Rokulia

ihan pakosta.
Alkoi elimistö piiputtaa.
Flunssan oireita ihan jatkuvasti ja selkäkipuja. Myös leposyke on ollut korkealla.
Päätin sitten, että nyt otetaan kunnon lepo; viimeviikko menikin lonkkaa vetäessä.
Viime lauantaina kävin 6.6 km hölkkäilemässä (Pirttiranta). Sunnuntain vielä huilin.

Tällä viikolla aloitin varovaisen treenin ja nyt hiukan kuulostelen miltä alkaa tuntua.
Maanantaina juoksin alkuverryttelyksi punttikselle, siellä 40 min aika kevyehköt sarjat, keskittyen vatsaan ja selkään. Loppuverryttelyn juoksin kotiin. Noin 4 kilsaa yht. juoksua.
Tiistaina käväistiin Viljan kanssa oyssissa poistattamassa kipsi ja olipa tyttösen käsivarsi kaventunut. Liikkumaan saa ruveta, kunhan vain ensin alkaa liikeradat löytyä. Käsi on vieläkin kipsausasennossa ja Vilja ihan selvästi arkailee käden liikuttamista, mutta jospa se liikkeelle taas saadaan.

Iltasella kävin sitten 45 min uimassa rintauintia. Myös muutamia altaanmitallisia kroolia ja selkäuintia. Luin jostain, että selkäuinti olisi hartioille hyväksi.
Tänä aamuna olen sitten tehnyt vyötäröjumpan (puoli tuntia) ja toiminnallisen venyttelyn (puoli tuntia) ja illalla taidan käydä kurkkaamassa Pyssymäessä tuleeko Kipinän väkiä yhteislenkille.
Muuten on ollut niin kiihkiätä tämä elämänmeno, etten oikeen ole kerennyt koneelle. Ja sillä ajattelinkin jättäytyä heiaheiasta. Mulle riittää kun kirjoittelen tänne fiilikset liikkumisista ja manuaalisesti sitten pidän kirjaa kaikesta tärkeästä. Ei ollut heiaheia mua varten.

Maratonfotoa piti jo uhkailla kuluttajasuoja-asiamiehellä, kun rahat kelpas, mutta kuvia ei alkanut kuulua... ja kuvan laatu sitten... oli tämä.
No ei tarvitse niihin enää vähiä rahojaan tuhlailla :(

Fiilisten mukaan

olen treenaillut.
Keskiviikkona oli hyvä treenipäivä; tunti jumppaa ja ne näkyvät heiaheiassa, jonka käyttöä en ole vielä oikein sisäistänyt. Jokatapauksessa askelsarjat ja lihashuolto oli jumppateemoina ja hyvä hiki pintaan!
Illalla sitten kävimmä Jarkon kanssa Pyssymäessä juoksentelemassa viitisen kilometriä. Pehmeällä alustalla juoksentelu teki hyvää.
Sitten tulikin vähän vahingossa kolme lusmuilu päivää, kun piti ajella kurkien perässä pitkin kyliä. Hienoa syysnäytelmää ei oikein raaski jättää välistä.
Tänään jo pakotti lenkkeilemään ja kävin taas viitisen kilometriä juoksentelemassa. Ja nauhoitettuna tämän päivän jumppa, jonka teemana oli kehonhallinta. Net sitten ovat hyviä nuo ylen jumpat perjantaisin ja sunnuntaina uusinta, suosittelen lämpimästi! Ensin kun käy puolentunnin lenkin ja tekee jumpan päälle, niin jopa saa koko kroppa kyytiä.
Minun kroppani saa kylla nyt kyytiä, nimittäin ostettiin kuntosalikortti, kun sai huojennuksella. Ajatus olis käydä ma ja ke tai to salilla, ti sittten uimassa, loppuviikko lenkkeilyä. Katsotaas miten se kuntosalikärpänen purasee... En tahdo millään siitä innostua, mutta nuo 10 kertaa nyt on pakko käyttää.

