sunnuntai 28. elokuuta 2011

Voi tätä elämätä

Maratonfotosta tilaamiani kuvia olen odottanut päivitystä varten, mutta nyt en jaksa odottaa, on niin paljon mielen päällä. Ensimmäisenä mielessä huoli Viljasta- hän odottaa pääsyä kyynärpään leikkaukseen  oyssissa. Haaveilija tyttäreni oli hupsahtanut eilen pyörällä ojaan... onneksi lähellä kotoa.  Viivi polki apua hakemaan, käsi sojotti niin luonnottomassa asennossa, että molemmat tyttöset hätääntyivät. Ja hätääntyi kyllä äitikin, ihmeesti sitä kuitenkin on toimintakykyinen silloin kun on hätä. Yritin vetää kättä paikoilleen, mutta eihän se pysynyt.
Enkeleitä oli taas matkassa, kun naapurissa asuva ensihoitaja sattui paikalle. Saimme avun sidontaan ja kivunlievitykseen, ennen sairaalaan pääsyä. Lääkäri totesi sittemmin käden murtuneen ja tyttö lähetettiin oyssiin leikkausta varten. Tässä odottelenkin juuri tietoa leikkauksesta. Kaikki kiireellisempi menee edelle, joten voi olla, että leikataan vasta huomenna. Minä tästä piakoin lähdenkin päästämään iskän kotiin ja menen potilaan luo.

Juoksusta palautuminen on sujunut hyvin.
Tiistaina kävin uimassa 45 min ja sain sillä hapot pois jaloista.
Pyöräilin järveä ympäri parinapäivänä ja eilen piti jo kokeilla juoksua; vitosen lenkin kävin hipsuttelemassa ja sujui ihan pois tiehensä. Lenkin jälkeen tein selkäjumpan, eikä tehnyt mieli lintsata kylkilankusta yhtään! Kyllä siihen tulokseen oon tullut, että ens talvena pistetään keskivartalo kuosiin... Muistuttakaa mua, jos meinaa unohtua! Sen verran kuitenkin sykkeet meinaa olla korkealla, että vielä pitää malttaa huilia.
Ei onnistu vielä Finlandia ens viikonloppuna.
Kunhan nyt saadaan tämä kotoelämä oikeisiin uomiinsa.
Nyt alan touhuta Ouluun lähtöä... Tarvitsemme taas niitä enkeliajatuksia!


sunnuntai 21. elokuuta 2011

Mietteet maratonin jälkeen

Jännitti lauantaina ihan sikana ;) maha oli ihan kuralla ja piti jo miettiä, että mitähän tästä oikiasti tulee. Perjantain ja lauantain välisen yön kyllä nukuin kuin pieni porsas, mutta aamulla melkein yökkäytti, kun jännitys oli niin hirmuinen.
Matkavauhtia oli mietitty moneen kertaan, mutta vauhtisokeus iski kun porukka lähti vyörymään... Helppoahan se oli kymppiin ja kahteenkymppiin asti. Hiukan ennen kymppiä huomasin Marjatan menevän hiukan edelläni ja oikein säikähdin... mietin, että tämä meno saattaa vielä kostautua... Ja niin kävi, että 28 km:n jälkeen jalat tai oikeastaan oikea jalka lakkasi tottelemasta. Jouduin lyömään kävelyksi.

