perjantai 31. joulukuuta 2010

Kovin kippeitä

nivusia verryttelemässä tänään.
Niinkuin aavistelinkin tyylin vaihto sai nivuset kipeytymään. Voihkia täytyy kun laittaa kalsareita tai sukkia jalkaan. 
Verryttelin kuitenkin taas luistelutekniikalla 15 km ja tahkian kelin takia tais mennä aikaa lähes tunti kakskymmenta min. Hiitolassa.
Ihan hiljaiseen taloon tultiin, saunottiin, syötiin ja ihmeteteltiin, että kuinkas tässä nyt näin kävi; että jäätiin aivan kahestaan.
Nyt otetaan uutta vuotta vastaan näin hissukseen ja opetellaan nauttimaan hiljaisuudesta.
Luulin saavani kolmesataa hiihtokilometriä syyspuolelle, mutta kahteen ja puoleen on tyytyminen.
Kerkiäähän sitä hiihellä, eikö vain!?
Toivon sydämestäni oikein onnellista ja liikunallista uutta vuotta teille kaikille liikkuville ja liikkumista suunnitteleville kamuille!

torstai 30. joulukuuta 2010

Pertsaa

tänään kymppi (ajallisesti tunteroinen).
Kun pakkasta on yli viidentoista, niin on mukavampi hiihdellä pertsaa. Luisteluhiihto menee niin kankiaksi kovalla pakkasella.
Pertsa sujui aivan mukavasti; kovasti joutui tekemään käsillä töitä ja jaloissa (tai nivusissa) tuntuu varmaan huomenna, että on vaihtanut välillä tyyliä... Vaikka ihan lajin vaihdosta voisi puhua, niin se on erilaista. Viimekeväisillä voiteluilla meni ihan napakasti.
Nyt on mukava olo, kun tuli käytyä pakkasesta huolimatta!

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Aamulla

minut herätettiin touhukkaana; nyt ylös ja hiihtämään, vain kolmetoista astetta pakkasta!
Mukavaltahan tuo tuntui sellainen herätys. Meillä kun nyt on pakkanen paukkunut jatkuvasti yli kahdenkymmenen, joten en sitten toipilaana ole viitsinyt lähteä keuhkoja kiusaamaan. Joulupäivän hiihto nimittäin meinasi ärsyttää keuhkoissa. Täytyy vain malttaa mielensä ja odotella sopivia ilmoja.

Ja heti kun sopivalta näyttää niin sännätään intopiukkana!
Luisto oli loistava ja keli kaikinpuolin mukava, mutta maltoin mieleni tässäkin, vaikka kuinka olisin halunnut hiihtää kakskymppiä, lopetin viiteentoista. Voipi olla että illalla käväisen Viivin kanssa vitosen pertsaa kokeilemassa.

Maltillisesti hiihtelin ja yritin hiukan syventyä tekniikkankin; Hiitolassa on pitkä loiva ylämäki, jossa on hyvä harjoitella Mogrenia. Luultavasti osaavien silmissä se minun harjottelu näyttää pyryharakalta, mutta ei opi jos ei yritä. Olen uskoakseni parin talven ja parin tuhannen hiihtokilometrin jälkeen kuitenkin jonkin verran kehittynyt. Myös tasatyönnössä varpaille nousu on se jota harjoittelen; se ei suju luontaisesti... Nämä jutut vaan tulivat mieleeni, kun olen näistä tekniikoita pyrkinyt kehittämään ja niistä haluaisin keskustelua...

Siis viistoista km tänään hiitolassa tunti kymmenen min.

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Kadonnutta kuntoa etsimässä

Jouluaatonaattona olin kiriä kuin viulunkieli; päätä kivisti ja hartiat olivat tukossa, paleli ja elelin ihan muissa svääreissä. Jos joku olis tuikannut peräpäähän sytytyslangan, olisin poksahtanut taivaan tuuliin.
Hartioitten kireys jatkui aattonakin, ja päätin silloin, että liikkumaan pitää päästä, muuten on joulumieli hukassa.
Niin sitten käpäisin viidenkilometrin pakkashölökän.... voi että helepotti. Räkä virtas nokasta ja happi oli hiukan kylymää (n-22 asteista), mutta sinne jäi kiristykset Pirttirannalle.

