Isänpäivän

viikonloppuna päästiin mieluisaan puuhaan.

Pyssymäen baanoja testaamaan.

Perjantaina tei kahvakuulaa ja lihaskuntoa, ilokseni olkapää kestää jo 8 kilon kuulalla triangelia. Treenillä se saadaan tuo olkapää vielä kuntoon.

Nyt kun toinen hiihtopäivä on takana olkapäätä meinaa hiukan juilia uusi liike, mutta eiköhän se siitä.

Hämmästelimme taas latujen ylläpitoa, kun Pyssymäessä oli ajettu puru lumenpäälle?!
Kertokaas joku viisas mikä älli siinä on?
Juu, kyllä lumi sulaa varmaankin vielä, mutta eikös nyt olis voinut ihmisten antaa nauttia sunnuntaihiihtelystä?

Meidän vilukissa sai isänpäivälahjaksi piiitkät villasukat. Tuntuu olevan lämpimät ;)

Lomaviikko

otettiin vähän rennommin, vaikka tulihan tuota jumppailtua ja juoksenneltuakin.

Viikolla käväistiin katsastamassa Rovaniemellä, miten siellä pojan opiskeluelämä on alkanut.
Keskiviikkona retkeiltiin Ounasvaaran maisemissa ja kyllä täytyy sanoa, että kateeksi käy, oli niin huikeet lenkkimaastot siellä.
Latukin olis ollut, ei vaan tiedetty ottaa suksia mukaan. Ilmeisesti se oli vasta tämän viikon aikana tehty. Arvaa harmittiko?
Mukava reissu. Ville tosin ei päässyt meidän kanssa retkelle, kun oli tentti juuri keskiviikkona.

Perjantaina tein kahvakuulan ja eilen käveleskelin tuolla jäätiköillä puolitoista tuntia.
Tänään 4+1 rytmillä reilu kymppi kamalan kankein jaloin, kahvakuula tuntui vielä haaruksissa. Viimeksi tieten kirjoittelin, että juoksu sujuu, mutta nyt ei sujunut, ei ollenkaan... Oli liikaa vaatetta ja tiet niin vellinkiä ettei jalkoja tahtonut saada kurasta nousemaan, sykkeet poukkoili jne...

Noo, ei mee vahvasti meidän pelinaisillakaan, ovat juuri Kuhmossa pelaamassa ja turpiin on tulossa niin että tukka lähtee. Eilen peli oli hirmu tasainen ja sen jälkeen uhkuivat voitontahtoa. Nyt näyttää tilanne olevan jo 6-1.


Lopuksi voisin heittää HAASTEEN.
Nimittäin viimesyksynä söin niin kamalan paljon joulukonvehteja jo ennen joulua, että jouluna niissä ei ollut enää mitään viehätystä. Nyt kesän aikana oon jättänyt karkin syönnin aika vähiin ja pudottanut painoa muutaman kilon... (tästä painonhallinta asiasta voisin joskus kirjoittaa... oon aloittanut jo, mutta siitä hirrrrveen pitkä kirjoitus). Hämenlinnassa mulla on ihan kauhea tarve mussuttaa koko ajan jotain, kun on niin ikävä kotiin. Noo kuitenkin, nyt olis tarkoitus pitää näppinsä erossa suklaarasioita ja korkata vasta jouluna sellainen iiiso rasia, joka ostettiin tullessa Rovaniemeltä Haaparannan Candy Worldistä.

Saankos kavereita tähän messiin?

Treeniviikkoon

ei tullut nyt tunteja, mutta ehkä tehoja senkin eestä.

Keskiviikkona yritin JUOSTA puoli tuntia eli vitosen... Ja huh kyllä teki tiukkaa. Ihmettelin ihan miten sitä on joskus kympin päässyt alle tuntiin! Maximit oli 176 ja avgt 158 (phiuuuh) 5km ja 30 min. Lenkin jälkeen tein takapuolen kidutusta eli toiminnallisen kuntojumpan jättipallolla, jossa kyllä persus saa tiukkaa treeniä ja se lankutus pallon päällä, sitä pitää harjoitella.

Torstaina pimiä, märkä ja liukas lenkki pyssymäessä, josta potku oli hiukan vähissä. En nostanut sykettä, juoksentelin vain vajaan pari kierrosta. Paikat oli selvästi kireenä. Hyvä niin, sillä tänään oli varattunna hieronta. Pari tuntia Kirsi käytti jalkojen lihasten vaivaamiseen ja pikkuhiljaa joku kohta aukesikin. Reisien ulko-ja sisäsyrjät oli tosi tiukkana.

Huominen puhalletaan ja sunnuntaina mennään taas neliykköstä.

Nicehockeyn tämän kauden joukkuekuva

Tarviikos

sitä liikkua ollenkaan, jos unohtaa sykemittarin kotiin?
Meinasi ihan harmittaa eilen junassa istuissa, kun huomasin, että sykemittarin kello on kotona latauksessa.

Viimeviikonkin sain pidettyä heleposti kymmenessä tunnissa. Kun tiistaina viimeksi kirjoittelin, ettei oo tullut jumpattua, niin tuli mentyä keskiviikkona iloiseen lihaskuntojumppaan eli näitä meille opiskelijoille Hamkon tarjoamia ilmaisjumppia. Siellä pumpattiin lisää kyykkyjä ja pakaralihaksia, joten lopulta en tullutkaan kamalan kipiäksi noista jumpista, kun sillä lähti millä oli tullutkin. Torstaina taisin kiertää tuon saman vanajaveen lenkin minkä kiersin tänäänkin tunteroinen ja kahdeksan kilsaa. Siitä lenkistä en vaan saa tarpeekseni, on se niin kaunis tuo Hämeenlinna.

Viimeviikolla tuli aika pitkiä kävelylenkkejäkin, kun piti taivaltaa sarjalippujen ostoon vr:ltä ja muutakin ees taas tallustamista. Eilen toin sitten pyörän tänne, niin voi kulkea kouluun pyörällä ainakin vielä, kun ei oo kovin liukasta. Ja joutuu helpommin junaankin kun on pyörä. Kolme-neljä kilometriä kun taivaltaa melkein kymmenen kilon rinkka selässä, niin tietää taivaltaneensa.

