tiistai 1. lokakuuta 2013

Junassa

Taas istun. Tämä aika on niin mukava käyttää kirjoitteluun.
Kotona ollessa ei enää tunnu aika riittävän mihinkään.

Viimeviikkoisesta lenkkeilystä sen verran, että varmaankin tiistaina läksin trackerin kanssa mittailemaan edellisviikon lenkkiä. Heh, lenkin pituudeksi  tuli 9.95 km. Näin sitä saadaan lenkeille mittaa kun päättömästi juostaan vieraalla paikkakunnalla, eikä oo hajuakaan matkojen mitoista. Koska juoksulenkkini ovat olleet lyhykäisempiä ja sellaisia varovaisempia, niin kympin lenkit ja varmaan erilaiset maastotkin löivät sääret aivan tukkoon. Ajattelin, että jos näillä koivilla jatkan lenkkeilyä, niin takapakkia mennään taas kantapään kanssa. Piti hädissään pyytää jo Maradonnalta apua :)
Viikonloppuna, kun oli melkein kiekotonta- Jarkolla vain pari tuomarointia ja Viivillä yksi peli- saatiin vihdoinkin tehtyä se homma mitä oon jo parin vuoden ajan suunnitellut: räjäytettiin olohuoneen ikkunan alta kukkapenkki taivaantuuliin. Siinä ei isännänkään tarvi puhua kuntosalille menosta, kun ihan saa hyötyliikuntaa lapion varressa. Minä kannoin kiviä ja Jarkko heilui lapion kanssa. Kaivinkonetta suunniteltiin lainaan, mutta menihän tuo lihastyövoimallakin. Nyt tietenkin oletan, että Hämeenlinnassaoloaikana vallikivet löytävät paikkansa, niin saan ens viikonloppuna siirtää pionit takaisin paikalleen. Vink,vinks vaan sinne kotiin!

Eilen iltasella kävin tosiaan Maradonnan käsittelyssä ja jalat ovatkin nyt tuntuneet ihan kulkukelpoisilta... Jaa, miten lie tämän viiden tunnin istumisurakan jälkeen.
Tuosta hyötyliikunnasta kun juttelin, niin yksi tällainen liikuntamuoto on tuon repun roijaaminen. Repussa kulkee kaikensorttinen reissunaisen vaate ja muu varustus. Eilen veikkailin, että reppu saattaisi painaa jonkun kolme neljä kiloa... Aamulla lähteissä varsin sen punnitsin ja yllätys oli melkoinen kun paino oli kuusi kiloa. Ei ole ihme, että välillä on hartioissa ja jaloissa taakka tuntunut. Reippaasti olen kuitenkin kävellyt repun kanssa asemalta kouluun ja koululta kämpille yhteensä noin kuusi kilometriä, lähtöpäivinä toisinpäin, eli kouluun ja koululta asemalle. Tämähän ois hyvää harjoittelua ens talven umpihankihiihto kisaan. Löytyisikö  mulle joukkue? Täytyisi varmaan kehitellä jotain uusia tavoitteita vaikka hiihdon saralle, kilometrien kahmiminen voi olla opiskeluhommien takia hankalampaa.



3 kommenttia:

  1. Montako siihen umpihankihiihto joukkueeseen tarvitaan :) Mun tarttee varmaan alkaa vetään autonrengasta tuol iltahämärissä, ku ei mulla oo sitä reppua kannettavana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muista tarkkaan... Noin neljä, mutta Maradonna, se on liian ekstriimiä sulle! Siinä kisassa yövytään taivasalla pakkasessa.... Sinä jäätyisit torakaksi :(

      Poista
    2. No, voi itku, et yötäkin vielä. Sinä oot kyl ihan oikeessa, ku ei semmosia rukkasia ja kenkiäkään oo keksitty viel millä minä tarkenisin palelematta. Ei riittäny mun -32 asteen pakkasen sietoa lupaavat kengät alkuunkaan edes viime talven -15 asteessa. Eli alan suunnitteleen hellemaratoneja :)

      Poista