keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Kankia

oli muori tänään, eilisen lenkkeilyn jäljiltä. Kyllä reisissä lajinvaihto tuntui, ui-jui!

Ajattelin sitten,että vesijuoksu olisi hyvää verryttelyä kipeytyneille koivilleni. Ja sitä se kyllä olikin. Tunteroisen verran sitkuttelin menemään. Harmitti oikein, kun mukava vesijuoksukamu tuli hallin ovella vastaan. Vesijuoksu on minusta kamalan tylsää yksin. Kaverin kanssa saa sentään leuatkin liikkeelle ja ajan mukavammin kulumaan. Voi olla kuitenkin, että yksin saa tehoja enemmän irti, mutta ei kai niillä tehoilla aina niin merkitystä.
Näyttävät lupaavan oikein mukavaisia pääsiäiskelejä , alkavat lenkkipolut sulaa kunnolla.
Mietin, että onkohan tämä tekstini tylsää ja yksipuolista; pitäisikö esitellä sykemittarit ja Asicsen gel kajanot? Jos herää kysymyksiä, niitä toki saa esittää. Eikai tässä voi oikeen kummallisia kehittää, lähinnä lenkkifiiliksiä. Kun nythän se sitten alkaa, juosta läpyttäminen.

tiistai 30. maaliskuuta 2010

Juoksuaika

on alkanut ;D
Eilen urheilin pöösönal treinerin kanssa, mikä tarkoittaa, että joogasin Wiillä ja ohessa hiukan aerobiccasin ja tein lihaskuntoliikkeitä. Wii on mielestäni hyvä juuri noiden lantiopohjan lihasten huoltoon.
Juoksun aloittaminen hiukan jännitti ja hirvittikin: kestääkö kunto ja paikat yleensä. Ensimmäinen kilometri hiukan hengästytti, mutta sen jälkeen hengitys tasaantui, lihaksisto lämpeni ja juoksu alkoi rullata vanhaan malliin. MUKAVATA!
Kuuden ja puolen kilsan lenkin hipsuttelin hiukkasen jäisillä ja sohjoisilla pyöräteillä. Nyt tietenkin toivon, että se lämpöaalto sulattaa kiekon tien, päästäkseni sinne näkemään lintusia. Uskoisin, että töyhtöhyypät tulevat lämpöasteiden saattelemina.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Valittavana

oli tänään sohjossa juoksua tai sohjossa hiihtoa. Päädyin vielä hiihtoon. Golf-kentän laitamille on tehty n. seitsemän kilometrin latu, jonka kävin rämpimässä parin kiekan verran. Muuten sujui, mutta sauvat humpsahtelivat ärsyttävästi. Yöpakkasia kiitos!!! Kilometrit tällä hetkellä 769 ja tekisi mieleni uhitella, että kyllä minä sen kahdeksansataa saan rikki.
Ens viikoksi lupasivat kyllä jo aika lämmintä. Nyt täytyy alkaa etsiskelemään maratonreeniohjelmaa. Mieheni tuntui jo päättäneen, että se on Sepon viiden tunnin ohjelma, joka on itseasiassa neljän ja puolen tunnin ohjelma; näyttää aika kovalta... kääk... jos löytyisi siis viidentunnin ohjelma. Löytyy kai niitä monenlaisia, kun vain löytyisi sellainen mielekäs. Kuka auttaa!  Nyt tarvitsisin mielipiteitä!

