Kas kas

viikkoon en oo tänne näköjään mitään skriivaillut.
Alkaa olla jo noita syyskiiruksia ilmassa, mutta liikuttu on, jo vain!
Ajattelin lätkäistä tähän taulun, josta oon ihan tosi mielissäni:

Kuvaa klikkaamalla saat selvemmän kalenterin

Elokuun liikut, mutta tässä vaan sellaiset "viralliset liikunnat". Epävirallisia mm. 10 kuutiota puita liiteriin kannettuna, mustikan poimintaa tai muuttokuorman lastausta ja purkua, jotka tulevat siis lisäksi näihin näkyvissä oleviin liikkumisiin.

Loppuviikosta voisi sanoa, että pääsin jo hiukan treeninmakuun, kun keskiviikkona juoksin Pirttirannan lenkin ja sen jälkeen tein voimaaylävartaloon-jumpan, sitten vielä kyykkäsin tanko (n.8 kg) niskassa. Seuraavana päivänä tosiaan puunkanto oli hiukan kangeeta. Perjantaina kipaisin Pyssiksellä tunteroisen sykkeet maksimissaan 178 ja keskisyke 151. Eilen sitten muuttorevohkan jälkeen Raudaskylän pyörälenkki tuntui sopivan kepoisalta, kun tälle aamulle suunniteltiin pitkistä.

Aamulla käytiin nelisentoista km hölkkäilemässä rytmillä 4 min juoksua 1 min kävelyä. Keskisyke pysyi 144, jospa se siitä kehittyis pikkuhiljaa parempaan suuntaan. Näitä pitkiksiä kun en nyt oo harrastellut, muuten kuin pyörällä. Yhdestä jutusta olin niin iloinen tämän lenkin jälkeen: juoksuindeksi näytti 50!!!! Onko muilla kokemuksia tuosta juoksuindeksistä? Ilahduttaa ja kannustaa ainakin minua, silloin kun juoksu tuntuu olleen raahustamista.

Nyt se alkaa sitten taas pisteiden metsästys koulurintamalla. Tiistaina junalla Hämptoniin ja sitä rataa... Näillä pohjilla luulis liikkumisen maistuvan sielläkin, mutta tiedän, että kun hommia alkaa puskea koulun puolesta hanakasti, niin tahtoo lenkkeilyinto hiipua. Kassellaan mites puhti pysyy?!

Oliskohan sellainen seitsämän tuntia viikkoon tavoiteltavissa, yhdeksän kuulostaisi paremmalta :)

Viikkotuntimäärä

jäi alle seitsämän tällä viikolla, mutta ei harmita. Viimeviikon kovat vedot pakottivat löysäämään kierroksia. Toki jos pyöräilemään ois päässyt, niin määrät olis mukavammat, mutta sade rajoittaa mun pyöräilyinnokkuutta.
Perjantai-iltana kävin hölkkäilemässä Pirttirannan lenkin kankein jaloin. Kahdeksan kilon kahvakuulaan siirtyminen oli tehnyt tehtävänsä. Selän ja lantion seudulla tuntui niinkuin olisi treenin tehnyt torstaina. 145 oli keskisyke vajaan seitsämän kilsan lenkillä. Tälläkertaa en vilkuillut sykemittaria, vaan ajattelin hölkkäillä tuntemusten mukaan.

Eilisiltana vietettiin Viivin kummitusten kanssa venetsialaisia... Perinteisesti meillä venetsialaiset ovat olleet viikkoa aiemmin  Viivin syntymäpäivän vuoksi. Leijonalapseni, Viivi-vauvani täytti jo 13 vuotta.

Tänään kävimme Jarkon kanssa tutkailemassa uusia lenkkipolkuja. Viime viikonloppuna Jarkko oli värvättynä maastopyöräkisoissa liikenteenvalvojaksi Torpantielle ja oli siellä tutkaillut samalla lenkkipolkuja. Järvikylän kuntopolkua pitkin lähdimme patikoimaan pyörämaastot ja lenkkipoluiksi sopevat reitit.

