D Tuumailin siinä, että ensimmäistä kertaa elläissä pitää syödä saunassa.

Mielenkiintoisia uutuksia nuo SUP-laudat. Vähän niinkuin Surf-lauta, mutta etenee melomalla ja aikamoista vauhtia eteneekin. Niitä olisi saanut kokeilla, mutta kun ei ollut märkäpukua, niin en viitsinyt lähteä kastelemaan itseäni.
Matille suur'kiitokset kuvista!

Selän tiukkuuden takia en lauantaina juoksennellut, vaan tein selkäjumpan ja toiminnallisen venyttelyn.
Tänään sitten
Ajassa 1:58,48
17,44 km
keskisyke 146
Sykkeessä näkyy aika hyvin, että lämpötila oli n. 17 astetta. Silti oli aika nahkiaa menoa, vaikkei niin hiastakaan. Nyt kai alkais se maratonkunnon kohotus osuus- kaksi viikkoa lähtölaukaukseen.

Kireyttä

2011-08-05T09:58:00.001+03:00

alkaa olla jo pakaroissa, sen lisäksi selässä ja päänupissakin.
Tiistaina mustikkametsässä ärisevän karhun (Jarkko) kanssa mietin, että oliskohan elämä auvoisempaa, jos tässä perheessä olisi vain yksi maratoonari. Jarkkon kunnon kohoamisella on joka vuosi sama merkki, kolmeviikkoa ennen maratonia muutaman päivän flunssa.

Yhteislenkillä kehoittivat minua siirtymään aamulenkkeilystä iltapäivään. Ja sitä kelloa olen tämän viikon vääntänyt. Tiistain lenkki tuntui ihan mahdottomalta iltapäivällä. Mustikkareissusta palattuamme kotona odotti uunituoreet leipomukset; Venla oli leiponut pullaa... enkähän minä malttanut olla maistelematta.
Ajassa 38;42,1
5.39 km
keskisyke 144 (pullat vain hölskyivät mahassa)
Lenkin jälkeen Core-pallojumppa

Leposykkeetkin ovat nyt naputtaaneet iltaisin aika hanakasti, joten olen suosiolla hiukan löysännyt tahtia.
Keskiviikkona pidin lepopäivän.
Torstain ohjelmassa oli juoksu av 15 min, vauhtikestävyys 30 min (alku VK1 ja loppu VK2) lv 15min
jotenkin tuntui, että keskiviikon lepo teki hyvää, kun vauhtikestävyyslenkki meni reippaan tuntoisesti.
Läksin lenkille yhden aikaan (lämpöä mittarissa yli 23 astetta, jees!)
Ajassa 58:49,5
9.37 km (keskivauhti 6:16)
keskisyke 160 (max 180)
Laskettiin lenkin jälkeen, että olin juossut siinä puolessa tunnissa vähän reilun 5 km, keskivauhtina n. 5.46
Olin tyytyväinen lenkin kulkuun. Kiekko-Niskakankaan lenkin ennätys parani noin viidellä minuutilla.

Tänään ohjelmassa rajalta-rajalle melonnan loppuosuus. Viimeksi melottiin Karvoskylältä Pidisjärvelle (15 km), tänään tarkoitus jatkaa loppuosuus eli Pidisjärveltä Padinkiin (12 km).

Uskon vahvistusta

2011-07-31T17:32:00.002+03:00

yhteislenkiltä.
Meinasin aamulla hiukan jopa jännittää Kipinän yhteislenkille lähtöä, mutta kun yksinjuokseminen on niiiin puurtamista välillä ja varsinkin pitkät lenkit, niin päätin sitten kuitenkin rohkeasti lähteä oikeiden juoksijoiden mukaan. Nyt siis oli kyseessä kolme tuntia ja matkaa minulla toiveena vähintään 25 km eli tämänpituista lenkkiä en ole "kuunapäivänä" vielä juossut.
Ajassa 3:02,51
27,14 km (keskivauhti 6:44)
keskisyke 160
Kyllä yhteislenkillä matka taittui rattoisasti monia maratonjuttuja ja paljon muitakin asioita pohdiskellessa.
Asettivat minulle kovasti paineita maratonajan suhteen... no, sen vauhdin näkee sitten kun maraton on juostu. Kun noin 22 km oli juostu, niin johan lohkaisi yksi juoksijoista, että enää olis kakskymppiä jäljellä... noin maratonia ajatellen. Ja uuuuuh, kyllä tuntui aika lohduttomalta ajatukselta. Vauhtikestävyys on vielä hakusalla, mutta kai sitä tällä treenaamisella tulee lisää.
Juomisia mulla oli mukana selässä n. 7 dl vettä ja 3 X 2 dl gatoradea juomavyössä ja taas tuntuu, että osasin juoda tarpeeksi paljon (siis kaikki juomat meni), eikä päätä kivistä! Otin myös mukaan varsin sellaisen Ctrl-plus tabletin, jonka näytteen olemme vuosi sitten maratonilla saaneet. Energiajuoman kaltainen piriste, joka oikeasti piristi. Olisinkohan pureskellut sen noin 18 km tietämillä.
Kyllähän lopussa tuntui läkähdyttävän kuumalta ja sykkeet nousi ja vauhtikin tahtoi vielä lopuksi kiristyä. Mutta nyt uinnin, syönnin ja tirsojen jälkeen olo on yllättävän freesi. Kehitystä on taas tapahtunut! Jepu-jee!
Kovasti kiitoksia vaan mukaville lenkkikamuille!

Kuumaa

2011-07-29T19:05:00.001+03:00

ja tukkoista, näin kai voi kuvailla tämän aamun maravauhtista kymppiä.
Kovasti jo mietityttää nämä vauhdit ja muut maraton asiat. Mikä se olis niinku maravauhti?
Keskivauti kun olis vaikka 6.55 niin pääsis alla viidentunnin, mutta jos keli on kostea ja kuuma, niin sitten ei tarvi edes miettiä. Tallustaa vaan sen minkä pystyy. Harmi kun säätä ei voi tilata; tilaisin pilvistä 16 asteen lämmöllä 20.8.2011, KIITOS!
Ajassa 1:07,45
10,19 km (Kiekko-Lahtelantie)
keskisyke 156
Maravauhti oli siis tälläkertaa 6:38
Mainitsinpa tuolla kommentissa tästä urheilukamppeiden pesuaineesta:
Kun tässä oon kesällä kolmet jääkiekkovarusteet koneessa pyörittänyt ja pesis ja jalkapallopyykkiä, plus sitten meidän haisevat lenkkikamppeet pyykätään tällä "holmenkollenilla". On aika hinnakasta, mutta neutraloi pyykistä sen kamalan hienhaisun. En normi lenkkikamppeita pese jokakerralla tällä, mutta varusteet, jotka haisevat niiiin myrkylle,että oksat pois... sen hajun tämä ihmeaine neutraloi.
Toinen meidän perheen pyykinpesuaine on hajusteeton ja zeoliititon Allegro, jolla olen pessyt pyykit jo vuosia. Koko perhe on niin herkkäpeppuista ja -nenäistä sakkia, etteivat hajusteet passaa ollenkaan. Allegro ei sisällä myöskään valkaisuaineita, mutta sitä tule mukana erikseen lisättävänä.
Näillä mennään!

Huomenna lepopäivä!

Reippaita tyttöjä

2011-07-28T16:48:00.002+03:00

olimme Venlan kanssa eilen aamulla, kun jo ennen kahdeksaa suuntasimme Pyssymäkeen mäkivetotreeneihin.
Pyysin Venlaa mukaan vauhdittamaan vedoissa ja tunnustan, että pelottaa hirrviästi juosta yksin siellä kun tänäkesänä on niitä karhuja nähty ihan minunkin lenkkimaastoissa.
Alkuverryttely 15 min ja mäkivedot 8 X 1 min parin minuutin palautuksella.
Venlan räjähtävä nopeus kyllä äitivanhusta hiukan kajehuttaa; ensimmäisellä vedolla kun tyttö ampaisi menemään ja kun huomas, etten rinnalla juoksekkaan, niin kääntyi ja huuteli: "no niin, alahan tulla sieltä nyt!" ;)
Kuitenkin taisi kokemus ja kestävyys mennä loppupeleissä edelle.
Ajassa 59:42
6,29 km
keskisyke 143, maksimi 180
Ihan kova treeni, kun läpötilakin kerkesi kivuta n.23 asteeseen varhaisesta ajankohdasta huolimatta.

Tänäaamuna ohjelmassa 5 km ja kuntopiiri.
Ja nyt kun en ollutkaan niin aikaisin liikenteessä, lenkki tuntui kovin tahmealta ja raskaalta.
(Normaalisti mäkivetojen jälkeen kevyen tuntoista) 25 astetta mittarissa kai pisti taas sykkeeseen muutamia lyöntejä lisää.
Kyllä tänä kesänä on tullut treenattua hellejuoksua. Jaa, mikäs se on helteen raja, taitaa olla 26 astetta, joten eihän tässä missään helteessä oo juostu.
Ajassa 37:56,5
5.38 km
keskisyke 145
Puolentunnin punttitreeni päälle ja voitte vaan kuvitella kuinka hiki virtasi.
Huomenna taisi olla maravauhtinen kymppi ja sunnuntaina se kolmetuntia... eikä kukaan oo vielä ilmottautunut vapaaehtoiseksi kaveriksi. Onkohan Kipinällä pitkä lenkki sunnuntaina tällaisille taaperoille?

Mistä puhun

2011-07-26T15:06:00.003+03:00

"Eräs maratoonari kertoi mantrasta, jonka hänen isoveljensä oli opettanut. Sitä mantraa hän oli alati mietiskellyt ruvettuaan harrastamaan juoksemista. Tässä se on: Tuskaa ei voi välttää. Kipu on väistämätöntä todellisuutta, mutta juoksijasta itsestään riippuu, kestääkö hän sitä vielä vai ei."

Moni voi arvata, miksi tällainen kirja tarttui käsiini kirjaston hyllystä. Meitä kuntoilijoita on moneksi: Toisille riittää päivittäinen hölkkäily, jumppa tai punttis. Toiset haluavat asettaa tavoitteita ja rikkoa rajojaan; kokeilla mihin pystyy. Minä kilpailen itseni kanssa, asetan tavoitteita ja tähtään parempiin suorituksiin.
Juoksukoulun tavoitteeseen kirjasin alittaa 2 tunnin 10 minuutin aika puolimaratonilla.
Sen tavoitteen saavutin 16.7.2011
Isoa päänvaivaa ja harmistusta herättävät ne ihmiset, jotka luulevat tavoitteeni olevat palkintosijoissa. Mikään ei aiheuta yhtäsuurta mielipahaa, kuin soitto hienosti menneen juoksun jälkeen ja moitteet sijoituksista; "Eikö olisi ollut yhtään vara kiristää?!"

Kun aloittelin juoksuharrastusta nelisenvuotta sitten, tuhahtelijoita oli varsin paljon. Nykyisin moitteita kuulee vähän, mutta ne tulevat aina heti kisan jälkeen ja satuttavat.
Harjoitusmääräni ovat kasvaneet tasaisesti ja kehityn pikkuhiljaa. Jos sohvaperunaelämän muuttaa liikkuvaksi, tielle voi tulla yllättäviä stoppeja; kaikki lihakset eivät pysy kunnonkohotuksen kyydissä. Kirurgiset toimenpiteet ovat pysäyttäneet, mutta eivät ole lopettaneet liikkumista. Kärsivällisesti olen pitänyt taukoja, kuunnellut kehoani ja jatkanut treeniä. Luontaista lahjakkuutta minulla ei liikkumiseen ole, mutta sisukkaalla treenillä uskon saavuttavani vielä monia tavoitteita. Niiden saavuttaminen taas tuo voimia kestää muiden aiheuttama mielipaha.
Vielä Murakamin sanoin: " Äärimmäisiä ponnistuksia omissa rajoissa: se on juoksemisen olemus ja elämän vertauskuva."
Lukekaa, vaikka ette juoksisikaan tai juuri siksi, että ymmärtäisitte.

Ma ajassa 49:28,9
6.79 km
keskisyke 139 -palautus hipsuttelu
Tänään liikkuvuus- ja lihaskunto jumppa
Huomenissa jonkunsortin vetoja
Sunnuntaiksi pitäs löytää jostain kolmen tunnin lenkkikaveri!

Helteistä harjoittelua

2011-07-24T16:52:00.000+03:00

tälläkertaa pitkällä lenkillä.
Uni maistui niiiiin makealle omassa sängyssä, että heräsimme vasta kahdeksan aikaan siihen, että Ville tuli kottiin hakemaan golf-kisavarusteita. Siihen aikaan herätessä mittari oli kivunnut jo 23 asteeseen :(
Juoksu lähti kuitenkin mukavasti rullaamaan parin päivän tauon jälkeen, eikä lämpö ainakaan aluksi hidastanut.
Taisin pistellä sellaista maratonvauhtia osan lenkistä. Neljäntoista kilometrin jälkeen tuntui, että vois hidastaa tahtia sykkeen takia, kun se alkoi kivuta yli 150.
Alkulenkistä join vettä ja puolivälin jälkeen hörpin urheilujuomaa Gatoradea, pitää totutella maratonjuomiin.
Ai niin, oli lähtölupakin tullut reissun aikana!
Ajassa 2:32,53
21.4 km (keskivauhti 7:09)
keskisyke 153
Kyllä kuumuus teki omat tepposensa loppulenkistä; paukut loppuivat. 26 astetta mittarissa kotiin tullessa.
Nyt huomaan kuitenkin, että olen juonut tarpeeksi lenkin aikana, kun ei ole päässä sellainen hutera olo.
Ens viikko onkin aika kova treeni viikko, siitä huomenissa.