Viikonloppuna alkoi taas nicekiekko ja mun lenkkikaveri oli sitten jo niissä hommissa lauantaina. Minä pyöräilin pyssymäkeen sieniä poimimaan. Sunnuntaina aamupäivästä käytiin Jarkon kanssa vielä reilu 40 km pyöräilemässä... Nythän nuo uhkaavat maantiepyöräkelien loppumisella, katsotaas pääseekö kohta hiihtämään..

Maanantaina mulla olikin kahdentunnin hieronta ja kyllähän noita jumituksia löytyi, mutta sain kehuja hyvästä olkalihasten kuntouttamisesta, oli kuulemma näkyviä tuloksia ;)

Tänään siis hieronnan jälkeen eka hissuttelu ilman sykemittaria...tarkistin vielä ja kas ei hassumpaa tasan sama aika 57 min meni mikä viimeviikollakin.  Miten äkkiä siihenkin on taas tottunut: sykeseurantaan, nyt tuntuu ettei pärjää ilman....

Jumppa

On taas jäänyt hiukan vähemmälle, niin tärkeää kun se oliskin.

Eilen höökäilin vielä omenoitten kimpussa ja kai siinä oli sata muutakin rautaa tulessa, minä kun päätän pistää töpinäksi niin yleensä sitten tapahtuu.
Kerkesin siinä vielä illan päälle käydä Raudaskylän pyörälenkin suhteellisen reippaasti yksin polkien... Jarkon kanssa tulee aina jokunen kilometri tunnissa lujempaa. Hieno sää olis ollut pyöräilyyn tänäänkin, mutta leposykettä oon seuraillut ja siitä päättelin, että tänään olis palauttavan jumpan aika.
Puolentunnin normi kahvakuulajumppa ja sitten samalla dvd:llä toiminnallinen jumppa jättipallolla, jota en oo aiemmin tehnyt... Voi juukeli vieköön!  Toinen jalka pallon päälle ja toisella jalalla kyykkyä, kyllä hoosiannaa huusi pakaralihas tai molemmat vuorollaan. Huomenna taas koululla muistaa rappuja kiivetessä kolmanteen kerrokseen, että tulipa tehtyä lihastreeniä. Kyllä se tuo pallo antaa taas keskivartalolle oman annoksensa puristusta. Kokeilkaapa vaikka lankkua pallon kanssa! Minä, joka oon suhteellisen hyvä lankuttaja, en tahtonut pallon päällä saada itseäni pidettyä. Juup, kyllä pitäisi aika ajoin yrittää tehdä erilaista treeniä ja löytää uusia treenaamattomia lihasryhmiä.  Huomenna voin sitten kertoa teille mistä kaikkialta niitä löytyy ;)

Kas kas

viikkoon en oo tänne näköjään mitään skriivaillut.
Alkaa olla jo noita syyskiiruksia ilmassa, mutta liikuttu on, jo vain!
Ajattelin lätkäistä tähän taulun, josta oon ihan tosi mielissäni:

Kuvaa klikkaamalla saat selvemmän kalenterin

Elokuun liikut, mutta tässä vaan sellaiset "viralliset liikunnat". Epävirallisia mm. 10 kuutiota puita liiteriin kannettuna, mustikan poimintaa tai muuttokuorman lastausta ja purkua, jotka tulevat siis lisäksi näihin näkyvissä oleviin liikkumisiin.

Loppuviikosta voisi sanoa, että pääsin jo hiukan treeninmakuun, kun keskiviikkona juoksin Pirttirannan lenkin ja sen jälkeen tein voimaaylävartaloon-jumpan, sitten vielä kyykkäsin tanko (n.8 kg) niskassa. Seuraavana päivänä tosiaan puunkanto oli hiukan kangeeta. Perjantaina kipaisin Pyssiksellä tunteroisen sykkeet maksimissaan 178 ja keskisyke 151. Eilen sitten muuttorevohkan jälkeen Raudaskylän pyörälenkki tuntui sopivan kepoisalta, kun tälle aamulle suunniteltiin pitkistä.

Aamulla käytiin nelisentoista km hölkkäilemässä rytmillä 4 min juoksua 1 min kävelyä. Keskisyke pysyi 144, jospa se siitä kehittyis pikkuhiljaa parempaan suuntaan. Näitä pitkiksiä kun en nyt oo harrastellut, muuten kuin pyörällä. Yhdestä jutusta olin niin iloinen tämän lenkin jälkeen: juoksuindeksi näytti 50!!!! Onko muilla kokemuksia tuosta juoksuindeksistä? Ilahduttaa ja kannustaa ainakin minua, silloin kun juoksu tuntuu olleen raahustamista.

Nyt se alkaa sitten taas pisteiden metsästys koulurintamalla. Tiistaina junalla Hämptoniin ja sitä rataa... Näillä pohjilla luulis liikkumisen maistuvan sielläkin, mutta tiedän, että kun hommia alkaa puskea koulun puolesta hanakasti, niin tahtoo lenkkeilyinto hiipua. Kassellaan mites puhti pysyy?!

Oliskohan sellainen seitsämän tuntia viikkoon tavoiteltavissa, yhdeksän kuulostaisi paremmalta :)

En muistanutkaan

miten tukkoon voi itsensä treenillä saada. (ISO huokaus)

On ollut ajatuksena treenailla itselleen jonkin sortin kuntoisuutta, mutta viimeviikko lipsahti kyllä tehojen puolesta kovemmalle puolelle. En tiedä olisiko ollut aika vielä ihan lauantain tehoihin... olosta päätellen ehkä ei.

