Takatalvi

sattui nyt sopivaan saumaan. Tänään oli hierontapäivä, ja nyt on helppo malttaa lepäillä pari päivää. 

Maaliskuun viimeisenä päivänä kävimme kävelemässä Iso-Sydänmaan perhereitillä. Kyllä täytyy kiitellä Nivalan Polku ry:n aktiivista porukkaa, joka pitää polun läpi talven kävelykunnossa. Oli mahtava ulkoilukeli pakkasyön jälkeen ja lumikengillä poljettu polku kantoi hienosti. Nastalenkkareilla oli hyvä kulkea. 

Ensimmäisen lenkin maantiepyörällä pääsin tekemään jo maaliskuun puolella. Vaikkei hyvältä tuntunutkaan navakan tuulen ja hieman uudenlaisen ajoasennon vuoksi, niin mukavaa oli ja hyvin Bianchi rullasi.

Viime viikonlopun keväisinä päivinä pääsin jo kunnolla maantiepyöräilyn makuun. Kevään kolmas ja neljäs lenkki uudella pyörällä alkoivat jo vähitellen tuntua kunnon kammenkäännöltä. Ennen sunnuntain lenkkiä tein pieniä säätöjä satulan asentoon - eikä ainakaan huonompaan suuntaan ajoasento muuttunut. Vielä on pohdinnassa lyhyemmän stemmin vaihto, mutta katsellaan nyt onko toimenpiteelle tarvetta. Kokonaiskilometrimäärä meni jo yli sadan, enää vajaa 2400 kilometriä pitäisi ennen starttia kerätä. Täytyy vähän tahtia tiivistää.

Youtubesta muuten löytyy aivan loistava Velogi - Pyöräilevä videoblogi, josta löytyy oivia vinkkejä kaikille pyöräilyharrstajille pyörän säädöistä ja huollosta. Linkki vie vlogiin, jossa kerrotaan maatinepyörän ajoasennon säädöistä. Suosittelen. 

Reilu viikko takaperin tällä Rynkeby-pyöräilijällä oli joulu. Sain tiimin ajokamppeet kotiin. Kyllä on komiaa ja keltaista. Nyt näkyy kaivolta kotiin saakka! Liikenteessäkään ei pitäisi nyt jäädä huomaamatta.

Vajaa kuukausi on enää aikaan TEAM Rynkeby - God Morgon -koulujuoksuun, johon Nivalassakin osallistuu kahdeksan alakoulua ja yli 900 oppilasta. Koululaisilla on mahdollisuus kerätä pikkusponsoreita ja juosta tai kävellä tunteroinen ennakkoon määrätyllä reitillä. Sponsorit maksavat sovitun sponsorisumman Aamusäätiön tilille. Kiitos Erkkilän, Junttilan, Haikaran, Järvikylän, Karvoskylän, Malilan, Kyösti Kallion ja Haapalan koulut! 

Koko Suomessa koulujuoksuun osallistuu 121 koulua ja 30333 oppilasta. 

Materiaalit ja juoksijoiden mehut ovat jo Nivalaan saapuneet, lähipäivänä jaan ne kouluille. Toivotaan, että juoksijat saavat sponsoreita mukaan: pienistä summista tällä joukolla kasvaa merkittävä lahjoitus Aamusäätiön työhön. 

Lopuksi perinteinen kuukausiyhteenveto maaliskuun liikkumisista: 

31 liikkumiskertaa, 36 tuntia 49 minuuttia, 231,50 km, josta

hiihtoa 13 kertaa, 14 tuntia 11 minuuttia, 159,10 km (vapaata 3 h 20 min, 47,1 km),

jääkiekkotuomarointia 4 kertaa, 6 tuntia 23 minuuttia,

spinningiä 5 kertaa, 5 tuntia 45 minuuttia,

uintia 3 kertaa, 2 tunti 30 minuuttia, 4,9 km,

maantiepyöräilyä 1 kerta, 1 tunti 1minuuttia, 24,1 km

työmatkapyöräilyä 1 kerta, 57 minuuttia, 15,7 km

jääkiekkoa 1 kerta, 1 tunti 27 minuuttia

kävelyä 3 kertaa, 4 tuntia 31 minuuttia, 27,9 km

lepopäiviä 6

Lepoa ja lumienkeleitä

Lentsun jälkeen intouduin tekemään yhdeksän päivän treeniputken, jossa liikuntaa tuli 12 tuntia: lajeina sisäpyöräilyä, spinningiä, kävelyä, uintia, luistelua tuomaroinnin parissa ja hiihtoa parina vähän lauhempana päivänä. Kroppa tuntui kaipaavan keventelyä.

Perjantaina lepäilin kokonaan, ei mitään liikunta-aktiviteettia, vain penkkiurheilua. Iltasella ohjelmassa pihasauna ja HPK-Kärpät -peli Telia-tv:ssä.
Lauantaina tuomaroin pari d-junnupeliä: luistimilla siis kaksi ja puoli tuntia, mutta keskisyke vain hitusen yli 100, todella kevyttä. Iltasella taas penkkiurheilua ja pihasauna.
Lauantaina ja perjantaina ladulle lähtö kävi pariin kertaan mielessä, mutta maltoinpas. Sunnuntain pakkaslukemat eivät ulkoilemaan houkutelleet. Niinpä suuntasin aamusta kiekkohöntsyihin. Päivän mittaan nautiskelin myös penkkiurheilusta kotisohvalla.
Kolmelle lepopäivälle liikuntaakin kuitenkin lähes neljä tuntia, penkkiurheilua vielä enemmän.

- Missä se lepo sitten on? joku voisi kysyä.
Vastaan:
-Pihasaunassa.
Ihastumme pihasaunaamme uudelleen ja uudelleen. Uuden vuoden jälkeen olemme saunoneet remontoidussa sähkösaunassamme, mutta tälle viikonlopulla päätimme ottaa taas pihasaunan käyttöön.
Onhan se...rentouttavaa.
Kun tuon reilun kymmenen metriä pihan poikki hipsii ja astuu hirsisaunaamme, pääsee kokonaan uuteen maailmaan.
Hirsien tuoksu, talvi-illan hämäryys, lyhdyn valo, pehmeä lämpö.
Kiukaan kihahdus, hitaasti katosta lauteille laskeutuva lämpö.
Hikikarpalot, palavien puiden paukahdukset.
Syvä huokaus, aika pysähtyy, kiire kaikkoaa.
Emmepä arvanneet mitä vaille olimme jääneet, ennen kuin saunan hankimme.

Perjantaina vielä pakkanen pelotti sen verran, että jäähyttelyn aikana en terassia pidemmälle tohtinut, vaikka Päivikki kuinka houkutteli. Lauantaina sauna-, seinä-  ja yllytyshulluus otti vallan, ja talven ensimmäinen lumienkeli syntyi hankeen yli 20 asteen pakkasessa.

