Olo keveni

kummasti, kun kävin tänään luovuttamassa verta.
Hemoglobiini 148, joten olipahan kovasti vara luovuttaakkin.
Näin loppuvuodesta huomaa, että työ (lähinnä iso tuntimäärä) alkaa viedä mehut naisesta. Kun liikkuminen ei ole hikiräähkäsemistä, niin tuntuu, ettei paristot lataudu. Ei ole liiennyt energiaa oikein edes blogipäivityksiin. Viikonloput ovat menneet ihan töllistellessä ja välillä harmittaa kun ei saa mitään aikaiseksi. Muutaman taakse jäänyt viikko tuntuu nyt jälkikäteen synkistä synkimmiltä... Syyt ovat niin taas moninaisia, ettei voi tähän niitä ruotia.

Viikko sitten vietin taas päivän Kipinätalkoissa INBODY-punnitsijana. Tietysti hyppäsin puntarille itsekkin. Ilokseni inbody kertoi sen mitä ounastelin aiemmin, reisien lihasmassa on kasvanut reippaanpuoleisesti. Lihasta oli tullut myös ylävartaloon, joten sen puoleen ei tarvitsisi synkistellä.
Jotenkin vaan, kun alakulo valtaa mielen niin pieni valopilkkukaan ei ole päässyt ajatuksia valaisemaan.

Viime viikonvaihteessa NiceHockey kävi pelaamassa Rovaniemellä ja suunnittelin hiihtelykeikkaa sinne mielen virkistykseksi. Turhaan suunnittelin, Rovaniemelläkään ei ollut lunta laduiksi asti :(
Eilen Jarkko innostui mulle uintiseuraksi - rasti seinään - uitiin reilu kilsa ja juoksenneltiin 20 min vesijuoksua lisäksi.
Tänään hyppäreillä kattelin pakkasilimaa ja tuumailin, että nyt lähden ottaan pyöräilyhien irti. Niinpä hurautin Madisonilla reippaasti järven ympäri. Pylly ja varpaat meinasivat kohmettua kylmässä, mutta lenkin jälkeen olo oli autuaista autuain. Tuntui kunnon lenkiltä!
Sen jälkeen kun menin verenluovutukseen, niin olo on ollut ihan hurmosta. Voin kyllä myöntää, että tuo märkyyden muuttuminen pakkaskeliksikin vaikuttaa.

Vähän oon miettinyt myös, että pitäiskö sittenkin hankkia tuohon olohuoneeseen soutulaite?
Vois siinä illat veuhtoa menemään. Käyttäjäkokemuksia?
Oisko kellään ylimääräistä?