perjantai 29. maaliskuuta 2013

Nenä punaisena

ei pelkästään viinin juonnista, vaan reilusta kolmentunnin hiihtolenkistä.
Tuli hiihdettyä perinteinen talven nelikymppinenkin tänään aika upeissa olosuhteissa. Paikkapaikoin aurinko kerkesi sulattaa ladun nihkeäksi, joten vauhti ei ollut kummoista. Hiihtotonni on paria lenkkiä vailla, jees!

Kirjoittelin juttua Nicehockeystä lehteen viikolla, joka ei sitten Lämäriin kokonaan mahtunutkaan, joten ettei sanat mee hukkaan, julkaisen jutun kokonaisena täällä.

Venla avaa


Naishoki sytyttää

Syksyllä harmitti, kun nimekkäitä pelinaisia ympäri maakuntaa oli tulossa meille pelaamaan, mutta valmentajia ei naiskiekko tuntunut sytyttävän ollenkaan. Meidän perheenpään panos on jo vuosia ollut tuomaritoiminnassa ja tuntui, että viikonloput niissä hommissa on ihan riittävä määrä menoa. Kuitenkin olen kuullut mieheni mainitsevan, että olisi mukava vielä joskus valmentaa ”hyvää joukkuetta”. En halunnut olla jarruna toisen mielihaluille, ihmisen pitää saada tehdä sitä mikä tuntuu mukavalta.
Aloin rohkaista Jarkkoa valmennushommiin jälleen; Joukkueen kokoonpano kiinnosti miestä ihan selvästi. Ajattelimme yhdessä, että vanhimmalle tyttärellemme Venlalle olisi iso asia, että isä suostuisi valmentajaksi. Päätös ei ollut helppo, oma vapaa-aika tulisi olemaan kortilla ja hiihtokilometrit vähissä. Naisjoukkue ei sinällään arveluttanut miestä, onhan tuo neljän naisen ”kotikasvatukseen” tottunut.
Kokeilutreeneissä taisi olla jäällä kaikki kynnelle kykenevät. Sopimustakaan ei keretty ihan heti sorvata, hommat vain lähtivät pyörimään omalla painollaan. Ensimmäisessä pelissä porukka ei ollut vielä tuttua, taisi mennä ”Lennut  ja Lällit” käskyissä sekaisin.  Mikäli asioita oikein tulkitsin, niin joukkue oli tyytyväinen uuteen valmentajaan ja valmentaja joukkueeseen.
Joukkueen pelaajamateriaali on ollut laaja ja joukkue on kestänyt hyvin muutamat loukkaantumiset, joita valitettavasti kaudella on sattunut. Pelinaisillla on tänä talvena tullut lisää potkua luisteluun ja vauhtia tilanteisiin, niin, että vaaramomentit ovat pelissä jatkuvasti läsnä, vaikka taklauksia ei naiskiekossa sallitakaan.
Ennen joulua mietitytti omien nivalalaistyttöjen peliajan saaminen, kun tasoerot näkyivät niin luistelussa kuin kiekon käsittelyssäkin. Vieraspelaajista osalla oli haaveena jopa mestis.  Mestikseen ei onneksi kuitenkaan ylletty. Mielestäni Suomi-sarja on ollut hyvää aikaa kasvaa joukkueena.
Olisiko Jarkkoon tarttunut hiukan Maralta perittyä luistelutusta, kun naisten luistelussa ja liikkumisessa näkyy huimat kehityksen potkut. Rohkeutta ja varmuutta pakkipeliesityksiin on tullut erityisesti Ritva Junnolle, Venla Turuselle ja Noora Pirnekselle, jotka ovat saaneet kehittyä turvallisten ja järkähtämättömien Hanna Arvolan, Mari Pääkön ja Sikke Kamusen siipien suojassa. Krista Palolan monipuolinen osaaminen on vienyt naista aina tarvittavaan pelipaikkaan, mikä ei suinkaan aina ole pelaajalle otollisinta. Puolustuspelin muuri on ollut maalivahti Sari Pipinen.  Valmentajan luotto ykkösveskariin lopputurnauksessa oli kova.  ”Sari ottaa tänään kaikki kiekot kiinni”, tuumailtiin pelien alla. Pipinen teki työtä käskettyä raudanlujalla  varmuudella. Hienoa asennetta joukkueessa on osoittanut kakkosmaalivahti Virve Anttila.
Selkeästi tehokkain maalitykki kaudella oli Susanna Järvenpää, joka on nopeudellaan ihastuttanut kaikkia katsomossa istuvia. Tehoja löytyy myös ketjukavereilta Hanna Vaaralta ja Jenna Tähtiseltä. Loppukaudesta kolmikon syöttöpeli alkoi tuoda tulosta. Tässä kentässä ovat myös vuorollaan päässeet maalintekotaitojaan väläyttelemään Kirsi Peräaho ja Heli Saarimaa.
Kakkoskentän hyökkäyskolmikossa tehotilastoihin ovat päässeet Elina Haikolan lisäksi Maria Saari ja Iida Loukkola.  Iidan loukkaannuttua oikean laiturin paikan otti Anne Sillanpää. Pelaajamateriaalin laajuuden ansiosta pelit on voitu pelata lähes poikkeuksetta kolmella hyökkäyskentällisellä. Kolmannen hyökkäyskolmikon tehokkain on ollut Krista Palola, laitureinaan Annika Harjula ja Hildaliina Mattila. Myös Jenni Helander on saanut peliaikaa kakkos ja kolmoskentän laiturina.
Naisjunnuja on pyritty ottamaan peleihin mahdollisuuksien mukaan. Tasaisen varmoja peliesityksiä nähtiinkin Marjaana Kinnuselta ja Emilia Pääköltä pitkin kautta.
 Naishoki on siis nousussa Nivalassa, tyttökiekkoilijoita alkaa olla joka poikajoukkueen mukana.  Muutoksia kausittain tulee, sehän on selvää. Osa lähtee opiskelemaan, toisilla on määränpäänä suorittaa asepalvelus ja töiden perään on lähdettävä, jos muualla työt kutsuvat. Mutta onhan meillä parhaista parhain manageri Teppo Pirnes, joka värvää uutta verta kaukaloon. Tepon ahkera naiskiekkotyö alkaa kantaa hedelmää. Cowboys on saanut puuhamiehen, josta kannattaa pitää lujasti kiinni.
Organisaatio ei pyörisi, jos pelien taustalla ei häärisi laaja joukko vapaaehtoisia talkootyöntekijöitä. Varmaankin saan luvan kiittää kaikkia kahviossa ja aitiossa peleissä aikaansa viettäneitä naisjoukkueen puolesta. Mutta suuri kiitos kuuluu myös Nicehockeylle. Olette tarjonneet meille mitä elämyksellisintä kiekkoa!

