tälle viikolle: aamupäivän rauhallinen hiihtolenkki Rimpinevalle.
Olen ollut hiukan "masentunutkin" kaikistä myttyyn menneistä treenisuunnitelmista ja talven treenauksesta yleensä, mutta on ollut pakko ajatella, että syksyn työrutistus vei mehut naisesta. Tammikuulla meni unirytmi täysin sekaisin ja väsyneenä olo on ollut aika ankiaa. Olen murehtinut huonoa kuntoakin ja tietysti tuota kantapäätä, joka ei ollenkaan osoita vihriää valoa juoksuhommille.
Näillä mennään, onneksi on tuo pyörä odottamassa keväisiä maanteitä.
Vaikka perjantain kakskymppinen tuntui aika kevyeltä huitaisulta, niin selkä irvisteli lauantaina siihen malliin, ettei kylmään vinkkaan tarvinnut lähtiä puskemaan.
Tein taas toiminnallisen venyttelyn ja selkä oli tyytyväinen.
Aamupäivästä lähdettiin Jarkon kanssa rauhalliselle Rimpineva-hiihtelylle, sitä silmälläpitäen, että Jarkolla oli neljältä tuomarointi. Otin pitkästä aikaa sykemittarinkin matkaan.
30 km ajassa 2:10:45
keskisyke 145 max 163
Kun on murehtinut tarpeeksi, niin paljon iloa tuo joku pieni tavoitteeseen yltäminen. Tai se, että viimeksi pari viikkoa sitten kolmenkympin lenkillä menin täysin hapoille ja ajattelin etten jaksa enää ees Rimpinevaa kiertää... niin tänään jaksoin hyvin. Auringon kanssa kilpaa hymyilin ja poskilla rusottaa ensimmäiset pisamat. Huomenna taidamma käväistä mutkamäessä.
Hei :) terkkuja täältä, olen ajatellut sua :) Aurinkoa maaliskuuhun!
VastaaPoistaVoi Satu, ihan vasta kävit ajatuksissani. Telepatiaa ;)
PoistaKiitos ajatuksista! Jos linkittäisin sinut tännepuolen, tulis käytyä sivukujilla.
Ehkä kirjoitan sulle ykköspostia jonain lomapäivänä... Yritän!
Täytyy oikein Päivikille hehkuttaa!!! Kävin HIIHTELEEN aurinkolavun köpikseltä-köpikselle 30,3km. Siis minä hiihtämässä +30km!!! ;=) Oli kyllä hieno reitti. Vähä on kalvannu mieltä, kun tuo oli käymätä. Ihan hävetti. :) Vielä tuo toipilaisuus näkyy, sillä sippasin IHAN täysin 6km ennen "maalia". En muista milloin oisin ollu niin poikki. Menin kyllä pelkällä vedellä, mutta ei reilun 2h suorituksessa (2.12.57 meni aikaa) pitäis mennä energiat enää alas. Ihan pelotti loppu matkasta, kun huippas jo pidisjärven jäällä. Kyllä pitäis AINA olla energiaa kaiken varalta mukana. Mukavaa, kun on aina vaan niin paljon opittavaa. Hyvä vaan, oppii vähän nöyryyttä. :)
VastaaPoistaSe on sellainen reitti, että sinne mieli halajaa tammi-helmikuun pimeinä hiihtoiltoina. Eikö vain olekkin upea; sielu ja mieli lepää, kun pääsee Rimpinevan hiljaisuuteen.
PoistaReitti on kyllä hiukan kavalakin, nimittäin nousu Pyssymäkeen voi viedä melkoisen määrän energiaa. Ja lopun paluu Vinnurvasta Pyssymäkeen on myös salakavalaa pientä nousua. Kyllä mulla on ollut joko herukkamehua tai urheilujuomaa mukana sillä lenkillä aina, en muuten selviäis kotiovelle.
Tämä ei tainnut olla mikään palauttelulenkki, Vai? ;)
COSMOKSELLE: Aika lailla kovaa kyytiä olet pidellyt, mutta sullahan hartioissa voimaa piisaakin, kuten myös kestävyyspohjaa. Pitäisikö vielä kerran miettiä lajinvalintaa: keihäänheiton ja voimailun kautta ultrajuoksijasta pitkän matkan hiihtäjäksi?
VastaaPoistaToivotaan, ettei tuo reuhkasu tuo takapakkia lentsusta toipumiseen, vaan antaa erinomaisen potkun viimeistelylle kohti Toholampea ja kykyjesi mukaista erinomaisen kovaa aikaa.
Kyllä se on makia reitti keväisillä keleillä kiertää tuo Rimpineva ja tullessa on mukava lasketella myötämaata Pyssymäeltä Pidisjärvelle.
On niitä hiihtopuolelle houkuttelijoita ollu muitakin. ;) Varsinkin vanhat ihmiset näkisivät enemmin minunkin hien valuvan laduille, heh. "-Mieti nyt kahesti, on eräski pappa sanonunna". Joo, ihan palautellu tehoilla vetelin ton hiihtolenkuran. Taisi joku kilsa lipsahtaa kyllä rimpinevalla 3.30-3.40 välille, jos en väärin muista. 135 oli keskisyke. Vähän nuot korkeuserot ja vielä palautuminen flunssasta näkyvät = sykkeet ois voinu olla alle 130-luokkaa täysin toipuneena.
VastaaPoistaIhan perusvirhe vetää +1h ennen ensimmäistä siemaisua, kun muutenkin keho kuluttaa vielä tässä vaiheessa normaalia enempi nestettä. Oppia ikä kaikki. Ps. Tervetuloa vaan palauttelun jatkoille ke-aamuna klo.6. kts. tuosta vasemmalta viimeinen blogipäivitys. :) Ps.2. Hartioissa on joskus ollu voimaa, mutta ei oo näkyny enää vuosiin. Heh, heh... Martin Fourcadelta kloonatulla luistelupotkulla imutellaan. ;)
Reitti oli tosiaan upia. Olin myyty katsellessani niitä vaivaismäntyjä. Wau!!!
VastaaPoistaVielä jäi mainihtematta, että sukseni on edelleen samoilla voiteilla kuin Val di Fiemmen kisojen aikaan... Vuoden 2003 Val di Fiemmen. Heh, heh... ja kuviot suksien pohjissa ovat kiviperäisiä. :=))) 01-mallin Atomicit siis edelleen alla.
VastaaPoistaOnko 1000km mennyt suksilla useana talvena? Jäikö viime talvena vähän auki? Tuli vain mieleen, kun tuota mittaria kattelin.
VastaaPoistaParina talvena tonni on rikkoontunut ja monena sellaista seitsämää kahdeksaa sataa...
PoistaNy vaan meinaa hikeä puskea tuon kantapään kanssa; täytyis saada kuntoon, että pääsis lenkkeileen juoksemallakin. Ärtyi taas vaan ihan kallavellä lumikenkäilystä. Perskules, meinaa ruveta vihmomaan. Siksi tännekkään ei oikheen synny tekstiä.
Tsemppiä! Ymmärrän tunteen. Joskus kirjoittaminen voi helpottaakin. Pidän peukkuja!
VastaaPoista