torstai 31. joulukuuta 2015

Vuoden liikkumiset

ja liikkumattomuudet.
Kun aloin kurkistella polarflowsta tunteja vuoden liikkumisista, yllätyksekseni olin saanut kasaan melkein 300 tuntia, tarkasti ottaen 267. Liikkuminen on ollut sellaista "puhdasta mielenvirkeyttä ja jonkinlaista yritystä pitää itsensä liikkuvien kirjossa" Onnin sanoin, mutta tämän allekirjoitan täysin. Matkustaminen, junassa kököttäminen viikoittain Helsinkiin ja Hämeenlinnaan (vähintään 5 tuntia sivu) on vienut pahimmat treenihalut ja loput halut ovat sitten huvenneet vaivoihin.
Suosikkilajeissani hiihdossa ja pyöräilyssä kilometrit ovat jääneet puoleen "vanhoista hyvistä ajoista". Olen kuitenkin joutunut monipuolistamaan liikkumistani juurikin lumenpuutteen vuoksi, joten punttisali ja uimahalli alkavat olla jokaviikkoisia vierailujeni kohteita, tätä pidän plussana, vaikka koko vuosi näyttää muuten kauhiasti miinukselta. Nooh, yritänpä taas muistaa, että niitä opitopisteitä on kuitenkin n. 180 tilillä eli vain 60 puuttuu... normaaliopinnoissa se on vuosi. Tämä opiskeluprojekti on kuitenkin sellainen, että kun sen tavoitteekseen on ottanut, niin se menee kaiken muun edelle!

Liikkua aion kuitenkin ensivuonnakin.
Huonoksi onnekseni nitkautin hiukan selkääni kahvakuulalla tiistaina punttiksella ja nyt on lepo tammikuun toiseen päivään asti. Sitten alkaa LUV ja jos selkä ei ala ärhentelemään, niin kerään viikon pisteitä tosissaan ;) Niin tosissaan kuin nyt mää vaan ossaan... vois haastaa tuon ukkokullan kiertämään ISR:n reittejä ... onkohan siellä jo maasto jäätynyt? Jarkko lopetti liikuntavuotensa testikymppiin ja sai kuin saikin itsestään hyvävauhtisen juoksun irti. Ehkä innostuu kirjoittelemaankin liikkumisistaan tänne jotain huomenna... on luvannut!
Minä voisin luvata liikkua yli kolmesataa tuntia ens vuonna tai yritän. 365 tuntia mitä Jarkko yritti tänä vuonna, mutta ei aivan onnistunut, sitä pidän itselleni turhan kovana tavoitteena.
Näissä merkeissä uudenvuoden toivotukset kaikille! 


sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Jouluviikolla

hienostelin sitten päkiäjuoksulla pohkeeni melkoisen jumiin, oikea pohje alkaa nyt vasta löysätä. Ei oo helppoa ei, niin tai kyllä juokseminen päkiöillä onnistuu, mutta pohkeet huutaa hoosiannaa... huutavatko lie joulun vuoksi :D
Jouluaaton pelasti Huhmarkallion latu; reilu 15 kilometriä käytiin siellä ennen joulusaunaa suihkimassa. Sää muuttui yhdessä yössä aivan radikaalisti, kun aattona hiihdeltiin mukavassa valkeudessa ja pikku pakkasessa. Sitten yön vesisade sulatti lumet ja seuraavana eli joulupäivänä hölkkäiltiin lenkkiä ihan sulilla asfalteilla. No hyvä niin, ei tarvinnut nastalenkkareita kaivella kaapista, minä kun en niissä viihdy ollenkaan.
Eilen taas kiusasin itseäni kahvakuulalla ja nyt on takamus kipiä. Vaikka olen ryhdistäytynyt tuossa punttisalilla käymisessäkin, niin kahvakuulalla vaan löytyy aivan eri lihakset.

