Kyllä tarkeni

tänään iltarasteilla!
Taisi meidän oma mittari näyttää 28 varjossa, kun viidenaikaan iltapäivällä suuntasimme auton kohti Pyssymäkeä. Kohteena ensimmäiset iltarastit. Sen verran kuitenkin meni pupu pöksyyn, että päätettiin olla vuokraamatta emittejä (kun ei oo omaa) vaan ajateltiin kiertää reitti vähän oman kunnon ja tunnon vuoksi.
Tämä oli nyt mun toinen kerta, kun suunnistin ihan yksin ilman kaveria (Pirjoa) tai opettajaa (Pirkkoa). Voin kyllä tunnustaa, että ei ois tullut lähdettyä muuten, mutta kun paikka on niin tuttu ja Pyssymäellä on jo oppinut kulkemaan. C-reitin valitsin, joka kartalla suoraan mitattuna oli 2,5 km.
Viideksi kilsaksi minä sen sain juostua. Ja yksi rasti jäi hakematta, kun vitosta etsiessäni löysinkin seiskan :( Kehveli, siitä sitten kuutoselle ja päätin vitosen antaa olla. Just näin mulle kävi viimeksi kuntorasteillakin. Ei oo helppoa, ei! Mutta mustikoita on ja ne on isoja ja hyviä :D

Matka siis gps:n mukaan 5.15 ajassa 1:12
Keskisyke 155, max 175, min 95
Sykemittarin analyysi tästä treenistä:

Kovatehoinen harjoitus +

Tämä harjoitus lisäsi kehosi kykyä kestää anaerobista rasitusta. Se paransi maksimihapenottokykyäsi (VO2max) ja tehokkuuttasi. Se myös auttoi parantamaan nopeutta, jolla maitohappoa ei vielä muodostu. Harjoituksen pitkä kesto lisää rasituksen sietokykyä tällä nopeudella. Tällä harjoitusteholla keho käyttää energialähteenään pääasiassa hiilihydraatteja.
Jotta näin ;)

Eilen tein palauttavaa treeniä eli core-pallojumpan ja jalkatreenin (Pakarat tykkäsivät!)
Illalla käytiin Jarkon kanssa viitisen kilsaa melomassa. Lämmin ilta ja Pidisjärven maisema, melominen on melkein kuin meditointia!

Palauttava harjoitus

Tämä harjoitus auttoi ja nopeutti palautumista raskaasta harjoittelusta. Tätä tehotasoa suositellaan palauttaviin harjoituksiin läpi koko harjoituskauden. Se soveltuu myös lämmittelyyn ja jäähdyttelyyn, ja edistää yleistä terveyttä ja hyvinvointia.

Huomenna pitäisi varmaan pyöräillä suht kevyesti, kun torstaina on sitten kuntorastit.

Oravanpyörässä

on kipitetty.
Nyt kuitenkin, kun asioita on alkanut tiedostaa, voi yrittää hypätä kierteestä pois.
Oikeastaan Villen yliopppilasjuhlista lähtien olen joutunut vartioimaan painoani, vaikka en ylipainoinen olekkaan. Painoindeksi on lähennellyt kahtakymmentä kolmea ja vain kaksi kiloa kevyempänä on ollut helpompaa elää normaalisti, eikä sen kummemmin kevyempää eloa ole tarvinnut tavoitella.
Kun Outi kirjoitteli taannoin Kaisa Jaakkolan kirjasta Hormonidieetti. Mietin, että tuo kirja pitäisi saada käsiin. Asia kuitenkin unohtui, kunnes viimekeväänä tuli iho-ongelmia. Kirjaa en vieläkään hankkinut, mutta mietin kyllä, että vanhuus tulee ja hormoonit alkavat keppostella.

