Ei huono

tulos lopulta coopperissa, jos kesän juoksukilsoja katsellaan... Oliskohan niitä peräti 20 :D
Testijuoksussa siis tulos 2263 m on vain vajaa 70 metriä parhaastani. Juoksukoulun keväällä kipittelin siis 2330m.
Vaikka tiesin ettei kunto ole "kova" halusin lähteä kokeilemaan millaista vauhtia pystyn raahustamaan. Ajatus oli käydä viikonloppuna pyssymäessä juoksentelemassa, mutta meni sauvakävelyksi. Kantapäävaiva on ärtynyt hankalammaksi hiljokseen.
Viimeviikolla kävin hieronnassa Palolan Lassella ja Lasse meinasi, että jos hänellä olis valtuuksia, niin kieltäisi juoksemasta coopperia. Minä nyt vain halusin kokeilla.

Keskiviikkona olin pumpissa tai siis naisten lihaskunto jumpassa.
Torstaina kävin uimassa vajaan tunnin.
Perjantai olikin sitten laser-akupunktiopäivä ja se veti kyllä naisen aika hyytelöksi.

Yhtenä päivänä kantapää on oireeton, toisena kivulias. Pöh, oliskos tähän syssyyn nyt muita mukavia vaivoja lissää, menis kaikki tässä vuoden mittaan sopevasti voivottelemalla.
Että samapa tuo oli testi käydä kipaisemassa. Maksimi sykkeet huiteli 186:ssa, että sykkeet nousee vielä tällä muorilla suhteellisen korkialle.

Yksi oppilaani oli ollut jo "hiitoputki"-leirillä ;) ja nyt minusta tuntuu, että saisi tulla lumi!!!
Muistelimma vanhoja Jarkon kanssa, kun vuonna -92 syksyllä 10 päivä lokakuuta tuli pysyvä lumi.

Laikottelusta

huolimatta kilometrit lissääntyy ja niitä on kasassa jo 2550 km tsadaam!

Tässä vuodenajassa on jotain, joka pistää tämän naisen liikkumisintoa matalaksi.
Tutkailin manuaalisia päivityksiäni, joissa joka syksy tähän aikaan on pitkiä aukkoja. Ei vaan iske :(
Juu, ei voi väittää, ettei ollenkaan, mutta 4 kertaa viikossa on aika vähän.

Alkuviikosta pääsin taas käsittelyyn; vuorossa oli Kirsin möyhennys. Näin jälkeenpäin voi vain huokailla, että miksi päästää itsensä näin tukkoon? Venytelty on, mutta vain niitä suuria lihaksia, jotka ovat helposti venyteltävissä. Jalkojen sivut olivat täysin tukossa. "Pieni nainen ja näin hirmuinen työmäärä" huokaili Kirsi. "On sulla tätä reittä..." että jotain positiivistakin kesän treenistä: kehittyneet reisilihakset, kiva olis tietää mitä inbody sanoisi nyt.

Duathlonistit säntäävät matkaan. Jarkosta kuvassa vain koipi ;)

Pyöräilyä ja pari kotijumpaa sisälsi loppuviikko.
Hiukan jäi kismittämään, etten uskaltautunut Kipinän Duathlonille, kun tänä aamuna heräsin ensimmäistä kertaa kivuttoman kantapään kanssa.
Jarkon koipi kesti ja mies loisti kilpaa auringon kanssa, kun oli niin tyytyväinen urakkaansa.

Ensimmäinen 2,5 km juostu

 ja matka jatkuu pyöräillen 10 km

Ärräpäitä ja ähräystä kenkien vaihdossa

Tyytyväinen duathlonisti maalissa kaikkensa antaneena

Maradonnan loppukiri

Sisarussarjan makia voitto

Hieno ilma, mutta vain kourallinen kisaajia. Olivatko muut sitten puolukassa?

Etsivä löytää

kenties sen rentoudenkin.

Tänään pohdiskelin, että on ollut kyllä oikein vaivojen vuosi.
Talvella piti nyyhkiä, kun luisteluhiihto julistettiin pannaan. Sitten juoksin piriformikseni juntturaan.
Nyt kai voin tunnustaa vielä senkin, että pumpin ankara hyppely on aiheuttanut mullekkin kantapäävaivan, ilmeisesti juuri plantarisfaskian alueelle. VOI VOI vaivastus ja ätsii, ätsii aivastus...
koputan puuta, sillä muut perheessämme jo hyväisesti nuuskuttavat.