Eilen illalla lähdimme porukan vetolenkille. Juostiin teollisuuskylän liepeille (kolmisen kilsaa) lämmittelyksi. Ja siellä sitten vetoja Porukalla 10x30 sek. puolentoista min palautuksella ja 5x1 min parin minuutin palautuksella. Muuten ihan mukavaakin, mutta mulle ei ollut lyllerryskamuja :(

Nousujohdanteisesti sain nuo puolen minuutin vedot vedettyä ja syke näytti käyneen korkeimmillaan 181... aika hyvin näin vanhalta muorilta. Seitsämännen vedon kohdalla käyrien mukaan nitkahdin. Pidemmissä vedoissa pari sain juostua hyvin, loput oli sitten jo raahustamista. Max syke 176 noilla pidemmillä vedoilla.

Tänä aamuna kuuden aikaan heräsin ja tunsin olevani jäykkä rautakanki, joka paikkaa kivisti ja kolotti. Ihanpa tuli nuo puolikkaat ja marat mieleen. Yritin tehdä hiukan palauttavia jumppia, eikä niistäkään tahtonut tulla mitään, kun olin niin jäykkä ja kiriä. Tuli taas sellainen olo, että ei oo juoksu minun laji, mutta jotenkin sitä itsensä pitää liikkeessä vaan pitää.

Tämän viikon liikut:
Ma pyöräily 2h 1 min, melonta 1h 3 min
Ti vetotreeni tuiskulassa 40 min
Ke reippailu lukiolle, jossa 1 h tanssimix-jumppaa, hölkkä tuiskulaan Viivin jalkismatsiin yht. 2h  9min
To Suunnistus ja loppuverkka yht. 48 min
Pe Pyöräily 30 km 1h 4 min
La Alkuverkka 28 min Vetotreeni 1. 19 min Vetotreeni 2. 13 min Loppuverkka 24 min Jarkko laskeskeli kilometrejä tulleen noin kymmenen.
Su Jumpat muokkaus+jättipallo+venyttely 1h 12 min
Yht. 10 h 27 min Tehoja oli kyllä tällä viikolla reippaan oloisesti, kun en nyt menis ihan tukkoon. Jonkin sorttista palauttavaa kai nyt ensi viikko sitten?

Vilja sai arvotehtävän lauantaille, kun valittiin päätuomariksi C-poikien itä-länteen.
Tyttö suoriutui oikein mallikkaasti ja jämäkästi hommasta, joka aiheutti paljon jännitystä, kun samanikäiset pelimiehet olivat kyseessä.
Hyvin löytyi kanttia olla vihellystensä takana, vaikka toinen pelinjohtajista (mies) välillä tuli karjumaan pää punaisena, että "selvästi pesässä!" Tytär tunnusti kotona, että pelotti, mutta rauhallisesti tyttö hoiti tilanteen, eikä pelkääminen näkynyt muutaman metrin päähän katsomoon millään tavalla :) 

Salissa hyppinen

ei ilmeisesti minulle sovi.
Niin mieluusti, kun osallistuisin noihin ryhmäliikuntoihin, mutta tämän aamuinen polvikipu sanoo, että ei ole hyväksi sellainen. Kansalaisopiston elokuun aloitusjumpassa kävin ja tanssimix oli teemana. Mielestäni hyppelyä ei ollut edes kovin paljon. En tiedä mikä siinä sitten lie, että polvi juonittelee salijumppien jälkeen. Kuitenkin olen sen juuri niillä M@gdan jumpilla saanut ärmäkäksi ja toivoin niin, että se kesän treenin jälkeen kestäisi jumppaa, kun Hämeenlinnassa ne olisi niin mukava aloittaa. Joku väärässä asennossa kiertyminenkin saattaa olla kipeytymiseen syynä, mene ja tiedä!

Jarkko teki maanantaina sykemittariini ensimmäisen ohjelman, joka tiistaina piti toteuttaa: 5x400 metriä. Lämmittelyjuoksu ensin Tuiskulaan ja siitä sitten vetoja höyryään. Takasuora oli vastatuulta ja tuntui joka kerta, että voimat menee siihen. Lämpenin pikkuhiljaa vedosta vetoon ja koko treenistä jäi hyvä mieli, kun viimeisellä viidennen vedon satasella vasta tunsin juoksevani.

Maksimi syke 179
Kovatehoinen ja maksimiharjoitus

Tämä harjoitus lisäsi kehosi kykyä kestää anaerobista rasitusta. Se paransi maksimihapenottokykyäsi (VO2max), nopeuttasi ja tehokkuuttasi. Tätä harjoitustehoa suositellaan verrattain lyhyisiin harjoituksiin. Lämmittely ennen harjoitusta ja jäähdyttely sen jälkeen ovat tärkeitä.
Sannoo sykemittari
Vielä pitäisi toimintoihin tutustua ja ohjelmien käyttöön perehtyä paremmin, kun olisin halunnut katsella ajan aina 400 metrin kiekalta, mutta ei onnistunut. Tai onnistuikin noista käyristä, mutta asetuksia pitäisi hiukan  vaihdella.
Nyt kuitenkin alkaa se vaihe, että alkaa olla mielessä enemmän pukuhistoria ja opintopisteet, kuin sykemittarin asetusten räplääminen, niin se vaan menee; Tänään keskiaikaista pukukulttuuria luvassa.

Viikkotuntimäärä

jäi nyt sitten hiukan vajaaksi, kun jouduinkin yhteensattumien vuoksi peräsimeen sunnuntai-illan soudussa. Hiukan muutakin selkkausta sunnuntaina, niin etten ehtinyt minkäänlaisella lenkille, vaikka kuinka yritin. Pyöräilykamppeetkin olivat päällä varmaan tunnin, mutta sitä ei taideta laskea liikkumiseksi... Vadelmapuskat notkuvat marjoja, joten päätin sitten kerätä satoa talteen.
Ja jotain positiivista (joo on se 3 litraa vadelmiakin psitiivista) se peräsmieshomma on nyt hyvin hanskassa, ei mene enää sormi suuhun kirkkoveneen ohjauksessa! Että jos joku päättää koota Sulkavansoutuun joukkueen, niin täällä olis perämies valmiina :D

Mutta viimeviikon liikut:
Ma jumppa, luultavasti toiminnallinen käsipainotreeni ja joku muu (en ollut laittanut ylös, enkä muista :( 1 h 20 min
Ti hidas pyörälenkki 1h 23 min
Ke Pyörälenkki 1h 59 min
To Juoksulenkki Viljan kanssa puoli tuntia ja kahvakuula puolituntia
Pe Juoksulenkki omalla naiskaartilla reilu puolituntia ja soutu 2 h 30 min
La Lenkki pyssymäessä 45 min
Su Kulijailua ja peräairon heilutusta

Yht. 9 tuntia ja 28 minnuuttia, voi kehveli jäi alle kymmenen tunnin... Nooh, täytyypi yrittää paikata tälläviikolla. Mutta jopa kolmena päivänä hellejuoksua, se on hyvin!