Joulupäivän sittenn söin suklaatia ja olla köllöttelin hyvillä mielin.
Tänä aamuna huomasin, että jalat olivat hiukan kankiana lenkistä ja tuntui, että pitää päästä ladulle verryttelemään.
Hiitolassa käytiin neljä kiekkaa ähräämässä. Luisto ei ollut kummonen ja tuntui, että kunto ei oo kohallaan; mutta tästäpä ei ole kuin yksi suunta; etteenpäin!

perjantai 24. joulukuuta 2010

Toiveikkaana

täällä, että vielä joulun aikaan pääsisi hiihtelemään.
Yleensä Jarkon kanssa on tehty jouluaaton saunlenkki, joko juosten tai hiihtäen.
Onneksi tuo paukkupakkanen vähän hellitti... uskaltaa käyttää nenänpäätä ulkoilemassa.

Toivotan kaikille oikein ihanaa joulun aikaa!

maanantai 20. joulukuuta 2010

Varmaan kuolen kohta

kauhiaan ketutukseen.
Pientä lämpöä pari viikkoa. Ei oikein oo uskaltanut ladulle, eikä lenkille.
Kävelyllä oon pikkusen käynyt.
Huomenna ehkä kokeilen irtoaisiko poskiontelolimat hiihtämällä... tai sitten en.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Poikaseni

on nyt 18-vuotias nuorimies. Yllätysjoululahja, jonka silloinen laskettuaika oli tammikuulla.
Välistä tuntuu, että mihinkäs nämä vuodet humpsahtivat vai onko minulla jäänyt muutama vuosi välistä.
Näin se vain menee. Omaa vanhenemista ei kyllä huomaa... mutta uskaltaisinkin (melkein) väittää, että fyysinen kunto on parempi kuin koskaan... Tai no, silloin nuoruuskunto on erikseen; mutta ei mulla silloinkaan tällaista juoksu- tai hiihtokuntoa ollut.

Tämä viikko on ollut kyllä aika hektinen; pikkujoulun järjestäminen perjantaina ja lauantaina tohisin synttärileipomusten kanssa. Oikeastaan hyvä, että aika on mennyt niihin, ettei ole tarvinut hötkyillä ladulle verenluovutuksen jälkeen.
Olen jopa käynyt reippailla kävelylenkeillä ja osannut nautiskella niistä.

Eilen illalla tein venyttelyjumpan, joka olikin yllättävän kivulias.
Taisi vielä lautailulihakset olla pinhuusissa.

Tänään teki kovasti mieli lähteä ladulle, mutta nenä on tirissyt siihen malliin, että päätin katsoa onko flunssa tulossa vai menossa. Kävinpä siis taas pakkaskävelyllä.

Ensi viikolla hektisyys jatkuu numeronantoineen ja joulujuhlineen.
Keskiviikoksi forega näytti -35 astetta Nivalaan, pliiiiis ei!
Kunhan tää kouluviikko saadaan päätökseen, niin sitten relataan ja on aikaa kuntoiluun... kai!

tiistai 7. joulukuuta 2010

Helpompia kilometrejä

hiitolassa, tasamaalla.
Kaksisataa km räpsähti rikki. Aika hämmästynyt olen itsekkin!
Hiitolassakin oli käyty tasaamassa muhkurat baanalta ja latu tuntui hyvältä. Lunta vain saisi tulla lisää, mitenkä se nyt sinne etelä-suomeen lumentulo on keskittynyt :(
Kehvatsu, sanois suosikkini Tonttu Toljanteri.
Tänään siis reilu 16 km ja tunti 16 min.

