tiistai 23. syyskuuta 2014

Metsälenkit

Kun ne ovat niin mukavia, niin käytiin sitten maanantainakin Pyssymäen tienoilla hölköttelemässä. Ensin Vinnurvaan latupohjaa pitkin niin pitkälle kun kuivana pääsi, sitten palattiin takaisin ja hirvenhiihtolatua pitkin Pyssiksen radalle nostaan sykettä. Kokeilin hiukan ylämäissä, että vieläkös vanahuksen syke nousee ja nousi se 183 lyöntiin korkeimmillaan. Jarkko meinas, että jos olis ollut sauvat kaverina, niin ois voinu muutaman pykälän nousta vielä korkeammalle, mene ja tiedä. Pikkusen vajaa seitsämän kilsaa ajassa 51:02. Maksimi siis 183 avg 150

Tänään kävin lämmittelylenkkinä viemässä pipon Tuiskulassa jalkapalloilijoita kaitsevalle rehtorille. Yritin pitää sellaista reipasta tahtia pikkusen vajaa neljä kilsaa tuli lenkkiä... Kiersin siis kenttää Tuiskulassa... Ööh maksimi näyttää185, joka ei nyt pidä paikkaansa, niin lujaa en höökäillyt avg 150 Mitähän tästä nyt tuumis. JA olen pessyt sykevyön tunnollisesti! Noh, tuo 150 pitää aika lähelle paikkaansa, mutta maksimi olisko  165 huitteilla. Aikaa tähän pipon kuskaukseen käytin 25 min, jonka jälkeen tein toiminnallisen jumpan käsipainoilla. Nyt onkin hyvä istua junassa, kun evväänä on lappapuuroa.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Polokujuoksua

tänään rytmillä 4+1. Juostiin sama lenkki, mikä käytiin katsastamassa muutama viikko sitten.


Järvikylän pururadalta maastopyöräreitille ja sitä pitkin jatkettiin.

9.65 km ajassa 1:20:34
Keskisyke 138, max 162
Metsässä tuntui tämä 4 min juoksua, 1 min kävelyä paljon luontevammalta, kuin noita maantielenkkejä tallatessa. Metsässä juoksu, se on kyllä niiiin mukavaa!
Tosin eilisestä kahvakuulailusta ja kyykkäilystä oli hiukan haarukset tiukkana, mutta ei silti tarvinnut puunjuuriin kompuroida tälläkertaa.
Selässä on hiukan tuntunut nyt illasta, että on eri maastossa lenkkeillyt, mutta vaan sellaista pientä erilaista, ei kipua. Niin huokailin metsässä, että kantapää kivusta on enää hailakka muisto ja nyt huomaan, että polvikipua en edes muistanut!

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Tarviikos

sitä liikkua ollenkaan, jos unohtaa sykemittarin kotiin?
Meinasi ihan harmittaa eilen junassa istuissa, kun huomasin, että sykemittarin kello on kotona latauksessa.

Viimeviikonkin sain pidettyä heleposti kymmenessä tunnissa. Kun tiistaina viimeksi kirjoittelin, ettei oo tullut jumpattua, niin tuli mentyä keskiviikkona iloiseen lihaskuntojumppaan eli näitä meille opiskelijoille Hamkon tarjoamia ilmaisjumppia. Siellä pumpattiin lisää kyykkyjä ja pakaralihaksia, joten lopulta en tullutkaan kamalan kipiäksi noista jumpista, kun sillä lähti millä oli tullutkin. Torstaina taisin kiertää tuon saman vanajaveen lenkin minkä kiersin tänäänkin tunteroinen ja kahdeksan kilsaa. Siitä lenkistä en vaan saa tarpeekseni, on se niin kaunis tuo Hämeenlinna.

Viimeviikolla tuli aika pitkiä kävelylenkkejäkin, kun piti taivaltaa sarjalippujen ostoon vr:ltä ja muutakin ees taas tallustamista. Eilen toin sitten pyörän tänne, niin voi kulkea kouluun pyörällä ainakin vielä, kun ei oo kovin liukasta. Ja joutuu helpommin junaankin kun on pyörä. Kolme-neljä kilometriä kun taivaltaa melkein kymmenen kilon rinkka selässä, niin tietää taivaltaneensa.

Viikonloppuna alkoi taas nicekiekko ja mun lenkkikaveri oli sitten jo niissä hommissa lauantaina. Minä pyöräilin pyssymäkeen sieniä poimimaan. Sunnuntaina aamupäivästä käytiin Jarkon kanssa vielä reilu 40 km pyöräilemässä... Nythän nuo uhkaavat maantiepyöräkelien loppumisella, katsotaas pääseekö kohta hiihtämään..