Tänään oli hieno tuuleton aamu, joten viiskymppiä kävin pyörällä kurvaamassa.

Heräsin

tänä aamuna ajatukseen, jotta hitsi vieköön, miten nautin taas liikkumisesta.

Ei vaivaa kantapää, eikä selkä, ei si-nivel eikä polvi. Rennosti niuhottamatta voin aamulla katsella säätä ja sen mukaan lähteä pyöräilemään tai tehdä pikku lenkin ja jumpan. Ei stressiä mistään pakosta. Viime kesän muistan vaan kauheasta stressistä, vaivoja oli vaikka muille jakaa... en edes jaksanut kaikesta kirjoitella ja mieli sen myötä maassa. Kun liikkuminen oli rajallista, alkoi stressata syöminenkin ja muutaman stressikilonkin sain kertymään kroppaani... Eikä talvi tuonut stressikäyriin laskua, päin vastoin.
Nyt koen olevani eri lähtöviivalla. Olen innostunut, vaikkei mitään tavoitteita kalenterissa olekkaan.

Mahdottoman iloinen olin toissapäivänä, kun yksi tyttäristäni tuumasi, että nyt äiti aletaan treenaamaan kymppiä! Luottoa löytyi siihen, että äitillä on tämä homma hanskassa. Eilen aamulla käytiin Viljan kanssa 3,5 km hipsuttelemassa. Tänään olimme sitten jo lenkillä neljän naisen voimin: minä ja kolme tytärtäni. Voi että, kun minusta tuntui hienolta: Katsokaa nyt koko maailma kuinka reipasta sakkia :D Valitettavasti nämä yhteiset lenkin harvenevat pian, kun Venla muuttaa Kajaaniin. Nooh, mutta meillä on tässä elokuu aikaa nautiskella yhdessä liikkumisen ilosta.

Eilen tein pitkästä aikaa kahvakuulajumpan, kun miniä tilasi mulle uuden jumppa dvd:n. Harmitti, kun vanhalle digiboksille jäi paljon just hyviä jumppatallenteita, mutta nyt niitä on hankittuna sopiva määrä dvd-levyinä.
Tänään sitten aamusta hiliputeltiin tyttöjen kanssa reilu neljä kilometriä.
Illalla odotettavissa viikon kohokohta: kirkkoveneellä Rajalta-rajalle soudussa. Pidetään peukkuja, ettei myrsky tuhoa meidän suunnitelmia!

Viikon liikut

Ma juoksulenkki + kyykkäys 56 min
Ti jumppa + uinti 1 h 34 min
Ke lepopäivä pesiksen parissa Seinäjoella
To pyöräily eränkävijöiden majalle ja suunnistus 1 h 47 min
Pe hölkkä 1 h 12 min
La Pyöräily+maratoonarin lihaskuntojumppa+ venyttely 3 h 15 min
Su Pyöräily Tiitonrannalle 2 h 21 min

Yhteensä 10 tuntia 47 min ja kaks aktiivisuusmuistutustakin mahtui sitten keskiviikolle, kehveli. Kauheasti se tuo kello patistaa heilumaan koko ajan, ei hetken rauhaa!

Olen ajatellut näin, että nyt kun pohjakuntoa tässä yritän itselleni luoda, niin opettelisin myös juoksemaan matalemmilla sykkeillä. Siksi perjantaina juoksin tosi hitaasti Kiekko-Niskakankaan lenkin 9.37 km keskisykkeellä 137. Suunnitelmassa jotakuinkin onnistuikin, mutta lopuksi piti yrittää olla juoksijan näköinen, kun Tuiskulan ohi erehdyin huhkimaan ja nuoriso oli tullut Justimusta kuulemaan.

Lauantaina tein hiukan testiluontoisesti maratoonarin lihaskuntojumpan... Testinä siinä mielessä, josko reidet ja takamus kestää koko jumpan ilman itkuja ;) Ja kestihän tuo. Lihaskuntoakin alkaa siis pikkuhiljaa löytymään. Lankuttaminen on vielä olkapäälle pahasta, huomasin sen, kun Tiitonrannalla tänään soratietä jyristeltiin pikkupätkä, olkapää oli arka ja ärtyi tärryytyksestä entisestään.

Tämä kymmenisen tuntia viikossa yritetään pitää ohjemassa elokuun loppuun asti.
Nais-liikkujilla olis coopperi ens perjantaina, mutta ei taida mulla siihen vielä löytyä juoksukuntoa. Silloin olis myös rajalta rajalle melonta... jos soutuporukan sais kasaan, niin voisin lähteä sinne, mutta melomaan ei taida olkapäästä vielä niin pitkälle matkalle olla.

