sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Rennosti

syyslomaillen on mennyt viikko.
Loppuviikosta pulikoitiin Eedenissä ja taivallettiin pk-lenkkiä Haaparannan Ikeassa -huh!

Pitkästä aikaa tänä sunnuntaina oli loma-aamu, niin pääsin minäkin tyttöjen kanssa luistelemaan. KIVVAA!
Tosin viime talven luistelut jäi niin vähiin, että sen huomasi horjuvasta tyylistä.
Viime talvena hiihtely alkoi niin varhain, ei sitten tullut luisteltua.

Niin, kävin tänään myös lenkeilyä kokeilemassa.
Pirttirannan lenkki 6,83 km ajassa 47;20 keskisyke 148
Niinhän tuo sujui kuin ennenkin. Selässä ei tuntunut hankaluuksia.
Kilometrejä kasassa tälle vuodelle 765,5.
Ajattelin, että pitäis yli kahdeksansadan kilometrin päästä... tosin nyt oon ennätyskilometreissä, ei oo koskaan vuodessa tullut näin paljon juoksukilometrejä. Kilometri-kilometriltä tässäkin asiassa kehitytään!


Katselin tuossa vuoden takaista juoksukouluohjelmaa ja mietin, etten ainakaan sitä lähde toteuttamaan, näin syksyllä on mukavaa liikkua monipuolisemmin. Kerkiää sitä sitten taas juosta läpyttää keväällä ja kesällä.


Alkuviikko menee punttis-uinti-jumppa-linjalla. Loppuviikkoon kun sais ryhtiä; toisen punttiskerran  ja lenkkejä pitäisi vähintään kolme saada viikkoon sisältymään.
Saahan näitä suunnitella, kun heti huomenna poikkea suunnitelmista menemällä verenluovutukseen, joka on minusta tärkeää, enkä ole käynyt pitkään aikaan. Seuraava poikkeus on varmaan piakoin hieronta, sinnekkään en ole päässyt pitkään aikaan... ja sen huomaa.

Mielenkiinnolla odotan mikä mahtaa olla hemoglobiini, luovutuskertoja taitaa olla kasassa kaikenkaikkiaan 17. Huomennapa nuo varmistunevat.

5 kommenttia:

  1. Verenluovutus on kyllä hieno homma. Itte oon käynyt jo kymmenisen kertaa. Aina se pelottaa, mutta ei yleensä satu yhtään, kun on ammattitaitoista porukkaa hommissa. Ilmaiset kolmioleivät ja kaakaot lämmittää sydäntä :) Ja se, että voi tehdä tommosta hyvää eikä maksa mitään.

    VastaaPoista
  2. Mäkin olen käynyt luovuttamassa, mutta vain kahdesti. Viimeksi pyörryin kahvipöytään luovutuksen jälkeen, ja sen jälkeen ei olekaan enää tehnyt mieli mennä. Veripalvelulla on kyllä luovutuspiste työpaikan vieressä, ja mielessä on käynyt että pitäisikö taaas mennä. A-.

    VastaaPoista
  3. Mua eivät hyväksy luovuttajaksi, kun ei ole painoa tarpeeksi. No siitä huolimatta olen käynyt kerran ja pyörryin veripalvelun takahuoneeseen. Onneksi sinne, enkä kadulle. Huomasin nimittäin lähtiessäni opiskelukaverin siellä kesätöissä ja jäin juttelemaan. Veriryhmä on tavallinen A+. Miehellä on sama, niin käsken sen aina välillä luovuttamaan minun puolestani ;)

    VastaaPoista
  4. Juuri niin Laura, luovutuksella saa ilmaiseksi hyvän mielen!

    Taidat olla Pia yhtä hentoinen rakenteeltasi, kuin tuo Ammikin. Silloin 400 grammasta luopuminen on teidän kropalle liikaa, ja tulee heikko olo.

    Ihmettelin aikoinaan, kun luin Ammin kirjoituksesta, ettei löydy tarpeeksi lyhyttä sykevyötä... Oma rintakehän ympärys kun on melkein yhtä leveä kuin miehelläni (ISO kompleksi!) Näin me ihmiset ollaan erilaisia. Ja toisaalta hyvä niin.
    Minäpä nyt yritän ahkerasti luovuttaa teidänkin puolesta, joille se käytännössä on mahdotonta.

    VastaaPoista
  5. Kyllä minulle löytyy lyhyt sykevyö, se ei vaan tule Polarin mittareissa vakiona, joten joudun vaihtamaan sen vyön lyhyempään :) Ongelma taisi kesällä olla, kun paikallisesta liikkeestä oli ne lyhyet vyöt loppuneet ja oma oli rikki.

    Saat toki linkittää blogini :)

    VastaaPoista