Kivilammella alkumatkasta

Otin mukaan marjanpoimurin ja ajattelin, että iltapalaksi rahkamustikat poimin. Mustikoita oli niin paljon, että harmitti, kun en ottanut ämpäriä mukaan. Muovipussi oli taskussa, mutta siihen piti kerätä haperoita, kun niitäkin oli niin mahdottomasti.
Parin tunnin reippailu metsäpoluilla tutkaillen hienoja maastopyöräreittejä, reilu kahdeksan kilsaa tuli patikointia. Mustikoita oli pakko syödä välillä, kun poimuriin ei enempäänsä mahtunut.
Tosi mukava sunnuntai-iltapäivä, sääkin suosi ja lämmin tuli käveleskellessä.

Arki on alkanut

ei auta pyristely, kesästä on enää lämmin mukava muisto.
Kouluhommiin tahtoo katse kääntyä väen vängällä; tietsikalla istuskellaan pukuhistorian powerpointteja tutkien ja muistiinpanoja tehden.
Aika tuntuu menevän turhan joutuusti, pitäisi jostain keksiä päiviin enemmän mittaa. Herukkapensaat on nyt tyhjennetty ja mehustettu, vadelmasato alkaa ehtyä, mutta omput kypsyvät vielä puussa, niissä on urakkaa ehkä ensviikon loppupuolelle.

Sääret vihoittelivat mulle viimeviikon vetotreeneistä, joten niitä piti yrittää lepytellä maanantaina. Ajattelin, että tykkäisivät vesijuoksusta ja uinnista. Yhteensä varmaan tunteroinen meni vedessä, pyöräilyä sitten siihen puolituntinen lisäksi. Kävin myös kylmäaltaassa sääriä viilentämässä... vanha avantouimari ei meinannut muistaa miten kylymää se vesi oikiasti on.

Tiistaille suunnittelin pyöräilyä, mutta sadepäivä muutti suunnitelman pullanleipomuspäiväksi. Sitten, kun aurinko alkoi pilkottaa pilvenraosta, pitikin jo olla pesiskentän kioskilla kahvin keitossa. Sinne kävelin ja hölkkäsin Katvalasta kottiin pelin jälkeen. Sääret eivät vieläkään olleet pehmenneet vaikka niitä pilatesrullalla olin aamusella möyhentänyt. Illalla sitten hieroin sääriin relaxanttia ja tein Kirsiltä oppimaani Kalevalaista lihaksen avaamista eli tavallaan puristin säärilihasta ja liikutin jalkaterää koukistaen ja ojentaen. Tämä liike on varmaan ihan parhaita lihaksen avaamisliikeitä mitä tiedän, ei tunnu yhtään mukavalle, mutta on hyvä avaava liike.

Keskiviikkona jalat sai lepoa, tönötin vain marjapensailla ja kävelin ystävän luo syömään kermaisia kääretorttu leivoksia :)
Niin vain tuntui tänäaamuna, että jalat vosivat olla lenkkikunnossa, joten Kiekon lenkin kävin hölkkäämässä. Koska olen päättänyt opetella uusia juoksurutiineja, niin sykkeet pidin alhaalla. Tarkoittaa siis, että en juossut vaan hipsuttelin. Keskisyke reilun seitsämän kilsan lenkillä 138, maksimi 147, on muutes mulle kehitystä tää!

Juoksun jälkeen nostatin sitten sykettä kahvakuulajumpan verran puoli tuntia ja pystyi jo tekemään jumpan 8 kg:n kuulalla kokonaan eli ylävartalon lihaksetkin alkaa olla taas kondiksessa. Täytyy varmaan ostaa Hämptoniin sitten myös kahvakuula, ettei lihakset pääse löystymään... vai löytyisköhän tuolta joku kahvakuulajumppa/ryhmä johon vois osallistua?