Kesä meni pyöräillessä ympäri pitäjää ja muistaakseni olen liikuskellut jumpaamallakin, mutta mahankohdalla oleva läski on möllöttänyt paikoillaan ja sekös on alkanut ottaa pattiin. Koska en halua pistellä hormooneita poskeeni, etsin luonnomukaisia menetelmiä.
Aloin hoitaa itseäni homeopaattisesti ärkympillä ja iho-ongelmat alkoivat häipyä, mutta vyötärö-ongelma painoi edelleen.
Viime keskiviikkona marssin kirjastoon kyselemään Hormoonidieetti-kirjaa. Tiskin takana todettiin, ettet sinä sellaista tarvitse ;) suostuivat kuitenkin sen mulle lainaamaan.
Luin illan kirjaa ahkerasti, kunnes pääsin kahdeksanteen osioon: Kortisoli-otsikon alle. Siinä kerrotaan kuinka stressaantuneena ihmisen kortisolin tuotto on liiallista, eikä rasva pala.
Pitkäaikainen kortisoliepätasapaino kerää rasvaa vyötärölle, erityisesti navan ympärille.
Kun tätä kaikkea luin, aloin kyllä oivaltaa miten pitkään olen elänyt paineiden alla... Näitä pieniä ja SUUREMPIA paineita en voi tässä alkaa yksilöimään, mutta elämä on ollut stressaavaa. Kun silmäni aukenivat, aloin stressata vielä enemmän sitä kuinka stressantunut olen AH-HA-HA-HAA!
Tätä kaikkea seurasi uneton yö. Pohdin, että stressin aiheet ovat niin vaikeita, ettei niitä voi vaan "poispyyhkäistä" tiedostamalla. Pipo on tiukalla ja otsakurttu niin syvä, ettei siloittumiseen ole enään mitään saumaa :(
Päätin yrittää alkaa "hölläämisen" heti torstaina tai periaatteessa viikonloppuna. 1. Ei huonoa omaatuntoa syömisistä, napa täyteen herkkuja vaan. Siihen vielä oli niin hyvä syy kuin Viivin syntymäpäivät. Sipsiä, karkkia, kakkua, limpparia, kaikkia mahollista niin paljon kuin napa vetää. Kehveli vieköön ku tuntu mukavalle.
Kirjassa myös juteltiin näin: Lopeta liiallinen aerobinen liikunta; Pitkäkestoinen, tasasykkeinen aerobinen harjoittelu lisää kortisolin eritystä. Ongelmia syntyy, jos elimistö on jo muutenkin stressaantunut...jne. 2. En edes ajattele treenaamista, teen jos hyvältä tuntuu.
3. Yritän löytää joka ilta kolme hyvää asiaa elämässäni: Olkoon, tunnustan nyt stresseistä suurimman; haluaisin niin tulla toimeen omien kätteni töillä. Juu, tiedän, että te sen tiesittekin.
Paineita välillä myös näiden blogien kanssa... siitäpä kevväällä tuli hiukan mainittuakin. 4. Tämä on mulle purkukanava, niin hyvässä kuin pahassa. Olen luonteeltani auttamaton hölöppänä. Jos kaiken pitää kannen alla, minusta tulee vaarallinen painekattila.
Nop! Tässäpä on tullut nyt paineita purkastua kirjoittelemalla ja viikon liikut menevät näin:

MA -melonta, puolentunnin toiminnallinen venyttely
TI-pumppi
KE-vesijuoksu 40 min., rintauinti 25 min.
TO- kulijailu
PE- kakunsyönti
LA-kahvakuulatreeni
SU- viiden ja puolen kilsan juoksulenkki Jarkon kanssa

Nyt olo on tyytyväinen. Herukkapensaat on tyhjennetty ja melkein mehustettu...
niin niitä pensaita ei oo mehustettu.
Olisiko kellään mukavia lääkeitä tämän muorin stressien hälventämiseksi?
Kiitokset jo etukäteen!

Tervetullut

pitkä vapaa.
Eilen illalla käpäisin pikkulenkin pyörällä, siis kiersin järven (n.22 km).
Hieronnan jäljiltä olin kuin piesty ja takamusta vihloi ja jomotti ;)
Olin kuitenkin päättänyt lähteä tämänpäiväiseen S-market ajoon, joten verrytellä piti etukäteen.
Vihlomisista huolimatta sain itsestäni irti mukavavauhtisen lenkin. Matka taisi taittua ennätysaikaan n. 53 min.
Tänään sitten läksin viittäkymppiä kokeilemaan.
Mietinnässä matkakestävyys ja tietenkin näiden kaikkien vaivojen sietämiskyky.
Ja niin vain kävi, että unohtui vaivat sen tien, kun porukka lähti matkaan. Suuri pettymys oli kun matkan pituus oli vain 45 km :(
Ajassa 1:53,34  45 km, keskivauhti 23,7 km/h
Lopun kovahko vastatuuli hidasti keskivauhtia, toisaalta jos olis ollut vaikka kaveri viimeisen kympin aikana olis ehkä pystynyt lujempaa sinnittelemään. Harmitti vähän, kun en viitsinyt laittaa sykemittaria.
Tämän lenkin jälkeen tuntui jo ihan kuin olisi tehnyt kovan treenin. JOU!
Ja lauantaina saa sitten kilometrejä niin paljon kuin jaksaa, kun lähdetään porukalla "laatikkokierrokselle".  Kaveriporukalla päätettiin kiertää Nivalan kuntolaatikot. Lauantai-aamusella lähdetään matkaan ja tarkoitus saada kilometrejä kasaan noin 110 -> 

