Upiat ulkoiluilmat

ovat pistäneet vipinää reissunaisen rutiineihin, niin että on saanut viikkotunnit säilymään vielä entisellään. Tämän viikon tunnit näyttäisi 9 tuntia 57 min.
Maanantaina pidin täyslepopäivän pitkän lenkin palautumiseen.
Tiistaina sitten juoksin Pirttirannanlenkin vajaa 7 km, jonka jälkeen lihaskuntoa eli kyykkyjä sillä 8 kg:n tangolla 30x30x30, nostoja hiukan vähemmän, lankkua 2x2 min ja punnerruksia. Tämän rypistyksen jälkeen saattoi hyvillä mielin istahtaa junaan viideksi tunniksi. Olipa se muuten taas ankaraa kököttämistä tuo junassa junnaaminen, huh-huijaa!
Keskiviikkona sainkin jo huijattua osan opiskelijakamuista lenkkeileen. Juostiin (ja osittain käveltiin) kuutisen kilsaa Vanajaveen ympäri. Minä jatkoin sitten vielä hiukkasen juoksentelua, joten matkaa tuli lopulta yhteensä vähän yli 12 kilsaa.
Torstainakin sain kavereista lenkkiseuraa ja käpäistiin 9 km juoksentelemassa. Tämän lenkin jälkeen sykemittari meinasi, että pitäisi palautua välillä, joten perjantaina kotiin saavuttuani käväisin vain tunteroisen kävelyllä.
Lauantaina oli monta rautaa tulessa: Omppuja soseeksi päivällä ja iltapäivällä saalistamaan sieniä.
Metsässä olin tulla ihan höperöksi, tatteja, rouskuja ja kehnäsieniä ihan mielettömät määrät, myös mustikoita ja puolukoita. Kivilammen laavulle suunnattiin retkieväitten kanssa ja samalla otettiin talteen metsän antimia.

Kivilammen laavun tunnelmaa Jarkon kuvaamana

Tänä aamuna päästiin vielä pyöräilemään, joten viikonvaihde oli aika täydellinen. Käytiin Autiorannan lenkki hyristelemässä (47 km) loistokelissä aikaan 1.49. sellaista mukavan reipasta 26 km:n keskivauhtia.

Näin siis alkoi opiskelut reippaissa merkeissä...
Ensviikolle samat tavoitteet ja mietintään saadaanko alastonmalliksi seuraavalla kertaa nainen vai mies ;)

Mahdottoman mukava

metsälenkki takana.
Olen liikkunut viimeaikoina paljon Pyssymäessä sienessä ja mustikassa yksin, kun sinne on niin helppo pyrähtää tästä kotoa vaikka pyörällä. Eränkävijöiden majalta lähtee hirvenhiihtolatu ja sitä on ollut mukava kulkea. Tänään otin Jarkon mörön syötiksi, että uskaltaisin vähän poiketa polulta. Yhdessä sitten tuumittiin, että tänne tullaan lenkkeilemään.

Latupohjat ovat ihan loistavia lenkkipolkuja.
Vajaa seitsämän kilsaa juostiin: lähdettiin ensin hirvenhiihtolatua pitkin Vinnurvantielle ja sieltä Lehmilammen laavulle. Laavulta eteenpäin juoksu oli haastavampaa kivikkoisella ja mutkaisella patikkapolulla. Piti mun vähän tutustua turpeeseenkin, kun jalka ei enää yhden pienen juurakon yli noussutkaan. Kehveli ;)

Loppulenkistä vaan yhteen ääneen pohdiskeltiin, että eipä oo hoksattu aiemmin näitä metsäpolkuja lähteä tutkimaan. Todennäköisesti jatkossa mennään metsään, jäi niin mukavat viilikset.

Alkuviikosta etsin Hämeenlinnassa uusia lenkkipolkuja ja niitähän kyllä löytyy: Ahvenistolla tiistaina reippailulla vuokraemäntäni kanssa. Voi hitsi, siellähän oli niin hianot kuntoiluvälineet etelänmiehillä, ettei me maaseuvun ihimiset koskaan olla sellasiin törmätty :O

Torstaiksi tulinkin kotiin, kun oli Kirsiltä varattuna parin tunnit hieronta.
Oon myös vielä kerännyt pyöräkilsoja kilometrikisaan, että sain 1200 km rikki--- juu, tosi vähän se on siihen viime kesän 2500 km verrattuna :(
Nyt oon kamalan onnellinen siitä, että tiistaina vasta täytyy lähteä opinahjoon!
Koville ottaa mulla tää reissunaisen elämä, mutta jospa jollainlailla alkais tottua... Toivottavasti.