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Maltoin

eilen mieleni, enkä lähtenyt hiihtolenkille, vaikka keli olisi mukavalta näyttänytkin. Elimistö vaatii välillä lepoa, muuten kunto ei pääse kehittymään.
Nyt kun on kevyempi olo, suunnittelin aloittavani vatsalihastreenin. Illalla kokeilumielessä tein viiskymmentä vatsalihasta ja ne menivät kyllä helposti, mutta enempi pitäisi pystyä tekemään, jos mielii aloittaa tällä harjoitusohjelmalla. Yli nelikymppiset jaotellaan omaan sarjaansa :(
 Aina välillä pyrin myös verestämään punnerrus treeniä, jota tein syksyllä... Sataan punnerrukseen en päässyt, eikä se ollut tavoitteenikaan. Mutta muistaakseni yli neljänkymmenen, mikä minulle on kyllä jo saavutus sinänsä. Tänään on bailausilta ja lauantai vielä otetaan rennosti. Sitten sunnuntaille toivotaankin hyviä hiihtokelejä. Hauskaa viikonloppua!

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Paukut vähissä

tänään kun läksin hiihtelemään. Piimän ja ompun voimalla
lähdin ja ihmettelin sellaista tahmeutta lihaksissani. Kakskymppisen kuitenkin kävin taivaltamassa. Kotona sitten kun merkkasin lenkkiä harjoituspäiväkirjaan, laskeskelin, että olen hiihtänyt neljässä päivässä yli sata kilometriä näillä mehueväillä. HUPS! Olis ilmiselvästi lepopäivän paikka, mutta voi kehvatsu: huomiseksi vielä lupasivat hiihto ilimaa ja jatkossa sitten vesisateita. Pitäiskös heittää aamusta vähän proteiineja naamariin... No se siitä järkevästä paaston lopetuksesta. Olen kyllä vielä malttanut olla järkevä ja syönyt salaattia, hiukan maistelin kanakeiton lientä hiihtolenkin jälkeen ja pieni tilkka kaffia piti hörpätä jälkkäriksi. Yritän olla järkevä vielä huomennakin. Yritän kovasti!

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Tuuli

meinasi saada minusta erävoiton tänään Rimpinevalla. Olen niin kevyt tällähetkellä, aivan tyttöiän painossa. Ennen lenkkiä päätin hiukan maistella omenaa, jota oli kyllä ihanaa rouskuttaa. Sitä kyllä paastossa kaipaa, pureskelua!
Mutta positiivista on,että tuntee itsensä läpikotaisin tyhjennetyksi ja puhdistetuksi. Olo on aika duracell (heräsin myös tänä aamuna viideltä) Tuolla kolmellakympillä vain meinasi paukut loppua siihen vastatuulessa puskemiseen. Aikaa menikin tänään 2 tuntia ja 20 minuuttia, mutta  piti pitää järki päässä, kun energiavarastot olivat sen omenan, mehujen ja oman ravintorasvan varassa... vaikka taitaisi noissa omissa olla vielä kulutusvaraa. Miksi ihmessä se tuntuukin että tuo maha roikkuu aina vaan? Lenkin jälkeen olen ottanut piimätömpsyt ja pikkuhiljaa huomenissa totuttelen syömistä taas. Nyt jää nähtäväksi onnistunko paaston lopetuksessa viisaasti.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Ei uutta

taivasalla. Paasto jatkuu viidettä päivää, huomenna on viimeinen paasto päivä. Olo on suhteellisen tehokas. Kävin tänään 20 km hiihtolenkin ja tuntemukset paastolenkkeilystä jäi hyväksi; ei onkelmia sen suhteen.
Hassuinta on herätä aamulla viideltä aivan pirteänä, varsinkin kun olen normaalisti aika aamu-uninen.
Moni kommentoi  ja ihmettelee pitkiä hiihtolenkkejäni; peruskuntoa olen tässä nyt reilun kolme vuotta yrittänyt kohottaa... Neljänkympin kriisistä se alkoi, jotain positiivista siinä kriisissä. Pitkät rentovauhtiset hiihtolenkit saavat näköjään parhaiten kunnon kohoamaan leposykkeen perusteella. Ja tavoitteena tietenkin se tonni , vaikken sitä tälle talvelle usko saavuttavani (reilu 700km plakkarissa).  Mutta kun on tavoitteita, liikkumisesta tulee päämäärätietoisempaa. Jos tavoitteeksi asetetaan maraton elokuussa, niin vappuna pitäisi pystyä Pidisjärvi piikille (puolimaraton matka).

