tiistai 18. joulukuuta 2012

Pienet asiat

voivat ilahduttaa isosti.
Outilta sain kutsun Let's zumba blogin joulukalenteri luukuksi.
Näin lukuvuoden lopussa olen ollut ihan kamalan kiireinen, joten paukut eivät ole riittäneet päivityksiin. Ladulle on pitänyt pyyhältää, kun vain hetkikään on ollut vapaa-aikaa.
Viikko jouluun, sitten relataan ja aletaan päivittää hiihtokilometrejä ja fiiliksiä.
Kurkatkaa siis luukku 18.

maanantai 3. joulukuuta 2012

Vuoristoradalla

täällä hyristellään.
Välillä ylämäkiä ja alamäkiä, hurmiota ja harmistusta.
Viimeviikko oli kyllä hurmiota ja hämmästystä; sunnuntai-iltana aloin jynssätä itse koipeani kuntoon. Oikean polven sisäsyrjässä, pohkeen yläpuolelta alkoi tiukkuus, joka yltää polven yläpuolelle kiinnikkeisiin asti. Sellaisella pienellä piikkipallola aloitin jynssäämisen. Hämmästys oli melkoinen, kun rusikoinnin jälkeen pystyin pitkästä aikaa kävelemään avojaloin lattialla ilman kipua, ilmeisesti oikea tiukkapaikka löytyi. Viikko meni ihmetellessä kivuttomuutta.
Ei edes torstain pyssis-sauvattelu jäisellä pururadalla ärsyttänyt.
Lauantaina piti lähtiä kokeilemaan mitä jalka sanoo juoksulenkistä: Viis kilsaa ja kipiä kantapää :(
Voe kehvatsu!
Sunnantaina märehdin ja murehdin, mutta myös jynssäsin taas tiukkoja paikkoja.
Ja kas, maanantai-aamuna kärsin jo kävellä.
Oli niin kova tuska lähteä Heidin jumppaan, että päätin ottaa riskin. Puolitoista tuntia röykkyytystä.
Lintsasin hiukan hyppelyissä, mutta hyvän hien sain irti silti ;)  Voi jumppanen sitä tunnetta, kun sai rääkätä ihtiään. Nautin!
Nyt olen täällä pohdiskellut, ettei kipu ole samanlaista, kuin juoksun jälkeen. Kärsin jopa käveleskellä taas avojaloin. Olen siis tosi toiveikkaana, jospa tämäkin vaiva vielä selätetään?
Luultavasti oon keskiviikkona niin maitohappokipiä, ettei kantapäävaiva tunnu missään.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Olo keveni

kummasti, kun kävin tänään luovuttamassa verta.
Hemoglobiini 148, joten olipahan kovasti vara luovuttaakkin.
Näin loppuvuodesta huomaa, että työ (lähinnä iso tuntimäärä) alkaa viedä mehut naisesta. Kun liikkuminen ei ole hikiräähkäsemistä, niin tuntuu, ettei paristot lataudu. Ei ole liiennyt energiaa oikein edes blogipäivityksiin. Viikonloput ovat menneet ihan töllistellessä ja välillä harmittaa kun ei saa mitään aikaiseksi. Muutaman taakse jäänyt viikko tuntuu nyt jälkikäteen synkistä synkimmiltä... Syyt ovat niin taas moninaisia, ettei voi tähän niitä ruotia.

Viikko sitten vietin taas päivän Kipinätalkoissa INBODY-punnitsijana. Tietysti hyppäsin puntarille itsekkin. Ilokseni inbody kertoi sen mitä ounastelin aiemmin, reisien lihasmassa on kasvanut reippaanpuoleisesti. Lihasta oli tullut myös ylävartaloon, joten sen puoleen ei tarvitsisi synkistellä.
Jotenkin vaan, kun alakulo valtaa mielen niin pieni valopilkkukaan ei ole päässyt ajatuksia valaisemaan.

Viime viikonvaihteessa NiceHockey kävi pelaamassa Rovaniemellä ja suunnittelin hiihtelykeikkaa sinne mielen virkistykseksi. Turhaan suunnittelin, Rovaniemelläkään ei ollut lunta laduiksi asti :(
Eilen Jarkko innostui mulle uintiseuraksi - rasti seinään - uitiin reilu kilsa ja juoksenneltiin 20 min vesijuoksua lisäksi.
Tänään hyppäreillä kattelin pakkasilimaa ja tuumailin, että nyt lähden ottaan pyöräilyhien irti. Niinpä hurautin Madisonilla reippaasti järven ympäri. Pylly ja varpaat meinasivat kohmettua kylmässä, mutta lenkin jälkeen olo oli autuaista autuain. Tuntui kunnon lenkiltä!
Sen jälkeen kun menin verenluovutukseen, niin olo on ollut ihan hurmosta. Voin kyllä myöntää, että tuo märkyyden muuttuminen pakkaskeliksikin vaikuttaa.

Vähän oon miettinyt myös, että pitäiskö sittenkin hankkia tuohon olohuoneeseen soutulaite?
Vois siinä illat veuhtoa menemään. Käyttäjäkokemuksia?
Oisko kellään ylimääräistä?

lauantai 17. marraskuuta 2012

Mitäs täällä

ei sen kummempaa

Liikkumiseni ovat viimeviikkoina olleet aika minimissään tv-jumppia (puolentunnin), uimista, kävelyä, venyttelyä. Olen pyrkinyt hillitsemään itseäni ja saamaan kantapäätä kuntoon ja kunto on nyt siinä pisteessä, että kipu heijastelee myös polveen.

Ja mua rieppoo ja melkein itkettää.
Siis oon aika romuna

Ei riitä oikeen juttua tänne...

Lisäsin palkkiin linkin instagramiin, käykää kurkkaamassa.
Kuvapäivityksiä synkkään syksyyn.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Lihashuoltoon

on panostettu nyt ihan tosissaan.
Aktiivivenyttely on ohjelmassa, aina ja jatkuvasti.
Kesän kuuminta hottia taisi olla tämä foam rolleri, jonka minäkin ostin ja sehän jäi tuonne nurkkaan lojumaan, kun kaikki mitä sillä teki, kävi niin kipiää. Kun viikkositten kantapää alkoi oikein häijyksi, päätin, että lihaskalvot saa kyytiä... Ne nuo sivut hieronnoissa ovat osoittautuneet kamalan tiukoiksi ja niihin on vaikea kohdentaa venytykset.
Polttaa, polttaa, mutta kun höylää parina iltana sisulla, niin kolmantena iltana ei polttele niin pahasti.
 

Ja vielä yksi apuväline kehiin: Säästettiin 80 euroa (nettikauppahinta) kun Jarkko värkkäsi itse meille pohkeenvenytyslaudan ja siinä minä oon pyrkinyt tönöttämään aamua iltaa. On muuten aika ehoton juttu koko meidän liikkuvalle perheelle. Tosin kun yritän tyttösiä kehoittaa venyttelemään, niin ei kuulemma voi kun käy niin kipiää... köh!


Ilmeisesti jatkan nyt uinti-kahvakuula-kävelylinjalla tässä vielä... Uskaltaisikohan sitä keskiviikkona kokeilla Heidin hyppelyhommia?

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Jausaa!

Nii arvaatteko?


Aivan totta hiihtelemässä Hiitolassa. Enpä muista aikaa, että olisin lokakuulla ekku kympin sivakoinut. No nyt oon ja ELÄMÄ HYMYILEE!
Pakko kuitenkin nyt tuo kantapääongelma hoitaa ennen kuin alkaa paremmat kilometrien kalastuskelit. Vähän mietin, että lisää kortisoonia en kantapäähän hae. Kaikensorttista venyttelyä ja jynssäystä on nyt ohjelmassa. Foam roller eli kotoisasti pilatespötkylä on ollut muutaman päivän kovassa käytössä. Ja tuo himskatin lasta (Jarkolta peritty) sitä nyt opettelen käyttämään. Muitakin apuvälineitä, joista myöhemmin sitten.


