Monistellen kesällä olen aloittanut, mutta joku tökki. Sanainen arkku ei auennut.
Erilainen kesä takana, ei treeniä... liikkumista kylläkin.
Facebookin juoksufoorumilla on ollut mukava osallistua keskusteluihin ja huomata etten ole maaliman ainoa vaivanen. Vähän harmittaa näin jälkikäteen, kun en keväällä älynnyt teipata jalkaani pyssymäkilenkeille. Monista vahingoista viisastuneena jalka on ollut melkoisen tukevassa urheiluteipissä viime lenkit. JA kas hölökkäkilometrejäkin on kertynyt jonkin verran varastoon. Keskisyke meinaa nousta mahdottoman korkeaksi ja olenkin tehnyt Cosmoksen opein sellaista kävely-juoksu-lenkkiä. Jospa saatais tämä rapakunto pikkuhilijaa nousuun.
Noo tiedä sitten miten tässä syksy treenaillaillaan?
2.9. aloitan opinnot Hamkissa ja asunkin viikot Hämeenlinnassa. Kyllä jänskättää!
Hankalinta tulee olemaan koti-ikävän kanssa eläminen.
Nyt olen huhkinut hullunlailla äidin rakkautta pakastimen täytöksi; sämpylää, pullaa, pitsaa ja piirakoita. Noo taustalla kuitenkin ajatus opiskelijabudjetista ja säästöistä ruokalaskussa.
Reilu viikko vielä tässä kotosalla ja sitten edessä maisemanvaihdos. Voe kehvatsu!
Miettikääpä sitä.
Maradonnan kanssa käytiin viime viikolla leukoja liikuttamassa pikkupatikalla Törmäjärven ympäri. Tuntuu siltä, että pitäis nyt nähdä vielä kaikki kamut, jos sitten ei ennää ikinä nää kettään ;)
Jarkko treenaa Kärkimaratonille ja pitkät lenkit ovat menneet suhteellisen mukavasti. Kiertelin yhden lenkin kickbikella kaverina.
Välillä mietin, että oonko minäkin joskus monen tunnin juoksulenkkejä tehnyt? Jos ne ovat vaan unta ;) Onneksi on todistusaineistoja.
Tässäpä vielä tämä meidän Tykkimies Turunen. Lähtee aliupseerioppiin syyskuun alusta. Ihmeissään ollaan ihan tuon nuoren naisen reippaudesta. Kultainen ampumamerkki ammuttuna ja taisteluammunnoista leirillä suoriuduttu. Nämä jutut ovat olleet aina niitä miesten puheita, eikä niistä oo juuri tiennyt... Eilenkin soiteltiin ja Venla oli tullut 20 km:n marssilta täydellä varustuksella ja lämmintä oli noin 23 astetta. Ei ihme, että juuri julkaisivat treeniohjelman kutsunnoissa oleville nuorille.
Ehkä tässä saan tämän kirjoituspään taas auki ja treeneistäkin kiinni.
Eilen kullaanlenkki kävellen/juosten, reilu 11 km
Tänään pyöräilin pyssymäkeen mustikkametsälle
Mitäs lie huomispäivä tuo tullessaan
Vuosi sitten oli itellä ajankohtaista tuo toiselle paikkakunnalle opiskelemaan lähteminen miehen ja koirien jäädessä kotiin. Muistan vielä todella elävästi sen tunteen. Innostunut, mutta samaan aikaan vähän peloissaan, jännittynyt ja huolestunut (tuo viimeinen nimenomaan siitä opiskelijabudjetilla elämisestä). Pidin itseni opiskelujen kanssa niin kiireisenä, että kotiin ei paljon ehtinyt ikävöidä. Ja oikeasti nautin niin paljon siitä opiskelusta, että sekin auttoi jaksamaan. Kyllähän se monesti sunnuntai-iltaisin tökki lähtä junalle, mutta sitten kun sinne pääsi, niin siitä se uusi viikko sitten alkoi taas käynnistyä. Mutta ei ole kotiin ollut koskaan niin kiva tulla kuin silloin aina viikon päätteeksi :)
VastaaPoistaTsemppiä sulle, pärjäät(te) kyllä!
Just Ammi, nää ajatukset! Kun kuitenkin odotan sitä opiskelua intopiukalla, niin uskon tästä selviäväni... Tosin en kyllä selviä vuodella :/ enkä kahdellakaan. Kyllä Jarkkokin valvoi unettoman yön, kun ilmeni että aikuisopiskelu ei tarkoita mitään etäopiskelua ja ohessa työn tekoa, vaan päiväopiskelua lukujärjestyksen mukaan. Nop melkein 25 vuotta ollaan saatu kyhnätä kylkikyljessä, että jospa uuteen järjestelyyn tottuuu. Tottuu siihen, kun on pakko.
PoistaKiitos tsempistä, sitä tarvitaan!
Hyvä, Päivikki!