Ketutus

kai sopii yhdeksi suunnistuksen termistöön. Tämäniltaisista kuntorasteista ei jäänyt oikein muuta käteen kuin hirvittävä ketutus.
Lähdettiin Jarkon kanssa yhdessä matkaan eränkävijöiden majalta taas suhteellisen tuttuun maastoon; viime syksynä juoksimme täällä latupohjia. Kaksi ensimmäistä rastia meillä oli samoja, mutta toisella rastilla oli väärä tunniste. Paikka oli kuitenkin niin selkeä, että päätettiin leimata ja ajateltiin ratamestarin erheeksi. Kolmos rasti meillä olikin jo eri reiteillä. Neljättä rastia etsin ja etsin, rämmin suossa ja löysin lakkojakin... pakkohan niitä oli maistella... enkä löytänyt nelosta. Vitonen oli selkeämmän näköisessä paikassa ja suuntasin sitä kohti, kun en vitostakaan löytänyt vaan löysin rastin, jonka tunniste oli kakkosrastissa, niin meni hermot. Sillon ajattelin, että mun suunnistukset on nyt suunnistettu, mulla ei oo rastivainua PISTE
Juoksin latupohjia pitkin lenkkinä loppureitin ja kirosin mielessäni typerät rastit ja metsät ja rämeiköt. Minussako tempperamenttia... e-hei, kai!
Ehkä alan keskittyä polkujuoksuun tai mihin lie.
Ei lenkki hukkaan mennyt: yli 4 km metsässä rämpimistä ja reilun tunnin viitsin siellä olla sääskien syötävänä. Kotona suihkussa löytyi niskasta vielä yksi hirvikärpänenkin, noin niinkun kaiken hyvän päälle. Ja nyt kutittaa hiuspohjaa koko ajan, niinkuin siellä mönkisi jotain ylimääräistä.

Pyöräiltiin sinne majalle ja takas, auto kun on Seinäjoella pesisleirillä. Eilen tehtiin reissu sinne ja sain sykemittariin aktiivisuusmuistutuksia: olet istunut liikaa :D no autossa ei juuri muuta voi.
Jarkko oli mailapoikana alkuleirin, vietiin Venla tilalle ja tuotiin iskä kotiin.

Vilja lyöntivuorossa

Tämän viikon kai voisi muutenkin unohtaa, niin surkuhupaista on ollut omien liikkumisten osalta. Nimittäin tein tiistaina jumpan; voimaa ylävärtaloon ja päätin sen jälkeen käväistä uimassa. Uimahallilla huomasin, että uimalasit olivat jääneet kotiin... nooh pärjään ilman niitäkin. Kunnes pesuhuoneessa aloin pukea uimapukua päälle: kas ei hassumpaa, olin tempassut Viivin uimapuvun mukaan. Päätin yrittää mahtua siihen ja hyvin mahduinkin muuten paitsi tissien kohdalta. Eiku altaaseen vaan kokeilemaan pysyykö kaikki tarpeellinen uimapuvun sisässä, hyvin pysyi, paitsi että tarkistelin asian aina kroolialtaanmitan jälkeen. Noin 50 min uintia, pienessä jännityksessä.

Jos huomenna keskittyis mustikan poimintaan ja tarkistelis, että milloin biorytmien käyrät kaartuu nousujohteisiksi.

Pitäisi

alkaa ehkä toteuttaa jonkinlaista ohjelmaa. Tosi olen saanut viikko viikolta kasvatettua treenimääriä (voiskohan tässä vielä treenistä puhua?).

Viime viikon liikkumisiin näkyy kuluneen 13 h 39 min
Pyöräily 5h 24 min
Suunnistus 2h 21 min
Kolme tunnin palauttavaa jumppaa maanantaina, torstaina ja sunnuntaina
Ja loppu melontaa ja soutua, mitäs niille nyt jää, pari tuntia.
Muutamina päivinä lisäksi pientä hikihommaa pihassa, niinkuin soran ajoa kottiksilla ym. Voin muuten mainita, että tämän kesä pihaprojektit; mullan ja hiekan lapioiminen ja kärrääminen on tehnyt hyvää olkapäälle, hyvvää liikettä!

Tänään juoksentelin pitkästä aikaa taas Pirttirannan lenkin ihan sykemittarin kanssa, nyt kun sellainen on taas ihan toimiva. Sykemittari vaan napsii mulle jostain välillä ihmesykkeitä :( Satuin vilkaseen ihan perus raahustamisen aikaan, kun mittari näytti 189 no hoh-hoijaa. Ei todellakaan silloin pulssi lyönyt noita lukemia... vai onko mulla rytmihäiriöitä? Yhtenä piikkinä sykekäyrässä näkyy tuo 189, mutta ei muuta häikkää. 22 astetta tuntui vielä lämpöiselta juoksukeliksi (suunnistus on ERI asia!)

6.82 km ajassa 47.49
avg. 155 (paljonko lie tuo piikki siihen vaikuttaa?)
Ei oo vielä oikeen juoksukuntoa, mutta tällä viikottaisella liikuntamäärällä ehkä kunto alkaa kohoamaan. Voisko tätä nyt kutsua pohjakunnon hankkimiseksi...

Jaa teinhän mää sata kyykkyä lenkin jälkeen, vajaa kymppikilon rauta niskassa ja hiukan nostoja käsiin samalla tangolla. Persauksessa voi olla tuntemuksia, mutta oon mää tainnut sitä viikottain samalla tavoin kiusata, ehkä vähemmällä määrällä kyykkyjä.

Jarkko edellisessä päivityksessä kirjoitti mun kanssa liikkumisen olevan läskinpolttoliikuntaa, kehveli, kaiken kansan nähden! No sitä se on kai ollut, mutta on siitä muutama voipaketillinen saatu kulumaan tuosta vyötäröltä ;) Kerta nii.

Kyllä tarkeni

tänään iltarasteilla!
Taisi meidän oma mittari näyttää 28 varjossa, kun viidenaikaan iltapäivällä suuntasimme auton kohti Pyssymäkeä. Kohteena ensimmäiset iltarastit. Sen verran kuitenkin meni pupu pöksyyn, että päätettiin olla vuokraamatta emittejä (kun ei oo omaa) vaan ajateltiin kiertää reitti vähän oman kunnon ja tunnon vuoksi.
Tämä oli nyt mun toinen kerta, kun suunnistin ihan yksin ilman kaveria (Pirjoa) tai opettajaa (Pirkkoa). Voin kyllä tunnustaa, että ei ois tullut lähdettyä muuten, mutta kun paikka on niin tuttu ja Pyssymäellä on jo oppinut kulkemaan. C-reitin valitsin, joka kartalla suoraan mitattuna oli 2,5 km.
Viideksi kilsaksi minä sen sain juostua. Ja yksi rasti jäi hakematta, kun vitosta etsiessäni löysinkin seiskan :( Kehveli, siitä sitten kuutoselle ja päätin vitosen antaa olla. Just näin mulle kävi viimeksi kuntorasteillakin. Ei oo helppoa, ei! Mutta mustikoita on ja ne on isoja ja hyviä :D