En muistanutkaan

miten tukkoon voi itsensä treenillä saada. (ISO huokaus)

On ollut ajatuksena treenailla itselleen jonkin sortin kuntoisuutta, mutta viimeviikko lipsahti kyllä tehojen puolesta kovemmalle puolelle. En tiedä olisiko ollut aika vielä ihan lauantain tehoihin... olosta päätellen ehkä ei.

Eilen illalla lähdimme porukan vetolenkille. Juostiin teollisuuskylän liepeille (kolmisen kilsaa) lämmittelyksi. Ja siellä sitten vetoja Porukalla 10x30 sek. puolentoista min palautuksella ja 5x1 min parin minuutin palautuksella. Muuten ihan mukavaakin, mutta mulle ei ollut lyllerryskamuja :(

Nousujohdanteisesti sain nuo puolen minuutin vedot vedettyä ja syke näytti käyneen korkeimmillaan 181... aika hyvin näin vanhalta muorilta. Seitsämännen vedon kohdalla käyrien mukaan nitkahdin. Pidemmissä vedoissa pari sain juostua hyvin, loput oli sitten jo raahustamista. Max syke 176 noilla pidemmillä vedoilla.

Tänä aamuna kuuden aikaan heräsin ja tunsin olevani jäykkä rautakanki, joka paikkaa kivisti ja kolotti. Ihanpa tuli nuo puolikkaat ja marat mieleen. Yritin tehdä hiukan palauttavia jumppia, eikä niistäkään tahtonut tulla mitään, kun olin niin jäykkä ja kiriä. Tuli taas sellainen olo, että ei oo juoksu minun laji, mutta jotenkin sitä itsensä pitää liikkeessä vaan pitää.

Tämän viikon liikut:
Ma pyöräily 2h 1 min, melonta 1h 3 min
Ti vetotreeni tuiskulassa 40 min
Ke reippailu lukiolle, jossa 1 h tanssimix-jumppaa, hölkkä tuiskulaan Viivin jalkismatsiin yht. 2h  9min
To Suunnistus ja loppuverkka yht. 48 min
Pe Pyöräily 30 km 1h 4 min
La Alkuverkka 28 min Vetotreeni 1. 19 min Vetotreeni 2. 13 min Loppuverkka 24 min Jarkko laskeskeli kilometrejä tulleen noin kymmenen.
Su Jumpat muokkaus+jättipallo+venyttely 1h 12 min
Yht. 10 h 27 min Tehoja oli kyllä tällä viikolla reippaan oloisesti, kun en nyt menis ihan tukkoon. Jonkin sorttista palauttavaa kai nyt ensi viikko sitten?

Vilja sai arvotehtävän lauantaille, kun valittiin päätuomariksi C-poikien itä-länteen.
Tyttö suoriutui oikein mallikkaasti ja jämäkästi hommasta, joka aiheutti paljon jännitystä, kun samanikäiset pelimiehet olivat kyseessä.
Hyvin löytyi kanttia olla vihellystensä takana, vaikka toinen pelinjohtajista (mies) välillä tuli karjumaan pää punaisena, että "selvästi pesässä!" Tytär tunnusti kotona, että pelotti, mutta rauhallisesti tyttö hoiti tilanteen, eikä pelkääminen näkynyt muutaman metrin päähän katsomoon millään tavalla :) 

Kuitenkin

piti lähteä vielä kuntorasteille kokeilemaan tänään.
Onnekseni Joensuun Martti oli tehnyt aika helpon radan suunnistaa. Kaverin kanssa tälläkertaa eksyilimmä, kun yhdessä on paljon mukavampaa.
Tässä Pirjolle meidän "harharetki":