 Jarkko jatkaa omia mietteitään:

Viikko on mennyt vötkistellessä ja jalkoja parannellessa. Perjantaina sain päättää työviikon Kirsin kynsissä. Yllättävän hyvin olivat jalat palautuneet Kärkimaratonista. Vasen pohje ja molemmat reidet olivat hitusen tiukkoina kuitenkin. Kirsi jostain syystä totesi, että juoksijan olisi hyvä toisinaan venytelläkn. Mitä lie tarkoittanut?

Aamupäivän marjaretken ja NiceHockeyn harjoitushöntsän jälkeen olikin sopiva aika lähteä kokeilemaan, miltä juoksu viikon tauon päästä tuntuu. Mennessä oli oudon epävarma tunne: ihan kuin ei olisi ikinä juossut. Mutta jo ensi askeleilla tuntui kepoisalta ja hyvältä: liekö johtunut hyvästä lenkkiseurasta ja mukavasta maastosta.

Vuosikausia jo on tullut hölkkäiltyä, mutta vasta nyt on tullut huomattua metsäpolkujuoksun autuus. Ei väliä vauhdilla tai matkalla, juoksuun käytetty aika on tärkeitä. Pehmeä maasto hellii jalkoja, mutta alustan haastavuus tuo juoksuun ihan omanlaisensa mielenkiinnon ja varmasti kehittää nilkan ja jalkaterän lihaksistoakin eri tavalla kuin yksitoikkoinen päällystetien hinkaaminen.

Jospa tässä taas pääsisi treenamisen alkuun. Ítselleni olen luvannut,e ttä tänä syksynä ennen hiihtokeljä ottaisin kunnon salikuurin, että saa lihaskuntoakin kehitettyä. Jos vaikka sasi näihinkin siimoihin hiukan patesta tarttuman, kun meinaa nuo talon naiset alkaa pullistelemaan hauiksiaan sen näköisenä, että kohtaa jää isäntä kakkoseksi tai kolmoseksi... Oman haasteensa treenaamiseen tuo nuo aikuisopiskelijan Hämeenlinna-viikot ja omat kiekkokiireet, huushollin ylläpitoakin pitäisi ehtiä opetella. Koville meinaa ottaa välillä isännällekin, mutta jospa jollain alkais tottua....toivottavasti.

Maitohappoisilla

reisillä on mukava tehdä kotimatkaa: matkalla Siilinjärveltä Nivalaan.

Lauantaiaamuna piti ottaa vähän Kasurilanmäestä mittaa.
Harmittaa, kun lenkille lähteissä puhelimen akku oli niin vähissä, ettei kannattanut ottaa lenkkikaveriksi; olisi saanut sportstrackeriin kommeita käyriä. Sen sijaan kaveriksi lähti systeri ja miehensä. Meinaa joka kyläilyllä hiukan kajehuttaa tuo upea kodin sijainti!

Kolme kertaa suhteelisen reipasta tahtia mäen ylös kapusin, tasaisilla osuuksilla juoksentelin, mutta jyrkimmät kohdat olivat sellaista kapuamista. Aamukaste teki polun sen verran liukkaaksi, että barefootit luiskahtelivat. En tiedä pitäisikö tuollaisessa maastossa juosta nastalenkkareilla.
Nop, reidet ja takamus tuumivat nyt, että lenkki oli erittäin tehokas, ilman mitään vauhtejakaan!

Iltapäivän ohjelma sujuikin ihanien hääjuhlien merkeissä Kuopiossa.

          Kuvassa liuta kaunottaria lähdössä juhlimaan.

Viimeviikko sujui yleensä ottaen jo reippaasti treenaillen. Keskiviikkona käivi kuin kävinkin vielä illalla kickbikelenkin 11 km. Torstaina pyöräilypäivä ja perjantaina hölkkäilin vitosen aamulla.
Niin, taidettiin me perjantai-illasta verrytellä ajomatkasta kankeita koipia kiipeämällä jo kerran sinne Kasurilanlaelle.

Nyt sitte tosiaan matkalla kotiin, mietiskellen, että neljän huitteilla pitäisi istahtaa junaan, joka vie Hämeenlinnaan.