Matka siis gps:n mukaan 5.15 ajassa 1:12
Keskisyke 155, max 175, min 95
Sykemittarin analyysi tästä treenistä:

Kovatehoinen harjoitus +

Tämä harjoitus lisäsi kehosi kykyä kestää anaerobista rasitusta. Se paransi maksimihapenottokykyäsi (VO2max) ja tehokkuuttasi. Se myös auttoi parantamaan nopeutta, jolla maitohappoa ei vielä muodostu. Harjoituksen pitkä kesto lisää rasituksen sietokykyä tällä nopeudella. Tällä harjoitusteholla keho käyttää energialähteenään pääasiassa hiilihydraatteja.
Jotta näin ;)

Eilen tein palauttavaa treeniä eli core-pallojumpan ja jalkatreenin (Pakarat tykkäsivät!)
Illalla käytiin Jarkon kanssa viitisen kilsaa melomassa. Lämmin ilta ja Pidisjärven maisema, melominen on melkein kuin meditointia!

Palauttava harjoitus

Tämä harjoitus auttoi ja nopeutti palautumista raskaasta harjoittelusta. Tätä tehotasoa suositellaan palauttaviin harjoituksiin läpi koko harjoituskauden. Se soveltuu myös lämmittelyyn ja jäähdyttelyyn, ja edistää yleistä terveyttä ja hyvinvointia.

Huomenna pitäisi varmaan pyöräillä suht kevyesti, kun torstaina on sitten kuntorastit.

Viikko täys

vähän liiankin, kun piti olla se vaan viis kertaa.
Olen joskus aiemmin töppäillyt verenluovutuksen jälkeen ja vetänyt seuraavana päivänä hirmuisia sykekierroksia ihan vaan siksi, että jalat tuntuvat luovutuksen jälkeen kovin kevyeltä. Sama höpsäys meinasi tapahtua taas, mutta tuon puoliskon toimesta. Lähdettiin tiistaina pyörälenkille ja Jarkkohan lähti vetämään, niinkuin viimeistä päivää... Minä en halunnut itseäni ylikuntoon ja annoin äijän mennä.

Maanantaina siis Raudaskylän pyörälenkki 30 kilsaa ja sen jälkeen 21. verenluovutus.
Tiistaina sama lenkki.
Keskiviikkona lepopäivä.
Torstaina suunnistus: b-reitti 2,4 km, jota minä höökyilin 5 kilsan verran gps:n mukaan. Maks syke 167 ja min 87 keskisyke 144. Kesto 1:22 kun unohtui vielä sykemittarin sammutus.
Perjantaina palauttavaa jumppaa tunti; kävelijän lihaskunto ja voimaa ylävartaloon.
Lauantaina lähes viidenkympin pyörälenkki Järvikylä-Aittoperä-Koskenperä-Autioranta-Karvoskylä, koska pyöräilyvauhtini on tällähetkellä mitä on, en vielä laita speksejä tänne. Mun ensin pittää kasvattaa kuntoa ;)
Sunnuntaina sama lenkki kymmenen minuuttia nopeammin, kun Jarkko oli vetämässä, mutta vähän oli takkuinen lenkki. Alkoi tuntua siltä, että lepopäivä olis paikallaan.

Pyöräilyn pitkäkestoiset ja matalasykkeiset lenkit ovat olleet tosi hyviä kunnonkohottajia. Juoksu jää hiukka vähemmälle, kun en hirviästi tykkää hellejuoksusta ja pyöräily helteellä taas on mahdottoman mukavata.
Ens viikolla olis iltarastit Pyssymäessä, uskaltaisikohan sinne jo mukaan? Tutussa maastossa saattaisin selvitäkkin. Suunnistusvarusteitakin pitäisi alkaa ostella; kompassi ja emit olis ehdottoman tärkeitä... jos jollakulla lojuu sellaisia ylimääräisenä, niin tulkaapa tarjoamaan!

Pääsiäisenä retkeiltiin

Jatketaanko taas

niinkuin ei poissa olisi oltukkaan?

Kevät oli kova psyykkeelle ja vössähdin vähän fyysisestikin. Maailima meinasi kaatua päälle, kurjinta oli tieten silloin, kun olkapää meni sijoiltaan Pyssymäessä pyöräillessä... noin jos fysiikkaa aatellaan. Henkistä masennustilaa en viitsi enää ajatella. Mutta täytyypi sanoa, että jos liikunnallisia vuosia ei olisi kymmenkuntaa takana, niin syvemmässä suossa olisin nyt olemukseni kanssa.

Alkukesän reissailujen ja juhlajärjestelyjen jälkeen päätin aloittaa kadonneen kunnon metsästyksen ja vyötärölle kertyneen pienen pelastusrenkaan hävittämisen.
Viisi kertaa viikossa; se oli ensimmäinen asia, jonka päätin. Toinen oli sitten herkkujen kitkeminen päivittäisestä evästyksestä.

Viisi kertaa viikossa tarkoittaa vähintään kerran viikossa jumppaa (yleensä tunti), pari juoksulenkkiä ja pari pyöräilyä.
Keväällä aloittelimme Jarkon kanssa uuden lajin: suunnistuksen opettelun kuntorasteilla. Niilläpä sitä on tullut sitten viikoittain käytyä rasteja etsimässä... Suunnistuksesta ei voi vielä oikein puhua ;)
Mutta hiki tullee ja onpa taas haastetta.