Turistina

2011-07-23T22:49:00.001+03:00

kotosuomessa. Helsingissä kun toimittaa asioitaan pohojanmaan murtteella, saa silmäyksiä, joissa annetaan ymmärtää, että on muukalainen. Kun vaan ei muista vääntää stadin kielelle ;)
Voi kun nämä viikot hurahtavat nopsaan. Vitosen verryttelin viime sunnuntaina.
Kun maanantaina sitten hyristelimme Helsinkiin, niin jalat kyllä jäykistyivät melkein pysyvään istuma-asentoon.
Meidän lomaisäntämme suhtautuvat positiivisesti urheiluvouhotuksiin, joten eivät ollenkaan pistäneet hanttiin toivomustamme käydä selättämässä HCM:n loppuosuuden eli lauttasaaren kovat nousut tiistai aamuna. Yhdeksisen kilometriä maratonreitin loppua käytiin juoksemassa, eikähän ne mäet sitten pahoilta tietenkään näin tuntuneet. Minulla vain jalat olivat lauantain jäljiltä niin maitohapoilla, että alamäet tuntuivat hankalilta.
Ajassa 1:01,34
9,35 km (keskivauhti 6:35)
keskisyke 153
Hyvä lenkki psyykkeelle!
Ja tiistaipäivä kului sitten näissä merkeissä:

No tällä reissulla opin myös, että pyöräily ja pyöräily voivat olla kaksi ihan eri lajia. Vaikka täällä blogikamut ovat pyöräilijöitä ei kukaan ole uskaltanut valottaa mulle, ettei tää mun fillarointi oo urheilua nähnykkään :(
Nyt kolautettiin päähän, että oon ajanut tyhyjillä kumeilla, istuin liian korkialla jne.
On ihan eri asia pistää lukkokengillä hiukan vauhtia masiinaan.

Huomaattekos kun on rouva tosissaan ;)
Minut pistettiin opettelemaan polkemista vain yhdellä jalalla, jotta ymmärtäisin miten homma toimii.
Keskiviikko ja torstaiaamuina sitten pyöräilimme 20-30 kilometrin hienoja metsäreittejä Helsingin keskustassa ja kyllä torstaina jo osasin melkein polkea oikein... siis, että osasin käyttää niitä lukkoja polkemiseen. Ja himskatti; pyöräkuumeenhan siitä sain. Ui-jui!
Perjantaina vietimme päivän Naantalissa ja Turussa keskityimme viilentymään merivedessä.
Kaikenkaikkiaan loistoloma.
Huomenaamulla levänneillä koivilla 2,5 tunnin lenkille.

Treenistä

2011-07-16T20:27:00.000+03:00

on ollut kai jotain hyötyä.
Ainakin aika parani taas hiukan. Virallista aikaa kai pitää vielä odottaa, mutta varmaan näkyy vielä tämän illan aikana täällä. Oman kellon aika 2:07,27 ja 2:07 jotain oli virallinenkin aika, joten noin 5 min parannusta kevään Pidisjärven ympärijuoksuun.
Aamupäivän tuli vettä taivaan täydeltä ja kerettiin tässä jo harmitella, että jopahan juoksukelin pukkas.
Puoli kahdeltatoista sitten taivas aukeni ja päästiin matkaan loistavissa olosuhteissa.
Alkuun vauhti oli aika reipasta, mutta samalla taktiikalla läksin kuin viimeksi: niin kauan kuin kevyeltä tuntuu, niin menoa vaan (eka kymppi noin 1:01). Reitti oli oikein mukava; kyläraitteja kierreltiin. Kympin kohdalla tunsin jo mojovat rakot päkiöissäni (kosteus varmaan teki tepposet), mutta kannustus oli mahtavaa! Viidentoista kilometrin jälkeen aloin laskeskella, etten ehdi ennätyksen alitukseen, jos vauhti hidastuu enemmän. Hammasta piti purra ja hiukan potkia itseään persauksiin, että "vauhtia nainen!" Ja niin vain löytyi rutistusta loppuun.
Pieni orastava toivonkipinä hiipii siitä viiden tunnin alituksesta maratonilla, mutta siellä pitäisi osata järkeistää juoksua.
Huomasin juuri, että 500 harjoituskilometriä meni rikki, kun vertaa viimekesän kilometreihin, niin sain 490 km juuri ja juuri täyteen ennen maratonia. Olo on ihan tyytyväinen. Ens viikko kiusataan sukulaisia ja treenaillaan jos rakot antaa periksi.

Unessa

2011-07-14T16:45:00.001+03:00

tankkasin maratonin puolikkaalle puolukoilla ja kinuskikastikkeella... Ja se oli yksi juoksukoulunvetäjämies, joka oli mulle sellaista tankkausevästä valmistanut. Eli pientä hermostumista on ilmassa ja mietteet tulevat uniin. Kunto alkaa olla nousussa, siitä kertoo leposyke, joka on viimeksi 2,5 vuotta sitten ollut näin alhaisissa lukemissa (49).
Kaikista pahinta on se, että juoksin Piikin niin kovaa, etten edes usko pystyväni sen ajan alittamiseen. Pyrin kuitenkin Kipinä puolikkaalla järkevään ja reippaaseen juoksuun. Geeliäkin piti käydä ostamassa, en oo sitä varmaankaan vuoteen ottanut, mutta nyt kokeillaan tuleeko lisää potkua siitä.
Tänään vauhtileikittely meni ihan mukavan juoksun oloisesti.
Ajassa 56:46,4
8.30 km
keskisyke 145 (max 178)
Syke kertoo, että vedin välillä "urut auki" ;) ja sen jälkeen käveleskelin.
Vaikka huomenna on merkattu lepo taidan käydä vitosen hipsuttelemassa.

Maratonmiehen varpaankynnet alkavat olla kypsät poimittavaksi ;D

Ai niin, mullehan olis sitten maratonin jälkeenkin jo seuraavaa juoksutapahtumaa: Onnin kierros,
joka järjestetään likietuisesti Pyssymäessä.

196 porrasta

2011-07-12T13:32:00.002+03:00

saivat lenkin jälkeen kilimuttuna taas jalkani maitohapoille.

Maanantaiaamun hääpäivälenkki sujui kuitenkin leppoisasti kaksistaan.

Ajassa 56:49,1

8.25 km (keskivauhti 6:53)

keskisyke 142 (vaikka mittarissa 24 astetta lämmintä)

Viikon ohjelma:
Ma Juoksu rauhallista 8 km
Ti Juoksu kiihtyvää n. 10 km
Ke Lepo
To Juoksu av 15 min, 5 km vauhtileikittelyä, lv 10 min
Pe Lepo
La Kipinä- maraton/puolikas
Su Pyöräily

Kiihtyvälle kympille tuntui aamulla tylsältä lähteä vesisateen takia (juu, oli ilma mikä hyvänsä, ikkään ei passaa). Mutta kun vauhtiin pääsi ei vesisade häirinnyt. Parikilometriä alkuun alle 7 min km vauhtia ja siitä pikkuhiljaa lähdin vauhtia nostamaan. Juoksu tuntui yllättävän hyvältä, varmaan osansa oli ilman vilpoisuudellakin.

Ajassa 1:05,37
10.39 km (keskivauhti 6:18)
keskisyke 152 (max 170)
Loppu tuntui kovalta, kun viimeiset 2 km yritin pitää vauhtia reippaasti alle kuuden min. Maksimivauhti näytti mittarissa 5:18. Olin kovasti tyytyväinen lenkin kulkuun ja varsinkin keskisykkeeseen.
Tuota keskivauhtia pitäs pystyä juoksemaan Kipinänpuolikas, jos haluaisi aikaa parantaa. Nyt tuntuu ihan mahdottomalta... Ääks!

Laakeeta aakeeta, mutta kaanista.

Piiskasin

2011-07-10T15:21:00.001+03:00

itseäni torstai-iltana kehnosti menneen aamulenkin takia.
Kahvakuulailin alkulämmittelyksi ja voimatangolla heiluin myös.
Perjantaina pyöräilin järven ympäri sen vähän reilun 20 km.

Perjantain ja lauantain välinen yö nukuttiin kehnosti, kun oli ihan sairaan kuuma ja mulla alkoi maitohapot kertyä elimistoon noista heilumisistä. Vaikka oli tarkoitus käydä pikkulenkki lauantai aamuna, vilkaisu mittariin (27 astetta) pyörsi päätöksen. Käväistiin vain Haapaperän montulla uiskentelemassa. Kalliolouhoksen vesi vilvoitti ihanasti vieläkin kivistäviä kinttuja ja käsivarsia.
Elämä alkaa palailla oikeisiin uomiinsa tänään kun saadaan koko perhe kasaan. Viikolla me kaksi vanahaa varesta kotosalla pyörittiin kahdestaan ja huokailtiin, kun oli niin tylsää. Eilen illalla tyttöset jo niin kotoisasti tuolla yläkerrassa tappelivat ;)
Villekin pääsi palkintokantaan kiinni golffissa eilen Isku openissa ja toi kotiin Kartellin design tarjottimen - viides sija (Lissulle tiedoksi!). Tänään sitten Kapina openista tietenkin odotamme kärkisijoja ja hienoja palkintoja!
Aamulla tuntui mukavalle lähteä pidemmälle lenkille, kun taivas oli pilvessä (silti taisi mittarissa olla 23 astetta).
Olin päättänyt juosta Kotilan lenkin, vaikka ohjelmassa olikin vain 12 km.
Ajassa 1:38,22
13.83 km (keskivauhti 7:06)
keskisyke147 (max 155)
Lämpötilakin kerkesi nousta 27 asteeseen, mutta ei tuntunut pahalta.
Jos täällä vauhdilla pystyisi maratonin vetämään pääsisi juuri ja juuri alle viiden tunnin...Saahan siitä haaveilla!
Ukko ylijumala taas kolukärryillä ajelee ja meidän pitäisi mennä jalkapallojoukkueen tienestiin vesitornivahdeiksi. Suunnittelin kameran ottamista mukaan, toivottavasti sää sallii kuvaamisen.
Kun tässä vielä torniin kapuaa, voi olla jalat aika hytskyä.

Toisinaan

2011-07-07T19:07:00.002+03:00

sitten taas ei suju, ei!
Oliko sitten syynä varaslähtö 19-vuotis hääpäivän viettoon, mene ja tiedä.
Huomasimme vain yhtäkkiä, että lapset ovat pitkin maailmaa ja tilaisuus pieneen kaupunkilomaan.
Siispä treeniohjelmaa muokkailtiin sen mukaan.
Eilen illalla
ajassa 35:34,4
5.54 km
keskisyke 156
Vaikka lenkki meni ihan reippaasti ja kevyesti, niin huomasin juosseeni saman lenkin jokuaika sitten nopeammin ja paljon alhaisemmalla sykkeellä. Ehkäpä päivällispotut painoivat mahassa. Lisäksi vielä maratoonarin lihaskuntojumppa, jossa tulee niin paljon jalka- ja perslihas toistoja, että meinasi krampata vängällä.

Juoksu av 10 min, vetoja 3*2km/4min 10km:n kilp. vauhti-10sek., lv 10 min
Tänään sitten vetolenkki meni niin pyllylleen, etten tiedä itkisinkö vai?
Juostessa ainakin ketutti niin maan perusteellisesti.
Yleensä nämä vetolenkit on ohjelmoitu Jarkon sykemittariin (RS 800) kun ne siihen pystyy ohjelmoimaan tietsikalla. Jarkko kysyi ohjelmoidessa, että laittaako hän samat vauhtirajat mulle, kuin hänen lenkillään oli. No mää siihen vastasin tietty, että "joo iliman muuta" (heh).
No kun sitten tuli ensimmäisen vedon aika, nii juoksin ja juoksin ja mittari vaan huusi, että LISSÄÄÄ vauhtia! Minä kiihdytin ja mietin, että mikä peeveli tässä nyt on, kun ei irtoa.
Toiseen vetoon lähtiessä katoin vauhtirajat, jotka olivat 4.45-3 min JES! Alkoi kipunat ja säkenet lennellä silmissä; mihin se ukko mun luulee pystyvän HÄH! Ärkkele, meni siihen koko vetointo kun tiesin mittarin huutavan koko loppulenkin. Olikin sitten unohtunnu vaihtaa lähteissä mun ohjelma mittariin ja juoksin Jarkon ohjelmaa. Ja arvatkaa nyt huviksenne laitanko vetoajat ja sykkeet tänne näkyviin

NO EN MUUTEN LAITA!

Katsotaan nyt lähteekö tämä yhteiselon kahdeskymmenes vuosi tästä kuinka myrskyisissä tunnelmissa. Jos lopettais tämän kouhottamisen, niin olisko elo helepompaa? Kysyy nimim. Oinasnainen-tulta ja tappuraa

Edit maanantain lenkki jäi päivittämättä
Kiihtyvä 12
ajassa 1:20,16
12.25 km keskisyke 153

Korkeanpaikan leiritystä

2011-07-04T14:24:00.000+03:00

ja mukava viikonvaihde takana systerin pojan rippijuhlia viettämässä Siilinjärvellä.

