hartaat rukoukset... ehkä ne pitää säilyttää tärkeämpiä asioita varten.
Viikonlopun pidin rokulia, lauantaina oli Ylivieskassa tyttökiekkotapahtuma eli Viivillä kartoitus. Viimeisessä illan pelissä Jarkon kanssa pohdittiin, että jos lähdetään vielä Isr kiertään yötä vasten, mutta kotiin ajellessa alkoi laiskottaa ja ryhdyttiin saunan lämmitykseen.
Maanantaina olikin ihan eri fiilikset punttiksella treenatessä. Vaikka väkeä oli salin täydeltä, sain silti tehtyä treenin hyvällä keskisykkeellä. Enpä ole aiempina talvina saanut näin pitkää lihaskuntotreeniputkea itsestäni irti... Kiittääkkö pakkasta vai syyttää...
Tiistai-iltana saatiin sitten päähämme lähteä Isr:lle hölkkäämään. Päätettiin lähteä Vinnurvasta, kun pakkanen näytti kiristyvän (-24), mutta ihmeesti tarkeni. Alussa mulla hiukan paleli naamaa ja käsiä, mutta matkan edetessä paikat lämpeni. Niin vain näkyi Vinnurvajärvelläkin joku lamppupäässä hiihtelevän, se jos mikä on kylmää touhua. Lenkin jälkeen oli hyvät fiilikset. Jarkko meinas vaan, että "on se hyvä, että perheessä on toinenki hölömö"... jotta näin :D
Eilen illalla kahvakuulailin ja verryttelin maanantain salilla kipeytyneitä pakaroita. Tänä iltana ne menevät varmaan taas hapoille. Katellaan.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kahvakuula. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kahvakuula. Näytä kaikki tekstit
torstai 21. tammikuuta 2016
sunnuntai 27. joulukuuta 2015
Jouluviikolla
hienostelin sitten päkiäjuoksulla pohkeeni melkoisen jumiin, oikea pohje alkaa nyt vasta löysätä. Ei oo helppoa ei, niin tai kyllä juokseminen päkiöillä onnistuu, mutta pohkeet huutaa hoosiannaa... huutavatko lie joulun vuoksi :D
Jouluaaton pelasti Huhmarkallion latu; reilu 15 kilometriä käytiin siellä ennen joulusaunaa suihkimassa. Sää muuttui yhdessä yössä aivan radikaalisti, kun aattona hiihdeltiin mukavassa valkeudessa ja pikku pakkasessa. Sitten yön vesisade sulatti lumet ja seuraavana eli joulupäivänä hölkkäiltiin lenkkiä ihan sulilla asfalteilla. No hyvä niin, ei tarvinnut nastalenkkareita kaivella kaapista, minä kun en niissä viihdy ollenkaan.
Eilen taas kiusasin itseäni kahvakuulalla ja nyt on takamus kipiä. Vaikka olen ryhdistäytynyt tuossa punttisalilla käymisessäkin, niin kahvakuulalla vaan löytyy aivan eri lihakset.
Kaipaan lunta ja hiihtoa, liikkumaan pääsee muutenkin, mutta jos hiihto on suosikkilaji, niin minkäs teet?
Jouluaaton pelasti Huhmarkallion latu; reilu 15 kilometriä käytiin siellä ennen joulusaunaa suihkimassa. Sää muuttui yhdessä yössä aivan radikaalisti, kun aattona hiihdeltiin mukavassa valkeudessa ja pikku pakkasessa. Sitten yön vesisade sulatti lumet ja seuraavana eli joulupäivänä hölkkäiltiin lenkkiä ihan sulilla asfalteilla. No hyvä niin, ei tarvinnut nastalenkkareita kaivella kaapista, minä kun en niissä viihdy ollenkaan.
Eilen taas kiusasin itseäni kahvakuulalla ja nyt on takamus kipiä. Vaikka olen ryhdistäytynyt tuossa punttisalilla käymisessäkin, niin kahvakuulalla vaan löytyy aivan eri lihakset.
Kaipaan lunta ja hiihtoa, liikkumaan pääsee muutenkin, mutta jos hiihto on suosikkilaji, niin minkäs teet?
sunnuntai 6. joulukuuta 2015
Himskatti
kahvakuula se on kamala laji... varsinkin jos et muista tehdä sitä viikottain. Minä erehdyin pitkästä aikaa kuulaileen keskiviikkona, tortaina vähän tuntui joka paikassa, mutta perjantaina ei meinannut sängystä ylös päästä.. Jännä että selän lihaksissa tuntui ens alkuun, että jotain on tehty. Kahvakuulassa liike lähtee lantiosta ja se on kyllä hirmuisen hyvää heilutusta koko kropalle. Perjantaina yritin lieventää lihaskipua vesijuoksulla ja uinnilla.
Viikoloppu on sitten hiihdelty Huhumarissa. Eilen oli oikein pöperöinen ja tuskainen hiihto, eikä meinattu Jarkon kanssa päästä yksmielisyyteen kierrosmääristä, ei luistanu suksi ei :(
Tänään oli sitten hyvä luisto ja meitsikin uskalsi jo lähtiä Madshuseilla ladulle. Ainut asia, mikä meinasi masentaa, kun taisi olla tällainen huippuhiihtäjä, kun Maija Löytynoja samaan aikaan ladulla. Siinä sai meitsi lyllertää ylämäkeen, kun Maija yhden sauvan työnnöllä huitaisin nyppylän ylös kuin tyhjään vaan (ISO huokaus!). Pitäisikö tässä hiukan lihaksiin saada poweria? Painoja niskaan ja kyykkäämään! Noop onneksi voi puolustautua sillä, ettei tekniikkakaan oo kummonen... tärkeintä kai, että naatiskellaan siitä, että pääsee hiihtämään.
Viikoloppu on sitten hiihdelty Huhumarissa. Eilen oli oikein pöperöinen ja tuskainen hiihto, eikä meinattu Jarkon kanssa päästä yksmielisyyteen kierrosmääristä, ei luistanu suksi ei :(
Tänään oli sitten hyvä luisto ja meitsikin uskalsi jo lähtiä Madshuseilla ladulle. Ainut asia, mikä meinasi masentaa, kun taisi olla tällainen huippuhiihtäjä, kun Maija Löytynoja samaan aikaan ladulla. Siinä sai meitsi lyllertää ylämäkeen, kun Maija yhden sauvan työnnöllä huitaisin nyppylän ylös kuin tyhjään vaan (ISO huokaus!). Pitäisikö tässä hiukan lihaksiin saada poweria? Painoja niskaan ja kyykkäämään! Noop onneksi voi puolustautua sillä, ettei tekniikkakaan oo kummonen... tärkeintä kai, että naatiskellaan siitä, että pääsee hiihtämään.
sunnuntai 9. marraskuuta 2014
Isänpäivän
viikonloppuna päästiin mieluisaan puuhaan.
Pyssymäen baanoja testaamaan.
Perjantaina tei kahvakuulaa ja lihaskuntoa, ilokseni olkapää kestää jo 8 kilon kuulalla triangelia. Treenillä se saadaan tuo olkapää vielä kuntoon.
Nyt kun toinen hiihtopäivä on takana olkapäätä meinaa hiukan juilia uusi liike, mutta eiköhän se siitä.
Hämmästelimme taas latujen ylläpitoa, kun Pyssymäessä oli ajettu puru lumenpäälle?!
Kertokaas joku viisas mikä älli siinä on?
Juu, kyllä lumi sulaa varmaankin vielä, mutta eikös nyt olis voinut ihmisten antaa nauttia sunnuntaihiihtelystä?
.JPG)
Meidän vilukissa sai isänpäivälahjaksi piiitkät villasukat. Tuntuu olevan lämpimät ;)
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
Lomaviikko
otettiin vähän rennommin, vaikka tulihan tuota jumppailtua ja juoksenneltuakin.
Viikolla käväistiin katsastamassa Rovaniemellä, miten siellä pojan opiskeluelämä on alkanut.
Keskiviikkona retkeiltiin Ounasvaaran maisemissa ja kyllä täytyy sanoa, että kateeksi käy, oli niin huikeet lenkkimaastot siellä.