Että vapaapäivä olisi täydellinen, otin ja laskin kajakin vesille.

Järvellä oli melkoiset vaahtopäät.

Kaikensorttinen

stressi ja univelka saivat vastustuskykyni hiukan herpaantumaan ja siihen herpaannukseen oli flussan otollista iskeä. Normaalisti minuun ei koululaisissa kiertävät taudit tartu, mutta nyt oli annettava periksi. Viikonloppu oli hankalinta aikaa. Tällä viikolla on tuntunut, että räkä on liimaantunut poskionteloihin, eikä liiku sieltä edes sarvikuonon ahdistelemana.
Tiistaina kävin kuitenkin melomassa. Ilmassa oli hiukan syysmyrskyä ja järvellä mahtavat vaahtopäät. Siellä sai vähän adrenaliineja liikkeelle. HUI!
Eilen illalla päätin pistää juoksemalla räkään liikettä ja kävin vitosen juoksemassa. Polvi tuntui viidenkilometrin jälkeen hiukan hankalalta, joten pitää varmaan keskittyä vähäksi aikaa jumppaan, uintiin ja muihin lajeihin. Ei taida syksyn puolikashaave enää toteutua... nähtäväksi jää...
Nyt aamulla tein kahvakuulajumpan ja ihanasti hiki virtasi. Tuntuu kyllä, että kroppa kaipaa lihashuoltoa, että sitäpä tässä otetaan nyt ohojelmaan!

Viikko pulkassa

Perjantaina Rajalta rajalle-melonnan sääolosuhteet olivat täysin erilaiset, kuin vuosi sitten. Viimekesänä tosi lämpimässä säässä, nyt sitten varusteet märän kelin mukaiset, mutta pukeutumiskysymys. Minusta tällä  tapahtumalla olisi kasvun edellytykset isommaksikin häppeningiksi. Niin komea on reitti, helppo meloa ja matkassakin on vara valita. 

 Meille tuli mahdollisuus meloa tälläkertaa reitin loppuosuus, joka lähti Pidisjärveltä noin klo 21.30
Otsalamppu varusteena oli siis tärkeä, kun kesäilta alkoi hämärtää. Alkuun pääseminen taisi olla joillekkin kokemattomille hankalaa, kun järvellä oli ihan mieheviä aaltoja ja sivuaaltoon piti alku meloa. Jouduttiin pitkään odottelemaan, että kaikki n. 50 melojaa pääsivät joelle. Matkaan päästyämme alkoi sataa, mutta myötä puhuri antoi hyvän vauhdin, eikä sade ollenkaan haitannut. Minulla vedenpitävä Haltin puku meinasi olla aika lämmin- tuli hiki.

 Aivan tosi mahtava tunnelma oli lopuksi meloa pilkkopimeässä roihujen reunustamaa Kalajokea. Padingissa olimme perillä noin klo 24. Mulla oli ihan hirmuinen nälkä ja kyytiä odotellessa meinasi tulla kylmäkin. Kotona odotti sauna lämpimänä. Niin nälkä ja kylmä oli, että piti tehdä voileipä ja mennä sitä saunanlauteille syömään ;D Tuumailin siinä, että ensimmäistä kertaa elläissä pitää syödä saunassa.

Mielenkiintoisia uutuksia nuo SUP-laudat. Vähän niinkuin Surf-lauta, mutta etenee melomalla ja aikamoista vauhtia eteneekin. Niitä olisi saanut kokeilla, mutta kun ei ollut märkäpukua, niin en viitsinyt lähteä kastelemaan itseäni.
Matille suur'kiitokset kuvista!

