sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Isänpäivän

viikonloppuna päästiin mieluisaan puuhaan.
Pyssymäen baanoja testaamaan.
Perjantaina tei kahvakuulaa ja lihaskuntoa, ilokseni olkapää kestää jo 8 kilon kuulalla triangelia. Treenillä se saadaan tuo olkapää vielä kuntoon.




Nyt kun toinen hiihtopäivä on takana olkapäätä meinaa hiukan juilia uusi liike, mutta eiköhän se siitä.


Hämmästelimme taas latujen ylläpitoa, kun Pyssymäessä oli ajettu puru lumenpäälle?!
Kertokaas joku viisas mikä älli siinä on?
Juu, kyllä lumi sulaa varmaankin vielä, mutta eikös nyt olis voinut ihmisten antaa nauttia sunnuntaihiihtelystä?


Meidän vilukissa sai isänpäivälahjaksi piiitkät villasukat. Tuntuu olevan lämpimät ;)

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Lomaviikko

otettiin vähän rennommin, vaikka tulihan tuota jumppailtua ja juoksenneltuakin.

Viikolla käväistiin katsastamassa Rovaniemellä, miten siellä pojan opiskeluelämä on alkanut.
Keskiviikkona retkeiltiin Ounasvaaran maisemissa ja kyllä täytyy sanoa, että kateeksi käy, oli niin huikeet lenkkimaastot siellä.
Latukin olis ollut, ei vaan tiedetty ottaa suksia mukaan. Ilmeisesti se oli vasta tämän viikon aikana tehty. Arvaa harmittiko?
Mukava reissu. Ville tosin ei päässyt meidän kanssa retkelle, kun oli tentti juuri keskiviikkona.






Perjantaina tein kahvakuulan ja eilen käveleskelin tuolla jäätiköillä puolitoista tuntia.
Tänään 4+1 rytmillä reilu kymppi kamalan kankein jaloin, kahvakuula tuntui vielä haaruksissa. Viimeksi tieten kirjoittelin, että juoksu sujuu, mutta nyt ei sujunut, ei ollenkaan... Oli liikaa vaatetta ja tiet niin vellinkiä ettei jalkoja tahtonut saada kurasta nousemaan, sykkeet poukkoili jne...

Noo, ei mee vahvasti meidän pelinaisillakaan, ovat juuri Kuhmossa pelaamassa ja turpiin on tulossa niin että tukka lähtee. Eilen peli oli hirmu tasainen ja sen jälkeen uhkuivat voitontahtoa. Nyt näyttää tilanne olevan jo 6-1.


Lopuksi voisin heittää HAASTEEN.
Nimittäin viimesyksynä söin niin kamalan paljon joulukonvehteja jo ennen joulua, että jouluna niissä ei ollut enää mitään viehätystä. Nyt kesän aikana oon jättänyt karkin syönnin aika vähiin ja pudottanut painoa muutaman kilon... (tästä painonhallinta asiasta voisin joskus kirjoittaa... oon aloittanut jo, mutta siitä hirrrrveen pitkä kirjoitus). Hämenlinnassa mulla on ihan kauhea tarve mussuttaa koko ajan jotain, kun on niin ikävä kotiin. Noo kuitenkin, nyt olis tarkoitus pitää näppinsä erossa suklaarasioita ja korkata vasta jouluna sellainen iiiso rasia, joka ostettiin tullessa Rovaniemeltä Haaparannan Candy Worldistä.

Saankos kavereita tähän messiin?


tiistai 14. lokakuuta 2014

Uskaltaisiko

tänne näkyville kirjoittaa, että tuntuu siltä kuin juoksu alkaisi kulkea?

Sunnuntain pitkiksen jälkeen oli kyllä hiukan työlästä istua junassa, mutta silti hyvä mieli kun viikkokilometritkin alkaa kympeillä eli viimeviikon juoksukilsat 37,7.
Pikkuhilijaa on silti tarkoitus edetä ja tuo 4+1 rytmi on kyllä aika mainio sykkeiden tasoittaja.

Eilen mulla oli palautuspäivä ja kävin uima-hallilla juoksentelemassa. Vesijuoksua vajaa 50 min ja olisinko uinut kymmenisen minuuttia.

Tänään tuntui tosiaan siltä, että tämä juoksu alkaa olla rutiinia. Semmoista mukavaa ja helpontuntuista kun on, niin on vaivatonta lähtiä lenkille.
Harmittaa vaan nyt, kun puhelimen ja kellon synkronointi tökkii, enkä saa käppyröitä näkyviin :( samperi tuon tekniikan kanssa.
No ajassa 1.02.08 8.61km
Keskisyke 144 ja maksimi 161... lopun kovat nousut nostaa sykettä... seli-seli.
Running index 46
Ja olinpa oikein tyytyväinen näihin lukemiin, hjyvä fiilis!

Ja silimän iloa blogin lukijoille viimeiseltä elävänmallin maalauskerralta

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Vaimo kotona

Ekstriimiä elämään todellakin: vaimo oli viikon kotona : ) No, sitten vakavoidutaan ja siirrytään asiaan.

Viime blogissani toivoin löytäväni ohjelmallisuutta treenauksen. En ole löytänyt. Vaan eipä haittaa. On ihan makiaa, kun saa itsestään hiukan irti ilman tiukkaa ohjelmaakin: pyöräilyä, juoksua, suunnistusta, muutama jumppakin ja kiekkokauden avaus keskiviikkona.

Maantiepyöräilykelit ovat tälle vuotta ohi, mutta kuitenkin kilometrejä kertyi yli 2000 ja pyörän mittarissa nyt kaikkiaan yli 5000. Taitaa olla aika viedä Bianchi Maunumäelle perushuoltoon. Hyvin on pyörä kestänyt: yksi ohjauslaakerin vaihto ja kaksi rengasrikkoa takana.

Elokuun alkupuolelta lähtien on taas juoksukin maistunut. Lenkkeily on ollut monipuolista. Mukana on ollut polkujuoksuja, 4+1 -juoksua, vetoja  ja mäkijuoksuakin kroppaa ja fiiliksiä kuunnellen.

Viime viikon ohjelmassa oli kahvakuulailua, kauden avaus Wanhojen Pierujen kiekkohöntsäilyssä ja kolme erilaista juoksu- ja kävelylenkkiä. Maanantain kahvakuulailu ja syyskylmät vetivät niskan niin jumiin, että päätä särki tiistaina. Päivikki onneksi houkutteli Pyssymäkeen ulkoilemaan ja ehdotti lajiksi sauvakävelyä, että hartiat saisivat liikettä. Tartuin syöttiin ja houkuttelin Viivin kirittäjäksi. Päivikki juoksi omia vauhtejaan ja me Viivin kanssa kävelimme reippaasti tasamaat ja alamäet, mutta juoksimme ylämäet. Olipa hieno kokemus. Sauvat rytmittivät ylämäkijuoksua aivan uudella tavalla. Treenistä tuli melkein loikkaharjoitus ja ojentajatkin saivat kunnon treenin. Mäkijuokstutreenit taidan vastedes tehdäkin sauvojen kanssa. Matkaa kertyi viitisen kilometriä, sykkeet vaihtelivat välillä 90-167 ja niskajumi hellitti. Keskisyke oli 115.
Torstaina teinkin sitten Pyssymäessä hiukan kovemman treenin. Juoksin noin 8 kilometriä sauvojen kanssa. Yläkroppaankin iski maitohappoja. Mäen huipulle kivutessa kädet olivat lujilla ja taisipa toisella kertaa päästä pari kirosanaakin. Sykkeet vaihtelivat tällä kertaa lukemissa 120-170, keskisyke oli 146.
Sunnuntaina oli viikon pitkiksen vuoro. Päivikin kanssa saimme houkutelluksi velipoikanikin  mukaan kokemaan 4+1-rytmityksen vaivattomutta. Kiertelimme Nakkaperän, Lahnajärventien, Pylkönperän ja Torpantien maisemissa parikymmentä kilometriä, aikaa kului vajaa kaksi ja puoli tuntia. Kävely rytmittää juoksua mukavasti ja pitää keskisykkeen maltillisena. Aivan mainiota pk-harjoittelua eikä rasita jalkoja samalla tavalla kuin pelkkä juoksu. Noissa maisemissa juostessa huomaa myös, että Nivalastakin löytyy korkeuseroja.
Treeni on maistunut sen verran kivasti, että mielessä siintelee taas tavoitteen asettelu ensi vuodelle. Jossain kai pitäisi käydä taas maraton juoksemassa. Keskikesän taidan kuitenkin ensi vuonnakin pyhittää maantiepyöräilylle, joten talven ja kevään aikana pitäsi viritellä hyvä juoksukunto esiin, että alkukesästä voisi taas itseään kiusata. Toivottavasti talven aikana pääsee pohjia tekemään hiihtoladulla. Maaliskuulta alkaen kun pääsisi ohjelman mukaan juoksemaan, pitäisi siedettävään kuntoon ehtiä touko-kesäkuuksi.





perjantai 10. lokakuuta 2014

Treeniviikkoon

ei tullut nyt tunteja, mutta ehkä tehoja senkin eestä.