Perjantaina 1.7. kävin pk lenkin
ajassa 58.38.0
8.71 km (keskivauhti 6:43) wearlinkistä loppu patteri taas (ihan vastahan sen vaihdoin.)

Lauantaina sitten hyristelimme Siilinjärvelle, josta hitaalla yhteydellä laitoin noita vesihiihtokokeilu kuvia.
Muutaman kerran luulen päässeeni hiukan oikaisemaan itseäni vedenpinnalle, jolloin huomasin, että nyt ne sukset hörppäävat taas vettä ja ja humpsista sitten sukellettiin. Tekniikkalaji, johon olisi kyllä mielenkiintoista perehtyä paremmin! Vesi oli 24 asteista ja ilma yli kolkyt, joten sellaiset etelä-euroopalaiset lomatunnelmat.

Sunnuntaiaamuna ilma olikin jo paljon viileämpi, kun lähdimme Kasurilan mäkeä kiertämään Jarkon kanssa.
Siellä ne olisivat tosi hyvät maastot harjoitella HCM:lle, kun korkeuseroa tuli tälle meidän kympin lenkille 65 m! Tällaiset lakeudella raahustajat ovat niissä mäissä ihan huuuuli pyöreenä :O
Ajassa 1:04,29
9.8 km (keskinopeus 6:34)
keskisyke153
Ihan mahdottoman mukava juoksennella ihan erinäköisessä maisemassa!

Tämän viikon ohjelma sitten tässä:

Ma Juoksu kiihtyvä pk 12km
Ti Pyöräily
Ke Juoksu av 10 min, vetoja 3*2km/4min 10km:n kilp. vauhti-10sek., lv 10 min
To KP 30 min (+pyöräily)
Pe Juoksu 12km, josta maratonvauhtista 10km
La Lepo
Su juoksu rauhallista 12km

Tänä aamuna piti venytellä aktiivista kohdevenyttelyä lähes tunti, kun viikonlopun juhlahumussa tuli laistettua venyttelyssä. Mutta sen jälkeen olikin hyvä lähteä kiihtyvälle kakstoistaselle.
Ajassa 1:20,16
12.25 km (keskivauhti 6:33)
keskisyke 154
Aika kovalta tuntui kiihdyttää loppua kohden. Vaikka alkuvauhti oli 7 min luokkaa.

Melekein

2011-07-02T23:16:00.000+03:00

onnistuuuuu

mutta eih, ei sittenkään.

Siilinlahdella kulijailtiin.

Saa nähdä pystyykö näillä lihaksilla aamulla lenkille, pittäis kasurilanmäki kiertää.

Vetoja

2011-06-29T17:55:00.001+03:00

taas lämpimissä olosuhteissa. En jaksanut herätä niin aikaisin kuin oli tarkoitus, joten menipä hellelenkin totutteluksi. Jaksanut ja jaksanut, ensimmäisen kerran heräsin puoli viideltä sätkynä, että Ville ei ole herännyt töihin. No sitten piti puolituntia valvoa ja odottaa, että poika varmasti herää. Seuravan sakin piti joutua kuudeksi junaan... lopulta kun sain unen kuuden jälkeen, ei Jarkon klo seitsämän herätys iskenyt yhtään :(

Juoksu av 15 min, vetoja 4*1km/3min noin kympin kilp.vauhdilla, lv 10min

Vetojen vauhdiksi määritettiin alle 5.50

Av 15min keskisyke 143 7.21 min
1.veto keskisyke 169 (max 177) 5.22 min
2.veto keskisyke 172 (max 178) 5.44 min
3.veto keskisyke 173 (max 178) 6.00 min
4.veto keskisyke 173 (max 177) 5.37 min

Koko lenkin faktat: ajassa 60 min 8.93 km keskisyke 161
Ensimmäinen veto meni "liian" lujaa ja kolmas liian hitaasti.
Neljännen kuitenkin sain rypistettyä.
Kovalta tuntui ja paukut oli vähissä. Muutama pikku vesipullo oli mukana.
Lämmintä kotiin tullessa n.26 astetta (klo 9.30)
Iltapäivästä pääsinkin peruutus paikalle pyllynpuristeluun, jossa todettiin, että pinhuusi oli hienosti lauennut venyttelyllä. Möyhennyksen jälkeen on pehmoinen pylly taas ;)
Tosin penikat olivat melko tiukilla, joten venyttely jatkuu.

Kuivien ja kuumien lepopäivien hommeleita: kuistin pesu ja öljyäminen.

Näyttää siltä

2011-06-27T18:36:00.002+03:00

että HCM:ää kohti taivalletaan.
Vaikka lauantaina sain jumpasta persaukseni aivan täysin tukkoon, tämä tukos oli täysin maitohappoa.
Sunnuntaina oli pakko käydä pyörälenkillä, että hapot tasottuisivat.
Ajassa 1:42,51
30.37 km (keskinopeus 17.7 km/h)
keskisyke 122
Ehkä turhan pitkä lepopäivän lenkiksi, mutta tehty mikä tehty.
Lisäksi sitä aktiivista kohdevenyttelyä... ja jopahan hiipii mieleen, että tarvisko tätä nyt niiiiin joka päivä. ARGH! Tarvis pönttö!

Tänään juosten 17.42 km ajassa 2:01,30 (keskivauhti 6:58)
keskisyke 153, pari viimeistä kilometriä hiukan kiihdytin vauhtia ja se taas nosti keskisykettä.

Hui, kuinka jokivesi tuntui nyt kylmältä lenkin jälkeen, mutta ajattelin sen tekevän hyvää lihaksille.
Iltapäivällä kun venyttelin, huomasin sen venyttelyn tärkeyden: nimittäin kyllä tiukalle kiristyy lihakset pitkän lenkin jälkeen. Mielenkiintoinen seikka se, ettei hermopinhuusista ole nyt mitään oireita, kun olen venytellyt huolellisesti ja tunnollisesti. Ja tämähän tietää sitä, että minut ilmoitetaan juoksemaan Helsinki City Maratonia.
Jarkon kanssa eilen päivitettiin ohjelmaa sitä silmälläpitäen.

27.6. – 3.7.
Ma Juoksu rauhallista 17km
Ti pyöräilyä
Ke Juoksu av 15 min, vetoja 4*1km/3min noin kympin kilp.vauhdilla, lv 10min
To Juoksu rauhallista 8km, 5 kiihdytystä + KP 30 min
Pe Koordinaatio ja liikkuvuus harjoitteita ja juoksu vahtileikittelyä 8km
La Lepo
Su Juoksu rauhallista 10 km

Todennäköisesti huomenna pidän täyden lepopäivän, vaikka ohjelma sanookin pyöräilyä.
Ohjelmassa tulee vielä muutoksia rippijuhlavierailuiden ja reissuviikkojen vuoksi. Kipinän puolikaalle kuitenkin pitäisi kisavauhtia mennä hakemaan heinäkuun puolenvälin paikkeilla.

Herkällä korvalla

2011-06-25T18:45:00.000+03:00

kuuntelen sykkeitäni. Treenimäärät ja kilometrimäärät ovat nyt kasvaneet uuden ohjelman myötä, eikä kroppa pysy ihan perässä. Tuntemukset ovat nyt sellaiset, että tarvitsen toisen lepopäivän viikossa.
Tänä aamuna juoksin viitosen ja tein puolentunnin jumpan päälle.
Ajassa 35:24,4
5,51 km (keskivauhti 6:25)
keskisyke148

Jumpassa punttisarjoja, jalka-, vatsa- ja selkälihas treeniä.
Nyt varmaankin rustataan pari seuraavaa viikkoa hiukan ohjelmaan muutosta.
Koska tänään juhannuksen iloksi siemaisin ruoan kanssa lasin punkkua, niin pitkän lenkin juoksen vasta maanantaina. Maanantain lenkistä teen johtopäätökset, jos pakara ei jämähdä ilmoittaudun maratonille.

Kiihtyvä kymppi

2011-06-24T14:41:00.002+03:00

ei mennyt putkeen juhannusaattoaamuna.
Vesisade ja vettä hölskyvät lenkkarit toivat mieleen maratonin. Tosin maratonilla kastelin itseni viilentyäkseni, nyt sade kasteli minut aivan läpikotaisin.
Kai välillä pitää olla kehnoja lenkkejäkin.

Sykemittariin ohjelmoitiin kahdenkilometrin välein aikarajat missä olisi pitänyt pysyä. Se oli minusta täyttä kulijailua; alkulenkistä oli mahdotonta pysyä 7.10-7.30 m/km vauhdissa.
Mittari piipitti koko ajan. Alkulenkistä liian lujaa vauhtia ja lopussa liian hiljaa.
Ehkä ajastettiin lenkkin turhan hitaaksi kun keskisyke lenkillä oli 144. Noh, semmoinen kokeilu... ei miellyttänyt. Toisaalta tein aamulla ensimmäiseksi aika pitkät venyttelysarjat aktiivista kohdevenyttelyä, joten oliko syynsä siinäkin, ettei kulkenut. Sen kyllä huomaan, että hanakka venyttely on saanut pinhuusin laukeamaan. Tänä iltana vielä vihtalla kun pieksää pakaraa saunassa ja sitten istahtaa jääpalikan päälle, niin on kohdehoitoa kerrakseen.

10,07 km ajassa 1:10,7 keskisyke 144 keskivauhti 6.58

Hee, juhannuksen iloksi tähän testikäyräni. Harmikseni tulkitsin tuota niin, että se viimeinen kilometri, jota yritin rutistaa alle viiden minuutin, meni lähes niin lujaa, kuin yleensä pääsen. Tulkitsinkohan oikein?

Mukavaista juhannusta kaikille!

Me taidamme laittaa takkaan tulet ja siinä ääressä lueskellaan ensimmäinen kesädekkari.

Jäitä pyllyyn

2011-06-23T11:00:00.002+03:00

ja muuta hauskaa ohjelmassa juhannuksena.

Tasotestin tulos oli viimein postilaatikossa ja sykkerajat olivat aika korkeat. Testaaja olikin laittanut siitä viestiä näin: Mikäli sykkeet vaikuttavat olevan testissä huomattavasti korkeammat mitä samoilla vauhdeilla ihan omilla lenkeillä, kannattaa ohjeellisia syketasoja hieman reivata alemmaksi. Testi, etenkin ensimmäisellä kerralla, voi aiheuttaa hieman ylimääräisiä perhosia vatsanpohjalle henkilöstä riippuen. Toinen ohjeellisia syketasoja nostava seikka voi olla, että lopussa tultiin vastatuuleen.

Huomasin kyllä testissä sykkeeni olevan korkeammalla kuin yleensä. Oikeastaan saan jatkaa samoilla sykkeillä treenaamista. Aika hyvin pitää paikkaansa tuo juoksija-lehden harjoituspäiväkirjasta napattu taulukko: Harjoitusvauhtien arviointi 10 km:n tuloksen perusteella. Sen taulukon vauhdeilla olen juoksennellut tähän asti.
Testin palaute:
Testin vauhdinjako oli onnistunut. Sait suoritusohjeen mukaisesti vauhdit "oikeille alueille", joten oma käsitys sopivasta lenkkivauhdista on melko hyvin kohdallaan. Tyypillistä on ensimmäisessä testissä, että sykkeet ovat korkeammat kuin normaalisti. Jos sykkeesi lenkillä samalle nopeudelle ovat huomattavasti alemmat, niin voit muuttaa ohjeellisia sykerajoja vastaavasti. Kuntosi osalta tilanne on tasapainoinen. Rauhallisten peruskestävyyslenkkien lisäksi ota ohjelmaan (ellei jo ole) reippaampia vauhtikestävyysharjoituksia, esim. 5:45km vauhdilla 3x3km /2min palautus sekä maksimikestävyysharjoituksia 5:10km vauhdilla esim. 5x1km / 3min palautus

Viikonpäivistä alan olla iloisen sekaisin, mutta muistaakseni tiistaina ohjelman mukaan tein kahdentoista kilometrin pk-lenkin. Alkuun piti söhrata sykemittarin kanssa, kun maanantain pyörälenkin jäljiltä oli vielä km/h vauhdit. Matkaa kuitenkin täysi 12 km.
Ajassa 1 :18,46
11.63 km (keskivauhti 6:46)
keskisyke 153 (max 160)

Keskiviikkona ensimmäisellä yhteislenkillä kipinäläisten kanssa pyssymäessä kierrettiin Kärpän lenkki.
Ajassa 47:59,2
7:21 km (keskivauhti 6:39)
keskisyke 152 (max167)

Ja sitten aamuisin hanakkata venyttelyä. Lainasi tutulta Pertti Kukkosen Aktiivinen kohdevenyttely-kirjan.
Nyt saa piriformis ja muut piilossa olevat lihakset kyytiä. Näitä samoja ohjeita löytyy juu tuubista kyllä.

Päivittäin! Ei kaksi tai kolme kertaa viikossa, vaan päivittäin jos haluaa juosta ilman vihlomisia.
Tämä nyt pitäisi takoa tähän happamaan kaaliin!