Selän tiukkuuden takia en lauantaina juoksennellut, vaan tein selkäjumpan ja toiminnallisen venyttelyn.
Tänään sitten
Ajassa 1:58,48
17,44 km
keskisyke 146
Sykkeessä näkyy aika hyvin, että lämpötila oli n. 17 astetta. Silti oli aika nahkiaa menoa, vaikkei niin hiastakaan. Nyt kai alkais se maratonkunnon kohotus osuus- kaksi viikkoa lähtölaukaukseen.

Kireyttä

alkaa olla jo pakaroissa, sen lisäksi selässä ja päänupissakin.
Tiistaina mustikkametsässä ärisevän karhun (Jarkko) kanssa mietin, että oliskohan elämä auvoisempaa, jos tässä perheessä olisi vain yksi maratoonari. Jarkkon kunnon kohoamisella on joka vuosi sama merkki, kolmeviikkoa ennen maratonia muutaman päivän flunssa.

Yhteislenkillä kehoittivat minua siirtymään aamulenkkeilystä iltapäivään. Ja sitä kelloa olen tämän viikon vääntänyt. Tiistain lenkki tuntui ihan mahdottomalta iltapäivällä. Mustikkareissusta palattuamme kotona odotti uunituoreet leipomukset; Venla oli leiponut pullaa... enkähän minä malttanut olla maistelematta.
Ajassa 38;42,1
5.39 km
keskisyke 144 (pullat vain hölskyivät mahassa)
Lenkin jälkeen Core-pallojumppa

Leposykkeetkin ovat nyt naputtaaneet iltaisin aika hanakasti, joten olen suosiolla hiukan löysännyt tahtia.
Keskiviikkona pidin lepopäivän.
Torstain ohjelmassa oli juoksu av 15 min, vauhtikestävyys 30 min (alku VK1 ja loppu VK2) lv 15min
jotenkin tuntui, että keskiviikon lepo teki hyvää, kun vauhtikestävyyslenkki meni reippaan tuntoisesti.
Läksin lenkille yhden aikaan (lämpöä mittarissa yli 23 astetta, jees!)
Ajassa 58:49,5
9.37 km (keskivauhti 6:16)
keskisyke 160 (max 180)
Laskettiin lenkin jälkeen, että olin juossut siinä puolessa tunnissa vähän reilun 5 km, keskivauhtina n. 5.46
Olin tyytyväinen lenkin kulkuun. Kiekko-Niskakankaan lenkin ennätys parani noin viidellä minuutilla.

Tänään ohjelmassa rajalta-rajalle melonnan loppuosuus. Viimeksi melottiin Karvoskylältä Pidisjärvelle (15 km), tänään tarkoitus jatkaa loppuosuus eli Pidisjärveltä Padinkiin (12 km).

Uusi ohjelma

alkoi maanantaina.
Sunnuntai-iltana kävin rentouttamassa itseäni melomalla ja olin kyllä aika "toipilas" jos niin voi sanoa.
Juhlajärjestelyiden viimeinen viikko oli hektinen ja vähäuninen. Nyt univelkaa on maksettu päivänokosilla.

Ohjelma, jota nyt lähden toteuttamaan on Jarkon juoksukoulun maratonohjelma. Aloitan nyt sillä, mutta tarkoitus on saada vielä oma ohjelma, tai sitten muokkaan tätä itselleni sopevaisemmaksi.
Tämän viikon ohjelma menee näin:

Ma Juoksu rauhallista 8km

Ti   Juoksu pk 10km

Ke  Lepo
To  Juoksu av 20 min, vetoja puolimaratonin vauhdilla 4*600m/2min, lv 20 min
Pe  Juoksu palauttava 5km + KP 30 min

La  Koordinaatio ja liikkuvuus harjoitteita ja juoksu vahtileikittelyä 6km

Su   Pitkä lenkki noin 14km

Maanantain lenkki piti olla rauhallista 8km... mutta kun viikon tauon jälkeen pääsin juoksemaan, olin kuin varsa, joka pääsee laitumelle kirmaamaan. Ei ollut rauhallista, vauhti tuli kuin itsestään, enkä sitten viitsinyt niin jarrutella... meni pk lenkiksi.
Ajassa 48:50,8 7.02 km keskisyke 149. Lenkin jälkeen puolentunnin dvd-venyttely.