Loma on ollut kyllä niin loma, että eipä ole edes muistanut työasioita mietiskellä.
Jospa tässä nyt jaksaisi uusilla voimilla rutistaa lopun syyslukukauden.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Nice- junnu

Sitä mitä isot edellä...

sitä pienet perässä: Viivi tahtoo myös kiekkotreeneihin. Ei auttanut muu kuin lähteä varusteita etsimään.  Tosi edullinen varustus löytyikin urkkalelun vanhoista varastoista ja se oli onni, koska noihin kamppeisiin saa kyllä menemään hirmuisen määrän euroja.
Vanhat Villen varusteet on myyty kirppareilla, eikä oo hoksattu jättää odottamaan näitä meidän kiekkonaisia.
Hiki taisi tulla jo kamppeita pukiessa ja äitiä ainakin mietitytti, että kuinkas homma onnistuu jäällä.



Turhaan mietin, tyttöseltä nimittäin onnistui luistelu paremmin kaikki tamineet päällä, kuin ilman varusteita. Kun sitä hämmästelin, niin Jarkko meinasi, että varusteet tukevat luistelua, eikä niin tarvitse pelätä kaatumistakaan kun on jokapaikassa pehmukkeita.


 Että tästä se kai lähtee... huomenna poikien kanssa treeneihin...
Lomaviikosta tuli melkeinstä treeniviikko, kun torstaina verryttelin pumppista kiristäviä pakaroitani luistelemalla ja perjantaina käytiin niceporukkalenkillä kahdeksankilometriä hölkkäämässä. Lenkki juostiin niin kauniissa talvisessa pakkaskelissä, että mieli lepäsi...  vaikka tiesinkin, että tästä ei hyvvää seuraa. Jalka on ollut kuin tulessa tänään ja on sitten ollut eukkokin kuin persiille ammuttu.

Olin nimittäin ajatellut hiihtelyä tällepäivälle, mutta, mutta... onhan lumi vielä huomennakin. Niin hullusti kävi siinä Viivin varusteita ostellessa, että osui silmiini edukas Salomonin suksipari. En uskaltanut siltä seisomalta suksia ostaa, piti hällyyttää eno apuun. Ja nyt olen taas vaihtanut suksitallia. Voi tätä ihmispoloa, säälikää nyt vähän! :D Kyllähän tässä alkaa olla suksia ihan joka kelille.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Huikeita patikkamaiseimia

löytyy myös meiltä kotosuomesta.
 

Syysloman irtiottona päätimme suunnata tyttösien kanssa Pikkukarhunkierrokselle Kuusamoon.
Ennen syyslomaa töissä oli melkoisen kiireistä. Perittyjä puheenjohtajuus/kirjoitustehtäviä oli päänvaivaksi asti ja ylimääräinen koneella istuminen alkoi ahdistaa.
Stressi laukesi huuliherppeksenä viime torstaina, kun sain Henkilökunnan lehden julkaistua.

Sunnuntaiaamuna viimein lähdettiin hyristelemään kohti Kuusamoa:
Menomatkalla pysähdyttiin ihastelemaan hiljaista kansaa Suomussalmella
Ennen Kuusamoa oli vielä toinenkin mielenkiintoinen pysäkki, nimittäin Kuusamon suurpetokeskus, jossa karhuihin, ilveksiin ym pääsi tuttustumaan melkein kosketus etäisyydeltä. Enpä toivoisi lenkkipolulla sellaiseen 470 kg:n painoiseen Juusoon törmääväni. Mutta tutustumisen arvoinen paikka ihan kaikille!

Maanantain olimme varanneet patikkapäiväksi ja sään osalta meitä kyllä onni suosi.
Aamu valkeni aurinkoisena ja pakkasta noin 5 astetta. Hotelliaamiaisen jälkeen läksimme pikkukarhunkierroksen alkua etsimään.
Reitti (12 km) kulkee Kitkajokivartta pitkin. Maasto on tehty helppokulkuiseksi soralla, pitkospuilla, portailla ja riippusilloin ;)
Maisemat olivat välillä henkeäsalpaavia:

Aallokkokoskea (900m) lasketaan mm. kajakeilla. Kuulopuheiden mukaan koski loppuu juuri siinävaiheessa, kun pelko muuttuu hurmioksi. Kosken pauhu oli mahtava.








Kahdeksan kilometria patikoituamme pysähdyimme laavulle makkaranpaistoon. Lapin linnut,
Kuukkelit tekivät leiripaikalla tuttavuutta kanssamme, olivat selvästi tottuneen turisteihin.
Paljon oli muitakin vaeltajia liikenteessä.
Pakkasessa oli tietysti se huono puoli, että kun liike pysäh
tyi, niin tuli nopeasti kylmä, vaikka varustus  meillä oli sopiva. Siis kiire tuli jatkaa matkaa. Pysähdyksen jälkeen olikin edessä reitin jyrkin nousu: 260 askelmaa, jonka jälkeen ei enää ollut ollenkaan kylmä.


Kiersimme reitin suosituksesta vastakarvaan... varmaan sellainen makuasia, josta ei voi kiistellä.
Kaikenkaikkiaan hieno syyslomaelämys. Mukava oli Kuusamon tropiikissa patikan jälkeen kipeytyneitä koipia rentouttaa.
Huomenna sitten näillä valmiiksi happoisilla pohkeilla Heidin pumppiin :/

Videonpätkässä Myllykosken pauhua

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Kiirusta piisaa

ja siksi tälläistä hiljaiseloa blogirintamalla. Ollaan menty ja tultu milloin mistäkin.
Eilen tultiin Maailman opettajien päiviltä Oulusta. Liikkuminen on ollut sitä perus junnaamista pumpista uintiin, tosin viime viikonloppuna poikkeuksellisesti sain kiivetä hiukan korkiampaa mäkiä ylöspäin Kasurilassa.
Kantapäätä oon vetänyt vaivalloisesti perässä. Kun oon innostunut liikaa esimerkiksi välkällä höyryämään kossien kanssa jalkapalloa, niin sitten oon ollut kipiänä.
Perjantaina kantapäähän pistettiin kortisoonipiikki ja kipu on ollut nyt poissa... hassua kyllä, ootan koko ajan kivun palaavan :/
Ens viikon yritän olla enemmän hissukseen ja annan parantumiselle paremman mahdollisuuden.

Tänään koko perheen voimin Nice Hockeyn pelissä:


 Jarkko nimittäin otti valmennuspestin vastaan ja goutsaa nyt joukkuetta jossa Venla pelaa.
Kyllä on mies elementissään, kun on päässyt mielipuuhaansa.

Me Viljan ja Viivin kanssa pyöritimme kahvilaa
 

Ja Ville hoiteli tuomaroinnin.
Pakkohan tässä on jäähallilla minunkin taas ruveta käymään, että nään perhettäni säännöllisesti.
Niin Nice Hockey - RoKi päättyi 6-5
Vauhdikasta kiekkoa kannattaa tulla katsomaan!



maanantai 24. syyskuuta 2012

Ei huono

tulos lopulta coopperissa, jos kesän juoksukilsoja katsellaan... Oliskohan niitä peräti 20 :D
Testijuoksussa siis tulos 2263 m on vain vajaa 70 metriä parhaastani. Juoksukoulun keväällä kipittelin siis 2330m.
Vaikka tiesin ettei kunto ole "kova" halusin lähteä kokeilemaan millaista vauhtia pystyn raahustamaan. Ajatus oli käydä viikonloppuna pyssymäessä juoksentelemassa, mutta meni sauvakävelyksi. Kantapäävaiva on ärtynyt hankalammaksi hiljokseen.
Viimeviikolla kävin hieronnassa Palolan Lassella ja Lasse meinasi, että jos hänellä olis valtuuksia, niin kieltäisi juoksemasta coopperia. Minä nyt vain halusin kokeilla.