Keskiviikkona yritin JUOSTA puoli tuntia eli vitosen... Ja huh kyllä teki tiukkaa. Ihmettelin ihan miten sitä on joskus kympin päässyt alle tuntiin! Maximit oli 176 ja avgt 158 (phiuuuh) 5km ja 30 min. Lenkin jälkeen tein takapuolen kidutusta eli toiminnallisen kuntojumpan jättipallolla, jossa kyllä persus saa tiukkaa treeniä ja se lankutus pallon päällä, sitä pitää harjoitella.

Torstaina pimiä, märkä ja liukas lenkki pyssymäessä, josta potku oli hiukan vähissä. En nostanut sykettä, juoksentelin vain vajaan pari kierrosta. Paikat oli selvästi kireenä. Hyvä niin, sillä tänään oli varattunna hieronta. Pari tuntia Kirsi käytti jalkojen lihasten vaivaamiseen ja pikkuhiljaa joku kohta aukesikin. Reisien ulko-ja sisäsyrjät oli tosi tiukkana.

Huominen puhalletaan ja sunnuntaina mennään taas neliykköstä.

Nicehockeyn tämän kauden joukkuekuva

tiistai 7. lokakuuta 2014

Aqua zumbassa

piiitkästä aikaa.

Ajattelin eilen, että joku palauttava olis hyvä ja menin Uikkoon Marianne Pisilän aqua zumbaan. No siellähän olikin aika reipas meiniki. Liikeitä oli muokattu niin, että ne oli helpompi vedessä toteuttaa. Viimeksi moitin tästä lajista sitä, että nopeassa temmossa ei kerennyt muuta kuin päätä pyöritellä...
Nyt tuli mukava lämmin reippaassa tanssillisessa vesizumpailussa. Uutta liikettä myös olkapäälle, jota jälkikäteen meinasi hiukan juilia, mutta ajattelen, että oli tervettä ja hyvää liikettä.
Positiivisesti yllätyin! Harmitti, kun jätin sykemittarin kotiin.

Huomenna taitaa olla joku Kuonanojan Heidin vesijumppa, olispa hauska käydä kokeilemassa pysyiskö siellä Heidin tahdissa. Onko kukaan käynyt? Kokemuksia?

Tänään kävin Pyssymäessä nostamassa sykettä. Juoksin alkuun kiekan lämmittelyksi ja kun pääsiin jyrkkiin mäkiin jäin sitten sauvattelemaan niissä ylös, kävellen alas ja taas ylös. Sauvat rytmitti mukavasti nousuja noita rynnistyksiä oli kaiken kaikkiaan 5. Maksimia en saanut kuin 181. Mutta hyvä reeni, joka kerralla syke nousi tuonne 180, viimeisessä nousussa 179. 50 min treeni.
Sykemittarikin keksi jo uudet kehumiset: Hieno harjoitus! Kehitit huomattavasti aerobista kuntoasi ja kykyäsiharjoitella kovalla intensiteetillä pidempiä aikoja. Tämä harjoitus kehitti myös nopeuttasi ja suorituskykyäsi.

Edit. Heidin jumppa menikin sivu suun, kun oli tänään :( mielelläni kuulisin silti kokemuksia!

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Tunnustan

että en tätäkään aiemmin uskonut, siis että kunto kasvaa kävelemällä. Tieten se tuo Onnikin jo jotakin harjoittelusta tietää ;)
Harjoitusmääräräni ovat pysyneet 10 tunnin tienoilla viikoittain ja siihen olen kovasti tyytyväinen. Ollaan Jarkon kanssa sunnuntaiaamuisin noita metsäpolkuja hipsuteltu 4+1 rytmillä. Ja opeteltu juoksemaan matalammilla sykkeillä.
Viimeviikon ohjelma meni näin:

Ma  Juoksu 8 km Vanajaveen ympäri
Ti Reilu tunti kävelyä (koulumatkat) ja illalla 45 min vesijuoksua (ensimmäistä kertaa Hämptonissa uimahallissa) ja noin vartti uintia

Keskiviikkona lähdettiin 4+1 rytmillä luokkakaverin kanssa hölkkäämään, ensimmäisen kierroksen (noin 7 km) jälkeen Emma sai lenkistä tarpeekseen, mutta mulla pukuhistorian esseen hyvä palaute siivitti juoksemaan lisää: yht. 15 km, kaks tuntia meni, mutta 139 keskisyke lämmitti mieltä.

Torstaina taas käveleskelin puolitoista tuntia, koska sykemittari vaati lepopäivää.

Perjantai oli junassa kököttämispäivä, joten koululta asemalle (n. 4.5 km) 8 kilon rinkka selässä kävellen. Reissaaminen junalla 10 tuntia viikossa vie oman veronsa, yleensä oon seuraavana päivänäkin vielä vähän tollisko.
Koska sunnuntaille suunniteltiin pitkää lenkkiä niin lauantaina pakastin puolukoita ja tein syyshommia pihalla. Lehtien haravointikin on aika hikistä hommaa.

Ja viikon kohokohta TÄNÄÄN:
16.83 km Miksiköhön tuota reittiä kutsuisin? Rimpinevan laitamilla juoksenteluksi, vai?
Lähdettiin Lehmilammenlaavun parkkikselta ja kartasta näkyy reitti. 4+1 rytmillä mentiin ja keskisyke TA-DAA 132 !!!! Kun juoksu kulki ja näin sykemittarista koko ajan, että sykkeet pysyy matalalla, ihmettelin vain kun ei oo tätäkään hommaa aiemmin ymmärtänyt kokeilla. Juoksuindeksi oli kovin mitä tämän mittarin olemassaolo aikana oon saanut: 53.
Fiilikset on on nyt just niin hyvät, kuin ne kuuluukin olla... kunto on noususuuntainen, sen kertoi torstai-iltana mitattu leposyke 49.


Huomenna varmaankin joko palauttava jumppa tai vesihommeli.
Sitten olis vähän rutistusta viikolle tiedossa... on nimittäin viikko kotona, yritän keräillä AHOT-pinnoja kokoon ja kai sitä pitää käydä pyssymäessä vähän sykkeitä nostamassa.


tiistai 23. syyskuuta 2014

Metsälenkit

Kun ne ovat niin mukavia, niin käytiin sitten maanantainakin Pyssymäen tienoilla hölköttelemässä. Ensin Vinnurvaan latupohjaa pitkin niin pitkälle kun kuivana pääsi, sitten palattiin takaisin ja hirvenhiihtolatua pitkin Pyssiksen radalle nostaan sykettä. Kokeilin hiukan ylämäissä, että vieläkös vanahuksen syke nousee ja nousi se 183 lyöntiin korkeimmillaan. Jarkko meinas, että jos olis ollut sauvat kaverina, niin ois voinu muutaman pykälän nousta vielä korkeammalle, mene ja tiedä. Pikkusen vajaa seitsämän kilsaa ajassa 51:02. Maksimi siis 183 avg 150

Tänään kävin lämmittelylenkkinä viemässä pipon Tuiskulassa jalkapalloilijoita kaitsevalle rehtorille. Yritin pitää sellaista reipasta tahtia pikkusen vajaa neljä kilsaa tuli lenkkiä... Kiersin siis kenttää Tuiskulassa... Ööh maksimi näyttää185, joka ei nyt pidä paikkaansa, niin lujaa en höökäillyt avg 150 Mitähän tästä nyt tuumis. JA olen pessyt sykevyön tunnollisesti! Noh, tuo 150 pitää aika lähelle paikkaansa, mutta maksimi olisko  165 huitteilla. Aikaa tähän pipon kuskaukseen käytin 25 min, jonka jälkeen tein toiminnallisen jumpan käsipainoilla. Nyt onkin hyvä istua junassa, kun evväänä on lappapuuroa.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Polokujuoksua

tänään rytmillä 4+1. Juostiin sama lenkki, mikä käytiin katsastamassa muutama viikko sitten.