Latukin olis ollut, ei vaan tiedetty ottaa suksia mukaan. Ilmeisesti se oli vasta tämän viikon aikana tehty. Arvaa harmittiko?
Mukava reissu. Ville tosin ei päässyt meidän kanssa retkelle, kun oli tentti juuri keskiviikkona.
Perjantaina tein kahvakuulan ja eilen käveleskelin tuolla jäätiköillä puolitoista tuntia.
Tänään 4+1 rytmillä reilu kymppi kamalan kankein jaloin, kahvakuula tuntui vielä haaruksissa. Viimeksi tieten kirjoittelin, että juoksu sujuu, mutta nyt ei sujunut, ei ollenkaan... Oli liikaa vaatetta ja tiet niin vellinkiä ettei jalkoja tahtonut saada kurasta nousemaan, sykkeet poukkoili jne...
Noo, ei mee vahvasti meidän pelinaisillakaan, ovat juuri Kuhmossa pelaamassa ja turpiin on tulossa niin että tukka lähtee. Eilen peli oli hirmu tasainen ja sen jälkeen uhkuivat voitontahtoa. Nyt näyttää tilanne olevan jo 6-1.
Lopuksi voisin heittää HAASTEEN.
Nimittäin viimesyksynä söin niin kamalan paljon joulukonvehteja jo ennen joulua, että jouluna niissä ei ollut enää mitään viehätystä. Nyt kesän aikana oon jättänyt karkin syönnin aika vähiin ja pudottanut painoa muutaman kilon... (tästä painonhallinta asiasta voisin joskus kirjoittaa... oon aloittanut jo, mutta siitä hirrrrveen pitkä kirjoitus). Hämenlinnassa mulla on ihan kauhea tarve mussuttaa koko ajan jotain, kun on niin ikävä kotiin. Noo kuitenkin, nyt olis tarkoitus pitää näppinsä erossa suklaarasioita ja korkata vasta jouluna sellainen iiiso rasia, joka ostettiin tullessa Rovaniemeltä Haaparannan Candy Worldistä.
Saankos kavereita tähän messiin?
Viikolla käväistiin katsastamassa Rovaniemellä, miten siellä pojan opiskeluelämä on alkanut.
Keskiviikkona retkeiltiin Ounasvaaran maisemissa ja kyllä täytyy sanoa, että kateeksi käy, oli niin huikeet lenkkimaastot siellä.
Latukin olis ollut, ei vaan tiedetty ottaa suksia mukaan. Ilmeisesti se oli vasta tämän viikon aikana tehty. Arvaa harmittiko?
Mukava reissu. Ville tosin ei päässyt meidän kanssa retkelle, kun oli tentti juuri keskiviikkona.
Perjantaina tein kahvakuulan ja eilen käveleskelin tuolla jäätiköillä puolitoista tuntia.
Tänään 4+1 rytmillä reilu kymppi kamalan kankein jaloin, kahvakuula tuntui vielä haaruksissa. Viimeksi tieten kirjoittelin, että juoksu sujuu, mutta nyt ei sujunut, ei ollenkaan... Oli liikaa vaatetta ja tiet niin vellinkiä ettei jalkoja tahtonut saada kurasta nousemaan, sykkeet poukkoili jne...
Noo, ei mee vahvasti meidän pelinaisillakaan, ovat juuri Kuhmossa pelaamassa ja turpiin on tulossa niin että tukka lähtee. Eilen peli oli hirmu tasainen ja sen jälkeen uhkuivat voitontahtoa. Nyt näyttää tilanne olevan jo 6-1.
Lopuksi voisin heittää HAASTEEN.
Nimittäin viimesyksynä söin niin kamalan paljon joulukonvehteja jo ennen joulua, että jouluna niissä ei ollut enää mitään viehätystä. Nyt kesän aikana oon jättänyt karkin syönnin aika vähiin ja pudottanut painoa muutaman kilon... (tästä painonhallinta asiasta voisin joskus kirjoittaa... oon aloittanut jo, mutta siitä hirrrrveen pitkä kirjoitus). Hämenlinnassa mulla on ihan kauhea tarve mussuttaa koko ajan jotain, kun on niin ikävä kotiin. Noo kuitenkin, nyt olis tarkoitus pitää näppinsä erossa suklaarasioita ja korkata vasta jouluna sellainen iiiso rasia, joka ostettiin tullessa Rovaniemeltä Haaparannan Candy Worldistä.
Saankos kavereita tähän messiin?
sunnuntai 21. syyskuuta 2014
Polokujuoksua
tänään rytmillä 4+1. Juostiin sama lenkki, mikä käytiin katsastamassa muutama viikko sitten.
Järvikylän pururadalta maastopyöräreitille ja sitä pitkin jatkettiin.
9.65 km ajassa 1:20:34
Keskisyke 138, max 162
Metsässä tuntui tämä 4 min juoksua, 1 min kävelyä paljon luontevammalta, kuin noita maantielenkkejä tallatessa. Metsässä juoksu, se on kyllä niiiin mukavaa!
Tosin eilisestä kahvakuulailusta ja kyykkäilystä oli hiukan haarukset tiukkana, mutta ei silti tarvinnut puunjuuriin kompuroida tälläkertaa.
Selässä on hiukan tuntunut nyt illasta, että on eri maastossa lenkkeillyt, mutta vaan sellaista pientä erilaista, ei kipua. Niin huokailin metsässä, että kantapää kivusta on enää hailakka muisto ja nyt huomaan, että polvikipua en edes muistanut!
Järvikylän pururadalta maastopyöräreitille ja sitä pitkin jatkettiin.
9.65 km ajassa 1:20:34
Keskisyke 138, max 162
Metsässä tuntui tämä 4 min juoksua, 1 min kävelyä paljon luontevammalta, kuin noita maantielenkkejä tallatessa. Metsässä juoksu, se on kyllä niiiin mukavaa!
Tosin eilisestä kahvakuulailusta ja kyykkäilystä oli hiukan haarukset tiukkana, mutta ei silti tarvinnut puunjuuriin kompuroida tälläkertaa.
Selässä on hiukan tuntunut nyt illasta, että on eri maastossa lenkkeillyt, mutta vaan sellaista pientä erilaista, ei kipua. Niin huokailin metsässä, että kantapää kivusta on enää hailakka muisto ja nyt huomaan, että polvikipua en edes muistanut!
torstai 21. elokuuta 2014
Arki on alkanut
ei auta pyristely, kesästä on enää lämmin mukava muisto.
Kouluhommiin tahtoo katse kääntyä väen vängällä; tietsikalla istuskellaan pukuhistorian powerpointteja tutkien ja muistiinpanoja tehden.
Aika tuntuu menevän turhan joutuusti, pitäisi jostain keksiä päiviin enemmän mittaa. Herukkapensaat on nyt tyhjennetty ja mehustettu, vadelmasato alkaa ehtyä, mutta omput kypsyvät vielä puussa, niissä on urakkaa ehkä ensviikon loppupuolelle.
Sääret vihoittelivat mulle viimeviikon vetotreeneistä, joten niitä piti yrittää lepytellä maanantaina. Ajattelin, että tykkäisivät vesijuoksusta ja uinnista. Yhteensä varmaan tunteroinen meni vedessä, pyöräilyä sitten siihen puolituntinen lisäksi. Kävin myös kylmäaltaassa sääriä viilentämässä... vanha avantouimari ei meinannut muistaa miten kylymää se vesi oikiasti on.
Tiistaille suunnittelin pyöräilyä, mutta sadepäivä muutti suunnitelman pullanleipomuspäiväksi. Sitten, kun aurinko alkoi pilkottaa pilvenraosta, pitikin jo olla pesiskentän kioskilla kahvin keitossa. Sinne kävelin ja hölkkäsin Katvalasta kottiin pelin jälkeen. Sääret eivät vieläkään olleet pehmenneet vaikka niitä pilatesrullalla olin aamusella möyhentänyt. Illalla sitten hieroin sääriin relaxanttia ja tein Kirsiltä oppimaani Kalevalaista lihaksen avaamista eli tavallaan puristin säärilihasta ja liikutin jalkaterää koukistaen ja ojentaen. Tämä liike on varmaan ihan parhaita lihaksen avaamisliikeitä mitä tiedän, ei tunnu yhtään mukavalle, mutta on hyvä avaava liike.