Ja oikeastaan on mukava olla melko hyvässä kunnossa ;D

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Kauhistelkaa nyt

vaikka... Eilinen paastopäivä oli oikein loistava. Kärkkäisen sikapäivillä karkkihyllyjen välissä ei suklaahimo iskenyt ja miehenikin ilokseni päätti olla solidaarinen ja syödä lauantaikarkkinsa salaa, eikä illalla rimakauhua ja rakkautta-sarjaa katsoessa. Aikaisempina paastopäivinä olen vain reippaillut kävellen, mutta tämän aamun pikkupakkanen ja auringonpaiste pistivät miettimään; paasto vai aurinkolatu. Puuropöydässä arvoin, että pistelenkö yhden kanamunan poskeeni jaksaaseni kolmekympin hiihtolenkin. Pitkän pohtimisen jälkeen päätin lähteä hiihtämään paastovoinnin mukaan ja ottaa reilusti paastomehua evääksi. Ja periaatteessahan elimistön pitäisi pystyä polttamaan rasvaa, kun muuta energiaa ei ole saatavilla!
Keli oli todentotta magee! Täytyihä minun se kolmikymppinen kiertää. Aikaa reittiin meni 2.15. Olin vauhdin kanssa vähän varovainen, ettei yht´äkkiä iske jokin energiavaje... hiihto sujui loistavasti. Ja olo on mitä parhain, enkä usko että se oleellisesti muuttuu tässä illan päälle. Huomaan olevani ihan kova jätkä!

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Vaikka

toisesta paastopäivästä aina varoitellaan; päänsäryistä ym. hankaluuksista. Minulla ei sellaista toisen päivän hankaluutta ole ilmennyt. Aika on vain kulunut hirvittävän hitaasti, vaikka tekemistä on ollut riittämiin. Hiukan viluttaa ja olenkin istunut ja "meditoinut" tuossa takkatulen lämmössä. Mukavaa vain tuijottaa tulta ilman ajatuksia.
Kieli on ollut inhottavan karhea,  paksun tuntoinen ja oudon värinenkin; ilmeisesti kuona-aineet poistuvat sitäkin kautta. Mieheni houkutteli hiihtämään, mutta päätin malttaa mieleni vielä tänään. Käyn pikkuisen kävelylenkin ja huomenna sitten taas hiihdellään voimien mukaan.
Kaikenkaikkiaan mainio olotila. Nuo naparasvatkin näyttävät nyt niin olemattomilta... vaikka takaisinhan ne palaavat heti paaston jälkeen.
Leposykkeen perusteella kuntokin on pikkuhiljaa nousemassa, joten nyt on syytä iloita onnistumisista!

torstai 18. maaliskuuta 2010

Näillä nyt mennään

Olkoon nyt vaikka mainosta, mutta minusta on tärkeää, että puhdistautumiseen käytetään oikealla tavalla valmistettuja  mehuja. En osta paasto pakettia, koska peräruiskeet ja teet ym. ovat valmiina kaapissa.
Uusi maku oli tänään mustaseljanmarjamehu ja se oli maukasta. Kun mehuissa ei saisi olla sokeria, niin tuossa seljanmarjamehussa oli  vähän sokeria ja mukava sellainen mustikkainen maku. Maistelimme sitä hieronnan jälkeen Kirsin kanssa, joka myös on aloittelemassa paastoamista. Kirsi jynssäsi minusta kuona-aineet liikkeelle ja olo on ollut mukavainen, nälkää en ole tuntenut, mutta kaupassa oli tylsä käydä, kun piti miettiä mitä ruokaa sitä laittaisi. Perheen ei kuitenkaan tarvitse elää ravinnotta, leipasin iltapäivästä puolukkapiirakan  ja ette usko miten ihanalta se tuoksui!
Aina välillä meinaa tulla ajatuksiin, että onko tämä nyt ihan järkevää, mutta itsekuria on hämmästyttävästi löytynyt... jokin mukava palkkio pitäisi miettiä... No toivottavasti paras palkkio tästä on terveempi iho. 