Järvikylän pururadalta maastopyöräreitille ja sitä pitkin jatkettiin.

9.65 km ajassa 1:20:34
Keskisyke 138, max 162
Metsässä tuntui tämä 4 min juoksua, 1 min kävelyä paljon luontevammalta, kuin noita maantielenkkejä tallatessa. Metsässä juoksu, se on kyllä niiiin mukavaa!
Tosin eilisestä kahvakuulailusta ja kyykkäilystä oli hiukan haarukset tiukkana, mutta ei silti tarvinnut puunjuuriin kompuroida tälläkertaa.
Selässä on hiukan tuntunut nyt illasta, että on eri maastossa lenkkeillyt, mutta vaan sellaista pientä erilaista, ei kipua. Niin huokailin metsässä, että kantapää kivusta on enää hailakka muisto ja nyt huomaan, että polvikipua en edes muistanut!

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Tarviikos

sitä liikkua ollenkaan, jos unohtaa sykemittarin kotiin?
Meinasi ihan harmittaa eilen junassa istuissa, kun huomasin, että sykemittarin kello on kotona latauksessa.

Viimeviikonkin sain pidettyä heleposti kymmenessä tunnissa. Kun tiistaina viimeksi kirjoittelin, ettei oo tullut jumpattua, niin tuli mentyä keskiviikkona iloiseen lihaskuntojumppaan eli näitä meille opiskelijoille Hamkon tarjoamia ilmaisjumppia. Siellä pumpattiin lisää kyykkyjä ja pakaralihaksia, joten lopulta en tullutkaan kamalan kipiäksi noista jumpista, kun sillä lähti millä oli tullutkin. Torstaina taisin kiertää tuon saman vanajaveen lenkin minkä kiersin tänäänkin tunteroinen ja kahdeksan kilsaa. Siitä lenkistä en vaan saa tarpeekseni, on se niin kaunis tuo Hämeenlinna.

Viimeviikolla tuli aika pitkiä kävelylenkkejäkin, kun piti taivaltaa sarjalippujen ostoon vr:ltä ja muutakin ees taas tallustamista. Eilen toin sitten pyörän tänne, niin voi kulkea kouluun pyörällä ainakin vielä, kun ei oo kovin liukasta. Ja joutuu helpommin junaankin kun on pyörä. Kolme-neljä kilometriä kun taivaltaa melkein kymmenen kilon rinkka selässä, niin tietää taivaltaneensa.

Viikonloppuna alkoi taas nicekiekko ja mun lenkkikaveri oli sitten jo niissä hommissa lauantaina. Minä pyöräilin pyssymäkeen sieniä poimimaan. Sunnuntaina aamupäivästä käytiin Jarkon kanssa vielä reilu 40 km pyöräilemässä... Nythän nuo uhkaavat maantiepyöräkelien loppumisella, katsotaas pääseekö kohta hiihtämään..

Maanantaina mulla olikin kahdentunnin hieronta ja kyllähän noita jumituksia löytyi, mutta sain kehuja hyvästä olkalihasten kuntouttamisesta, oli kuulemma näkyviä tuloksia ;)

Tänään siis hieronnan jälkeen eka hissuttelu ilman sykemittaria...tarkistin vielä ja kas ei hassumpaa tasan sama aika 57 min meni mikä viimeviikollakin.  Miten äkkiä siihenkin on taas tottunut: sykeseurantaan, nyt tuntuu ettei pärjää ilman....


tiistai 9. syyskuuta 2014

Jumppa

On taas jäänyt hiukan vähemmälle, niin tärkeää kun se oliskin.

Eilen höökäilin vielä omenoitten kimpussa ja kai siinä oli sata muutakin rautaa tulessa, minä kun päätän pistää töpinäksi niin yleensä sitten tapahtuu.
Kerkesin siinä vielä illan päälle käydä Raudaskylän pyörälenkin suhteellisen reippaasti yksin polkien... Jarkon kanssa tulee aina jokunen kilometri tunnissa lujempaa. Hieno sää olis ollut pyöräilyyn tänäänkin, mutta leposykettä oon seuraillut ja siitä päättelin, että tänään olis palauttavan jumpan aika.
Puolentunnin normi kahvakuulajumppa ja sitten samalla dvd:llä toiminnallinen jumppa jättipallolla, jota en oo aiemmin tehnyt... Voi juukeli vieköön!  Toinen jalka pallon päälle ja toisella jalalla kyykkyä, kyllä hoosiannaa huusi pakaralihas tai molemmat vuorollaan. Huomenna taas koululla muistaa rappuja kiivetessä kolmanteen kerrokseen, että tulipa tehtyä lihastreeniä. Kyllä se tuo pallo antaa taas keskivartalolle oman annoksensa puristusta. Kokeilkaapa vaikka lankkua pallon kanssa! Minä, joka oon suhteellisen hyvä lankuttaja, en tahtonut pallon päällä saada itseäni pidettyä. Juup, kyllä pitäisi aika ajoin yrittää tehdä erilaista treeniä ja löytää uusia treenaamattomia lihasryhmiä.  Huomenna voin sitten kertoa teille mistä kaikkialta niitä löytyy ;)

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Upiat ulkoiluilmat

ovat pistäneet vipinää reissunaisen rutiineihin, niin että on saanut viikkotunnit säilymään vielä entisellään. Tämän viikon tunnit näyttäisi 9 tuntia 57 min.
Maanantaina pidin täyslepopäivän pitkän lenkin palautumiseen.
Tiistaina sitten juoksin Pirttirannanlenkin vajaa 7 km, jonka jälkeen lihaskuntoa eli kyykkyjä sillä 8 kg:n tangolla 30x30x30, nostoja hiukan vähemmän, lankkua 2x2 min ja punnerruksia. Tämän rypistyksen jälkeen saattoi hyvillä mielin istahtaa junaan viideksi tunniksi. Olipa se muuten taas ankaraa kököttämistä tuo junassa junnaaminen, huh-huijaa!
Keskiviikkona sainkin jo huijattua osan opiskelijakamuista lenkkeileen. Juostiin (ja osittain käveltiin) kuutisen kilsaa Vanajaveen ympäri. Minä jatkoin sitten vielä hiukkasen juoksentelua, joten matkaa tuli lopulta yhteensä vähän yli 12 kilsaa.
Torstainakin sain kavereista lenkkiseuraa ja käpäistiin 9 km juoksentelemassa. Tämän lenkin jälkeen sykemittari meinasi, että pitäisi palautua välillä, joten perjantaina kotiin saavuttuani käväisin vain tunteroisen kävelyllä.
Lauantaina oli monta rautaa tulessa: Omppuja soseeksi päivällä ja iltapäivällä saalistamaan sieniä.
Metsässä olin tulla ihan höperöksi, tatteja, rouskuja ja kehnäsieniä ihan mielettömät määrät, myös mustikoita ja puolukoita. Kivilammen laavulle suunnattiin retkieväitten kanssa ja samalla otettiin talteen metsän antimia.

Kivilammen laavun tunnelmaa Jarkon kuvaamana


Tänä aamuna päästiin vielä pyöräilemään, joten viikonvaihde oli aika täydellinen. Käytiin Autiorannan lenkki hyristelemässä (47 km) loistokelissä aikaan 1.49. sellaista mukavan reipasta 26 km:n keskivauhtia.

Näin siis alkoi opiskelut reippaissa merkeissä...
Ensviikolle samat tavoitteet ja mietintään saadaanko alastonmalliksi seuraavalla kertaa nainen vai mies ;)


sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kas kas

viikkoon en oo tänne näköjään mitään skriivaillut.
Alkaa olla jo noita syyskiiruksia ilmassa, mutta liikuttu on, jo vain!
Ajattelin lätkäistä tähän taulun, josta oon ihan tosi mielissäni:

Kuvaa klikkaamalla saat selvemmän kalenterin

Elokuun liikut, mutta tässä vaan sellaiset "viralliset liikunnat". Epävirallisia mm. 10 kuutiota puita liiteriin kannettuna, mustikan poimintaa tai muuttokuorman lastausta ja purkua, jotka tulevat siis lisäksi näihin näkyvissä oleviin liikkumisiin.