Kaipaan lunta ja hiihtoa, liikkumaan pääsee muutenkin, mutta jos hiihto on suosikkilaji, niin minkäs teet?

torstai 17. joulukuuta 2015

Juoksufoorumin juttuja





facebookissa tulee enää harvemmin kommentoitua tai luettuakaan. Siellä elelen vähän sivusta seuraajana, mutta eilen tarttui silmiini linkki blogiin onnenpäivät, jota piti sitten lukea vähän paremmin. Päkiäjuoksusta oli kyse ja samaisessa kirjoituksessa hirmuisen hyvin havainnollistava juutubelinkki juoksun muuttamisesta päkiäjuoksuun. Mietitytti, että vieläköhän näin vanaha akka oppis juoksemaan... epäilen suuresti, mutta piti lähteä kokeileen. Mulla kun nuo kantapäävaivat ovat jo niin arkea, että jos jotain ei tekniikalleen tee, niin kohta on juoksut juostu. Videosta sai hirveän hyvin kiinni oikean päkiäjuoksuasennon.
Oltiin hipsuteltu Jarkon kanssa tiistaina 9 km:n lenkki, joten eilisiltana ajattelin, että käyn Kullaanlenkin kävelemässä ja kokeilen samalla tuota päkiäjuoksua. Noin puolen kilsan välein otin pyrähdyksen ja tekniikka oli kyllä helppo omaksua, MUTTA vauhti kiihtyi ja syke nousi ja mietin, että mitenkähän tällaisella tyylillä juostaan pitkää peruslenkkiä... varmaan vaan niinkuin Alisa Vainio... pinkastaan menemään. O-ouuu! Ehkä pitäisi tehdä lyhkäsiä lenkkejä, joissa keskittyy täysin päkiä juoksuun... tarttuisiko se siitä pikkuhiljaa. Sitä niin helposti palaa vanhaan lönksöttelyyn.

Kun tuossa polar flown päiväkirjaa tutkiskelin, niin mulla on tällevuodelle pitkästi yli 700 km juostuna, yllättäen. Syytä olis tieten tekniikkaansa tarkistella näillä kilsoilla. Hiihtokilsoja ei tullut viimetalvena, kuin reilu 500, mutta reissunainen ei ehtinut enempää. Huonolta näyttää tämänkin talven hiihtokilsat, mutta ei auta kuin elää toivossa, että vielä saadaan ladut Nivalaankin. Hiihto kuitenkin tois taas erilaista liikettä tähän kieroon lantioon ja vois vaivat hiukan hellittää. Taitaa niitä olla aiempiakin talvia, joina ei oo ennenjoulua juuri viittäkymmpiä enempää hiihdelty? Jos hiihtotalvi tulee, niin olkoon tavoitteena se tonni kuitenkin. Muita tavoitteita on mahdoton ottaa sen 240 opintopisteen rinnalle.


sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Himskatti

kahvakuula se on kamala laji... varsinkin jos et muista tehdä sitä viikottain. Minä erehdyin pitkästä aikaa kuulaileen keskiviikkona, tortaina vähän tuntui joka paikassa, mutta perjantaina ei meinannut sängystä ylös päästä.. Jännä että selän lihaksissa tuntui ens alkuun, että jotain on tehty. Kahvakuulassa liike lähtee lantiosta ja se on kyllä hirmuisen hyvää heilutusta koko kropalle. Perjantaina yritin lieventää lihaskipua vesijuoksulla ja uinnilla.
Viikoloppu on sitten hiihdelty Huhumarissa. Eilen oli oikein pöperöinen ja tuskainen hiihto, eikä meinattu Jarkon kanssa päästä yksmielisyyteen kierrosmääristä, ei luistanu suksi ei :(
Tänään oli sitten hyvä luisto ja meitsikin uskalsi jo lähtiä Madshuseilla ladulle. Ainut asia, mikä meinasi masentaa, kun taisi olla tällainen huippuhiihtäjä, kun Maija Löytynoja samaan aikaan ladulla. Siinä sai meitsi lyllertää ylämäkeen, kun Maija yhden sauvan työnnöllä huitaisin nyppylän ylös kuin tyhjään vaan (ISO huokaus!). Pitäisikö tässä hiukan lihaksiin saada poweria? Painoja niskaan ja kyykkäämään! Noop onneksi voi puolustautua sillä, ettei tekniikkakaan oo kummonen... tärkeintä kai, että naatiskellaan siitä, että pääsee hiihtämään.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Nyt on käyty