Siinä vaiheessa masensi ihan tosissaan, jalka alkoi kramppailla. Mielessä pyöri vain, etten pysty jatkamaan. Jotenkin kai kuitenkin pääsin kinkkaamaan eteenpäin, kun minut sai kiinni nainen joka oli Kiimingistä kotoisin ja alkoi juttelemaan. Mietin, että taisi olla enkeli ihmisasussa. Kyselin häneltä, onko viiden tunnin jänikset jo menneet. Ja hän vastasi , että "ehei, kyllä me tällä vauhdilla alle viiden mennään". Se antoi kovasti voimia jatkaa! Mua pissatti aina vähän väliä ja ainakin 5 kertaa yritin käydä pissalla, mutta ei homma onnistunut. Tuntuu, että siihen tuhraantui ainakin 5 ylimääräistä minuuttia. Ja se enkelikin pääsi karkuun vessareissun aikana :( Suolaa huusi elimistö, eikä huoltopisteillä ollut kuin urheilujuomaa ja vettä. Toinen pelastava enkeli ootti sitten mua jossain kolmenkympin tienoilla, nimittain Sirpa-serkku kannustamassa. Tiesin, että hänellä on suolarasia mukana ja siitä kun kahmaisin kourallisen suuhuni, niin jopa alkoi homma pelittää. Kohta sen jälkeen sain ensiapupisteessä kylmägeeliä jalkaani ja vettä jolla huuhdoin suolat mahaan.
Siitä jatkettuani viiden tunnin jänislauma otti minut kiinni. Kun he tsemppasivat ja sanoivat, että tällä vauhdilla mennään alle viiden tunnin, niin juoksu alkoi sujua. Juoksin jopa lauttasaaren pahimmat nousut... Olin sitten loppujen lopuksi tullut viimeisen kakstoista km nopeampaa kuin Jarkko ja Jukka :D
Odotin kyllä ainakin varttia parempaan pystyväni, mutta pikkujutuista on homma kiinni.  Kokemattomuuttani törmäsin nyt siihen maratonseinään, mulla se seinä oli jo 28 kilometrissä. Tyytyväinen olen  kuitenkin, sillä keskeyttäminen oli hilkulla. Ja kun loppuaika alkaa neljällä tunnilla, on pakko olla! Varpaat säilyivät ehjinä yhtä rakkoa lukuunottamatta ja palautuminen on päivän autossa istumisesta huolimatta ollut ihan nopsakkata. Ainut vaiva on oikean jalan polven ulkosyrjä, joka ei oikein suostu kivutta yhteistyöhön. Varmaan juuri se kramppien aiheuttaja.
Näin jälkikäteen on vain ajatus, että se puolimaraton on aika lastenleikkiä tuohon kokonaiseen verrattuna. Vuosi sitten maratonin jälkeen tuntui, että nyt loppui juokseminen vähäksi aikaa (ja loppuikin niiden kynsi ongelmien takia). Nyt mietin, että jos alkais treenaamaan enemmän  tosissaan, että oppis juoksemaan.
Höö, kai tämä jonkinlaista höppänyyttä on?



Kiitokset mahtaville tsemppiporukoille!
Mulla oli koko sisaruskaarti kannustamassa perheineen.
Ja Sirpaa ilman olis voinut käydä köpelösti.
Toivottavasti saan jotain kuvia tänne Leenalta ja maratonfoton kuvia sitten kun valmistuvat. Kiitokset myös kaikille niille jotka seurasivat facebookin päivittymistä ja olivat sieltäkäsin hengessä mukana.


Helsinki City Marathon

Sijoitus Nro. Sukunimi Etunimi Seura Sarja Väliajat Bruttoaika Nettoaika
127 3450 Turunen Päivikki Lakeuden Kipinä, Nivala  Naiset 40v 10 km 1:06:35
1/2 2:22:20
30 km 3:29:00
4:58:25 4:56:03


  ½ marathon:   2:22:20  Bruttoaika :  4:58:25
Nettoaika :  4:56:03


























torstai 18. elokuuta 2011

Fiilikset

tässä maratonin aatonaattona on melkein seesteiset, mutta kutkutusta vatsanpohjalla aika paljon ja hirmuisen paljon epävarmuutta.
Työjuttujen kanssa piti hiukan stressata ja tuon selän, joka vihmoo millon mistäkin kohdasta.
Maanantaina Kirsi vielä hiukan selkää kopeloi ja sanoi sitten jättävänsä asian herran haltuun :D
Hermostutti niin paljon, että valvoin tiistain ja keskiviikonvälisen yön ja mietin juoksemista. Eilissä iltana kävin sitten vitosen lenkin hipsuttelemassa ja viime yön maltoin nukkua. Tänäänkin mietin, että jos kävisin maravauhtia kokeilemassa, mutta Jarkko jutteli tuossa järkiä päähän... Miksipä se tästä enää kummenee.
Kaikki on tehty minkä voi.