Keskiviikkona olin pumpissa tai siis naisten lihaskunto jumpassa.
Torstaina kävin uimassa vajaan tunnin.
Perjantai olikin sitten laser-akupunktiopäivä ja se veti kyllä naisen aika hyytelöksi.

Yhtenä päivänä kantapää on oireeton, toisena kivulias. Pöh, oliskos tähän syssyyn nyt muita mukavia vaivoja lissää, menis kaikki tässä vuoden mittaan sopevasti voivottelemalla.
Että samapa tuo oli testi käydä kipaisemassa. Maksimi sykkeet huiteli 186:ssa, että sykkeet nousee vielä tällä muorilla suhteellisen korkialle.

Yksi oppilaani oli ollut jo "hiitoputki"-leirillä ;) ja nyt minusta tuntuu, että saisi tulla lumi!!!
Muistelimma vanhoja Jarkon kanssa, kun vuonna -92 syksyllä 10 päivä lokakuuta tuli pysyvä lumi.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Laikottelusta

huolimatta kilometrit lissääntyy ja niitä on kasassa jo 2550 km tsadaam!

Tässä vuodenajassa on jotain, joka pistää tämän naisen liikkumisintoa matalaksi.
Tutkailin manuaalisia päivityksiäni, joissa joka syksy tähän aikaan on pitkiä aukkoja. Ei vaan iske :(
Juu, ei voi väittää, ettei ollenkaan, mutta 4 kertaa viikossa on aika vähän.

Alkuviikosta pääsin taas käsittelyyn; vuorossa oli Kirsin möyhennys. Näin jälkeenpäin voi vain huokailla, että miksi päästää itsensä näin tukkoon? Venytelty on, mutta vain niitä suuria lihaksia, jotka ovat helposti venyteltävissä. Jalkojen sivut olivat täysin tukossa. "Pieni nainen ja näin hirmuinen työmäärä" huokaili Kirsi. "On sulla tätä reittä..." että jotain positiivistakin kesän treenistä: kehittyneet reisilihakset, kiva olis tietää mitä inbody sanoisi nyt.

Duathlonistit säntäävät matkaan. Jarkosta kuvassa vain koipi ;)

Pyöräilyä ja pari kotijumpaa sisälsi loppuviikko.
Hiukan jäi kismittämään, etten uskaltautunut Kipinän Duathlonille, kun tänä aamuna heräsin ensimmäistä kertaa kivuttoman kantapään kanssa.
Jarkon koipi kesti ja mies loisti kilpaa auringon kanssa, kun oli niin tyytyväinen urakkaansa.


Ensimmäinen 2,5 km juostu

 ja matka jatkuu pyöräillen 10 km

Ärräpäitä ja ähräystä kenkien vaihdossa

Tyytyväinen duathlonisti maalissa kaikkensa antaneena

Maradonnan loppukiri

Sisarussarjan makia voitto
Hieno ilma, mutta vain kourallinen kisaajia. Olivatko muut sitten puolukassa?

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Etsivä löytää

kenties sen rentoudenkin.

Tänään pohdiskelin, että on ollut kyllä oikein vaivojen vuosi.
Talvella piti nyyhkiä, kun luisteluhiihto julistettiin pannaan. Sitten juoksin piriformikseni juntturaan.
Nyt kai voin tunnustaa vielä senkin, että pumpin ankara hyppely on aiheuttanut mullekkin kantapäävaivan, ilmeisesti juuri plantarisfaskian alueelle. VOI VOI vaivastus ja ätsii, ätsii aivastus...
koputan puuta, sillä muut perheessämme jo hyväisesti nuuskuttavat.

Tiistain pumpin jälkeen koipi oli aivan helkkarin kipiä. Hypeltiin kyllä niin hirviästi ympäri salia, että ihmekkös tuo.
Samaisena tiistai-iltana minut kaapattiin sähköiseen käsittelyyn, nimittäin laserakupunktioon. Esa Laakkonen halusi tehdä näytösluontoisen hoidon ja minä olin heti valmis kokeilemaan.
Kun hän oli saanut kytkettyä minut "verkkovirtaan" ja painoi laser"neulan" korvalehdelleni sanoen: "tämä on sitten se stressipiste" en tiedä olisinko itkenyt vai nauranut. Pisteen ärhäkkä reaktio tuntui siltä, että rouva on kuuraketissa ja lähtölaskenta avaruuteen on alkanut.  Muitakin tukospisteitä löytyi ja kantapäälle annettiin rauhoittavaa sinistä valoa. Tätä hoitoa kokeilen uudestaan!

Eipä aikaakaan, kun seuraava kutsu hoitoon tuli kalevalalaista jäsenkorjausta opiskelevalta tuttavaltani. Kaikki mahdollinen hoito otetaan mielihyvin vastaan ;) Täytyy sanoa, että kokemus oli kaikinpuolin hyvin terapeuttinen ;) Vaikka kropassani ihmettelyä riittää, olenhan niin oudosti mutkalla ja kierossa kuin korkkiruuvi. Jäsenkorjaajaopiskelijalle terveisiä, että polvessa on tuntemuksia käsittelystä, vain tuntemuksia, ei negatiivisia.

Perjantaina reipastuin sen verran, että kävin uimassa. Uiminen tuntui mukavalle, kun sai yksin rauhassa radalla pärskiä menemään. 50 minuuttia rintauintia ja lopuksi vartti vesijuoksua.

Tänään olemme olleet puolukassa ja sienessä. Puolukat eivät ole vielä kypsiä näillää meidän leveysasteilla, joten hyytelön keittoon vielä pitäisi viitsiä. Sieniä olen ryöpännyt ja suolannut jonkun litran. Tateista ja kehnäsienistä tein risottoa, joka maultaan veti vertoja jopa italialaiselle risotolle, jams! Nyt mieli on hirmuisen rentoutunut. Metsässä sienien perässä konttaaminen saa ihmismielen niin hyvälle tuulelle. Toivoisin tällaisia kauniita sienestyspäiviä vielä tälle syksylle.

Huomaattekos, kun stressiä alkaa purkaa "ääneen", niin ystävät rientävät hätiin ja negatiivisten asioiden rinnalle löytyy paljon positiivista. Vielä minä treenistäkin kiinni saan!

maanantai 3. syyskuuta 2012

Rentoutta etsiessä

on mennyt nyt viikko.
Työhommat ja talkkarihommat ovat kuitenkin vetäneet hermoja tiukalle ja tietenkin se sitten vaikuttaa muuhunkin rentouteen: lopputuloksena niuhotusta ja hartiajumitusta.

Eilen illalla sain kuitenkin itsestäni kolmenkympin lenkuran irti. Jotenkin huomasin siinä pyöräillessä, että pyöritystekniikkani alkaa parantua. Koko kesän olen tiedostanut, että vasen polveni tekee pienen ylimääräisen harituslenkuran ja sitä olen yrittänyt korjata hiukan huonolla menestyksellä. Nyt tiedostin, että kun puristan reisiä voimakkaammin tankoa vasten, saan paremman pyöritysvoiman polkimiin. Ymmärtääköhän lie kukaan. Kuitenkin itse totesin, että ei ole 2300 km turhaa pyöräilyä, jos tässä alkaa oivaltaa tekniikkaakin pikkuhilijaa.

Tänään töistä tullessa ilma tuoksui niin pyöräilylle, että pakko oli lähtiä Autiorannalle asti kruisailemaan. Tosiaan kehitystä on tapahtunut: 47,7 km ajassa 1,45, keskivauhti peräti 27 km/h! JEES! Olin kovasti iloinen, paljon vaikuttaa sekin, ettei puukko viillä takamuksessa. Enkähän yksin olis tähän aikaan pystynyt, hyvä oli Jarkon beesissä vintata.

