sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Maakuntamatkailua




Liikunta jäi taas mennä viikolla vähiin. Punnerrusohjelmaa olen saanut ylläpidettyä ja työmatkan pyöräiltyä kolmena päivänä. Keskiviikkona ohjelmassa oli tuttuun tapaan kiekkohöntsät jäähallilla. Kauhukseni huomasin nyt viikonloppuna painon nousseen lukemiin, joissa se ei ole ollut vuosikausiin. Jää pohdittavaksi, johtuvatko ylimääräiset kilot movember-viiksistä vai punnerrusohjelman kasvattamasta lihasmassasta. Muita vaihtoehtojahan ei ole, eihän?

Tuo punnerrusohjelma on mielenkiintoinen viikoittain kiristyvine setteineen. Kehityksen huomaa parempana jaksamisena. Jos joku innostuu ohjelmaa tekemään, suosittelen aloittamaan maltilliselta tasolta. Itseään ei kannata alkutestissä huijata. Itse aloitin alimmalta tasolta, vaikka alkutestissä olisi puoliväkisin saanut enemmänkin punnerruksia runtattua. Yritän pitää suoritukset puhtaina ja kunnollisina. Jos joku viikko ei kerta yrittämällä luonnistu, sitä toistetaan kunnes luonnistuu.

 
Viikonlopuksi ajelimme tyttöjen kanssa Päivikin luo Hämeenlinnaan: sattui sekä minulle että Viiville kiekkovapaa viikonloppu. Menomatka oli pienoista ekstriimiä: synkkä syksyinen ajokeli, pimeää, märkää ja mahatautipotilas takapenkillä. Takaraivossa takoi ajatus reissun hölmöydestä ja pelko siitä, että koko poppoo makaa viikonlopun vatsataudissa, mutta ikävä oman kullan luo voitti. Vatsapotilaan tauti saatiin lääkittyä kuntoon ja viikonlopusta tuli onnistunut.

 
Päivikin hehkuttama Vanajaveden lenkki katsastettiin lauantaiaamuna. Pikkaisen erilaisia oli hämäläiset lenkkimaisemat kuin lakeudet peltoaavat. Hämeen linna, kaupunginpuisto, Varikonniemi ja Vaakunan ranta tulivat tutuiksi. Polarin GPS mittasi matkaksi 7,9 km, Päivikin Sports Tracker 8,4 km. Ihmeellisiä ovat mittareiden aivoitukset. 

Iltapäivällä kaupunkilomailu jatkui shoppaillen, kahvitellen, elokuvissa (tytöt) ja glögillä (vanhemmat). Vaan eipä löytynyt Hämeenlinnan urheilukaupoista vaativalle tyttökiekkoilijalle pinkkejä hokkarinnauhoja. 



 Sunnuntaina menimme tutustumaan upeaan Hämeen linnaan. Oli restauroijat tehneet hienoa työtä. Ihme ja kumma jos vierailijalla ei syty edes pientä kipinää Suomen historiaan linnassa liikkuessa.





Linnavierailun jälkeen kaappasimme Päivikin matkaamme ja ajelimme Tampereelle herkuttelemaan ravintolaruualla. Pizzat ja pihvit nautittuamme oli haikeiden hyvästien aika. 

Lastauduimme tyttöjen kanssa autoon ja matka kohti talvista Pohjanmaata alkoi. Ajomatka sujuikin kotiin päin paljon jouhevammin: ainoa murhe oli kolmeen kertaan kahden tunnin sisään kuultu Cheekin ja Samuli Edelmanin karmea räp- ja laulukyhäelmä. Ihan tuli kulttuuriministeri Arhinmäen sanat Cheekistä mieleen. Palautetta voisi kyllä antaa Novan soittolistallekin. Novaa kuunnellaan automatkalla kompromissinä: isä ei tykkää YLeX:stä ja lapset ei tykkää Yle Puheesta.