Sunnuntaina saimme myös viettää hienoa juhlapäivää perhepiirissä. Kokoonnuimme Mattilan palvelutalolle juhlimaan isän 90-vuotispäiviä. Virkeä ysikymppinen jaksoi komeasti parituntiseksi venyneen kahvitteluhetken vaimonsa, lastensa, miniöidensä, vävynsä, kahden lapsenlapsensa, veljensä, siskonsa, tämän aviomiehen ja kummityttönsä kanssa. Juhlantuntua lisäsi sattumalta kahvihetken aikana paikalle tullut tullut seurakunnan syntymäpäiväonnittelija.

Lopuksi päivitys keräystilanteeseen:
Sylva-tilille on kertynyt 1315 euroa ja kauttani yrityssponsoreilta Aamu Säätiölle ja Sylva ry:lle on tukea tullut 900 euroa.
Lupaukseni lunastamiseksi Sylva-tilille pitäisi siis tulla vielä 185 euroa ja yrityksiltä 600 euroa. Vielä ehtii hyvin mukaan. Takaraja on toukokuun loppu.

Hämmästyttää ja kummastuttaa,

mikseivät miehet innostu ja osallistu ryhmäliikuntatunneille.

Ainoa ryhmäliikunta-aktiviteetti, jossa miehiä on ollut ruuhkaksi saakka, on äijäjooga, jossa kävin parisen vuotta sitten. Kansalaisopiston jumppapiirit ovat naisvaltaisia ja niin näkyvät olevan yksityisen salinkin ryhmäliikuntatunnit. Hannu ja Matti ovat rohjenneet vierailla tankotanssitunneilla. Spinnigtunneilla olen viimeiset viikot ollut ainoa mies.

Lajina spinning kyllä sopii erinomaisesti kaikille sukupuolille.... hiki virtaa, syke nousee ja reisiä hapottaa....mainiota hommaa. Ja tunnin rankkuus riippuu ihan polkijasta itsestään: vastuksen säätäminen itselle ja päivän kunnolle sopivaksi kun käy sanan mukaisesti käden käänteessä.

Tälle viikolle poikkeuksellisesti kävinkin spinningissä jo tiistaina. Torstaina ei tunteja pidetä itsenäisyyspäivän takia. Torstai-iltana pitääkin liimautua television ääreen, että saa bongattua velipojan vaimoineen ja opettajankollegan miehineen Linnan juhlilta.

Viikon juhlapäivää kunnioittaen tänään pukeuduin Team Rynkeby - God Morgon Jyväskylä-Kuopio -tiimijäsenten höynäyttämänä sinivalkoiseen.

Lauantaina onkin sitten pikkujoulupäivä. Flowfitin spinningmaraton starttaa klo 10 ja jatkuu puoli yhteen saakka. Uskaltautukaapa ukotkin mukaan!!!

Viikonloppuna tuli treenattua ja harrasteltua ihan loihakka tuntimäärä pk-sykealueella. Perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina kävelyä yhteensä yli kolme tuntia keskisykkeen ollessa hitusen yli 100, lauantaina ja sunnuntaina lisäksi kiekkotuomarihommia kolmessa junioriottelussa yli neljä ja puoli tuntia hippasen yli 100 lyönnin keskisykkeillä. Maanantai-illan lepäilin.

Viime tiistaisen hieronnan jälkeen liikuntaa on kertynyt yhteensä varttia vajaa 11 tuntia. Matalysykkeisen liikunnan sekaan mahtuu torstainen ja tämän päiväinen spinningtunti, joten on sitä sykettäkin kohoteltu.

Kotioloissa remontti jatkuu. On mahtavaa seurata ahkerien, taitavien ja työtään arvostavien nuorten miesten tekemistä. Tuota taitoa ja siistiä kädenjälkeä ei voi kuin ihailla. Kiitos Raksatekin Mikko ja Juho!

Malttamattomina ja kärsimättöminä odottelemme, että pääsemme nauttimaan uuden kylpyhuoneen suihkuista ja uuden sisäsaunan löylyistä. Hyvää kannattaa odottaa.

Murphyn laki vai mikä lienee, mutta nyt kun elämme yhden vessan taloudessa, vessa on aina varattu, kun minun sinne pitäisi päästä.

Kannattaa muuten lukea tämä juttu: Arvokas askel kohti uusia syöpähoitoja.

Team Rynkeby - God Morgon -hyväntekeväisyyskampanjan toinen yhteiskumppani on Aamusäätiö, jonka rahoituksesta merkittävä osa tulee kampanjamme kautta. Aamussätiölle menee erityisesti iso osa yritysten sponsorimarkoista. Yksityisten ihmisten, ehkä juuri sinunkin, lahjoitukset, joita voi tehdä blogin vasemman palkin kautta, ohjautuvat Sylva ry:lle.

Määräaikaishuolto

pitää kropan kunnossa. Välillä on hyvä antaa lihaksisto ammattilaisen käsiteltäväksi. Kolotukset ja jännitykset kaikkoavat! Hieronta, pari lepopäivää ja menoksi. Treeni sujuu taas hiukan helpommin. Kunpa aina huollon tärkeyden muistaisi!

Tänään rankan työpäivän päätteeksi sain kellahtaa hierontapöydälle. Vakiohierojistani toinen, Kirsi tuntee kroppani kolotuskohdat jo mainiosti. Yli kahdenkymmenen vuoden ajan olen Kirsin asiakkaana suhteellisen säännöllisesti käynyt.

Tänään hierontapöydälle kivutessani ehdin jo lausumaan, ettei tänään ole mitään jännityksiä tai kolotuksia kropassa. Kummastipa niitä kuitenkin löytyi. Kaksituntinen hoitokerta ei ollut pelkkää mummon siliää tai nautiskelua, vaan välillä piti irvistää ja purra hammasta, taisipa jokunen voimasanakin mielessä vilahtaa. Lopulta kuitenkin kiristykset hellittivät.

Nyt ilta lepäillään  ja varmaan vielä huominenkin. Torstaina kuitenkin Flowfitin spinningtunti odottaa.

Toinen vakiohierojani Yläkerran Korjaamon Antti on uudempi tuttavuus hierontarintamalla minulle. Anttikaan ei kuulu maamme helläkätisimpiin hierojiin, mutta apu on löytynyt Antinkin kynsistä joka kerta. Reilu vuosi sitten vaivanneen polvikipuni Antti hoiteli kolmella-neljällä käyntikerralla kuntoon. Kuten Antti jo hoitojaksoa aloitellessamme sanoi, vika löytyi alle metrin päästä kipukohdasta: lantio vinossa ja keskivartalolihakset huonossa kunnossa. Juoksuasento oli tästä syystä valahtanut alas ja kiristellyt reisilihaksia ja lonkan koukistajia niin, että polvi kipeytyi, Kyllä näiltä "poppamiehilta ja -naisilta" rautaisia neuvoja saa, kun malttaa kuunnella. Ja ottaa opikseen.