Nyt, kun olen ollut lähes viis viikkoa liikkeellä, niin alkaa hommat sujua. Pyöräkilsoja on kertynyt viitisensataa ja jumpasta ei oo laistettu... oon jopa ylimääräisenä intoutunut venyttelemään joinain iltoina. Juoksukin sujuu melkeinstä mutkattomasti. Tähän väliin kai täytyy kertoa, että keväällä juoksua alkoi hankaloittaa polvivaiva, joka oli samassa oikiassa koivessa, kun se kantapäävaivakin.
Satuin sitten pyssymäkeen lenkille juoksijalegendan Pasi Koskisen kanssa, joka tuumasi, että mun pitäisi sijoittaa niihin pohjallisiin. Mies oli juuri juossut Nuorgamista Hankoon, joten arvelin, että hänen syvää rintaääntään on paras kuunnella. Hankin footbalancen pohjalliset ja ne ovat nyt neljä viikkoa olleet käytössä. Siis niinkuin kappaleen alkuun kirjoitin, juoksukin alkaa sujua. Viimeisin tiellä juostu lenkki on Kiekko-Niskakankaan lenkki 9 km sunnuntaina, ilman mainittavia vaivoja: JEES!
Eilettäin loikin metsässä viitisen kilsaa, mukanani hirmuinen lauma kaikensorttisia inisiötä ja pörisijöitä ja yhdellä rastilla vielä ylläriksi KYY... Säikähdettiin toisiamma molemmat aika kovasti ja kyy kerkesi piiloon ensin.

Kesään on mahtunut paljon mukavaa liikunnallista menoa: Pari viikkoa takaperin Jarkko juoksi Paavo Nurmi maratonin ja seuraavalla viikolla pyöräiltiin Helsingistä Porvooseen. Mukavaisin pyöräretki on viime perjantailta, kun pyöräiltiin Kalajoelle viettämään 22-vuotis hääpäivää.
Noin 80 kilometrin jälkeen oli ihanaa pulahtaa Sanifanin altaisiin ja uinnin jälkeen Pihvituvalle syömään.

Täytyy sanoa, että kovan talven jälkeen lomailu on tehnyt tehtävänsä ja alan olla pian ihmiskunnossa. (Kysykää vaan mitä tarkoittaa...) Täällä tuohutaan asuntoa Rovaniemelle opiskelemaan muuttavalle Villelle ja ehkä asuntoa Kajaanista tarvii myös Venla, sopimus-sotilaana.
Ehkä tästä kirjoittelusta taas innostun, kun sain tämän pään auki!
Kertokaa vaan jos innostutte taas tässä blogissa käymään, se voipi innostaa minuakin kirjoittelemaan.

Perheemme iloisissa rippijuhla tunnelmissa 15.6.2014

Surua

Ja murhetta on elämä ollut viime viikot.
Hiihtolomaviikko ei mennyt ollenkaan hiihdellen tai liikkuen, vaan rakkaan isäni kuolinvuoteella oyssissa valvoen. Niin raskas ja kova viikko, että voimat ehtyivät täysin. Ahdistavan sairaalajakson jälkeen jumpat ja lenkkeilyt ovat olleet kadonneen kunnon etsimistä. Varsinkin jumpassa tuntui siltä, että viime viikko oli vienyt käsivarsista kaiken voiman, tosin ajatuskaan ei tahtonut askelsarjoissa pysyä mukana. Nyt pikkuhiljaa olen heräillyt siihen, että elämä jatkuu. Koulutyö on kai sellainen tekijä, joka siirtää ajatukset muuhun, vähän helpottaa.
Jarkko suunnitteli maratontreenin aloittamista viimeviikolla, mutta se siirtyi sitten tälle viikolle. Yhdessä ollaan lenkkeilty nyt täällä Hämeessä pari lenkkiä: torstai- illan lenkillä huomasin, että hengitys alkaa taas kulkea.
Tänä aamuna kierreltiin Vanajaveen lenkki vajaa 9 km pk-vauhtia.
Elämässä on välillä eri kausia. Tällähetkellä on luopumisen opettelun kausi.
Silloin täytyy käpertyä vähäksi aikaa kuoreensa ja antaa ajan parantaa.

Aivot solmussa

M@gdan steppijumpassa tänään.
Tää steppi ja pumppi maanantaisin on kyllä helpottavia juttuja koti-ikävään, mikä meinaa välillä olla ylitsepääsemätöntä. Steppiä en vaan ole koskaan ennen harrastanut ja laudalle hyppelyllä kyllä saan hien otsaan, mutta kun se askellus pitää tehdä nii himskatin monimutkasesti vasemmalle ja pyörähtäen ja oikealle ja maapallon ympäri. Vanhus mennee askelissa ihan sekaisin.
Toisaalta niin hyvää aivojumppaa, eikä tarvi ajatella muuta kuin just niitä kamalia askelsarjoja.
Lihaskunto-osuus ja venyttely ovat myös jumpissa tosi hyvät. On ollut mukava huomata, ettei vatsalihakset ole kadonneet vaikka jumppataukoa onkin jonkin aikaa ollut.

Maanantain kunto powerissa olen saanut jo ihan treenistä kiinni, kun askelsarjat alkoivat sujua, niin pystyy syvempään kyykkäykseen ja niin saa lihaksiin ihan kunnon tuntumaa.

Tiistaina opiskelukavereiden kanssa lenkillä. Kun typykkäisten kanssa ollaan lenkillä, juostaan aina pikkupätkiä... tiiä vaikka niistä vielä saisin juoksukavereita keväämmällä ;)

Jumppakärpänen

iski minuun tällä viikolla.
Oikeastaan jo syksyllä olin lähdössä monta kertaa hamkon tarjoamiin ilmaisiin jumppiin, mutta kun tyttöjen kanssa sovittiin lenkkipäiväksi keskiviikko, niin jumpat sitten jäi.

Maanantaina yksi opiskelukavereista kyseli lähtisinkö pumppiin kaveriksi ja kipakkana pakkaspäivänä olin kyllä heti valmis sisäliikuntaan. Jumppa oli viralliselta nimeltään kunto power ja ohjaajana reipas M@gda. Olkapääni, joka on viimeaikoina ollut vähän juonikko, sai aivan tosi mahtavan lempeitä liikkeitä. Noo, kun on viimesimmäksi Heidin rääkeissä ollut, niin tää M@gdan kunto poweri tuntui tosi lempeältä kokonaisuudessaankin. Mutta sellainen sopiva alku pitkästä aikaa jumppaan eksyneelle. Innostuin kyllä heti niin, että päätin lähteä uudelleen tänään keskiviikkona.