Nyt on alkanut mietityttää tulisko ajettua treinerillä rospuuttokelien alkaessa? Vieraat viikonloppuna ihmettelivät olohuoneemme sisustusta, kun ei ole edes pöytää... pöytä vaan hankaloittaa olohuoneen muuttumista jumppasaliksi... voi herranjestas, miltäs sitten näyttää kun tähän sisustukseen sijoitetaan treineri? :O



Ei vienyt mualima vielä meiltä Heidiä ;)
Lihasmassa ei ymmärtääkseni riittänyt vielä jatkoon, mutta sitäpä kerkiää tulla,
kun maltilla töitä paiskoo. Bodyharrastajia lie ärsyttänyt nämä mun "olet kaunis"-tsemppaukset, kun kuulemma kauneudella ei näissä kisoissa ole mitään osaa. Tiedän kyllä miten hirvittävää rääkkiä tämä laji on, lihasmassan tuottaminen ei ole helppoa. Silti halusin tsempata ja nostaa kisaajan itsetuntoa, koska kyllähän tämä nuorinainen on ilo silmälle!

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Tarviikos

tämän elämän niin helppoa ollakkaan?

Kuva Pyhäjärven sanomat
Tässä nainen, joka elää viimeiset viikot ennen kisaa kivun ja sietokyvyn äärirajoilla. Viimeisimmät kuulumiset hän viestittää toppapuku päällä hytisten. Nukkuu säpsähdellen ja unelmoi siitä, että saa taas syödä. Ihan omasta vapaasta tahdostaan, kyllä, mutta ollakseen kaunein ja sopusuhtaisin fitness-nainen. Ja sitähän Heidi on!
Heidi tarvitsee nyt ihan hurjaa tsemppausta tähän viimeiseen rutistukseen ja toivon sydämestäni, että tännekkin blogin kommenttilootaan niitä tsemppauksia tulisi.
Oot kovakuntoisin nuorinainen mitä maa päällään kantaa; rakastamme kamalia rääkkijumppiasi.
Päihität ne kaikki kilpasiskot huikeasti trimmatulla kropallasi.
Ihailen sinnikkyyttäsi, vilpittömästi!
Kilpailijaesittelyssä Heidi Kuonanoja
täällä netistä seurataan kisakuulumiset.

Ja käännetääs nyt nuo edellispostauksen negatiiviset jutut positiivisiksi:
on se onni, että mulla on hyvä kerros tätä omaa ihraa, ni ei tarvitse kovasti palella ;)

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Oravanpyörässä

on kipitetty.
Nyt kuitenkin, kun asioita on alkanut tiedostaa, voi yrittää hypätä kierteestä pois.
Oikeastaan Villen yliopppilasjuhlista lähtien olen joutunut vartioimaan painoani, vaikka en ylipainoinen olekkaan. Painoindeksi on lähennellyt kahtakymmentä kolmea ja vain kaksi kiloa kevyempänä on ollut helpompaa elää normaalisti, eikä sen kummemmin kevyempää eloa ole tarvinnut tavoitella.
Kun Outi kirjoitteli taannoin Kaisa Jaakkolan kirjasta Hormonidieetti. Mietin, että tuo kirja pitäisi saada käsiin. Asia kuitenkin unohtui, kunnes viimekeväänä tuli iho-ongelmia. Kirjaa en vieläkään hankkinut, mutta mietin kyllä, että vanhuus tulee ja hormoonit alkavat keppostella.

Kesä meni pyöräillessä ympäri pitäjää ja muistaakseni olen liikuskellut jumpaamallakin, mutta mahankohdalla oleva läski on möllöttänyt paikoillaan ja sekös on alkanut ottaa pattiin. Koska en halua pistellä hormooneita poskeeni, etsin luonnomukaisia menetelmiä.
Aloin hoitaa itseäni homeopaattisesti ärkympillä ja iho-ongelmat alkoivat häipyä, mutta vyötärö-ongelma painoi edelleen.
Viime keskiviikkona marssin kirjastoon kyselemään Hormoonidieetti-kirjaa. Tiskin takana todettiin, ettet sinä sellaista tarvitse ;) suostuivat kuitenkin sen mulle lainaamaan.
Luin illan kirjaa ahkerasti, kunnes pääsin kahdeksanteen osioon: Kortisoli-otsikon alle. Siinä kerrotaan kuinka stressaantuneena ihmisen kortisolin tuotto on liiallista, eikä rasva pala.
Pitkäaikainen kortisoliepätasapaino kerää rasvaa vyötärölle, erityisesti navan ympärille.
Kun tätä kaikkea luin, aloin kyllä oivaltaa miten pitkään olen elänyt paineiden alla... Näitä pieniä ja SUUREMPIA paineita en voi tässä alkaa yksilöimään, mutta elämä on ollut stressaavaa. Kun silmäni aukenivat, aloin stressata vielä enemmän sitä kuinka stressantunut olen AH-HA-HA-HAA!
Tätä kaikkea seurasi uneton yö. Pohdin, että stressin aiheet ovat niin vaikeita, ettei niitä voi vaan "poispyyhkäistä" tiedostamalla. Pipo on tiukalla ja otsakurttu niin syvä, ettei siloittumiseen ole enään mitään saumaa :(
Päätin yrittää alkaa "hölläämisen" heti torstaina tai periaatteessa viikonloppuna. 1. Ei huonoa omaatuntoa syömisistä, napa täyteen herkkuja vaan. Siihen vielä oli niin hyvä syy kuin Viivin syntymäpäivät. Sipsiä, karkkia, kakkua, limpparia, kaikkia mahollista niin paljon kuin napa vetää. Kehveli vieköön ku tuntu mukavalle.
Kirjassa myös juteltiin näin: Lopeta liiallinen aerobinen liikunta; Pitkäkestoinen, tasasykkeinen aerobinen harjoittelu lisää kortisolin eritystä. Ongelmia syntyy, jos elimistö on jo muutenkin stressaantunut...jne. 2. En edes ajattele treenaamista, teen jos hyvältä tuntuu.
3. Yritän löytää joka ilta kolme hyvää asiaa elämässäni: Olkoon, tunnustan nyt stresseistä suurimman; haluaisin niin tulla toimeen omien kätteni töillä. Juu, tiedän, että te sen tiesittekin.
Paineita välillä myös näiden blogien kanssa... siitäpä kevväällä tuli hiukan mainittuakin. 4. Tämä on mulle purkukanava, niin hyvässä kuin pahassa. Olen luonteeltani auttamaton hölöppänä. Jos kaiken pitää kannen alla, minusta tulee vaarallinen painekattila.
Nop! Tässäpä on tullut nyt paineita purkastua kirjoittelemalla ja viikon liikut menevät näin:

MA -melonta, puolentunnin toiminnallinen venyttely
TI-pumppi
KE-vesijuoksu 40 min., rintauinti 25 min.
TO- kulijailu
PE- kakunsyönti
LA-kahvakuulatreeni
SU- viiden ja puolen kilsan juoksulenkki Jarkon kanssa

Nyt olo on tyytyväinen. Herukkapensaat on tyhjennetty ja melkein mehustettu...
niin niitä pensaita ei oo mehustettu.
Olisiko kellään mukavia lääkeitä tämän muorin stressien hälventämiseksi?
Kiitokset jo etukäteen!



sunnuntai 19. elokuuta 2012

Helteinen työviikko

tuntui hiukan tylsältä, kun sitä lämpöä on kesä odotettu ja sitten se ryökäle tulee töiden alkaessa :(

Maanantaina lämmin ilma innosti kuitenkin pitkään ja suhteellisen reippaaseen pyörälenkiin: Autiorannankautta n. 49 km ajassa 1.47 eli keskivauhti oli reippaasti yli 26. Vaikka juttelin pitkän pätkän karvoskylällä puhelimeenkin. Lenkin jälkeen tein tanko niskassa pari 50 kyykkysarjaa ja pystypunnerruksia. Ja tämä kyllä verotti sitten tiistain pumpissa. Tuntui nimittäin melko tuskalta pumpin kyykyt ja punnerrukset.

