Vauhdin hurmako

vai mikä siinä luisteluhiihdossa on? En tiiä, mutta päästä pittää!
Eilen Kajaanin reissun jälkeen kävin 12,5 km totuttelemassa... kolmeen viikkoon kun en ole luisteluhiihtoa hiihdellyt.
Tänään sitten omasta pihasta nautiskellen hiihtelin Vinnurvajärvelle kurkistelemaan mitä Aurinkoladulle kuuluu. Järvelle ei ollut latua ajettu ja kovin vähän on lunta metsässä, latu oli moskainen ja risukkoinen. Mutta se metsän rauha ja hiljaisuus tuntui ylellisyydeltä. Kun viimeviikkojen kilometrin ovat niin vähissä en arvannut tänään vielä suota lähteä kiertään. Tänään siis vain 20 km.
Hiljokseen hiihtelin, kroppaa kuunnellen. Nyt teen venyttelyt ja si-nivelen kuntoutusliikkeet.

Sitä saa

mitä tilaa :(
Joo, kyllä ne varmasti ovat jo suo ja järvi jäässä.
Että tämä liki 30 asteen jatkuva pakkanen nyt mulle piisais.
Harmittaa jo lukia toisten hiihtopäivityksiä :(

Tämä viikko on keskitytty si-nivelen ympärillä olevien lihasten "löytymiseen" ja kuntouttamiseen.
Löysin tämmöiset sivut, jotka on koonnut kuntohoitaja Timo Maaranen. Hyvää ja selkeää tietoa vaivoista ja niistä eroon pääsemisestä.
Sitten juutuupista löytyi tällainen pätkä:

Hyvää asiaa siinäkin juuri tuosta manipulaatiosta, jossa minäkin siis Kaustisella kävin.

Maanantaina tein siis lihaskuntojumpan, jossa keskityttiin juuri noihin pyrstölihaksiin; kylkilankkua ja muuta mukavaa. Lisäksi sitten voimajumppa 2 jossa enemmän ylävartalotreeniä, yhteensä 1 tunti. Voi hitsi, että oon ollu kipiä noiden jäljiltä.
Tiistaina täytyi shoppailla Venlan kanssa viimeisiä vanhojentanssi varustuksia, joten illasta en saanut ryhdyttyä muuhun kuin lumitöihin.
Keskiviikkona sitten rintauintipotkun opettelua tunti, vaigeeta, on niin vaigeeta. Sen verran kuitenkin vauhdikasta, että altaassa tuli jano. Nyt muutamalla viimeisellä kerralla olen huomannut, että uimassakin olis syytä pitää juomapullo altaalla. Jaa, lopuksi piti hiukan harjoitella perhosteluakin.  
Tänään kävin juoksentelemassa. Pakkasmittari huiteli noin -23 asteessa, mutta juostessa kylmyys ei minua niin haittaa. 7 km  tosi hissukseen 48 min meni ja keskisyke 145. Juoksu tuntui nyt paremmalta kuin viimeksi. Juoksin nastalenkkareilla, joten silläkin on oma vaikutuksensa lenkin kulkuun, ei tarvinnut varoa liukkauksia.
Huomisaamuna hyristelemme taas Kajaaniin, kuulemaan poikasemme sotilasvalaa.