Elämäjärven tielle kääntyessä löysimme talven ihmemaan: lumipeitteinen tie ja tien varren puiden lumiset oksat muistuttivat lähestyvästä joulukuusta.
Jokohan tulevalla viikolla pääsee hiihtämään?

perjantai 15. marraskuuta 2013

Toisinaan

taas saa treenistä kiinni.
Oon pohdiskellut, ettei tää junnausjuoksu oikeen kehitä, joten yritin sitten lauantaina juosta vähän reippaammankin vitosen... Juu meni se muutaman minuutin reippaammin, kuin normisti.
Sunnuntaina tein sitten vyötäröjumpan ja maanantaina maratoonarinkin lihaskunnon. Uuh! Perslihakset kiljui riemusta.
Tiistaina kävin sitten lepyttelemässä kipeästä takamustani hipsuttelemalla pirttirannan seiskan. Eihän siinä kyllä hipsuttelussa takalistoon liike juuri kohdistu, joten piti keskiviikkona kyykkäillä Hämeenlinnan kämpässä ilman painoja. Keskiviikkona oli myös yhteislenkkipäivä. Oon innostanut opiskelukamuja kaveriksi lenkille. Kävelty ollaan reippaasti ja välillä otettu juoksupyrähdyksiä, semmoinen Päivikin juoksukoulu :)
Torstai aamu oli opiskelusta vapaa ja päätin käydä kipaisemassa aamulenkin vanajaveen ympäri.... Siinä juostessa aattelin vauhtejani ja mietin, että on tämä pahuksen tahkiaa joskus. Yritin ennen loppunousua ottaa jonkin sorttista vetoa, mutta siinäkään ei vauhdin pito mielestäni onnistunut. Tuloksena trackerin mukaan 9.55km ajassa 56.42 avg 5:56/km
Jorma Uotista lainatakseni: ei huono!
En lopulta ihmettele sitäkään, että tuntui vaikialta ;)
Jalat ovat aika ajoin olleet melkoisen tukkoiset. Olen kokeillut magneesiumvalmisteita jos minkälaisia, ja ilmeisesti imeytyminen on hyvin persoonakohtaista. Tällähetkellä on menossa jauhemainen magnesium garbonaatti- valmiste. Joka taitaa hiukan jopa imeytyä.
Paras löytö lihaksiin on ollut Relaksant-voide. Harmittaa näin jälkeen päin, kun luontaistuotekauppias Risto Oja suositteli mulle jo vuosi sitten nimenomaan tätä tuotetta, silloin kun kantapäävaivaani hänelle valittelin. Oli vaan niin kaiken maailiman linimentit siinä vaiheessa kokeilussa ja kokeiltunna, että tuntui rahantuhlaukselta ostaa lisäpurttiloita. Perskindol, Atrogel, Ojan isännän linimentti ja mitä kaikkia. Ja mitä hurjempi haju, sitä tehokkaammaksi ajattelin.
Tää relaksantti on niin miellyttävän tuoksuista ja perusvoiteenomaista, että sitä on aivan ilo levittää aamuin illoin. Jalat oikeen hykertelee ilosta.
Tennispallo on kans käytössä päivittäin hieromaan tuon jalkapohjan pinhuuseja, niitä vaan tuntuu riittävän.
Teippiä en uskalla jalkapohjista jättää pois, koska kireä kohta on kantapäässä vielä. Katsotaan jos se joskus antautuu, ehkä hiihtohommissa? Ladulle niin mieli halajais!