Onpa tässä hitusen treenailtukin. Sisäpyöräilyä, höntsäkiekkoa, spinningiä, kiekkotuomarointia ja kävelyä, niistä on mennyt treeniviikko tehty.

Perjantaina kävin kehokoostumusmittauksessa, jonka tulos alla kuvallisessa muodossa. Lihasta sais hankkia.

Ollako vai eikö olla?

tuumi Tanskan prinssi Shakespearen mukaan. Sunnuntaiaamuna olin itsekin lähes elämää suuremman kysymyksen äärellä. Kävelylenkille vai kiekkohöntsyihin?

Järki voitti: kävelylenkille. Lauantaina olin luistimilla kolme ja puoli tuntia, joten viikonlopun jäähalliannos oli täynnä.  Lisäksi höntsypeleisskin syke tuppaa nousemaan liki maksimilukemiin heikkokuntoisellakin. Huilitauoista huolimatta pelailu ei oikein käy pk-kuntoilusta.

Outo valoilmiö, aurinko ja nollakeli loivat loistavat puitteet parisuhdekävelylle Kiekon ja Niskakankaan maisemissa, Kalajokilaakson kulttuurimaisemaa parhaimmillaan.

Reipasta reilun yhdeksän minuutin kilometrivauhtia puolitoista tuntia yksissä tuumin. Yhteislenkin päälle tein vielä puolen tunnin sakkoringin, joten lenkille tuli mittaan hitusen vajaa kaksi tuntia (1.56.28) ja reilu kaksitoista kilometriä (12,58 km). Sykemittari kehtaa väittää moista palauttavaksi lenkiksi. Höpsis...
Sakkoringin ja suihkun jälkeen olikin mukava istahtaa valmiiksi katettuun lounaspöytään.


On tänä viikonloppuna reuhkastu kotosallakin. Sauna, työhuone ja kodinhoitohuone on purettu. Pääsevät remonttimiehet huomisaamuna suoraan laaattojen irrotushommiin. Teineille ankara koittaa herätys, kun ilmavasarat alkavat  seitsemän jälkeen paukuttaa.

Sohvallakin ehdin hetken loikoilla somemaailmassa surffaillen. Monta hyvää kirjoitusta osui tänään silmiin. Kari Uusikylän ja Kai-Ari Lundellin opettajuuden, opettajan valinnanvapauden ja perinteisen opetuksen puolustuspuheenvuorot osuivat napakymppiin.

MUTTA ERITYISESTI  

Jani Karon kolumni: Merkintöjä lasten syöpaosastolta 

liikutti ja herätti ajatuksia. 

Upea puheenvuoro siitä, kuinka hyvin meillä Suomessa asiat ovat. Verovaroin tuotettavasta laadukkaasta hoidosta huolimatta lapsen syöpädiagnoosi, raskaat hoidot ja epävarmuus tulevasta ovat koko perheelle suuri elämänmuutos.

Team Rynkeby - God Morgonin toinen lahjoituskohde Sylva ry työskentelee juuri näiden perheiden tukena. Sinäkin voit auttaa Sylva ry:tä auttamaan näitä perheitä. Voit tehdä lahjoituksen tästä tai blogin vasemman laidan kuvakkeesta. Muistathan, että Team Rynkeby - God Morgonin kautta tehdyt lahjoitukset menevät lyhentämättöminä kohteeseen.

Lomailua, niistämistä ja sisäpyöräilyä

Syysloman alku vilahti pihatöitä tehdessä ja kuntoa kohotellen. Viikonloppuna oli ohjelmassa pk-kuntoilua sauvakävellen ja tuomarihommia kaukalossa paiskien hiukan vajaa viisi tuntia.

Maanataiaamuna olikin upea päivä rapsutella pihaa talvikuntoon. Samalla tyhjentelimme varastosta taas kerran kärryllisen tavaraa hyötyjäteasemalle kyydittäväksi. Maanantaina punttisalilla velttoilua, jostain syystä treeni ei oikein maistunut. Tiistaina olikin vuorossa Flowfitin iisispinni. Tosi iisiä! Reidet tykkäsivät.

Keskiviikkoaamuna iskikin sitten päälle lomatauti. Nokka vuoti valtoimenaan. Onneksi vaimoni on melkoinen noitatohtori ja kaapista löytyy rohtoa jos minkälaista. Rohdoilla tauti saatiin yllättävän nopeasti hallintaan. Vuotava nokka ei estänyt kuitenkaan starttaamasta kohti Rovaniemeä. Molemmat teinitkin saatiin tällä kertaa mukaan. Päivä toki vietettiin Oulussa shoppailen ja Kärppä-matsi katsoen. Oulusta löytyi majapaikaksi uusi miellyttävä tuttavuus Pikisaari Guesthouse. Suosittelen!

Torstaina matka jatjui Lapin pääkaupunkiin aikuisia lapsia tervehtimään. Teinit pääsivät isoveljelle yöksi ja aikuiset Arctic Light hotelliin. Varaamamme huoneet olivatkin loppu, mutta tilalle saimme ylemmän hintaluokan huoneen. En valittanut asiasta!
Ilta meni elokuvissa. Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja oli oikeasti hyvä elokuva, kosketteli monenlaisia tuntoja.

Perjantaina retkeilimme koko perheen voimin. Ajelimme napapiirin pohjoispuolelle Vikaan. Ystävyyden siltaa pitkin ylitimme Vikakönkään ja kävelimme Vaatunkivaaran hipulle. Lintutornista avautui mukavat näköalat.

Paluumatkalla kohti Vikaköngästä oli mukava pysähtyä laavulle paistelemaan makkaraa ja nautiskelemaan retkieväistä. Retken päälle vielä kaupungilla kiertelyä ja yhteinen meksikolaisateria perheen kanssa.  Nyt saatiin töistään vapautunut miniäkin mukaan.
Edessä oli vielä pitkä ajomatka kohti talvista ja lumista Nivalaa.
Lauantai vietettiin kotona matkaväsymyksestä räkätaudin rippeistä toipuen. Sunnuntaina pääsinkin taas liikeelle: tunteroinen sauvakävelyä ja kakkosdivaripelin tuomarointi.

Mukava lomaviikko, jonka aikana liikkuminen jäi vähäiseksi, mutta nuha tuli onneksi selätettyä ja pihakin saatiin talvikuntoon ennen ensilumia.