Vesipainotteisia

tämän viikon liikunnat ;)
Tosin viikko sitten sunnuntaina piti käydä pakkashölkkää kokeilemassa. Ja olipa se juoksu pitkästä aikaa raskasta. Monia asioita on ollunna mielessä josta tekisi mieleni kirjoitella, mutta toisaalta tuntuu, että jutut käsitetään niin monella lailla. Niinkuin nyt tämä selkähommakin: "lopeta se vouhkasu, pillaat selekäs"...kun en tiedä kuitenkaan ketään, joka ei joskus olisi jostain kipiä, liikkuu tai ei. Se kismittää, kun tieto on hukassa.
Lääketieteen keinot ovat särkylääkkeet ja leikkuupöytä.
Luontaisparantajien keinot ovat niksauttelu.
Kumpa löytäisivät yhteisen sävelen, rikastaisi paljon näitä kolotusten lievityksiä.
Ajatukset nyt ovat lähinnä siinä, että minulle suositeltiin kovasti uintia liikuntamuodoksi, kun se juoksu litistää pikkuhiljaa nivelten pehmukkeita, välilevyjä ym. Ja luisteluhiihto oli siis pahasta polvenkierron takia. No uin mielelläni rintauintia ja keskiviikkona menin uiskentelemaan. Tunteroisen pulikoinnista sain selkäni kipeytymään ja jälkikäteen vasta oivalsin, että rintauinnin potkussa polvenkiertoliike on aika voimakas. Väittäkää vastaan jos olen väärässä! En kyllä sitä älynnyt, vasta kun selän kipeytymisen jälkeen... Se siitä tietämyksestä.

Viikoloppuna on ollut mielenkiintoista uutta puuhailua, kun minut "patistettiin" vesiralliohjaaja koulutukseen. Kurssin vetäjänä Marja Räikkälä.
Perjantai-iltana vesipallo, taitouinti ja sukellus ohjelmassa.
Lauantaiaamuna sitten uintitekniikoiden opettamisen opettelua.
Oikein mukava kurssi, hyvä että patistettiin.  Tekemiseni on ollutkin niin paljon tätä "omaan napaan keskittymistä", olisi tärkeää tulevaisuuden liikkujien kannalta nämä ohjaustoiminnatkin. Omat lapset ovat aina liikkuneet ilman kummempia houkutteluja, mutta tietenkin seurat tarvitsevat ohjaajia toimintaansa.

Harmittamaan jäi omat tekniikkavirheet. Tai hyvähän on, että ne ovat nyt tiedossa.
Se harmittaa, että ei ole saanut oikeanlaista opastusta, vaikka luulin tekniikkauimakoulussa aiemmin olleeni :(

Viikon liikut:
Ma kehohohallinta ja selkäjumppa 1h
Ti lepo (viluinen olo)
Ke 1 tunti uintia
To lepo
Pe 1 tunti pulikointia
La reilu 1,5 tuntia uintitekniikka harjoitteita (vei mehut kyllä naisesta)
Spidermanin leikkiminen altaanpohjassa oli oivaltavaa; iloitsin siitä että pystyi rentoutumaan pohjassa, eikä ollut kiirettä ylös haukkomaan happea :D
Tänään on pakkasäänestyskävely käyty, voi olla, että jumpaan ja hiihtelen joella vielä.

Elämä jatkuu

kuitenkin. Tämä viikko on vain ollut kovimpia työviikkoja pitkään aikaan. Kun on kipuja niin meinaa psyykkinen jaksaminenkin loppua. Olin tosi kipeä käsittelyn jälkeen vielä keskiviikkona, mutta torstaina kipu alkoi hellittää. Hermopinne ristiselästä on häippässyt ja sen puolesta olo on ollut helpottunut. Koville ottaa myös istua aina puiselle tuolille esimerkiksi katsomaan telkkaria. Ja istyinkyhmyjen päällä istuminen tuntuu välistä ihan rankalta hommalta, kun on tottunut elämään "rennosti" sohvalla rönöttäen... Toivottavasti nyt kaikki rönöttäjät tuntevat etes hiukan huonoa omaatuntoa! ;)
En vielä oo polttanut luistelusuksia, kun tuli ne uudetkin hankittua viime keväänä. Kyllä sitten kun rimpineva kutsuu, täytyy mennä ja luistellen. Käydään sitten taas Kaustisella vääntelemässä lantio suoraan...
Eilen käytiin tyttösten kanssa pertsailemassa, minä vitosen verran.
Tänään sitten käväisin 12 km.
Kylläpä tämä tästä.

