Tarviikos

sitä liikkua ollenkaan, jos unohtaa sykemittarin kotiin?
Meinasi ihan harmittaa eilen junassa istuissa, kun huomasin, että sykemittarin kello on kotona latauksessa.

Viimeviikonkin sain pidettyä heleposti kymmenessä tunnissa. Kun tiistaina viimeksi kirjoittelin, ettei oo tullut jumpattua, niin tuli mentyä keskiviikkona iloiseen lihaskuntojumppaan eli näitä meille opiskelijoille Hamkon tarjoamia ilmaisjumppia. Siellä pumpattiin lisää kyykkyjä ja pakaralihaksia, joten lopulta en tullutkaan kamalan kipiäksi noista jumpista, kun sillä lähti millä oli tullutkin. Torstaina taisin kiertää tuon saman vanajaveen lenkin minkä kiersin tänäänkin tunteroinen ja kahdeksan kilsaa. Siitä lenkistä en vaan saa tarpeekseni, on se niin kaunis tuo Hämeenlinna.

Viimeviikolla tuli aika pitkiä kävelylenkkejäkin, kun piti taivaltaa sarjalippujen ostoon vr:ltä ja muutakin ees taas tallustamista. Eilen toin sitten pyörän tänne, niin voi kulkea kouluun pyörällä ainakin vielä, kun ei oo kovin liukasta. Ja joutuu helpommin junaankin kun on pyörä. Kolme-neljä kilometriä kun taivaltaa melkein kymmenen kilon rinkka selässä, niin tietää taivaltaneensa.

Viikonloppuna alkoi taas nicekiekko ja mun lenkkikaveri oli sitten jo niissä hommissa lauantaina. Minä pyöräilin pyssymäkeen sieniä poimimaan. Sunnuntaina aamupäivästä käytiin Jarkon kanssa vielä reilu 40 km pyöräilemässä... Nythän nuo uhkaavat maantiepyöräkelien loppumisella, katsotaas pääseekö kohta hiihtämään..

Maanantaina mulla olikin kahdentunnin hieronta ja kyllähän noita jumituksia löytyi, mutta sain kehuja hyvästä olkalihasten kuntouttamisesta, oli kuulemma näkyviä tuloksia ;)

Tänään siis hieronnan jälkeen eka hissuttelu ilman sykemittaria...tarkistin vielä ja kas ei hassumpaa tasan sama aika 57 min meni mikä viimeviikollakin.  Miten äkkiä siihenkin on taas tottunut: sykeseurantaan, nyt tuntuu ettei pärjää ilman....