Keskiviikkona jalat sai lepoa, tönötin vain marjapensailla ja kävelin ystävän luo syömään kermaisia kääretorttu leivoksia :)
Niin vain tuntui tänäaamuna, että jalat vosivat olla lenkkikunnossa, joten Kiekon lenkin kävin hölkkäämässä. Koska olen päättänyt opetella uusia juoksurutiineja, niin sykkeet pidin alhaalla. Tarkoittaa siis, että en juossut vaan hipsuttelin. Keskisyke reilun seitsämän kilsan lenkillä 138, maksimi 147, on muutes mulle kehitystä tää!
Juoksun jälkeen nostatin sitten sykettä kahvakuulajumpan verran puoli tuntia ja pystyi jo tekemään jumpan 8 kg:n kuulalla kokonaan eli ylävartalon lihaksetkin alkaa olla taas kondiksessa. Täytyy varmaan ostaa Hämptoniin sitten myös kahvakuula, ettei lihakset pääse löystymään... vai löytyisköhän tuolta joku kahvakuulajumppa/ryhmä johon vois osallistua?
Kouluhommiin tahtoo katse kääntyä väen vängällä; tietsikalla istuskellaan pukuhistorian powerpointteja tutkien ja muistiinpanoja tehden.
Aika tuntuu menevän turhan joutuusti, pitäisi jostain keksiä päiviin enemmän mittaa. Herukkapensaat on nyt tyhjennetty ja mehustettu, vadelmasato alkaa ehtyä, mutta omput kypsyvät vielä puussa, niissä on urakkaa ehkä ensviikon loppupuolelle.
Sääret vihoittelivat mulle viimeviikon vetotreeneistä, joten niitä piti yrittää lepytellä maanantaina. Ajattelin, että tykkäisivät vesijuoksusta ja uinnista. Yhteensä varmaan tunteroinen meni vedessä, pyöräilyä sitten siihen puolituntinen lisäksi. Kävin myös kylmäaltaassa sääriä viilentämässä... vanha avantouimari ei meinannut muistaa miten kylymää se vesi oikiasti on.
Tiistaille suunnittelin pyöräilyä, mutta sadepäivä muutti suunnitelman pullanleipomuspäiväksi. Sitten, kun aurinko alkoi pilkottaa pilvenraosta, pitikin jo olla pesiskentän kioskilla kahvin keitossa. Sinne kävelin ja hölkkäsin Katvalasta kottiin pelin jälkeen. Sääret eivät vieläkään olleet pehmenneet vaikka niitä pilatesrullalla olin aamusella möyhentänyt. Illalla sitten hieroin sääriin relaxanttia ja tein Kirsiltä oppimaani Kalevalaista lihaksen avaamista eli tavallaan puristin säärilihasta ja liikutin jalkaterää koukistaen ja ojentaen. Tämä liike on varmaan ihan parhaita lihaksen avaamisliikeitä mitä tiedän, ei tunnu yhtään mukavalle, mutta on hyvä avaava liike.
Keskiviikkona jalat sai lepoa, tönötin vain marjapensailla ja kävelin ystävän luo syömään kermaisia kääretorttu leivoksia :)
Niin vain tuntui tänäaamuna, että jalat vosivat olla lenkkikunnossa, joten Kiekon lenkin kävin hölkkäämässä. Koska olen päättänyt opetella uusia juoksurutiineja, niin sykkeet pidin alhaalla. Tarkoittaa siis, että en juossut vaan hipsuttelin. Keskisyke reilun seitsämän kilsan lenkillä 138, maksimi 147, on muutes mulle kehitystä tää!
Juoksun jälkeen nostatin sitten sykettä kahvakuulajumpan verran puoli tuntia ja pystyi jo tekemään jumpan 8 kg:n kuulalla kokonaan eli ylävartalon lihaksetkin alkaa olla taas kondiksessa. Täytyy varmaan ostaa Hämptoniin sitten myös kahvakuula, ettei lihakset pääse löystymään... vai löytyisköhän tuolta joku kahvakuulajumppa/ryhmä johon vois osallistua?
maanantai 11. elokuuta 2014
Viikkotuntimäärä
jäi nyt sitten hiukan vajaaksi, kun jouduinkin yhteensattumien vuoksi peräsimeen sunnuntai-illan soudussa. Hiukan muutakin selkkausta sunnuntaina, niin etten ehtinyt minkäänlaisella lenkille, vaikka kuinka yritin. Pyöräilykamppeetkin olivat päällä varmaan tunnin, mutta sitä ei taideta laskea liikkumiseksi... Vadelmapuskat notkuvat marjoja, joten päätin sitten kerätä satoa talteen.
Ja jotain positiivista (joo on se 3 litraa vadelmiakin psitiivista) se peräsmieshomma on nyt hyvin hanskassa, ei mene enää sormi suuhun kirkkoveneen ohjauksessa! Että jos joku päättää koota Sulkavansoutuun joukkueen, niin täällä olis perämies valmiina :D
Mutta viimeviikon liikut:
Ma jumppa, luultavasti toiminnallinen käsipainotreeni ja joku muu (en ollut laittanut ylös, enkä muista :( 1 h 20 min
Ti hidas pyörälenkki 1h 23 min
Ke Pyörälenkki 1h 59 min
To Juoksulenkki Viljan kanssa puoli tuntia ja kahvakuula puolituntia
Pe Juoksulenkki omalla naiskaartilla reilu puolituntia ja soutu 2 h 30 min
La Lenkki pyssymäessä 45 min
Su Kulijailua ja peräairon heilutusta
Yht. 9 tuntia ja 28 minnuuttia, voi kehveli jäi alle kymmenen tunnin... Nooh, täytyypi yrittää paikata tälläviikolla. Mutta jopa kolmena päivänä hellejuoksua, se on hyvin!
Tänään oli hieno tuuleton aamu, joten viiskymppiä kävin pyörällä kurvaamassa.
Ja jotain positiivista (joo on se 3 litraa vadelmiakin psitiivista) se peräsmieshomma on nyt hyvin hanskassa, ei mene enää sormi suuhun kirkkoveneen ohjauksessa! Että jos joku päättää koota Sulkavansoutuun joukkueen, niin täällä olis perämies valmiina :D
Mutta viimeviikon liikut:
Ma jumppa, luultavasti toiminnallinen käsipainotreeni ja joku muu (en ollut laittanut ylös, enkä muista :( 1 h 20 min
Ti hidas pyörälenkki 1h 23 min
Ke Pyörälenkki 1h 59 min
To Juoksulenkki Viljan kanssa puoli tuntia ja kahvakuula puolituntia
Pe Juoksulenkki omalla naiskaartilla reilu puolituntia ja soutu 2 h 30 min
La Lenkki pyssymäessä 45 min
Su Kulijailua ja peräairon heilutusta
Yht. 9 tuntia ja 28 minnuuttia, voi kehveli jäi alle kymmenen tunnin... Nooh, täytyypi yrittää paikata tälläviikolla. Mutta jopa kolmena päivänä hellejuoksua, se on hyvin!
Tänään oli hieno tuuleton aamu, joten viiskymppiä kävin pyörällä kurvaamassa.
sunnuntai 30. kesäkuuta 2013
Kesäkuu
mennä hurahti kaikensorttisessa höyryämisessä vähän turhankin tiiviisti.
Eipä kerennyt tuskailla juoksuhaaveiden kanssa, mutta hiukan harmittaa, kun kilometrikisassa kamut on päässeet auttamattomasti karkuun.
Aikamoinen tajunnan räjäyttävä alku Menorcan lomalle oli ensimmäisenä iltana sinne kantautunut viesti, jossa kuulin tulleeni valituksi Hamk:iin muotoilijan opintoihin. Elämä heitteli kupperskeikkaa vähän aikaa... niin ja tulee heittelemään isoa volttia syyskuun alusta.
Elämäntilanne tässä vaiheessa mahdollistanee opinnot ja odotan syksyä "intopiukkana".
Opiskelun opettelua aloittelin menneellä viikolla Rauskilla digikuvaus-kurssilla, jossa tutustuin valokuvauksen tekniseen osaamiseen ja kuvankäsittelyyn.