Rise niittaa

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Hektistä

oli viime viikon ohjelma.
Pinna ei tahtonut enää kotona venyä... koululla se nykyisin ihmeesti venyy.

Maanantaina päätettiin Kirsin kanssa, että möyhätään kantapään kovasta möykystä sakat liikenteeseen järein asein ja vaikka ryttyytys oli melkoista ei kantapää siltikään tullut edes kosketusaraksi, ihme juttu.

Keskiviikkoaamuisin oon nykyisin tehny jumpan; tälläkertaa ohjelmassa voimaa ylävartaloon.
Iltapäivällä olikin Rimpinevalenkin vuoro. Loppuviikon ohjelma oli nimittäin täynnänsä kaikenlaista työohjelmaa, ettei liikkumisiin paljon ehtinyt panostaa. Torstaipäivä töissä ilta seissämään. Perjantaina koulun kuvataidenäyttelyn rakentaminen; Tervemenoa vaan katsomaan TOSI upeita oppilastöitä Tillarigalleriaan!


Lauantaina jänskistä jänskin Nice hockeyn turnauspäivä, jossa kamppailtiin Suomi-sarjan mestaruudesta. Joukkueet: Nice hockey Nivala, TPS Turuust, Hermes Kokkolasta ja Pelicans Hollolasta. Meidän naiset hoitelivat tiensä loppuotteluun ja loppuottelu oli kamala trilleri Hermestä vastaan... Pelillisesti ei mitään kaunista katsottavaa ;)
Mutta lopputulos ratkaisee, Nice hockey- Hermes 1-0
Onnea Nice hockey!