Alokasta

katsomassa kotiväenpäivillä Kajaanissa.
Hiukan harmitti, kun Kipinä maraton- järjestelyt olivat samana päivänä, mutta voipi olla, että vain yksi tyttäristämme käy armeijan ja meille tapaus on ainutlaatuinen.

Hirmuinen tunnekuohu valtasi minut, kun tuvista marssivat rivistöön, eikä valokuvaamisesta tahtonut tulla mitään, sillä kameran linssi sumeni ;)
Äitin iso tyttö on nyt pois kotoa, melkoisessa elämänkoulussa.

Yksikkö on tuliasemapatteri ja valan myötä Venlasta tulee siis tykkimies.
Usko ja luotto Venlan pärjäämiseen on kova, vaikka kavereista eroon joutuminen varmasti on tämän ikäisille hankalaa. Nivasta lähteneet pojat on suurin osa menneet Sodankylään, joten tutut ovat harvemmassa Kajaanissa.
Kova mimmi, täytyy välillä itsekkin ihmetellä!

 Reservin Luutnantti tarkisti alokkaan kaapin ja kunnossa tuntui olevan.

Kesäkuun loppuun mennessä en liikkunut, vaan lommailin vaan.
Kotiin palattuamme aloin pyöräillä maantiepyörällä ja potkupyörällä... ja kas, kantapää ei tykännyt... ei se tykkää mistään nykyisin. Millekkähän alakas?

Jalka-analyysissä

tänään.
Tutkittiin, kuvattiin, käänneltiin ja väänneltiin.
Jalkani korkea kaariholvi on kuulemma sellainen tekijä, joka altistaa plantaarifaskiitille. Myös moni muut tekijä, kuten lantion vinouma, jota fysioterapeutti haluaisi hoitaa. Juttelimme lantiosta ja pohdiskelimme noita neljää synnytystä, jotka ilmeisesti ovat jättäneet jälkensä. Synnytykset kun ovat ensimmäistä lukuunottamatta olleet kaikki ns. syöksysynnytyksiä... (Älkää lukeko jos kauhistuttaa tai kainostuttaa. Haluan nämä asiat muistiin) Lantion vinouma on aina ollut tiedossa, mutta syy hämärän peitossa. Siksi on nyt ollut mukava jutella sellaisen hyvin asiaa pohtivan fysioterapeutin kanssa!

Pohjallisen teettäminen jätetään elokuun puolelle ja nyt olen tosiaan juoksematta... ollut, hups, melkein kolme viikkoa!

SunLahti-loppunäytös, täältä tullaan

Jalan vointi on tällä hetkellä hyvä.
Kamalan koville jouduin ylioppilasjuhlarutistuksessa ja Sunlahti-työleirillä ;) vielä kun kotiin palattua yksi talon tyhjennysrulianssi, niin loppuviikko on mennyt aivan haihatellessa.
Mutta kun on ollut ihan poikki, niin on ollut helppoa laistaa kaikesta liikkumisesta ja antaa itselle lupa laiskotteluun. Tähän varmasti voisi vaikka tottua ;) Sohvaperunaelämää... ou-jee!


 Kova rutistus tämä SunLahti oli meidän voimistelijoillekkin. Aamuvarhaisella treeneihin ja iltamyöhäisellä vasta nukkumaan. Kotona ollaan nukuttu pois univelkoja.
Vaikka sanonkin, että kova "työleiri"... Niin silti mielessä siintää jo Gymnaestrada.
Katsotaan onko neitosilla sisua jatkaa sinne asti. Toivottavasti! Mukava on ollut telkkarista omia esityksiä ihailla. Vilja pääsi lähikuviin useaan otteeseen ja Viivikin lähikuvissa vilahti.
Vähän tuli sellainen olo, että voisi olla itsekkin esityksissä mukana... Taisin olla viimeksi suurkisoissa esiintymässä vuonna 80...

Äidin tytär- katsokaapa Viljan jalkojen asentoa (toinen vasemmalta)

 Nivala huudettiin avajaiskulkueessa maailiman kartalle... ja kummasti jäimme yleisölle mieleen ;)
Seuraava projekti on huljutella plantaarifaskiitit välimeren aaltoihin. Jo on kumma jos vielä sen jälkeen joku asia stressaa.

Hiihtoloma

Tutustu instakuviini täällä

 hupsahti turhan joutuusti.