Loppuviikosta voisi sanoa, että pääsin jo hiukan treeninmakuun, kun keskiviikkona juoksin Pirttirannan lenkin ja sen jälkeen tein voimaaylävartaloon-jumpan, sitten vielä kyykkäsin tanko (n.8 kg) niskassa. Seuraavana päivänä tosiaan puunkanto oli hiukan kangeeta. Perjantaina kipaisin Pyssiksellä tunteroisen sykkeet maksimissaan 178 ja keskisyke 151. Eilen sitten muuttorevohkan jälkeen Raudaskylän pyörälenkki tuntui sopivan kepoisalta, kun tälle aamulle suunniteltiin pitkistä.

Aamulla käytiin nelisentoista km hölkkäilemässä rytmillä 4 min juoksua 1 min kävelyä. Keskisyke pysyi 144, jospa se siitä kehittyis pikkuhiljaa parempaan suuntaan. Näitä pitkiksiä kun en nyt oo harrastellut, muuten kuin pyörällä. Yhdestä jutusta olin niin iloinen tämän lenkin jälkeen: juoksuindeksi näytti 50!!!! Onko muilla kokemuksia tuosta juoksuindeksistä? Ilahduttaa ja kannustaa ainakin minua, silloin kun juoksu tuntuu olleen raahustamista.

Nyt se alkaa sitten taas pisteiden metsästys koulurintamalla. Tiistaina junalla Hämptoniin ja sitä rataa... Näillä pohjilla luulis liikkumisen maistuvan sielläkin, mutta tiedän, että kun hommia alkaa puskea koulun puolesta hanakasti, niin tahtoo lenkkeilyinto hiipua. Kassellaan mites puhti pysyy?!

Oliskohan sellainen seitsämän tuntia viikkoon tavoiteltavissa, yhdeksän kuulostaisi paremmalta :)



sunnuntai 24. elokuuta 2014

Viikkotuntimäärä

jäi alle seitsämän tällä viikolla, mutta ei harmita. Viimeviikon kovat vedot pakottivat löysäämään kierroksia. Toki jos pyöräilemään ois päässyt, niin määrät olis mukavammat, mutta sade rajoittaa mun pyöräilyinnokkuutta.
Perjantai-iltana kävin hölkkäilemässä Pirttirannan lenkin kankein jaloin. Kahdeksan kilon kahvakuulaan siirtyminen oli tehnyt tehtävänsä. Selän ja lantion seudulla tuntui niinkuin olisi treenin tehnyt torstaina. 145 oli keskisyke vajaan seitsämän kilsan lenkillä. Tälläkertaa en vilkuillut sykemittaria, vaan ajattelin hölkkäillä tuntemusten mukaan.

Eilisiltana vietettiin Viivin kummitusten kanssa venetsialaisia... Perinteisesti meillä venetsialaiset ovat olleet viikkoa aiemmin  Viivin syntymäpäivän vuoksi. Leijonalapseni, Viivi-vauvani täytti jo 13 vuotta.

Tänään kävimme Jarkon kanssa tutkailemassa uusia lenkkipolkuja. Viime viikonloppuna Jarkko oli värvättynä maastopyöräkisoissa liikenteenvalvojaksi Torpantielle ja oli siellä tutkaillut samalla lenkkipolkuja. Järvikylän kuntopolkua pitkin lähdimme patikoimaan pyörämaastot ja lenkkipoluiksi sopevat reitit.

Kivilammella alkumatkasta

Otin mukaan marjanpoimurin ja ajattelin, että iltapalaksi rahkamustikat poimin. Mustikoita oli niin paljon, että harmitti, kun en ottanut ämpäriä mukaan. Muovipussi oli taskussa, mutta siihen piti kerätä haperoita, kun niitäkin oli niin mahdottomasti.
Parin tunnin reippailu metsäpoluilla tutkaillen hienoja maastopyöräreittejä, reilu kahdeksan kilsaa tuli patikointia. Mustikoita oli pakko syödä välillä, kun poimuriin ei enempäänsä mahtunut.
Tosi mukava sunnuntai-iltapäivä, sääkin suosi ja lämmin tuli käveleskellessä.

torstai 21. elokuuta 2014

Arki on alkanut

ei auta pyristely, kesästä on enää lämmin mukava muisto.
Kouluhommiin tahtoo katse kääntyä väen vängällä; tietsikalla istuskellaan pukuhistorian powerpointteja tutkien ja muistiinpanoja tehden.
Aika tuntuu menevän turhan joutuusti, pitäisi jostain keksiä päiviin enemmän mittaa. Herukkapensaat on nyt tyhjennetty ja mehustettu, vadelmasato alkaa ehtyä, mutta omput kypsyvät vielä puussa, niissä on urakkaa ehkä ensviikon loppupuolelle.

Sääret vihoittelivat mulle viimeviikon vetotreeneistä, joten niitä piti yrittää lepytellä maanantaina. Ajattelin, että tykkäisivät vesijuoksusta ja uinnista. Yhteensä varmaan tunteroinen meni vedessä, pyöräilyä sitten siihen puolituntinen lisäksi. Kävin myös kylmäaltaassa sääriä viilentämässä... vanha avantouimari ei meinannut muistaa miten kylymää se vesi oikiasti on.

Tiistaille suunnittelin pyöräilyä, mutta sadepäivä muutti suunnitelman pullanleipomuspäiväksi. Sitten, kun aurinko alkoi pilkottaa pilvenraosta, pitikin jo olla pesiskentän kioskilla kahvin keitossa. Sinne kävelin ja hölkkäsin Katvalasta kottiin pelin jälkeen. Sääret eivät vieläkään olleet pehmenneet vaikka niitä pilatesrullalla olin aamusella möyhentänyt. Illalla sitten hieroin sääriin relaxanttia ja tein Kirsiltä oppimaani Kalevalaista lihaksen avaamista eli tavallaan puristin säärilihasta ja liikutin jalkaterää koukistaen ja ojentaen. Tämä liike on varmaan ihan parhaita lihaksen avaamisliikeitä mitä tiedän, ei tunnu yhtään mukavalle, mutta on hyvä avaava liike.

Keskiviikkona jalat sai lepoa, tönötin vain marjapensailla ja kävelin ystävän luo syömään kermaisia kääretorttu leivoksia :)
Niin vain tuntui tänäaamuna, että jalat vosivat olla lenkkikunnossa, joten Kiekon lenkin kävin hölkkäämässä. Koska olen päättänyt opetella uusia juoksurutiineja, niin sykkeet pidin alhaalla. Tarkoittaa siis, että en juossut vaan hipsuttelin. Keskisyke reilun seitsämän kilsan lenkillä 138, maksimi 147, on muutes mulle kehitystä tää!

Juoksun jälkeen nostatin sitten sykettä kahvakuulajumpan verran puoli tuntia ja pystyi jo tekemään jumpan 8 kg:n kuulalla kokonaan eli ylävartalon lihaksetkin alkaa olla taas kondiksessa. Täytyy varmaan ostaa Hämptoniin sitten myös kahvakuula, ettei lihakset pääse löystymään... vai löytyisköhän tuolta joku kahvakuulajumppa/ryhmä johon vois osallistua?

sunnuntai 17. elokuuta 2014

En muistanutkaan

miten tukkoon voi itsensä treenillä saada. (ISO huokaus)

On ollut ajatuksena treenailla itselleen jonkin sortin kuntoisuutta, mutta viimeviikko lipsahti kyllä tehojen puolesta kovemmalle puolelle. En tiedä olisiko ollut aika vielä ihan lauantain tehoihin... olosta päätellen ehkä ei.

Eilen illalla lähdimme porukan vetolenkille. Juostiin teollisuuskylän liepeille (kolmisen kilsaa) lämmittelyksi. Ja siellä sitten vetoja Porukalla 10x30 sek. puolentoista min palautuksella ja 5x1 min parin minuutin palautuksella. Muuten ihan mukavaakin, mutta mulle ei ollut lyllerryskamuja :(

Nousujohdanteisesti sain nuo puolen minuutin vedot vedettyä ja syke näytti käyneen korkeimmillaan 181... aika hyvin näin vanhalta muorilta. Seitsämännen vedon kohdalla käyrien mukaan nitkahdin. Pidemmissä vedoissa pari sain juostua hyvin, loput oli sitten jo raahustamista. Max syke 176 noilla pidemmillä vedoilla.

Tänä aamuna kuuden aikaan heräsin ja tunsin olevani jäykkä rautakanki, joka paikkaa kivisti ja kolotti. Ihanpa tuli nuo puolikkaat ja marat mieleen. Yritin tehdä hiukan palauttavia jumppia, eikä niistäkään tahtonut tulla mitään, kun olin niin jäykkä ja kiriä. Tuli taas sellainen olo, että ei oo juoksu minun laji, mutta jotenkin sitä itsensä pitää liikkeessä vaan pitää.

