kehuskelen täällä siis vain oman vauhtini kehittymisestä, mikä ei ollenkaan tarkoita mitään kilpavauhtia. Sitä nyt vain saattaa hetkellisesti hurmaantua siitä, että pysyy 15 km oman miehen perässä ladulla.
Hiihtäminen on ihan paras liikuntamuoto mitä tiedän, eikä sitä passaa enää tässä iässä pilata millään kilpahiihdolla.
Kerronpa esimerkin miten minun ja niiiiiin monen muun hiihtointo on pilattu vuosikausiksi.
Ala-asteella meillä talvisten liikuntatuntien ohjelma meni tällä kaavalla: Joka ikinen tunti parin kilometrin latu hiihdettiin kilpaa. Suksien huolto ei ollut kummoista ja varmaan edellisvuoden voiteilla mentiin pitkälle talveen ja kun perinteisestä hiihtotyylistä on kyse, tuskin koskaan sain kokea minkäänlaista elämystä siitä, että hiihto olisi mukavaa. Tuskaista ja tympeää, sitä se oli!
Vasta tähän Malisjoen varteen muuton jälkeen kevättalvisin alkoi tuntua siltä, että joelle pitää päästä nauttimaan aurinkoisista kevätsäistä; hiihtoilimoista.
Kun tähän kuvioon yhdistetään enoni, jolta löytyi minulle sopevaiset luistelusukset (ne karhut joilla joka talvi vieläkin hiihtelyt aloitan). Hyvillä välineillä alkoi hiihtely maistua- kauankohan siitä on, kymmenisen vuotta sitten.
Kirjotan tätä nyt siksi, että mielestäni hiihto on helppo tapa aloittaa kuntoilu, varsinkin jos ei koskaan ole harrastanut aktiivisesti juuri mitään heilumista (eikä varsinkaan kilpaurheilua, niinku en siis minäkään). Terveisiä kaikille niille reippaille, jotka ovat nyt sen neljä kilometriä käyneet sivakoimassa. Kun liikenteeseen lähtee maltilla, intoa riittää keväthangille asti.
Tänään hissukseen 21 km ajassa 1:27... ja jotain. Muutamalla pyssäyksellä.
Jaa, kilometrejä kysellään jatkuvasti: niitä on kasassa noin kaks ja puolisattaa. Laitan laskurin kohtapuolin... jos laitan ;)
Hah, nyt tuli elävästi mieleen ihan samat kokemukset jatkuvasta kilpahiiihdosta. Siihen kun vielä lisätään viimeinen tai toiseksi viimeinen sija, vaikka kuinka hiihti verenmaku suussa. Nyt kun siitä on kulunut 40 vuotta aikaa, alkaa taas hiihtokin olla mukavaa :) Terveisiä Helsingin "metsistsä". t:Sirpa
VastaaPoistaNiitä muistoja aika ei kultaa. Olen niin iloinen meidän perheen kasvateista, kun lähtevät niin mielellään ladulle. Tosin tytöillä on vapaailtoja hiihtämiseen aika harvoin.
PoistaOnhan se silti upeaa, kun pääsee suksilla 15km noin tuntiin. Ei se silti monelta onnistuis.
VastaaPoistaOn helppo yhtyä mielipiteeseesi hiihdon hienosta vaikuttavuudesta. Se, jos mikä, on koko kropan Crosstraineria luonnon helmassa. T: Yöhoitaja
Pari hiihtotalvea on ollut kehnoja siinä suhteessa, että pakkaslumi ei ole sallinut tämmöisiä vauhtihiihtoja. Nyt kun saatiin vesisadetta välillä, niin baanat ovat tiivistyneet vauhdikkaammiksi. Mukava naatiskella välillä urku auki... Saa jo ihan sellaisen kovan juoksulenkki tuntumankin kropalle.