Huomenna tieten odotettavissa hankalampi päivä, sepä jää nähtäväksi. 

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Poijjaat

naureskelivat mulle tänään, kun windows seiskaa opeteltiin asentamaan, että lopeta se hiihtovouhotus ja kutominen ja alat istua tietokoneella illat... noin niinkuin oppiakseni tämän tietsikan saloja. Hyviä tyyppejä nuo luokkakaverit kyllä, mutta hiihtämään mennään nyt kun vielä pääsee.
Tänään oli vuorossa 20km:n lenkki. Mietin, että mitenkä riittää paukkuja, kun olen jo ollut hiukan vähemmällä ravinnolla tämän päivän. Mutta nou problem! Lenkki meni normaaliin tahtiin; keli oli pikkusen liukkaampi kuin eilen ja sykkeetkin pysyivät sopivina.
Salaatti päivällinen odotti kotona ja se riitti aivan mainiosti, ei ole nälän tunnetta.
Huomis aamuksi pöydälle on varattu glaubersuolaa Yöök! Mutta tyhjennys on kaiken aa ja oo. Sitten se alkaa, nesteravinnolla eläminen 5-7 päivää, katsotaan miten alkaa sujua.
Aamulla menen tyhjennyksen jälkeen Kirsin rusikoitavaksi ja sen homman jälkeen yleensä tulee pari päivää vouhotus kieltoa.  Ajattelin kuitenkin päivittää teille paastofiiliksiä jos kiinnostaa?

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Myönnettäköön

nyt, että ehkä tämä hiihtely vähän hulluuden puolelle menee... mutta menköön. Sitä vain tuntee itsensä vähän niinkuin Ulvovaksi Mylläriksi, kun aurinko paistaa ja rimpineva alkaa kutsua.
Eilen pidin ihan totaalisen lepopäivän, mutta tänään jo suo kutsui. Tietokonetekniikan tentin jälkeen mikä parempaa, kun aivot narikkaan ja hiihtämään. Sama 31km lenkki  ja oli pakkasta ja nihkiää ja syke korkialla ja paukut meinas loppua, mutta ei haittaa. Olo on taivaallinen ( vielä kun olis kehdannut ulvoa siellä suolla )
Aikaa meni tieten 2.18 eli nihkeys näkyy siinä ja keskisykkeessä.
Olen muuten viimeviikosta lähtien ollut juomatta kahvia, vähän sitä silmälläpitäen, että torstai-aamusta "kumarretaan mekkaan" eli tehdään peräruiskeet ja alkaa paasto. Atoopikkona olen aika ajoin vähähiilihydraattinen, mutta nyt kädet ovat niin kurjan näköiset, että paasto tekisi terää. Ja tähän hommaan tarvitsen nyt sitten taustatukea! Viime paastosta on tosi tosi monta vuotta. Viikonlopusta olen jo muutenkin jättänyt vehnää ja sokeria pois ruokavaliosta, joten laskeutuminen on alkanut.
Mites kaverit innostaako? Nythän olis paaston aika!

