meinaa vallata ajatuksetkin.
Kun päivät takavarikoin sätkäpusseja ja sytkäreitä. Huomauttelen karkin ja purkan mäihäämisestä tunneilla. Kuulustelen ja tiukkaan syitä myöhästyviltä. Uhkailen ja kiristän. Saan vastaukseksi "vitun väliä".
Illallako menen sitten uimahalliin katselemaan samoja naamoja. Ei kiitos!
Tällä viikolla on tuntunut tältä.
Onneksi ei tunnu aina samalta!
Maanantaina kävin siis verenluovutuksessa ja kerta oli 18.
Hemoglobiini 144, siis hyvin kelpasi.
Tiistaina reippaalla kävelylenkillä.
Keskiviikolle oli kaavailtu se uinti, joka vaihtui juoksuksi
ajassa 47:34,3
6.42 km keskisyke 149...ahdisti, yritin juosta hissukseen.
Torstaina ahdisti enemmän
ajassa 44:31,8
6.32km (muuten tasan sama lenkki) keskisyke 152
Onhan se päivä vielä huomennakin...
Katsotaan joudunko pidentämään lenkkiä.
Vaikuttaako sulla muuten verenluovutus urheiluun sen jälkeen? Mulla tuli yhtenä keväänä noin kuukauden mittainen tuska ja ahdistus, kun olin käynyt luovuttamassa ja sen jälkeen en ole ennen/jälkeen/kesken kilpailukauden uskaltanut käydä luovuttamassa. Mulla tosin lähtöhemppa on yleensä vähän alhaisempi, jotain 130 pintaan.
VastaaPoistaVerenluovutus vaikuttaa kyllä, että kun paksu veri ohenee, niin jalat on mahdottoman keviät ja meno maistuisi ihan hillittömästi. Olen joskus treenannut itseni piippuun juuri verenluovutuksen jälkeisellä "huumalla". Sitten onkin leposykkeet olleet melkoista naputusta.
VastaaPoistaMeillä täällä voi luovuttaa vain 4 kertaa vuodessa, ja viimeksi olen luovuttanut vuosisitten just sen takia, että muut luovutuspäivät ovat sattuneet "kisakaudelle". Niin se ahdistus oli kyllä ihan arkista koulurähinäjutskaa...
Huh! Kuulostaa kyllä rankalta tuo yläkoulun open arki, mutta tuollaisia piisaa varmasti:(
VastaaPoistaNiin Pirkko! On kehnompia viikkoja ja sitten mukavaisempia... Näin syysloman jälkeen kun lapsilla on rytmi sekaisin menee joka vuosi yhtä hullusti tai aina hullummin... tasoittuuhan se tästä taas, kunnes tulee joululoman tarvis.
VastaaPoista