tiistai 29. maaliskuuta 2011

Se on siinä

siis se 1000 kilometriä!
Nyt tuntuu mukavalta.
Eilen Venla todettiin Oulussa täysin terveeksi, eikä liikuntarajoitteita asetettu.
Tyttö pakkasi aamulla sukset ja sanoi, että "koulussa on tänään hiihtoa, äiti, saanko lainaa sykemittaria?"
Oli kuulemma ollut liikkamaikan toiveena. Eli minä hiihtelin tänään ilman sykemittaria. Ja parhaillaan tuo tyttö onneton touhuaa itseään kiekkoreeneihin ja äitiä vähän hirvittää, mutta ei auta.

Hiihtely sujui tänään aikalailla nautiskellen auringonpaisteesta. Pikkuisen meinaa uusi mono hangata vasemman nilkan nuppiluuta. Enoni meinasikin, että vanhan monot tuntuvat vielä kauan mukavammilta.
Joella oli palijon lunta ja vettä. Aikovatkin alkaa sahaamaan jäitä kohtapuolin, joten viimeisiä jokihiihtelyitä tässä hiihdellään tälletalvelle. Aion kyllä vielä hiihtämistä jatkaa, kun lumihangessa juoksentelu ei vielä sytytä.
Aikomus oli aloittaa juokseminen tällä viikolla, ehkä jonkun lenkin käynkin, katsotaan. Pikkuhiljaa olisi tarkoitus totuttaa jalat juoksuun.
Joko tämä ekstriimin taru on tässä vai keksittekö mulle uusia tavoitteita?

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Huoli päälimmäisenä

mielessä tänään ladulla. Tyttö on tulossa kotiin, mutta jatkotutkimuksiin joudutaan ja hyvä niin.

Uusien suksien luisto tuntuu pelaavan, mutta jalat on kuin vankilassa uusissa monoissa... vanhoissa monoissa ei ollut tuollaisia kaltereita, jotka meinaavat ahdistaa. Jotenkin tuntuu myös, etten saa potkuun voimaa ja hiihto on turkasen hidasta tössyttelyä.
Ei edes oikein osaa iloita lähestyvästä tonnistakaan.
20 km ajassa 1:45,30 keskisyke133 max 154
Ajassa ja sykkeessä näkyy parit puhelut joita tuli lenkin aikana. Venlan juttua pohdiskeltiin.
Jospa se tästä taas iloksi muuttuu.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Suksitallin vaihto

ei ollut tärkeyslistalla ykkösenä, mutta kun monon osto oli, tiesin että suksien ostokin voi tulla ajankohtaiseksi. Kun Haapaveden Kesport ilmoitteli loppuunmyynnistä, suuntasimme aamusella mono- ostoksille. No palasimme molemmat Jarkko ja minä tyytyväisinä uudet monot kainalossa ja mun kainalosta löytyi sitten nämä fischerit suksinakin. Luistelusukseni ovat olleet hiukan löysät ja kauppiaan taikasana oli että löysät sukset kyllä nitisevät ja natisevat... eipä muuta tarvinnut. Olen mielestäni tarpeeksi saanut kilometrejä vanhoilla plakkariin?  Enkö olekkin!
Jarkko sai uusiin suksiin hyvät pohjat ja luisto oli loistava, mutta, mutta monot tuntuivat ihan kaamean jäykiltä ja tönköiltä. Alkumatka meni ihan hyvää vauhtia, mutta viidentoista  jälkeen alkoi nilkat jotenkin väsyä. Totutella pitää vielä. Ei pysty ainakaan huomenna sitä nelikymppistä kokonaan vetämään.
20 km ajassa 1:38,53 keskisyke 147, max 159
Nyt täällä kiekkoperheessä sitten eletään kauhufiiliksissä, kun Venla soitti juuri Kuusamon tk:sta. On tömähtänyt pelissä selkä edellä laitaan. Ihan hirviää oottaa ja toivoa puhelinsoittoa, että röntgenkuvissa kaikki ois kunnossa.
No nyt se soitto tuli, tyttö on päälisin puolin kunnossa. Rintaranka on taittunut aika kovasti, mutta liikkuminen sujuu. Nyt itkettää...

