Ostin syksyllä itselleni Kaisa Jaakkolan Hormoonitasapaino-kirjan. Viikko toisen jälkeen palaan lukemaan kappaleita siitä. Viimepäivinä pääkopassani olen käsitellyt kortisolitasapainoa ja kehoitusta lenkkeilemään/liikkumaan rauhallisesti, meditoiden.
Stressaavan ja aikataulutetun talven liikkuminen on ollut sitä, että kun kerran pääsee lähtemään, niin mennään maximitehoilla; urku auki. Pään tyhjennystä sekin on ollut, mutta rehkiminen ei ehkä ole palvellut kehoni tarpeita.
Kantapääni tarvitsisi lepoa, en vain tiedä kuinka monta viikkoa levossa pitäisi pötkötellä, että kantakalvon tulehdus häipyisi. Periaatteessa tilanne ei ole niin paha kuin syksyllä, jolloin en kärsinyt kävellä avojalon lattialla ollenkaan. Nyt kantapään sisäsyrjällä tuntuu vielä kireys, joka höllää silloin kun Jarkko rusikoi rystysellä tuota kyseistä kohtaa.
Jumppailun oon ottanut taas ohjelmaan ja venyttely on ohjelmassa ollut jatkuvasti.
Merrelin Barefoot/avojalakalenkkareilta odotin ihmeparantajan kykyjä. Mielenkiintoista onkin, että kun niillä pieniä lenkkejä oon hipsutellut, niin juoksutekniikka muuttuu automaattisesti päkiällä askeltavaksi. Ensimmäisillä lenkeillä sainkin pohkeet makiasti tukkoon, mutta nyt kestää jo pari kilometriä hipsutella. Kuitenkin lenkin jälkeen kantapäässä on voimakkaampaa tuntemusta -ei niinkään kipua.
Himskutti, kun haluaisin niin olla juoksukunnossa, kun tiet alkavat sulaa :/
Juup! Tänään sitten se meditointilenkki: toppapuku päälle ja järvelle hiihtelemään.
Sellaista kävelyvauhtia hiihtelin, nautin kevätauringosta ja maisemista. Työkaveri opetti käyttämään sport trackerin kameraa, joten trackerissä nyt muutamia kuviakin latujen varsilta... tosin tänään en hiihtänyt ladulla, vaan kestohangella.
 |
| Menkää muutkin, järvellä on nyt meditointimahdollisuus! |
Entäs vesijuoksu? Tuntuuko se?
VastaaPoistaPirjo
Vesijuoksu on varmasti hyväksi..
VastaaPoistaEi vaan oo tullu nyt vesiliikuntaa harrastettua.
Yritän ryhdistäytyä ;)
Hei! Viime kesän hipsuttelin avojalkalenkkareiilla, tuntui hyvältä, mut tuloksena kantapäähän luupiikki. Joten varovasti niiten kans.
PoistaPaula
No voi ei! kyllä varovasti oon pikkulenkkiä tosiaan hipsutellut!
PoistaKuinkas Paula, pääsit vaivasta eroon?
Yhdyn tuohon Paulan tekstiin, et varovasti niiden kanssa. Harmi, ku tuo sun vaiva ei näy helpottavan ollenkaan. Vaik pitkällisiähän nuot on yleensä. Mut tuo avojalkalenkkari ei oo kyllä oikea valinta sulle tällä hetkellä. Koska varmaan ne pohkeet menee tukkoon päkiäjuoksusta ja sieltähän se juuri tuo sun vaiva johtuu-niistä kireistä pohjelihaksista. Enneminkin sulle pitäis työntää pehmuketta sinne kantapään alle (kenkäkaupasta löytyy erilaisia kiilapehmusteita ja korotuksia geelillä ja ilman) ja varmistaa et lenkkari ei koo kovin lättänä vaan et se ois kantaosasta etuosaa jonkin verran korkeampi. Vesijuoksemaan... siel ei tarvi kenkiä miettiä :)
VastaaPoistaSen verran uskallan olla Maradonnan kanssa eri mieltä, että pohkeiden kireydestä ei kuitenkaan taida minun onkelmani johtua. Jalkoja on nyt jynssätty eri hierojien toimesta melkein kerran viikossa, ja pohkeet eivät ole olleet tiukat.(Myös vuoriasanaa päivittäin, mikä venyttää parhaiten pohkeet) Tiukkuutta on enemmän tuolla sivuissa (lihaskalvot) varsinkin reisissä.
PoistaLähinnä nyt otin nuo Merrelit käyttöön, että vahvistaisin jalkapohjan lihaksia... kun siihenkin monessa jutussa törmää, että , että.
Mutta nyt huokaisen, kuinka paljon olen lukenut kantakalvon tulehduksesta luupiikkiin ym. mikä lie diaknoosi, kun ei lääkärikään sitä osannut määrittää. Paljon kirjoituksia ja arviointeja, mistä johtuu, mutta enpä vielä ole törmännyt parannuskeinoon!