Lepäilin

viikonloppuna ja flunssakin hellitti.
Eilen aamulla tein lihaskuntojumpan... ja jotenkin tuntuu, että kunto on ihan repsahtanut. Höö!
Illalla sitten piti lähteä kokeileen juoksua. Miten se onkin niin, että jos sulla on joku vaiva, takaraivossa pakottaa koko ajan, että jokohan pystyisi ja jokohan kestäisi... Ei vaan saa rauhaa. Pakko lähteä!
Päätin, että juoksen ilman mitään mittareita, ihan hissukseen. Juoksin ja juoksin ja mietin, että kohta alkaa polvi muistuttaa olemassaolostaan. Mutta kas ei hassumpaa, 7 km mennä hupsahti, eikä hankaluuksia ilmaantunut. JEES!
Kyllä tuntui mukavalta, ihan iso kivi vyörähti sydämeltä. Seuraavalla lenkillä menee 700 juoksukilometriä rikki tälle vuodelle. Paljonko lie saisin vielä tänäsyksynä kasaan?
Tänään kävin uimassa rintauintia tunteroisen. Harmittaa kun meen laskuissa aina sekaisin, mutta uskoisin, että pitkästi yli kilsa siinä tunnissa tulee räpiköityä. Nyt on niiiiin hyvät fiilikset.
Pitäisiköhän mun kokeilla sitä heija-heijaa... oliskohan siittä iloa?

Kaikensorttinen

stressi ja univelka saivat vastustuskykyni hiukan herpaantumaan ja siihen herpaannukseen oli flussan otollista iskeä. Normaalisti minuun ei koululaisissa kiertävät taudit tartu, mutta nyt oli annettava periksi. Viikonloppu oli hankalinta aikaa. Tällä viikolla on tuntunut, että räkä on liimaantunut poskionteloihin, eikä liiku sieltä edes sarvikuonon ahdistelemana.
Tiistaina kävin kuitenkin melomassa. Ilmassa oli hiukan syysmyrskyä ja järvellä mahtavat vaahtopäät. Siellä sai vähän adrenaliineja liikkeelle. HUI!
Eilen illalla päätin pistää juoksemalla räkään liikettä ja kävin vitosen juoksemassa. Polvi tuntui viidenkilometrin jälkeen hiukan hankalalta, joten pitää varmaan keskittyä vähäksi aikaa jumppaan, uintiin ja muihin lajeihin. Ei taida syksyn puolikashaave enää toteutua... nähtäväksi jää...
Nyt aamulla tein kahvakuulajumpan ja ihanasti hiki virtasi. Tuntuu kyllä, että kroppa kaipaa lihashuoltoa, että sitäpä tässä otetaan nyt ohojelmaan!

Haasteottelu

Nivalan FC-92 vastaan Nivalan Seurakunta.

 Ja nyt joutui sitten äippäkin futaamaan.

Kova laji tuo jalkapallo, kun joutuu juoksemaan niin lujaa ;)

Onneksi pelattiin pienellä kentällä, isommalla olis saattanut loppua kunto.

Viivi tuumasi matsin jälkeen, että aloittelijaksi äitillä meni ihan hyvin!

Hauskaa oli, vaikka hävittiinkin.

Kiitos Hannalle kuvista!

Viljan vasen käsin leikattiin sunnuntaina ja hänellä on nyt kyynarvarren mittainen itsestään sulava naula tukemassa kättä, kipsin lisäksi tietenkin. Mutta kun käsi on olkavarresta ranteeseen kipsissä, tytär on avun tarpeessa riisumisesssa, suihkuhommissa ja pukemisessa. Kipsikäsi on myös aika raskas kantaa. Mutta Vilja on reipas, ei valita. Jos kysyn onko kipeä, vastaus on "vähän". Vuoden aikana on sattumuksia ollut turhan paljon. Toivottavasti nämä nyt riittävät vähäksi aikaa!