VastaaPoistaTässähän oli sellainen kattaus että oksat pois! Monenlaista asiaa. Heti piti googlettaa tuo Törmäjärvi, vaikka nimi oli tuttu yhden extreme-seikkailun suunnittelun pohjalta. Ens lauantaina on muuten tulossa monenlaisin tavoittein väkeä liikkumaan Pyssymäelle klo.8 alkaen. Just pari kipinä-neitoa ilmoittautuivat taiteilijanimillä listoille. Mukaan vain! ... Jep, kyllä tuo Juoksu + Kävely on hyvä apukeino. J+K -rytmillä pääsee parempaan peruskuntoon. Määrää tulee huomaamatta enemmän. Se on mielekkäämpää kuin pelkkä Juoksu, varsinkin kun peruskuntoa ei ole vielä esim. helppoihin +2h yhtämittasiin juoksuihin.
Jarkon projektia jännitän mielenkiinnolla. Hän kuulosti erittäin motivoituneelta ja sitoutuneelta projektiinsa... Ja tulipa hän reppu selässä vastaankin järven ympäri juoksu aikeissa tuossa pari vajaa pari viikkoa sitten sangen MoFaharmaisella, kevyellä askeleella.
Onnittelut Venlalle kultaisesta ampumamerkistä!! Itsekin sain sellaisen aikanaan ja olihan se helkkarin siisti juttu. Juoksusta ei tullut kultaista merkkiä, mikä ei ole mikään yllätys. Olen aina ollut superlahjaton juoksija. Mutta aina voi harjoittelemalla saavuttaa omia haaveita, kun oikein yrittää tosissaan. :)
Tsemppiä!
Voi Cosmos, kun olisi niin tehnyt mieli osallistua tälle sun lauantaiselle tempaukselle, mutta en oikein vielä uskalla kovin pitkäkestosta tuon kantapään kans... ettei tulis takapakkia. Se on ollut mulle niin kova paikka, siis tämä juoksemattomuus, etten haluaisi millään enää samaa tilannetta takaisin. Yhtäjaksoista juoksua (hölkkää) en oo juossut pisimmillään kun 7 km. Ja sitten tuota kullaaanlenkkiä kävely/juoksua. Kaks ja puolituntia vois olla äkikseltään liikaa? Tiedän kyllä pystyväni, vaikka tältä istumalta juoksemaan 22 kilometriä... Mutta kun ei oo sitä kipusignaalia, joka sanos, että top,top ;)
PoistaJarkon puolesta on mukava jännätä, kun ei itse pysty lähtemään. Tykkäisin niin juosta joskus Kärkimaran "kotomaisemissa", sinne on mukava mennä Nisulantien päähän sitten porukalla MoFaharia kannustamaan. Ehkä pitää ottaa kicbike mukaan, niin pysyy vähän aikaa perässä :)
Ja Venlasta vielä, häntä kun harmitti kovasti, kun joutui juoksemaan coopperin kovassa yskässä... ei oikein henki kulkenut. Mutta kohtuu hyvin meni silti. Siellä pientä flunssaa päällä koko ajan kun aina on kova tohina ja kiirus menemään, sitten hikisenä ja märkänä ollaan ja ootellaan seuraavaa kiiretttä :)
Minäkin ymmärrän hyvin nuo tunnekuohusi opiskeluun lähdön hetkellä. Itsehän en joutunut vaihtamaan paikkakuntaa, mutta Tare sitten taas joutuu. Kyllä piti monet itkut pirauttaa, ennen kuin tottui siihen viikot erossa olemiseen. Ehkä se kuuden viikon pituinen Intia-ero sitten turrutti, että nämä tavalliset viikot eivät tunnu niin kamalilta kestää. Parisuhdekin tuntuu ruusuilla tanssimiselta, kun on aina ikävä ja haluaa nauttia pienistä yhdessäolon hetkistä täysin siemauksin. Opiskeluiloa ja toivottavasti nautit saamastasi omasta ajasta:) Onnitteluterveiset Viiville tätäkin kautta!
VastaaPoistaVarmasti nautinkin... jossain vaiheessa. Opiskeluintoa ei vielä puutu. Toivottavasti sitä ei mikään lannistakkaan. Moni joutuu elämään etäsuhteessa, meidänkin täytyy nyt opetella. Nyky välineet on suhteellisen kätsiä yhteydenpitoon, onneks! Ja terveiset mennee perille.
PoistaTsemppistä kovasti opiskeluun ja jalan kanssa himmailuun :) Wautsi tota teidän tyttöä! Ylypee saat olla!
VastaaPoistaKiitos Laura! Tiiä vaikka joskus törmäillään kun siellä Hämeessä alan heilua :D
PoistaJa KYLLÄ oon niin ylpeä tyttärestä, etten millään malta olla leuhottamatta ;)
Koita nyt malttaa sen tassusi kanssa, hitaasti hyvä tulee. Kyllä ne opiskeluasiatkin sitten vähitellen järjestyvät kun perhekin on täysillä mukana tukemassa :)
VastaaPoistaTsemppiä opiskelijalle! t:Sirpa
Tämän tassun kanssa oon tullu siihen tulokseen, mitä Juhalle eilen viestittelin... Pitäs uskaltaa rusauttaa jollakin konstilla se pikku möykky tuolta keskeltä kantapäätä poies... Mutta hirvittää jo ajatuskin :D Kiitos tsemppauksesta, sitä tarvitaan!
Poista