Palauttava pyöräily

2011-06-20T18:58:00.000+03:00

tänään.
Viikon ohjelma näyttäisi tältä:

Ma Juoksu rauhallista 8km (muutettu pyöräilyksi)
Ti Juoksu rauhallista pk 12km
Ke Juoksu av 15 min, vauhtileikittely 6km, lv 10 min
To Lepo
Pe Juoksu kiihtyvä pk 10km
La Juoksu rauhallista 5km + KP 30 min
Su Pitkä lenkki 17km

Pitkän lenkin jälkeen vanha persuksen pinhuusi alkoi taas vaivata. Oli siitä jo aiemminkin merkkejä ja ajattelin, että se lähtee hieronnalla, mutta ei; vihloo, vihloo. Aamulla venyttelin oikein hyvin ja se kyllä auttoi, mutta tiedän, että se vaanii syvällä jossain :( Kalevalalaiseen korjaukseen täytyisi päästä ja toiveita pääsystä on :)

Aiemmin tuumailinkin, että muuttaisin tässä treenailussa palauttavat pyöräilyksi. Tänään siis pyöräilyn vuoro. Voin tunnustaa, että tämä mamma pyöräilee 11 vuotta vanhalla Madison-merkkisellä 21-vaihteisella trekking-pyörällä. Kilometrejä pyörällä on kertynyt tuhansia ja vielä vain pelittää.
Otin vauhdittajan mukaan, ettei menis ihan sunnuntaipyöräilyksi
(Juu-juu, siis Jarkko otti minut tälläkertaa mukaan)
Ajassa 1:11,36
23.91 km
keskisyke 131, keskivauhti 20 km/h... ihan siihen sai vispata tosissaan.
Mutta hyvä palauttelu eiliselle lenkille.
Tuon persvaivan takia taas alkoi ilmoittautumiset epäilyttää :(

Sujjuuhan se

2011-06-19T18:07:00.003+03:00

vaikka sanoinkin ääneen.
Tämän päivän ohjelma siis:
Su pitkä lenkki noin 16km, lenkin välissä ja lopussa pari kolme kiihdytystä
Mukavaa kun sain napattua Pirttirannalta kaverin mukaan.
Tosin, kun sovit treffit kaverin kanssa tiettyyn aikaan, niin urheilujuomaan ropsahtaa roppakaupalla suolaa ja sitten kun on jo kiire lähtiä, niin sykemittari ilmoittaa, että tsekkaappas wearlinkki... nii että joutuusti patterin vaihtoon. Lähde siinä matkaan sitten leppoisilla vauhdeilla ja sykkeillä...
Silti juoksu sujui ihan mukavasti
ajassa 2:00,29
16.79 km
Keskisyke146
Keskivauhti 7:10 min/km ja maksimivauhti 5:46 eli kiihdytyksissä mentiin jo ihan reipasta tahtia. Eikä syke kuitenkaan noussut tuon enempää.
Voi mahoton, kun tuntuu mukavalle!
Mielialaa nosti pyörälijäsetä, joka kyseli, että "oletteko maratoonareita, kun on niin keviän näköstä juoksua?"... no juu niitähän me "maratoonareita" ;)
Mietin tässä, kun blogeissä on kommentoitu treenien määrää ja ylikuntoa. Itseään vain pittää kunnella. Tässä mun ohjelmassa nyt on vain yksi lepopäivä viikossa, mutta näin juoksentelun oppilaana menen tuntemusten mukaan. Toukokuun lopussa lepopulssi antoi merkkejä, että pitää hiljentää. Pidin hiukan taukoa ja taas mennään ja ainakin tuntuu siltä, että vauhti paranee.
Jos aikaa on paneutua treenaukseen, niin antaa mennä vaan!

Lenkkareita

2011-06-18T19:22:00.001+03:00

olen nyt vaihtanut tiuhemmin, kuin kerran vuodessa. En ole siitä tehnyt sen kummempaa numeroa, todennut vain, että merkityksensä on tuolla lenkkariarsenaalillakin. Kun on useammat mitä vaihtelee lenkeillä, ei penikat ala vaivaamaan niin herkästi.
Tämän aamun lenkille läksin uusilla Nimbuksilla, niillä varmaankin juoksentelen maratonin, jos ja kun...
Lauantain ohjelmassa rauhallista 10 km.
Juoksin Kiekko-Niskakankaan lenkin alun rauhallisesti ja lopun pari viimeistä kilsaa nostin vähän vauhtia.
Ajassa 1:06,07
9.30 km keskisyke 143
Uskaltaisikohan tuota sanoa ääneen, kun tuntuu siltä, että juoksu kulkee?
Siinä vaiheessa, kun reipastin askelta, ei sykkeet nousset kummemmin. Vasta pitemmässä ylämäessä syke nousi 150. Iltapäivällä tein toiminnallisen puolentunnin venyttelyn.

Huomisaamuna on sitten 16 km:n lenkki.
Laskeskelin, että neljän viikon päästä pitäisi juosta kisavauhtinen puolikas. Se osuisi Kipinä maratonille.
Jos pitkät lenkit alkavat sujua, pitäisi ruveta ilmoittautumaan HCM:lle.
Jotta kisamietteissä tässä ;)

Kissa pistoksissa

2011-06-16T19:31:00.001+03:00

Niih... on tullut käytyä tsekkaamassa sähköpostia maanantain jälkeen ihan päntiönään ja se kehveli aukeaa melekein joka kerta viestillä... sinulle ei ole uusia viestejä. ÄRRRR!
Odotamme tuskissamme tasotestituloksia, eikä ole tullut ei. Toisen kerran ÄRRR!
Testistä ei sen kummallisempaa kerrottavaa. Jännitin sitä kyllä turhan paljon. Tehtiin Jarkon kanssa mulle muistilappu, mistä katoin juoksuvauhdit. Se oli minusta tosi hyvä, sillä osalle porukkaa tais käydä niin, että juoksivat kolmannen kilsan turhan lujaa, eivätkä saaneet viimeiseen maksimiin puristusta.
No minä nyt en tahdo saada sitä viimeistä hurjinta vaihdetta silmään muutenkaan. En vain osaa ottaa itsestäni kaikkea irti. Toivoin, että viimeinen kilsa menisi alle viiden minuutin, no ei mennyt (5.08) ja siihen on tyytyminen. Sormi oli seuraavan päivän arka, joka kilsan jälkeisestä verikokeesta.
Esittelenpä aerobisen ja anaerobisen rajani sitten kun SEN postin saan.

No, ohjelmahan meni sitten näiltä osin sevon.
Tiistaina olin karmean väsynyt, tukossa, eikä lenkki maistunut.

Keskiviikkona juoksu rauhallista 8 km.
Ajassa 1:00,13 8.30 km keskisyke 139. Lopuksi ristiaskeleita ja muuta vouhotusta Knuutinpuhdon mummeleiden ja pappojen hauskuttamiseksi ;D

Tänään Juoksu av 20 min, vauhtikestävyysharj (2x10min/3min pal) lv 15 min

En ottanut kokonaissykettä vaan jokaisen pätkän erikseen.
Eli av 20:16,2 2.71 km keskisyke133
vedoissa tavoitteena noin kuuden min vauhti
1. veto 10:01,2 1.56 km keskisyke 158 ja keskivauhti 6:25 :(
2. veto 10:03,4 1.82 km keskisyke 168 ja keskivauhti 5:31 :)
Lopuksi hipsuttelin kottiin reilun 10 min
Yllättävän kova lenkki, olin taas ihan poikki.

Lenkin jälkeen meninkin hierontaan Urheiluhieroja Palolan Lasselle.
Lassella on muuten hyvät sivut ja tosi näpsäkkä nettiajanvaraussysteemi!
Nyt täällä sohvalla makaa sellainen ihmisraato.
Ehkä könköilen tästä kylpyyn liennyttämään kolotuksia.

Pulahdus

2011-06-12T14:53:00.003+03:00

jokeen lenkin jälkeen on aivan parasta viilennystä.
Eilisaamun lenkki oli nimittäin aika kuuma, mittari kipusi yli 25 vaikka kymmenen jälkeen olin takaisin kotosalla.
Vauhtileikittelyssä syke nousi todellakin.
Ajassa 46:19,4 6.8 km keskisyke 153, max 172... no, nousi ja nousi, tuntui ainakin siltä, että läähätän ja läkähdyn. Koordinaatioharjoitukset jäivät vähän muistinvaraiseksi, kun ohjelappu oli hukassa (juu,tunnustan, meni lintsaukseksi siltä osin).
Tänään tein sitten sen pyörälenkin. Pidisjärvi on niin mukava kiertää.
Huomista silmälläpitäen pyöräilin rennosti, pitihän pysähtyä parille postilaatikolle nimenkirjoitukseenkin (kuntokamppanja).
Ajassa 1:10,39 21.35 km keskisyke113, max 127
Lenkin jälkeen ajattelin, että viikottainen pyöräily kävisi palauttavasta lenkistä. Eli ohjelmassa kun lukee palauttava, se tarkoittaisi pyöräilyä. Persuksissa se tuo pyöräily taas tuntui äkkiseltään, kun oon vaan keväällä muutaman kilometrin työmatkaa hyrskytellyt.
Vielä puolentunnin joogavenyttelyn tein siihen päälle ja kyllä liikkuva kissa teki tosi gutaa pyöräilyn kangistamalle selälleni.

Totuttelua

2011-06-10T19:18:00.005+03:00

lämpölenkkeihin. Läksin aamulla lenkille vasta yhdeksän jälkeen, jolloin mittarissa oli noin 22 astetta.
Lyhkäinen palauttelulenkki oli ihan oivallinen totuttelu tämmösiin lämpimämpiin lenkkeihin, kun en ole niiden kanssa koskaan ollut oikein sinut. Vaikka hipsuttelin hiljakseen, syke nousi kuumuuden takia.
Ajassa 39:05,9 5,36 km keskisyke 143
Valuin hikeä ihan oistonaan. Lenkin jälkeen, kun ohjelmassa oli vielä puolentunnin kuntopiiri, tuntui,
että olin kuin pieni puro... Mainittakoon, että nelisen vuotta sitten kun tämän juoksuelämän aloitin, minusta ei saanut hikeä irti puristamallakaan. Nykyisin aineenvaihdunta pelaa ihan kuin normi-ihmisillä! Jee!
Kuntopiirinä tein toiminnallisen käsipainotreenin.

Niinkuin mainitsin olen menossa maanantaina testiin ja treeniä pitää pikkuisen keventää,
huomenna ehkä vauhtileikittely, mutta jos sunnuntaina kävisin sitten pyörälenkillä, kun ohjeistus on tämä:

Testit suoritetaan pareittain siten että kaksi juoksijaa on yhtä aikaa testissä. Testi kestää noin 30min. Yhden parin juoksijoiden olisi hvvä olla suunnillaan samantasoisia, mutta tämä ei ole välttämätöntä.
Testi alkaa 16:00 Juoksija 1 ja Juoksija 2 16:30 Juoksija 3 ja Juoksija 4 17:00 Juoksija 5 ja Juoksija 6 17:30-18:00 Tauko 18:30 Juoksija 7 ja Juoksija 8 19:00 Juoksija 9 ja Juoksija 10 19:30 Juoksija 11 ja Juoksija 12
Testien jälkeen noin klo 20 on halukkaille mahdollisuus kuulla testipalautteen tulkinta-ohje.
Testiin saapuvan valmistautumisohjeet · Soveltuva juoksuvaatetus ja kengät. · Testiä edeltävänä päivänä vältä alkoholia sekä raskasta fyysistä kuormitusta. · On hyvä harjoitella vain kevyesti n.2 päivää ennen testiä. · Testipäivänä vältä raskasta ateriointia, kahvia, teetä, kolajuomia ja tupakointia 2-3 tuntia ennen testiä. · Juuri ennen testiä voit verrytellä kevyeti 10min, mutta testin ensimmäiset 2-3km ovat kevyitä ja toimivat hyvänä lämmittelynä. Sairaana testiä ei tehdä! Voimakkaan flunssan tai kuumeen aikana rasittavaa liikuntaa kannattaa välttää muutenkin, joten hoida itsesi terveeksi ennen raskaita ponnisteluita. Mikäli olet yli 45-vuotias mies ja Sinulla on jokin sydän- tai verenkiertoelimistön sairaus ja olet vasta aloittamassa kuntoilua, konsultoi lääkäriäsi ennen testiin tuloa. Testin kulku Testissä juostaan 5 x 1km matka vakiolenkillä (500m kääntöpaikka). Testi aloitetaan kevyestä peruskestävyysvauhdista viimeisen kilometrin ollessa maksimaalinen. Ennen ensimmäistä ja kunkin kilometrin jälkeen otetaan sormenpäästä verinäyte laktaattipitoisuuden määrittämiseksi. Lisäksi taltioidaan syke. Juokse kukin kilometri tasaisella vauhdilla. Testin edetessä vauhti nousee tasaisesti.

Hui! Eilen vetolenkillä mietein miten maksimaalista tasaista vauhtia pidetään kilometrin verran... APUUUUUUUVA!