Tänään vasta tunnen palanneeni kotiin ja arkeen. On aika vähän huokaista ja ihmetellä elämän kulkua. Kantapää ei ole vieläkään entisensä, vaikka ei olekkaan kipeä, niin on kireä.
Haaveilen silti juoksemisesta...
Liityinkin Facebookin juoksufoorumi.fi sivustolle ja on ollut hirmuisen lohdullista lukea muidenkin vaivaisten päivityksiä!
Kahvakuulailin aamulla ja ajattelin, että ehkä tämä on uuden elämän alku!
Aikamoinen tajunnan räjäyttävä alku Menorcan lomalle oli ensimmäisenä iltana sinne kantautunut viesti, jossa kuulin tulleeni valituksi Hamk:iin muotoilijan opintoihin. Elämä heitteli kupperskeikkaa vähän aikaa... niin ja tulee heittelemään isoa volttia syyskuun alusta.
Elämäntilanne tässä vaiheessa mahdollistanee opinnot ja odotan syksyä "intopiukkana".
Opiskelun opettelua aloittelin menneellä viikolla Rauskilla digikuvaus-kurssilla, jossa tutustuin valokuvauksen tekniseen osaamiseen ja kuvankäsittelyyn.
Tänään vasta tunnen palanneeni kotiin ja arkeen. On aika vähän huokaista ja ihmetellä elämän kulkua. Kantapää ei ole vieläkään entisensä, vaikka ei olekkaan kipeä, niin on kireä.
Haaveilen silti juoksemisesta...
Liityinkin Facebookin juoksufoorumi.fi sivustolle ja on ollut hirmuisen lohdullista lukea muidenkin vaivaisten päivityksiä!
Kahvakuulailin aamulla ja ajattelin, että ehkä tämä on uuden elämän alku!
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
Kaikkien
muuttorulianssien jälkeen olemme saaneet tänä viikonloppuna hiukan rentoutua.
Viikolla monet paineet purkautuivat melkoisin piukahduksina ja pamahduksina. Katsotaanpa jos nämä purkaukset riittäisivät vähäksi aikaa.
Treenaushommia aloiteltiin perjantaina kahvakuulalla. Ja lauantaina sitten TA-DAA! vuorossa juoksukokeilu 2,5 km oikiat lenkkarit jalassa. Jarkko juoksi kilometrin enemmän ;) Minä en uskaltanut vielä niin pitkästi... Ennen lenkkiä päätin jo, että pienestäkin kivun tuntemuksesta heitän kävelyksi. Ei tarvinnut!
Lenkin jälkeen tehtiin venyttely.
Hiukan se on arka tuo kantapää, kun olen sitä jyrännyt golf-pallolla, mutta kipua siinä ei ole.
Tänään kahvakuulailua ja toiminnallinen venyttely.
Hitsin kovaa se on tämä kuntoilun aloittaminen. Käytiin tuossa iltakävelyllä tervehtimässä vanhuksia uudessa kodissaan ja molemmat käveltiin sellaista dressman-kävelyä, kun reidet ja persaus huusi hoosiannaa. Ei mee 30 km:n hiihdosta reidet ollenskaan näin tukkoon.
Viikko vielä kulijaillaan ja hoidellaan hieronnalla kantapäätä. Voiskos sitä sitten miettiä jos jotain ohjelmaa aloittelis, no ei ehkä juoksuohjelmaa, mutta treenisellaista.
Tässä vaiheessa heitän hyvästit tämän kevään piikille; siihen ei kerkiä.
Muille juoksuille en vielä...
Viikolla monet paineet purkautuivat melkoisin piukahduksina ja pamahduksina. Katsotaanpa jos nämä purkaukset riittäisivät vähäksi aikaa.
Treenaushommia aloiteltiin perjantaina kahvakuulalla. Ja lauantaina sitten TA-DAA! vuorossa juoksukokeilu 2,5 km oikiat lenkkarit jalassa. Jarkko juoksi kilometrin enemmän ;) Minä en uskaltanut vielä niin pitkästi... Ennen lenkkiä päätin jo, että pienestäkin kivun tuntemuksesta heitän kävelyksi. Ei tarvinnut!
Lenkin jälkeen tehtiin venyttely.
Hiukan se on arka tuo kantapää, kun olen sitä jyrännyt golf-pallolla, mutta kipua siinä ei ole.
Tänään kahvakuulailua ja toiminnallinen venyttely.
Hitsin kovaa se on tämä kuntoilun aloittaminen. Käytiin tuossa iltakävelyllä tervehtimässä vanhuksia uudessa kodissaan ja molemmat käveltiin sellaista dressman-kävelyä, kun reidet ja persaus huusi hoosiannaa. Ei mee 30 km:n hiihdosta reidet ollenskaan näin tukkoon.
Viikko vielä kulijaillaan ja hoidellaan hieronnalla kantapäätä. Voiskos sitä sitten miettiä jos jotain ohjelmaa aloittelis, no ei ehkä juoksuohjelmaa, mutta treenisellaista.
Tässä vaiheessa heitän hyvästit tämän kevään piikille; siihen ei kerkiä.
Muille juoksuille en vielä...
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Lihashuoltoon
on panostettu nyt ihan tosissaan.
Aktiivivenyttely on ohjelmassa, aina ja jatkuvasti.
Kesän kuuminta hottia taisi olla tämä foam rolleri, jonka minäkin ostin ja sehän jäi tuonne nurkkaan lojumaan, kun kaikki mitä sillä teki, kävi niin kipiää. Kun viikkositten kantapää alkoi oikein häijyksi, päätin, että lihaskalvot saa kyytiä... Ne nuo sivut hieronnoissa ovat osoittautuneet kamalan tiukoiksi ja niihin on vaikea kohdentaa venytykset.
Polttaa, polttaa, mutta kun höylää parina iltana sisulla, niin kolmantena iltana ei polttele niin pahasti.
Ja vielä yksi apuväline kehiin: Säästettiin 80 euroa (nettikauppahinta) kun Jarkko värkkäsi itse meille pohkeenvenytyslaudan ja siinä minä oon pyrkinyt tönöttämään aamua iltaa. On muuten aika ehoton juttu koko meidän liikkuvalle perheelle. Tosin kun yritän tyttösiä kehoittaa venyttelemään, niin ei kuulemma voi kun käy niin kipiää... köh!
Ilmeisesti jatkan nyt uinti-kahvakuula-kävelylinjalla tässä vielä... Uskaltaisikohan sitä keskiviikkona kokeilla Heidin hyppelyhommia?
sunnuntai 26. elokuuta 2012
Oravanpyörässä
on kipitetty.
Nyt kuitenkin, kun asioita on alkanut tiedostaa, voi yrittää hypätä kierteestä pois.
Oikeastaan Villen yliopppilasjuhlista lähtien olen joutunut vartioimaan painoani, vaikka en ylipainoinen olekkaan. Painoindeksi on lähennellyt kahtakymmentä kolmea ja vain kaksi kiloa kevyempänä on ollut helpompaa elää normaalisti, eikä sen kummemmin kevyempää eloa ole tarvinnut tavoitella.
Kun Outi kirjoitteli taannoin Kaisa Jaakkolan kirjasta Hormonidieetti. Mietin, että tuo kirja pitäisi saada käsiin. Asia kuitenkin unohtui, kunnes viimekeväänä tuli iho-ongelmia. Kirjaa en vieläkään hankkinut, mutta mietin kyllä, että vanhuus tulee ja hormoonit alkavat keppostella.
Kesä meni pyöräillessä ympäri pitäjää ja muistaakseni olen liikuskellut jumpaamallakin, mutta mahankohdalla oleva läski on möllöttänyt paikoillaan ja sekös on alkanut ottaa pattiin. Koska en halua pistellä hormooneita poskeeni, etsin luonnomukaisia menetelmiä.
Aloin hoitaa itseäni homeopaattisesti ärkympillä ja iho-ongelmat alkoivat häipyä, mutta vyötärö-ongelma painoi edelleen.
Viime keskiviikkona marssin kirjastoon kyselemään Hormoonidieetti-kirjaa. Tiskin takana todettiin, ettet sinä sellaista tarvitse ;) suostuivat kuitenkin sen mulle lainaamaan.