Tämän viikon liikut:
Ma pyöräily 2h 1 min, melonta 1h 3 min
Ti vetotreeni tuiskulassa 40 min
Ke reippailu lukiolle, jossa 1 h tanssimix-jumppaa, hölkkä tuiskulaan Viivin jalkismatsiin yht. 2h  9min
To Suunnistus ja loppuverkka yht. 48 min
Pe Pyöräily 30 km 1h 4 min
La Alkuverkka 28 min Vetotreeni 1. 19 min Vetotreeni 2. 13 min Loppuverkka 24 min Jarkko laskeskeli kilometrejä tulleen noin kymmenen.
Su Jumpat muokkaus+jättipallo+venyttely 1h 12 min
Yht. 10 h 27 min Tehoja oli kyllä tällä viikolla reippaan oloisesti, kun en nyt menis ihan tukkoon. Jonkin sorttista palauttavaa kai nyt ensi viikko sitten?

Vilja sai arvotehtävän lauantaille, kun valittiin päätuomariksi C-poikien itä-länteen.
Tyttö suoriutui oikein mallikkaasti ja jämäkästi hommasta, joka aiheutti paljon jännitystä, kun samanikäiset pelimiehet olivat kyseessä.
Hyvin löytyi kanttia olla vihellystensä takana, vaikka toinen pelinjohtajista (mies) välillä tuli karjumaan pää punaisena, että "selvästi pesässä!" Tytär tunnusti kotona, että pelotti, mutta rauhallisesti tyttö hoiti tilanteen, eikä pelkääminen näkynyt muutaman metrin päähän katsomoon millään tavalla :) 






torstai 14. elokuuta 2014

Kuitenkin

piti lähteä vielä kuntorasteille kokeilemaan tänään.
Onnekseni Joensuun Martti oli tehnyt aika helpon radan suunnistaa. Kaverin kanssa tälläkertaa eksyilimmä, kun yhdessä on paljon mukavampaa.
Tässä Pirjolle meidän "harharetki":


Noo ei vainenkaan, yksi pieni ohijuoksulenksu sinne mahtuu.
Jälkimaku on kyllä mukavampi, kun rastit on helposti löydettävissä, eikä missään suon silmäkkeissä näkymättömissä. Reitti oli kuitenkin aika lyhyt, vain vähän reilu kolme kilsaa, joten käytiin vielä Pirjon kanssa hiukan loppuverkkaa juoksemassa. Mutta pyssymäessä on niin vaikiata puhua puuskuttamatta. Sykkeet nousee, hyvä niin.
Maksimi 178, avg 133

Salissa hyppinen

ei ilmeisesti minulle sovi.
Niin mieluusti, kun osallistuisin noihin ryhmäliikuntoihin, mutta tämän aamuinen polvikipu sanoo, että ei ole hyväksi sellainen. Kansalaisopiston elokuun aloitusjumpassa kävin ja tanssimix oli teemana. Mielestäni hyppelyä ei ollut edes kovin paljon. En tiedä mikä siinä sitten lie, että polvi juonittelee salijumppien jälkeen. Kuitenkin olen sen juuri niillä M@gdan jumpilla saanut ärmäkäksi ja toivoin niin, että se kesän treenin jälkeen kestäisi jumppaa, kun Hämeenlinnassa ne olisi niin mukava aloittaa. Joku väärässä asennossa kiertyminenkin saattaa olla kipeytymiseen syynä, mene ja tiedä!

Jarkko teki maanantaina sykemittariini ensimmäisen ohjelman, joka tiistaina piti toteuttaa: 5x400 metriä. Lämmittelyjuoksu ensin Tuiskulaan ja siitä sitten vetoja höyryään. Takasuora oli vastatuulta ja tuntui joka kerta, että voimat menee siihen. Lämpenin pikkuhiljaa vedosta vetoon ja koko treenistä jäi hyvä mieli, kun viimeisellä viidennen vedon satasella vasta tunsin juoksevani.

Maksimi syke 179
Kovatehoinen ja maksimiharjoitus

maanantai 11. elokuuta 2014

Viikkotuntimäärä

jäi nyt sitten hiukan vajaaksi, kun jouduinkin yhteensattumien vuoksi peräsimeen sunnuntai-illan soudussa. Hiukan muutakin selkkausta sunnuntaina, niin etten ehtinyt minkäänlaisella lenkille, vaikka kuinka yritin. Pyöräilykamppeetkin olivat päällä varmaan tunnin, mutta sitä ei taideta laskea liikkumiseksi... Vadelmapuskat notkuvat marjoja, joten päätin sitten kerätä satoa talteen.
Ja jotain positiivista (joo on se 3 litraa vadelmiakin psitiivista) se peräsmieshomma on nyt hyvin hanskassa, ei mene enää sormi suuhun kirkkoveneen ohjauksessa! Että jos joku päättää koota Sulkavansoutuun joukkueen, niin täällä olis perämies valmiina :D

Mutta viimeviikon liikut:
Ma jumppa, luultavasti toiminnallinen käsipainotreeni ja joku muu (en ollut laittanut ylös, enkä muista :( 1 h 20 min
Ti hidas pyörälenkki 1h 23 min
Ke Pyörälenkki 1h 59 min
To Juoksulenkki Viljan kanssa puoli tuntia ja kahvakuula puolituntia
Pe Juoksulenkki omalla naiskaartilla reilu puolituntia ja soutu 2 h 30 min
La Lenkki pyssymäessä 45 min
Su Kulijailua ja peräairon heilutusta

Yht. 9 tuntia ja 28 minnuuttia, voi kehveli jäi alle kymmenen tunnin... Nooh, täytyypi yrittää paikata tälläviikolla. Mutta jopa kolmena päivänä hellejuoksua, se on hyvin!

Tänään oli hieno tuuleton aamu, joten viiskymppiä kävin pyörällä kurvaamassa.



lauantai 9. elokuuta 2014

Elämykset

antavat minulle lisää voimia arkeen, siksi niitä pitää haalia lisää.

Kirkkovenesoutu on uudelainen juttu elämysrintamalla. Minua on hiukan alkanut kutkutella ajatus sulkavan soudusta. Täytyy nyt heittää ajatusta ilmaan, sillä muutamissa meissä syntyi jo eilen pieni kipinä haasteelisemmasta matkasta.


13-15 hengen soutujoukkueen haaliminen on sekin kovin haasteellista, jo pelkästään yhtä neljäntoistakilometrin pätkää varten. No, eilen illalla ilmestyi onneksi 13 naista Taidetalon rantaan vastaamaan huutoon. Meitä oli tälläkertaa muutama ns. kokenut soutaja paikalla. Peräsimessä Anu Kukkola kertoo alkuun miten matkan on suunniteltu etenevän.

 Ja kun Anun kädet nousevat ylös...



Soutajien kädet nousevat ylös myös :D
Juu, ei vaan airot nousevat vedestä, niinkuin moni näyttää asian ymmärtäneen.


Matkaan lähdön haaste oli peruuttaa ja kääntää vene vastavirtaan, kun osalle sana huopaaminen oli täysin tuntematon käsite. Kun käsitteet ymmärrettiin alkoi homma luistaa.


Ja matkanteko pääsi alkuun, niin suotuisassa 25 asteen lämmössä. Pelätyt ukkoskuurot väistivät, ja luvatut sadekuurotkin saatiin puhkuttua tiehensä.





Iloinen puheesorina alkoi vasta järvellä, kun aluksi porukan piti hiukan keskittyä ja tutkailla ensimmäisen airokaksikon liikkeitä. Minä ja Kirsi ykkösairoissa.




Minulle tällainen kesäillanvietto on suuri elämys ja siksi lähden houkuttelemaan siihen muitakin. Mikäs sen hauskempaa kuin rupatella akkasakissa mukavia, höpötellä vähän joutaviakin, ihailla kaunista vesimaisemaa ja pistää lihakset töihin?


Loppumatkasta Hauhon saaresta Padinkiin minäkin kokeilin peräsimen käyttöä ja homma alkoi melko pian luontua, joten uskallan vaikka joku kerta lupautua peräsimeen, kippariksi ;) Reilu parituntia soudettiin ja välillä huilittiin, hörpättiin vettä ja saattoipa joku napata evästäkin.