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Kovanpäivän ilta

rentoutuen piiitkästä aikaa siellä nevalla.
Toisaalta on ollut hyvä jumppaviikko, kun olkapää ei oikein innostunut pitemmästä lenkistä. Ja kelit ovat olleet kaikkea maan ja taivaan välillä, mutta ei ollenkaan hiihtokelejä. Kummallista kevättä, ei tunnu tulevat sellaisia lentokelejä ollenkaan. Vuodet eivät ole veljeksiä... ja huomaan kyllä, että näin keväällä tulee ronkelimmaksi noiden kelien suhteen.
Jaa, miksi kova päivä; kollegani kanssa olemme pystyttäneet näyttelyä Tillarigalleriaan. Koulukkaiden valitut kuvistyöt lehemäteemalla, joista juttua Posliinikukassa ensi viikolla. Nii, että kipi-kipi näyttelyyn tutustumaan ensiviikolla!
Eilinen punttijumppa kiristeli rintalihaksissa, kun läksin nihkiälle ladulle. Pakkasta seitsämän astetta ja hiihdellessä kirrasi kymmeneen. Sukset narisi ja nirisi, suoriuduin 20 km ähräyksestä ajassa 1:44,49 keskisyke149, max163. Nyt tuntuu niin hyvältä!

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Maratonmatka suksilla

Tänään siis toteutin haaveen, jota olen elätellyt parin talven ajan. Eli kotoa Rimpinevalle ja perälenkki kaksi kertaa. Matkaa ei tule kuin 11 km enemmän kolmeenkymppiin, mutta pitempi hiihtolenkki kuitennii = 41km.
Kyllä helpompi on 41 km hiihdellä, kuin juosta.
Lähdin hissukseen matkaan ajatuksena se, että jos luisto on hyvä kierrän nevan kaksi kertaa. Evääksi litra hunaja-sitruuna urheilujuomaa ja varalta muutama hedelmäsokerinpala.
Pakkasta oli yhden aikaan vielä varmaan kolme astetta ja keli metsässä pakkasnihkeä, mutta aukeilla auringonpaistekohdissa keli oli ihan luistava, eikä tuullut nimeksikään. Ajattelin, että jos en nyt saa pitkää lenkkiä aikaiseksi niin oon vellihousu  ;)
25 km jälkeen otin pari hedelmäsokeria ja riittivät evääksi ihan hyvin. Tosin paluumatkalla Vinnurva - Pyssymäki kun on n. 3 km loivaa nousua, niin siinä meinasi vähän muori ryytyä. Käsissä tuntui ja varsinkin olkapää yritti vihoitella. Siitä varmaan aika kova keskisykekin: 158, max 176 aikaa meni 3:25,22 aika kauan. Jos syyksi laittaisin eilisen kovan jumpan joka hapotti pakarat aika jäykäksi.
Iloinen ja tyytyväinen kuitenkin, etten ookkaan ihan vellihousu!
Ja tonnikin alkaa alla jo ihan kulman takana.

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Hieronta

oli eilen hiihtelyn kannalta huonoon ajankohtaan, kun olis ollunna niin makoinen keli.
Mutta olkapää tai vasen hauis oli kyllä jo aika tukossa, joten hyvä saada sitä hiukan irtoamaan.
Tänään käpäisin sitten Vinnurvassa; oli niin nihkiää ja tahkiaa, tuulista ja roskaista, olkapäätäkin juili hieronnan jäljiltä.
Alkoi jo tuntua josko siirtyisi juoksuhommiin.
Tämä minusta näissä vuodenaikojen vaihteluissa on niin mukavaista, että kun alkaa yks laji pänniä voi siirtyä toiseen. Noo ei mua hiihto vielä pänni, mutta joskus ainainen tuuli ja nihkeys meinaa potuttaa.
Vuosi sitten pääsin kotoa Rimpinevan lenkkiä kiertään viisi kertaa, nyt olen samassa vauhdissa- uskon vielä ainakin yhden kolmekymppisen pääseväni ennenkuin kelit loppuvat joella.
Jarkko paukutteli tonnin täyteen tänään Pyssymäessä ja nyt voi kuulemma alkaa nauttia hiihdosta.
Minä vielä jatkan kilometrien keräämistä tuskasesti: 20 km  1:33,12 keskisykkeellä 140 max 170 (oho! varmaan nihkeitä nousuja)