Niinkuin jo naamakirjassa leuhotin; kun on mestarin äiti ja mestarin vaimo, niin tuntuu hiukan niinkuin olisi sankari itsekkin ;)

Sunnuntain rippijuhlien emännöinneistä huolimatta pääsin kuitenkin hyvin auringon sulattamalle, nihkeälle Rimpineva-baanalle.
Jospa pääsiäisenä saisi "loput" kilometrit kasaan... tulee onneksi Helsingistä hiihtokavereita ;)

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Lämpimikseni

Perjaintai-illan näkymiä

täällä höpsin kantapään täys levosta.
Kun aurinko killottaa taivaan täydeltä, niin Rimpineva alkaa kutsua. Ja sitä kutsua en voi vastustaa.
Pe-Su hiihtoa 75 km
Niin se vaan menee.
Jos lopetetaan tuo kantapäävaivasta jauhaminen, kun se ei siitä kummemmaksi muutu.
Joo- nyt olis sitten tarjolla vesijuoksu parannuskeinoksi... syksyllä sitä kokeilin, ei vaiva silläkään parantunut... tää vaiva on ollut siis olemassa elokuulta (saattoi alkaa jo heinakuulla)
Ei se nyt kipeä ole ja pystyn sen kanssa elämään: tekemään töitä, hiihtämään ja pyöräilemään.
Juosemaan ei minusta ole.
Meditointilenkkeily siis jatkuu, niin kauan kuin olosuhteet sallivat.
Pe 15 km, La 30 km, su 30km

lauantaina ja sunnuntaina kirkasta paistetta

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Oppimassa

uutta liikkumista.

Ostin syksyllä itselleni Kaisa Jaakkolan Hormoonitasapaino-kirjan. Viikko toisen jälkeen palaan lukemaan kappaleita siitä. Viimepäivinä pääkopassani olen käsitellyt kortisolitasapainoa ja kehoitusta lenkkeilemään/liikkumaan rauhallisesti, meditoiden.

Stressaavan ja aikataulutetun talven liikkuminen on ollut sitä, että kun kerran pääsee lähtemään, niin mennään maximitehoilla; urku auki. Pään tyhjennystä sekin on ollut, mutta rehkiminen ei ehkä ole palvellut kehoni tarpeita.

Kantapääni tarvitsisi lepoa, en vain tiedä kuinka monta viikkoa levossa pitäisi pötkötellä, että kantakalvon tulehdus häipyisi. Periaatteessa tilanne ei ole niin paha kuin syksyllä, jolloin en kärsinyt kävellä avojalon lattialla ollenkaan. Nyt kantapään sisäsyrjällä tuntuu vielä kireys, joka höllää silloin kun Jarkko rusikoi rystysellä tuota kyseistä kohtaa.

Jumppailun oon ottanut taas ohjelmaan ja venyttely on ohjelmassa ollut jatkuvasti.

Merrelin Barefoot/avojalakalenkkareilta odotin ihmeparantajan kykyjä. Mielenkiintoista onkin, että kun niillä pieniä lenkkejä oon hipsutellut, niin juoksutekniikka muuttuu automaattisesti päkiällä askeltavaksi. Ensimmäisillä lenkeillä sainkin pohkeet makiasti tukkoon, mutta nyt kestää jo pari kilometriä hipsutella. Kuitenkin lenkin jälkeen kantapäässä on voimakkaampaa tuntemusta -ei niinkään kipua.
Himskutti, kun haluaisin niin olla juoksukunnossa, kun tiet alkavat sulaa :/

Juup! Tänään sitten se meditointilenkki: toppapuku päälle ja järvelle hiihtelemään.
Sellaista kävelyvauhtia hiihtelin, nautin kevätauringosta ja maisemista. Työkaveri opetti käyttämään sport trackerin kameraa, joten trackerissä nyt muutamia kuviakin latujen varsilta... tosin tänään en hiihtänyt ladulla, vaan kestohangella.

Menkää muutkin, järvellä on nyt meditointimahdollisuus!

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Hiihtoloma


Tutustu instakuviini täällä


 hupsahti turhan joutuusti.