Arkeen palaaminen loman jälkeen sujui hyvin ja maanantai-iltana aloitin uuden kuntoilumuodon. Virittelin Bianchini yläkerran aulaan ja kiinnittelin pyöräilyvastukseen. Tunnin ähkin ja hikoilin pyöräillen, matkaa eikertnyt, mutta aika monta kierrosta kampi kiersi. Aikakin kului mukavasti Yke Areenasta vanhaa Lindgren & Sihvosta kuunnellen.

PS. Torstain Nivala-lehti kannattaa lukea huolellisesti. : )

Päivän kysymys

on ollut, joko oot käynyt hiihtämässä? No en oo, mutta oon yrittänyt...
Sunnuntai aamuna kierrettiin Jarkon kanssa Pyssis ja Hiitola, mutta ei ollut baanoja ajettu, eikä viitsitty sitten lähteä luistelusuksilla tuppuroimaan. Ei auta kuin odottaa.
Piti mun pitää sellainen tuumailu tauko, että sain nuo yölliset yskänpuuskat loppumaan. Yllättäen olen nyt innostunut tekemään pitkiä kävelylenkkejä. Maanantai-iltana, kun oli niin mukava pakkaskeli, päätin kävellä Kullaan lenkin reilu 11 km ja vajaa pari tuntia. Kaikin keinoin oon yrittänyt vältellä punttiksella menoa ;) Eilen illalla kuitenkin päätin lähteä ja oli ihan hyvä reissu. Punttisalilla on ihan mukava, kun väkeä on sen verran vähän, että saa tehdä oman rytmin mukaan.
Juoksin matollakin sen parikymmentä minuuttia, eikä nyt kiristä kantapäätäkään. Höh, missä lie taika? Varmaan Mervin uusissa kalevalaisopeissa? Nyt ei takamus kiristä. Kiitos vaan :)
Nyt kun keli meni liukkaaksi taitaa olla parein keskittää menot Uikkoon: vesijuoksua ja punttista. Nastakengät on niin tylsät, että ne eivät enää pure jäähän, täytyis ostaa uudet. Suosituksia?

Kehveli vieköön

kun melkein innostuin tänne kirjoittelusta, niin avot, teräsnaiseen meinaa iskeä flunssa.
Perjantaina vielä käväisin hölkkäilemässä ja olin kovin hyvilläni tunteroisen lenkistä, joka melkeinstä onnistui matalemmilla sykkeillä... net tietänevät tämän hankaluuden, jotka tänne joskus ovat kurkistelleet... Niin lauantaina heräsin kaktus kurkussa. KÄÄK! No alakoipa hirviä pyristely flunssaa vastaan. Maitohappobakteeria, Carmollistippoja, kuusenkerkkiä ja tyrniä pakasteesta, Vanatallinnaa kuumana ja sitten inkivääriä, kuumana sitäkin. Mikä noista nyt olis tehokkain, sitä en osaa sanoa, mutta senpä voin sanoa, että olen voitolla. Lenkkeilemään en vielä uskalla, tosin semmoisia seitsämän kilsan kävelylenkkejä oon tehnyt päivttäin. Tuo raikas syksyinen sade tekkee hyvvää räkäisille keuhkoille. Ja kun se tuo vesisade muuttuu lumiseksi, niin sitten pitää olla iskussa, ei saa flunssapöpöt kiusata kun hiihtobaanat ovat valmiit. Eikä sykemittarista enää kurkistella, että pysyykö sykkeet matalana, heh, ei pysy kuitenkaan. Sukset on vielä vintillä, mutta kertoivat jo Kalajaskassa, jotta kohta Huhmarissa levitellään lumet hiihdeltäviksi. Jou-jou... ootellaan, ootellaan. En lie ainoa latujen oottelija ;)

viimekeväänä kestohangilla kierreltiin Rimpinevaa, Linttinevaa ja Vinnurvajärveä

Lomaviikko

otettiin vähän rennommin, vaikka tulihan tuota jumppailtua ja juoksenneltuakin.

Viikolla käväistiin katsastamassa Rovaniemellä, miten siellä pojan opiskeluelämä on alkanut.
Keskiviikkona retkeiltiin Ounasvaaran maisemissa ja kyllä täytyy sanoa, että kateeksi käy, oli niin huikeet lenkkimaastot siellä.
Latukin olis ollut, ei vaan tiedetty ottaa suksia mukaan. Ilmeisesti se oli vasta tämän viikon aikana tehty. Arvaa harmittiko?
Mukava reissu. Ville tosin ei päässyt meidän kanssa retkelle, kun oli tentti juuri keskiviikkona.

Perjantaina tein kahvakuulan ja eilen käveleskelin tuolla jäätiköillä puolitoista tuntia.
Tänään 4+1 rytmillä reilu kymppi kamalan kankein jaloin, kahvakuula tuntui vielä haaruksissa. Viimeksi tieten kirjoittelin, että juoksu sujuu, mutta nyt ei sujunut, ei ollenkaan... Oli liikaa vaatetta ja tiet niin vellinkiä ettei jalkoja tahtonut saada kurasta nousemaan, sykkeet poukkoili jne...

Noo, ei mee vahvasti meidän pelinaisillakaan, ovat juuri Kuhmossa pelaamassa ja turpiin on tulossa niin että tukka lähtee. Eilen peli oli hirmu tasainen ja sen jälkeen uhkuivat voitontahtoa. Nyt näyttää tilanne olevan jo 6-1.


Lopuksi voisin heittää HAASTEEN.
Nimittäin viimesyksynä söin niin kamalan paljon joulukonvehteja jo ennen joulua, että jouluna niissä ei ollut enää mitään viehätystä. Nyt kesän aikana oon jättänyt karkin syönnin aika vähiin ja pudottanut painoa muutaman kilon... (tästä painonhallinta asiasta voisin joskus kirjoittaa... oon aloittanut jo, mutta siitä hirrrrveen pitkä kirjoitus). Hämenlinnassa mulla on ihan kauhea tarve mussuttaa koko ajan jotain, kun on niin ikävä kotiin. Noo kuitenkin, nyt olis tarkoitus pitää näppinsä erossa suklaarasioita ja korkata vasta jouluna sellainen iiiso rasia, joka ostettiin tullessa Rovaniemeltä Haaparannan Candy Worldistä.

Saankos kavereita tähän messiin?

