Pulahdus

jokeen lenkin jälkeen on aivan parasta viilennystä.
Eilisaamun lenkki oli nimittäin aika kuuma, mittari kipusi yli 25 vaikka kymmenen jälkeen olin takaisin kotosalla.
Vauhtileikittelyssä syke nousi todellakin.
Ajassa 46:19,4 6.8 km keskisyke 153, max 172... no, nousi ja nousi, tuntui ainakin siltä, että läähätän ja läkähdyn. Koordinaatioharjoitukset jäivät vähän muistinvaraiseksi, kun ohjelappu oli hukassa (juu,tunnustan, meni lintsaukseksi siltä osin).
Tänään tein sitten sen pyörälenkin. Pidisjärvi on niin mukava kiertää.
Huomista silmälläpitäen pyöräilin rennosti, pitihän pysähtyä parille postilaatikolle nimenkirjoitukseenkin (kuntokamppanja).
Ajassa 1:10,39 21.35 km keskisyke113, max 127
Lenkin jälkeen ajattelin, että viikottainen pyöräily kävisi palauttavasta lenkistä. Eli ohjelmassa kun lukee palauttava, se tarkoittaisi pyöräilyä. Persuksissa se tuo pyöräily taas tuntui äkkiseltään, kun oon vaan keväällä muutaman kilometrin työmatkaa hyrskytellyt.
Vielä puolentunnin joogavenyttelyn tein siihen päälle ja kyllä liikkuva kissa teki tosi gutaa pyöräilyn kangistamalle selälleni.

Joogavenytykset

ja vyötäräjumppa torstaina. Mukava kun pääsi tuohon jumppaankin kiinni taas.
Lepopäivä perjantaina; vasen olkapää on hiukan juonitellut, enkä tiedä miksi. Luisteluhiihdossa se on kyllä "vetopuoli", kun olen vasuri.
Tunnustan nukkuvani vasemman käden päällä ja se ei varmaankaan auta asiaa, siitä on niin vaikea opetella pois :(
Tänään taas 15 km tuppurointia Hiitolassa. 15 cm uutta lunta viimeyönä teki hiihtämisestä haastavaa.

Muutes oon tutkaillut kalenteria ja hyvä paastoajankohta olis noin viikko 12 eli meidän hiihtolomaviikon jälkeen alkaisi laskeutuminen. Eli ne jotka haluavat kimppaan voivat sellaista alustavaa aivotyötä tehdä sitä mietiskellen. Annan kyllä ainakin täältäkäsin tukea ja työpaikalla sitten konkreettisemmin---mutta perärutkut saa jokainen tehdä itse ;DD 

Ensimmäinen hiihtokymppi

korkattu ja avot mikä nautinto!
Hiitolan latupohja loistokunnossa, varmaankin lunta oli jo tampattu kelkalla.
Paljon oli käynyt hiihtäjiä ja luistelubaana oli loisto iskussa. Aih ja voih, kylläpä oli ihanaa!
Oon niin odottanut tätä hiihtelyä, kun tuo uusi juoksuasento pisti pohkeet aivan tukkoon.

Tiistaina tein selkäjumpan ja joogavenyttelyn.
Torstaina kävin seitsemän kilometria köpöttelemässä ja kyllä lantion asennossa oli tekemistä; Pohkeet ovat aivan jumituksessa ja lantio meinasi valua vängällä.

Kyllä minut pelasti nämä hiihtokelit ja säätietojen mukaan näyttäisi kelit jatkuvan.
En ottanut sykemittaria hiihtonautintoani hankaloittamaan, mutta noin 45 min hiihtelin rauhalliseen tahtiin reippaan 10km. Olis mennyt enemmänkin, mutta piti säästellä paukkuja tän illan operokkiin... Jotta joraamaan tästä vielä.

Ei paljon enoa

kehnompi ;D
Nyt hyvän alkulämmittelyn jälkeen jos tekis taas joogaa, niin kyllä lihakset tykkää.