Tiistain pumpin jälkeen koipi oli aivan helkkarin kipiä. Hypeltiin kyllä niin hirviästi ympäri salia, että ihmekkös tuo.
Samaisena tiistai-iltana minut kaapattiin sähköiseen käsittelyyn, nimittäin laserakupunktioon. Esa Laakkonen halusi tehdä näytösluontoisen hoidon ja minä olin heti valmis kokeilemaan.
Kun hän oli saanut kytkettyä minut "verkkovirtaan" ja painoi laser"neulan" korvalehdelleni sanoen: "tämä on sitten se stressipiste" en tiedä olisinko itkenyt vai nauranut. Pisteen ärhäkkä reaktio tuntui siltä, että rouva on kuuraketissa ja lähtölaskenta avaruuteen on alkanut.  Muitakin tukospisteitä löytyi ja kantapäälle annettiin rauhoittavaa sinistä valoa. Tätä hoitoa kokeilen uudestaan!

Eipä aikaakaan, kun seuraava kutsu hoitoon tuli kalevalalaista jäsenkorjausta opiskelevalta tuttavaltani. Kaikki mahdollinen hoito otetaan mielihyvin vastaan ;) Täytyy sanoa, että kokemus oli kaikinpuolin hyvin terapeuttinen ;) Vaikka kropassani ihmettelyä riittää, olenhan niin oudosti mutkalla ja kierossa kuin korkkiruuvi. Jäsenkorjaajaopiskelijalle terveisiä, että polvessa on tuntemuksia käsittelystä, vain tuntemuksia, ei negatiivisia.

Perjantaina reipastuin sen verran, että kävin uimassa. Uiminen tuntui mukavalle, kun sai yksin rauhassa radalla pärskiä menemään. 50 minuuttia rintauintia ja lopuksi vartti vesijuoksua.

Tänään olemme olleet puolukassa ja sienessä. Puolukat eivät ole vielä kypsiä näillää meidän leveysasteilla, joten hyytelön keittoon vielä pitäisi viitsiä. Sieniä olen ryöpännyt ja suolannut jonkun litran. Tateista ja kehnäsienistä tein risottoa, joka maultaan veti vertoja jopa italialaiselle risotolle, jams! Nyt mieli on hirmuisen rentoutunut. Metsässä sienien perässä konttaaminen saa ihmismielen niin hyvälle tuulelle. Toivoisin tällaisia kauniita sienestyspäiviä vielä tälle syksylle.

Huomaattekos, kun stressiä alkaa purkaa "ääneen", niin ystävät rientävät hätiin ja negatiivisten asioiden rinnalle löytyy paljon positiivista. Vielä minä treenistäkin kiinni saan!

Rentoutta etsiessä

on mennyt nyt viikko.
Työhommat ja talkkarihommat ovat kuitenkin vetäneet hermoja tiukalle ja tietenkin se sitten vaikuttaa muuhunkin rentouteen: lopputuloksena niuhotusta ja hartiajumitusta.

Eilen illalla sain kuitenkin itsestäni kolmenkympin lenkuran irti. Jotenkin huomasin siinä pyöräillessä, että pyöritystekniikkani alkaa parantua. Koko kesän olen tiedostanut, että vasen polveni tekee pienen ylimääräisen harituslenkuran ja sitä olen yrittänyt korjata hiukan huonolla menestyksellä. Nyt tiedostin, että kun puristan reisiä voimakkaammin tankoa vasten, saan paremman pyöritysvoiman polkimiin. Ymmärtääköhän lie kukaan. Kuitenkin itse totesin, että ei ole 2300 km turhaa pyöräilyä, jos tässä alkaa oivaltaa tekniikkaakin pikkuhilijaa.

Tänään töistä tullessa ilma tuoksui niin pyöräilylle, että pakko oli lähtiä Autiorannalle asti kruisailemaan. Tosiaan kehitystä on tapahtunut: 47,7 km ajassa 1,45, keskivauhti peräti 27 km/h! JEES! Olin kovasti iloinen, paljon vaikuttaa sekin, ettei puukko viillä takamuksessa. Enkähän yksin olis tähän aikaan pystynyt, hyvä oli Jarkon beesissä vintata.

Nyt on alkanut mietityttää tulisko ajettua treinerillä rospuuttokelien alkaessa? Vieraat viikonloppuna ihmettelivät olohuoneemme sisustusta, kun ei ole edes pöytää... pöytä vaan hankaloittaa olohuoneen muuttumista jumppasaliksi... voi herranjestas, miltäs sitten näyttää kun tähän sisustukseen sijoitetaan treineri? :O

Ei vienyt mualima vielä meiltä Heidiä ;)

Lihasmassa ei ymmärtääkseni riittänyt vielä jatkoon, mutta sitäpä kerkiää tulla,

kun maltilla töitä paiskoo. Bodyharrastajia lie ärsyttänyt nämä mun "olet kaunis"-tsemppaukset, kun kuulemma kauneudella ei näissä kisoissa ole mitään osaa. Tiedän kyllä miten hirvittävää rääkkiä tämä laji on, lihasmassan tuottaminen ei ole helppoa. Silti halusin tsempata ja nostaa kisaajan itsetuntoa, koska kyllähän tämä nuorinainen on ilo silmälle!