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Ounastelinkin


eilettäin, ettei paukut riitä kolmekympin lenkille tänään. Niinpä oli tyytyminen kahteenkymmeneen kilometriin, mutta hyvällä mielellä täällä ollaan: tuuli oli taas eilistä kylmempi, joten Pidisjärvi ja Vinnurvajärvi olivat niitä tuiskussa taistelemis paikkoja. Rimpinevalla olisi ollut kylymää kyytiä , joten suosiolla jätin väliin.Kuitenkin kuusisataa kilometriä on tullut taivallettua hiihtokilometrejä, vain muutama hullu viikko yli sadan kilometrin. Noh, niinhän sitä sanotaan, että vuodet eivät ole veljeksiä.
Lissu tuolla edellisessä kommentissa meinasi, että fanaattista tämä mun hiihtäminen; sitä se on ja intohimoista. Nautin täysin siemauksin: On niin ihanaa, että suomessa on talvi ja kesä. Kun syksyllä on lopen väsynyt juosta lekuttamaan, voi alkaa odottaa hiihtämistä. Sitten keväällä kun tuntee Rimpinevan lenkistä joka sammaltöytäreenkin ja asfaltti alkaa sulaa, niin on ihana pistää lenkkarit jalkaan ja lähteä taas kiekolle juoksentelemaan.
Viimesyksyn kirurgisen operaation jälkeen päätin aloittaa juoksun vasta hiihtokauden jäkeen ja päätös on pitänyt. Nyt pitää saada hiihtämällä kunto nousuun, että jaksaa aloittaa juoksun. Kyllä se tästä!

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Aurinkoladulla

riitti aurinkoa tällekkin päivälle. Tänään keli oli vain hiukan kylmempi, noh muutaman asteen verran, mutta luistossa tuntui. Jaa... aikaa meni samaan lenkkiin 2.16, joten ei hirmuisen paljon hitaampaa. Tuuli oli tänään voimakkaampi, Vinnurvajärvellä sai palatessa puskea oikein tosissaan. Räknäsin tuossa lenkin lopuksi kilometrit ja jos huomenna viitsii/jaksaa parikyppiä hiihdellä, niin kuus`sataa ois plakkarissa. Onhan se vähän tähän aikaan keväästä, mutta jospa tässä vielä jonku satasen kerkiää saada kasaan.
Ihan selvästi painoi eilinen kolmikymppinen jaloissa. Katsotaan joko huomenna on totuttu. Selkä tuntuu jäykältä, pitäisi venytellä. Aamuista aurinkotervehdystä olen aika tunnollisesti tehnytkin, se mukavasti käynnistää elimistön. Nyt siis venyttelemään saunan pehmentämiä lihaksia.

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Pyssymäessä

ähräsin eilen mäkiä ylös ja mäkiä alas.
Ja minua tympäsi: Jäätyneen lumen päälle oli satanut 1,5 senttiä uutta lunta, se luiskahteli suksen alta, mutta sai laskuissa kuitenkin suksen tökkimään. Mietin ährätessäni, että tästä pitäisi nauttia. GRRR! Vaikka talvi on ollut pitkästä aikaa oikea talvi, niin minun hiihtämistäni ei ole suosittu. Milloin on ollut liikaa pakkasta, milloin lumipyryä ja ladut tukossa. Eihän tämän näin pitänyt mennä... Olen nimittäin ajatellut, että pitäisi saada 1000 hiihtokilometriä sen maratoonin alle, noin niinkuin pohjakunnoksi, jotta juoksu tuntuisi keväällä kepeältä aloittaa.

Tänään sitten aurinko nauroi minulle jo aamulla: hiihtopäivä, se houkutteli. Oikeastaan siivouskin sujui aika rivakasti, kun tiedossa oli hieno laturetki Rimpinevalle. Kahden aikaan iltapäivällä olin valmis keräämään lisää pisamia naamaani.
Jännitti vähän; kotoa lenkkiä tulee reilu 30 kilometriä. Jos hiihtäjällä on huono päivä, jalat on soosia ennen loppulaskua pyssymäestä kotiin. Tänään kuitenkin kaikki olosuhteet osuivat kohdalleen; sää oli loistava, suksien luisto vertaansa vailla ja hiihtäjän kunto kesti koko kierroksen. 2 tuntia ja14 minuuttia, kohtuu ajassa. Näin se menee, yhtenä päivänä sapettaa, toisena loisto fiilis... Huomenna taas uudestaan!