Seuraavan kerran soudetaan seurakunnan vene Padingista takaisin Taidetalon rantaan sunnuntai-iltana, tule ihmeessä mukaan kokemaan tämä elämys!


perjantai 8. elokuuta 2014

Heräsin

tänä aamuna ajatukseen, jotta hitsi vieköön, miten nautin taas liikkumisesta.

Ei vaivaa kantapää, eikä selkä, ei si-nivel eikä polvi. Rennosti niuhottamatta voin aamulla katsella säätä ja sen mukaan lähteä pyöräilemään tai tehdä pikku lenkin ja jumpan. Ei stressiä mistään pakosta. Viime kesän muistan vaan kauheasta stressistä, vaivoja oli vaikka muille jakaa... en edes jaksanut kaikesta kirjoitella ja mieli sen myötä maassa. Kun liikkuminen oli rajallista, alkoi stressata syöminenkin ja muutaman stressikilonkin sain kertymään kroppaani... Eikä talvi tuonut stressikäyriin laskua, päin vastoin.
Nyt koen olevani eri lähtöviivalla. Olen innostunut, vaikkei mitään tavoitteita kalenterissa olekkaan.

Mahdottoman iloinen olin toissapäivänä, kun yksi tyttäristäni tuumasi, että nyt äiti aletaan treenaamaan kymppiä! Luottoa löytyi siihen, että äitillä on tämä homma hanskassa. Eilen aamulla käytiin Viljan kanssa 3,5 km hipsuttelemassa. Tänään olimme sitten jo lenkillä neljän naisen voimin: minä ja kolme tytärtäni. Voi että, kun minusta tuntui hienolta: Katsokaa nyt koko maailma kuinka reipasta sakkia :D Valitettavasti nämä yhteiset lenkin harvenevat pian, kun Venla muuttaa Kajaaniin. Nooh, mutta meillä on tässä elokuu aikaa nautiskella yhdessä liikkumisen ilosta.

Eilen tein pitkästä aikaa kahvakuulajumpan, kun miniä tilasi mulle uuden jumppa dvd:n. Harmitti, kun vanhalle digiboksille jäi paljon just hyviä jumppatallenteita, mutta nyt niitä on hankittuna sopiva määrä dvd-levyinä.
Tänään sitten aamusta hiliputeltiin tyttöjen kanssa reilu neljä kilometriä.
Illalla odotettavissa viikon kohokohta: kirkkoveneellä Rajalta-rajalle soudussa. Pidetään peukkuja, ettei myrsky tuhoa meidän suunnitelmia!

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Viikon liikut

Ma juoksulenkki + kyykkäys 56 min
Ti jumppa + uinti 1 h 34 min
Ke lepopäivä pesiksen parissa Seinäjoella
To pyöräily eränkävijöiden majalle ja suunnistus 1 h 47 min
Pe hölkkä 1 h 12 min
La Pyöräily+maratoonarin lihaskuntojumppa+ venyttely 3 h 15 min
Su Pyöräily Tiitonrannalle 2 h 21 min

Yhteensä 10 tuntia 47 min ja kaks aktiivisuusmuistutustakin mahtui sitten keskiviikolle, kehveli. Kauheasti se tuo kello patistaa heilumaan koko ajan, ei hetken rauhaa!

Olen ajatellut näin, että nyt kun pohjakuntoa tässä yritän itselleni luoda, niin opettelisin myös juoksemaan matalemmilla sykkeillä. Siksi perjantaina juoksin tosi hitaasti Kiekko-Niskakankaan lenkin 9.37 km keskisykkeellä 137. Suunnitelmassa jotakuinkin onnistuikin, mutta lopuksi piti yrittää olla juoksijan näköinen, kun Tuiskulan ohi erehdyin huhkimaan ja nuoriso oli tullut Justimusta kuulemaan.

Lauantaina tein hiukan testiluontoisesti maratoonarin lihaskuntojumpan... Testinä siinä mielessä, josko reidet ja takamus kestää koko jumpan ilman itkuja ;) Ja kestihän tuo. Lihaskuntoakin alkaa siis pikkuhiljaa löytymään. Lankuttaminen on vielä olkapäälle pahasta, huomasin sen, kun Tiitonrannalla tänään soratietä jyristeltiin pikkupätkä, olkapää oli arka ja ärtyi tärryytyksestä entisestään.

Tämä kymmenisen tuntia viikossa yritetään pitää ohjemassa elokuun loppuun asti.
Nais-liikkujilla olis coopperi ens perjantaina, mutta ei taida mulla siihen vielä löytyä juoksukuntoa. Silloin olis myös rajalta rajalle melonta... jos soutuporukan sais kasaan, niin voisin lähteä sinne, mutta melomaan ei taida olkapäästä vielä niin pitkälle matkalle olla.






torstai 31. heinäkuuta 2014

Ketutus

kai sopii yhdeksi suunnistuksen termistöön. Tämäniltaisista kuntorasteista ei jäänyt oikein muuta käteen kuin hirvittävä ketutus.
Lähdettiin Jarkon kanssa yhdessä matkaan eränkävijöiden majalta taas suhteellisen tuttuun maastoon; viime syksynä juoksimme täällä latupohjia. Kaksi ensimmäistä rastia meillä oli samoja, mutta toisella rastilla oli väärä tunniste. Paikka oli kuitenkin niin selkeä, että päätettiin leimata ja ajateltiin ratamestarin erheeksi. Kolmos rasti meillä olikin jo eri reiteillä. Neljättä rastia etsin ja etsin, rämmin suossa ja löysin lakkojakin... pakkohan niitä oli maistella... enkä löytänyt nelosta. Vitonen oli selkeämmän näköisessä paikassa ja suuntasin sitä kohti, kun en vitostakaan löytänyt vaan löysin rastin, jonka tunniste oli kakkosrastissa, niin meni hermot. Sillon ajattelin, että mun suunnistukset on nyt suunnistettu, mulla ei oo rastivainua PISTE
Juoksin latupohjia pitkin lenkkinä loppureitin ja kirosin mielessäni typerät rastit ja metsät ja rämeiköt. Minussako tempperamenttia... e-hei, kai!
Ehkä alan keskittyä polkujuoksuun tai mihin lie.
Ei lenkki hukkaan mennyt: yli 4 km metsässä rämpimistä ja reilun tunnin viitsin siellä olla sääskien syötävänä. Kotona suihkussa löytyi niskasta vielä yksi hirvikärpänenkin, noin niinkun kaiken hyvän päälle. Ja nyt kutittaa hiuspohjaa koko ajan, niinkuin siellä mönkisi jotain ylimääräistä.

Pyöräiltiin sinne majalle ja takas, auto kun on Seinäjoella pesisleirillä. Eilen tehtiin reissu sinne ja sain sykemittariin aktiivisuusmuistutuksia: olet istunut liikaa :D no autossa ei juuri muuta voi.
Jarkko oli mailapoikana alkuleirin, vietiin Venla tilalle ja tuotiin iskä kotiin.




Vilja lyöntivuorossa

Tämän viikon kai voisi muutenkin unohtaa, niin surkuhupaista on ollut omien liikkumisten osalta. Nimittäin tein tiistaina jumpan; voimaa ylävärtaloon ja päätin sen jälkeen käväistä uimassa. Uimahallilla huomasin, että uimalasit olivat jääneet kotiin... nooh pärjään ilman niitäkin. Kunnes pesuhuoneessa aloin pukea uimapukua päälle: kas ei hassumpaa, olin tempassut Viivin uimapuvun mukaan. Päätin yrittää mahtua siihen ja hyvin mahduinkin muuten paitsi tissien kohdalta. Eiku altaaseen vaan kokeilemaan pysyykö kaikki tarpeellinen uimapuvun sisässä, hyvin pysyi, paitsi että tarkistelin asian aina kroolialtaanmitan jälkeen. Noin 50 min uintia, pienessä jännityksessä.

Jos huomenna keskittyis mustikan poimintaan ja tarkistelis, että milloin biorytmien käyrät kaartuu nousujohteisiksi.



maanantai 28. heinäkuuta 2014

Pitäisi

alkaa ehkä toteuttaa jonkinlaista ohjelmaa. Tosi olen saanut viikko viikolta kasvatettua treenimääriä (voiskohan tässä vielä treenistä puhua?).

Viime viikon liikkumisiin näkyy kuluneen 13 h 39 min
Pyöräily 5h 24 min
Suunnistus 2h 21 min
Kolme tunnin palauttavaa jumppaa maanantaina, torstaina ja sunnuntaina
Ja loppu melontaa ja soutua, mitäs niille nyt jää, pari tuntia.
Muutamina päivinä lisäksi pientä hikihommaa pihassa, niinkuin soran ajoa kottiksilla ym. Voin muuten mainita, että tämän kesä pihaprojektit; mullan ja hiekan lapioiminen ja kärrääminen on tehnyt hyvää olkapäälle, hyvvää liikettä!