Maailmanloppu

tai tuomionpäivä. Voiko tätä nyt muuten kuvailla?
Sen hankaluuden takia, mikä selässä on ollut elokuusta lähtien, päätin lähteä käymään Kaustisella.
Olen lukenut Voi hyvin-lehdestä Karola Känsälästä (valitettavasti artikkelia ei enää löytynyt netistä, Voi hyvin 2/2011). Ajattelin, että jos selässä sama tuntemus jatkuu, juoksuni on juostu.
Karola istutti minut tuolille, ihan samalla tavoin kuin Kirsi. Pisti peukalot si-nivelen molemmin puolin ja totesi lantioni olevan kierossa (... tätähän minä täällä olen hokenut). Kumarrutti minua kaksi kertaa peukalot si-nivelessä ja sanoi, "nyt se on suorassa". Olin varmaan kuin puulla päähän lyöty, että näinkö tämä homma meni. Hän kertoi, että nivel on niin löysä, että vaatii tarkkuutta saada pysymään se paikoillaan; ei pehmeitä istuimia, ei sohvalla rönöttämistä, kovat tuolit! Siirryttiin oikeaan polveen josta ilmeinen vika löytyi... en ole varma oikeista termeistä... polvilumpion vasemmanpuoleinen "nivelpussikohansenytoli" kiinni. Polvenkiertoliikkeet kielletty! Kyyneleet silmissä yritin selittää, että luisteluhiihto on mun elämä, ei armahtanut Karola. Kolme päivää totaalista liikkumiskieltoa ja sitten voi hiljokseen käydä pertsailemassa tai uimassa tai kävelyllä.
Näin nyt hullusti on asiat.
Tässä kotona nyt istun puisella jakkaralla ja takapuolessa tuntuu, niinkuin olisin piiskaa saanut. Enemmän vielä henkisesti.
Täällä mietin miten pääsisin tästä yli, varmaan nyt joutaisin vaikka lahdattavaksi. ITKU!

Olisiko arvannut

että pakkasta tässä nyt joutuu ihan ääneen toivomaan.
Ei jäädy muuten suo eikä järvi. Tuo meidän Pidisjärvihän on siis Kalajoen laajentuma, jossa vesi virtaa. Nyt tarvittaisiin ihan kunnon pakkasjakso, että pääsisin kotopihasta pidemmille lenkeille. Rimpinevalla suosilmäkkeissä vielä vesi virtaa.
Tämän viikonlopun kilometrit 42. Päivällä kävin golfkentällä taas uusilla suksilla 7 km.
Superloonia laitoin pehmentämään monojen kovia saumoja, jotka osuvat juuri nuppiluihin nilkkaa koukistaessa. Pehmuste auttoi, eikä monot hanganneet. Mutta jotenkin ihan hirmuisen kankeaa on meno, en tahdo päästä liukuun millään niillä monoilla/suksilla. ÄRRRR! Tahkotaan, tahkotaan
Muuten kyllä mukavasti menee, ei näköjään ihan yllä viiteen sataan tammikuulla, mutta tasaisesti kilsoja kertyy ja silti aika lähellä viimevuoden määrää tähän aikaan.
Pakkasjaksolla voisi päästä vaikka uimaan pitkästä aikaa.

Eipä paremmasta

hiihtokelistä väliä.
Viitisen astetta pakkasta ja sukset pelasivat loistavasti.
Hissukseen vitosen lenkkiä neljä kierrosta.
Puolitoista tuntia.
Tätä lisää!