Tunnustan

että en tätäkään aiemmin uskonut, siis että kunto kasvaa kävelemällä. Tieten se tuo Onnikin jo jotakin harjoittelusta tietää ;)
Harjoitusmääräräni ovat pysyneet 10 tunnin tienoilla viikoittain ja siihen olen kovasti tyytyväinen. Ollaan Jarkon kanssa sunnuntaiaamuisin noita metsäpolkuja hipsuteltu 4+1 rytmillä. Ja opeteltu juoksemaan matalammilla sykkeillä.
Viimeviikon ohjelma meni näin:

Ma  Juoksu 8 km Vanajaveen ympäri
Ti Reilu tunti kävelyä (koulumatkat) ja illalla 45 min vesijuoksua (ensimmäistä kertaa Hämptonissa uimahallissa) ja noin vartti uintia

Keskiviikkona lähdettiin 4+1 rytmillä luokkakaverin kanssa hölkkäämään, ensimmäisen kierroksen (noin 7 km) jälkeen Emma sai lenkistä tarpeekseen, mutta mulla pukuhistorian esseen hyvä palaute siivitti juoksemaan lisää: yht. 15 km, kaks tuntia meni, mutta 139 keskisyke lämmitti mieltä.

Torstaina taas käveleskelin puolitoista tuntia, koska sykemittari vaati lepopäivää.

Perjantai oli junassa kököttämispäivä, joten koululta asemalle (n. 4.5 km) 8 kilon rinkka selässä kävellen. Reissaaminen junalla 10 tuntia viikossa vie oman veronsa, yleensä oon seuraavana päivänäkin vielä vähän tollisko.
Koska sunnuntaille suunniteltiin pitkää lenkkiä niin lauantaina pakastin puolukoita ja tein syyshommia pihalla. Lehtien haravointikin on aika hikistä hommaa.

Ja viikon kohokohta TÄNÄÄN:
16.83 km Miksiköhön tuota reittiä kutsuisin? Rimpinevan laitamilla juoksenteluksi, vai?
Lähdettiin Lehmilammenlaavun parkkikselta ja kartasta näkyy reitti. 4+1 rytmillä mentiin ja keskisyke TA-DAA 132 !!!! Kun juoksu kulki ja näin sykemittarista koko ajan, että sykkeet pysyy matalalla, ihmettelin vain kun ei oo tätäkään hommaa aiemmin ymmärtänyt kokeilla. Juoksuindeksi oli kovin mitä tämän mittarin olemassaolo aikana oon saanut: 53.
Fiilikset on on nyt just niin hyvät, kuin ne kuuluukin olla... kunto on noususuuntainen, sen kertoi torstai-iltana mitattu leposyke 49.

Huomenna varmaankin joko palauttava jumppa tai vesihommeli.
Sitten olis vähän rutistusta viikolle tiedossa... on nimittäin viikko kotona, yritän keräillä AHOT-pinnoja kokoon ja kai sitä pitää käydä pyssymäessä vähän sykkeitä nostamassa.

Tarviikos

sitä liikkua ollenkaan, jos unohtaa sykemittarin kotiin?
Meinasi ihan harmittaa eilen junassa istuissa, kun huomasin, että sykemittarin kello on kotona latauksessa.

Viimeviikonkin sain pidettyä heleposti kymmenessä tunnissa. Kun tiistaina viimeksi kirjoittelin, ettei oo tullut jumpattua, niin tuli mentyä keskiviikkona iloiseen lihaskuntojumppaan eli näitä meille opiskelijoille Hamkon tarjoamia ilmaisjumppia. Siellä pumpattiin lisää kyykkyjä ja pakaralihaksia, joten lopulta en tullutkaan kamalan kipiäksi noista jumpista, kun sillä lähti millä oli tullutkin. Torstaina taisin kiertää tuon saman vanajaveen lenkin minkä kiersin tänäänkin tunteroinen ja kahdeksan kilsaa. Siitä lenkistä en vaan saa tarpeekseni, on se niin kaunis tuo Hämeenlinna.

Viimeviikolla tuli aika pitkiä kävelylenkkejäkin, kun piti taivaltaa sarjalippujen ostoon vr:ltä ja muutakin ees taas tallustamista. Eilen toin sitten pyörän tänne, niin voi kulkea kouluun pyörällä ainakin vielä, kun ei oo kovin liukasta. Ja joutuu helpommin junaankin kun on pyörä. Kolme-neljä kilometriä kun taivaltaa melkein kymmenen kilon rinkka selässä, niin tietää taivaltaneensa.

Viikonloppuna alkoi taas nicekiekko ja mun lenkkikaveri oli sitten jo niissä hommissa lauantaina. Minä pyöräilin pyssymäkeen sieniä poimimaan. Sunnuntaina aamupäivästä käytiin Jarkon kanssa vielä reilu 40 km pyöräilemässä... Nythän nuo uhkaavat maantiepyöräkelien loppumisella, katsotaas pääseekö kohta hiihtämään..

Maanantaina mulla olikin kahdentunnin hieronta ja kyllähän noita jumituksia löytyi, mutta sain kehuja hyvästä olkalihasten kuntouttamisesta, oli kuulemma näkyviä tuloksia ;)

Tänään siis hieronnan jälkeen eka hissuttelu ilman sykemittaria...tarkistin vielä ja kas ei hassumpaa tasan sama aika 57 min meni mikä viimeviikollakin.  Miten äkkiä siihenkin on taas tottunut: sykeseurantaan, nyt tuntuu ettei pärjää ilman....

Upiat ulkoiluilmat

ovat pistäneet vipinää reissunaisen rutiineihin, niin että on saanut viikkotunnit säilymään vielä entisellään. Tämän viikon tunnit näyttäisi 9 tuntia 57 min.
Maanantaina pidin täyslepopäivän pitkän lenkin palautumiseen.
Tiistaina sitten juoksin Pirttirannanlenkin vajaa 7 km, jonka jälkeen lihaskuntoa eli kyykkyjä sillä 8 kg:n tangolla 30x30x30, nostoja hiukan vähemmän, lankkua 2x2 min ja punnerruksia. Tämän rypistyksen jälkeen saattoi hyvillä mielin istahtaa junaan viideksi tunniksi. Olipa se muuten taas ankaraa kököttämistä tuo junassa junnaaminen, huh-huijaa!
Keskiviikkona sainkin jo huijattua osan opiskelijakamuista lenkkeileen. Juostiin (ja osittain käveltiin) kuutisen kilsaa Vanajaveen ympäri. Minä jatkoin sitten vielä hiukkasen juoksentelua, joten matkaa tuli lopulta yhteensä vähän yli 12 kilsaa.
Torstainakin sain kavereista lenkkiseuraa ja käpäistiin 9 km juoksentelemassa. Tämän lenkin jälkeen sykemittari meinasi, että pitäisi palautua välillä, joten perjantaina kotiin saavuttuani käväisin vain tunteroisen kävelyllä.
Lauantaina oli monta rautaa tulessa: Omppuja soseeksi päivällä ja iltapäivällä saalistamaan sieniä.
Metsässä olin tulla ihan höperöksi, tatteja, rouskuja ja kehnäsieniä ihan mielettömät määrät, myös mustikoita ja puolukoita. Kivilammen laavulle suunnattiin retkieväitten kanssa ja samalla otettiin talteen metsän antimia.