Kylmä vinkka oli seuranamme lähes päivittäin: Vuokatissa, Rimpinevalla, Pyssymäellä, Kallaveellä ja Siilinjärvellä vielä Hamulassa ja Kasurilassa.



Lasketeltiin, hiihdeltiin, lumikenkäiltiin, retkeiltiin, sukuloitiin, herkuteltiin ja shoppailtiin.

Ihan rennosti!

Nyt suunnittelen jonkinmoista täysleputusta kantapäälle, mitä se sitten lienee?

Huikeita patikkamaiseimia

löytyy myös meiltä kotosuomesta.
 

Syysloman irtiottona päätimme suunnata tyttösien kanssa Pikkukarhunkierrokselle Kuusamoon.
Ennen syyslomaa töissä oli melkoisen kiireistä. Perittyjä puheenjohtajuus/kirjoitustehtäviä oli päänvaivaksi asti ja ylimääräinen koneella istuminen alkoi ahdistaa.
Stressi laukesi huuliherppeksenä viime torstaina, kun sain Henkilökunnan lehden julkaistua.

Sunnuntaiaamuna viimein lähdettiin hyristelemään kohti Kuusamoa:

Menomatkalla pysähdyttiin ihastelemaan hiljaista kansaa Suomussalmella

Ennen Kuusamoa oli vielä toinenkin mielenkiintoinen pysäkki, nimittäin Kuusamon suurpetokeskus, jossa karhuihin, ilveksiin ym pääsi tuttustumaan melkein kosketus etäisyydeltä. Enpä toivoisi lenkkipolulla sellaiseen 470 kg:n painoiseen Juusoon törmääväni. Mutta tutustumisen arvoinen paikka ihan kaikille!

Maanantain olimme varanneet patikkapäiväksi ja sään osalta meitä kyllä onni suosi.
Aamu valkeni aurinkoisena ja pakkasta noin 5 astetta. Hotelliaamiaisen jälkeen läksimme pikkukarhunkierroksen alkua etsimään.
Reitti (12 km) kulkee Kitkajokivartta pitkin. Maasto on tehty helppokulkuiseksi soralla, pitkospuilla, portailla ja riippusilloin ;)
Maisemat olivat välillä henkeäsalpaavia:

Aallokkokoskea (900m) lasketaan mm. kajakeilla. Kuulopuheiden mukaan koski loppuu juuri siinävaiheessa, kun pelko muuttuu hurmioksi. Kosken pauhu oli mahtava.

Kahdeksan kilometria patikoituamme pysähdyimme laavulle makkaranpaistoon. Lapin linnut,
Kuukkelit tekivät leiripaikalla tuttavuutta kanssamme, olivat selvästi tottuneen turisteihin.
Paljon oli muitakin vaeltajia liikenteessä.
Pakkasessa oli tietysti se huono puoli, että kun liike pysäh
tyi, niin tuli nopeasti kylmä, vaikka varustus  meillä oli sopiva. Siis kiire tuli jatkaa matkaa. Pysähdyksen jälkeen olikin edessä reitin jyrkin nousu: 260 askelmaa, jonka jälkeen ei enää ollut ollenkaan kylmä.

Kiersimme reitin suosituksesta vastakarvaan... varmaan sellainen makuasia, josta ei voi kiistellä.
Kaikenkaikkiaan hieno syyslomaelämys. Mukava oli Kuusamon tropiikissa patikan jälkeen kipeytyneitä koipia rentouttaa.
Huomenna sitten näillä valmiiksi happoisilla pohkeilla Heidin pumppiin :/

Videonpätkässä Myllykosken pauhua

Piriformis

taitaa olla vuorostaan tiukalla.
Lakeuden Kipinän oma kuntohoitaja teki diaknoosia juoksukauden avajaisissa ;) Terveisiä ja kiitoksia vain munkkikaffeista ja muusta huolenpidosta!
Eilen kipaisin taas Pirttirannan lenkin... ja pystyn kyllä juoksemaan, mutta itsensä kiusaamista se on.
Jouduin siis laistamaan kauden avauslenkin (harmi), mutta pyöräilin kuitenkin myötäiseen mutkitellen 20 km. Päätettiin siellä pika-pikaa osallistua Kipinäläisinä kilometrikisaan, joten minultakin saa osallistumiskoodia sähköpostitse. Kaikensortin Kipinä-pyöräilijät nyt kilometrejä kahmimaan!
Työmatkakilometrejä mulla tulee päivittäin 8 (2 km matka, 4 kertaa päivässä, kun käväisen hyppärillä kotona syömässä). Huomenissa siis vähintään se 8km. Pääsen piiitkästä aikaa hierojallekin, jospa tästä kiristyksiä saadaan hiukan vähemmäksi.
JA kyllä sitten lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että venyttelen ahkerasti joka päivä, jos en niin möröt minut vieköön ja syököön!

