Hiukan harmitti, kun Kipinä maraton- järjestelyt olivat samana päivänä, mutta voipi olla, että vain yksi tyttäristämme käy armeijan ja meille tapaus on ainutlaatuinen.
Hirmuinen tunnekuohu valtasi minut, kun tuvista marssivat rivistöön, eikä valokuvaamisesta tahtonut tulla mitään, sillä kameran linssi sumeni ;)
Äitin iso tyttö on nyt pois kotoa, melkoisessa elämänkoulussa.
.jpg)
Yksikkö on tuliasemapatteri ja valan myötä Venlasta tulee siis tykkimies.
Usko ja luotto Venlan pärjäämiseen on kova, vaikka kavereista eroon joutuminen varmasti on tämän ikäisille hankalaa. Nivasta lähteneet pojat on suurin osa menneet Sodankylään, joten tutut ovat harvemmassa Kajaanissa.
Kova mimmi, täytyy välillä itsekkin ihmetellä!
.jpg) |
| Reservin Luutnantti tarkisti alokkaan kaapin ja kunnossa tuntui olevan. |
Kesäkuun loppuun mennessä en liikkunut, vaan lommailin vaan.
Kotiin palattuamme aloin pyöräillä maantiepyörällä ja potkupyörällä... ja kas, kantapää ei tykännyt... ei se tykkää mistään nykyisin. Millekkähän alakas?
.jpg){kind=link}
Hieno hetki varmasti. Maratoneja tulee ja menee. Tsemppiä kantapään kanssa. Sinnikäs kaveri vainoamaan kyllä.
VastaaPoistaOlipa mukava lukea täältä blogista vähän enemmän tietoa tuosta teidän kotiväenpäivillä käynnistä:) Voin vain kuvitella, kuinka paljon tunnekuohua tuollainen aiheuttaa. Saapa nähdä, voinko tulevaisuudessa mennä Laren kotiväen päivään ollenkaan parkumaan, kun poikaa varmasti nolottaisi äidin tunnekuohut. Vaikka kyllähän nämä meidän nuoret taitavat äitinsä tuntea, että on itku sekä nauru herkässä.
VastaaPoista