Tänään sitten pk lenkki 10 km
Ajassa 1:08,13 9.93 km keskisyke 151
Sujui ihan mukavasti.
Vaikka kävinkin viime keskiviikkona hieronnassa, tuntuu etteivät kaikki jumitukset auenneet, olin nimittäin aika tiukka paketti sinne mennessä. Pitäisi nyt bongata taas kesälomittaja Kirsille... kellekköhän nyt sitten menisin?

Muille blogaajille nyt terveiset, että olen ollut aikalailla "aut" kuvioista muutamat viikot, ihan näiden juhlahumujen takia, mutta yritän ryhdistäytyä jatkossa.

Juoksukoulun päättäjäisissä oli monta onnellista Tukholman maratonilla ennätyksensä alittanutta juoksijaa, joten kyllä kai minäkin sinne Helsinkiin alan tähdätä. Kun on tavoite, niin treenistä tulee päämäärätietoisempaa.
Näin!

Melkein meditointia

tämä melonta.
Aamulla käytiin 5 km:n verryttelylenkki, jolla jalat eivät vielä olleet oikein yhteistyöhaluisia. Lenkin jälkeen puolentunnin venyttely dvd:ltä. Nyt kun on vetänyt kakkua päivän naamariin, niin tuntuu, että alkaa pikkuhiljaa palautua.

Päivänokosten jälkeen läksin katsomaan mitä kuuluu Pidisjärvelle. Suokukkoparvi joella hätäili lähestymistäni, mutta järvellä uiskennellut telkkäpariskunta ei melojasta ollut kummissaan. Luonto ei ole vielä kovin ihmeellisen värinen, mutta heräilemässä pikkuhiljaa kevääseen. Kajakilla lipuessa  hiljaa tuntuu kuin olisi osa luontoa.

 

Eiliset juoksukuvat ovat sen näköisiä, että rouva on yrittänyt juosta tosissaan, niin kai pitääkin.

Aamujooga

puolisen tuntia teki kyllä oikein hyvää.
Pitäisi vain ottaa ohjelmaan joka aamu.
Raitista ilmaa tuli haukattua päivällä reilun tunnin melonnalla. Kun ensin istua könöttää neulekoneella parituntia ja sitten käy melomassa, niin kyllähän siinä mukavasti saa hartiat liikenteeseen. Melominen on minusta oikein mukavaa vielä näin syksylläkin, luonto valmistautuu talveen ja on jotenkin paljas ja riisuttu.
Sitten vielä illalla se zumba, jossa pääsin kyllä takariviin... Kehvatsu ei mahtunut etes käsiä pyörittään. Harmittaa, että menin makselemaan etukäteen sellaisesta ahtaudessa ähräämisestä, ei oikiastaan tullut kuin pahalle päälle.

Kohta pääsee heiluttamaan käsiä hiihtoladulle, alkaa olla jo hiihtotuska.
Jos lunta tulee niin kuin on luvattu, niin kyllä kakkossukset saa pellolla kyytiä.

Rajalta rajalle

melontaretki oli kyllä mahdottoman mielenkiintoinen kokemus. Tosin meloimme vain 17 km eli rajalta kotio. Osa porukasta jäi vielä jatkamaan Pajinkiin, mutta meistä ei ollut viisasta tässä vaiheessa treeniä saada itseään hartioista aivan tukkoon.

Karvoskylällä joessa oli aika voimakas virta, joten piti ankkuroitua kaislikkoon, että sai kajakin pysymään paikoillaan ennen lähtölaukaisua, joka pamahti klo17. Vaikka kyseessä oli vain melontatapahtuma, eikä siis kisa, niin vauhti taisi kiihtyä joidenkin mielestä turhankin kovaksi.

Haapaperällä oli ensimmäinen pysähdyspaikka ja tarjolla makkaraa ja kaffia. Ensimmäinen pysähdys reippaan tunnin melomisen jälkeen teki terää ja mukava oli lähteä jatkamaan matkaa makkaraevästyksen jälkeen. 