Luin illan kirjaa ahkerasti, kunnes pääsin kahdeksanteen osioon: Kortisoli-otsikon alle. Siinä kerrotaan kuinka stressaantuneena ihmisen kortisolin tuotto on liiallista, eikä rasva pala.
Pitkäaikainen kortisoliepätasapaino kerää rasvaa vyötärölle, erityisesti navan ympärille.
Kun tätä kaikkea luin, aloin kyllä oivaltaa miten pitkään olen elänyt paineiden alla... Näitä pieniä ja SUUREMPIA paineita en voi tässä alkaa yksilöimään, mutta elämä on ollut stressaavaa. Kun silmäni aukenivat, aloin stressata vielä enemmän sitä kuinka stressantunut olen AH-HA-HA-HAA!
Tätä kaikkea seurasi uneton yö. Pohdin, että stressin aiheet ovat niin vaikeita, ettei niitä voi vaan "poispyyhkäistä" tiedostamalla. Pipo on tiukalla ja otsakurttu niin syvä, ettei siloittumiseen ole enään mitään saumaa :(
Päätin yrittää alkaa "hölläämisen" heti torstaina tai periaatteessa viikonloppuna. 1. Ei huonoa omaatuntoa syömisistä, napa täyteen herkkuja vaan. Siihen vielä oli niin hyvä syy kuin Viivin syntymäpäivät. Sipsiä, karkkia, kakkua, limpparia, kaikkia mahollista niin paljon kuin napa vetää. Kehveli vieköön ku tuntu mukavalle.
Kirjassa myös juteltiin näin: Lopeta liiallinen aerobinen liikunta; Pitkäkestoinen, tasasykkeinen aerobinen harjoittelu lisää kortisolin eritystä. Ongelmia syntyy, jos elimistö on jo muutenkin stressaantunut...jne. 2. En edes ajattele treenaamista, teen jos hyvältä tuntuu.
3. Yritän löytää joka ilta kolme hyvää asiaa elämässäni: Olkoon, tunnustan nyt stresseistä suurimman; haluaisin niin tulla toimeen omien kätteni töillä. Juu, tiedän, että te sen tiesittekin.
Paineita välillä myös näiden blogien kanssa... siitäpä kevväällä tuli hiukan mainittuakin. 4. Tämä on mulle purkukanava, niin hyvässä kuin pahassa. Olen luonteeltani auttamaton hölöppänä. Jos kaiken pitää kannen alla, minusta tulee vaarallinen painekattila.
Nop! Tässäpä on tullut nyt paineita purkastua kirjoittelemalla ja viikon liikut menevät näin:
MA -melonta, puolentunnin toiminnallinen venyttely
TI-pumppi
KE-vesijuoksu 40 min., rintauinti 25 min.
TO- kulijailu
PE- kakunsyönti
LA-kahvakuulatreeni
SU- viiden ja puolen kilsan juoksulenkki Jarkon kanssa
Nyt olo on tyytyväinen. Herukkapensaat on tyhjennetty ja melkein mehustettu...
niin niitä pensaita ei oo mehustettu.
Olisiko kellään mukavia lääkeitä tämän muorin stressien hälventämiseksi?
Kiitokset jo etukäteen!
Nyt kuitenkin, kun asioita on alkanut tiedostaa, voi yrittää hypätä kierteestä pois.
Oikeastaan Villen yliopppilasjuhlista lähtien olen joutunut vartioimaan painoani, vaikka en ylipainoinen olekkaan. Painoindeksi on lähennellyt kahtakymmentä kolmea ja vain kaksi kiloa kevyempänä on ollut helpompaa elää normaalisti, eikä sen kummemmin kevyempää eloa ole tarvinnut tavoitella.
Kun Outi kirjoitteli taannoin Kaisa Jaakkolan kirjasta Hormonidieetti. Mietin, että tuo kirja pitäisi saada käsiin. Asia kuitenkin unohtui, kunnes viimekeväänä tuli iho-ongelmia. Kirjaa en vieläkään hankkinut, mutta mietin kyllä, että vanhuus tulee ja hormoonit alkavat keppostella.
Kesä meni pyöräillessä ympäri pitäjää ja muistaakseni olen liikuskellut jumpaamallakin, mutta mahankohdalla oleva läski on möllöttänyt paikoillaan ja sekös on alkanut ottaa pattiin. Koska en halua pistellä hormooneita poskeeni, etsin luonnomukaisia menetelmiä.
Aloin hoitaa itseäni homeopaattisesti ärkympillä ja iho-ongelmat alkoivat häipyä, mutta vyötärö-ongelma painoi edelleen.
Viime keskiviikkona marssin kirjastoon kyselemään Hormoonidieetti-kirjaa. Tiskin takana todettiin, ettet sinä sellaista tarvitse ;) suostuivat kuitenkin sen mulle lainaamaan.
Luin illan kirjaa ahkerasti, kunnes pääsin kahdeksanteen osioon: Kortisoli-otsikon alle. Siinä kerrotaan kuinka stressaantuneena ihmisen kortisolin tuotto on liiallista, eikä rasva pala.
Pitkäaikainen kortisoliepätasapaino kerää rasvaa vyötärölle, erityisesti navan ympärille.
Kun tätä kaikkea luin, aloin kyllä oivaltaa miten pitkään olen elänyt paineiden alla... Näitä pieniä ja SUUREMPIA paineita en voi tässä alkaa yksilöimään, mutta elämä on ollut stressaavaa. Kun silmäni aukenivat, aloin stressata vielä enemmän sitä kuinka stressantunut olen AH-HA-HA-HAA!
Tätä kaikkea seurasi uneton yö. Pohdin, että stressin aiheet ovat niin vaikeita, ettei niitä voi vaan "poispyyhkäistä" tiedostamalla. Pipo on tiukalla ja otsakurttu niin syvä, ettei siloittumiseen ole enään mitään saumaa :(
Päätin yrittää alkaa "hölläämisen" heti torstaina tai periaatteessa viikonloppuna. 1. Ei huonoa omaatuntoa syömisistä, napa täyteen herkkuja vaan. Siihen vielä oli niin hyvä syy kuin Viivin syntymäpäivät. Sipsiä, karkkia, kakkua, limpparia, kaikkia mahollista niin paljon kuin napa vetää. Kehveli vieköön ku tuntu mukavalle.
Kirjassa myös juteltiin näin: Lopeta liiallinen aerobinen liikunta; Pitkäkestoinen, tasasykkeinen aerobinen harjoittelu lisää kortisolin eritystä. Ongelmia syntyy, jos elimistö on jo muutenkin stressaantunut...jne. 2. En edes ajattele treenaamista, teen jos hyvältä tuntuu.
3. Yritän löytää joka ilta kolme hyvää asiaa elämässäni: Olkoon, tunnustan nyt stresseistä suurimman; haluaisin niin tulla toimeen omien kätteni töillä. Juu, tiedän, että te sen tiesittekin.
Paineita välillä myös näiden blogien kanssa... siitäpä kevväällä tuli hiukan mainittuakin. 4. Tämä on mulle purkukanava, niin hyvässä kuin pahassa. Olen luonteeltani auttamaton hölöppänä. Jos kaiken pitää kannen alla, minusta tulee vaarallinen painekattila.
Nop! Tässäpä on tullut nyt paineita purkastua kirjoittelemalla ja viikon liikut menevät näin:
MA -melonta, puolentunnin toiminnallinen venyttely
TI-pumppi
KE-vesijuoksu 40 min., rintauinti 25 min.
TO- kulijailu
PE- kakunsyönti
LA-kahvakuulatreeni
SU- viiden ja puolen kilsan juoksulenkki Jarkon kanssa
Nyt olo on tyytyväinen. Herukkapensaat on tyhjennetty ja melkein mehustettu...
niin niitä pensaita ei oo mehustettu.
Olisiko kellään mukavia lääkeitä tämän muorin stressien hälventämiseksi?
Kiitokset jo etukäteen!
perjantai 27. huhtikuuta 2012
Viikot hurahtavat
niin joutuisasti, ettei juuri koneelle ehdi istahtaa.
Tai no joo, istunhan minä Wilmassa ja Norlicissa päivät pitkät.
Maanantaina kävin pikkulenkin pyöräilemässä siellä "siniveristen mailla" Pääkönperän aukeilla. Kävin ystävän kanssa muuttolintuja katselemassa ja kuuntelemassa. Aikalailla kymppi matkaa tuli suuntaansa eli 20 yhteensä.
