tiistai 27. marraskuuta 2012

Olo keveni

kummasti, kun kävin tänään luovuttamassa verta.
Hemoglobiini 148, joten olipahan kovasti vara luovuttaakkin.
Näin loppuvuodesta huomaa, että työ (lähinnä iso tuntimäärä) alkaa viedä mehut naisesta. Kun liikkuminen ei ole hikiräähkäsemistä, niin tuntuu, ettei paristot lataudu. Ei ole liiennyt energiaa oikein edes blogipäivityksiin. Viikonloput ovat menneet ihan töllistellessä ja välillä harmittaa kun ei saa mitään aikaiseksi. Muutaman taakse jäänyt viikko tuntuu nyt jälkikäteen synkistä synkimmiltä... Syyt ovat niin taas moninaisia, ettei voi tähän niitä ruotia.

Viikko sitten vietin taas päivän Kipinätalkoissa INBODY-punnitsijana. Tietysti hyppäsin puntarille itsekkin. Ilokseni inbody kertoi sen mitä ounastelin aiemmin, reisien lihasmassa on kasvanut reippaanpuoleisesti. Lihasta oli tullut myös ylävartaloon, joten sen puoleen ei tarvitsisi synkistellä.
Jotenkin vaan, kun alakulo valtaa mielen niin pieni valopilkkukaan ei ole päässyt ajatuksia valaisemaan.

Viime viikonvaihteessa NiceHockey kävi pelaamassa Rovaniemellä ja suunnittelin hiihtelykeikkaa sinne mielen virkistykseksi. Turhaan suunnittelin, Rovaniemelläkään ei ollut lunta laduiksi asti :(
Eilen Jarkko innostui mulle uintiseuraksi - rasti seinään - uitiin reilu kilsa ja juoksenneltiin 20 min vesijuoksua lisäksi.
Tänään hyppäreillä kattelin pakkasilimaa ja tuumailin, että nyt lähden ottaan pyöräilyhien irti. Niinpä hurautin Madisonilla reippaasti järven ympäri. Pylly ja varpaat meinasivat kohmettua kylmässä, mutta lenkin jälkeen olo oli autuaista autuain. Tuntui kunnon lenkiltä!
Sen jälkeen kun menin verenluovutukseen, niin olo on ollut ihan hurmosta. Voin kyllä myöntää, että tuo märkyyden muuttuminen pakkaskeliksikin vaikuttaa.

Vähän oon miettinyt myös, että pitäiskö sittenkin hankkia tuohon olohuoneeseen soutulaite?
Vois siinä illat veuhtoa menemään. Käyttäjäkokemuksia?
Oisko kellään ylimääräistä?

lauantai 17. marraskuuta 2012

Mitäs täällä

ei sen kummempaa

Liikkumiseni ovat viimeviikkoina olleet aika minimissään tv-jumppia (puolentunnin), uimista, kävelyä, venyttelyä. Olen pyrkinyt hillitsemään itseäni ja saamaan kantapäätä kuntoon ja kunto on nyt siinä pisteessä, että kipu heijastelee myös polveen.

Ja mua rieppoo ja melkein itkettää.
Siis oon aika romuna

Ei riitä oikeen juttua tänne...

Lisäsin palkkiin linkin instagramiin, käykää kurkkaamassa.
Kuvapäivityksiä synkkään syksyyn.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Lihashuoltoon

on panostettu nyt ihan tosissaan.
Aktiivivenyttely on ohjelmassa, aina ja jatkuvasti.
Kesän kuuminta hottia taisi olla tämä foam rolleri, jonka minäkin ostin ja sehän jäi tuonne nurkkaan lojumaan, kun kaikki mitä sillä teki, kävi niin kipiää. Kun viikkositten kantapää alkoi oikein häijyksi, päätin, että lihaskalvot saa kyytiä... Ne nuo sivut hieronnoissa ovat osoittautuneet kamalan tiukoiksi ja niihin on vaikea kohdentaa venytykset.
Polttaa, polttaa, mutta kun höylää parina iltana sisulla, niin kolmantena iltana ei polttele niin pahasti.
 

Ja vielä yksi apuväline kehiin: Säästettiin 80 euroa (nettikauppahinta) kun Jarkko värkkäsi itse meille pohkeenvenytyslaudan ja siinä minä oon pyrkinyt tönöttämään aamua iltaa. On muuten aika ehoton juttu koko meidän liikkuvalle perheelle. Tosin kun yritän tyttösiä kehoittaa venyttelemään, niin ei kuulemma voi kun käy niin kipiää... köh!


Ilmeisesti jatkan nyt uinti-kahvakuula-kävelylinjalla tässä vielä... Uskaltaisikohan sitä keskiviikkona kokeilla Heidin hyppelyhommia?