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Ihan mahtava

hiihtokeli tänään.
Eilisen nitkutuksen jälkeen sain suksen pohjiin kelille paremmat voitelut ja tänään  luisti hiukan mukavammin.
Tosin kolmenkympin lenkillä kerkiää olla monensortin luistoja; metsässä nihkiää pakkaslunta, nevalla tuulentuomaa tuiskulunta ja osittain auringon pehmentämää luntakin.
Komiasta auringonpaisteesta ja luistosta innostuneena yritin hiihdellä vähän reippaampaa tahtia.
30 km ajassa 2:22,01 keskisyke 155 max 169 ja meinasi loppua paukut takaisin tullessa täysin.
Vuosi sitten aikaennätys tällälenkillä oli jotain 2:11 pintaan, liukkaampaa keliä tarvitsisi, että saisi itsestään vauhtia irti.
Vauhdin irtoamisesta tuli mieleen, että juoksukoulustakin tuli postia; pitäisi ilmoittaa mille matkalle tähtään.
Voe hitsin pimpulat, no siihen tuhanteen tässä nyt tähdätään... En oo vielä kerinny vääntäytyä juoksuasentoon ollenkaan. Mille matkalle??? No puolikkaita nyt tulee varmasti juostua. Jarkko aikoo juosta Helsingissä maratonin. Aionko minä? Ku ois joku joka vähän potkis persuksiin...

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Ajatuksena

oli hiihdellä tänään 30km... mutta, mutta latu oli ajettu vain Pyssymäkeen.
Ja törmäsin siellä ajamatonta latua tuppuroidessa melkoiseen määrään kiukkuisia hiihtäjiä.
Kirkas auringonpaiste oli houkutellut väkeä kuntoilemaan.
Kunto olisi loppunut kesken jos olisin lähtenyt nevalle eli hiihtelin 20 km, niistä 8 km umpihankihiihtoa ja se kyllä vei voimia.
Lenkistä tuli hidastempoinen ja matkaan nähden pitkäkestoinen.
20 km ajassa 1;42,15 keskisyke 147 max 167.
Huomenna yritän paremmalla onnella uudelleen.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Viivin satanen täynnä!

Aika sinnikäs pikkunainen, eikö vain?!
Kun eilen jäi vain kolme kilometriä vaille, tuli tänään kova polte ladulle.
Kaverit menivät uimaan ja Viivin piti päästä hiihtämään :)
Nyt sitten Heguherkuttelu edessä.

Minä jumppasin puolentunnin circuitin ja 1/2 h selkäjumpan ja venyttelin. ÖÖÖ
Kylläpä oli jumituksia persuksissa.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Lähellä, mutta niin kaukana