Loistoliukkaus

tänään ja 20 km hiihtelyä.
Tänään yksi työkaveri jutteli, että hän päätti olla laskematta kilometrejä tänä talvena. Hiihtelee vaan fiiliksen mukaan ja jumppailee sitten kun ei oo fiilistä hiihdellä.
Just eilen kun oli mahdottoman kylmä tuuli ja lumituisku, tuntui järkevämmältä jäädä tyttöjen kans kotiin tekemään työjuttuja.
Näinhän se pitäisi olla, hyvän fiiliksen pohjalla tämä liikkuminen. Ei väkisin rypistämistä. Elämään pitää mahtua niin monenmonta muutakin juttua.
Tosin, jos meinaa juosta tavoitteellisesti, niin kuntoilun pitää täyttää viikosta useampia päiviä.
No jaa, jos meinaisi päästä jonkinmoisiin tuloksiin pitäisi juostakkin jonkunkerran viikossa. Että jospa sitten menisin fiilispohjalta. Tärkeintä minusta on nautinto ja tänään 20 km hiihtely tuntui isolta nautinnolta! Voitte sitten kesällä muistutella minua, ettei simmosilla naatiskelukuntoiluilla juosta alle 2h puolikkaita...

Pakkaskilometrejä

hiukan vähemmän näin viikonloppuna.
Eilen tooosi nihkeällä luistolla 15 km ähräystä.

Tänään kotiväenpäivillä Kajaanissa, joten pääsin illalla vasta ladulle.
Päätin kokeilla pertsaa, kun pakkanen laski viiteentoista asteeseen ja käsivarret ovat huutaneet hoosiannaa koko viikonlopun perjantaisten lumitöiden jäljiltä. Yksinäistä oli hiihtely Hiitolassa. Pimiällä kuulen susienkin ulvovan, kun tiedän ettei muita ole paikanpäällä.... muut eivät ole tainneet kuulla ;D Tylsää yksin. Hassua on se, että Rimpineva on paljon enemmän korvessa eikä siellä pelota, mutta sinne kun pääsee niin alkaa olla valoisaa. Siis yksinäinen pertsakymppi tänään, susien jolkotellessa kantapäillä ;D
Tammikuun loppuun olis mahkut saada viis'sataa kasaan.

Tuulta, tuiskua

tuppurointia ja hiukan tuskaakin.
Puoli viikoa meni taas hieronnasta toipuessa, tosin kroppa ei enää ollut sellainen tiukka korkkiruuvi, kuin ennen joulua. Uusi ilmio oli, että hieronnan jälkeen yläluomeni turposivat ja suorastaan roikkuivat silmien päällä. Nyt olen juonut paastoteetä poistaakseni turvotusta. Varmaankin pitäisi keskittyä kasviksiin ja aineenvaihduntaan yleensä. Lupaan ryhdistäytyä!
Tälläviikolla just opetin kotsantunnilla: puolikiloa ja viisi väriä päivässä... ja omaatuntoa kolkutti!
Eilen hirmuisessa tuiskussa kävin kympin tuppuroimassa... väliin siihen vähän voimailuakin, kun kävin lykkäämässä yhden auton parkkipaikalta liikenteeseen ;) Kun jäin Hiitolaan yksikseni, niin meinas hirvittää, että pääsenköhän itse pois näistä kinoksista. Hiihtelin kalterit jaloissa, menihän tuo muun tuskan mukana.
Tänään sitten 15 km jo pitempää lenkkiä kierrellen, hirmuisessa tuulessa.
Nuppiluut ovat nyt hiertyneet kivasti vereslihalle ja alkavat olla aika arat... en tykkää! Eno varoittelikin viimekeväänä, että nämä uudet monot saattavat olla tosi häijyjä, eivätkä helposti mukaudu jalkoihin. Voi kehvatsu!  Sukset tuntuvat niin sopevaisilta, mutta onneton otin uuden nnn-profiililla siteet, niin vain nää uudet monot sopivat uusiin suksiin. Viidenkympin jälkeen vaihdatan siteet jos nilkat eivät ala tottua tai monot pehmetä, mur!
Oon hiihdellyt pitkään ilman sykkeen mittauksia, kun tämä mun hiihtely on vain tämmöistä osa-aika harrastelua. Ei niin totista ;)