Niin vielä, ollaanhan me täällä fiilistelty kesän 20-vuotis hääpäivämatkalla. Patikointia ja pilatesta Cinque terressa. Uuuuh, ei tahtoisi jaksaa odottaa! Vaelluskengät pitäisi hankkia ensitilassa, oiskos kellään kokemuksia niistä ;) Siks vaan, kun blogineuvot oli niin hyviä tuon pyörän oston suhteen!

Pakkaskilometrejä

hiukan vähemmän näin viikonloppuna.
Eilen tooosi nihkeällä luistolla 15 km ähräystä.

Tänään kotiväenpäivillä Kajaanissa, joten pääsin illalla vasta ladulle.
Päätin kokeilla pertsaa, kun pakkanen laski viiteentoista asteeseen ja käsivarret ovat huutaneet hoosiannaa koko viikonlopun perjantaisten lumitöiden jäljiltä. Yksinäistä oli hiihtely Hiitolassa. Pimiällä kuulen susienkin ulvovan, kun tiedän ettei muita ole paikanpäällä.... muut eivät ole tainneet kuulla ;D Tylsää yksin. Hassua on se, että Rimpineva on paljon enemmän korvessa eikä siellä pelota, mutta sinne kun pääsee niin alkaa olla valoisaa. Siis yksinäinen pertsakymppi tänään, susien jolkotellessa kantapäillä ;D
Tammikuun loppuun olis mahkut saada viis'sataa kasaan.

Vietimme

kaunista syyssunnuntaita Lehmilammen laavulla retkeillen ja makkaraa paistellen.

Lehmilammen laavulle on tehty aika ylelliset "pitkospuut."

Näyttäisi ihan lenkkeilykelpoiselta maastolta.

 

Treeniviikko on mennyt vanhan kaavan mukaan. Sunnuntaina 7 km juoksulenkki.

Maanantaina tunti punttisalilla.

Tiistaina 40 min uintia.

Keskiviikkona balletino ja askelsarjat

1h jumppaa.

 Päivittäin olen myös tehnyt venyttelyä, koska selkä on juonitellut. Varsinkin keskiviikkoiltana selkä sanoi, että ei lähdetä lenkille :( Päätin kuunnella kiltisti. Ajattelin myös, että tööväilen syysloman loppuun ja treenailen alkuviikosta tuntemusten mukaan tällä samalla kaavalla, jospa sitten syysloman jälkeen aloittaisin vaikka ohjelmallisen treenin. Kassotaas.

 Oli muuten paljon väkeä retkeilemässä.

Tuttavamme oli säikähtänyt väenpaljoutta ja luullut, että laavulla on joku tapahtuma.

Hienoa, että meille on tälläinen retkipaikka suotu.
Väki läheltä ja kauempaa HOI!
Syyslomalle ihanteellinen retkeilykohde!

Turistina

kotosuomessa. Helsingissä kun toimittaa asioitaan pohojanmaan murtteella, saa silmäyksiä, joissa annetaan ymmärtää, että on muukalainen. Kun vaan ei muista vääntää stadin kielelle ;)
Voi kun nämä viikot hurahtavat nopsaan. Vitosen verryttelin viime sunnuntaina.
Kun maanantaina sitten hyristelimme Helsinkiin, niin jalat kyllä jäykistyivät melkein pysyvään istuma-asentoon.
Meidän lomaisäntämme suhtautuvat positiivisesti urheiluvouhotuksiin, joten eivät ollenkaan pistäneet hanttiin toivomustamme käydä selättämässä HCM:n loppuosuuden eli lauttasaaren kovat nousut tiistai aamuna. Yhdeksisen kilometriä maratonreitin loppua käytiin juoksemassa, eikähän ne mäet sitten pahoilta tietenkään näin tuntuneet. Minulla vain jalat olivat lauantain jäljiltä niin maitohapoilla, että alamäet tuntuivat hankalilta.
Ajassa 1:01,34
9,35 km (keskivauhti 6:35)
keskisyke 153
Hyvä lenkki psyykkeelle!
Ja tiistaipäivä kului sitten näissä merkeissä:

No tällä reissulla opin myös, että pyöräily ja pyöräily voivat olla kaksi ihan eri lajia. Vaikka täällä blogikamut ovat pyöräilijöitä ei kukaan ole uskaltanut valottaa mulle, ettei tää mun fillarointi oo urheilua nähnykkään :(
Nyt kolautettiin päähän, että oon ajanut tyhyjillä kumeilla, istuin liian korkialla jne.
On ihan eri asia pistää lukkokengillä hiukan vauhtia masiinaan.

Huomaattekos kun on rouva tosissaan ;)
Minut pistettiin opettelemaan polkemista vain yhdellä jalalla, jotta ymmärtäisin miten homma toimii.
Keskiviikko ja torstaiaamuina sitten pyöräilimme 20-30 kilometrin hienoja metsäreittejä  Helsingin keskustassa ja kyllä torstaina jo osasin melkein polkea oikein... siis, että osasin käyttää niitä lukkoja polkemiseen. Ja himskatti; pyöräkuumeenhan siitä sain. Ui-jui!
Perjantaina vietimme päivän Naantalissa ja Turussa keskityimme viilentymään merivedessä.
Kaikenkaikkiaan loistoloma.
Huomenaamulla levänneillä koivilla 2,5 tunnin lenkille.

Turnausväsymystä

Kova viikonloppu matseja Vaasassa takana. Tämän yhteen nivoutuneen tyttöporukan kanssa on mahtavaa olla reissussa. Ydinporukka on ollut kasassa sen seitsämän vuotta.

Lauantaiaamuna klo 4 herätys ja nokka kohti Vaasaa.
Matkasta kankeana ja unihiekka tytsyillä silmissä eka matsissa, mutta siitäpä potku koveni.
Tästä harjoitusturneesta on hyvä lähteä kesän peleihin.

Siellä ei paljon murtuneet sormet menoa hidasta :(

Maalitilanteista en onnistu ottamaan kuvia, kun silloin huudetaan ja lujaa, ei silloin  voi räplättä kameraa. Venski pääsi yllättämään maalivahdin turnauksessa 3 kertaa. Aika hurija!
Lohko oli tasainen; tasapelejä kaksi, kaksi voittoa ja yksi tappio. Hienoja tasavahvoja kamppailuja.

Huoltojoukoissa linimenttien, geelien, teippien ja jääpussien kanssa souvasin. Ei puhettakaan omista lenkeistä viikonloppuna ja silti nyt olo on kuin olisi juossut 20 km.
Omilla autoilla oltiin liikenteessä ja tuossa kuuden huitteilla kotiuduttiin.

Mukavinta kuulla loukkaantunutta huoltaessa, että niinku äiti puettas... Vastasin vaan, että tätä varten me äitit mukana ollaan.

 Nyt kutsuu sauna ja sitten taidan olla kypsää tavaraa. Ei niin hurjasti vaalivalvojaiset jaksa kiinostaa.

Lenkkeilyyn tuli pitempi tauko, kun viimetorstaina hieroja möyhensi jalkani pehmoisiksi. Katsotaan miten ensviikon lenkillä irtoaa.

Sunnuntai puuhaa

Aamulla juoksenneltiin 11 km lenkki ihan reippaasti pk lenkkinä. Loppukiihdytys tais vähä nostaa keskisykettä, joka oli 158. Aikaa meni 1:14.
Oli ihan juoksun tuntoista.  Viime tiistain lenkin jälkeen huomasin juosseeni jalan ulkosyrjillä varoakseni ukkovarpaita, nyt
piti keskittyä siihen, että tallaa koko jalan leveydeltä.

Lenkin jälkeen mummuli jo soitteli Järviperältä, että sieniä on metsä pullollaan, joten sinne vaan nokka kohti sienimaastoja.

Rouskuja, tatteja, kehnäsienia ja haperoita tuli koppaset täyteen. Sieniä on kyllä metsässä valtavasti, jotta kaikki kynnellekykenevät nyt hopi hopi sienimetsään!
Nyt on osa sienistä ryöpättynä suolassa ja tatti paistosta massu pullollaan. Oliskohan aika kellahtaa sohvalle töllöttämään strömsöötä.