Kylmä vinkka oli seuranamme lähes päivittäin: Vuokatissa, Rimpinevalla, Pyssymäellä, Kallaveellä ja Siilinjärvellä vielä Hamulassa ja Kasurilassa.



Lasketeltiin, hiihdeltiin, lumikenkäiltiin, retkeiltiin, sukuloitiin, herkuteltiin ja shoppailtiin.

Ihan rennosti!

Nyt suunnittelen jonkinmoista täysleputusta kantapäälle, mitä se sitten lienee?

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Hyvä päätös

tälle viikolle: aamupäivän rauhallinen hiihtolenkki Rimpinevalle.

Olen ollut hiukan "masentunutkin" kaikistä myttyyn menneistä treenisuunnitelmista ja talven treenauksesta yleensä, mutta on ollut pakko ajatella, että syksyn työrutistus vei mehut naisesta. Tammikuulla meni unirytmi täysin sekaisin ja väsyneenä olo on ollut aika ankiaa. Olen murehtinut huonoa kuntoakin ja tietysti tuota kantapäätä, joka ei ollenkaan osoita vihriää valoa juoksuhommille.
Näillä mennään, onneksi on tuo pyörä odottamassa keväisiä maanteitä.

Vaikka perjantain kakskymppinen tuntui aika kevyeltä huitaisulta, niin selkä irvisteli lauantaina siihen malliin, ettei kylmään vinkkaan tarvinnut lähtiä puskemaan.
Tein taas toiminnallisen venyttelyn ja selkä oli tyytyväinen.

Aamupäivästä lähdettiin Jarkon kanssa rauhalliselle Rimpineva-hiihtelylle, sitä silmälläpitäen, että Jarkolla oli neljältä tuomarointi. Otin pitkästä aikaa sykemittarinkin matkaan.
30 km ajassa 2:10:45
keskisyke 145 max 163

Kun on murehtinut tarpeeksi, niin paljon iloa tuo joku pieni tavoitteeseen yltäminen. Tai se, että viimeksi pari viikkoa sitten kolmenkympin lenkillä menin täysin hapoille ja ajattelin etten jaksa enää ees Rimpinevaa kiertää... niin tänään jaksoin hyvin. Auringon kanssa kilpaa hymyilin ja poskilla rusottaa ensimmäiset pisamat. Huomenna taidamma käväistä mutkamäessä.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Pelko persuksissa

jo viikolla mietin, että näinköhän loppui hiihtely tähän tänä talvena.
Kun keskiviikkona vesi lotisi ja mittari näytti kuutta lämpöastetta, tuntui tosi tylyltä.
Maanantaina olin taas hieronnassa: kovasti oon panostanut nyt tähän lihashuoltoon.
Keskiviikkona ja torstaina lihaskuntojumppaa ja selän huoltoa... Nää hommat on vähän päässyt unohtumaan, mikä siinä on niin vaigeeta?

No, paikat olivat varmaan pallautuneet viikon varrella, kun tänään lähdettiin suksimaan Pyssymäestä Rimpinevalle. Unelma kelissä meni 20 km ajassa 01:15:40
Voin paljastaa, että aiemmin 20 km:n ennätykset ovat pyörineet tuossa 1:24 paikkeilla.
Eikä tässä vielä kaikki... hupsahti sitten ihan kunnolla ohessa se tunnin alistuskin:
15 km Ajassa 54:05 OU-JEE!
Sanoin tuossa Jarkollekkin, että nyt tuntuu niinkuin olisin hiihtäjä, enkä paskan puhuja :D
Ihan mahti fiilikset.
Keli oli kyllä lentokeli, ei tarvinut kieli vyön alla reuhkasta, vaan meni suhteellisen livakasti. Niin kiitokset kuuluvat tietenkin voitelijalle!
Nopein kilomeri meni 3.24  ja aika tasaisia kilometrejä... Paitsi viimeiset viisi hiukan löysemmin.
Voe että tuntuu mukavalta aloittaa LOMA!

Kuva: Loman tarpeessa tämä sakki ;)
Vastustamattomat päivänokostelijat keskiviikolta, loman tarpeessa ovat.