Se kai tässä on pahinta, että tietää jo mitä tuleman pitää.
Vuosi sitten lähti vähän soitellen sotaan.
Nyt kun treenikesä on ollut ihan hyvä, kova halu olisi parantaa aikaa... MUTTA se kun on niin monen asian summa. En edes enää tiedä noista kivuista, että ovatko ne jotain haamukipuja vai mitä. Sen vain tiedän, että juoksemaan lähdetään vaikka pää kainalossa.
Dexalin heavy:ä ollaan lipitetty muutama päivä ja hiilihydraattivarastoja on yritetty täyttää.
Huomenna käväisen aamulla pitämässä vielä pari kuvistuntia. Sitten puolenpäivän jälkeen nokka kohti Helsinkiä. OUUUUU JEEE!
Ihania tsemppauksia olen saanut ja ihan paras huutosakki tulee kannustamaan.
Eihän tässä muuta voi, kuin tehdä parhaansa.
Lauantai-iltana ollaan viisaampia siitä, mikä se juoksukunto oli.
Toivoisin niiiin, että se kunto olisi alle viiden tunnin!

lauantai 13. elokuuta 2011

Ahistaa

Ehkä treenikesä on mennyt turhan hyvin, kun nyt alkoi alamäki. Tiistaina kävin hierojalla ja selkä oli aivan tukossa. Tiesin sen kyllä, kun en oo venyttelyllä oikein saanut sitä aukenemaan, mutta että näin karmia jumitus. No, sain tuomioksi kaks päivää lepoa, mutta joku pahuksen pönkötys selkään jäi. Tunsin sellaista kipua rangassa, mutta läksin silti perjantaina testaamaan, mitä kroppa sanoo juoksusta. Ei tykännyt hyvää, ei. ARGH!
Ehkäpä jotain tällaista Kirsi aavisti, kun sanoi, että takuu huolto... Joudutaan ehkä vielä katsomaan.
Lenkki tuntui ihan karmialta: korkeat sykkeet, hidas vauhti ja kipu selässä. Kokeneempi maratoonari meinasi mulle naureskella, että sitähän alkaa olla juoksukunto kohillaan. HAH-HAH
Otatin kuitenkin kuvia maratonvarustuksestani, jos tässä juoksemaan päästään. Helpotukseksi niille, jotka ovat aikoneet reitille kannustamaan. Saparot päässä, punainen juoksukoulupaita päällä ja vanhat shotsit (joita vois melkein kuvitella muodikkaaksi juoksuhameeksi ;D ) Pyykissä ihanasti harmaantuneet compressiosukat.



Naamakirjaan oli mahdollisuus päivittää seurantalinkki, joten kaverikutsua vaan rohkeasti ne, jotka haluaa sieltä seurata. Ymmärsin, että väliajat tulisivat suhteellisen reaaliaikaisesti sinne.
Sitten reittikartta löytyy linkistä. Muistan vain niin hyvin viimevuoden maratonin, kun tiesin, että puolikkaan kohilla on oma huutosakki... ja muistan sen ajatuksen, että kympin päästä kohtaan ne uudelleen: "jos siihen asti selviän hengissä, niin mulla on mahikset päästä maaliin"  näin muistan pohtineeni.
Tsemppaajilla on uskomattoman suuri merkitys!


 
Jäätä, merisuolakylpyjä, Perskindolia, Buranaa ja lepoa. Ei tässä nyt oikein muuta voi.
Toivoisin pääseväni ens viikolla maratonvauhtia kokeilemaan... mutta hermoiluksihan tämä nyt menee. Ei voi MITTÄÄN :(

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Viikko pulkassa


Perjantaina Rajalta rajalle-melonnan sääolosuhteet olivat täysin erilaiset, kuin vuosi sitten. Viimekesänä tosi lämpimässä säässä, nyt sitten varusteet märän kelin mukaiset, mutta pukeutumiskysymys. Minusta tällä  tapahtumalla olisi kasvun edellytykset isommaksikin häppeningiksi. Niin komea on reitti, helppo meloa ja matkassakin on vara valita. 