Tänään juoksentelin pitkästä aikaa taas Pirttirannan lenkin ihan sykemittarin kanssa, nyt kun sellainen on taas ihan toimiva. Sykemittari vaan napsii mulle jostain välillä ihmesykkeitä :( Satuin vilkaseen ihan perus raahustamisen aikaan, kun mittari näytti 189 no hoh-hoijaa. Ei todellakaan silloin pulssi lyönyt noita lukemia... vai onko mulla rytmihäiriöitä? Yhtenä piikkinä sykekäyrässä näkyy tuo 189, mutta ei muuta häikkää. 22 astetta tuntui vielä lämpöiselta juoksukeliksi (suunnistus on ERI asia!)

6.82 km ajassa 47.49
avg. 155 (paljonko lie tuo piikki siihen vaikuttaa?)
Ei oo vielä oikeen juoksukuntoa, mutta tällä viikottaisella liikuntamäärällä ehkä kunto alkaa kohoamaan. Voisko tätä nyt kutsua pohjakunnon hankkimiseksi...

Jaa teinhän mää sata kyykkyä lenkin jälkeen, vajaa kymppikilon rauta niskassa ja hiukan nostoja käsiin samalla tangolla. Persauksessa voi olla tuntemuksia, mutta oon mää tainnut sitä viikottain samalla tavoin kiusata, ehkä vähemmällä määrällä kyykkyjä.

Jarkko edellisessä päivityksessä kirjoitti mun kanssa liikkumisen olevan läskinpolttoliikuntaa, kehveli, kaiken kansan nähden! No sitä se on kai ollut, mutta on siitä muutama voipaketillinen saatu kulumaan tuosta vyötäröltä ;) Kerta nii.

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Helteiset lomapäivät

voisi varmasti viettää leppoisamminkin, mutta minkäs teet, kun on hiukan höyrähtänyt. Viime viikkoon, lauantaista lauantaihin, ei tullut ainuttakaan liikunnatonta päivää: pyöräilyä, juoksua, suunnistusta ja kuntopiirin poikanenkin mukaan mahtui.

Yksi kesän mieleenpainuvimmista pyöräilykokemuksista tuli viime viikonlopun lauantaina. Lähdettiin Herrasen Pekan kanssa ukkosrintamia pakoon kohti Sieviä ja Sieviin asti saatinkin ajella hyvässä kelissä. Sievissä Toholammintien varren teollisuusalueella otettiin pienet mäkikirit ja palailtiin kotia kohti. Nivalan suunnalla olikin uhkaavan tumma taivas ja tuuli puhalsi navakasti ja uskomatonta kyllä myös kylmästi vastaan. Sievin Jokikylällä taivas repesi. Eipä tarvinut peesaajan paljon juomapullolla käydä, kun vettä tuli joka suunnalta naamalle. Pahimmat ukkosrintamat onnistuimme väistämään ja selvisimme kotiin ehjin nahoin mutta kuin uitettuina. Matkaa kertyi vajaa 57 kilometriä.  Kotiväki oli onneksi laittanut sauna lämpiämään. Sunnuntaiaamupäivänä kiersimme rauhallisella tahdilla Autiorannan lenkin (noin 47 km)Päivikin kanssa. Iltasella tein vielä nurmikolla tabata-jumpan: 5 liikettä, 6x20 sek (palautus 10 sek).

Ajatuksenani on ollut tehdä pari juoksulenkkiä viikossa pyöräilyn oheen. Maanantaina päätinkin tehdä VK-lenkin oikein Tuiskulan kentän spurtanilla. Hölkkäilin 15 minuuttina lämmittelyksi (hellettä 25 astetta jo aamusta!), sen jälkeen 5x2 minuuttia rennon kovasti (palautus hölkäten 2 minuuttia) ja jokaisella vedolla edellistä lujempaa. Suunnitelma piti, mutta kylläpä oli vauhdit hukassa. Hyvin tarkeni kuitenkin. Matkaa kertyi kaikkiaan vajaa 8 kilometriä.

Tiistaina olikin suunnistupäivä. Kalajokilaakson iltarastit järjestettiin tutussa Pyssymäen maastossa. Uskaltauduimme muutamien kuntosuunnistuskokemusten rohkaisemina mukaan. Varusteetkin olivat viimosen päälle, kun Päivikin Taisto-eno antoi peukalokompassinsa lainaksi. On kyllä ehdoton peli. Lajin idea taitaa olla minulla vielä hakusessa: minulla kun tuppaa metsässä menemään kauemmin kuin muilla ja matkaakin kertyy pidemmästi. Hauskaa silti. Neljän ja puolen kilometrin radalla kuljin seitsemän kilometriä ja aikaa meni reilusti toista tuntia. Eipä ole kummoiset kilometrivauhdit, mutta syke on korkealla. Taitaa käydä hyvästä treenistä myös hölkkäilijälle. Tein kyllä alkuradasta karmaisevan pummin: tutulla lenkkipolullani ja tutulla kartalla erehdyin polusta ja harhaannuin vartiksi etsimään rastia aivan väärästä supasta. Kokeneemmat (lue: oikeat) suunnistajat selvisivät tuosta reitistä puoli tuntia nopeammin, eikä se ero suinkaan tule juoksuvauhdissa - suunnistus on taitolaji. Jospa sitä pikkuhiljaa oppisi. Erinomaista oppia saa jälkikäteen itsekin karttaa tutkimalla, mutta myös kokeneempien kanssa jutellessa.

Keskiviikko kapusimmekin taas pyörän satulaan ja kampea kiertämään. Edellsillan kovan suunnistusrupeaman päälle teimme Päivikin kanssa rauhallisen lenkin Aittoperän ja Padingin maisemiin. Matkaa kertyi noin 45 kilometriä ja sykkeet pysyivät maltillisissa läskinpolttolukemissa.

Torstaiaamuna Pekka houkutteli taas pyörän selkään, matkaan siis. Autiorannan lenkki ja lisäksi hiukan kiertelyä niin, että mittariin tuli 50 kilometriä. Vauhtia oli sopivasti. Illan kuntorasteilla Pyssymäessä jaloissa alkoi painamaan ja hellekin imaisi tehokkaasti mehut miehestä. Juoksu ei loppumatkasta kulkenut, mutta tällä kertaa olin aikamoisen tyytyväinen suunnistukseen: vain yksi isompi harhailu, mutta vaikeassa paikassa ja pitkällä rastivälillä. Kaikki reitinvalinnat eivät kyllä olleet ihan viimmoisen päälle.

Perjantaina pyöräilin itsekseni viiskymppisen: Padingin kautta Ylivieska-Haapavesi -tielle ja Vähällekankaalle, josta tiilitehtaan kautta kotiin. Nyt yritin pitää vauhdin reippaana, mutta kyllä painoi reisissä eikä oikein jaksanut.

Tänään tytöt pääsivät Jukuparkiin Kalajoelle Johanna-serkun seuraksi. Veimme tytöt mummulaan Ylivieskaan ja pyöräilimme Päivikin kanssa Kalajoen pohjoispuolen teitä Kalajoen keskustan kautta Tapion Tuvalle lauantailounaalle. Matkanteko oli tarkoituksellisesti hidasta, mutta vastatuulen vuoksi yllätävänkin raskasta. Lounaan jälkeen jälkiruokajäätelöt Hiekkasärkillä ja kohti Ylivieskaa valtatien reunassa säikkyen läheltä hujahtelevia loma-autoilijoita. Alavieskan jälkeen kurvasimme pienelle Niemelänkyläntielle. Paluumatka taittuikin joutuisasti myötätuulen avittamana. Päivikki jäi odottelemaan tyttöjä ja minä lähdin vielä pyöräilemään kotia kohti. Myötätuulen innoittamana päätin ajaa kotimatkan vauhdikkaasti. Hyvin kulki. Nesteen risteyksessä vilkaisin kelloa ja totesin ehtiväni kotiin hyvin alle tunnissa, ellei mitään yllättävää ilmene. Kolme sataa metriä ja PUM! Takarengas sihisi tyhjäksi - kävelyksi meni, kun en viitsinyt tien pientareella alkaa renkaanvaihtopuuhiin. Matkaa oli enää reilu kilometri jäljellä.