Pidisjärvi aukesikin minulle ensimmäistä kertaa yläjuoksulta ja kyllä täytyy sanoa että kyllä on komeet maisemat sieltäkin käsin. Kolme kilometriä melkein tyynellä järvellä liki 70 melojan rintamassa tuntui jotenkin sanoinkuvaamattoman hienolta.  Uimarannalla useimmilla oli päätepiste, sieltä me vielä meloimme Malisjokea pitkin kotiin. Kello oli yhdeksän tienoilla, kun ankkuroimme kotilaituriin. Nyt hartia on jäykkikset, saa nähdä miltä tuntuu huomenna, ainakin nyt tuntuu, niinkuin olisi taas hiukan harrastanut urheilua.

Taikakalu

Kai kehtaan sen nyt näyttää, kun sen verran tuli EM-kisoja vahdattua, että huomasi melkoisella määrällä urheilijoita samanlaisia ranteessa. Onhan se tuossa vaikuttanut jo pariviikkoa, kun ystäväni työnsi sen käteeni ja sanoi minun tarvitsevan nyt juuri tällaista humpuukia. Anteeksi nyt kovasti niille, jotka tähän uskovat kuin vuoreen. Siitä se varmaan minullakin on vaikutus vielä kiinni, uskonpuutteesta. Nimittäin mitään positiivista tuo Power Balance ei ole minun treenaukseen tai vaivoihini tuonut.

Tänä aamuna minua hierottiin Kalevalalaisen jäsenkorjaajan opein eli siellähän minä taas Kirsin näpeissä tutisin. Ja kyllä sai piriformis molemmilta puolilta kyytiä. Nyt pitäisi mennä merisuolaveteen istumaan loppuillaksi. Ja loppuviikko tulikin juoksukieltoa; tottelen Kirsiä kiltisti näissä asioissa.

Perjantaina kuitenkin aiomme mennä rajalta-rajalle melontaan joka alkaa Haapajärven ja Nivalan rajalta Karvoskylästä kyläyhdistyksenrannasta ja päättyy Pidisjärvenrantaan Nivalan keskustantuntumaan noin kello 21aikoihin. Joki ja järvi melotaan päivänvalossa. Toinen 12 kilometrinosuus jatkuu kuutamomelontana Pidisjärvenrannasta Ylivieskan rajallePadinkiin, johon saavutaan keskiyöllä otsalampuin varustautuneena, siitä raporttia sitten lauantaina.

Omassa puutarhassa kasvaa nyt parhaat juoksijan hiilarit, niitä pitäisi popsia massu pullolleen.

Mansikka- marenki-jätski-kerma-keksi-herkku

antoi potkua tämänpäiväiseen treeniin, joka oli 75 min vauhtileikittely.
Ilmoittautuminen maratonille toi myös oman potkunsa treenihommiin.

Keskiviikkona ohjelmassa oli 60 min pk ja vaikka kuinka yritin herätä ajoissa lenkkeilemään, ennätti lämpömittari kivuta lähtöön mennessä 24 asteeseen. Silloin hoin mielessäni "asenetta, Päivikki, asenetta!"
Ja lenkki meni kohtuulisesti: 8,95 km ajassa 1:04 keskisyke 162. Alun viisi kilometriä meni hyvin putkeen, mutta lämpö söi naista ja vähän hyydyin lopuksi. Kotiin palatessa lämpömittari oli kivunnut 28 asteeseen.
Olo oli kuin kypsällä tomaatilla ;D tosin en tiedä hikoilevatko kypsät tomaatit...

Eilen lepopäivä ja tänään loistokas lenkkikeli. Raikas tihkusade ja 19 asteen lämpö.
Ajassa 1:14, 45  11,29 km keskisyke 156 max 180
Vauhtileikittely sujui reippaan juoksun makuisesti eripituisilla spurteilla.
Ja tällä lenkillä nautin taas juoksemisesta.
Melomassakin on tullut käytyä harva se päivä, mutta rennosti ja naatiskellen. Uinnista nyt puhumattakaan.

Kanootin kapean

vesille laskin

seuraan nyt majavaa vaeltavaa.

Virta joessa oli vielä kova, enkä siksi lähtenyt järvelle asti. Mukavahan sinne olisi laskea, mutta ylös jokea melominen olisi ollut turhan kova treeni tälle illalle.