Aamuvetoja

2011-06-09T17:44:00.002+03:00

Pakko oli laittaa herätyskello herättämään lenkille tänä aamuna, kun suhteellisen lämpimiä ovat päivälämpötilat.
Jarkon kello herätti seitsämältä. Minä vielä käänsin kylkeä, mutta nousin sitten kuitenkin. Eikähän tuo ollut lämpötila vasta kuin parissakymmenessä asteessa lenkille lähteissä.
Kiekko-Niskakakankaan lenkki oli sopivin matka vetolenkille 9.32 km ajassa 1:04,37 keskisyke 155

Alkuverryttely 20 min keskisyke 134
1. veto 3.28 min keskisyke 161 (max 167) keskivauhti 5.50 (max 5.10 min/km)
2. veto 3.25 min keskisyke 169 (max 176) keskivauhti 5.48 (max 4.58 min/km)
3. veto 3.21 min keskisyke 174 (max 180) keskivauhti 5.41 (max 5.18 min/km)
4. veto 3.22 min keskisyke 176 (max 180) keskivauhti 5.41 (max 5.03 min/km)

Vauhdiksi määriteltiin sykemittariin alle 6.20 min/km(puolimaraton vauhti), mutta ei mitään maksimivauhdin rajaa. Ihan hyvä, kun vauhti irtosi hyvin alle kuuden minuutin.
No mitäs tästä... meni minusta ihan hyvin ja alan tottua näihin vetolenkkeihin, ei tunnu ylitsepääsemättömän vaikialta lähtiä. Vaikka mietin kyllä tiistaina, kun hellettä alkoi puskea, että noinkohan saan itsestäni lenkkiä irti loppuviikosta. Huominen ohjelman mukaan, mutta sitten tuleekin muutos, kun maanantaina on maitohappotestaus... siitä lisää huomenissa.

Uusi ohjelma

2011-06-07T18:54:00.003+03:00

alkoi maanantaina.
Sunnuntai-iltana kävin rentouttamassa itseäni melomalla ja olin kyllä aika "toipilas" jos niin voi sanoa.
Juhlajärjestelyiden viimeinen viikko oli hektinen ja vähäuninen. Nyt univelkaa on maksettu päivänokosilla.

Ohjelma, jota nyt lähden toteuttamaan on Jarkon juoksukoulun maratonohjelma. Aloitan nyt sillä, mutta tarkoitus on saada vielä oma ohjelma, tai sitten muokkaan tätä itselleni sopevaisemmaksi.
Tämän viikon ohjelma menee näin:

Ma Juoksu rauhallista 8km

Ti Juoksu pk 10km

Ke Lepo
To Juoksu av 20 min, vetoja puolimaratonin vauhdilla 4*600m/2min, lv 20 min
Pe Juoksu palauttava 5km + KP 30 min

La Koordinaatio ja liikkuvuus harjoitteita ja juoksu vahtileikittelyä 6km

Su Pitkä lenkki noin 14km

Maanantain lenkki piti olla rauhallista 8km... mutta kun viikon tauon jälkeen pääsin juoksemaan, olin kuin varsa, joka pääsee laitumelle kirmaamaan. Ei ollut rauhallista, vauhti tuli kuin itsestään, enkä sitten viitsinyt niin jarrutella... meni pk lenkiksi.
Ajassa 48:50,8 7.02 km keskisyke 149. Lenkin jälkeen puolentunnin dvd-venyttely.

Tänään sitten pk lenkki 10 km
Ajassa 1:08,13 9.93 km keskisyke 151
Sujui ihan mukavasti.
Vaikka kävinkin viime keskiviikkona hieronnassa, tuntuu etteivät kaikki jumitukset auenneet, olin nimittäin aika tiukka paketti sinne mennessä. Pitäisi nyt bongata taas kesälomittaja Kirsille... kellekköhän nyt sitten menisin?

Muille blogaajille nyt terveiset, että olen ollut aikalailla "aut" kuvioista muutamat viikot, ihan näiden juhlahumujen takia, mutta yritän ryhdistäytyä jatkossa.

Juoksukoulun päättäjäisissä oli monta onnellista Tukholman maratonilla ennätyksensä alittanutta juoksijaa, joten kyllä kai minäkin sinne Helsinkiin alan tähdätä. Kun on tavoite, niin treenistä tulee päämäärätietoisempaa.
Näin!

Eilinen

2011-06-05T14:25:00.000+03:00

Minne nyt lensivät vuodet?
Näetkö maiseman?
Kasvoivat korkeiksi pensaat
pikkuisen puutarhan.

Loistavat punaiset ruusut.
Niin loistat sinäkin.
Tuoksuvat heleät tuomet,
salaisuus sireenien.

Kesä nyt puhkeaa kukkaan,
katselen, ihmettelen.
Voi miten olenkaan tänään
sinusta onnellinen.

Vaikka en saisikaan enää
taimia istuttaa.
Olenhan kanssasi saanut
kastella puutarhaa.

Pitkää loppusuoraa

2011-05-30T22:45:00.000+03:00

täällä huidellaan ja välillä päässä kuuluu vain huminaa.
Tämä muori alkaa olla melko finaalissa... muutama ilta sitten leipomisurakan jälkeen tiskirättiä heilutellessa puolenyön aikaan alkoi huipata niin totaalisesti, että piti istahtaa sohvalle ihmettelemään. Niskat ovat menneet vain niin tiukille, että huippasee jatkuvasti. Olen kyllä jumppaillut ja heilutellut kahvakuulaa, mutta enemmän olen uhrannut aikaa luutulla jynssäykseen ja vatkaimen pyörittämiseen.

Numeronantojen hankaluudesta kertokoon se, että tänään oli pakko päästellä höyryjä juosten. Pirttirannan lenkki suhteellisen reipasta tahtia ajassa 43:27,7 6.72 km keskisyke 155.
Keskiviikkona on onneksi hieronta, niin voin ottaa juhlat sitten tosi rennosti.
Keskiviikkona on myös juoksukoulun päättäjäisilta.
Torstain ja perjantain ohjelma menee varmaankin näin: vauhtileikittelyä täytekakun täyttämisessä (10 kahdeksan munan kakkupohjaa pakasteessa, niin ja on pakasteessa paljon muutakin), pikapyräyksiä kerman pursotuksessa (siis montako litraa kermaa?) ja matasykkeistä sitten lihan paistossa (70 litran lihakeittoon pitäisi kuulemma paistaa 12 kg lihaa).
Lopuksi tietysti toivon tähän juhlanjärjestämismaratoniin aurinkoista ja lämmintä säätä niinkuin juoksijat ainakin ja tietysti suurta yleisömäärää, kun juhlitaan, niin juhlitaan kunnolla.

Pitäisikö löysätä?

2011-05-24T21:33:00.001+03:00

Leposyke on iltaisin paukuttanut niin napakasti...
Olen selittänyt sitä milloin jännityksellä ja milloin stressillä. Kaikkea noita on kyllä on näinä viikkoina koettu, mutta, ehkä olisi syytä hiukan tööväillä ;)
Eilen juoksin pk-lenkin 50 min.
Pirttirannalta 6.85 km ajassa 46:58,3 keskisyke146
Juoksu kympin jäljiltä kulki jo ihan mukavasti, ei oikeastaan mitään kehomuistoja kympistä
tai ehkä reisi hiukan jumitti.
Tänään sitten juoksukoulussa Pyssymäessä tehtiin Kärpän lenkki, joka olikin meille aivan uusi tuttavuus. Tosin viimekesänä, kun pitkällä lenkillä jouduin harhapoluille juoksentelin juuri Kärpänlenkkiä toisesta suunnasta. Silloisesta lenkistä jäi vain irvokas lenkkeilyn muistikuva. Tänään oli eri mukavaista; porukalla kun on ihan mahtava juosta. Olemme tässä kaavailleet liittymistä Lakeuden Kipinään, jotta pääsisimme yhteislenkeille. Tosin ei kuulemma tarvitse olla edes jäsen päästäkseen yhteislenkeille :)
7.28 km ajassa 48:47,8 keskisyke 152
Rasitussykkeet näyttävät olevan laskusuunnassa ja vauhti paranee, mutta se leposyke on nyt vähän syynin alla.
Taidan ottaa nämä kaksi juhlien valmisteluviikkoa hiukan rauhallisemmin lenkkeillen.
Kuusi 7-9 munan kakkupohjaa on nyt pakasteessa, muutamia vielä pitää tehdä. Tänään olen leiponut gluteiinitonta ja maidotonta.
Kylläpä tämä tästä. Kai?

Ennätysjahti jatkui

2011-05-21T19:40:00.002+03:00

tänään Terwakympillä Oulussa.
Cooperintesti söi naista ja torstaina tunsin kurkussani hiukan kipua; päätin olla riskeeraamatta, enkä lenkkeillut enää ennen kymppiä.
Jännittihän se taas lähteä numerolappu rinnassa, vaikka läksin aika pienin odotuksin liikenteeseen. Nyt pari juoksua on mennyt kovien parannusten merkeissä, en oikein tältä juoksulta jaksanut odottaa mitään suurta.
Juoksijoita taisi olla ennätyksellinen määrä, kun juoksuun lähtö oli aika ruuhkaista ja omaan vauhtiin pääsyyn joutui hakemaan juoksutilaa :( Kuitenkin parissa kilometrissa alkoi tilaakin löytyä ja pääsin hyvään rytmiin. Sykkeet naputtivat taas 176 huitteilla... arvatkaa vaan muistinko maaliin tullessa sammutta mittarin?

Tälläkertaa sain juostua oman juoksun ja ihan hyvän rutistuksen. Vauhti hiukan hiipui loppua kohti. Iloinen yllätys oli että minuutti kolmetoista sek parani aika viimevuotisesta. Yritän olla siihen tyytyväinen. Tulosluettelo lötyy täältä. Juoksijoita näytti kympillä olleen 370 ja minä löydyn sijalta 42 ajalla 57:39.
Ihan hyvät fiilikset!

Odotin

2011-05-18T21:38:00.001+03:00

jumitusta tai happoja kinttuihin eilisestä, mutta vielä tämänpäivän lenkkiin ei mitään ilmaantunut.
Tänään PK 60 min kevyt.
Suhteellisen helppoa juoksua 8,17 km ajassa 56:25
Keskisyke 149
Nyt on mietinnässä miten loppuviikko treenataan, kun ohjelma menee näin:
4. Juoksu 50 min, vauhtileikittelyä 30 min
5. 10 km testijuoksu, kilpavauhtia
6. Pitkä lenkki 70 min

Juoksenko huomenna tuon 4. kohdan, kun lauantaina oon menossa sinne Terwakympille?
Voisiko, joku juoksukouluasiantuntijoista kommentoida, vaikka anonyyminä, jos ujostuttaa?
Tekisinkö jumpan sitten perjantaina, vai lepoa???

Mukavaista on ollut huomata, että tsemppirastia on uskallettu klikkailla.
Kävijästä ei muuta jälkeä jää kuin se rasti, mutta mukavampi sekin kuin ei mitään. Joskus tuntuu, että olisi niin mukava tietää ketkä täällä käyvät, kun päivittäin blogi avataan melkein 50 kertaa.

Muuten vielä maratonkoulun suunnittelijoille, käykääpä kurkkaamassa Ninnin blogiin. Siellä on selontekoa maratonkoulusta Seinäjoen seudulta, mielenkiintoista!

Cooperintestitulos

2011-05-17T19:47:00.003+03:00

parani ihan roimasti, ehkä minussa on vielä ainesta?
2330 m
Siis satanelkytmetriä parannusta. Mitäs tuumaatte?
Nyt on aihetta tuuletteluun: JEEEEE-E
Juostiin Jarkon kanssa mutkan kautta Tuiskulaan n. 3 km ja siellä piti pitää itsensä lämpimänä.
Ilma ei oikein suosinut; takasuoralla tuuli melkoisen navakasti.
Että vähän jäi vielä selittelyn varaa ;)
Sadettakin yritti vihmoa, mutta eipä sitä juostessa sitten kerennyt huomata, kun puuskutti menemään.
Syke oli ollut maksimissaan 181 ja nopein vauhti 4,19 min /km
Kyllä täällä taas on tyytyväinen typykkä. Voi jukra, juoksu on ihan mukavata!!!

Edit: Huumassa unohtui mainita taulukko, jonka mukaan olen erinomaisessa kunnossa!

Pitkä lenkki

2011-05-15T19:00:00.001+03:00

venyi pidemmäksi kuin oli tarkoitus.
Eilispäivä sovituskopissa kismitti ja herkkulakkoakin piti jo suunnitella.
Tänä keväänä sokerin syönti on jotenkin karannut käsistä.
Tähän vartalooni olen sopeutunut, mutta silloin kun pitää etsiä itselleen juhlavaatetta, niin hikeä puskee pintaan. Kelläpä ei?!

Palataanpa kuitenkin tähän lenkkiin jonka ainoa tavoite oli keskisyke 140:ssä.
Hyvinhän se pysyikin, kun maltoin vauhdissa.
Päätin sitten kiertää Kotilasta asti, vaikka tiesin, että treenistä tulee pidempi kuin 80 min.

Ajassa 1:40,24 13,37 km Keskisyke 141
Kaikesta huolimatta juhlamekkokin löytyi; eikös tuolta pilkistä juoksijan pohje ;)

Kovassa seurassa

2011-05-14T21:54:00.000+03:00

tänään mäkivetoja Pyssymäessä. Meillä kun on tänä viikonloppuna maastojuoksun SM-kisat. Jos haluatte nähdä meidän maastot, niin huomenna telkusta klo 15.15 kakkoselta ja varmasti urheiluruudussakin mainintaa.