Tähän mennessä heinäkuulla on ollut viisi liikunnatonta päivää, nyt niitä tuleekin ainakin neljä lisää. Huomenna lähden Nivala-Pesiksen C-tytöille leirikuskiksi Seinäjoelle. Seuraavan kerran lenkkarit jalkaan ja kompassi käteen torstain kuntorasteilla.
Heinäkuun liikut: 675 kilometriä pyöräilyä, 3 suunnistuskertaa (matkaa noin 20 km ja aikaa yli  4 tuntia), kaksi juoksulenkkiä (yhteensä noin 14 kilometirä), 3 kuntopiiriä. Jospa loppukesäsätä saisi kehiteltyä jotain ohjelmallisuutta liikkumiseen., nyt on tehty mitä mieleen juolahtaa.


perjantai 25. heinäkuuta 2014

Tunnelmia

 kirkkovenesoudulta. Orassit liivihirvitykset vievät päähuomion, mutta tuo väri on vaikea poistaa kuvista.


Lemmensillalla Haapajärvellä Ylipäässä


Reilu kolme kilometriä soudettu ja nyt voi hiukan hymyillä
Pysähdyttiin siis Ylipään koululla kaffepaussille, paikkaan, jota uskallan nyt suositella kaikille:
Kahvi ja kippo, kurkatkaa ihmeessä linkki!
Makoisien kahvien jälkeen jatkettiin soutamista... meitsi istui perällä fiilistelemässä ja valokuvaamassa.

Perämiehen johdolla matka jatkuu
Silta alitettu onnistuneesti (PhiuuuH!)




En ole koskaan kirkkoveneellä soudellut... ei ollut muuten moni muukaan.
Alku meinas olla hiukan hankalaa, mutta kun saatiin homma toimimaan, niin sujuihan se.











Tässä soudetaan vähän niinku "akat" ;)

Yli kahdeksan kilometriä soudettiin. Ja hauskaahan meillä oli, kuinkas muuten.








torstai 24. heinäkuuta 2014

Tyytyväinen

olen tämän päivän suoritukseen, siis kuntorasteilla.

Jotenkin mieltä ihan kutkuttaa, kun pukee kotona suunnistuskamppeita päälle: Metsään laitan pitkät trikoot, t-paidan, varrelliset bambusukat ja otsapannan. Enolta sain lainaksi suunnistajille sopivaiseksi tuunatut silmäläsit, kun ne nuo kartat on niin pienellä präntillä, etteihän niistä erota mikä on pyöreä kivi ja mikä on neliskulmainen mökki :D
Silmälaseja kokeilin jo tiistaina ja kun niissä oli hiukan erkkaa pyöritelty sankoihin vahvikkeeksi, niin ne pysyivät juostessakin hyvin päässä. Ja koska ne ovat matalammaksi kaarretut kuin normi ikänäkölasit, niin hyvin näkee juosta ja katella niiden yli. Juu, vitsikkään näköinen olen omastamielestäni, mutta Jarkko tuumas kateellisena, että oon ihan oikian suunnistajan näköinen.

Yhdessä päätettiin tänään, että lähdetään rauhallisesti matkaan, eikä aleta höökyileen. Ja hirveän mukavasti menikin viidennelle rastille asti. MUTTA sitten kutonen oli samassa paikassa kuin tiistain vitonen, jota en ollut löytynyt... ja siitähän se alko ryteiköissä rämpiminen. ÖÖH! Mutta nyt kun oli emit hommassa mukana, niin aattelin, että periksi ei anneta ärkkeles!


Nuo lenksut ja syheröt tuossa keskellä on harhailua, ei suunnistusta :(
No kutosen kun viimein löysin, niin loppu sujuikin suht helposti. Spurttasin lopussa mäkeä ylös niin, että sain sykkeenkin nousemaan 180. Kahden ja puolenkilsan reitille ei tälläkertaa tullut matkaa "kuin" 4,33 km. Se on kehitystä kuulkaas tää! 1h 8 minuuttia meni ja sekin on parempaan suuntaan. Keskisyke 147. Kyllä siellä tuolla metsässä rämpiessä kunto kasvaa uskon mää. Ja yks niin mukava juttu, jonka tiistaina hoksasin vasta nukkumaan mennessä, kun automaattisesti aloin magnesiumvoidetta polveeni laittaa... Polvessa ei ollut tuntunut kipua, ei tänäänkään. Voi miten onkaan hyvä fiilis.

Eilettäin pyöräiltiin viiskymppinen Aittoperän kautta Padinkiin, oli sellainen hidas rasvanpolttolenkki.

Huomenna lähetään sitten akkaköörillä souteleen kirkkoveneellä, mukavata... kun ilimojakin pitelee ;)

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Kyllä tarkeni

tänään iltarasteilla!
Taisi meidän oma mittari näyttää 28 varjossa, kun viidenaikaan iltapäivällä suuntasimme auton kohti Pyssymäkeä. Kohteena ensimmäiset iltarastit. Sen verran kuitenkin meni pupu pöksyyn, että päätettiin olla vuokraamatta emittejä (kun ei oo omaa) vaan ajateltiin kiertää reitti vähän oman kunnon ja tunnon vuoksi.
Tämä oli nyt mun toinen kerta, kun suunnistin ihan yksin ilman kaveria (Pirjoa) tai opettajaa (Pirkkoa). Voin kyllä tunnustaa, että ei ois tullut lähdettyä muuten, mutta kun paikka on niin tuttu ja Pyssymäellä on jo oppinut kulkemaan. C-reitin valitsin, joka kartalla suoraan mitattuna oli 2,5 km.
Viideksi kilsaksi minä sen sain juostua. Ja yksi rasti jäi hakematta, kun vitosta etsiessäni löysinkin seiskan :( Kehveli, siitä sitten kuutoselle ja päätin vitosen antaa olla. Just näin mulle kävi viimeksi kuntorasteillakin. Ei oo helppoa, ei! Mutta mustikoita on ja ne on isoja ja hyviä :D

Matka siis gps:n mukaan 5.15 ajassa 1:12
Keskisyke 155, max 175, min 95
Sykemittarin analyysi tästä treenistä:

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Viikko täys

vähän liiankin, kun piti olla se vaan viis kertaa.
Olen joskus aiemmin töppäillyt verenluovutuksen jälkeen ja vetänyt seuraavana päivänä hirmuisia sykekierroksia ihan vaan siksi, että jalat tuntuvat luovutuksen jälkeen kovin kevyeltä. Sama höpsäys meinasi tapahtua taas, mutta tuon puoliskon toimesta. Lähdettiin tiistaina pyörälenkille ja Jarkkohan lähti vetämään, niinkuin viimeistä päivää... Minä en halunnut itseäni ylikuntoon ja annoin äijän mennä.

Maanantaina siis Raudaskylän pyörälenkki 30 kilsaa ja sen jälkeen 21. verenluovutus.
Tiistaina sama lenkki.
Keskiviikkona lepopäivä.
Torstaina suunnistus: b-reitti 2,4 km, jota minä höökyilin 5 kilsan verran gps:n mukaan. Maks syke 167 ja min 87 keskisyke 144. Kesto 1:22 kun unohtui vielä sykemittarin sammutus.
Perjantaina palauttavaa jumppaa tunti; kävelijän lihaskunto ja voimaa ylävartaloon.
Lauantaina lähes viidenkympin pyörälenkki Järvikylä-Aittoperä-Koskenperä-Autioranta-Karvoskylä, koska pyöräilyvauhtini on tällähetkellä mitä on, en vielä laita speksejä tänne. Mun ensin pittää kasvattaa kuntoa ;)
Sunnuntaina sama lenkki kymmenen minuuttia nopeammin, kun Jarkko oli vetämässä, mutta vähän oli takkuinen lenkki. Alkoi tuntua siltä, että lepopäivä olis paikallaan.

Pyöräilyn pitkäkestoiset ja matalasykkeiset lenkit ovat olleet tosi hyviä kunnonkohottajia. Juoksu jää hiukka vähemmälle, kun en hirviästi tykkää hellejuoksusta ja pyöräily helteellä taas on mahdottoman mukavata.
Ens viikolla olis iltarastit Pyssymäessä, uskaltaisikohan sinne jo mukaan? Tutussa maastossa saattaisin selvitäkkin. Suunnistusvarusteitakin pitäisi alkaa ostella; kompassi ja emit olis ehdottoman tärkeitä... jos jollakulla lojuu sellaisia ylimääräisenä, niin tulkaapa tarjoamaan!

Pääsiäisenä retkeiltiin