Juoksufoorumin juttuja

facebookissa tulee enää harvemmin kommentoitua tai luettuakaan. Siellä elelen vähän sivusta seuraajana, mutta eilen tarttui silmiini linkki blogiin onnenpäivät, jota piti sitten lukea vähän paremmin. Päkiäjuoksusta oli kyse ja samaisessa kirjoituksessa hirmuisen hyvin havainnollistava juutubelinkki juoksun muuttamisesta päkiäjuoksuun. Mietitytti, että vieläköhän näin vanaha akka oppis juoksemaan... epäilen suuresti, mutta piti lähteä kokeileen. Mulla kun nuo kantapäävaivat ovat jo niin arkea, että jos jotain ei tekniikalleen tee, niin kohta on juoksut juostu. Videosta sai hirveän hyvin kiinni oikean päkiäjuoksuasennon.
Oltiin hipsuteltu Jarkon kanssa tiistaina 9 km:n lenkki, joten eilisiltana ajattelin, että käyn Kullaanlenkin kävelemässä ja kokeilen samalla tuota päkiäjuoksua. Noin puolen kilsan välein otin pyrähdyksen ja tekniikka oli kyllä helppo omaksua, MUTTA vauhti kiihtyi ja syke nousi ja mietin, että mitenkähän tällaisella tyylillä juostaan pitkää peruslenkkiä... varmaan vaan niinkuin Alisa Vainio... pinkastaan menemään. O-ouuu! Ehkä pitäisi tehdä lyhkäsiä lenkkejä, joissa keskittyy täysin päkiä juoksuun... tarttuisiko se siitä pikkuhiljaa. Sitä niin helposti palaa vanhaan lönksöttelyyn.

Kun tuossa polar flown päiväkirjaa tutkiskelin, niin mulla on tällevuodelle pitkästi yli 700 km juostuna, yllättäen. Syytä olis tieten tekniikkaansa tarkistella näillä kilsoilla. Hiihtokilsoja ei tullut viimetalvena, kuin reilu 500, mutta reissunainen ei ehtinut enempää. Huonolta näyttää tämänkin talven hiihtokilsat, mutta ei auta kuin elää toivossa, että vielä saadaan ladut Nivalaankin. Hiihto kuitenkin tois taas erilaista liikettä tähän kieroon lantioon ja vois vaivat hiukan hellittää. Taitaa niitä olla aiempiakin talvia, joina ei oo ennenjoulua juuri viittäkymmpiä enempää hiihdelty? Jos hiihtotalvi tulee, niin olkoon tavoitteena se tonni kuitenkin. Muita tavoitteita on mahdoton ottaa sen 240 opintopisteen rinnalle.