PoistaSe on hienoa, kun pääsee FIILIKSIIN!!! Hyvä, Päivikki! Ps. Kevään kunnon kestohankia ootellessa. :)
PoistaIhan mahtavaa Päivikki, anna mennä vaan nautiskellen vauhdista ja sitä hehkuttaen! Hienoa! Mä oon "positiivisesti kateellinen" sun vauhdille. Itsellä hyvin samanlainen hiihtohistoria taustalla, tosin hiihtovuosia vasta 4 takana. Kyllä mullakin vauhti vielä joskus kasvaa. Vauhdikkaita hiihtokilometrejä lopputalveksi niitä laskien tai laskematta! :)
VastaaPoistaOi Hanne, pitkästä aikaa! Tätä kommenttia Arvostan :) Oon niin kirjoittanut itselleni irvistellen, kun vanhuskin pääsee lujjaa... Ja nyt sitten tuolla ladulla mietin, että täällä mää nyt saan vielä maksaa leuhotuksistani! Silti tuntuu mukavalle. Kiitos, että ymmärrät hehkutukseni!
VastaaPoistaKukas se kissan häntää nostaa... :)
VastaaPoistaHiihto on ihan parasta. Muutaman talven olen itekki hiihdellyt "oikeilla" suksilla. Ja onhan se mukavaa... Vauhtiakin rupeaa löytymään ja on se niin mukava kun ei ite tarvi olla ohitettavana koko aikaa. Tämmösenä nelikymppisenä se "tytöttely" välillä naurattaa tuolla ladun varrella. Eikä se oo leuhotusta jos suksi kulkee, samalla pää tuulettuu, mieli virkistyy ja minä ainaki "kerkeän" ihailemaan talvista luontoakin.
Mukavia hiihtolenkkejä toivoopi yks hiihtoonkin hurahtanut
Kiitos kommentistista hiihtoonkin hurahtanut :)
PoistaSitten kun Rimpinevalle päästään, niin siellä se vasta mieli lepää ja maisemat ovat ihan parhautta. Ilmeisesti sinne on jo latu ajettu, mutta mikä lie kunto?
Tulihan se laskuri sieltä. Oonkin jo kaivannut sitä, et näkee ootko sinä muistanu liikkua;) Vaik kyllä pikkulinnut on laulelleet, et se vissiin on Päivikki joka Hiitolassa aina vilahtaa ohi. Eivät oikeen ole ehtineet varmuudella tunnistaa.
VastaaPoistaItse yhdyn kyllä tuohon Cosmokseen ja jään odotteleen niitä kevään kestohankia ja lämpöisempiä kelejä. On tää talvi niin kurjaa, ku aina on kylmä ja paleltaa. Ei sitte millään tahdo saada itseään tuonne ulos liikkumaan. Juoksu viel jotenki menee, ku siinä pystyy pukeutumaan paremmin. Mutta tuo hiihto, niin mukavaa ku se onkin, niin siihen ei semmoisia kinttaita /tumppuja oo kehitetty millä minä tarkenisin ja saisin viel taivutettua sormet sauvan ympärille. Mut juostessa voipi olla vaik kolmet tumput päällekkäin, niin se ei menoa haittaa. Hiihtele sinä Päivikki nyt minunkin edestä, ku minusta on tullu niin vanha ja vielä entistäkin viluisempi.
Voihan vanhus sinnuu ;)
PoistaKun on tarpeeksi paksu rasvakerros nahan alla, niin tarkenee...
Ootko lie kokeillut noita sorkkakinttaita. Niillä minä tarkenen kun menee yli 10 asteen pakkanen.
Mutta juu, tiedän minä kuinka viluinen oot ja RASVATON ;)
Voihan pertsa...
VastaaPoistaKyllä se tuo pertsa on hiihtoa ja kaikki muu on luistelua...kyytinottoa!
Olen kyllä kokeillut luisteluakin Pidisjärvellä...ihan kivaa!
tv, perässähiihtäjä
Perässähiihtäjälle terveisiä, että minäkin hain parit pertsasukset kokeille... pakkaspäivien varalle... mutta eh-hei: mielellään kuitenkin alle -20 astetta!
Poista