Torstaina PK-lenkki 45 min + 10 min kuntopiiri
Lenkki sujui jo kivasti pk-alueella, meni vaan ajanotto ja keskisyke hiukan häneksi, kun tuttu halusi jututtaa loppulenkistä. Kotona sitten kuntopiirissä heiluttelin kahvakuulaa ja nostelin painonnostotankoa. Sen jälkeen yritin vielä vatsalihaksia, mutta sain hirvittävän krampin ja luovutin.

Tänään ohjelmassa siis mäkivetoja ja urhoollisesti läksin Pyssymäkeen, tosin illalla vasta. Olihan siellä radan testaajia jokunen, mutta aika rauhassa sain juoksennella. Kameramies varmaan vähän harjoitteli vielä ratojen seuraamista, kun huomasin kameran pyörittämistä minunkin juoksuni perään ;D
Vedot menivät mukavasti, sain sykkeenkin nousemaan.
Ajassa 45:01,8 5.34 km Keskisyke 151 max 180
Maximi vauhti oli käväissyt 4:57 min/ km. Toisessa ja kolmannessa vedossa sellainen rento juoksun tuntu.
Huomenna oli muistaakseni 80 min lenkki ja siihen lähden tavoittelemaan 140 keskisykkeeksi.

Hiukan meinaa pänniä tämä bloggerin tökkiminen, torstaina nimittäin päivittelin sivuja uusiksi... kuvia, tavoiteaikoja ym. kaikki ovat kadonneet. Myös kommenteista osa on kadonnut. KEHVATSU! Tosin, eihän se menoa hidasta!

Pohdiskelin

2011-05-11T20:32:00.002+03:00

tässä, että ohjelman noudattaminen on ollut yllättävän helppoa. Tai helppo ei ole oikea sana, viimekevään harjoittelusta jäi jotenkin hankala verenmaku suuhun... Mutta onko sitten niin, että tähän ohjelman mukaan treenaamiseen tottuu pikkuhiljaa. Viisi kertaa viikossa ei tunnu hirmuiselta rääkiltä, tosin tykkään tämän ohjelman vaihtelevista juoksuharjoituksista.
Maanantaina PK juoksu 50 min.
7.16 km ajassa 51:30,9 keskisyke 148.
Tiistaina oltiin pikkuneitien kanssa Ylivieskassa pelaamassa jalkapalloa.
Tänään ohjelmassa av 15 min + vk 1 25 min + lv 10 min
7.12 km ajassa 47:11,8 keskisyke153.
Alkuverryttelyn sykeraja laitettiin max 152
Vauhtikestävyys 1 sykerajaksi laitettiin 155-165, mikä oli minusta oikein sopiva. Irtosi vauhtiakin jo ihan mukavasti, kun jalat olivat maanantaina vielä aika tukkoiset Piikistä. Täytyis varmaan muistaa venyttely taas.

Melkein meditointia

2011-05-08T18:39:00.000+03:00

tämä melonta.
Aamulla käytiin 5 km:n verryttelylenkki, jolla jalat eivät vielä olleet oikein yhteistyöhaluisia. Lenkin jälkeen puolentunnin venyttely dvd:ltä. Nyt kun on vetänyt kakkua päivän naamariin, niin tuntuu, että alkaa pikkuhiljaa palautua.

Päivänokosten jälkeen läksin katsomaan mitä kuuluu Pidisjärvelle. Suokukkoparvi joella hätäili lähestymistäni, mutta järvellä uiskennellut telkkäpariskunta ei melojasta ollut kummissaan. Luonto ei ole vielä kovin ihmeellisen värinen, mutta heräilemässä pikkuhiljaa kevääseen. Kajakilla lipuessa hiljaa tuntuu kuin olisi osa luontoa.

Eiliset juoksukuvat ovat sen näköisiä, että rouva on yrittänyt juosta tosissaan, niin kai pitääkin.

Hangon keksi

2011-05-07T18:19:00.001+03:00

ja elämäni ensimmäinen pokaali... olihan tuo jo aika saada ;)

Aikani jahkasin Pidisjärven ympärijuoksulle lähtöä, kun tosiaan ne pitkät lenkit ovat jääneet vähiin. Tiistaina juoksukoulussa olin vielä sitä mieltä, etten lähde juoksemaan. Sitten kuitenkin pieni reittimuutos ja virallisesti mitattu puolimaraton houkuttivat. Tuli lähdettyä.

Ilma oli oikein mukavan aurinkoinen, tosin kylymästi tuuleskeli. Pisti miettimään vaatetusta.

Läksin aika räväkästi matkaan, kun pääsin tutun lujan menijän beesiin. Ajattelin, että katsotaan milloin noutaja tulee. Kahdeksan kilometrin jälkeen piti päästää Marjatta menemään. Kohtuullisesti pysyin kuitenkin omassa vauhdissa ja parin viimeisen kilometrin ajan pystyin vielä hiukan kiristämään.

Tyytyväinen kai pitää olla jos virallinen puolikkaan aika paranee melkein 15 min.

Aikani siis 2:11,55. Ja nelikymppisten naisten sarjan kolmas ;D

Sykelukemat huiteli yli 175... unohdin sammuttaa mittarin maaliin tullessa.

Ihan mahdottoman tyytyväinen ja iloinen juoksija nyt täällä... on kyllä niin väsynyt, ettei jaksa kertoa enempää.

Raskas työ

2011-05-04T21:06:00.000+03:00

vaatii raskaat huvit. Kahdeksan tuntia opetusta: kuvista, kotsaa ja terveystietoa. Tälläisena päivänä ei juuri välitunteja vietellä. Siinä viimeisillä tunneilla, kun pyysin oppilaita käyttämään päitään laskemiseen ja selitin, että mun aivot ei enää toimi... Mietin itsekseni että illalla pitää päästä purkamaan patoutumat Pyssymäkeen.
Niin, siinä se tuli: pitää päästä lenkille!
Olo oli jo helpottunut pelkästä ajatuksesta.
Ei mun tarvi ajatella tekniikkaa, eikä nopeutta.
Juoksen koska se on mukavaa.
Välillä kyllä tämä blogin pitäminen ja tavoitteiden asettaminen tuo oman paineensa, mutta tosiaan itseni takiahan minä liikun. Kehitystäkin on tapahtunut. Katselin nimittäin viimekesän maraton videoita ja kyllä tekniikkani on parantunut niistä juoksuista.
Jatkan siis taaplaamista, koska kuntoilusta on tullut tärkeä osa elämääni. Ja sallittakoon niitä lusmuilujakin, kuuluvathan ne elämään.
Tänään siis ohjelmassa mäkivetoja.
20 min av + 4x200m mäkivedot/pal kevyt hölkkä + 15 min lv
Ajassa 52:20,1 6.51 km keskisyke 145 max 173
Tänään en saanut sykettä nousemaan, mutta samapa tuo. Olin niin iloinen kun tunnistin leppälinnun äänestä!
Täytyisi vaan löytää uusi tehokas vatsalihas liike, löytyisköhän kahvakuulailusta?

Voi kauhia

2011-05-03T22:14:00.000+03:00

itse tätä kyllä melkein kerjäsin, nimittäin juoksun videoimista... Juu sitä saa mitä tilaa.
Videoitiin juoksukoulussa ja analysoitiin.
Nyt on täällä niin mieli maassa ja alakuloinen. Sellaista lyllerrystä se oli mun juoksu, ei mittään muuta.
Kehoittivat tekemään vatsalihasliikkeitä, että lantion asento paranisi ja minä kun olen luullut liikkuvani monipuolisesti.
Voi kökkö!
Viimeviikolla perjantaina en viitsinyt lähteä lenkille ja tein lenkin sijaan maratoonarin lihaskuntojumpan, joka sekin meni ihan pois tiehensä helposti. Silloin olin hyvilläni kun luulin lihaskuntoni parantuneen. Lauantaina juoksentelin pk lenkin Kiekolla 7 km ja kiihdyttelin vauhtia lopuksi.
Vappua juhlittiin hyvän kaverin synttäreillä, joten siinä meni sunnuntailenkki sitten. Saa kai olla vapaatakin välillä, mulla nyt vain näitä vapaita on ollut.

Hirmuisesti mietityttää, että mitä nyt?
Jos vain juoksentelisin omaksi ilokseni, niin ei tarvitsisi tänne kaikkea repostella. Elämä olis paljon helpompaa, eikä olis syyllinen olo kun jäi taas yks sunnuntain pitkä lenkki väliin. En usko kehittyväni juoksutekniikassa enää, eikä vauhtiakaan tule lisää, kun aika ei juuri nyt riitä millään niin paljoon treenaukseen kuin tahtoisi.
Tästähän alkaa muodostua kamala kriisi.
Haluaisin niin...muttaku, eiku... On kai päivä vielä huomennakin?

Tiukilla

2011-04-28T22:00:00.001+03:00

töiden ja treenien kanssa.
Tiistaina pidin lepopäivän ja illalla kuuntelin juoksukoulussa luentoa kisaan valmistautumisesta. Jouduin jopa kirjoittamaan muistiinpanoja nesteytyksestä ja aion kirjoitella ne tänne johonkin muistiin itselleni. Tunnissa tuli niin paljon hyödyllistä asiaa, että pieni pää ei kerennyt omaksua ihan kaikkea, mutta tärkeimmät tankkauksista tuli ainakin paperille. Hiilhydraatitankkauskin selitettiin tälläkertaa ihan ymmärrettävästi. Tosin, kun minulle ei pastat ja vehnäleivät sovi, niin tuskin niillä kannattaa tankkailla jatkossakaan.

Keskiviikon treeni oli 50 min kevyttä juoksua + 20 min kuntopiiri. Juoksentelin hissukseen Pirttirannan lenkin ajassa 47:18,7 6.61 km keskisyke 145.
Voimajumppa 2 oli nauhoitettuna ja tekemättä, joten sen sitten tein lenkin päälle. Sen pituus oli puoli tuntia. En tiedä vaikuttiko hyvä alkuverryttely vai mikä 2 kg:n punteilla en saanut kunnon tuntumaa, mutta isompia puntteja en omista... Aamulla olin kuitenkin sen verran kankia, että treeni ilmeisesti oli tehonnut.

Tiivistahtista työviikkoako syyttäisin, vai mitä, kun tänään ei yhtään innostanut lähteä vetolenkille.
Ohjelmassa siis 3 km av+ 3x 1000m intervallit/pal 3 min + 3 km lv
Myönnän, vetolenkille lähteissä on aina "onko pakko, jos ei taho"- fiilis.
Lenkki meni kuitenkin ihan suunnitelman mukaan.
Koko lenkin kesto 1:03,33 9,40 km keskisyke 156

Alkuverryttely 3 km 22:24 keskisyke 141
1.veto              1 km 5:53 keskisyke 170 (max 173)
2.veto              1 km 5:49 keskisyke 170 (max 174)
3.veto              1 km 5:27 keskisyke 174 (max 184)
Loppuverkkan aika 14:59 keskisyke 160

Eli jos jonkinsortin yhteenvetoa, niin meni niinkuin juoksukoulussa opetettiin. Sain kiihdytettyä vauhtia joka vedolla. Yritin pitää kokoajan johtotähtenä ajatusta rennosta juoksusta ja aika lailla onnistuinkin. Taas jäi hyvä fiilis, vaikka lähtö olikin hankalaa.

Kyllä tämä tästä

2011-04-25T12:52:00.001+03:00

vielä iloksi muuttuu.
Eilen tosiaan tein vauhtileikittelylenkin. En ottanut mitään kunnon vetoja, mutta kiihdyttelin vauhtia aina välillä.
Ajassa 48:56 7,15 km keskisyke 151 max 167. Ai-jai! Shortseilla juoksentelin ja 16 astetta oli varjonpuolella mittarissa lämmintä. Ihanata!

Tänä ammuna sitten vuorossa se viimeviikonlopun 90 min lenkki. Tarkoitus oli juoksennella hissukseen, niin matalalla sykkeellä, kuin onnistuu. Ilma oli kyllä kuin "linnunmaitoa" ja Kotilanperällä tuoksui keväinen metsä. Ihan mahtava juoksukeli. Sykkeetkin päättivät alkaa yhteistyöhön ja naputtivat aika tasaisesta 140-150 välimaastossa ja siihen olin tyytyväinen.
Lopuksi pystyin jopa hiukan lisäämään vauhtia, eikä syke suuremmin noussut.
Normitavoistani poikkesin lyömällä lopun viisisataa metriä kävelyksi (sammutin sykemittarin myös) ja yritin hiukan lopuksi tehdä juoksukoulussa opetettuja liikeharjoitteita. Tämän totesin ihan hyväksi loppuverryttelyksi. Tosin varmasti vielä venyttely kuuluu tämän päivän ohjelmaan.
Hyvät on fiilikset lenkin jälkeen, JEES!
Ajassa 1:36,14 13.16 km keskisyke 145

Noitarovioita

2011-04-24T16:11:00.002+03:00

poltetaan meillä täällä Keski-Pohojanmaalla lankalauantaina.
Harvoin näin "kesäisissä" tunnelmissa. Normaali pääsiäisajankohtana kahlataan kokolle syvässä hangessa. Eilen sain aikaiseksi kunnon kahvakuulatreenin ja uskalsin jopa triangelia yrittää, tosin vähän yrittämisen makuisia liikkeitä olivat. Sitten muistin tehdä niitä päkiähyppelyitä, mitä pitäisi tehdä hiukan reippaammin, siis hypin hyppyskällä.