hiihtämässä, jep!
Huhmarissa käytiin ensilumenlavulla. Olipa kuulan porukka saanut mukavan lenkin säilötystä lumesta. Pituutta lenkuralla oli noin 800 metriä, mutta sellainen mukava nousupätkäkin rinkulaan oli mahdutettu. Pahus, kyllä se on hankala laji tuo hiihtely, viis kilsaa meni alkuun urku auki huhkiessa ja sitten loppu kunto. Mikähän siinä on, että hiihdossa ei osaa lähteä maltilla matkaan? Vajaan 11 km kiersin mittarin mukaan ja ihan hirveillä keskisykkeillä... Sykemittarikin tuumi hiihon jälkeen, että nyt saa levätä monta päivää :D No en sitä uskonut vaan menin sen tien uikkoon kynttiläpulikointiin (antees väärä ilimasu, siis naisteniltaan).

Tämä viikko näytti jo ihan reippaalta tuolla polar flowssa. En pidä kelloa päivärytmien tarkkailuun vaan lähinnä liikuissa, joten prosentit tai askelmäärät jää multa huomiotta. Lauantain pidin lepoa, kun kantapäässä oli pientä kirrauksen tuntua, mutta venyttelin hyvin ja se olis näköjään aika oleellista tälle liikkujalle nykyisin. Tänään kävin reilun 25 kilsaa pyöräilemässä Pyssymäessä ja olipa kyllä aivan loisto pyöräilykeli! Tässä kirjoitellessa on pitänyt hermona seurata meidän naisten ekaa mestispeliä otteluseurannasta Vaasan Sporttia vastaan, mutta Nicehockey hoiteli homman kotiin 3-6, hienoota!

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Päivän kysymys

on ollut, joko oot käynyt hiihtämässä? No en oo, mutta oon yrittänyt...
Sunnuntai aamuna kierrettiin Jarkon kanssa Pyssis ja Hiitola, mutta ei ollut baanoja ajettu, eikä viitsitty sitten lähteä luistelusuksilla tuppuroimaan. Ei auta kuin odottaa.
Piti mun pitää sellainen tuumailu tauko, että sain nuo yölliset yskänpuuskat loppumaan. Yllättäen olen nyt innostunut tekemään pitkiä kävelylenkkejä. Maanantai-iltana, kun oli niin mukava pakkaskeli, päätin kävellä Kullaan lenkin reilu 11 km ja vajaa pari tuntia. Kaikin keinoin oon yrittänyt vältellä punttiksella menoa ;) Eilen illalla kuitenkin päätin lähteä ja oli ihan hyvä reissu. Punttisalilla on ihan mukava, kun väkeä on sen verran vähän, että saa tehdä oman rytmin mukaan.
Juoksin matollakin sen parikymmentä minuuttia, eikä nyt kiristä kantapäätäkään. Höh, missä lie taika? Varmaan Mervin uusissa kalevalaisopeissa? Nyt ei takamus kiristä. Kiitos vaan :)
Nyt kun keli meni liukkaaksi taitaa olla parein keskittää menot Uikkoon: vesijuoksua ja punttista. Nastakengät on niin tylsät, että ne eivät enää pure jäähän, täytyis ostaa uudet. Suosituksia?