Noo ei vainenkaan, yksi pieni ohijuoksulenksu sinne mahtuu.
Jälkimaku on kyllä mukavampi, kun rastit on helposti löydettävissä, eikä missään suon silmäkkeissä näkymättömissä. Reitti oli kuitenkin aika lyhyt, vain vähän reilu kolme kilsaa, joten käytiin vielä Pirjon kanssa hiukan loppuverkkaa juoksemassa. Mutta pyssymäessä on niin vaikiata puhua puuskuttamatta. Sykkeet nousee, hyvä niin.
Maksimi 178, avg 133

Salissa hyppinen

ei ilmeisesti minulle sovi.
Niin mieluusti, kun osallistuisin noihin ryhmäliikuntoihin, mutta tämän aamuinen polvikipu sanoo, että ei ole hyväksi sellainen. Kansalaisopiston elokuun aloitusjumpassa kävin ja tanssimix oli teemana. Mielestäni hyppelyä ei ollut edes kovin paljon. En tiedä mikä siinä sitten lie, että polvi juonittelee salijumppien jälkeen. Kuitenkin olen sen juuri niillä M@gdan jumpilla saanut ärmäkäksi ja toivoin niin, että se kesän treenin jälkeen kestäisi jumppaa, kun Hämeenlinnassa ne olisi niin mukava aloittaa. Joku väärässä asennossa kiertyminenkin saattaa olla kipeytymiseen syynä, mene ja tiedä!

Jarkko teki maanantaina sykemittariini ensimmäisen ohjelman, joka tiistaina piti toteuttaa: 5x400 metriä. Lämmittelyjuoksu ensin Tuiskulaan ja siitä sitten vetoja höyryään. Takasuora oli vastatuulta ja tuntui joka kerta, että voimat menee siihen. Lämpenin pikkuhiljaa vedosta vetoon ja koko treenistä jäi hyvä mieli, kun viimeisellä viidennen vedon satasella vasta tunsin juoksevani.

Maksimi syke 179
Kovatehoinen ja maksimiharjoitus

Tämä harjoitus lisäsi kehosi kykyä kestää anaerobista rasitusta. Se paransi maksimihapenottokykyäsi (VO2max), nopeuttasi ja tehokkuuttasi. Tätä harjoitustehoa suositellaan verrattain lyhyisiin harjoituksiin. Lämmittely ennen harjoitusta ja jäähdyttely sen jälkeen ovat tärkeitä.
Sannoo sykemittari
Vielä pitäisi toimintoihin tutustua ja ohjelmien käyttöön perehtyä paremmin, kun olisin halunnut katsella ajan aina 400 metrin kiekalta, mutta ei onnistunut. Tai onnistuikin noista käyristä, mutta asetuksia pitäisi hiukan  vaihdella.
Nyt kuitenkin alkaa se vaihe, että alkaa olla mielessä enemmän pukuhistoria ja opintopisteet, kuin sykemittarin asetusten räplääminen, niin se vaan menee; Tänään keskiaikaista pukukulttuuria luvassa.

Viikkotuntimäärä

jäi nyt sitten hiukan vajaaksi, kun jouduinkin yhteensattumien vuoksi peräsimeen sunnuntai-illan soudussa. Hiukan muutakin selkkausta sunnuntaina, niin etten ehtinyt minkäänlaisella lenkille, vaikka kuinka yritin. Pyöräilykamppeetkin olivat päällä varmaan tunnin, mutta sitä ei taideta laskea liikkumiseksi... Vadelmapuskat notkuvat marjoja, joten päätin sitten kerätä satoa talteen.
Ja jotain positiivista (joo on se 3 litraa vadelmiakin psitiivista) se peräsmieshomma on nyt hyvin hanskassa, ei mene enää sormi suuhun kirkkoveneen ohjauksessa! Että jos joku päättää koota Sulkavansoutuun joukkueen, niin täällä olis perämies valmiina :D

Mutta viimeviikon liikut:
Ma jumppa, luultavasti toiminnallinen käsipainotreeni ja joku muu (en ollut laittanut ylös, enkä muista :( 1 h 20 min
Ti hidas pyörälenkki 1h 23 min
Ke Pyörälenkki 1h 59 min
To Juoksulenkki Viljan kanssa puoli tuntia ja kahvakuula puolituntia
Pe Juoksulenkki omalla naiskaartilla reilu puolituntia ja soutu 2 h 30 min
La Lenkki pyssymäessä 45 min
Su Kulijailua ja peräairon heilutusta

Yht. 9 tuntia ja 28 minnuuttia, voi kehveli jäi alle kymmenen tunnin... Nooh, täytyypi yrittää paikata tälläviikolla. Mutta jopa kolmena päivänä hellejuoksua, se on hyvin!

