Nice- junnu

Sitä mitä isot edellä...

sitä pienet perässä: Viivi tahtoo myös kiekkotreeneihin. Ei auttanut muu kuin lähteä varusteita etsimään.  Tosi edullinen varustus löytyikin urkkalelun vanhoista varastoista ja se oli onni, koska noihin kamppeisiin saa kyllä menemään hirmuisen määrän euroja.
Vanhat Villen varusteet on myyty kirppareilla, eikä oo hoksattu jättää odottamaan näitä meidän kiekkonaisia.
Hiki taisi tulla jo kamppeita pukiessa ja äitiä ainakin mietitytti, että kuinkas homma onnistuu jäällä.

Turhaan mietin, tyttöseltä nimittäin onnistui luistelu paremmin kaikki tamineet päällä, kuin ilman varusteita. Kun sitä hämmästelin, niin Jarkko meinasi, että varusteet tukevat luistelua, eikä niin tarvitse pelätä kaatumistakaan kun on jokapaikassa pehmukkeita.

 Että tästä se kai lähtee... huomenna poikien kanssa treeneihin...

Lomaviikosta tuli melkeinstä treeniviikko, kun torstaina verryttelin pumppista kiristäviä pakaroitani luistelemalla ja perjantaina käytiin niceporukkalenkillä kahdeksankilometriä hölkkäämässä. Lenkki juostiin niin kauniissa talvisessa pakkaskelissä, että mieli lepäsi...  vaikka tiesinkin, että tästä ei hyvvää seuraa. Jalka on ollut kuin tulessa tänään ja on sitten ollut eukkokin kuin persiille ammuttu.

Olin nimittäin ajatellut hiihtelyä tällepäivälle, mutta, mutta... onhan lumi vielä huomennakin. Niin hullusti kävi siinä Viivin varusteita ostellessa, että osui silmiini edukas Salomonin suksipari. En uskaltanut siltä seisomalta suksia ostaa, piti hällyyttää eno apuun. Ja nyt olen taas vaihtanut suksitallia. Voi tätä ihmispoloa, säälikää nyt vähän! :D Kyllähän tässä alkaa olla suksia ihan joka kelille.