torstai 21. helmikuuta 2019

Selkäviikkojen helmihetkiä


Viikko sitten vierailin Kuopiossa Liigan ja Sylva ry:n yhteisen #erätauko-kampanjan merkeissä. Olimme joukkuekavereiden ja paikallisen syöpäyhdistyksen kanssa lipaskerääjinä KalPa-Ilves -ottelussa. Kansan käsi oli karttuisa ja kannustavia kommentteja hienosta keräyskohteesta ja mahtavasta pyöräilykampanjasta satoi sieltä ja täältä. Mukava oli nähdä joukkuekavereitani Jukkaa, Jukkaa ja Pekkaa, mutta perjantai-illan kohokohta oli kuitenkin keräyskierros Niiralan montun aitioissa ja Hannu Kapaselta saamamme lämmin vastaanotto ja erittäin suopea suhtautuminen keräykseen.


Koko reissun huippukohta oli kuitenkin ensitreffit uuden pyöräni kanssa.


Puijon Pyöräpisteen pojat olivat tämän kaunottaren koonneet minulle valmiiksi, ja sain sen lauantaina mukaani Nivalaan.



Nyt odotellaan malttamattomana kevättä, teiden sulamista ja ensimmäisiä lenkkejä. Mahtuipa viikonloppuun myös helsinkiläisnuorison vierailu maaseudulle. Pihasauna lämpeni ja Bianchia ihailtiin.


Myös viime perjantai oli hieno päivä: esikoinen tuli käymään kotona ja toi tullessaan painotuoreen kasvatustieteen gradunsa: poika on viittä vaille kasvatustieteen maisteri ja luokanopettaja. Vielä on tuoreessa muistissa sekin ilon ja onnen päivä vajaan viiden vuoden takaa kun posti toi Lapin yliopistolta kirjeen, jossa ilmoitettiin opiskelupaikan saamisesta. 




Perjantaina myös kuopuksemme tanssi Wanhojen tanssit lukiolla. Hienoa oli katsoa oman tyttären ja muiden nuorten rentoa ja hyväntuulista tanssia ilman turhaa jännitystä ja pönötystä. Kovan työn ovat nuoret ja heidän opettajansa tehneet, ja aherrus purkautui upeana ja iloisena tanssina. Meinasi isänkin mieli herkistyä - nyt ovat kaikki lapsemme tanssinsa lukion Wanhoina pyörähdelleet.



Liikuntaa helmikuun alkupuoliskolla on kertynyt maltilliset 17 tuntia. Lajeina hiihtoa, luistelua kiekkotuomaroinnin merkeissä, spinningiä ja uintia. Hiihto on ollut keleistä johtuen pääosin perinteistä, mutta pari luisteluhiihtolenkkiäkin olen päässyt tekemään. Lepopäiviä on kerytnyt jo viisi, joista neljä neljä kahdessa kahden päivän jaksossa hieronnan ja edellä mainitun Kuopion-reissun vuoksi. Pikkuhiljaa pitäisi ruveta treenien kestoa venyttämään yli kahteen tuntiin, jopa kolmeen. Maaliskuun alun spinningmaratonista on hyvä aloittaa. Itselleni olen myös luvannut aloittaa taas työmatkapyöräilyn hiihtoloman jälkeen.

Keräystavoitekin on täyttymässä. Vielä kuitenkin tarvitaan lahjoituksia. Tavoitteesta puuttuu 105 euroa. Myös varmistuneita yrityssponsoreitakin puuttuu vielä pari, mutta pikkuhiljaa pitää totutella ajatukseen, että Pariisin-matkani alkaa Nivalasta. 

Kiitos kaikille jo Sylva-tiliäni kartuttaneille! 



