sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Kesäkuu

mennä hurahti kaikensorttisessa höyryämisessä vähän turhankin tiiviisti. Eipä kerennyt tuskailla juoksuhaaveiden kanssa, mutta hiukan harmittaa, kun kilometrikisassa kamut on päässeet auttamattomasti karkuun.


Aikamoinen tajunnan räjäyttävä alku Menorcan lomalle oli ensimmäisenä iltana sinne kantautunut viesti, jossa kuulin tulleeni valituksi Hamk:iin muotoilijan opintoihin. Elämä heitteli kupperskeikkaa vähän aikaa... niin ja tulee heittelemään isoa volttia syyskuun alusta.
Elämäntilanne tässä vaiheessa mahdollistanee opinnot ja odotan syksyä "intopiukkana".
Opiskelun opettelua aloittelin menneellä viikolla Rauskilla digikuvaus-kurssilla, jossa tutustuin valokuvauksen tekniseen osaamiseen ja kuvankäsittelyyn.

Tänään vasta tunnen palanneeni kotiin ja arkeen. On aika vähän huokaista ja ihmetellä elämän kulkua. Kantapää ei ole vieläkään entisensä, vaikka ei olekkaan kipeä, niin on kireä.
Haaveilen silti juoksemisesta...
Liityinkin Facebookin juoksufoorumi.fi sivustolle ja on ollut hirmuisen lohdullista lukea muidenkin vaivaisten päivityksiä!

Kahvakuulailin aamulla ja ajattelin, että ehkä tämä on uuden elämän alku!

torstai 13. kesäkuuta 2013

Jalka-analyysissä

tänään.
Tutkittiin, kuvattiin, käänneltiin ja väänneltiin.
Jalkani korkea kaariholvi on kuulemma sellainen tekijä, joka altistaa plantaarifaskiitille. Myös moni muut tekijä, kuten lantion vinouma, jota fysioterapeutti haluaisi hoitaa. Juttelimme lantiosta ja pohdiskelimme noita neljää synnytystä, jotka ilmeisesti ovat jättäneet jälkensä. Synnytykset kun ovat ensimmäistä lukuunottamatta olleet kaikki ns. syöksysynnytyksiä... (Älkää lukeko jos kauhistuttaa tai kainostuttaa. Haluan nämä asiat muistiin) Lantion vinouma on aina ollut tiedossa, mutta syy hämärän peitossa. Siksi on nyt ollut mukava jutella sellaisen hyvin asiaa pohtivan fysioterapeutin kanssa!

Pohjallisen teettäminen jätetään elokuun puolelle ja nyt olen tosiaan juoksematta... ollut, hups, melkein kolme viikkoa!
SunLahti-loppunäytös, täältä tullaan

Jalan vointi on tällä hetkellä hyvä.
Kamalan koville jouduin ylioppilasjuhlarutistuksessa ja Sunlahti-työleirillä ;) vielä kun kotiin palattua yksi talon tyhjennysrulianssi, niin loppuviikko on mennyt aivan haihatellessa.
Mutta kun on ollut ihan poikki, niin on ollut helppoa laistaa kaikesta liikkumisesta ja antaa itselle lupa laiskotteluun. Tähän varmasti voisi vaikka tottua ;) Sohvaperunaelämää... ou-jee!


 Kova rutistus tämä SunLahti oli meidän voimistelijoillekkin. Aamuvarhaisella treeneihin ja iltamyöhäisellä vasta nukkumaan. Kotona ollaan nukuttu pois univelkoja.
Vaikka sanonkin, että kova "työleiri"... Niin silti mielessä siintää jo Gymnaestrada.
Katsotaan onko neitosilla sisua jatkaa sinne asti. Toivottavasti! Mukava on ollut telkkarista omia esityksiä ihailla. Vilja pääsi lähikuviin useaan otteeseen ja Viivikin lähikuvissa vilahti.
Vähän tuli sellainen olo, että voisi olla itsekkin esityksissä mukana... Taisin olla viimeksi suurkisoissa esiintymässä vuonna 80...

Äidin tytär- katsokaapa Viljan jalkojen asentoa (toinen vasemmalta)

 Nivala huudettiin avajaiskulkueessa maailiman kartalle... ja kummasti jäimme yleisölle mieleen ;)
Seuraava projekti on huljutella plantaarifaskiitit välimeren aaltoihin. Jo on kumma jos vielä sen jälkeen joku asia stressaa.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Täällä

toivutaan pikkuhiljaa ankarasta rutistuksesta. Nimittäin ylioppilasjuhlista.
Tänään kuulin hyvän kommentin tuttavalta, kun huojentuneena huokailin: "Äidit panostavat juhlien järjestämiseen enemmän, kuin lapset kirjoituksiin lukemiseen" Meillä tämän voi kyllä allekirjoittaa kirjaimellisesti. Mutta varautua piti isoon kävijämäärään ja tälläkin kertaa n.130 juhlavierasta ruokittiin. Kaikki oli tekemisen arvoista!
Niin poikki olin vielä maanantainakin, etten pyörälenkillä saanut sykettä nousemaan kuin sataankolmeenkymppiin :)
Meno vaan jatkuu, huomenna suunnataan tyttöjen kanssa SunLahti-tapahtumaan viikonlopuksi. Jos muita blogisteja lähistöllä, niin moikkaillaan siellä sitten. Minä oon se ryppyotsainen muori, joka ei vielä oo täysin stressitön tämän kevään koitoksista.

Tälle neidolle tuli määräys astua asepalvelukseen 8.7.2013
Haluaisin niin kirjoitella tästä kantapää vaivasta ja episodeista vaivan poistamiseksi.
Tuttu fysioterapeutti kävi meillä juhlissa ja juteltiin hiukan tietenkin kantapään voinnista. Hän oli myös sitä mieltä, että pronaatiotuetut kengät pitää heittää huitsin-nevadaan ja ostaa neutraalit lenkkarit. Myös kunnon pohjalliset pitäisi tettää.
Eilen läksin sitten lenkkariostoksille, mutta ensimmäisessä kaupassa en osannut ostopäätöstä tehdä. Päätin käväistä intersportissa kurkistamassa ja siellä ystävällinen myyjätär halusi tehdä minulle footbalance-testin... ilmaisen sellaisen... testin mukaan nilkkani pronatoivat jalan koukistuessa ja tällähetkellä juoksen juuri sellaisilla kengillä, joita testin mukaan minulle suositeltaisiin. No, repikääs tästä nyt :D
En ostanut lenkkareita.
Viikon päästä oon menossa Laakkosen Esalle jalka-analyysiin.
Enkä juokse! Saatan pyöräillä ja potkutella, mutta vähän aikaa oon nyt juoksematta taas.