Maanantaina mulla olikin kahdentunnin hieronta ja kyllähän noita jumituksia löytyi, mutta sain kehuja hyvästä olkalihasten kuntouttamisesta, oli kuulemma näkyviä tuloksia ;)

Tänään siis hieronnan jälkeen eka hissuttelu ilman sykemittaria...tarkistin vielä ja kas ei hassumpaa tasan sama aika 57 min meni mikä viimeviikollakin.  Miten äkkiä siihenkin on taas tottunut: sykeseurantaan, nyt tuntuu ettei pärjää ilman....


tiistai 9. syyskuuta 2014

Jumppa

On taas jäänyt hiukan vähemmälle, niin tärkeää kun se oliskin.

Eilen höökäilin vielä omenoitten kimpussa ja kai siinä oli sata muutakin rautaa tulessa, minä kun päätän pistää töpinäksi niin yleensä sitten tapahtuu.
Kerkesin siinä vielä illan päälle käydä Raudaskylän pyörälenkin suhteellisen reippaasti yksin polkien... Jarkon kanssa tulee aina jokunen kilometri tunnissa lujempaa. Hieno sää olis ollut pyöräilyyn tänäänkin, mutta leposykettä oon seuraillut ja siitä päättelin, että tänään olis palauttavan jumpan aika.
Puolentunnin normi kahvakuulajumppa ja sitten samalla dvd:llä toiminnallinen jumppa jättipallolla, jota en oo aiemmin tehnyt... Voi juukeli vieköön!  Toinen jalka pallon päälle ja toisella jalalla kyykkyä, kyllä hoosiannaa huusi pakaralihas tai molemmat vuorollaan. Huomenna taas koululla muistaa rappuja kiivetessä kolmanteen kerrokseen, että tulipa tehtyä lihastreeniä. Kyllä se tuo pallo antaa taas keskivartalolle oman annoksensa puristusta. Kokeilkaapa vaikka lankkua pallon kanssa! Minä, joka oon suhteellisen hyvä lankuttaja, en tahtonut pallon päällä saada itseäni pidettyä. Juup, kyllä pitäisi aika ajoin yrittää tehdä erilaista treeniä ja löytää uusia treenaamattomia lihasryhmiä.  Huomenna voin sitten kertoa teille mistä kaikkialta niitä löytyy ;)

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Upiat ulkoiluilmat

ovat pistäneet vipinää reissunaisen rutiineihin, niin että on saanut viikkotunnit säilymään vielä entisellään. Tämän viikon tunnit näyttäisi 9 tuntia 57 min.
Maanantaina pidin täyslepopäivän pitkän lenkin palautumiseen.
Tiistaina sitten juoksin Pirttirannanlenkin vajaa 7 km, jonka jälkeen lihaskuntoa eli kyykkyjä sillä 8 kg:n tangolla 30x30x30, nostoja hiukan vähemmän, lankkua 2x2 min ja punnerruksia. Tämän rypistyksen jälkeen saattoi hyvillä mielin istahtaa junaan viideksi tunniksi. Olipa se muuten taas ankaraa kököttämistä tuo junassa junnaaminen, huh-huijaa!
Keskiviikkona sainkin jo huijattua osan opiskelijakamuista lenkkeileen. Juostiin (ja osittain käveltiin) kuutisen kilsaa Vanajaveen ympäri. Minä jatkoin sitten vielä hiukkasen juoksentelua, joten matkaa tuli lopulta yhteensä vähän yli 12 kilsaa.
Torstainakin sain kavereista lenkkiseuraa ja käpäistiin 9 km juoksentelemassa. Tämän lenkin jälkeen sykemittari meinasi, että pitäisi palautua välillä, joten perjantaina kotiin saavuttuani käväisin vain tunteroisen kävelyllä.
Lauantaina oli monta rautaa tulessa: Omppuja soseeksi päivällä ja iltapäivällä saalistamaan sieniä.
Metsässä olin tulla ihan höperöksi, tatteja, rouskuja ja kehnäsieniä ihan mielettömät määrät, myös mustikoita ja puolukoita. Kivilammen laavulle suunnattiin retkieväitten kanssa ja samalla otettiin talteen metsän antimia.

Kivilammen laavun tunnelmaa Jarkon kuvaamana


Tänä aamuna päästiin vielä pyöräilemään, joten viikonvaihde oli aika täydellinen. Käytiin Autiorannan lenkki hyristelemässä (47 km) loistokelissä aikaan 1.49. sellaista mukavan reipasta 26 km:n keskivauhtia.

Näin siis alkoi opiskelut reippaissa merkeissä...
Ensviikolle samat tavoitteet ja mietintään saadaanko alastonmalliksi seuraavalla kertaa nainen vai mies ;)