 Meille tuli mahdollisuus meloa tälläkertaa reitin loppuosuus, joka lähti Pidisjärveltä noin klo 21.30
Otsalamppu varusteena oli siis tärkeä, kun kesäilta alkoi hämärtää. Alkuun pääseminen taisi olla joillekkin kokemattomille hankalaa, kun järvellä oli ihan mieheviä aaltoja ja sivuaaltoon piti alku meloa. Jouduttiin pitkään odottelemaan, että kaikki n. 50 melojaa pääsivät joelle. Matkaan päästyämme alkoi sataa, mutta myötä puhuri antoi hyvän vauhdin, eikä sade ollenkaan haitannut. Minulla vedenpitävä Haltin puku meinasi olla aika lämmin- tuli hiki.


 Aivan tosi mahtava tunnelma oli lopuksi meloa pilkkopimeässä roihujen reunustamaa Kalajokea. Padingissa olimme perillä noin klo 24. Mulla oli ihan hirmuinen nälkä ja kyytiä odotellessa meinasi tulla kylmäkin. Kotona odotti sauna lämpimänä. Niin nälkä ja kylmä oli, että piti tehdä voileipä ja mennä sitä saunanlauteille syömään ;D Tuumailin siinä, että ensimmäistä kertaa elläissä pitää syödä saunassa.


Mielenkiintoisia uutuksia nuo SUP-laudat. Vähän niinkuin Surf-lauta, mutta etenee melomalla ja aikamoista vauhtia eteneekin. Niitä olisi saanut kokeilla, mutta kun ei ollut märkäpukua, niin en viitsinyt lähteä kastelemaan itseäni.
Matille suur'kiitokset kuvista!

Selän tiukkuuden takia en lauantaina juoksennellut, vaan tein selkäjumpan ja toiminnallisen venyttelyn.
Tänään sitten
Ajassa 1:58,48
17,44 km
keskisyke 146
Sykkeessä näkyy aika hyvin, että lämpötila oli n. 17 astetta. Silti oli aika nahkiaa menoa, vaikkei niin hiastakaan. Nyt kai alkais se maratonkunnon kohotus osuus- kaksi viikkoa lähtölaukaukseen.

perjantai 5. elokuuta 2011

Kireyttä

alkaa olla jo pakaroissa, sen lisäksi selässä ja päänupissakin.
Tiistaina mustikkametsässä ärisevän karhun (Jarkko) kanssa mietin, että oliskohan elämä auvoisempaa, jos tässä perheessä olisi vain yksi maratoonari. Jarkkon kunnon kohoamisella on joka vuosi sama merkki, kolmeviikkoa ennen maratonia muutaman päivän flunssa.

Yhteislenkillä kehoittivat minua siirtymään aamulenkkeilystä iltapäivään. Ja sitä kelloa olen tämän viikon vääntänyt. Tiistain lenkki tuntui ihan mahdottomalta iltapäivällä. Mustikkareissusta palattuamme kotona odotti uunituoreet leipomukset; Venla oli leiponut pullaa... enkähän minä malttanut olla maistelematta.
Ajassa 38;42,1
5.39 km
keskisyke 144 (pullat vain hölskyivät mahassa)
Lenkin jälkeen Core-pallojumppa

Leposykkeetkin ovat nyt naputtaaneet iltaisin aika hanakasti, joten olen suosiolla hiukan löysännyt tahtia.
Keskiviikkona pidin lepopäivän.
Torstain ohjelmassa oli juoksu av 15 min, vauhtikestävyys 30 min (alku VK1 ja loppu VK2) lv 15min
jotenkin tuntui, että keskiviikon lepo teki hyvää, kun vauhtikestävyyslenkki meni reippaan tuntoisesti.
Läksin lenkille yhden aikaan (lämpöä mittarissa yli 23 astetta, jees!)
Ajassa 58:49,5
9.37 km (keskivauhti 6:16)
keskisyke 160 (max 180)
Laskettiin lenkin jälkeen, että olin juossut siinä puolessa tunnissa vähän reilun 5 km, keskivauhtina n. 5.46
Olin tyytyväinen lenkin kulkuun. Kiekko-Niskakankaan lenkin ennätys parani noin viidellä minuutilla.

Tänään ohjelmassa rajalta-rajalle melonnan loppuosuus. Viimeksi melottiin Karvoskylältä Pidisjärvelle (15 km), tänään tarkoitus jatkaa loppuosuus eli Pidisjärveltä Padinkiin (12 km).