Tiistaina käväisin iltasella tuon Vanajaveen lenkin kiertelemässä sillä matalan sykkeen taktiikalla, alun kävellen ja lopun hissutellen.

Tänään oli sitten M@gdalla vuorossa steppi ja tsumpa ;)
Zumbaahan kokeilin jokunen vuosi sitten, mutta kyllästyin siihen vaatteilla koreiluun ja, no, tökki vaan, kun olisin toivonyt kovempaaa hien irrotusta, rajumpaa treeniä. Tänään ajattelin katsella mites täällä treenataan.Steppi oli ihan tosi treeniä ja hikikin alkoi irrota. Mutta se tsumpa tuotti mulle taas pettymyksen, en päässyt askelkuvioista kärryille, eikä niitä ollenkaan opetettu. Vähän sellaiseksi toikkaroijaksi tunsin siellä itseni. Tsumpaajat saavat vast edes tsumpata ilman minua, mutta maanantaisin ja keskiviikkoisin saattaa jatkossa olla ohjemassa jumppaa. Mukavaa piristystä ja rytmiä näihin minunkin liikkumisiin, jotka ovat jo menneet kovin epäsäännöllisiksi.
Toisaalta, vaikka nautinkin tästä opiskelusta, en tykkää yhtään paikasta toiseen vaeltamisesta, enkä tästä niiiin epäsäännöllisestä elämästä!

Tässäpä maisemaa mun koulutien varrelta, reilun kolme kilsaa kävelen päivittäin kouluun ja takaisin kämpille on yhtä pitkästi ;)

Jarkon jorinoita: Nastat jalkaan ja menoksi!

Aikainen ensilumi yllätti hitaan haravoijan ja peitti suuren osan maahanvarisseista lehdistä valkoisen hunnun alle jo ennen syyslomaa. Viikonlopuksi suunniteltu haravointiurakka siis siirtyi tuonnemmaksi ja viikonlopun saattoikin käyttää lepäämiseen ja pienimuotoiseen kuntoiluun.

Sunnuntaiaamuna kirkas auringonpaiste houkutteli lenkille. Lumipeite ja pelko liukkaasta tiestä laitatti jalkaan jo useamman vuoden vanhat Icebug-nastalenkkarit. Kilometrejä noille kengille ei ole juurikaan kertynyt, kun en ole kovinkaan innokas talvihölkkäilijä. Nastalenkkarit ovat kuitenkin oiva apu tavallisilla talvisilla kävelylenkeilläkin. Nykytalvina kun tiet saattavat olla jäisiä muulloinkin kuin Kaisan kaljamilla ja Liisan liukkailla.

Yhdessä Päivikin kanssa suuntasimme hölkkämme kohti Kiekon peltoaavaa. Lännen puoleine tuuli meinasi sormia kylmettää, mutta kantoi kuuluviin myös joutsenten huudot Kalajoki-varresta. Lienevätkö keräilleet joukkoja kokoon seuraava siirtymätaivalta varten pois talven tieltä?

Kymmenen lenkkeilyvuoteni aikana nuo Kiekon peltotiet ovat tulleet tutuiksi, mutta aina veri vetää sinne peltoaukealle: siellä on hienoa seurata vuodenkiertoa alkukeväästä alkutalveen eikä muu liikenne häiritse taivaltajaa, lukuunottamatta kevätkylvöjen ja rehunten aikaa, jollin leveät traktorit jyristelevät samoilla teillä. Vaikka joskus pitkät suorat tiet ja näkymä kauas jopa kilometiren päähän on masentanut väsynyttä hölkkääjää, nykyisin on oppinut kenties kääntämään ajatuksia pois jäljellä olevasta matkasta ja oppinut nauttimaan etenemisestä (hitaastakin) ja avoimesta maisemasta. Seitsemän ja puolen kilometrin lenkki sujui leppoisasti auringon paisteesta ja alkutalven maisemista nauttien. Ilman nastalenkkareitakin lenkki tuntui sujuvan ilman liukasteluja, Päivikki näet luotti kesäisiin Brookseihinsa.

Lauantaina pukeuduin pitkästä aikaa seepra-asuun eli kiekkotuomarin sotisopaan. Edessä oli ankara paikallistaisto Nivala Cowboys-HaU Huskit, Haapavesi. Vauhdikkaassa pelissä tuomarikin sai sopivasti hien pintaan ja "fanikatsomon tuen" taakseen. Kaikesta huolimatta pelistä palasin kotiin ihan hyvillä fiiliksillä ja ennen saunaa tein vielä tabata-jumpan. Parin tunnin tuomarointi kävi oivasta lämmittelystä ja tabata-jumppa tuntui taas aivan erinomaiselta. Jollain tapaa tuo tiivistahtinen kuntopiiri tuntuu sopivan minun mielenlaadulle. Kahdeksalla 20 sekunnin toistolla kymmenen sekunnin palautuksin saa sykkeen korkealle, lihakset hapoille ja hengityksen huohottamaan. Kahdeksan toiston jälkeen minuutin huilailu ja uuden liikkeen kimppuun. Nyt olen puolenkymmentä kertaa tuon jumpan tehnyt kutakuinkin samoilla liikkeillä: jalkakyykky, rinnalleveto, pystypunnerrus ja vatsaliike. Tavallinen istumaannousu ei tuolla rytmillä oikein tunnu, vaan vaatii puntit vastukseksi. Olenkin tehnyt venäläistä kiertoa kahvakuula sylissä ja hyvältä (pahalta) tuntuu kyljissä. Aikaa tuohon neljän liikkeen jumppaan menee 20 minuuttia. Liikkeiden määrää vaihtelemalla voi jumpan tehokkuutta säädellä. TYKKÄÄN!