Päätettiin siis lähteä juoksuporukan matkaan, mutta reitti olikin jonkin sortin polkujuoksutaival, eikähän me oltu osattu kumpparein varustautua. Mua alkoi hirvittää ensimmäisillä kilometreillä, kun nilkkoja myöten olin uppeluksissa jääkylmässä vedessä, että mitäkähän hiipuva lentsu nyt tästä tempauksesta tykkää. En ole herkkähipiäinen kastumiselle, mutta kokematon kylmänilman polokujuoksija oon, tunnustan. Kun Venlakin 4 km:n jälkeen alkoin pohtia, että onkohan varpaat jäässä vai irronneet kokonaan, kun ei tuntoa ollut, katsoimme parhaaksi katsella kuivimman mahdollisen paluureitin takaisin. Hyvä niin! Kaikilla lämpeni varpaat teitä pitkin juostessa, ettemme luultavasti enää pahemmin vilustuneet. Ja kotona ootti lämmin sauna :)
Pikkusen päälle 7 km hölkkäiltiin. Alun 4 km meni hitaanlaisesti polun märkien kohtien yli loikkiessa ja loppu hirmu sykkeillä Huhmaria kohti kiivetessä.
Nyt on sitten pari seuraavaa päivää kuolettavan tylsää junaelämää, toisaalta mukava nähdä Hämptonin kamuja. Ei taida vielä torstaina päästä enslumen laduille, mutta oonpa hyvillään nyt siitä että ilma jähtyy.
Ja hei! Olis tämmönen treineri myytävänä... On vielä pari viikkoa villiskirpparilla, että siellä voi käydä kurkkaamassa. olen ulkoilmaihminen, en osaa polkea paikoillani... mutta jos jollekkin tää sopii niin hakemaan vaan 70 eurolla lähtee!