Aamujooga

puolisen tuntia teki kyllä oikein hyvää.
Pitäisi vain ottaa ohjelmaan joka aamu.
Raitista ilmaa tuli haukattua päivällä reilun tunnin melonnalla. Kun ensin istua könöttää neulekoneella parituntia ja sitten käy melomassa, niin kyllähän siinä mukavasti saa hartiat liikenteeseen. Melominen on minusta oikein mukavaa vielä näin syksylläkin, luonto valmistautuu talveen ja on jotenkin paljas ja riisuttu.
Sitten vielä illalla se zumba, jossa pääsin kyllä takariviin... Kehvatsu ei mahtunut etes käsiä pyörittään. Harmittaa, että menin makselemaan etukäteen sellaisesta ahtaudessa ähräämisestä, ei oikiastaan tullut kuin pahalle päälle.

Kohta pääsee heiluttamaan käsiä hiihtoladulle, alkaa olla jo hiihtotuska.
Jos lunta tulee niin kuin on luvattu, niin kyllä kakkossukset saa pellolla kyytiä.

Reilu kymppi

takana tälle aamulle. Jarkon kanssa käytiin koivikon lenkki juoksemassa... ja puhuttiin; mistäs muusta kuin cooperin testistä. Eräs tuttu terveydenhoitaja tuumasi silloin viime tiistaina, että kaksi kilometriä on hyvänkunnon raja. Se varmaankin pitänee paikkaansa ja siihen mun pitäisi pystyä, mutta kun vauhtikestävyyttä en ole treenannut, niin tiukkaa tulee olemaan. Se vauhti on mulle vähän niinkuin akileen kantapää: kestävyyttä riittää vaikka toisille jakaa.
Niin sen vauhtikestävyyden aion laittaa tuohon juoksukoulun tavoitteisiin. Ja ehkä myös puolikkaalla lähden tavoittelemaan 2.10 aikaa. Siinäpä sitä tavoittelemista.
Niinkuin huomaatte on suuria keskittymisvaikeuksia tähän kirjoittamiseen, kun koko ajan pitää miettiä, että kauanko pumppu kestää juosta maksimisykkeellä... kestääkö 12 min. Oi-voi! Tai sitten pitää juosta niinkuin Jarkko tuumaa eli 6 min täysillä ja loput niin lujaa kuin jaksaa.

Tämän aamuisen lenkin päätteeksi tuli kuin tilauksesta kakkosella venyttelyä joogaamalla. Ja kylläpä oli tiukkuutta joka lihaksessa. Aurinkotervehdys on viimeaikoina vähän unohtunut ja sen kyllä huomaa. No nyt on nauhalla tuokin venyttely, niin voipi vähän verestää muistoja. Nuo joogan staattiset venytykset ovat kyllä tehokkaita. Suosittelen kokeilemaan!

Ensimmäisen

kevätflunssa potilaan kanssa jäin tänään kotiin. Se tämä ihana lämpö kun houkuttelee vähentämään vaatetta, sitten vilustutaan ja tullaan kuumeeseen.

Tykkään aamuisin tehdä venytyksiä ja lihaskuntojuttuja, jos siihen vain on aikaa; tänä aamuna oli.

Samaisessa Kunto plus lehdessä oli myös mielenkiintoinen juttu venyttelystä ja sitä olen vähän harjoitellut.

Jos kerran luvataan litteä vatsa, niin pakkohan tätä on yrittää ;D

Tämä  spagaati venytys perustuu siis joogaan. En ole koskaan mieltanyt itseäni motenkään notkeaksi, mutta kaikki haastava kiehtoo, joten katsotaan onnistuuko!

Tekniikka on vaikea ja siihen pitää syvällisesti perehtyä.

Ehkä tämä alkaa pikkuhiljaa valjeta.

Juoksuaika

on alkanut ;D
Eilen urheilin pöösönal treinerin kanssa, mikä tarkoittaa, että joogasin Wiillä ja ohessa hiukan aerobiccasin ja tein lihaskuntoliikkeitä. Wii on mielestäni hyvä juuri noiden lantiopohjan lihasten huoltoon.
Juoksun aloittaminen hiukan jännitti ja hirvittikin: kestääkö kunto ja paikat yleensä. Ensimmäinen kilometri hiukan hengästytti, mutta sen jälkeen hengitys tasaantui, lihaksisto lämpeni ja juoksu alkoi rullata vanhaan malliin. MUKAVATA!
Kuuden ja puolen kilsan lenkin hipsuttelin hiukkasen jäisillä ja sohjoisilla pyöräteillä. Nyt tietenkin toivon, että se lämpöaalto sulattaa kiekon tien, päästäkseni sinne näkemään lintusia. Uskoisin, että töyhtöhyypät tulevat lämpöasteiden saattelemina.