Nyt ehkä pitäisi miettiä jonkunlaista rytmitystä tähän viikottaiseen treeniin. Pitäisi olla kovempia viikkoja ja sitten välillä hiukan löysempiä. Lepopäivä ei välttämättä tunnu levolta, kun on töissä kahdeksasta kahdeksaan :(

Torstaina vesijuoksua 40 min.
Lisäksi reilu 20 min rintauintia, joka alkoi sekin jo sujumaan ja rytmi löytymään.

Perjantaina, kun lämmintä ilmaa vielä vaan piisasi, käytiin Jarkon kanssa Maliskylänlenkki 34 km.
Lauantaina olinkin sitten aivan tollisko. Olin kyllä suunnitellut joko juoksua ja jumppaa tai pyssymäki pyöräily-juoksua, mutta töiden aloitus vei omat veronsa, en jaksanut innostua juoksusta. Niimpä pyöräilin melko löysän Raudaskylänlenkin 30 km.

Tänäaamuna kuitenkin uusi elämä, joten pyöräilin pyssymäkeen ja siellä juoksentelin kaksi kierrosta eli kahdeksan kilometriä. Ja KRRRRR! Arvatkaapas toimiko se saamarin sykevyö? Lähtiessä pelasi ihan moitteetta, mutta kun pääsin kiipiämään kohti pyssymäen huippua, niin tämä näyttää 00
Meinas päästä rumia sanoja, kun oikeen reippaasti ähräsin ensin menemään ja ajattelin kattoa, kuinka korkealle saan sykkeet nousemaan. Lenkissä meni aikaa 1:03,10. Ennen nousuja kävelin pätkänmatkaa ja tasasin sykettä, sama nousujen jälkeen, piti vähän puuskutella.

Viikkoon reilu kahdeksan tuntia liikkumista, joista lauantain pyöräily ei ollut teholtaan mitään treenausta. Muuten tehot kohillaan.

Jarkko ryökäle meni tänä aamuna pyöräringin lenkille ja tekivät sen verran pitkän lenkin, että pääsi nyt mun ohi kilometrillä kilometrikisassa PÖH! Noh, minusta on mukavaista juoksennellakkin ;)

Eilen oli hiukan haikea olo, kun netistä seurattiin HCM:n etenemistä. Vieläköhän tästä joskus maratonille pystyisi?
Urheiluruudussa oli aika erikoinen juttu HCM:stä keskiluokan elitistisenä "näytön paikkana". Taannoin kuulin myös tuttavan toteavan, että se maratonjuoksu on nyt niin muodikasta. Muodikasta tai ei, koukuttavaa se on. Ja onkos se nyt suuri vääryys olla treenauksen myötä pikkuisen paremmassa kunnossa, kuulostaa nuo jutut taasen katkerien ihmisten panettelulta, vai mitä?!

sunnuntai 12. elokuuta 2012

2001 km

toukokuun alusta pyöräilyä.
Olen sitä mieltä, että kyllä tuli maantiepyörän hankinta oikeaan saumaan. Pyörä on nyt "hintansa haukkunut" ja helpottanut paljon tätä meikäläisen liikuntaelämää.
Eilen Raudaskylänlenkki pienillä lisämutkilla höystettynä, jotta sain tuon 2000 km täyteen.
Jarkko piti reipasta tahtia ja keskivauhti taisi olla lähellä 27.

Nyt on ihmeellinen tunne myös tästä takamuksen kiristyksestä, oliskohan se taakse jäänyttä elämää?
Tänään vuorossa Kiekko-Niskakankaan juoksentelu.
Ei sujunut yhtään hullummasti:
9.26 km
ajassa 1:05,24 (avg.7.03)
keskisyke 152 ... tähän tietysti kello laskee huu-haa sykkeitä, jotka näyttivät lenkin alkuun 200... että se siitä pesusta ja patterin vaihdosta ja huollosta :(

Täytyy vielä sen verran jutella tuosta piriformis-vaivasta tähän loppuun, kun se on pyörälenkeilläkin muistuttanut olemassa olostaan, mutta pumpin jälkeen on aina ollut niin "joustava" olo, ettei perässä oo tuntunut mitään kiristystä. Pumpissa ollaan tehty niin paljon kyykkyjä ja potkuja ym. että ne ymmärtääkseni ovat irroittaneet kiristäneen lihaksen. Niimpä olen jatkanut samoilla linjoilla pyöräilyn jälkeen eli eilenkin tein yli sata kyykkyä kahdessa sarjassa ja punnerruksia välillä. Mikähän sen tähän lujaan kalloon takos, että se yhensortin junnaus pistää paikat tukkoon. Täytyy löytyä halua monipuolisuuteen, muuten ei tällä naisella hommat onnistu.

Treeniviikko meni lähes niinkuin pitikin, tunteina vaan 8, mutta hyvä alku.
Nyt tosin meidän kotoinen "työleirimme" alkaa olla lopuillaan ja aika siirtyä työmaalle hästäämään.

perjantai 10. elokuuta 2012

Ohjelman mukaan

täällä on eletty, tosin viimeiselle lomaviikolle piti sijoittaa hiukan humputteluakin.
Maanantaina reipas 35 km pyörälenkki... keskivauhti lähellä 26, keli suosi.

Tiistaina pumppi, jossa taas kerran ajattelin, etten ikinä ennen ole ollut näin hikimärkä.
Jarkon kohdalla oli sellainen hikilammikko, jossa saattoi käydä polskuttelemassa pumpin lomassa ;)
Hikiliikuntaa, kertakaikkiaan!
Keskiviikkoon sijoittui työkavereihin orientoitumista ja humpsuttelua Kalajoella.

Torstaina vesijuoksua 40 min ja muutama veto kroolia ja rintauintia.

Tänään vuorossa pyöräily pyssymäelle ja siellä juoksentelua. Haluaisin niin liittää lenkistä sportstrackerin raportin tähän, mutta kun en ossaa! Ammiii, apuva!
Tiesin, että Ammilta saa apua. Kiitti paljon!
Kun klikkaan tuolta exportista, niin tallentuu koneelle gpx tiedostona, enkä saa sitä muutettua?!
Toinen harmi tuossa sportstracerissä, ettei sykemittari käy iphonen kanssa yksiin :(



No kuitennii juoksentelin Pyssymäessä 7,24 km ja juoksun keskivauhti oli jotakin 7:07 min/km.
Juoksu tuntui JUOKSULTA. Vaikka olikin niin kommeita mustikkapuskia, että oli ihan pakko hyökätä niiden kimppuun välillä :D
Ajattelen nyt, että maltti oli valttia! Viime viikon juoksuista sain nimittäin aika mageesti kivistävät penikat, mutta niitä hieroin ja hoidin perskindolilla ja atrogelillä, niin antoivat periksi! Nyt viikon perästä ei kivistyksiä ollenkaan! OI-JOI, viikko sitten 4 km jälkeen tuntui, että äkkiä pois täältä. Tänään keviästi toiselle kierrokselle.
Huomenna rikon sen kakstonnisen, tullee sitten vaikka isoja mummuja taivaan täydeltä!


sunnuntai 5. elokuuta 2012

Vaativia

ovat nämä vanhat lihakseni ;)
Venyttelystä ei nyt lintsata, ei pätkääkään.
Perjantaina pidin huilipäivän. Ajattelin, että rauhallisesti täytyy tämän juoksuasian kanssa edetä.
Mutta niin jäi kutkuttamaan, että jo lauantaille suunnittelin uutta lenkkiä.
Lauantaina lyhyt Pirttirannan vitonen ja jalkatreenijumppa siihen päälle.
Sykemittarin vyö piiputti heti lähtiessä ja kepsi ilmoitti patterin loppuneen kolmen kilometrin jälkeen. Faktat siis jäi lenkistä saamatta, mutta hyvä niin, eihän tuo vielä juoksulta tuntunut.