Tiistaina patistin itseni juoksentelemaan vajaan seitsämän kilometriä... ja voi että oli tahkiaa juoksua :(
Pikkuisen sain loppulenkistä vauhtia lisättyä. Sitten lenkin lopuksi nostin sykettä kahvakuulalla (yllättävästi syke nousi!) ja lisäksi vielä niitä hyppyskä hyppyjä.
Keskiviikkona oli kaunis pyöräilykeli ja saman Raudaskylän lenkin hurautin kuin sunnuntaina. Harmikseni vain sain jonkun ötökän silmään ja piti pysähdellä sitä kaivelemaan. Joo, pakko on jonkinlaiset pyöräilylasit hankkia.
Eilen sitten piti olla kipinäläisten mäkivedot Karvoskylällä ja me reippaat puskimme hirmuiseen vastatuuleen vajaan 16 km pyörillä. Siellä lenkkarit jalkaan ja Pikkamäkeen juoksemaan. Ei kyllä ollut muuta väkeä juurikaan mäkeä kipuamassa, mutta väliäkö tuolla.
Myötätuuleen oli melkoisen mukava päästellä kotiinpäin, keskinopeus aika liki kolmeakymppiä :)
Hyvä yhdistelmätreeni, mutta joku nyt otti selkään, liekkö noin 110 km pyöräilyä 4 päivän sisällä?
No tänään lepuuttelen ja teen kohdevenyttelyt. Pakarakin meinaa kirrata. ÄRRR!
Huomiseksi Pekka Pouta lupaili meillepäin rankkoja sadekuuroja, joten voipi olla juoksua ohjelmassa.
Tai no joo, istunhan minä Wilmassa ja Norlicissa päivät pitkät.
Maanantaina kävin pikkulenkin pyöräilemässä siellä "siniveristen mailla" Pääkönperän aukeilla. Kävin ystävän kanssa muuttolintuja katselemassa ja kuuntelemassa. Aikalailla kymppi matkaa tuli suuntaansa eli 20 yhteensä.
Tiistaina patistin itseni juoksentelemaan vajaan seitsämän kilometriä... ja voi että oli tahkiaa juoksua :(
Pikkuisen sain loppulenkistä vauhtia lisättyä. Sitten lenkin lopuksi nostin sykettä kahvakuulalla (yllättävästi syke nousi!) ja lisäksi vielä niitä hyppyskä hyppyjä.
Keskiviikkona oli kaunis pyöräilykeli ja saman Raudaskylän lenkin hurautin kuin sunnuntaina. Harmikseni vain sain jonkun ötökän silmään ja piti pysähdellä sitä kaivelemaan. Joo, pakko on jonkinlaiset pyöräilylasit hankkia.
Eilen sitten piti olla kipinäläisten mäkivedot Karvoskylällä ja me reippaat puskimme hirmuiseen vastatuuleen vajaan 16 km pyörillä. Siellä lenkkarit jalkaan ja Pikkamäkeen juoksemaan. Ei kyllä ollut muuta väkeä juurikaan mäkeä kipuamassa, mutta väliäkö tuolla.
Myötätuuleen oli melkoisen mukava päästellä kotiinpäin, keskinopeus aika liki kolmeakymppiä :)
Hyvä yhdistelmätreeni, mutta joku nyt otti selkään, liekkö noin 110 km pyöräilyä 4 päivän sisällä?
No tänään lepuuttelen ja teen kohdevenyttelyt. Pakarakin meinaa kirrata. ÄRRR!
Huomiseksi Pekka Pouta lupaili meillepäin rankkoja sadekuuroja, joten voipi olla juoksua ohjelmassa.
torstai 19. huhtikuuta 2012
Ihanaa vaihtelua
tähän "puurtamiseen" pyöräilystä.
No siis juoksun aloittaminen on tuntunut jotenniii...ööö...
motivaatio on hukassa. Tavoite puolikkaalle ehkä turhan korkialla ja yksin treenaaminen maistuu puulle :( minkäs teet?
Tiistaina, kun lunta pyrytti 15 cm lissää, ei oikein loskainen keli innostanut juoksentelemaan.
Tein askelsarjat ja kahvakuulajumpan.
Eilen oli ajatus juosta vauhtileikitellen, mutta PÖH! meni pyllylleen se lenkki.
Kiekollepäin kun läksin, niin Ylivieskasta tuuli hirmuinen puhuri ja valkea seinämään törmäsin (raekuuro) kääntyessäni Ylivieskantietä kohti. Pulmusparvi värjotteli siellä myrskyssä myös. Ei kai juoksu ilmoista ole kiinni, mutta olin ihan veltto. En vain saanut vauhteja irti itsestäni. Jolkuttelin sitten tasavauhtisen Kiekko-Niskakankaan lenkin, eikä oo sykkeissä saati sitten vauhdeissa mainostamisen varaa (no 9,29 km kuitenkin)
Sunnuntain pitkän lenkin jälkeen vasen pakara oli tiukalla, mutta sain sen auki kohdevenyttelyllä.
Sitten ilmeisesti sama kohta ärsyyntyi kahvakuulailusta ja oli ihan kipiä, kun yritin vauhdikkaampaa juoksua.
Onneni oli tämän päivän auringonpaiste ja peräti 4 astetta lämmintä.
Pyörällä, pyörällä järven kiertoon.
Nyt keskityin jo lähteissä napsauttamaan klossit lukkoon, jees :D vauhti oli heti ihan eri lukemissa.
Näyttää olevan ihan tottumis kysymys se painaminenkin (strateginen paikka), nimittäin 22 km meni nyt ihan ilman pysähtymisiä ja ajoasentokin oli mielestäni kelvollinen. Kädetkin pysyivät hetkittäin koukussa ;)
Sykemittari näyttää yllättäen keskisykkeeksi 141.Yllättäen siksi, että polkeminen tuntuu niin unelmaisen keviältä, eikä huomaa sykkeen nousua ollenkaan.
Mittarin käyttö kai pitää vielä opetella, kun osaan saada siitä vain totalit.
Jospa tässä alkaisin suunnitella uusia reittejä: Haikara-Välikylä-Padinki ja Maliskylänlenkki voisivat olla seuraavat valloitukset. JEES!
No siis juoksun aloittaminen on tuntunut jotenniii...ööö...
motivaatio on hukassa. Tavoite puolikkaalle ehkä turhan korkialla ja yksin treenaaminen maistuu puulle :( minkäs teet?
Tiistaina, kun lunta pyrytti 15 cm lissää, ei oikein loskainen keli innostanut juoksentelemaan.
Tein askelsarjat ja kahvakuulajumpan.
Eilen oli ajatus juosta vauhtileikitellen, mutta PÖH! meni pyllylleen se lenkki.
Kiekollepäin kun läksin, niin Ylivieskasta tuuli hirmuinen puhuri ja valkea seinämään törmäsin (raekuuro) kääntyessäni Ylivieskantietä kohti. Pulmusparvi värjotteli siellä myrskyssä myös. Ei kai juoksu ilmoista ole kiinni, mutta olin ihan veltto. En vain saanut vauhteja irti itsestäni. Jolkuttelin sitten tasavauhtisen Kiekko-Niskakankaan lenkin, eikä oo sykkeissä saati sitten vauhdeissa mainostamisen varaa (no 9,29 km kuitenkin)
Sunnuntain pitkän lenkin jälkeen vasen pakara oli tiukalla, mutta sain sen auki kohdevenyttelyllä.
Sitten ilmeisesti sama kohta ärsyyntyi kahvakuulailusta ja oli ihan kipiä, kun yritin vauhdikkaampaa juoksua.
Onneni oli tämän päivän auringonpaiste ja peräti 4 astetta lämmintä.
Pyörällä, pyörällä järven kiertoon.
Nyt keskityin jo lähteissä napsauttamaan klossit lukkoon, jees :D vauhti oli heti ihan eri lukemissa.
Näyttää olevan ihan tottumis kysymys se painaminenkin (strateginen paikka), nimittäin 22 km meni nyt ihan ilman pysähtymisiä ja ajoasentokin oli mielestäni kelvollinen. Kädetkin pysyivät hetkittäin koukussa ;)
Sykemittari näyttää yllättäen keskisykkeeksi 141.Yllättäen siksi, että polkeminen tuntuu niin unelmaisen keviältä, eikä huomaa sykkeen nousua ollenkaan.