Kotona alkaa taas myllerrys. Ensi viikolla Raksatekin pojat taas pistävät hyrskyn myrskyn ja remppaavat alakerrassamme olohuoneen, vierashuoneen ja keittiön. Kuvia remontista pääset seuraamaan varmasti blogissani, mutta myös Päivikin ylläpitämällä Villenranta Instagram-tilillä.

perjantai 1. helmikuuta 2019

Skinien ja aurinkoladun lumoissa

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Tuhannet timantit loistavat hangen pinnalla. Lakeudellakaan ei tuule. Työviikko on takana. Some ilmoittaa: "Aurinkolatu ajettu." Sukset autoon, äkkiä Vinnurvaan ja ladulle. Voiko hienompaa viikonlopun aloitusta ollakaan.



Rimpinevan aurinkolatu näytti tänään parastaan: komeat maisemat, hieno keli ja hyväkuntoinen latu, kuntoilijan paratiisi. Tänään hiihdimme vain reippaat 13 kilometriä: teimme lenkin Vinnurvasta alkaen. Jos lumitilanne vielä hitusen paranee ja pakkanen lauhtuu, pääsemme kiertämään saman lenkin kotiovelta alkaen: sitten matkaa kertyykin 30 kilometriä ja hiukan korkeuseroakin, kun kiipeää keskustasta Pyssymäelle. Täytyy kohotella vielä hieman kuntoa ennen tuota ponnistusta. En muuten pertsalla ole sitä vielä koskaan tehnyt, luistelemalla useinkin


Tammikuun aikana olen ihastunut vuoden vaihteessa hankittuihin Atomicin skin- eli karvapohjasuksiin.  Viime talvena taas vuosien tauon jälkeen hiihtelin hiukan perinteistä. Totesin sen olevan minulle  sopivampi tyyli pakkaskeleillä. Nihkeä luisto ei haittaa perinteisellä tyylillä lähellekään yhtä paljon kuin luistelutyylissä. Pakkanen ei pure yhtä kipakasti ja perinteist hiihtäessä voi myös pukea paksummasti vaatetta päälle hiihdon liikaa kärsimättä. Sykettäkin on huomattavasti helpompi kontrolloida ja pertsaa on helpompi hiihtää hitaasti.


Luistovoitelun sijasta päähuomio piti keskittää pitovoiteluun. Skinit poistivat tämänkin huolen. Ainakin pakkaskeleillä pitoa löytyy. Nyt on hiihtoharrastus helppoa. Menkäähän ihmiset nopsasti asiantuntevaan urheilukauppaan ja hankkikaa skinisukset. Hiihtäminen on parasta kuntoilua.


Itse kun ostin skinisukset, sain kauppiaalta takuun: sukset saa palauttaa, jolleivät ne toimi. Skinien valinta onkin tarkkaa puuhaa. Suksen profiili ja jäykkyys pitää olla juuri oikea. Päivikin Taisto-enon ja Tero-kauppiaan kanssa valinta onnistui nappiin. Ei tarvinnut Atomiceja hyllyyn palauttaa.




Yhteenvetoa tammikuun liikkumisista: 
30 liikkumiskertaa, 34 tuntia 40 minuuttia, 128,40 km, josta 
hiihtoa 9 kertaa, 9 tuntia 38 minuuttia, 106 kilometriä (pertsaa 6h 34min, 65 km), jääkiekkotuomarointia 8 kertaa, 10 tuntia 44 minuuttia,
sisäpyöräilyä 4 kertaa, 4 tuntia 46 minuuttia,
spinningiä 3 kertaa, 2 tuntia 30 minuuttia,
uintia 3 kertaa, 2 tuntia 49 minuuttia, 5,2 kilometriä, 
kävelyä 2 kertaa, 2 tuntia 47 minuuttia, 16,7 kilometriä
jääkiekkoa 1 kerta, 1 tunti 23 minuuttia,
lepopäiviä 7, joista 6 peräkkäin flunssan vuoksi.

Helmikuussa varmaankin lepopäivien tasaisempi jakautuminen olisi suotavaa...