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Ylivieskan Kuulan

toiminnanjohtajan houkuttelemana lähdettiin lenkkeilemään Huhmariin. Ulkoilutapahtuma kuului Piipon Reetan hyväntekeväisyystapahtumiin, joten mielessä osallistuminen kävi jo ennen Risen houkuttelujakin. Yritettiin siinä lähtiessä katella tapahtumasivuilta, että minkä mittaista lenkkiä hölkkäiltäs porukalla, mutta tuntui olevan monenlaista vaihtoehtoa ja "ammattilaisille" omat reitit... Paikanpäällä ei sitten kuitenkaan selvinnyt reiteistä juuri muuta, kuin että on kävely/hölkkäporukka ja juoksuporukka ja reitti sama kaikille. Matkana 16 km ja takaisin voi palata sitten kun on saanut juosta tarpeekseen. Meitähän oli Nivalasta sakkia kuus kappaletta juoksemassa, muut ovat ehkä päätyneet sisäaktiviteetteihin. Kävelijäporukasta en tiedä minkä verran lähti matkaan, kun perässä lähtivät.
Päätettiin siis lähteä juoksuporukan matkaan, mutta reitti olikin jonkin sortin polkujuoksutaival, eikähän me oltu osattu kumpparein varustautua. Mua alkoi hirvittää ensimmäisillä kilometreillä, kun nilkkoja myöten olin uppeluksissa jääkylmässä vedessä, että mitäkähän hiipuva lentsu nyt tästä tempauksesta tykkää. En ole herkkähipiäinen kastumiselle, mutta kokematon kylmänilman polokujuoksija oon, tunnustan. Kun Venlakin 4 km:n jälkeen alkoin pohtia, että onkohan varpaat jäässä vai irronneet kokonaan, kun ei tuntoa ollut, katsoimme parhaaksi katsella kuivimman mahdollisen paluureitin takaisin. Hyvä niin! Kaikilla lämpeni varpaat teitä pitkin juostessa, ettemme luultavasti enää pahemmin vilustuneet. Ja kotona ootti lämmin sauna :)
Pikkusen päälle 7 km hölkkäiltiin. Alun 4 km meni hitaanlaisesti polun märkien kohtien yli loikkiessa ja loppu hirmu sykkeillä Huhmaria kohti kiivetessä.
Nyt on sitten pari seuraavaa päivää kuolettavan tylsää junaelämää, toisaalta mukava nähdä Hämptonin kamuja. Ei taida vielä torstaina päästä enslumen laduille, mutta oonpa hyvillään nyt siitä että ilma jähtyy.

Ja hei! Olis tämmönen treineri myytävänä... On vielä pari viikkoa villiskirpparilla, että siellä voi käydä kurkkaamassa. olen ulkoilmaihminen, en osaa polkea paikoillani... mutta jos jollekkin tää sopii niin hakemaan vaan 70 eurolla lähtee!

 

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Kehveli vieköön

kun melkein innostuin tänne kirjoittelusta, niin avot, teräsnaiseen meinaa iskeä flunssa.
Perjantaina vielä käväisin hölkkäilemässä ja olin kovin hyvilläni tunteroisen lenkistä, joka melkeinstä onnistui matalemmilla sykkeillä... net tietänevät tämän hankaluuden, jotka tänne joskus ovat kurkistelleet... Niin lauantaina heräsin kaktus kurkussa. KÄÄK! No alakoipa hirviä pyristely flunssaa vastaan. Maitohappobakteeria, Carmollistippoja, kuusenkerkkiä ja tyrniä pakasteesta, Vanatallinnaa kuumana ja sitten inkivääriä, kuumana sitäkin. Mikä noista nyt olis tehokkain, sitä en osaa sanoa, mutta senpä voin sanoa, että olen voitolla. Lenkkeilemään en vielä uskalla, tosin semmoisia seitsämän kilsan kävelylenkkejä oon tehnyt päivttäin. Tuo raikas syksyinen sade tekkee hyvvää räkäisille keuhkoille. Ja kun se tuo vesisade muuttuu lumiseksi, niin sitten pitää olla iskussa, ei saa flunssapöpöt kiusata kun hiihtobaanat ovat valmiit. Eikä sykemittarista enää kurkistella, että pysyykö sykkeet matalana, heh, ei pysy kuitenkaan. Sukset on vielä vintillä, mutta kertoivat jo Kalajaskassa, jotta kohta Huhmarissa levitellään lumet hiihdeltäviksi. Jou-jou... ootellaan, ootellaan. En lie ainoa latujen oottelija ;)

viimekeväänä kestohangilla kierreltiin Rimpinevaa, Linttinevaa ja Vinnurvajärveä

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Kummallista

kyllä, kun vaivojani tänne valittelin, niin päättivät sitten häippästä vähäksi aikaa ilmeisesti.