Tänäaamuna kierrettiin Jarkon kanssa Padinki-Raudaskylä-Järvikylä-Aittola-Haapala, lähes 55 km tuli matkaa. Mulle vauhti oli ihan reipasta, keskivaudiksi mun mittari sanoi n. 25,5. Märkä oli keli ja rapa roiskui, mitenkähän tuo lie kannattaako pyörää pestä, kun ei ole ollenkaan parempia kelejä luvassa. 1918 km näytti kilometrikisa mun kilometrit tänään, joten ens viikolla sitten tonnit paukkuu :D jee-jee!
Tämän viikon treenit näyttävät nyt syksyä ajatellen oikein mukavalta, noin 9 tuntia viikkoon ja monipuolisuutta... onko tämä nyt sitä mitä tätitreeniksi juoksufoorumilla nimitetään?
Viikko menisi suurinpiirtein näin:
Ma pyöräily 1,5h
Ti   pumppi 1h
Ke Vesijuoksu/Uinti 1h
To  Pyöräily+ Juoksu 2h/juoksu+lihaskunto 2h
Pe  lepo
La  Juoksu+jumppa 1,5h
Su  pyöräily 2-3h
Tämä nyt näyttää muodostuvan hyväksi viikkorytmiksi.
Jos ja kun pumppiin ilmeisesti tulee taukoa, niin sitten tilalle punttis tai punttijumppaa.
Katsotaan nyt miten homma lähtee pyörimään, monta vuotta tässä on opeteltu treenausta, enkä tiedä oonko oppinut mitään. Jatkammapa opettelua.



torstai 2. elokuuta 2012

Ilon päiviä

meidän koko sakilla.
Vilja onnistui pesispelissä eilen lyömällä elämänsä ensimmäisen kunnarin. Voi sitä riemun määrää! Pelista tuli harvinainen voittokin, joten ilo tuplaantui. Isolle veljelle terveisiä, että ilman karkkipussia nyt ei oo kottiin tulemista ;)
Minä kävin verryttämässä pumpista kankeita jäseniäni vesijuoksussa; kolme varttia juoksin ja sitten vähän uiskentelin. HUH uiminen oli kovvaa hommaa. Ei ollut uintikunto ennää kohallaan...
No ei ollut juoksukuntokaan :D ....
SIIS tänä aamuna oli aika kokeilla miten takamus kestää.
Pyöräilin Pyssymäkeen ja siellä kierroksen varovasti ja tunnustellen hipsuttelin.
JA NYT HUUDETAAN! IHANAA LEIJONAT, IHANAA... ei tehnyt kipeäää, eikä haittaa :D
ei edes se, että tunsin olevani rapakuntoinen raahustaja. Sykkeet paukutti korkialla ja jalat oli lyijyä.
Reilun 4 km raahustin, mutta tästä tie on toivottavasti ylöspäin.
Vesijuoksussa piriformiksessa oli "tuntemuksia", ei kipua, mutta jotain tuntemusta. Venytin puolentunnin vesijuoksun jälkeen vedessä lihaksiani ja jatkoin... siitä rohkaistuin miettimään juoksua. Illalla vielä Viljan pesismatsin jälkeen kokeilin tuttavan "varvastossuja" l. vibrameja. Niillä juoksentelin kentän ympäri. Pohkeet menivät aivan tukkoon, mutta ei kivun tuntemusta piriformiksessa. Meinasin haljeta riemusta! Päätin kuitenkin pitää mölyt mahassa ja kokeilla, että vieläkö tänään kestää. Nyt tuntuu siltä, että operaation piriformis on selätetty.
Venyttely on A JA O kaikessa, välillä tahtoo vain hanskat joutua hukkaan näissä hommissa.
Jarkollakin oli teippausten ansiosta kantapää aika hyvänä, mutta pumpin hypyistä ärtyi jälleen. Luulen kuitenkin, että siinäkin asiassa ollaan voiton puolella.
Tänään haettiin sitten Viivi-vauvakin leiriltä kotiin. Neljä päivää telttamajoituksessa ja vauhdikkaassa menossa veisi voimat isommiltakin. Nyt on peitot ja patjat kuivumassa ja
VALTAKUNNASSA KAIKKI HYVIN!

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Kesän pelastajat

pumppi ja pyöräily.
Tänään nautiskelin molemmista. Eilen illalla pääsin sittenkin pyöräilemään ja Jokikylältä huitaisin 42 km. Aamulla kiertelin järven Haapalan kautta.
Sitten illan ja viikon kohokohta bodypump, jota pelonsekaisin tuntein odotamme.
Kyllä taas hiki virtasi, voi jösses, sanoisin!
Heidi kehoitti nauttimaan ja sen tein. Ajattelin, että kun on tällaisen hurmosrääkin löytänyt, niin nautin kybällä!
Vaikka on liikkeitä joista en niin nautikkaan, kuten syöksyt ja niistä räväkkä ylösnousu... luulis, että minusta löytyisi sellaista hyvää pehmustetta niihin, mutta ei ;) eikä tahdo millään löytyä sitä räväkkyyttäkään. Kateudesta vihreänä puhisen omia hyppyjä, kun Heidi singahtaa metrin (tai siltä se ainakin näyttää) korkeudelle ilmaan.
Kyllä tämän hyppäämisen ja heilumisen jälkeen olo on TRÖÖT!
Tyytyväisenä sohvalla röhnöttää ukko,  kovan treenin löytymisestä. Sykkeet tais hänellä nousta ajoittain melko korkialle, peräti yli 180!

Täällä meillä on nyt niin kovin rauhallista: Viivi on Juku-Juku-leirillä ja Venla Malorcalla. Ville ilahdutti nukkumalla su-ma välisen yön kotosalla, eikä oikein ollut iloinen lähtiessään helteiseen varuskuntaan. Yksi lapsi maisemissa, Vilja.
Muchos nachos oli eilettäin helteistä kesäruokaa, namis ;)


maanantai 30. heinäkuuta 2012

Kostea helle

ja ukkospilvet pyörivät niin tiiviisti pyöräilyreittieni varrella, etten oikein uskalla lähteä lenkille, ainakaan vielä. Sen verran näyttää jyrinässä olevan taukoa, että uskallan blogin päivittää.
Ehkä lauantain vauhdista kertoo sekin, etten ole ollut  pyöräilyn jälkeen kipeä mistään, reidet olivat pikkuisen hapoilla kotimatkan jälkeen, muttei sen kummempaa.

Tuo kilometrikisa on paha kiusa. Kun on vaarassa kakkostilan menetys, miettii koko ajan, että pitäisikö pikkulenkki käydä heittämässä. Olen kuitenkin päättänyt, että Monarkki ja Bianchi saavat mennä menojaan, jos menevät, minun täytyy alkaa treenaamaan muutakin kuin pyöräilyä...tosin 2000 km on niin lähellä (1770 km jo pyöräilty) että kyllähän se piakoin pitää rikkoa.
Huomenna varmaan luvassa aika nihkeän hikinen pumppi.

Pikkuisen täytyy loppuun arvostella lehtien linjauksia, kun kovasti ihmetytti lehtien olematon uutisointi Onnin kierroksesta eli 24 tunnin juoksusta kapinaviikon aikaan.
Ultralajit ovat harvinaista herkkua urheilijoille ja yleisöllekkin, koska niitä järjestetään niin vähän. Mielestäni juoksijat tai ainakin voittajat olisivat ansainneet kunnon lehtijutun, vähintäänkin haastattelun kuvineen. Mutta vain pieni maininta Nivala-lehdessä, samalla linjalla Kaleva.

