Näytetään tekstit, joissa on tunniste tuomarointi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tuomarointi. Näytä kaikki tekstit

torstai 21. helmikuuta 2019

Selkäviikkojen helmihetkiä


Viikko sitten vierailin Kuopiossa Liigan ja Sylva ry:n yhteisen #erätauko-kampanjan merkeissä. Olimme joukkuekavereiden ja paikallisen syöpäyhdistyksen kanssa lipaskerääjinä KalPa-Ilves -ottelussa. Kansan käsi oli karttuisa ja kannustavia kommentteja hienosta keräyskohteesta ja mahtavasta pyöräilykampanjasta satoi sieltä ja täältä. Mukava oli nähdä joukkuekavereitani Jukkaa, Jukkaa ja Pekkaa, mutta perjantai-illan kohokohta oli kuitenkin keräyskierros Niiralan montun aitioissa ja Hannu Kapaselta saamamme lämmin vastaanotto ja erittäin suopea suhtautuminen keräykseen.


Koko reissun huippukohta oli kuitenkin ensitreffit uuden pyöräni kanssa.


Puijon Pyöräpisteen pojat olivat tämän kaunottaren koonneet minulle valmiiksi, ja sain sen lauantaina mukaani Nivalaan.



Nyt odotellaan malttamattomana kevättä, teiden sulamista ja ensimmäisiä lenkkejä. Mahtuipa viikonloppuun myös helsinkiläisnuorison vierailu maaseudulle. Pihasauna lämpeni ja Bianchia ihailtiin.


Myös viime perjantai oli hieno päivä: esikoinen tuli käymään kotona ja toi tullessaan painotuoreen kasvatustieteen gradunsa: poika on viittä vaille kasvatustieteen maisteri ja luokanopettaja. Vielä on tuoreessa muistissa sekin ilon ja onnen päivä vajaan viiden vuoden takaa kun posti toi Lapin yliopistolta kirjeen, jossa ilmoitettiin opiskelupaikan saamisesta. 




Perjantaina myös kuopuksemme tanssi Wanhojen tanssit lukiolla. Hienoa oli katsoa oman tyttären ja muiden nuorten rentoa ja hyväntuulista tanssia ilman turhaa jännitystä ja pönötystä. Kovan työn ovat nuoret ja heidän opettajansa tehneet, ja aherrus purkautui upeana ja iloisena tanssina. Meinasi isänkin mieli herkistyä - nyt ovat kaikki lapsemme tanssinsa lukion Wanhoina pyörähdelleet.



Liikuntaa helmikuun alkupuoliskolla on kertynyt maltilliset 17 tuntia. Lajeina hiihtoa, luistelua kiekkotuomaroinnin merkeissä, spinningiä ja uintia. Hiihto on ollut keleistä johtuen pääosin perinteistä, mutta pari luisteluhiihtolenkkiäkin olen päässyt tekemään. Lepopäiviä on kerytnyt jo viisi, joista neljä neljä kahdessa kahden päivän jaksossa hieronnan ja edellä mainitun Kuopion-reissun vuoksi. Pikkuhiljaa pitäisi ruveta treenien kestoa venyttämään yli kahteen tuntiin, jopa kolmeen. Maaliskuun alun spinningmaratonista on hyvä aloittaa. Itselleni olen myös luvannut aloittaa taas työmatkapyöräilyn hiihtoloman jälkeen.

Keräystavoitekin on täyttymässä. Vielä kuitenkin tarvitaan lahjoituksia. Tavoitteesta puuttuu 105 euroa. Myös varmistuneita yrityssponsoreitakin puuttuu vielä pari, mutta pikkuhiljaa pitää totutella ajatukseen, että Pariisin-matkani alkaa Nivalasta. 

Kiitos kaikille jo Sylva-tiliäni kartuttaneille! 



Kotona alkaa taas myllerrys. Ensi viikolla Raksatekin pojat taas pistävät hyrskyn myrskyn ja remppaavat alakerrassamme olohuoneen, vierashuoneen ja keittiön. Kuvia remontista pääset seuraamaan varmasti blogissani, mutta myös Päivikin ylläpitämällä Villenranta Instagram-tilillä.

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Lepoa ja lumienkeleitä

Lentsun jälkeen intouduin tekemään yhdeksän päivän treeniputken, jossa liikuntaa tuli 12 tuntia: lajeina sisäpyöräilyä, spinningiä, kävelyä, uintia, luistelua tuomaroinnin parissa ja hiihtoa parina vähän lauhempana päivänä. Kroppa tuntui kaipaavan keventelyä.


Perjantaina lepäilin kokonaan, ei mitään liikunta-aktiviteettia, vain penkkiurheilua. Iltasella ohjelmassa pihasauna ja HPK-Kärpät -peli Telia-tv:ssä.
Lauantaina tuomaroin pari d-junnupeliä: luistimilla siis kaksi ja puoli tuntia, mutta keskisyke vain hitusen yli 100, todella kevyttä. Iltasella taas penkkiurheilua ja pihasauna.
Lauantaina ja perjantaina ladulle lähtö kävi pariin kertaan mielessä, mutta maltoinpas. Sunnuntain pakkaslukemat eivät ulkoilemaan houkutelleet. Niinpä suuntasin aamusta kiekkohöntsyihin. Päivän mittaan nautiskelin myös penkkiurheilusta kotisohvalla.
Kolmelle lepopäivälle liikuntaakin kuitenkin lähes neljä tuntia, penkkiurheilua vielä enemmän.