Maanantaina kyllä kiusasin itseäni vielä illalla pilates-rullalla. Reiden sivuja en kärsinyt pyöritellä kuin pariin otteeseen, mutta oliskos siitä ollut apua Höh! Nimittäin tiistaina jo tuntui, että täytyy lähtiä lenkille ja Pirttirannan seiskan jälkeen keskiviikkoaamuna ei kireyksiä ollutkaan. Havaitsin sen vasta, kun tänään iltapäivällä mietin, millaista liikkumista tänään olisi hyvä harrastella. Oli niin hieno auringonpaiste, että tuntui hyvältä pyöräilykeliltä. Tästä kun lähtee kiipeämään Pyssymäkeen, siellä pyörähtää Kärpänlenkin ja palaa nousujohteisesti takaisin Pyssymäkeen, niin saa aika mukavaista sykkeen nostatusta pyörälläkin kahdenkympin verran. Nyt on sitten vaan tullut vouhotettua viimeisimmät liikkumiset aika kovilla sykkeillä, joten ilmeisti pitäisi pikkasen ottaa rauhallisemmin pari treeniä.
Punttisalia Jarkko ehdotteli huomiseksi. ÄH, miten oppisin tulemaan sinuksi sen punttiksen kanssa? Haluaisin oman salin, semmoisen kuin Mervillä ;)




Kouluhommissa aloittelen pisteidenkeräilyä Kärsämäen suunnilla. Siellä urheilualusasuja valmistavan Finnsvalan kanssa viritellään tuotteen testauskuvioita ja hiukan muotoiluhommiakin. Mielenkiintoista projektia taas vireillä.
Senkin takia tuntuu, että näistä omista liikkumisen iloista voisi kuitenkin kirjoitella, jos se jonkun muunkin saa sohvalta ylös, niin silloinhan ollaan jo jotakin voitettu.

maanantai 2. marraskuuta 2015

Hyvä on

Onni, paras kannustajani ;)

Kyllähän liikuttu on, mutta tänä treenivuonna ei oikeastaan mikään ole mennyt suunnitellusti.
Voihan, voihan!
Vuoden -14 kesä jäi mieleen treenikesänä, mutta tämä kesä oli taas vaivojen kesä ja vaivat ikävä kyllä jatkuvat vaan. Kesä on hölkkäilty maastossa  4+1 rytmillä Nicehokilaisten kanssa monenlaista lenkkiä... Tarkoittaa siis, että olemme pitäneet hauskaa perhereitin etulenkilläkin, yritetty kasvattaa kuntoa. Kyllä Nicehockey näyttää kovakuntoiselta, mutta minä en :(

Vasen kankku kiristyy ja kireys vetää kantapäähän asti. On hierottu säännöllisesti, on venytelty, on pidetty taukoakin, on syöty magnesiumia ja välillä pyöräilty, mutta joku siellä nyt kirraa tuolla takalistossa.

Eilen ajattelin, että kai se nyt kunto 12 km kestää hölkätä. Hölkkäsinhän kesällä kuitenkin 22 km kokeillakseni onko minusta enää ollenkaan juoksuhommiin. Ilokseni jaksoin lenkin järven ympäri jolkotella. Ja kunto kesti tuon Nivalan Suunnistajien polkujuoksunkin yllättävän hyvin. Juuri näitä pyöräreittejä on tullut ravattua ristiin rastiin. Vaikka olenkin kohtuullisen tottunut polkujuoksuun, niin kyllä tiepätkillä nautin juoksemisesta ja se näkyi vauhdistakin, metsäpoluille siirtyminen näkyi heti yli minuutin vauhdin putoamisena kilometrillä. Ratajuoksija siis :D meitsi.
Pari kilometria ennen maalia persusta alkoi juilia ja väsymys painoi. Nousussa viimeiselle tieosuudelle mietin, että jos Jarkko on tuossa tiellä, niin hyppään auton kyytiin. Kai se ajatus vaan jotenkin unohtui sitten ja jatkoin maaliin vaikka tiesin, että nousu Pyssymäkeen on jäljellä. Polut veivät eteenpäin. Se tuossa metsäjuoksussa on niin mukavaa, että reitti etenee kuin itsestään, ei juuri tule kelloa kuikisteltua. Minun kelloni pysähtyi aikaan 1:22:24 ja olen siihen ihan tyytyväinen, näinkin huonolla kunnolla voi saada hyvän lenkin irti itsestään mukavassa syyssäässä ja hyvässä seurassa. Kantapää on vnyt saamarin kireä, jotta kai tässä pitää vuoriasanaa taas päivä harjoittaa, että antaisi pikkuisen periksi.