Vai onko sitten purkamattomia patoumia tuolta syksyltä mene ja tiedä... mistä siis puhun: hiihtovauhdista ;)
Loppuvuosi työhommissa söi naista niin kovin, että päätin olla stressaamatta blogipäivityksillä itseäni.
Tämänhän kuitennii pitäisi olla rento harrastus. Syksyllä vaivojen myötä päivittäminen alkoi maistua puulta. Lopettaminen on ollut mielessä, jostakin luinkin, että 3 vuotta on keskimääräisen blogin ikä. Jos nyt olen laskuissa pysynyt, niin marraskuussa ekstriimiä on kirjoiteltu 3 vuotta.
Niin mukavaa on kuitenkin klikata sivupalkista vaikka tunnistetta hiihto ja mietiskellä mites ne viimetalven hommat menivät, että potkin itseäni taas jatkamaan. Päiväkirjamaisesti.
145 km on tällähetkellä talven kilometrit. Kymppiä ja viittätoista oon vasta ährännyt. Ennen joulua muutamat Pyssymäkihiihdot, siellä on vain mäkiä kiivetessä kunto kovilla ja kilometrejä tulee hitaasti :/ No siinä se tuli, tunnustus: kilometrien kahmiminen on taas mielessä... Mihinkä sitä koira karvoistaan...
No mennäänpä eiliseen lenkkiin ja siihen hiihtovauhtiin. Lähettiin Jarkon kanssa Hiitolaan mietteissä noin kympin lenkki, riippuen kelistä. Yleensä lähdetään omia vauhteja pyörimään rataa (5 km) ympäri. Kuitenkin luisto oli sen verran mukava, että päätin roikkua ukon kannassa niin kauan kuin sinniä riittää. Ihmeesti vauhti riittikin ja luulin, että Jarkko ottaa rauhallisesti siksi, että pysyisin kelkassa. Kympin jälkeen huutelin, että kierrellään vielä yks "mee vaan omaa tahtia"... mikä sai ukon ärtymään, että tässä tarvi yhtään lujempaa...
15 km ajassa 1:04,35 OH-HOH! Ehkä minusta tullee isona hiihtäjä ;D
Voe että olin hyvilläni! Ja vielä vanhoilla Madshuseilla hiihtelin, kun Salomoneissa on plussakelin voiteet. Tänään pistettiin vielä minuutti ajassa paremmaksi, enkä osaa kuin ihmetellä???
Ehkä tuo joulun suklaakonvehtitankkaus on edesauttanut hiihtovauhtini kehittymisessä.
Sivuseikkana mainittakoon kantapäästä sen verran, että se yrittää ärhenellä tuommoisille vauhdeille, mutta iltaohjelmassa venyttely-lepyttely. Alan oppia elämään pienenkin ärhentelijän kanssa.
Uusi vuosi on alkanut aika mukavissa merkeissä, toivottavasti muillakin yhtä mukaivaisesti!
 |
| Kortin tekoa ja muita joulukiireitä; siis blogipostaukset jäivät paitsioon |
Huhut hurjasta vauhdistasi osoittautuvat siis todeksi ;) Mukava laji - toi hiihto. Isse pijän sitä ihtelle "vain" palauttavana retkeily natusteluna luonnonhelemassa. Ja oisinhan mie valaistuilla laduilla vain tien tukkona. :)
VastaaPoistaRetkihiihto ja umpihankihiihto ovat kyllä ihan oma maailmansa, joskus ehkä minäkin maltan naatiskella semmoisesta. Nyt vain on niin, että kun syksyltä on jäänyt sellaista riehkasuenergiaa jota ei oo voinu juosten purkaa, niin tällä mennään. Avot, kuinka ihanata oli illalla olla ihan kuitti!
PoistaEipä sitä aina jaksa, mutta ihan hauska niitä omi juttuja on sitten joskus jälkeenpäin lukee :) Kauheen kova toi sun hiihtovauhti, huh huh!!
VastaaPoistaTiiät kyllä Laura varmaan mistä puhun. Minä en enää tahdo jaksaa edes lukea muiden samoja juttuja vuodesta toiseen ja kuukaudesta toiseen. Sun juttuja kun käy kattelemassa tulee niin mieleen ne ajat kun omat muksut oli pieniä (huokaus) mutta onneks ovat nyt isoja ;)
PoistaMukava on liikkumisiasi ja kirjoituksiasi seurata,varmasti monelle myös motivoija ja haaste. Tsemppiä vaan, että jaksat blogia jatkossakin ylläpitää:)
VastaaPoistaKiitos Pirkko, välillä ihmettelen että miten näitä juttuja kukaan kaipaa. Mutta kuuluu kaipaavan ja mukava kuulla. Olen kuitenkin huomannut, että tärkeintä on kirjoitella jutut muistiin itselle. On niin paljon asioita jotka unohtuvat hetkessä. Ihana on esimerkiksi palata blogin kautta Cinque terreen...
Poista