Tänään oli hieno tuuleton aamu, joten viiskymppiä kävin pyörällä kurvaamassa.

Elämykset

antavat minulle lisää voimia arkeen, siksi niitä pitää haalia lisää.

Kirkkovenesoutu on uudelainen juttu elämysrintamalla. Minua on hiukan alkanut kutkutella ajatus sulkavan soudusta. Täytyy nyt heittää ajatusta ilmaan, sillä muutamissa meissä syntyi jo eilen pieni kipinä haasteelisemmasta matkasta.

13-15 hengen soutujoukkueen haaliminen on sekin kovin haasteellista, jo pelkästään yhtä neljäntoistakilometrin pätkää varten. No, eilen illalla ilmestyi onneksi 13 naista Taidetalon rantaan vastaamaan huutoon. Meitä oli tälläkertaa muutama ns. kokenut soutaja paikalla. Peräsimessä Anu Kukkola kertoo alkuun miten matkan on suunniteltu etenevän.

 Ja kun Anun kädet nousevat ylös...

Soutajien kädet nousevat ylös myös :D
Juu, ei vaan airot nousevat vedestä, niinkuin moni näyttää asian ymmärtäneen.

Matkaan lähdön haaste oli peruuttaa ja kääntää vene vastavirtaan, kun osalle sana huopaaminen oli täysin tuntematon käsite. Kun käsitteet ymmärrettiin alkoi homma luistaa.

Ja matkanteko pääsi alkuun, niin suotuisassa 25 asteen lämmössä. Pelätyt ukkoskuurot väistivät, ja luvatut sadekuurotkin saatiin puhkuttua tiehensä.

Iloinen puheesorina alkoi vasta järvellä, kun aluksi porukan piti hiukan keskittyä ja tutkailla ensimmäisen airokaksikon liikkeitä. Minä ja Kirsi ykkösairoissa.

Minulle tällainen kesäillanvietto on suuri elämys ja siksi lähden houkuttelemaan siihen muitakin. Mikäs sen hauskempaa kuin rupatella akkasakissa mukavia, höpötellä vähän joutaviakin, ihailla kaunista vesimaisemaa ja pistää lihakset töihin?

Loppumatkasta Hauhon saaresta Padinkiin minäkin kokeilin peräsimen käyttöä ja homma alkoi melko pian luontua, joten uskallan vaikka joku kerta lupautua peräsimeen, kippariksi ;) Reilu parituntia soudettiin ja välillä huilittiin, hörpättiin vettä ja saattoipa joku napata evästäkin.

Seuraavan kerran soudetaan seurakunnan vene Padingista takaisin Taidetalon rantaan sunnuntai-iltana, tule ihmeessä mukaan kokemaan tämä elämys!

Heräsin

tänä aamuna ajatukseen, jotta hitsi vieköön, miten nautin taas liikkumisesta.

Ei vaivaa kantapää, eikä selkä, ei si-nivel eikä polvi. Rennosti niuhottamatta voin aamulla katsella säätä ja sen mukaan lähteä pyöräilemään tai tehdä pikku lenkin ja jumpan. Ei stressiä mistään pakosta. Viime kesän muistan vaan kauheasta stressistä, vaivoja oli vaikka muille jakaa... en edes jaksanut kaikesta kirjoitella ja mieli sen myötä maassa. Kun liikkuminen oli rajallista, alkoi stressata syöminenkin ja muutaman stressikilonkin sain kertymään kroppaani... Eikä talvi tuonut stressikäyriin laskua, päin vastoin.
Nyt koen olevani eri lähtöviivalla. Olen innostunut, vaikkei mitään tavoitteita kalenterissa olekkaan.