Mittarin käyttö kai pitää vielä opetella, kun osaan saada siitä vain totalit.
Jospa tässä alkaisin suunnitella uusia reittejä: Haikara-Välikylä-Padinki ja Maliskylänlenkki voisivat olla seuraavat valloitukset. JEES!
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
Sumussa
meni viime viikko.
Nyt jälkeenpäin kun mietin, en oikein edes muista mitä oon tehnyt :(
Luultavasti lenkkeillut joka toinen päivä koska jumpannut en kai ole, enkä uinut.
Hiihtoloman jälkeen opetustuntimääräni triplaantui ja se on hiukan aiheuttanut ajankäytöllistä päänvaivaa. Lukiolaisten opettaminen on haasteellista ja vie mehut naisesta.
Pienoisena stressihuipentumana loppuviikosta yläkoulun ja lukion oppilastöiden näyttelyn pystyttäminen.
Kuitenkin luulen käyneeni juoksulenkillä nastat alla tiistaina noin 6,5 km.
Keskiviikkona kävin ihan varmuudella lenkillä ilman nastoja noin 7 km. Lenkki tuntui niin mukavan keviältä tavallisilla lenkkareilla. Tosin ilman sykemittaria, jonka sykevyö oli hukassa lenkille lähteissä ja luulin Jarkon napanneen sen vahingossa hiihtolenkille.
Hiihtämäänkin olis vielä pystynyt tälläviikolla, mutta ladut ovat olleet niin jäiset, etten oikein tuon seitsämänsadan km:n rikkomista ole viitsinyt yrittää. Jäi hiukan ikävä muisto polveen jäisellä ladulla viuhtomisesta hiihtolomalta.
Lauantaina jumppailin selkäjumppaa ja kahvakuulaa yht. 1h. Niiden päälle saunajoogaa, josta kuulin ekkakertaa lauantaina aamuteeveestä. Voipi olla että saunajoogailen = venyttelen saunassa jatkossakin.
Tänään pidensin lenkkiä ja juoksentelin Ahteellepäin sulia teitä.
Kai se on hiukan asennevamma tämäkin, ettei oo kiva juosta pitkää tietä sinne ja sitten vaan palata takaisin. Pitäis saada Kiekon-Niskakankaan-Kullaan-Savulan ym. lenkkeilytiet sulaksi!
Ajassa 1:17,14
11,12 km keskisyke 153
Jos joku on nähnyt minut muina päivinä lenkillä, niin voitte heittää kommenttia... muisti saattaisi palailla ;)
Nyt jälkeenpäin kun mietin, en oikein edes muista mitä oon tehnyt :(
Luultavasti lenkkeillut joka toinen päivä koska jumpannut en kai ole, enkä uinut.
Hiihtoloman jälkeen opetustuntimääräni triplaantui ja se on hiukan aiheuttanut ajankäytöllistä päänvaivaa. Lukiolaisten opettaminen on haasteellista ja vie mehut naisesta.
Pienoisena stressihuipentumana loppuviikosta yläkoulun ja lukion oppilastöiden näyttelyn pystyttäminen.
Kuitenkin luulen käyneeni juoksulenkillä nastat alla tiistaina noin 6,5 km.
Keskiviikkona kävin ihan varmuudella lenkillä ilman nastoja noin 7 km. Lenkki tuntui niin mukavan keviältä tavallisilla lenkkareilla. Tosin ilman sykemittaria, jonka sykevyö oli hukassa lenkille lähteissä ja luulin Jarkon napanneen sen vahingossa hiihtolenkille.
Hiihtämäänkin olis vielä pystynyt tälläviikolla, mutta ladut ovat olleet niin jäiset, etten oikein tuon seitsämänsadan km:n rikkomista ole viitsinyt yrittää. Jäi hiukan ikävä muisto polveen jäisellä ladulla viuhtomisesta hiihtolomalta.
Lauantaina jumppailin selkäjumppaa ja kahvakuulaa yht. 1h. Niiden päälle saunajoogaa, josta kuulin ekkakertaa lauantaina aamuteeveestä. Voipi olla että saunajoogailen = venyttelen saunassa jatkossakin.
Tänään pidensin lenkkiä ja juoksentelin Ahteellepäin sulia teitä.
Kai se on hiukan asennevamma tämäkin, ettei oo kiva juosta pitkää tietä sinne ja sitten vaan palata takaisin. Pitäis saada Kiekon-Niskakankaan-Kullaan-Savulan ym. lenkkeilytiet sulaksi!
Ajassa 1:17,14
11,12 km keskisyke 153
Jos joku on nähnyt minut muina päivinä lenkillä, niin voitte heittää kommenttia... muisti saattaisi palailla ;)
tiistai 14. helmikuuta 2012
Ei ihme
että eilen vähän laiskotti alkaa millekkään.
Laskeskelin, että keskiviikosta sunnuntaihin liikuntaa oli tunneissa kertynyt lähes yhdeksän. Kuitenkin lumitöiden jälkeen sain patistettua itseni lihashuoltojumppaan ja siitä into virisi vielä kahvakuulajumppaan. Manipuloinnin jälkeinen ensimmäinen kahvakuulailu, jonka kärsin kunnolla tehdä. Fiilis oli huippu!
Nyt pari ansaittua lepopäivää. Olen tulossa juuri Kirsin hellistä hyppysistä....Hyvää ystävänpäivää kaikile tasapuolisesti!
Laskeskelin, että keskiviikosta sunnuntaihin liikuntaa oli tunneissa kertynyt lähes yhdeksän. Kuitenkin lumitöiden jälkeen sain patistettua itseni lihashuoltojumppaan ja siitä into virisi vielä kahvakuulajumppaan. Manipuloinnin jälkeinen ensimmäinen kahvakuulailu, jonka kärsin kunnolla tehdä. Fiilis oli huippu!
Nyt pari ansaittua lepopäivää. Olen tulossa juuri Kirsin hellistä hyppysistä....Hyvää ystävänpäivää kaikile tasapuolisesti!
sunnuntai 11. joulukuuta 2011
Baana auki!
Pitkä ja tuskainen odotus palkittiin. Lunta on tuprutellut siihen malliin, että tänään päätin lähteä kuikuilemaan hiihtotamineet yllä Hiitolaan. KYLLÄ hihkuin onnesta, kun huomasin, että muitakin kahjoja oli liikenteessä.
Hissukseen hoipertelin ensimmäisen kierroksen hiukan epätasaisella baanalla, mutta kun viimevuotiset luistot karhuissa pelasivat, niin tasapainokin alkoi löytyä.
Ensimmäinen hiihtokymppi siis plakkarissa tälle talvelle.
Olo on taivaallinen!
Alkoi niin jo kyllästyttää nuo jumppa, uinti ja juoksu postaukset :( Tosin täytyy mainita, että perjantai aamuna tein piiiitkästä aikaa kahvakuulajumpan (selän juonittelun takia en oo voinut oikein aiemmin tehdä) ja jumppa on kivistänyt maukkaasti lihaksia, joita en muistanut olevat olemassakaan.
Juoksukilometrit taitavat olla sen verran lähellä yhdeksää sataa kilsaa, että pitäisi vielä muutamia juoksulenkkejä tehdä tällevuodelle, että sais komeat 900 km täyteen!
Mutta malttako nyt, kun tie taivaaseen on taas auki :D
Hissukseen hoipertelin ensimmäisen kierroksen hiukan epätasaisella baanalla, mutta kun viimevuotiset luistot karhuissa pelasivat, niin tasapainokin alkoi löytyä.
Ensimmäinen hiihtokymppi siis plakkarissa tälle talvelle.
Olo on taivaallinen!
Alkoi niin jo kyllästyttää nuo jumppa, uinti ja juoksu postaukset :( Tosin täytyy mainita, että perjantai aamuna tein piiiitkästä aikaa kahvakuulajumpan (selän juonittelun takia en oo voinut oikein aiemmin tehdä) ja jumppa on kivistänyt maukkaasti lihaksia, joita en muistanut olevat olemassakaan.