Muuten sitten olemme nauttineet mukavista pääsiäisvieraista hyvien ruokien ja juomien kera.

Mietin tässä, että lähtisinkö pienelle vauhtileikittelylenkille. Ulkona on 15 astetta lämmintä; taitaisi tareta shortseilla...

Eilisiltana liikkeellä oli aika nättejä trulleja aamupäivästä. Illalla sitten kamalia noita-akkoja, tuo ystävällisemmän näköinen hangon takapenkillä on serkkuni ;)
Huomatkaa kajakit ovat jo melontaalmiudessa!

Piinaviikolla

2011-04-22T21:51:00.000+03:00

treenejä oman ohjelmatoimiston mukaan.
Maanantaina, kun lähdin viikon tauon jälkeen lenkeilemään, tuntui taas siltä kuin ei ikinä ennen olisi juossut. Ajassa 48:04,6 6,81 km keskisyke 151. Kyllä oli hankalaista.

Tiistaina sitten juoksukoulun yhteislenkillä, jouduin vauhtilenkille... noo muille se oli varmaan hipsuttelua.
Ajassa 1:07,35 10,58 km keskisyke 164. (Keskivauhti 6:23) Mulle ihan haipakkaa ;)

Keskiviikkona pidin tööväyspäivän. Ja torstaina sitten reipas kävelylenkki pääsiäisvieraiden kanssa, pikkuisen hölkkäilin välillä. Tämä n. 6 km lenkki teki kyllä terää koivilleni. Lenkin jälkeen nostin vielä sykettä heiluttelemalla kahvakuulaa.

Tänäaamuna otin sitten ohjelmasta ohitetun vetolenkin: alkuverryttely 4 km, jolla huomasin ilokseni sykkeen pysyvän jo maltillisesti alle 140. 4x 800 m intervallit/palautus 2 min. Uuden synttäri + äitienpäivälahjaksi saadun RS300 ohjelmoinnissa on hiukan vielä oppimista... Ja erikoista on, että joka lenkillä kello ilmoittaa check gps? Nyt en siis oikein voi kertoa vauhteja, enkä sykkeitä, sori!
Vedoissa vauhti oli 5:50-6:10 min/km ja mittari piipitti koko ajan, kahdella eka vedolla liian hidasta vauhtia ja kolmannella liian nopeaa, neljännellä sitten taas liian hidasta. Hetkellisesti saattoi mittari olla huutamattakin, ihan tosi pienen hetken! Kolmas veto tuntui suhteellisen hyvältä menolta, mutta neljännellä olin jo selvästi väsynyt. Enkä oikein pystynyt puristamaan. Loppuverkka 3 km meni kuitenkin ihan leppoisasti, tosin syke kohosi 155.
Nämä vetolenkeille lähtemiset on aina jotenkin hankalantuntuisia, mutta tämä ei tuntunut pahalta. Jäi ihan mukava jälkimaku.
Varmaankin teen sen viimeviikonlopun 90 min lenkin su tai ma aamuna. Riippuu miten vieraat antavat myöten. Aika ihanaisia lenkkikelejä luvataan ja tänään oli jo ihan kuistikaffi ilima.

Pitkänperjantain jälkeenhän sitä vasta oikeasti toivotellaan hyvää pääsiäistä, kun näin illassa jo ollaan, niin voin jo toivotella: Oikein ihanaa pääsiäistä kaikille!

Turnausväsymystä

2011-04-17T20:30:00.003+03:00

Kova viikonloppu matseja Vaasassa takana. Tämän yhteen nivoutuneen tyttöporukan kanssa on mahtavaa olla reissussa. Ydinporukka on ollut kasassa sen seitsämän vuotta.

Lauantaiaamuna klo 4 herätys ja nokka kohti Vaasaa.
Matkasta kankeana ja unihiekka tytsyillä silmissä eka matsissa, mutta siitäpä potku koveni.
Tästä harjoitusturneesta on hyvä lähteä kesän peleihin.

Siellä ei paljon murtuneet sormet menoa hidasta :(

Maalitilanteista en onnistu ottamaan kuvia, kun silloin huudetaan ja lujaa, ei silloin voi räplättä kameraa. Venski pääsi yllättämään maalivahdin turnauksessa 3 kertaa. Aika hurija!
Lohko oli tasainen; tasapelejä kaksi, kaksi voittoa ja yksi tappio. Hienoja tasavahvoja kamppailuja.

Huoltojoukoissa linimenttien, geelien, teippien ja jääpussien kanssa souvasin. Ei puhettakaan omista lenkeistä viikonloppuna ja silti nyt olo on kuin olisi juossut 20 km.
Omilla autoilla oltiin liikenteessä ja tuossa kuuden huitteilla kotiuduttiin.

Mukavinta kuulla loukkaantunutta huoltaessa, että niinku äiti puettas... Vastasin vaan, että tätä varten me äitit mukana ollaan.

Nyt kutsuu sauna ja sitten taidan olla kypsää tavaraa. Ei niin hurjasti vaalivalvojaiset jaksa kiinostaa.

Lenkkeilyyn tuli pitempi tauko, kun viimetorstaina hieroja möyhensi jalkani pehmoisiksi. Katsotaan miten ensviikon lenkillä irtoaa.

Mäkivetoja

2011-04-12T20:56:00.002+03:00

juoksukoulussa tänään.
Hiukan hirvitti lähteä, kun eilen (en jaksanu siitä selostella) sain kesken lenkin kummallisen polvipistoksen, sen jälkeen polvi on ollut hiukan arka ja saman jalan ukkovarvas kipeä... niinkuin olis pois paikaltaan. Ilmeisesti pohkeessa jumittaa. EN TIIÄ... ikinä ei oo polovessa ollu mittään.
No olin kuitenkin päättänyt, että lähden kokeilemaan.
Alkuverryttelyssä tuntui jomotusta koko jalassa lantiosta lähtien.
Valittavana oli 200 metriä jyrkkää nousua ja loivenpaa nousua. Minä valitsin "naisten" porukan eli loivemman nousun. Ensimmäinen nousu tuntui jäykältä ja hankalalta, mutta lämpenin sitten ja alkoi juoksukin kulkea. Maksimisyke oli jossain vedossa noussut 183 lyöntiin. Kävelimme aina mäen alas ja tasasimme hengitystä. Neljä nousua nousimme loivaa ja viimeisen viidennen nousimme jyrkemmän mäen. Siinä ei oikein sellainen rento juoksu enää onnistunut, meni väkisin pusertamiseksi. Tosi mukava porukalla juosta tällaista lenkkiä.
Ajassa 44:53,6 4.97 km, keskisyke 146, max 183
Kaipaisin kovasti jakamista ja vertailua näissä vauhdeissa ja sykkeissä,
kun oma "akilleen kantapääni" on se hittaus. Harmittaa, ettei juoksukoulusta ole löytynyt kaveria, jonka kanssa voisi vaihtaa näitä tietoja. Eikä täällä blogimaailmassakaan muut lyllertäjät tietojaan julkaise. Nuo vauhtimimmit kylläkin. Vai olisiko parempi pitää tiedot ominaan?
Toisaalta, eihän mulla niissä mitään salattavaa ole. Rehdillä pelillä mennään.

Ohjelman mukaan

2011-04-11T21:07:00.000+03:00

tänään 60 min tasavauhtista.
Eilisen pitkän lenkin jälkeen olisin kaivannut hiukan löysäilyä, mutta kai tässä pitää ohjelmaa alkaa pikkuhiljaa noudattaa, vaikken virallista tavoitetta ole vielä osannut asettaa.
Lenkki sujui ihan leppoisasti ja vauhti pysyi suhteellisen tasaisena.

Ei kai tässä kummempaa.
8.67 km ajassa 58:23,3 keskisyke 156
Huomenna juoksukoulussa mäkivetoja. Kova viikko, mutta viikonloppuna tööväillään, kun lähden Venlan kanssa kevään ensimmäiseen jalkisturnaukseen Vaasaan.

Turha koittaa

2011-04-10T13:22:00.001+03:00

laskea sykettä, ku ei onnistu, nii ei.
Ohjelmassa oli tänään 80 min pitkä lenkki.
Ajattelin, että jos hissukseen hipsuttelen Kullaan lenkin, niin saan sen 80 min menemään. Ja aikataulu piti kutinsa, mutta sykettä en saanut laskemaan hipsutteluvauhtiin sopivaksi. Tässä nyt eletään juoksun ja hiihdon vaihtokautta eli syke on taas juoksua aloitellessa korkeampi.
Pariin otteeseen jopa pysähdyin ja ja kävelin muutaman askelen, mutta kun huomasin, että syke ei laske, niin päätin olla välittämättä koko asiasta.
Tärkeämpää oli kuitenkin, että juoksu alkoi tuntua hyvältä ja helpolta... niinkuin olis juossut joskus ennenkin. Eilisen kahvailun jäljiltä selkä oli tosi jäykkä ja käsivarsia kivisti. Yllätys oli se, että kahvakuulan liikkeet lähtee niin voimakkaasti selästä ja jaloista. Vähän mietitytti kuulan paino ja ponnistukset, kun mulla sitä taipumusta on vielä niihin synnytysponnistuksiin ;D mutta vaikutti siltä, että kuulan paino on juuri sopiva ja osasin pinnistää lantiopohjanlihaksetkin oikeaan suuntaan. Venyttelin selkää ennen lenkkiä aamulla, eikä kahhvakuulailu mitenkään lenkkiä päässyt haittaamaan.

11.3 km ajassa 1:19,45 keskisyke 150 max 160
Tänään ohjelmaan kuuluu vielä puolentunnin venyttely.

Kahvakuula kokeilua

2011-04-09T21:26:00.001+03:00

Tuo kahvakuula on ollut niin monessa blogissa hehkutettuna, että piti minunkin kokeilla.

En tiedä onko meilläpäin mitään ohjausta kahvakuulailuun, mutta nauhoitin tässä jokuviikko takaperin taas kakkosen jumpan, jossa oli kahvakuulat mukana. Tänään oli sitten se päivä kun läksin kuula ostoksille.

Ilmeisesti muutkin ovat lajista innostuneet, kun Kärkkäisellä myytiin eioota ja sanottiin; että kun kuulakuorma tulee se myydään saman tien. Uuden uutukaisesta Prismasta kuitenkin kahdeksan kilon kuulan löysin ja kun sen punnersin kärryyn, niin meinasi naurattaa, että mites tämän kanssa uskallan kotona alkaa heilumaan.

Minun puntti- ja jumppasali kun on meidän olkkari.

Yllättävän hyvin sain jujusta kiinni ja kuulan heilumaan. Osa liikkeistä vaatii enemmän harjoittelua, mutta en uskaltanut alkuun tehdä kolmea varttia pidempää treeniä, kun huomenna meinasin pidentää hiukan juoksulenkkiä. Sen nyt huomasin, että vasenta kättä pitää alkaa treenata ihan tosisaan. Sen voimattomuuden huomasi selkeästi. Olen vasuri, mutta hyvin paljon molempi kätinen. Talven aikana vasen olkapää on vihoitellut hiihdosta tai neulomisesta, en tiedä, mutta nyt hartianleveydestä viis, pakko alkaa treenata yläkroppaa. Jääpä nähtäväksi mitkä on tuntemukset huomenna.

Sulais nuo lumet, että pääsisi tuohon nurmikolle heilumaan.

Jäykkis

2011-04-08T20:20:00.000+03:00

peruslenkki tänään.
Ei vielä koivet oo tottuneet tähän taivallukseen.
6,76 km ajassa 45:48 keskisyke 153
Huomenna jonkunlaista jumpaa ja venyttelyä.
Pitäisikö kokeilla sunnuntaina vähän pitempää lenkkiä... nähtäväksi jää.

Auts!

2011-04-07T21:28:00.000+03:00

Tiistain lenkin keskittyminen jalkoihin ja niiden napakkaan nakkeluun sai hartiani täysin tukkoon.
Keskiviikkona päässä humisi ja olo oli hankala, vaikka kuinka yritin rentoutua piikkimatolla, ei auttanut.
Illan lihaskuntojumppa kuitenkin taisi saada paikat vertymään. Tosin pakaraliikkeet olivat niin armottomia, että tänään sitten pakaraparkani soivat kireyttä. Jokapäivä joku paikka jumissa tai maitohapoilla.
Tänään päätin juoksennella hiukan rennommin, miettimättä joka askeleella lantiota tai jalkoja. Ja uskallan jopa väittää, että asento oli kohtalainen, tai ei tuntunut mahdottomalta.
Jokohan tuota arvaisi kurkistella mitä siellä ohjelmassa tälläkohtaa lukee. Olen tässä ensin ajatellut hiukan totuttaa jalkojani tähän lajiin.
Tänään suhteellisen rennosti 8,5 km ajassa 1:01,45 keskisyke154
Kiva juoksennella kun tiet alkavat olla sulana ja juoksun jälkeen kylpyyn rentoutumaan. Mukavata!