Kivilammen laavun tunnelmaa Jarkon kuvaamana

Tänä aamuna päästiin vielä pyöräilemään, joten viikonvaihde oli aika täydellinen. Käytiin Autiorannan lenkki hyristelemässä (47 km) loistokelissä aikaan 1.49. sellaista mukavan reipasta 26 km:n keskivauhtia.

Näin siis alkoi opiskelut reippaissa merkeissä...
Ensviikolle samat tavoitteet ja mietintään saadaanko alastonmalliksi seuraavalla kertaa nainen vai mies ;)

Aivot solmussa

M@gdan steppijumpassa tänään.
Tää steppi ja pumppi maanantaisin on kyllä helpottavia juttuja koti-ikävään, mikä meinaa välillä olla ylitsepääsemätöntä. Steppiä en vaan ole koskaan ennen harrastanut ja laudalle hyppelyllä kyllä saan hien otsaan, mutta kun se askellus pitää tehdä nii himskatin monimutkasesti vasemmalle ja pyörähtäen ja oikealle ja maapallon ympäri. Vanhus mennee askelissa ihan sekaisin.
Toisaalta niin hyvää aivojumppaa, eikä tarvi ajatella muuta kuin just niitä kamalia askelsarjoja.
Lihaskunto-osuus ja venyttely ovat myös jumpissa tosi hyvät. On ollut mukava huomata, ettei vatsalihakset ole kadonneet vaikka jumppataukoa onkin jonkin aikaa ollut.

Maanantain kunto powerissa olen saanut jo ihan treenistä kiinni, kun askelsarjat alkoivat sujua, niin pystyy syvempään kyykkäykseen ja niin saa lihaksiin ihan kunnon tuntumaa.

Tiistaina opiskelukavereiden kanssa lenkillä. Kun typykkäisten kanssa ollaan lenkillä, juostaan aina pikkupätkiä... tiiä vaikka niistä vielä saisin juoksukavereita keväämmällä ;)

Jumppakärpänen

iski minuun tällä viikolla.
Oikeastaan jo syksyllä olin lähdössä monta kertaa hamkon tarjoamiin ilmaisiin jumppiin, mutta kun tyttöjen kanssa sovittiin lenkkipäiväksi keskiviikko, niin jumpat sitten jäi.

Maanantaina yksi opiskelukavereista kyseli lähtisinkö pumppiin kaveriksi ja kipakkana pakkaspäivänä olin kyllä heti valmis sisäliikuntaan. Jumppa oli viralliselta nimeltään kunto power ja ohjaajana reipas M@gda. Olkapääni, joka on viimeaikoina ollut vähän juonikko, sai aivan tosi mahtavan lempeitä liikkeitä. Noo, kun on viimesimmäksi Heidin rääkeissä ollut, niin tää M@gdan kunto poweri tuntui tosi lempeältä kokonaisuudessaankin. Mutta sellainen sopiva alku pitkästä aikaa jumppaan eksyneelle. Innostuin kyllä heti niin, että päätin lähteä uudelleen tänään keskiviikkona.

Tiistaina käväisin iltasella tuon Vanajaveen lenkin kiertelemässä sillä matalan sykkeen taktiikalla, alun kävellen ja lopun hissutellen.

Tänään oli sitten M@gdalla vuorossa steppi ja tsumpa ;)
Zumbaahan kokeilin jokunen vuosi sitten, mutta kyllästyin siihen vaatteilla koreiluun ja, no, tökki vaan, kun olisin toivonyt kovempaaa hien irrotusta, rajumpaa treeniä. Tänään ajattelin katsella mites täällä treenataan.Steppi oli ihan tosi treeniä ja hikikin alkoi irrota. Mutta se tsumpa tuotti mulle taas pettymyksen, en päässyt askelkuvioista kärryille, eikä niitä ollenkaan opetettu. Vähän sellaiseksi toikkaroijaksi tunsin siellä itseni. Tsumpaajat saavat vast edes tsumpata ilman minua, mutta maanantaisin ja keskiviikkoisin saattaa jatkossa olla ohjemassa jumppaa. Mukavaa piristystä ja rytmiä näihin minunkin liikkumisiin, jotka ovat jo menneet kovin epäsäännöllisiksi.
Toisaalta, vaikka nautinkin tästä opiskelusta, en tykkää yhtään paikasta toiseen vaeltamisesta, enkä tästä niiiin epäsäännöllisestä elämästä!

Tässäpä maisemaa mun koulutien varrelta, reilun kolme kilsaa kävelen päivittäin kouluun ja takaisin kämpille on yhtä pitkästi ;)

WP: Matalilla sykkeillä

olen yrittänyt liikkua alkuvuoden. Onnin LUV-projekti ja henkilävaakalukemat patistivat vuoden ensimmäisellä viikolla liikkumaan varsin innokkaasti. Hyvä tuuri, että tänä vuonna Nivalassa koulut alkoivat vasta loppiaisen jälkeen - eipä päässyt palkkatyö häiritsemään harrastusta. Juoksulenkkeilyn lisäksi tuli käytyä päivittäin kävelylenkeilläkin. Hienosti sai Onni innostettua (tulokset) väkeä liikkeelle, vaikka hiihtokelien puute varmasti vähensi osallistujia

Loppiaisaatolle liikuntasarakkeeseen tuli ikävä nolla. Valmennusharrastus vei koko päiväksi bussiin: NiceHockeyn pelireissu Tampereelle alkoi aamupäivällä yhdentoista aikaan ja päättyi maanantaiaamuna puoli neljän aikaan. Tappion karvas kalkki kitkeröitti kotimatkaa ja heikensi unen laatua linja-auton penkissä.

Loppiaispäivä menikin sitten luistimien päällä talkoillessa tuomarina junnuturnauksessa.

LUV-projektin rykäisy, huonosti nukuttu yö ja pitkä tuomarointipäivä imivätkin miehestä mehut tehokkaasti ja pidinkin muutaman lepopäivän loppiaisen jälkeen.

13.1.2014 Talvi tekee vihdoin tuloaan: -18 astetta. Malisjoki jäätyy.

Juoksulenkeillä olen pitänyt sykehälytystä päällä ja ylärajana 142-lukemaa: vaikeaa on rauhallinen hölkkä. Pidemmillä lenkeillä olen käyttänyt Onnin suosittamaa 8/2-rytmitystä: kahdeksan minuuttia juoksua ja kaksi kävelyä. Hyväksi olen systeemin havainnut. Voihan se ohikulkijoita naurattaa, kun ukko aina välillä pyrähtelee juoksuun ja kohta pistää kävelyksi. 

- Eipä jaksa tuokaan juosta, saattavat ajatella. 