Yli vuosi on siitä kun kävin Oulaskankaan sairaalassa operaatiossa. Tuon operaation jälkeen en ole saanut vuoteen luovuttaa verta. Huomenna on veripalvelu Nivalassa ja käyn pitkästä aikaa vertani tarjoamassa luovutettavaksi. Muistaakseni 16 kertaa olen tähän mennessä luovuttanut.
Verenluovutukset aiemmin ovat huijanneet heilumaan hirmuisesti luovutuksen jälkeen; jalat ovat olleet kevyet ja lenkit eivät ole tuntuneet missään... sitten onkin leposyke osoittanut "ylikunnon" merkkejä. Nyt en aio olla hölömö,vaan otan suosiolla pari lepopäivää, jos vereni kelpaa luovutettavaksi.
Käykää muutkin! Jos ette tiedä miksi luovuttaa, niin lukekaa Reetan ja Tiinan blogia ja teillä on syy käydä luovuttamassa.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Verryttelyä

lautailun kipeyttämille lihaksille.
Reilu 12km  pyssymäessä, tunteroinen.
Kivisti kaikkia lihaksia ja tuisku pisteli naamaa.
Mutta en kuitenkaan sanoisi, että kun se on niin tympiää.
Aaaa, latu oli ajettu ekka kertaa, pehmoista ja mukavaa.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Vilskettä Kasurilassa

Itsenäisyyspäiväviikonvaihteen viettoa koko sisarussarjan kesken, täällä lomaosakkeessa.


Meinaan joskus kadehtia tätä systerin kotia, joka sijaitsee melkein laskettelurinteessä,
mutta toisaalta tämä on etu meille koko sakille.
Täyshoito pelaa ;)

Meinaa ottaa voimille tää lautailu pitkästä aikaa, useammin pitäisi päästä.
Rämäytin valmiiksi mustelmilla olevan polveni kivasti rinteeseen ja loppu homma meni aika varovaiseksi.
Pari tuntia kun viuhtoo putkeen, niin kyllä on aika ryytynyt; tuossa kaksi ryytynyttä mää ja Venla.
 Mää ehkä enemmän.
Tosi harvoin koko sakilla yhteisen pöydän äärellä; tästä on mukava lähtiä joulun odotukseen!
Terveisiä mummulille ja papalle!

perjantai 3. joulukuuta 2010

Lajinvaihto pakolliseksi

aika-ajoin, kommentoi hierojani Kirsi. Hän iloitsi pyllynposkistani, jotka eivät tälläkertaa olleetkaan kivikovat.
Ja kyllä minustakin tuntuu, että juoksu on hyvä vaihtaa talveksi hiihtoon, jotta eri lihakset pääsevät töihin.

Keskiviikkona kävin pyssymäessä tunteroisen kiertämässä.

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä heräsin hirvittävään yskänpuuskaan ja ahdistukseen ja ajattelin, että olenkohan tulossa sairaaksi. Aamulla ei kuitenkaan ollut mitään flunssan oireita, muuten kuin sellainen keuhkojen rohina... ja kyllä mietteet siirtyivät vängällä koulumme homeongelmaan. Kuulinkin sitten koululla, että paikkoja on alettu remontoida. Voi taas näitä järjen köyhyyksiä. Siellä nyt revitään homenurkat auki ja homepöly leviää yltympäriinsä. Kyllä tinttaisin syyllistä kuonoon, kun tietäisin kellä on näin suuri älyn valo.

Kolleegoilla on pef-mittarilla mitattu astmaatikon keuhkoja yhdellä jos toisellakin. Kai tässä täytyy itselläänkin alkaa vähän keuhkojen ilmatilavuutta mittailemaan.
Pidä tässä nyt omasta kunnostasi huoli, kun kuolet kuitenkin johonkin sädesienen aiheuttamaan infektioon.
Kamalasti tämä asia ahdistaa ja pelottaa. Työpaikan puheissa on nykyisin lähinnä HOME.

No nyt muutama päivä lepoa ja saa oikeasti aivot narikkaan, kun lähemmä savvoon lomaosakkeeseen (systerille) ja päässee vähän kokeilemaan  kuinka lumilauta liukuu Kasurilanmäkiä alaspäin.
Snoukkaamaan, jees!