Juoksukilometrit taitavat olla sen verran lähellä yhdeksää sataa kilsaa, että pitäisi vielä muutamia juoksulenkkejä tehdä tällevuodelle, että sais komeat 900 km täyteen!
Mutta malttako nyt, kun tie taivaaseen on taas auki :D
perjantai 9. syyskuuta 2011
Kaikensorttinen
stressi ja univelka saivat vastustuskykyni hiukan herpaantumaan ja siihen herpaannukseen oli flussan otollista iskeä. Normaalisti minuun ei koululaisissa kiertävät taudit tartu, mutta nyt oli annettava periksi. Viikonloppu oli hankalinta aikaa. Tällä viikolla on tuntunut, että räkä on liimaantunut poskionteloihin, eikä liiku sieltä edes sarvikuonon ahdistelemana.
Tiistaina kävin kuitenkin melomassa. Ilmassa oli hiukan syysmyrskyä ja järvellä mahtavat vaahtopäät. Siellä sai vähän adrenaliineja liikkeelle. HUI!
Eilen illalla päätin pistää juoksemalla räkään liikettä ja kävin vitosen juoksemassa. Polvi tuntui viidenkilometrin jälkeen hiukan hankalalta, joten pitää varmaan keskittyä vähäksi aikaa jumppaan, uintiin ja muihin lajeihin. Ei taida syksyn puolikashaave enää toteutua... nähtäväksi jää...
Nyt aamulla tein kahvakuulajumpan ja ihanasti hiki virtasi. Tuntuu kyllä, että kroppa kaipaa lihashuoltoa, että sitäpä tässä otetaan nyt ohojelmaan!
Tiistaina kävin kuitenkin melomassa. Ilmassa oli hiukan syysmyrskyä ja järvellä mahtavat vaahtopäät. Siellä sai vähän adrenaliineja liikkeelle. HUI!
Eilen illalla päätin pistää juoksemalla räkään liikettä ja kävin vitosen juoksemassa. Polvi tuntui viidenkilometrin jälkeen hiukan hankalalta, joten pitää varmaan keskittyä vähäksi aikaa jumppaan, uintiin ja muihin lajeihin. Ei taida syksyn puolikashaave enää toteutua... nähtäväksi jää...
Nyt aamulla tein kahvakuulajumpan ja ihanasti hiki virtasi. Tuntuu kyllä, että kroppa kaipaa lihashuoltoa, että sitäpä tässä otetaan nyt ohojelmaan!
sunnuntai 10. heinäkuuta 2011
Piiskasin
itseäni torstai-iltana kehnosti menneen aamulenkin takia.
Kahvakuulailin alkulämmittelyksi ja voimatangolla heiluin myös.
Perjantaina pyöräilin järven ympäri sen vähän reilun 20 km.
Perjantain ja lauantain välinen yö nukuttiin kehnosti, kun oli ihan sairaan kuuma ja mulla alkoi maitohapot kertyä elimistoon noista heilumisistä. Vaikka oli tarkoitus käydä pikkulenkki lauantai aamuna, vilkaisu mittariin (27 astetta) pyörsi päätöksen. Käväistiin vain Haapaperän montulla uiskentelemassa. Kalliolouhoksen vesi vilvoitti ihanasti vieläkin kivistäviä kinttuja ja käsivarsia.
Elämä alkaa palailla oikeisiin uomiinsa tänään kun saadaan koko perhe kasaan. Viikolla me kaksi vanahaa varesta kotosalla pyörittiin kahdestaan ja huokailtiin, kun oli niin tylsää. Eilen illalla tyttöset jo niin kotoisasti tuolla yläkerrassa tappelivat ;)
Villekin pääsi palkintokantaan kiinni golffissa eilen Isku openissa ja toi kotiin Kartellin design tarjottimen - viides sija (Lissulle tiedoksi!). Tänään sitten Kapina openista tietenkin odotamme kärkisijoja ja hienoja palkintoja!
Aamulla tuntui mukavalle lähteä pidemmälle lenkille, kun taivas oli pilvessä (silti taisi mittarissa olla 23 astetta).
Olin päättänyt juosta Kotilan lenkin, vaikka ohjelmassa olikin vain 12 km.
Ajassa 1:38,22
13.83 km (keskivauhti 7:06)
keskisyke147 (max 155)
Lämpötilakin kerkesi nousta 27 asteeseen, mutta ei tuntunut pahalta.
Jos täällä vauhdilla pystyisi maratonin vetämään pääsisi juuri ja juuri alle viiden tunnin...Saahan siitä haaveilla!
Ukko ylijumala taas kolukärryillä ajelee ja meidän pitäisi mennä jalkapallojoukkueen tienestiin vesitornivahdeiksi. Suunnittelin kameran ottamista mukaan, toivottavasti sää sallii kuvaamisen.
Kun tässä vielä torniin kapuaa, voi olla jalat aika hytskyä.
maanantai 30. toukokuuta 2011
Pitkää loppusuoraa
täällä huidellaan ja välillä päässä kuuluu vain huminaa.
Tämä muori alkaa olla melko finaalissa... muutama ilta sitten leipomisurakan jälkeen tiskirättiä heilutellessa puolenyön aikaan alkoi huipata niin totaalisesti, että piti istahtaa sohvalle ihmettelemään. Niskat ovat menneet vain niin tiukille, että huippasee jatkuvasti. Olen kyllä jumppaillut ja heilutellut kahvakuulaa, mutta enemmän olen uhrannut aikaa luutulla jynssäykseen ja vatkaimen pyörittämiseen.
Numeronantojen hankaluudesta kertokoon se, että tänään oli pakko päästellä höyryjä juosten. Pirttirannan lenkki suhteellisen reipasta tahtia ajassa 43:27,7 6.72 km keskisyke 155.
Keskiviikkona on onneksi hieronta, niin voin ottaa juhlat sitten tosi rennosti.
Keskiviikkona on myös juoksukoulun päättäjäisilta.
Torstain ja perjantain ohjelma menee varmaankin näin: vauhtileikittelyä täytekakun täyttämisessä (10 kahdeksan munan kakkupohjaa pakasteessa, niin ja on pakasteessa paljon muutakin), pikapyräyksiä kerman pursotuksessa (siis montako litraa kermaa?) ja matasykkeistä sitten lihan paistossa (70 litran lihakeittoon pitäisi kuulemma paistaa 12 kg lihaa).
Lopuksi tietysti toivon tähän juhlanjärjestämismaratoniin aurinkoista ja lämmintä säätä niinkuin juoksijat ainakin ja tietysti suurta yleisömäärää, kun juhlitaan, niin juhlitaan kunnolla.
Tämä muori alkaa olla melko finaalissa... muutama ilta sitten leipomisurakan jälkeen tiskirättiä heilutellessa puolenyön aikaan alkoi huipata niin totaalisesti, että piti istahtaa sohvalle ihmettelemään. Niskat ovat menneet vain niin tiukille, että huippasee jatkuvasti. Olen kyllä jumppaillut ja heilutellut kahvakuulaa, mutta enemmän olen uhrannut aikaa luutulla jynssäykseen ja vatkaimen pyörittämiseen.
Numeronantojen hankaluudesta kertokoon se, että tänään oli pakko päästellä höyryjä juosten. Pirttirannan lenkki suhteellisen reipasta tahtia ajassa 43:27,7 6.72 km keskisyke 155.
Keskiviikkona on onneksi hieronta, niin voin ottaa juhlat sitten tosi rennosti.
Keskiviikkona on myös juoksukoulun päättäjäisilta.
Torstain ja perjantain ohjelma menee varmaankin näin: vauhtileikittelyä täytekakun täyttämisessä (10 kahdeksan munan kakkupohjaa pakasteessa, niin ja on pakasteessa paljon muutakin), pikapyräyksiä kerman pursotuksessa (siis montako litraa kermaa?) ja matasykkeistä sitten lihan paistossa (70 litran lihakeittoon pitäisi kuulemma paistaa 12 kg lihaa).
Lopuksi tietysti toivon tähän juhlanjärjestämismaratoniin aurinkoista ja lämmintä säätä niinkuin juoksijat ainakin ja tietysti suurta yleisömäärää, kun juhlitaan, niin juhlitaan kunnolla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)