Siinäpä ihmettelevät, itsepä tiedän kuitenkin mitä teen.

Pari lenkuraa olen juossut ihan oman tuntemuksen mukaan. Tänään juoksinkin töistä kotiin “urku auki”. Seitsemäntoista asteen pakkaseen piti pukeutua aika vahvasti. Alkumatkasta tunne oli kuin Michelin-ukolla. Mittariin ja kelloon en vilkuillut, yritin ylläpitää reipasta tahtia. Kuutisen kilometriä kulki aika kivasti. Lopussa hiukan jo ahistikin. Tuiskulan kohdilla ajattelin, että kyllä km-vauhdin pitäisi olla lähempänä kuutta kuin kuutta ja puolta minuuttia, muuten on ukko kyllä ihan rapakunnossa. Kotona mittaria tutkiessani sain kerrankin riemastua: km-vauhti 5.37, eikä keskisykekkään ollut kuin 150, matkaakin 7,7 kilometriä. Ei ukko ihan rapakunnossa ollutkaan!

Tästä eteenpäinkin tarkoitukseni on talven aikana juoksennella (jollei hiihtokelit parane) lähinnä alle 140-sykkeillä ja pitempiä huikosia 8/2-rytmillä. Kerran viikossa tai parissa voi rykäistä lyhyemmän lenkin hiukan vauhdikkaammin. Tuota juoksu-kävelyrytmitystä aion jatkaa pitkillä lenkeillä myös kevään maratreenien alkaessa. Teen pitkät lenkit alusta lähtien yli kaksituntisina, mutta kevennän kokonaisrasitusta kävelypätkillä.

Hiihtämäänkin päästiin. Päivikki-armastukseni sai sunnuntaiaamuna houkuteltua minut Hiitolaan katsastamaan, löytyisikö ladulta lunta. Kymppi tuli hiihdeltyä yllättävän hyvällä ladulla: vain parin sadan metrin pätkä oli vaikeasti hiihdettävää. On se vaan kumman hankalaa pitää hiihdossa tuo syke tasaisen matalana, vaikkei Hiitolassa nousumetrejä juurikaan tule. Pienessäkin töppyrässä syke nousee, sen verran yläkropalla töitä joutuu kuitenkin tekemään.

Joulukuussa kertomani punnerrusohjelma on nyt ollut viikon tauolla. Yläselkä, hartiat ja niska menivät niin jumiin, että iski päänsärky. Nyt on viikko lepäilty ja lepäilen vielä toisen viikon (jollen tänä iltana innostu taas aloittamaan) superkompansaatiota odotellen.

Uuden vuoden lupaukseni työmatkapyöräilystä ei ole vielä ottanut tulta alleen, mutta onhan tässä vuotta vielä jäljellä – ja työpäiviä.

Niin ja NiceHockeykin katkaisi orastavan tappioputkensa eilen voittamalla TPS:n. Saapi taas valmentajakin yöt nukuttua.

Lunkisti

liikkumalla uuteen vuoteen.
Oon täällä harrastellut sellaista matalasykkeistä pitkäkestoista liikkumista.
Torstaina köpöttelin Uikkoon ja olipa sinne eksynyt muutama muukin polskija, taisin viimeisen avaimen saada kassalta. Vesijuoksua puolisen tuntia ja rinulia saman, hankaluuksia oli oman tilan löytämisessä kyllä.
Perjantaina yritin taas sitä sykerajan pitämista hälärin kanssa, ja VOE ETTÄ oli vaikiaa. Sykeraja oli siis 150 ja lenkin alkukilsat meni suurinpiirtein näin: 10 metriä juoksua ja 15 metriä kävelyä. Jos olis halvmpi puhelin ollut hälyyttäjänä, niin ois lentänyt kaaressa lepikkoon. Sportstrackerin sykekäyräkin on vitsikästä katottavaa ylös-alas-ylös-alas. Jonkun kilsan jälkeen huutaminen loppui ja sain juostahipsutella kottiin rauhassa. Mietittiin sitten Jarkon kanssa, että pitäisi varmaan aloittaa nuo lenkit kävellen, niin sydän sais aikaa valmistautua lenkkiin?
Eilen otin hiukan rauhallisemmin ja tein vain reippaan tunnin kävelylenkin.
Tänäänkin meinas tuo harmaus masentaa. Sitten päätin pistää kameran reppuun, vaelluskengat jalkaan ja järvelle patikoimaan.

Normitalvena tästä syhkittäisiin parin viikon päästä Pyssymäkeen. Saapa nähdä miten nyt käy?

Tämmöisiä tammikuun sääkuvia sieltä tuli otettua, kyllähän ne ovat kovin harmaita, mutta eipä niitä viitsi kuvankäsittelyllä kovin kirkastaakaan. Harmaudesta huolimatta tuli oikein sellainen hyvänmielen parituntinen tallaus.

Täällä on urheiluhulluus huipussaan, kun telkkarista katson nuorten MM-jääkiekkoa, päivitän blogia, seuraan tulospalvelusta Nicehockeyn peliä Tampereella Tapparaa vastaan ja tietysti kommentoin toisille seuraajille siitä facebookissa... Enkä ees oikeesti oo mikään urheiluhullu :D
Saapas nähdä mihinkä aikaan reissulta ukko viereen könköilee, toivottavasti jo aamu neljältä ovat kotona, sillä Jarkolla on monta turnauspeliä huomenna tuomaroitavana. Minä lähdenkin huomenna Viivin kanssa tyttökiekkoturnaukseen, että kiekkoilessa menee loppiainen tällä perheellä.
Sitten tiistaina istahdankin junaan ja hyristelen kohti Hämeenlinnaa.

Kauankos

Tässä on nyt juosta lämppästy, elokuun alusta epäsäännöllisesti?
Tää elämä on ollut niin epäsäännöllistä, että manuaalinen treenikirjanpito on jäänyt aivan hunningolle, täytyy varmaan tänä viikonloppuna yrittää päivitellä sitä.
Kuitennii nyt tuntuu siltä, että alkaa pikkuhiljaa sujumaan, ei oo enää sellaista pakkoähräys meininkiä, mitä on ollut tähän asti.
Viime viikko meni hiukan kevyemmin, kun aattelin hieronnan jälkeen vähän säästellä.