Mahdottoman iloinen olin toissapäivänä, kun yksi tyttäristäni tuumasi, että nyt äiti aletaan treenaamaan kymppiä! Luottoa löytyi siihen, että äitillä on tämä homma hanskassa. Eilen aamulla käytiin Viljan kanssa 3,5 km hipsuttelemassa. Tänään olimme sitten jo lenkillä neljän naisen voimin: minä ja kolme tytärtäni. Voi että, kun minusta tuntui hienolta: Katsokaa nyt koko maailma kuinka reipasta sakkia :D Valitettavasti nämä yhteiset lenkin harvenevat pian, kun Venla muuttaa Kajaaniin. Nooh, mutta meillä on tässä elokuu aikaa nautiskella yhdessä liikkumisen ilosta.

Eilen tein pitkästä aikaa kahvakuulajumpan, kun miniä tilasi mulle uuden jumppa dvd:n. Harmitti, kun vanhalle digiboksille jäi paljon just hyviä jumppatallenteita, mutta nyt niitä on hankittuna sopiva määrä dvd-levyinä.
Tänään sitten aamusta hiliputeltiin tyttöjen kanssa reilu neljä kilometriä.
Illalla odotettavissa viikon kohokohta: kirkkoveneellä Rajalta-rajalle soudussa. Pidetään peukkuja, ettei myrsky tuhoa meidän suunnitelmia!

Viikon liikut

Ma juoksulenkki + kyykkäys 56 min
Ti jumppa + uinti 1 h 34 min
Ke lepopäivä pesiksen parissa Seinäjoella
To pyöräily eränkävijöiden majalle ja suunnistus 1 h 47 min
Pe hölkkä 1 h 12 min
La Pyöräily+maratoonarin lihaskuntojumppa+ venyttely 3 h 15 min
Su Pyöräily Tiitonrannalle 2 h 21 min

Yhteensä 10 tuntia 47 min ja kaks aktiivisuusmuistutustakin mahtui sitten keskiviikolle, kehveli. Kauheasti se tuo kello patistaa heilumaan koko ajan, ei hetken rauhaa!

Olen ajatellut näin, että nyt kun pohjakuntoa tässä yritän itselleni luoda, niin opettelisin myös juoksemaan matalemmilla sykkeillä. Siksi perjantaina juoksin tosi hitaasti Kiekko-Niskakankaan lenkin 9.37 km keskisykkeellä 137. Suunnitelmassa jotakuinkin onnistuikin, mutta lopuksi piti yrittää olla juoksijan näköinen, kun Tuiskulan ohi erehdyin huhkimaan ja nuoriso oli tullut Justimusta kuulemaan.

Lauantaina tein hiukan testiluontoisesti maratoonarin lihaskuntojumpan... Testinä siinä mielessä, josko reidet ja takamus kestää koko jumpan ilman itkuja ;) Ja kestihän tuo. Lihaskuntoakin alkaa siis pikkuhiljaa löytymään. Lankuttaminen on vielä olkapäälle pahasta, huomasin sen, kun Tiitonrannalla tänään soratietä jyristeltiin pikkupätkä, olkapää oli arka ja ärtyi tärryytyksestä entisestään.

Tämä kymmenisen tuntia viikossa yritetään pitää ohjemassa elokuun loppuun asti.
Nais-liikkujilla olis coopperi ens perjantaina, mutta ei taida mulla siihen vielä löytyä juoksukuntoa. Silloin olis myös rajalta rajalle melonta... jos soutuporukan sais kasaan, niin voisin lähteä sinne, mutta melomaan ei taida olkapäästä vielä niin pitkälle matkalle olla.