se tonni meinaan.
Kuitenkin jo enemmän kuin vuosi sitten, jolloin kilometrejä kertyi vain 769.
Vaikka olenkin kirjoittanut tuonne sivupalkkiin, että tavoitteena hiihtotonni ja kaikki muu on tois'sijasta, niin se ei kyllä pidä aivan paikkaansa. Kyllä esimerkiksi tällä hiihtolomalla lasten toiveet ja yhdessä tekeminen oli tärkeintä... ei äidin hiihtokilometrit. Vilja sai heti loman alussa pahan astmakohtauksen ja sen jälkeen on pelottanut lähteä pitkille lenkeille ja jättää lapset yksin.
Nyt mietityttää kovasti paaston ajankohta... viikonpäästä pitäisi aloittaa, mutta jos hiihtokelejä riittää...
Mietin vielä ajankohtaa. Pystyn kyllä vetämään parikympin lenkkiä paastotessakin, mutta en pitempiä ja toisaalta taas paastossa elimistöä ei saisi kovasti rääkätä.
Iho kaipaisi puhdistautumista ja tarvitsisin paaston tuomaa kevätenergiaa.
Paastosta selviäminen on hiukan niinkuin maratonin juoksu, saa huikeat voittajafiilikset.
Annetaanpa säidenhaltian asia ratkaista. Kahvin juonti pittää nyt varalta kuitenkin lopetella pikkuhilijaa.
Tänään 24 km ajassa 1;57,50 keskisyke 142.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Tuli tööväiltyä ;)

ja vietettyä sellaista rentoa lomaa.
Lasketeltiin Vuokatissa ja oli kyllä murtsikatkin mukana, mutta kun on päivän rinteessä niin ei himottanut enää suksille sen kummemmin ja hyvä niin, sillä kova hiihtoviikko vihmoi vähän joka nivelessa.
Uutena ekstriimilajina tuli kokeiltua hauskaakin hauskempaa nuijapalloa, joka oli kuin mulle suunniteltu; sählyä pehmustetuilla mailoilla ja pallolla. Sain husia sieluni kyllyydestä pelkäämättä, että joku loukkaantuu.
Uinti ja vesijuoksukin varmaan tekivät hyvää kolotuksille.
Kotiin tullessa pisti tuo hirmuinen lumimyrsky vähän harmittamaan, mutta tänään taas pääsi aurinkoiselle ladulle. Latupohja tosin oli aika pehmyt ja söi naista.
20 km ajassa 1:36,47 keskisyke 162 (toosi pehmyt latu, seli-seli)

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Viikon kilometrit

pulkassa. Koomista on että tällä viikolla kilometrejä kertyi 131, kun helmikuun kokonaiskilometrimäärä oli 129 km :( voi nolotus. No minkäs teet kovat pakkaset ja norovirus verottivat.
Tänään ei auttanut, kun Rimpineva kutsui auringonpaisteella ja pikkupakkasella; lähdettävä oli! 
Sama 30 km (gps:llä mittattu) ajassa 2;25,05 keskisyke 140. Sykkeessä ja ajassa näkyy muutama pitempi pysähdys, kun piti tuttuja jututtaa, mukava nähdä muutakin väkeä ladulla.
Huomenna pitäs ehkä töövätä, mutta en tiiä malttaako... onhan nyt sentään hiihtoloma.

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Aurinkoista

lomailmettä hakemassa nevalta tuulintaina.
Puhuri oli siis melkoinen, mutta koska aurinko paistoi ja pikkupakkanen auttoi luistossa, niin ajattelin, että parempia kelejä on turha odotella. Kaverin neuvosta päätin vielä kokeilla selkään laitettavaa juomapussiani ja sinne evääksi tein Jaanaban oman urheilujuoman eli vettä, sitruunamehua, hunajaa ja suolaa... ja se toimi LOISTAVASTI!
Vei janon, ei ollut liian makeaa, kuten mehut ja antoi energiaa. Tätä tulen vast'edes käyttämään!
Letkukin pysyi sulana, kun pidin sitä paidan alla, eikä tuntunut hankalalta.
Vinkiksi niille, jotka täällä hiihtelevät; jos Vinnurvajärvellä mennessä on navakka myötätuuli, kannattaa nevalle lähteä vastapäivään eli lähteä vasemmalle risteyksestä. Saa pikkuisen paremmat myötäiset.
Siis reilu 30 km (tarkan matkan saan vasta kun Jarkko kiertää saman lenkin) ajassa 2:25,11 keskisyke 143.
Sopevan rauhallisesti hiihtelin, etten ryydy Pidisjärvelle, jossa tuuli yritti viedä piponkin päästä.
Hyvä lomanaloitus lenkki!