Maanantaina kipaisin kiekonlenkin ja tein vähän jalkakyykkyjä perään- paljonko lie se tanko painaa, mikä oli niskassa... Vois olla kaheksisen kiloa.
Tiistaina tein pitkästä aikaa kahvakuulajumpan, jonka jälkeen oli mukava istua junassa.
Keskiviikkona sain surullisen uutisen ja tarpeeksi sitä murehdittuani alkoi tuntua, että täytyy päästä  happea haukkaamaan, vaikka ilma oli nuhruinen ja kostea. Vuokraemäntäni ei olisi halunnut enää päästää pimeään juoksentelemaan ja käski juosta reippaasti. Minä tein työtä käskettyä: ajassa 54.59 8.9 km. Nyt tietysti harmittaa, ettei ollut sykemittari mukana, kun tuota kantamista on ollut niin kaikenlaista, etten ole sykemittaria matkassa rahdannut. Lenkki oli helpon tuntuista ja loppunousu meni aivan kepeästi.
Torstaina samantyyppinen lenkkikeli. Läksin vähän keveämmästi liikenteeseen. Kävelin alun pari kilsaa ja sitten juoksentelin loppulenkin ajassa1.04.11 8.93 km
Mahdottoman hyvilläni olen siitä, että juoksu on taas lähtenyt kulkemaan. Jalka turvallisesti teipattuna, kuinkas muuten. Näyttää teipin kanssa kuitenkin kestävän jo sellaisen reippaammankin lenkkeilyn. Voi jehna, en oo ihan rapakunnossa kun hiihtokelit alkaa!

Lenkkeilyt

Jatkuivat torstaina Hämeenlinnassa.
Kiertelin vuokraemäntäni avustamana kaupunginpuistonlenkin. Avustamana tarkoittaa, että vuokraemäntäni lähti reittioppaaksi pyörällä. Nyt alkaakin olla oikein mainiot lenkkipolut selvillä siellä suunnalla minne olen tässä taas parasta aikaa matkalla. Tämä junassaolo aika kuluu mukavasti, kun ottaa evästä, lukemista, virkkuun ja tabletin.
Mutta lenkkeilyyn. Harmitti, kun sports trackeri vaati uutta kirjautumista lenkille lähteissä, en saanut reittiä mitatuksi ja kartalle. Tunnin kuitenkin juoksin suhteellisen reipasta tahtia, joten veikkaisin, että vajaan kahdeksan kilometria tuli mittariin.

Perjantaina kävelin reissureppu selässä kouluun (3 km) ja koululta asemalle ( olisko 4 km) tuo vaellusreppu on osoittautunut mainioksi matkakumppaniksi, kun sillä jaksaa kantaa painaviakin matkavarustuksia... Oliskos tämä nyt sitten sitä hyötyliikuntaa?
Lauantai meni kotoutumisessa ja kai minäkin valmistauduin NiceHockeyn ensimmäiseen sarjapeliin, kun valmentaja siinä pyöriskeli hermostuneena koko aamupäivän. Tavoitteena naisilla on kuulemma Mestis... Juu, voi sitten olla vähissä kohtaamiset aviomiehen kanssa jos nousevat: minä tuun kottiin, niin Jarkko lähtee naisten kanssa reissuun :/
Sunnuntai aamuksi oli luvattu pohjoiseen kääntyvää tuulta, joten päätimme lähteä lenkkeilemään Hituraan, toiveissa nähdä muuttavien n.7000 kurjen ylilento. Sää oli kuitenkin leuto ja tuuleton, eivät olleet linnut saaneet vielä ilmaa siipien alle.
Siellä Hiturassa juoksennellessa Jarkolla tuli ajatus, että täällähän olisi hyvä paikka järjestää vuorokausijuoksuja tai Onnin testijuoksuja. Pisin reitti kaivoksen ympäri taitaa olla noin 4 km, mutta muitakin matkoja saa soratiestöstä soviteltua.
Mulla jalat olivat kuin lyijyä varmaan torstain kovasta lenkistä. Jarkko taas kipusi kevein jaloin kaivoksen kaatoaltaan nousuja. Semmoinen vajaa seiska kipaistiin. Olisin niin mielelläni laittanut lenkistä tänne kuvia, mutta linkitys ei nyt mua tottele, yritän uudestaan iltasella koulupäivän jälkeen.

Aurinkoinen

pääsiäinen antoi voimia alkaneeseen kevääseen.

Perjantaina pidensin taas lenkkiä Kotilaan asti, mutta olipa sitkiä lenkki.
Jalat tönkköä teräsbetonia, eikä vapaapäivän autuus keventänyt menoa yhtään. Olin kuitenkin päättänyt juosta hissukseen, joten ajassa 1:39,47
13:67 km keskisykkeellä 143
Haapajärventien pitkän suoran vastatuuli meinasi viedä loputkin mehut naisesta.

Lauantaina oli sitten se pyöränkatselupäivä.
Ylivieskan pyörävalikoimissa ei ollut tällähetkellä minulle oikeankokoista pyörää, joten tilaus hommiin joudutaan jos joudutaan ;). Meridan cyclocross 4-D tuntuisi hintaluokaltaan sopevaiselta ja minun käyttöön parhaimmalta vaihtoehdolta. 55 senttistä pyörää pääsin kokeilemaan, mutta asiantuntijaraati oli sitämieltä, että kokoa pienempi olisi mulle parempi. Uskaltaisiko Kipinäläiset heittää kommenttia pyörävalinnasta ja ostoksista Kälviältä?
Asiantuntija oli myös pyöränvalinnasta sitä mieltä, että cyclo on mulle tarpeeksi kevyt menopeli, kun tulee vaan treenaustarpeeseen. Renkaat voi sitten vaihtaa ohkaisempiin, jos on tarve päästä lujempaa.
Hauskoja videoklippejä on kyllä pyörän koon mittauksista, mutta en osannut muokata niistä julkaisukelpoisia :( Juu oli vatupassi jalkovälissä ja on kuulemma liian pitkät koivet suhteessa muuhun kroppaan... ei löydy sopivaa pyöräkokoa.  Olen perätin 161 cm pitkä. Minkä kokoisia pyöriä muilla?

Lauantaina reippailtiin kävelyllä Kiekolla.
Sunnuntaina tutustutimme vieraamme kauniisiin hiihtomaisemiimme Rimpinevalla.
Tänään sitten varmaan viimeinen hiihtolenkki tälletalvelle.
Pyssymäestä Rimpinevalle noin 20 km.

Talven urheiluista sen verran, että kovin epäsäännölliset työajat ovat hiukan verottaneet treenausintoa. Hiihtokilometrejä ei ole kertynyt näin vähää vuosikausiin. Mutta jotain hyvääkin; liikkumiseni on hiukan monipuolistunut ja uintimäärät tälle talvelle voidaan laskea kilometreissä.

Pyöräilyä aloitellaan, kunhan saan jonkinlaisen pyörän alleni. Tähän asti lähinnä työmatka (2 km yhteensuuntaan) taittuu vanhalla Madisonilla. Olen hiukan lupaillut blogijoukkueeseen polkemaan.
24polkeepolkee, niinkös se nyt menee?
Tärkeintä, että pysyy liikkeellä ja on mukavata.