Työhommat ja talkkarihommat ovat kuitenkin vetäneet hermoja tiukalle ja tietenkin se sitten vaikuttaa muuhunkin rentouteen: lopputuloksena niuhotusta ja hartiajumitusta.
Eilen illalla sain kuitenkin itsestäni kolmenkympin lenkuran irti. Jotenkin huomasin siinä pyöräillessä, että pyöritystekniikkani alkaa parantua. Koko kesän olen tiedostanut, että vasen polveni tekee pienen ylimääräisen harituslenkuran ja sitä olen yrittänyt korjata hiukan huonolla menestyksellä. Nyt tiedostin, että kun puristan reisiä voimakkaammin tankoa vasten, saan paremman pyöritysvoiman polkimiin. Ymmärtääköhän lie kukaan. Kuitenkin itse totesin, että ei ole 2300 km turhaa pyöräilyä, jos tässä alkaa oivaltaa tekniikkaakin pikkuhilijaa.
Tänään töistä tullessa ilma tuoksui niin pyöräilylle, että pakko oli lähtiä Autiorannalle asti kruisailemaan. Tosiaan kehitystä on tapahtunut: 47,7 km ajassa 1,45, keskivauhti peräti 27 km/h! JEES! Olin kovasti iloinen, paljon vaikuttaa sekin, ettei puukko viillä takamuksessa. Enkähän yksin olis tähän aikaan pystynyt, hyvä oli Jarkon beesissä vintata.
Nyt on alkanut mietityttää tulisko ajettua treinerillä rospuuttokelien alkaessa? Vieraat viikonloppuna ihmettelivät olohuoneemme sisustusta, kun ei ole edes pöytää... pöytä vaan hankaloittaa olohuoneen muuttumista jumppasaliksi... voi herranjestas, miltäs sitten näyttää kun tähän sisustukseen sijoitetaan treineri? :O
Ei vienyt mualima vielä meiltä Heidiä ;)
Lihasmassa ei ymmärtääkseni riittänyt vielä jatkoon, mutta sitäpä kerkiää tulla,
kun maltilla töitä paiskoo. Bodyharrastajia lie ärsyttänyt nämä mun "olet kaunis"-tsemppaukset, kun kuulemma kauneudella ei näissä kisoissa ole mitään osaa. Tiedän kyllä miten hirvittävää rääkkiä tämä laji on, lihasmassan tuottaminen ei ole helppoa. Silti halusin tsempata ja nostaa kisaajan itsetuntoa, koska kyllähän tämä nuorinainen on ilo silmälle!
