Hektistä

oli viime viikon ohjelma.
Pinna ei tahtonut enää kotona venyä... koululla se nykyisin ihmeesti venyy.

Maanantaina päätettiin Kirsin kanssa, että möyhätään kantapään kovasta möykystä sakat liikenteeseen järein asein ja vaikka ryttyytys oli melkoista ei kantapää siltikään tullut edes kosketusaraksi, ihme juttu.

Keskiviikkoaamuisin oon nykyisin tehny jumpan; tälläkertaa ohjelmassa voimaa ylävartaloon.
Iltapäivällä olikin Rimpinevalenkin vuoro. Loppuviikon ohjelma oli nimittäin täynnänsä kaikenlaista työohjelmaa, ettei liikkumisiin paljon ehtinyt panostaa. Torstaipäivä töissä ilta seissämään. Perjantaina koulun kuvataidenäyttelyn rakentaminen; Tervemenoa vaan katsomaan TOSI upeita oppilastöitä Tillarigalleriaan!

Lauantaina jänskistä jänskin Nice hockeyn turnauspäivä, jossa kamppailtiin Suomi-sarjan mestaruudesta. Joukkueet: Nice hockey Nivala, TPS Turuust, Hermes Kokkolasta ja Pelicans Hollolasta. Meidän naiset hoitelivat tiensä loppuotteluun ja loppuottelu oli kamala trilleri Hermestä vastaan... Pelillisesti ei mitään kaunista katsottavaa ;)
Mutta lopputulos ratkaisee, Nice hockey- Hermes 1-0
Onnea Nice hockey!



Niinkuin jo naamakirjassa leuhotin; kun on mestarin äiti ja mestarin vaimo, niin tuntuu hiukan niinkuin olisi sankari itsekkin ;)

Sunnuntain rippijuhlien emännöinneistä huolimatta pääsin kuitenkin hyvin auringon sulattamalle, nihkeälle Rimpineva-baanalle.
Jospa pääsiäisenä saisi "loput" kilometrit kasaan... tulee onneksi Helsingistä hiihtokavereita ;)