torstai 3. maaliskuuta 2011

Verryttelyhiihtelyä

tänään Pyssymäessä kympinverran.
Ilman sykemittaria ja ajanottoa. Tuulen paiskomia risuja ja männynkäpyjä väistellen.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Pisamia ja tunnustuksia

Aurinkoladulle suuntasin tänään heti töiden jälkeen. Tai oikeastaan ensin Pyssymäkeen, sillä yritin ehtiä katsomaan tyttöjen selviytymistä koulujenvälisissä hiihtokisoissa. En ehtinyt ja sen aavistinkin. Vilja oli selvinnyt sijalle 11 ja Viivi sijalle 18. Olemme kovin ylpeitä hiihtäjäneidoistamme ja juuri siitä, että ovat niin innokkaita lähtemään kisoihin.

Pyssymäkeen päästyäni huomasin, että tuli taas liikaa vaatetusta ja olin hiestä märkä jo siellä, mutta en oikein uskaltanut alkaa vaatetta vähentämäänkään kesken lenkin. Sain lisätankkausta mehutetran verran ja läksin sen voimin rimpinevan kiertoon. Tosi lämmin auringonpaiste ja plussakeli oli hiukan pehmentänyt latua ja voitelu ei nyt ollut kohillaan, mutta hissukseen hiihtelemällä  reissu eteni ihan mukavasti. Herukkamehua oli eväänä, mutta jano oli niin kova, että olisin kaivannut välillä ihan vettä.

Tosi mukavaa kevätpäivetystä näkyy jo pisamaisilla poskillani eilisen Vuokattilaskettelun ja tämänpäiväisen hiihtoreissun jäljiltä. Mukavalta tuntui vähän pitempikin lenkki, eikä loppunut paukut, vaikka vähän kunnon kestämistä pelkäsin.
31 km  noin 2 tuntia 30 min (pyssymäkipyssäys vähän sotkee). Toivottavasti viikonlopulla pystyn uusimaan tuon lenkin yhtäjaksoisena.

Ja sitten tunnustuksiin; Katjalle kiitokset!



Milloin aloitit blogisi?
Tämä Ekstriimiä elämään alkaa olla näinä päivinä vuoden vanha blogi.
Tarkalleen ottaen olen aloittanut 12.3.2010

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Näitä kuntoiluprojektejani lähinnä

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Tavoitteenani ei ole kummemmin olla erityinen

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Olin haaveillut maratonin juoksemisesta jo muutaman vuoden, mutta viimeinen rutistus puuttui. Päätin tehdä projektista julkisen, jotta saisin potkua toteutukseen. Ja tosiaan sainkin tosi loistavat tukijoukot taakseni, niiden merkitys on ihan hämmentävä.
Kun tällainen neljänlapsen äitimuori alkaa reuhkasta ja saa kannustusta nuorilta kivikovilta naismaratonareilta, ei voi olla kuin kiitollinen kannustajille. Nöyrä kiitokseni taas kerran!

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Olen tyytyväinen tähän tällaisenaan.
Toisaalta pohdin ajankäyttöä ja kahden blogin kirjoittamisen mielekkyyttä, mutta en oikein raaski luopuakkaan näistä kamuista, joihin olen täällä virtuaalimaailmassa tutustunut. Tässä alkaa nyt kaikki jutut vähän pyöriä samaa ympyrää; muutaman viikon päästä paasto ja sitä rataa. Tietysti on mielenkiintoista nähdä voinko vielä kehittyä jollain saralla... esim. juoksijana. Tosin minusta ei oikein löydy sellaista suurta kilpailuhenkisyyttä, jota ehkä tarvittaisiin uusiin ennätyksiin???
Näin, jos joku haluaa tästä tunnustuksen napata niin ollappa hyvä vaan.
Tunnustuksen kyllä ansaitsisivat tukijoukoista esim. Jaanaba, Laura, Pia ja Outi.