- Missä se lepo sitten on? joku voisi kysyä.
Vastaan:
-Pihasaunassa.
Ihastumme pihasaunaamme uudelleen ja uudelleen. Uuden vuoden jälkeen olemme saunoneet remontoidussa sähkösaunassamme, mutta tälle viikonlopulla päätimme ottaa taas pihasaunan käyttöön.
Onhan se...rentouttavaa.
Kun tuon reilun kymmenen metriä pihan poikki hipsii ja astuu hirsisaunaamme, pääsee kokonaan uuteen maailmaan.
Hirsien tuoksu, talvi-illan hämäryys, lyhdyn valo, pehmeä lämpö.
Kiukaan kihahdus, hitaasti katosta lauteille laskeutuva lämpö.
Hikikarpalot, palavien puiden paukahdukset.
Syvä huokaus, aika pysähtyy, kiire kaikkoaa.
Emmepä arvanneet mitä vaille olimme jääneet, ennen kuin saunan hankimme.

Perjantaina vielä pakkanen pelotti sen verran, että jäähyttelyn aikana en terassia pidemmälle tohtinut, vaikka Päivikki kuinka houkutteli. Lauantaina sauna-, seinä-  ja yllytyshulluus otti vallan, ja talven ensimmäinen lumienkeli syntyi hankeen yli 20 asteen pakkasessa.


Sunnuntaina saimme myös viettää hienoa juhlapäivää perhepiirissä. Kokoonnuimme Mattilan palvelutalolle juhlimaan isän 90-vuotispäiviä. Virkeä ysikymppinen jaksoi komeasti parituntiseksi venyneen kahvitteluhetken vaimonsa, lastensa, miniöidensä, vävynsä, kahden lapsenlapsensa, veljensä, siskonsa, tämän aviomiehen ja kummityttönsä kanssa. Juhlantuntua lisäsi sattumalta kahvihetken aikana paikalle tullut tullut seurakunnan syntymäpäiväonnittelija.


Lopuksi päivitys keräystilanteeseen:
Sylva-tilille on kertynyt 1315 euroa ja kauttani yrityssponsoreilta Aamu Säätiölle ja Sylva ry:lle on tukea tullut 900 euroa.
Lupaukseni lunastamiseksi Sylva-tilille pitäisi siis tulla vielä 185 euroa ja yrityksiltä 600 euroa. Vielä ehtii hyvin mukaan. Takaraja on toukokuun loppu.



tiistai 27. marraskuuta 2018

Määräaikaishuolto







pitää kropan kunnossa. Välillä on hyvä antaa lihaksisto ammattilaisen käsiteltäväksi. Kolotukset ja jännitykset kaikkoavat! Hieronta, pari lepopäivää ja menoksi. Treeni sujuu taas hiukan helpommin. Kunpa aina huollon tärkeyden muistaisi!


Tänään rankan työpäivän päätteeksi sain kellahtaa hierontapöydälle. Vakiohierojistani toinen, Kirsi tuntee kroppani kolotuskohdat jo mainiosti. Yli kahdenkymmenen vuoden ajan olen Kirsin asiakkaana suhteellisen säännöllisesti käynyt.


Tänään hierontapöydälle kivutessani ehdin jo lausumaan, ettei tänään ole mitään jännityksiä tai kolotuksia kropassa. Kummastipa niitä kuitenkin löytyi. Kaksituntinen hoitokerta ei ollut pelkkää mummon siliää tai nautiskelua, vaan välillä piti irvistää ja purra hammasta, taisipa jokunen voimasanakin mielessä vilahtaa. Lopulta kuitenkin kiristykset hellittivät.

Nyt ilta lepäillään  ja varmaan vielä huominenkin. Torstaina kuitenkin Flowfitin spinningtunti odottaa.

Toinen vakiohierojani Yläkerran Korjaamon Antti on uudempi tuttavuus hierontarintamalla minulle. Anttikaan ei kuulu maamme helläkätisimpiin hierojiin, mutta apu on löytynyt Antinkin kynsistä joka kerta. Reilu vuosi sitten vaivanneen polvikipuni Antti hoiteli kolmella-neljällä käyntikerralla kuntoon. Kuten Antti jo hoitojaksoa aloitellessamme sanoi, vika löytyi alle metrin päästä kipukohdasta: lantio vinossa ja keskivartalolihakset huonossa kunnossa. Juoksuasento oli tästä syystä valahtanut alas ja kiristellyt reisilihaksia ja lonkan koukistajia niin, että polvi kipeytyi, Kyllä näiltä "poppamiehilta ja -naisilta" rautaisia neuvoja saa, kun malttaa kuunnella. Ja ottaa opikseen.

Onpa tässä hitusen treenailtukin. Sisäpyöräilyä, höntsäkiekkoa, spinningiä, kiekkotuomarointia ja kävelyä, niistä on mennyt treeniviikko tehty.

Perjantaina kävin kehokoostumusmittauksessa, jonka tulos alla kuvallisessa muodossa. Lihasta sais hankkia.