Juttelin

2011-04-05T21:12:00.000+03:00

tänään tutun liikunta-alan ammattilaisen kanssa juoksuasennostani ja kyselin vinkkejä miten voisin harjotellessa löytää lantion kohotuksen. Oikeastaan sain samoja harjoitteita kuin juoksukoulussakin; jalan kuopaisun harjoittelua, päkiä juoksua ja päkiä hyppelyä. Mutta lenkeillä vain pätkiä päkiöillä, koska pohkeet saan tukkoon muutenkin.
Ilokseni hän kuitenkin sanoi, että vanha koira ei herkästi opi uusia temppuja ;) eli kun oon jo nelisenvuotta näin juoksennellut, ei aivan heti uusi asento löydy ja saan kuulemma nauttia juoksemisesta, vaikkei oikea asento aukenekkaan. Juokseminen olisi varmasti vaivattomampaa jos osaisi juosta, mutta näillä resursseilla mennään.
Sunnuntaina tein voimajumpan ja venyttelyn.
Tänään oli juoksun vuoro. Yksi harjoitteista oli muuten napakka jalan potku taaksepäin, johon lenkin ajan yritin keskittyä. Vasta lopuksi alkoi asento väsyä.
6,36 km ajassa 41:39.1 keskisyke 161

Yllättäen

2011-04-02T20:26:00.000+03:00

hiihtokelit tyssäsivät kuin seinään.
Keskiviikkona olin hierojalla ja päätin tälläkertaa olla kuuliaisempi, kuin viimeksi, nimittäin sain hauiksen jumitukset aika nopeasti takaisin. Näin ollen hieronnasta ei edellisellä kerralla ollut juurikaan hyötyä, kun läksin jo seuraavana päivänä ladulle.
Perjantaina suunnittelin juoksulenkkiä, mutta jäi suunnitelmaksi.
Tänään sitten läksin sohjon sekaan kokeilemaan tavalliset lenkkarit jalassa. Paikkapaikoin oli liukasta ja olisi pitänyt olla nastat. Pohkeet jumitti heti, eli sama juttu kuin aiemmin; kun yritän saada lantion ylös, niin pohkeet menee aivan tukkoon... Nyt olisi hyvät neuvot tarpeen.
Kovasti oon myös miettinyt juoksuohjelmaa ja maratoniakin, jos lähtisi tavoittelemaan viittä tuntia: ensin vain pitäisi oppia juoksemaan :(

5 km ajassa 40:49,5 keskisyke 148

Se on siinä

2011-03-29T19:09:00.000+03:00

siis se 1000 kilometriä!
Nyt tuntuu mukavalta.
Eilen Venla todettiin Oulussa täysin terveeksi, eikä liikuntarajoitteita asetettu.
Tyttö pakkasi aamulla sukset ja sanoi, että "koulussa on tänään hiihtoa, äiti, saanko lainaa sykemittaria?"
Oli kuulemma ollut liikkamaikan toiveena. Eli minä hiihtelin tänään ilman sykemittaria. Ja parhaillaan tuo tyttö onneton touhuaa itseään kiekkoreeneihin ja äitiä vähän hirvittää, mutta ei auta.

Hiihtely sujui tänään aikalailla nautiskellen auringonpaisteesta. Pikkuisen meinaa uusi mono hangata vasemman nilkan nuppiluuta. Enoni meinasikin, että vanhan monot tuntuvat vielä kauan mukavammilta.
Joella oli palijon lunta ja vettä. Aikovatkin alkaa sahaamaan jäitä kohtapuolin, joten viimeisiä jokihiihtelyitä tässä hiihdellään tälletalvelle. Aion kyllä vielä hiihtämistä jatkaa, kun lumihangessa juoksentelu ei vielä sytytä.
Aikomus oli aloittaa juokseminen tällä viikolla, ehkä jonkun lenkin käynkin, katsotaan. Pikkuhiljaa olisi tarkoitus totuttaa jalat juoksuun.
Joko tämä ekstriimin taru on tässä vai keksittekö mulle uusia tavoitteita?

Huoli päälimmäisenä

2011-03-27T15:55:00.001+03:00

mielessä tänään ladulla. Tyttö on tulossa kotiin, mutta jatkotutkimuksiin joudutaan ja hyvä niin.

Uusien suksien luisto tuntuu pelaavan, mutta jalat on kuin vankilassa uusissa monoissa... vanhoissa monoissa ei ollut tuollaisia kaltereita, jotka meinaavat ahdistaa. Jotenkin tuntuu myös, etten saa potkuun voimaa ja hiihto on turkasen hidasta tössyttelyä.
Ei edes oikein osaa iloita lähestyvästä tonnistakaan.
20 km ajassa 1:45,30 keskisyke133 max 154
Ajassa ja sykkeessä näkyy parit puhelut joita tuli lenkin aikana. Venlan juttua pohdiskeltiin.
Jospa se tästä taas iloksi muuttuu.

Suksitallin vaihto

2011-03-26T17:52:00.002+02:00

ei ollut tärkeyslistalla ykkösenä, mutta kun monon osto oli, tiesin että suksien ostokin voi tulla ajankohtaiseksi. Kun Haapaveden Kesport ilmoitteli loppuunmyynnistä, suuntasimme aamusella mono- ostoksille. No palasimme molemmat Jarkko ja minä tyytyväisinä uudet monot kainalossa ja mun kainalosta löytyi sitten nämä fischerit suksinakin. Luistelusukseni ovat olleet hiukan löysät ja kauppiaan taikasana oli että löysät sukset kyllä nitisevät ja natisevat... eipä muuta tarvinnut. Olen mielestäni tarpeeksi saanut kilometrejä vanhoilla plakkariin? Enkö olekkin!
Jarkko sai uusiin suksiin hyvät pohjat ja luisto oli loistava, mutta, mutta monot tuntuivat ihan kaamean jäykiltä ja tönköiltä. Alkumatka meni ihan hyvää vauhtia, mutta viidentoista jälkeen alkoi nilkat jotenkin väsyä. Totutella pitää vielä. Ei pysty ainakaan huomenna sitä nelikymppistä kokonaan vetämään.
20 km ajassa 1:38,53 keskisyke 147, max 159
Nyt täällä kiekkoperheessä sitten eletään kauhufiiliksissä, kun Venla soitti juuri Kuusamon tk:sta. On tömähtänyt pelissä selkä edellä laitaan. Ihan hirviää oottaa ja toivoa puhelinsoittoa, että röntgenkuvissa kaikki ois kunnossa.
No nyt se soitto tuli, tyttö on päälisin puolin kunnossa. Rintaranka on taittunut aika kovasti, mutta liikkuminen sujuu. Nyt itkettää...

Kovanpäivän ilta

2011-03-25T20:22:00.001+02:00

rentoutuen piiitkästä aikaa siellä nevalla.
Toisaalta on ollut hyvä jumppaviikko, kun olkapää ei oikein innostunut pitemmästä lenkistä. Ja kelit ovat olleet kaikkea maan ja taivaan välillä, mutta ei ollenkaan hiihtokelejä. Kummallista kevättä, ei tunnu tulevat sellaisia lentokelejä ollenkaan. Vuodet eivät ole veljeksiä... ja huomaan kyllä, että näin keväällä tulee ronkelimmaksi noiden kelien suhteen.
Jaa, miksi kova päivä; kollegani kanssa olemme pystyttäneet näyttelyä Tillarigalleriaan. Koulukkaiden valitut kuvistyöt lehemäteemalla, joista juttua Posliinikukassa ensi viikolla. Nii, että kipi-kipi näyttelyyn tutustumaan ensiviikolla!
Eilinen punttijumppa kiristeli rintalihaksissa, kun läksin nihkiälle ladulle. Pakkasta seitsämän astetta ja hiihdellessä kirrasi kymmeneen. Sukset narisi ja nirisi, suoriuduin 20 km ähräyksestä ajassa 1:44,49 keskisyke149, max163. Nyt tuntuu niin hyvältä!

Maratonmatka suksilla

2011-03-20T17:58:00.001+02:00

Tänään siis toteutin haaveen, jota olen elätellyt parin talven ajan. Eli kotoa Rimpinevalle ja perälenkki kaksi kertaa. Matkaa ei tule kuin 11 km enemmän kolmeenkymppiin, mutta pitempi hiihtolenkki kuitennii = 41km.
Kyllä helpompi on 41 km hiihdellä, kuin juosta.
Lähdin hissukseen matkaan ajatuksena se, että jos luisto on hyvä kierrän nevan kaksi kertaa. Evääksi litra hunaja-sitruuna urheilujuomaa ja varalta muutama hedelmäsokerinpala.
Pakkasta oli yhden aikaan vielä varmaan kolme astetta ja keli metsässä pakkasnihkeä, mutta aukeilla auringonpaistekohdissa keli oli ihan luistava, eikä tuullut nimeksikään. Ajattelin, että jos en nyt saa pitkää lenkkiä aikaiseksi niin oon vellihousu ;)
25 km jälkeen otin pari hedelmäsokeria ja riittivät evääksi ihan hyvin. Tosin paluumatkalla Vinnurva - Pyssymäki kun on n. 3 km loivaa nousua, niin siinä meinasi vähän muori ryytyä. Käsissä tuntui ja varsinkin olkapää yritti vihoitella. Siitä varmaan aika kova keskisykekin: 158, max 176 aikaa meni 3:25,22 aika kauan. Jos syyksi laittaisin eilisen kovan jumpan joka hapotti pakarat aika jäykäksi.
Iloinen ja tyytyväinen kuitenkin, etten ookkaan ihan vellihousu!
Ja tonnikin alkaa alla jo ihan kulman takana.

Hieronta

2011-03-18T18:49:00.001+02:00

oli eilen hiihtelyn kannalta huonoon ajankohtaan, kun olis ollunna niin makoinen keli.
Mutta olkapää tai vasen hauis oli kyllä jo aika tukossa, joten hyvä saada sitä hiukan irtoamaan.
Tänään käpäisin sitten Vinnurvassa; oli niin nihkiää ja tahkiaa, tuulista ja roskaista, olkapäätäkin juili hieronnan jäljiltä.
Alkoi jo tuntua josko siirtyisi juoksuhommiin.
Tämä minusta näissä vuodenaikojen vaihteluissa on niin mukavaista, että kun alkaa yks laji pänniä voi siirtyä toiseen. Noo ei mua hiihto vielä pänni, mutta joskus ainainen tuuli ja nihkeys meinaa potuttaa.
Vuosi sitten pääsin kotoa Rimpinevan lenkkiä kiertään viisi kertaa, nyt olen samassa vauhdissa- uskon vielä ainakin yhden kolmekymppisen pääseväni ennenkuin kelit loppuvat joella.
Jarkko paukutteli tonnin täyteen tänään Pyssymäessä ja nyt voi kuulemma alkaa nauttia hiihdosta.
Minä vielä jatkan kilometrien keräämistä tuskasesti: 20 km 1:33,12 keskisykkeellä 140 max 170 (oho! varmaan nihkeitä nousuja)

Ihan mahtava

2011-03-16T17:34:00.000+02:00

hiihtokeli tänään.
Eilisen nitkutuksen jälkeen sain suksen pohjiin kelille paremmat voitelut ja tänään luisti hiukan mukavammin.
Tosin kolmenkympin lenkillä kerkiää olla monensortin luistoja; metsässä nihkiää pakkaslunta, nevalla tuulentuomaa tuiskulunta ja osittain auringon pehmentämää luntakin.
Komiasta auringonpaisteesta ja luistosta innostuneena yritin hiihdellä vähän reippaampaa tahtia.
30 km ajassa 2:22,01 keskisyke 155 max 169 ja meinasi loppua paukut takaisin tullessa täysin.
Vuosi sitten aikaennätys tällälenkillä oli jotain 2:11 pintaan, liukkaampaa keliä tarvitsisi, että saisi itsestään vauhtia irti.
Vauhdin irtoamisesta tuli mieleen, että juoksukoulustakin tuli postia; pitäisi ilmoittaa mille matkalle tähtään.
Voe hitsin pimpulat, no siihen tuhanteen tässä nyt tähdätään... En oo vielä kerinny vääntäytyä juoksuasentoon ollenkaan. Mille matkalle??? No puolikkaita nyt tulee varmasti juostua. Jarkko aikoo juosta Helsingissä maratonin. Aionko minä? Ku ois joku joka vähän potkis persuksiin...

Ajatuksena

2011-03-15T21:15:00.000+02:00

oli hiihdellä tänään 30km... mutta, mutta latu oli ajettu vain Pyssymäkeen.
Ja törmäsin siellä ajamatonta latua tuppuroidessa melkoiseen määrään kiukkuisia hiihtäjiä.
Kirkas auringonpaiste oli houkutellut väkeä kuntoilemaan.
Kunto olisi loppunut kesken jos olisin lähtenyt nevalle eli hiihtelin 20 km, niistä 8 km umpihankihiihtoa ja se kyllä vei voimia.
Lenkistä tuli hidastempoinen ja matkaan nähden pitkäkestoinen.
20 km ajassa 1;42,15 keskisyke 147 max 167.
Huomenna yritän paremmalla onnella uudelleen.