maanantai 11. marraskuuta 2013

Marraskuu ja movember

Liikkumiset on syksyn pimeydessä jääneet vähiin. Viime viikolla jaksoin raahautua kuitenkin keskiviikkona kiekkohöntsyihin legendaarisen Wanhat Pierut -organisaation kanssa. Ei olisi kannattanut, hävittiin.
Tabata-jumpat jäivät tekemättä ja 100 pushups-ohjelmakin jäi kesken, kun perjantaina kävin Kirsin hierontapöydällä hampaita kiristelemässä: oli pää kiinnitetty aika lailla tiukasti hartioihin. Kirsihän ei suosittele heti hieronnan jälkeen liikuntaa ja hyvä niin.
Viikonlopun huilailin ihan tyystin. Oli hiukan kropassa flunssatuntemuksia, eikä olisi ollut ensimmäinen kerta, kun hieronnan päälle iskisi lentsun. Tänään tuntuu jo paremmalta, saattoi olla hyvä huilailla ja keskittyä kakun syöntiin isänpäivänä.
Tuossa punnerrusohjelmassa riittää meikäläiselle haastetta, vaikka alimmalta tasolta liikkeelle lähdinkin ja ainakin kaksi ensimmäistä viikkoa sujuivat hyvin. Tällä viikolla aloitan kakkosviikon alusta ja viikonloppuna on ensimmäisen välitestin vuoro. Sen jälkeen päivitetään oma taso ja jatketaan ohjelmassa eteenpäin. Vuosia sitten tein tuota ohjelmaa edellisen kerran enkä päässyt ihan loppuun saakka: voima ja sinni loppuivat kesken. Nyt yritän malttaa edetä niin rauhallisesti portaalta toiselle, että kehitystä ehtii tapahtumaan. Katsotaanpa miten äijän käy, eipä haittasi vaikka naruihin ja rintalihaksiin hiukan patesta kehittyisi.
Omaa liikuntaa verottaa myös nuo naiskiekkoilijoiden valmennushommat. Kaksi iltaa viikossa menee harjoituksien vetohommissa. Edellisviikonlopun Kuopion reissu tiukkoine peleineen imi mehut valmentajastakin. Stressaavaa hommaa toisinaan, mutta kaikesta huolimatta hemmetin kivaa - ainakin voittoputkessa.
Hupia marraskuuhun tuo movember-kampanja. Miesten terveydestä ei puhuta turhan paljon ja hyväntekeväisyyskampanjaan hyppäsin mukaan. Toivottavasti herättää ajatuksia muissakin, hilpeyttä ainakin. Päivikki on hengessä mukana ja tuunaili hiukan partajouhiani.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Elämä on

yhtä reissaamista juuri nyt.
Viikoittain istun melkein 10 tuntia junassa... Ou jee! Ja just nyt istun linja-autossa matkalla Kuopijoon. Tälläkertaa pääsi rouvakin mukaan NiceHockeyn pelireissulle. Näin kun on viikot poissa kotoa, niin tuntuu mukavaiselta lähteä ukon mukaan reisuun. Mukana tietysti myös Vilja ja Viivi, lisäksi korpraalioppilas Venla ja miniä Noora. Tietenkin joukkueellinen muita pelinaisia, mutta meidän perhettä taitaa olla nyt iso osa tässä autossa.
Treenielämä, sitä ei kyllä tällä hetkellä ole olemassa, on vain satunnaista viikoittaista lenkkeilyä. Treenaamisen edelle on kiilannut opiskelu ja reissaaminen. Nyt kun kämppikseni jätti minut yksin selviään siellä Hämeenlinnan päässä, niin opiskelu tahtoo nielaista suurimman osan päivästä, puolensa ja puolensa; pitkän päivän jälkeen kysyy sinniä lähteä lenkille pimeyteen. Toisaalta ainakin vielä ajatuksena on suorittaa opinnot pikkuisen tiuhempaan tahtiin, joten treenielämä, se jää nyt tois- tai kolmois sijalle.
Hämeenlinnassa lenkkeily on kuitenkin maistunut niin mukavaiselta, että joka viikko tulee muutama kymppi siellä juostua.
Juoksu kyllä kulkee jo mukavasti. Aamulla kerettiin Jarkon kanssa hilipasta Kiekko-Niskakankaan lenkki 9.5 km pikkusen reilussa tunnissa 1.03:52  sportstrackerin mukaan näytti aikaa menneen.
Jarkko on aloittanut taas one hunred pushups - punnertamisen tabatan lisäksi ja minuakin alkoi houkuttaa tuo punnertaminen, kun sovelluksen näköjään voi myös ladata puhelimeen. Jos maanantaina aloittaisin. Muistaakseni viimeksi pääsin punnerruksissa johonkin neljäänkymmeneen ja sitten loppui sinni. Pitäisköhän tavoitteeksi laittaa se nelkyt, jos aloittaisin heikoimmalta tasolta, vaikka ei siitä kauan oo kun kokeilin ja viistoista sain ährättyä.
Jonkinsortin rautatankoa kaipailen sinne Hämeenlinnan kämppään, kun oon lenkkien jälkeen pikkusen kyykännyt tanko niskassa. Miten semmoisen hankkiminen onnistuu ilman mitään kulkupeliä... Vaikeesti, kyllä.
Juu, ajatuksissa kuitenkin pysyä kunnossa. Hiihtokelejä oon vähän jo haikaillut, mutta ootellaan vielä.