Luullaanko toimituksessa, että tätä lukijat haluavat?  Tällaisesta mm-mittelöstä tehdään puolensivun juttu. Ok, harmitonta kesähupaa, menköön, MUTTA ansiokkaampia kisoja ei sovi tällälailla sitten ohittaa!
 

Pierun SM-kisojen voittaja: ”Aina törisee”

Ensimmäisten pierun SM-kisojen voittaja Pasi Suontausta kuvaili suoritustaan normaaliksi.
Pasi Suontausta (oik.) voitti ensimmäiset pierun SM-kisat Utajärvellä.

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Nolona

täällä nyt mietin,mitä päivittelisin.

Varmaan niin, että olis parempi opetella pyöräilemään, ennenkuin lupaa ilmoittaa itseään mihinkään kisaan :(

Tavoite ei ollutkaan kyllä mitenkään korkealla, vain alittaa viimeisin maraton aika eli 5 h. Ja alittuihan se: aikani Botniapyöräilyssä 4:22 ja risat, ei kehumista...
sitä normilenkkivauhtia junnasin niinkuin ennenkin. Vähän vihreä olen kyllä näissä pyöräilyjutuissa, mutta jospa lenkkeihin tulisi nyt tämän töttöröinnin myötä uutta puhtia.
Monta asiaa jäi hampaankoloon, joita olis ehkä pitänyt kysellä täällä asiantuntijoilta.
Ensinnäkin huolto, otin mukaan itselleni vain vesipullon: Olisin nipistänyt helposti ajasta 10 min jos olisin ottanut vesipullon, energiajuomaa ja geelejä, näillä varustuksilla olisin selvinnyt luultavasti ilman pysähdyksiä.
Toinen juttu mikä jäi närästämään, että pyöräilin yksin lähes koko matkan. Alku meni suht hyvin, mutta vastatuuli osuudella väsähdin yksin puurtamiseen. No minkäs teet kun en osunut sopivan vauhtiseen porukkaan.
Kuvia Botniapyöräilystä löytyy täältä.



Jarkko (n:o 590) sai itsestään irti ajan 2.59,20
Oli päässyt hyvävauhtisen porukan imuun ja siitäpä ei passanut höllätä.


Kauniit maisemat ja ilma oli kuin morsian, että mitäs tässä nyt sen enempää tarvi ruikuttaa.
Tempoajoihin vaan jatkossa, niin saa vauhtia lissää jos oikiasti haluaa!

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Alokasflunssan

kävi lääkintämies viikonvaihteessa kotiin heittämässä, nyt täällä nuuskutan ja yritän taistella sitä vastaan.
Eilisillan pumppi peruuntui ja Jarkko huokasi syvään.
Piti sitten jumppailla itekseen; tein askelsarjat. Niiden jälkeen rautaa niskaan ja kyykkäämään.
Tein toistoja parissa erässä reilun sata,  hauista, ojentajia ja olkia tein sarjoina hiukan vähemmän.

Sittenpä jouduimmekin hyvin Kipinämaratonin ja 24tunnin juoksun päätöspalaveeraukseen. Mietintämyssyyn jäi ensivuoden kisojen järjestäminen. Kisaorganisaation vastuita pitäisi laajentaa ettei rasittuisi liikaa yhdet ja samat ihmiset. Minusta tuntuu, että innostunutta väkeä löytyisi, sellaisia joita ei ole arvattu kysellä. Pistäkääpäs lukijat mietintämyssyyn, pystyisittekö sitoutumaan vuodenpäästä järjestettävien kisojen organisaatioon. Jos mieltä kutkuttelee halu osallistua, niin töräytelkääpäs vaan rohkiasti ilmoille. Minusta näin hienon tapahtuman siemen pitää laittaa maahan kasvamaan... eiköstä vain?

Eilettäin porukassa vähän piti märehtiä tätä epätoivoista treenausta ja tasavauhtisia pyörälenkkejä. Niimpä kaveri antoi vinkin, ettei sen vedon tarvitse olla kuin minuutti ja sekin on jo jotain! Kas, ei kummempaa kehoitusta tarvitse... Tänään läksin sykemittarin kanssa pyöräilemään, ajatuksena ainakin muutama minuutin veto. Niin innostuin sitten minuutin vetojen jälkeen puolentoista ja kahden min. vetoihin. Jee! Hyvä minä. Kiitos Tarmo tyrkkäyksestä!

Täällä me nyt pohditaan, että pitääkö sadan kilsan pyörä"lenkkiin" tankata?
Kovempikuntoisen varmaan pitää... mulle varmaan riittäis suklaatankkaus... Paitsi, että on hiukan alkanut rieppoa nuo pelastusrenkaat tuossa vatsan seutuvilla. Täytyis tieten ryhdistäytyä. Hankey Bannisterin kanssa täällä juuri nenävuotoa yritän korjailla... remppakin alkaa olla loppusuoralla, joten menköön nyt tämän kerran. Cin Cin!

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Uusi kunta

taasen valloitettu pyörällä.
Tänään siis pitempi lenkki Nivalasta Sieviin, Sievistä Ylivieskaan, Niemelänkylän ja Vähänkankaan kautta kottiin 88 km.
Lähdettiin melko vilpoisessa (n.+13), mutta aurinkoisessa säässä puskemaan vastatuuleen Sieviä kohti.
Eemelinmäelle yritin "kiivetä" tosi hissukseen, etten olisi ärsyttänyt valmiiksi vihmovaa takalistoani. Meno hyvin oli maltillista Sieviin asti. Sieltä Ylivieskaan päin saatiin sitten pitkästi myötäistä, väliin vaan tuntuu, että tuuli kääntyy vastaiseksi reitin mukaan. Ihan mukavan vaihteleva reitti kyllä pyöräillä Sieviin ja Sievistä Ylivieskaan, kohtuullista tuuliolosuhteista saa tänä kesänä haaveilla.
Ylivieskan lähestyessä alettiin miettiä mahdollisia kahvittelumahdollisuuksia. Rahat olivat jääneet kottiin, joten vaihtoehdoiksi jäi tuttavien hyväksi käyttö. Sattuikin arpa tälläkertaa sellaiseen paikkaan, jossa saimme istua suoraan ruokapöytään... Nälkäisiä pyöräilijöitä ei tarvinnut kahta kertaa kehoittaa :D
Matka jatkui hyvävoimaisena lounaskeiton ja kahvin jälkeen- kiitokset Männiston alueen isäntä perheelle!
Kireä piriformis ei vain tykännyt tästä lenkistä. Päästin Jarkon menemään omaa vauhtia Vähälläkankaalla ja sitkuttelin hissukseen kotiin. Nyt en tiiä miten takalistoani lepyttelisin, venytystä ei oikein kärsi ajatellakkaan. Pistää miettimään se onneton Botnia-pyöräily. Autossa istuminen näyttää ärsyttävän kovin (perjantaina käytiin Viljan pelireissulla Kajaanissa), vaikka venytyksellä lihas muka aukesi, lauantain Sherlock Holmes-istunto sai  taas "pinnan" kiriälle. Kehvatsu!
Taitaa olla kohta pyöräilykin pois pelistä. No olen nyt saanut sen 1600 km silti kasaan.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Välillä

tuntuu niin turhauttavalta :(
pyöräillä ympäri pitäjää ja vähän toista ja kolmattakin (Ylivieska ja Haapajärvi), vailla päämäärää, tappavan tasaseen tahtiin.
Juu, onhan se hyvä, että pääsee, mutta kunnon kannalta en usko tällä olevan suuren suurta merkitystä. Tuo pumppi on kyllä pelastanut kuntoni rippeet, jos niitä nyt hiukan oli keväällä varastoituna.
Torstaina tein voimajumppa kakkosen  ja pyöräilin Raudaskylänlenkin pidennettynä (35 km)
Perjantaina 46 km pyöräilyä Aittoperältä Raudaskylälle
Tänään lihaskuntojumppa ja 27 km pyöräilyä
Lisäksi, ehkä pumpin ansiosta, oon sitten tehnyt kyykkyjä rautatanko niskassa ja ilman, vähän muutakin tangon kanssa heilumista, joko pyörälenkkien jälkeen tai ennen.
Huomenna varmaan pyöräillään sitten vähän pitempi lenkki ja valmistaudutaan Botniapyöräilyyn seuraava viikko tapetoimalla huushollia.
Taidan saada huomenissa yli 1600 km pyöräkilometriä kasaan ja se kuitenkin tuntuu ihan mukavalta.
Kohta tulee kuukausi siitä kun oon käynyt viimeksi juoksulenkillä, pitäisiköhän jälleen ilkisillään kokeilla? Viikon päästä ehkä vois juoksennella.




keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Yhdessä

pyöräilimme pumppiin eilen Jarkon kanssa.
Ei saatu ukkoa hengiltä ... ihan, mutta ei kaukana ollut.
Naiset kyselivät tietysti Jarkolta fiiliksiä jumpan jälkeen "kaikesta sitä maksetaan!" oli ensimmäinen puuskahdus, toisena tuli aikomus vääntää Artoa nenästä ;) että terveisiä vaan, jumppa oli kova.
Sykemittaria olis mielenkiintoista kokeilla jossakin jumpassa, kun sykkeet paukkuu todennäköisesti aika korkealla koko jumpan ajan. No, ens kerralla on kesän viimeinen, katsotaan saanko ukon mukaan. Sitten alkaa Heidin valmistautuminen kisaan. Tsempit vaan Heidille, olet tietysti meidän suosikki ja idoli!

Viikonloppu meni serkkupyöräillen: näytettiin helsinkiläispyöräilijöille, että meiltä löytyy mukavia pyöräilymaisemia. Tosin lauantaina oli "hiukan" tuulista, mutta siihenhän on totuttu.
Puoliväkisin ilmoittivat minut botniapyöräilyyn, toki siitä selviän, mutta tällä takamuksella en pysty kovavauhtiseen suoritukseen: ylämäet ja vastatuuleen puskeminen vihmoo takalistoon. Tuo pumppi on siitä ihmeeellistä, ettei siitä perä ärsyynny, vaan päin vastoin tuntuu, että voisi lähteä juoksulenkille. Ehkä liikkuminen on niin kokonaisvaltaista pumpissa? Ihmettelen sitä...

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Pyydän


etukäteen anteeksi tätä päivitystä niiltä, jotka lukevat tätä illalla, eikä kaapissa ole tuoreita mansikoita, philadelfiaa eikä kaurakeksejä. Niin, vihainen tällaiselle postaajalle olisin minäkin! Mutta aivan täydellinen kattaus ei ole täälläkään, nimittäin kupliva puuttuu :( ei mitään juhlan aihetta enää, mutta tämä iltapala on niin ylellisen makuinen, että vaatisi kaverikseen  pikkuisen pirskahtelua.
Voitte korjata asian huomenna. Tämä on pakko jakaa siksi, että makuyhdistelmä on minusta taivaallinen. Tällainen pikainen ja pikkuinen juustokakku.

Niin, että onko täällä muuta tehty kuin syöty? Eilen pyöräiltiin Jarkon kanssa Ylivieskaan. Vaikka kuinka kierreltiin Padingista, Niemelänkylältä ja Vähältäkankaalta, ei siltikään saatu mittariin kuin 75 km :(
Tänään tein voimajumppa ykkösen ja venyttelyn. Saunalenkiksi sitten hurautin järven ympäri.
Oli siinä ja siinä etten käväissyt juoksulenkillä, maltoin!


tiistai 10. heinäkuuta 2012

Paluu arkeen

on sujunut hitaasti.
Lauantaina kahden 10 litran ämpärin kantaminen koko Yliniemenkujan pituudelta hapotti niskalihakset pahan kerran. Katonmaalausurakka meinasi tyrehtyä jumituksiin.
Mieltä kaihersi myös sijojen menetys kilometrikisassa, joten tärkeysjärjestys asioihin ja pyörälenkille ;) Kävin Raudaskylä-Järvikylä-Aittoperä-lenkin, vajaa viiskymppiä. Nyt on sitten kakkossija taas hallussa, JOU! Tosiaan venyttelinhän kiristävää persusta ja yläkroppaa siinä iltasella myös.

Tänään sujui paremmin katonmaalaushommatkin; olohuone, eteinen ja erkkeri kahteenkertaan käsiteltynnä ja keittiö kerran, huomenna saan luultavasti urakan päätökseen, ajatelkaapa sitä!
Viikko sitten käytiin pikkuisenverran äänekästä keskustelua siitä kannattaako kattoa noin yleensä aloittaa maalaamaan. Minä siis pidin pääni... tänään aloin tivata kehuja komiasta katosta ja tulihan niitä: "kyllähän se hyvältä näyttää (tuumausta) turhaan kai tuo pässinpään kanssa tapellee, kun aina jää toiseksi" :D Meillä on se 20-vuotis hääpäivä huomenna, on tämä niiiiin auvoista.

Maalausurakan päätteeksi kunnon rääkkiin = pumppiin.
Ihmenainen minusta tämä Heidi, käykääpä linkistä lukaisemassa.
Ihan järjetön draivi taas päällä reilun tunnin, puolessa tunnissa meitsi valuu hikeä ja miettiin, että jokohan tämä kohta loppuu. Jarkkoa kovasti houkuttelis tulla mukaan... että jospa saataisiin joku mies hälle kaveriksi? Hu-huu?
Kun nyt tähänkin blogiin on ollut kova liikenne tuo viikonlopun kuvauutisten saattelemalla, niin laitetaan vähä vielä lissää ;)

Onni: "lakkia päästä" ;)

Palkintona kauraryynejä!

"vettä!" "urheilujuomaa!"

Rennoista rennoin, elämä on laiffii!


sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Elettiin

Soihdut sammuu, mutta ei väki malta nukkua
niin sata lasissa mukana noissa ultratouhuissa, että aamusella muutaman tunnin unien jälkeen Jarkko totesi juosseensa koko yön; "hyvä ettei oo jalatkin kipiänä!"  Mulla ihan samat fiilikset... jotenkin tuntui ihan pahalta jättää kahden jälkeen yöllä se sakki sinne "itekseen" kärvistelemään. Touhuttiin siinä yön pimeinä tunteina Onnille osmosaalia, että alkais imeytyminen pelaamaan.
Aamulla mies oli baanalla tämän näköisenä:


Kalpea, mutta tolpillaan.
Koska Onni on linkittänyt ekstriimini juoksufoorumille, ajattelin pistää tänne kuvakoostetta mukavaisesta tapahtumasta, josta mekin saimme nauttia.
On asia erikseen, ajatellaanko tämä nyt sitten nautiskelutapahtumana vai kärsimysnäytelmänä... yöllä oli itsellänikin niin kurja olo toisten puolesta. Kun tunnit vähenivät ja hurmosfiilikset paistoivat juoksijoiden kasvoilla, samaistuimme itsensävoittajiin.
Ennätyksiä, niitä taisi tulla kahmalokaupalla.  
Faktoja ei minulla ole, vain kuvia... olkaapa hyvät!

Tsemppijoukot jaksoivat seurata pitkään rinnalla kaverina

Miesten ykkönen Stefan Smeds
Naisten ykkönen Susan Berg


Ultraajat urakan alussa, yhteistuumin lähdössä


Juoksufoorumin v.kurppa
Täytyy liputtaa sisunaisten puolesta. Aamulla veikkailtiin Karvoskylälle ajellessa, ketä on baanalla.
Sori nyt Onni, mutta vähän pelkäsimme, että oot vaaka-asennossa :(
Minä sanoin, että naiset on radalla ja sehän piti paikkaansa :D


Viimeinen kujanjuoksu