Vaimo kotona

Ekstriimiä elämään todellakin: vaimo oli viikon kotona : ) No, sitten vakavoidutaan ja siirrytään asiaan.

Viime blogissani toivoin löytäväni ohjelmallisuutta treenauksen. En ole löytänyt. Vaan eipä haittaa. On ihan makiaa, kun saa itsestään hiukan irti ilman tiukkaa ohjelmaakin: pyöräilyä, juoksua, suunnistusta, muutama jumppakin ja kiekkokauden avaus keskiviikkona.

Maantiepyöräilykelit ovat tälle vuotta ohi, mutta kuitenkin kilometrejä kertyi yli 2000 ja pyörän mittarissa nyt kaikkiaan yli 5000. Taitaa olla aika viedä Bianchi Maunumäelle perushuoltoon. Hyvin on pyörä kestänyt: yksi ohjauslaakerin vaihto ja kaksi rengasrikkoa takana.

Elokuun alkupuolelta lähtien on taas juoksukin maistunut. Lenkkeily on ollut monipuolista. Mukana on ollut polkujuoksuja, 4+1 -juoksua, vetoja  ja mäkijuoksuakin kroppaa ja fiiliksiä kuunnellen.

Viime viikon ohjelmassa oli kahvakuulailua, kauden avaus Wanhojen Pierujen kiekkohöntsäilyssä ja kolme erilaista juoksu- ja kävelylenkkiä. Maanantain kahvakuulailu ja syyskylmät vetivät niskan niin jumiin, että päätä särki tiistaina. Päivikki onneksi houkutteli Pyssymäkeen ulkoilemaan ja ehdotti lajiksi sauvakävelyä, että hartiat saisivat liikettä. Tartuin syöttiin ja houkuttelin Viivin kirittäjäksi. Päivikki juoksi omia vauhtejaan ja me Viivin kanssa kävelimme reippaasti tasamaat ja alamäet, mutta juoksimme ylämäet. Olipa hieno kokemus. Sauvat rytmittivät ylämäkijuoksua aivan uudella tavalla. Treenistä tuli melkein loikkaharjoitus ja ojentajatkin saivat kunnon treenin. Mäkijuokstutreenit taidan vastedes tehdäkin sauvojen kanssa. Matkaa kertyi viitisen kilometriä, sykkeet vaihtelivat välillä 90-167 ja niskajumi hellitti. Keskisyke oli 115.
Torstaina teinkin sitten Pyssymäessä hiukan kovemman treenin. Juoksin noin 8 kilometriä sauvojen kanssa. Yläkroppaankin iski maitohappoja. Mäen huipulle kivutessa kädet olivat lujilla ja taisipa toisella kertaa päästä pari kirosanaakin. Sykkeet vaihtelivat tällä kertaa lukemissa 120-170, keskisyke oli 146.
Sunnuntaina oli viikon pitkiksen vuoro. Päivikin kanssa saimme houkutelluksi velipoikanikin  mukaan kokemaan 4+1-rytmityksen vaivattomutta. Kiertelimme Nakkaperän, Lahnajärventien, Pylkönperän ja Torpantien maisemissa parikymmentä kilometriä, aikaa kului vajaa kaksi ja puoli tuntia. Kävely rytmittää juoksua mukavasti ja pitää keskisykkeen maltillisena. Aivan mainiota pk-harjoittelua eikä rasita jalkoja samalla tavalla kuin pelkkä juoksu. Noissa maisemissa juostessa huomaa myös, että Nivalastakin löytyy korkeuseroja.
Treeni on maistunut sen verran kivasti, että mielessä siintelee taas tavoitteen asettelu ensi vuodelle. Jossain kai pitäisi käydä taas maraton juoksemassa. Keskikesän taidan kuitenkin ensi vuonnakin pyhittää maantiepyöräilylle, joten talven ja kevään aikana pitäsi viritellä hyvä juoksukunto esiin, että alkukesästä voisi taas itseään kiusata. Toivottavasti talven aikana pääsee pohjia tekemään hiihtoladulla. Maaliskuulta alkaen kun pääsisi ohjelman mukaan juoksemaan, pitäisi siedettävään kuntoon ehtiä touko-kesäkuuksi.